 |
| Papinpoika Olavinlinnassa |
------------------------------------------------------------------
 |
| Salon Leiriveikot.Itse pastori lippukunnanjohtajana keskellä vuonna 1949. Kesäkuussa vuonna 1960 pastori otti mukaansa Jussi-poikansa matkalle Sulkavan partio-opistolle ,missä pidettäisiin heinäkuulla kansainvälinen partiolaisjamboree. |
Partioaatteeseen papinpoika oltiin kasvatettu puolipakolla 6-vuotiaasta kolkkapojasta. Selviytymistaitojen,leirien,solmuoppien ja ensiapukurssien sekä muiden partiolaistaitojen avulla hän eläkeikäänsä asti oli selvinnyt Arabian arojen hiekkamyrskyistä , Filippiinien taifuuneista,tulivuorenpurkauksista ja Lontoon jatkuvista rankkasateista kunnialla..
Ainoastaan solmuopin III luokan taitomerkillä hän tänäkin päivänä solmii nauhakenkänsä nyörit lasten lenkeillä (engl. Bunny Ears) ja useasti umpisolmuun aukeamisen estämiseksi.
Vietettyään Saudi Arabiassa vajaat parikymmentä vuotta,hän oli oppinut jo 80-luvun alusta,että kuningaskunta oli suomalaisen AAA-kerhon (Auto-Alkoholi-Avioero) suosituin pako- ja pakkohoitopaikka.
Hannes Lukkarinen-setä asui Punkasalmella Puruveden rannalla sijaitsevassa veeärräläisten omakotitalossa,mistä oli kävelymatka Putikon pysäkille sekä Punkasalmen maa- ja rautatiesillalle. Hanneksen veressä oli paljon Lukkaristen veeärräläisyyttä Putikon aseman..silloin jo vihellyspysäkin hoitajana. (Elisenvaarasta Savonlinnaan rakennettu rautatie valmistui Putikon kohdalla 1906. Kokonaisuudessaan rata valmistui 1908. Putikon asemalla tapahtui talvisodan jälkeen 18. maaliskuuta 1940 14 kuolonuhria vaatinut junaturma.)
Isän nauttiessa saunomisesta ja uimisesta Puruvedessä Hanneksen kanssa,Jussi livahti Hanneksen pojan kanssa Putikon asemalle seuraamaan paikallisjunien pysähtymisiä.Poikien touhuissa oli muitakin vain pojille tunnusomaisia piirteitä,missä piti kiivetä tervattujen ratapölkkytapulien päälle,mistä sai nahkaansa kiinni sellaisen pinttyneen tervan hajun,mikä ei lähtenyt saunassakaan irti. Lisäksi poikien piti panna ratakiskoille nikkelimarkkakolikoita,jotka junan pyörät litistivät ylikulkiessaan sileiksi pyöreiksi mellalevyiksi eli umpiprikoiksi..Kaikkia taskurahojaan kaverit eivät silti tuhlanneet valtion rautateille,vaan kävivät aseman kipsasta ostamassa Sinebrykoffin lanseeramaa Siff Colaa,minkä piti vastata jenkkicokista.
Punkasalmi-Punkaharjun välinen terässilta kiehtoi Jussia ja pojat seurasivat sisävesilaivojen liikennettä sekä junan kiitelyä sillan läpi Savonlinnaan päin,jolloin autoletkat ylsivät kummallakin puolella pitkälle puomien taakse.
30-luvulla sillan vieressä oli vielä toiminut lossi maantieliikennettä varten.
 |
| Putikon pysäkin ratatöitä 1929 |
 |
| Punkasalmen silta ja lossi 30-luvulla Pojat koluttuaan aseman jätettyään nurkat ja tervanhajuisen ympäristön suuntasivat Punkasalmen sillan Punkaharjun puoleiseen päähän,missä jo monet uskaliaat punkasalmelaiset kaverit hyppivät vanhan sillan salmesta ylöspistävien puupaalujen päästä kirkkaaseen Puruveteen,jonka voimakkat virrat olisivat vieneet mennessään ilmaiseksi Varkauteen asti..Jussi uskaltautui arempana mennä uimaan salmen penkalta nähtyään jos sillalta vedenalaisia ja puolilahonneita siltapaalujen päitä. |
Jussia olivat siskot kesämökillä haukkuneet vesikauhuiseksi,joka harvemmin pulahti kylmään veteen,mutta serkkupojalle piti näyttää urheuttaan.
Isäpastori puolestaan potki selkäuintia Puruvedessä kuin Saimaan norppa ruiskuttamalla vettä suustaan ylös kuin sukelluksiin valmistautuva sukellusvene.Papinpoika ei koskaan tajunnut uimisen hyviä ja rentouttavia puolia,puhumattakaan avantouinnista,joka isäpastorin mielestä "tekkee niin eetvarttia kropalle".
Kappalainen myöhemmin 70-luvulla päätyikin monivuosikymmenisestä sauna- ja veteenpulahtamisrääkistä ohitusleikkaukseen.
Leikkauksesta hän sai pumppuunsa sydänlihakseen tikatun aorttojen välisen digitaaliläpän tikittämään kuin uusi Casio-ledirannekello,joka kaupunginvaltuuston hiljentyneessä kokoushuoneessa sai muut kunnanvaltuutetut tarkastamaan aikaa rannekelloistaan piipityksestä..
Savonlinnalaisessa matkustajakodissa pastori oli herännyt jälleen sotapainajaisestaan kello neljältä aamulla avaamaan huoneen ikkunan selälleen.Hän veti sisäänsä raikasta kesäaamuyöilmaa,mikä sai paniikkihäiriön hiljalleen tasantumaan.
 |
| 1960 Savonlinnan rakennuksia Haukiveden rannalla. vasemmanpuolinen talo muistuttaa sitä matkustajakotia |
Pastorin painajaisessa olivat tulleet uudelleen Lapinsodassa kaatuneiden nuorten suomalaissotilaiden vääntyneet kasvot Tornio-Rovaniemi-maantiellä.
Kenttäpastori oli silloin jo täysin turtunut viisivuotiseen sodankäyntiin,mutta nuorten miesten elämän menetystä entisten waffenbrüdereiden jahdissa hän katsoi suuremmaksi haaskaukseksi kuin ryssiä vastaan taistellessa.Nyt ei ollut kysymys maan itsenäisyydestä,vaan anglovenäläisen valvontakomission määräyksestä ajaa saksalaiset Norjaan,muuten venäläiset hoitaisivat asian omin joukoin..
Suurin osa kaatuneista oli Helsingin Kalliosta ja Herttoniemestä lähteneitä parikymppisiä stadin kundeja.
Vuonna 1949 perustamassaan Salo-Uskela seurakunnan partiolippukunnassa pastorilla oli samanikäisiä partionjohtajia.
 |
| 1949 Antin perustamat Leiriveikot |
Itse hän olisi halunnut olla uudelleen iisalmelainen paitaressupoika,jolla ei ollut mitään muuta huolta Iisalmen Riistakadun kulmilla kuin vatsanpohjaa kurnuttava makean kaipuu,ja siihenkin auttoi käynti Savonkadun Kauppisen puodin takaovelle,jolloin kauppiaan tukeva nuorin Kaisa-tytär kävi tuvasta hakemassa äitinsä uunipelliltä ja pellavapyyhkeen alta juuri leivotun ja lämpimän korvapuustin.
Nyt vielä neljätoista vuotta sodan päättymisen jälkeen pastorin niskassa istui se vanha sotapirun painajainen,joka otti aina veronsa yöunista....
 |
| Savonlinnan kauppatori 50-60-luvun vaihteessa |
 |
| Olavinkatu ja Pitkäsilta 50-luvulla |
 |
| Philips-sähköparranajokone 50-luvun lopulta |
Senaikaisissa matkustajakodeissa ei tunnettu sellaisia hienouksia,että oltaisiin santsattu ylimääräisten pistorasiaoiden vetämiseen huoneisiin.
Amerikassa sai sähkön huonommissakin matkustajakodeissa kattolampun kantaan valmistetusta pistokkeesta.
Suomessa elettiin vielä vanhaa aikaa palveluissakin ja 50-luvun puolessa välissä palveluammateissa työskenteli vain alle 5 prosenttia työväestöstä...
Antti uskoi vanhan sodan kestäneen Gillette-partahöylänsä palvelevan paremmin hieman harmaantuneessa ja itsepäisessä parransängessä..Sähkökone oli kylläkin helppokäyttöinen,muttei ajanut yhtä tasaisesti kuin perässä vedettävä, Sähkökone sai papinkaulan kutisemaan liperien alla, Aqua Vera-partaveden lisäksi kihellettyä iholla kuin nokkosenpoltosta.
Pastorska oli irvaillut Antin partaveden lotrailusta,että "pappi haisoo kunniin Saaronin lilija" ja vasta 60-luvun alussa tuore kappalainen vaihtoi äkäisentuoksuisen Aqua Veransa Old Spiceen,mikä kutkutti naisten sieraimissa houkuttelevammalta kuin jokamiehen Mennen.
 |
| Old Spice |
Partaa ajaessaan pastori toisella silmällä seurasi hinaajien vetämiä tukkilauttoja ikkunasta ja kurkkimalla uteliaana alas alakerran ikkunoihin, mistä kuului äkäisiä ikkunoiden avaamisia ja sulkemisia.
Naapurin eukot tuntuivat kinastelevan pyykkitupavuoroista..
--Noh..voehen suatana..helevetinhelevetti sentään?
Pastori manasi viiltäessään terällä haavan leualla lepäävään etusormeensa.Tyrkättyään verta vuotavan etusormensa pesuvatiin äkäisesti kuin sepän juuri takoman ladon saranan,vesi alkoi punertua kelluvien saippuavaahtopilvien seassa kuin iltaruskossa.
 |
| 30-lukuinen Gillette |
--Kuka tääll kiroo nii jumalattomast?
Poika kysäisi lounaissuomalaisella murteella silmiään hieroen unenpöpperössä isältään, jäämällä tuijottamaan pystyssä sojottavaa verenpunertavaa vessapaperituppoa.
--Noh..ne taeotoo nuo alakerran muijat taestella kun mehtot soitimella pyykkivuoroista.
Isäpastori vastasi vilkaistessaan samalla leukaansa sumeasta peilistä,missä näkyi leuan kirkdouglasmaisessa lovessa muutama punertava lisäviilto...
 |
| Kirk Douglas |
Isäpastori komensi puolileikillisen sotilaalisesti.
--Eläkä pissoo pöntön lauteille,vaan sihtoot suoraan vesjlukkoon..
--Myö ee tehhä tarpeetamme missee ravintoloejen kusjkouruilla,joeissa sua sihata vappaasti vaekka isoreekäsellä puutarhaletkullakin.
--Ja pijäppäs kiirettä...eilenilitana tilasin pirssin uluko-oven etteen,jotta piästään linjurjasemalle ajoessa ja sitten Sulukavalle..
Isäpastori kävi napsauttamassa seinältä ämyrilaatikon nappulasta auki hyräilemällä aamuhartauden loppuvirttä solmiessaan kravattia puuvillapaidan valkoiset kaulukset pystyssä.
Alhaalta sorapihalta kuului autonrenkaiden ratinaa Jussin hyökätessä ikkunaan katsomaan millaisella pirssillä tänään ajettaisiin...autohullu kun oli.
Pihalla seisoi tyhjäkäynnillä musta Plymouth-taksi,jonka kromisen Mayflower-laivanokkakoristeen purjeet kiiltelivät aamuauringossa kuin 400 vuotta sitten saapuessaan uudelle mantereelle Yorktownin redille.
--Se on oikke Plimari..iha samallaine kum meirä kauppalan sillakulman taksitolpal?
Jussi huudahti innoissaan isälleen,joka oli sulkemassa pahvimatkalaukun kantta lukkojen metallisilla näpsähdyksillä.
 |
| 1949 Plymouthin Mayflower- nokkakoriste |
Isä kertoi taksikuskille,että Viipurin takaisinvaltauksessa sai kuulla Säkkijärven polkkaa ihan uupumukseen saakka,kun venäläiset olivat asentaneet tietyllä radiotaajuudella laukeavia aikapommeja kaupunkiin.Yleisradiossa alettiin häiritä venäläisten pommin laukaisuyrityksiä jatkuvalla soitolla Säkkijärven polkalla samalla taajuudella,jolloin venäläisten pommiuhkailu meni täysin pieleen,,,
--Katoppahan Jussi noeta kommeeta säynävijä!
Isäpastori komensi poikaansa pirssin ajaessa Pitkänsillan yli.
--Samanlaesija vonkaleita uij eelispäevänä siellä salamessa,kun käätiin puatilla kahtelemassa Olavininnoo...
--Eej siellä lounais-Suomessa ne pikkuset säret ja salakat,mitä katiskasta nousoo uo mittee verrattunna näehin Savonmuan säynäviin?
--Punkasalamella suatiin Puruveestä Hanneksen kanssa uistimella oekeen kolomen kilon haakikin..
--Kyllä se Savonmuan Ahti tarjoo parempoo kalloo kunniin etelän kuralahet..
--Kaappalassa sua vaen torilta lasjpurkeissa Ahti-sillijä ja torinvarren rannasta Rymättylän silakoita paateista ja siellä Harjavallassakin,missä oltiin Tuomijokapitulin miäräämässä evakossa parj vuotta, sae vuan Kokemäen joen nahkijaesija,mitkä ee uo ies kalan näkösijä,vuan ympyrsuisija ruadonsyöjiä sekä isonkokkoesija maonlonkeroeta......
Antti katseli ja ihaili onnikan ikkunasta ohivilahtavia kannaksia,Pihlajaveden kilottavia järvenselkiä ja salmia,pappilan Jussin inventoidessa autohulluna kaikki kumipyörillä ja ottomoottoreilla kulkevat vempeleet linjurin peräpölyssä.
--Ei tääll Savoss ol eres kunnon piilei,vaikk Savonlinnas ol pari dollarihymyy.....
--Näis nurkis pilkottaa vaa pihan perilt piikkinokkamossei ja pobedoire ruastuneit ruplahymyi....
Jussi totesi pettyneenä.
Pian maisema alkoi muuttua kuivaksi metsäkankaaksi Savonlinjan onnikan jättäessä peräänsä sankan pölypilven roikkumaan kannaksen ylle.
Isäpastori painoi bussin summeria nähtyään vasemmalla puolella Sulkavan Tapiola-partio-opiston mustapohjaisen tienviitan.
--Näättäpi maesemat tiällä kunniin meijän lippukunnan Riitusjärven partijoleirialuveella siellä Kiikalassa.
--Yhtä kuivoo on se kannas tiälläkin ..
Pastori totesi.
Isä ja poika seisoivat tienposkessa seuraamassa bussin perän nostamaa pölypilveä.Isä kantoi köhien pahvilaukkuaan kädessä ,Jussin kiskoessa täyttä jenkkikassia perässään maantien yli partio-opiston tienviitalle,missä heitä oli vastassa isokokoinen ja isovatsainen mies sinivalkoinen partiokalotti kaljun peittonaan ja ilman paitaa puoli-ilkosillaan.
Miehen mahtava vatsa peitti haalistuneiden molskihousujen partiovyön soljenkin.
Jussin mieltä askarrutti,miten moisissa tamineissa voisi olla valmiina...tai Är Redo..toisella kotimaisella,mitä partiosolki mahapoimun piilossa mainosti.
Kookas ja paksu partioupseeri nojasi vaaleanvihreän Austin Somersetin yhtä pulleata lokasiipeä vasten tervehtimällä käsi ojossa, piilottamalla pastorin pienen virkakäden mahtavaan ruskettuneeseen kouraansa:
--No mittäes se Antti tietää:?!
--No mittees se Pappa..?
Isäpastori vastasi,hieroskellessaan sormiaan,missä hänen keskisormensa kultainen papin Pax tecum-sormus oli jättänyt kädenpuristuksesta punaisen renkaan pappislihaan.
--Mahasj roekkuu kunniinn oekeella kinkerjlampaalla valamiina teerastukseen..Pappa!
--Koskas viimeksi tappaeltiin...on männä vuosija siitä.?
Antti vastasi kysymyksellä..
--Noh..tämä taitaa olla se sinun ainuu poikas,kuten se Raamattukin sannoo...ja nimi oli kai Jussi?
Pappa kysäisi Antilta katsellessaan alas papinpoikaan?!
--Ja minnoon Pappa Ollila..isäs partijokavereita Vaasasta jo ennen sotija..ja kutu minua vain Papaksi..
Matkalla Tapiola-nimiselle partio-opistolle kuivan mäntynummen läpi Jussi oli keskittynyt takapenkillä silittelemään auton kromisia ovikampia ja upottavaa punaista nahkaseslonkia..isäpastorin ja Papan keskustellessa tapaamisestaan loordi Baden-Powellin kanssa 20.8 1933 yksillä Suomessa pidetyillä jamboreilla .Kummatkin ikipartiolaiset olivat korkeita johtavia hahmoja Suomen partioliikkeessä osmankäämineen, sudenhampaineen,hopeasusineen ja tähtineen.Isäpastori tuskin kooltaan ulottui Papan hartioille,mutta aatteessahan ei koolla mitata arvoasteikossa.
Pappa Ollilan oikea nimi oli Bruno W. (Walfrid) Ollila (1898-1970) ,joka oli liittynyt partioliikkeeseen jo vuonna 1917.Hän oli lähtenyt evakkoon talvisodan puhjettua Käkisalmesta Vaasaan.Ammatiltaan hän oli insinööri.
Vaasa-lehdessä hän vuosina 1934-35 julkaisi partioaiheista palstaa Hehkuva hiillos ja julkaisi jopa partioaiheisen kirjankin nimeltään Kiertävä kärppä.Pappa julkaisi myös omaa partiolehteä Papan kiljahdus.
Ilmeisesti osa Ollilan suvusta Käkisalmeta päätyi myös Satakuntaan.
Harjavallan Cedercreuz-museossa on Walfrid Ollila-Nordlingin suvun evakkoesineitä talletettuna..
Bruno W. Ollilan kaljupään päälle ollaan pantu lujasti kiinni partiolaisten siniristikalotti,mutta tämä insinööri ja 40-luvulla vaasalaisen koulun lupsakka rehtori on saanut jälkipolvet spekuloimaan hänen mainettaan myös naistenmiehenä.
Salaiset lähteet ovat kuiskailleet hänellä olleen suhde Bertta Niskaseen,rovasti Leo.R.Böökin lesken kanssa.
Rovasti Böök oli samoin Suomen partioliikkeen perustajahahmoja vuodesta 1919.Hänen vaimonsa Bertta Böök os. Niskanen os. Ahrenberg sai vuonna 1951 partiotyttöjen Hopeajoutsenen vuonna 1951..(Niskanen-sukunimi viittaa siihen,että Bertta Böök olisi Antti Lukkarisen esi-isien Niskas-sukulaisia Iisalmen maalaiskunnasta.)
Lisäväriä seurapiirikolumnit ovat antaneet Brunon suhteesta entisen Akateemisen Kirjakaupan johtajattaren Doris Stockmannin kanssa.Tämä salainen suhde saa kyllä yllensä pientä kritiikkiä,koska Doris tuli ylioppilaaksi vuonna 1957,Papan jo ollessa silloin 59-vuotias...
Kuka senkin tietäisi lupsakan ikipartiolaisen suosiosta naisseurassa?
Kasvettuaan Iisalmessa kansalaissodan jaloista polvihousuiseksi kansakoululaiseksi Antti Lukkarisen Heikki Juho-isä oli käskenyt poikaansa liittymään partioon,missä poikien selkärankaa kovennettiin sotilaallisessa kurissa ja uskonnollisessa sekä isänmaallisessa vakaumuksessa.
1920-luvun Iisalmessa partioliike oli haarautunut kahteen osastoon; Yrjö Kärkkäisen Korvenveikkoihin eli NMKY:n sinipusakkaisiin partiolaisiin sekä Ilmari Koivulaisen Korvenkävijöihin eli baden-powelilaisiin ruskepusakkaisiin.
Antti valitsi aluksi sinispuseroiset Korvenveikot.
Partioliikkeen silloisina päämäärinä oli kasvattaa pojista Jumalaa pelkääviä,esivaltaa kunnioittavia ja puolustuskuntoisia Suomen kansalaisia.Periaatteessa päämäärät olivat lähellä silloisten valkoisten yleisiä normeja sekä suojeluskuntaideaaleja.
Baden-Powellin järjestöihanne puolestaan oli puolisotilaallista,mutta myös sinisissä lippukunnissa opetettiin lapsille ensiaputaitoja,palosuojelua,nuotion ja solmujen tekoa,kompassin käyttöä ja yms. sotilaskasvatukseen liittyvää aktiviteettia.
Partiolaisia osallistui myös kansalaissotaan tai vapaussotaan,missä valkoisten sodanjohto suhtautui myönteisesti järjestön militarisoitumiseen.Silloisen valkoisen partioaatteen "Vapaa Suomi oli partiolaisuuden uhrautuvaisuuteen kouliman nuoren sotilaan Suomi".
Erikoisena piirteenä muuten oli ruskeapuseroisten Korvenkävijöiden (Baden-powellilaiset) johtajakysymys ja lippukunnan ensimmäiseksi johtajaksi valittiin nainen,kirjakauppias Edith Rissanen.Häntä myöhemmin seurasi rovastinpoika ja koululainen Ilmari Koivulainen.
Partioaate seurasi aika tarkasti armeijan prioriteetteja,kuten partiolupauksissa- ja valoissa,leireissä,varustarkastuksissa,paraateissa jne.Toisaalta partioliike ei hyväksynyt Suojeluskunnan poikaosastoja,vaikkakin lyseolainen partiojohtaja Koivulainen teki poikkeuksen kehoittamalla liittymään suojeluskunnan poikaosastoon.Korvenveikkojen Yrjö Kärkkäinen piti taas etäisyytta Suojeluskunnasta.
Vasta v.1930 Kärkkäisen partiolaiset liittyivät Iisalmen suojeluskunnan poikaosastoon.
Iisalmen partioliike oli leimallisesti kaupunkiporvariston järjestö,harvemmin maalaiskunnan lapsien suosima,koska maatalojen lapsilla ei ollut samanlaista vapaa-aikaa kuin kaupunkilaisilla.Silti maalla liityttiin "Sinimustiin",Kristillisen Liiton nuorisojärjestöön,joka oli lähellä Lapuan liikettä sekä AKS:ää.
Pastori Elias Simojoki (Iisalmen pappina 1925-1927) oli ensisijassa nuorten värvääjänä sinimustiin.Simojoki oli suursuomalainen heimosoturi ja yksi AKS:n perustajajäsenistä,jonka pyhänä ihanteena oli isänmaallisuus kontra kommunismi,joka vastaa kirkollisessa sanastossa samaa kuin taivaan valtakunta kontra sielun vihollinen..
AUSTIN NOVAYA ZEMLYASTA
--------------------------------------------
TAPIOLAN LAULU
Sävel: Röhön rantaan
"Ylös hereille nyt miehet,
pojat suuret ja pienet,
sinäkin kuka lienet.
Sulle kutsu soi,
Sulkavalle tiemme johtaa,
veli veljen siellä kohtaa.
Into katseessa hohtaa,
sen tunnet oi.
Hei Sulkavalle Tapiolan tanhualle..."
Pappa pysäytti Austininsa laajan ja harvan mäntymetsän reunassa sijaitsevan kelokämpän eteen.Kooltaan se vastasi jotain varuskunnan pienempää ruokalarakennusta.
Isä ja poika Papan kehoituksesta astuivat kelokämpän ovesta sisään murkinoimaan aluksi,koska illalla olisi partiojohtajien kokous jamboreen suunnittelussa.
Pari lotannäköistä leveäperäistä keittiöröökynää seilaili kelopöytien välissä korjaamassa astioita kyökin puolelle ja laiskanlaisesti,vaikkakin rutiinilla pyyhkivät räteillä pöytävahakankaita puhtaaksi.
Keittiöstä kuului heleätä naisenlaulua jostain Olavinlinnan verisestä pihlajasta kattiloiden paukkeessa..
Jussi muisti käydessään edellispäivänä Olavinlinnassa nähneensä linnan muurissa kasvavan kituvan pihlajan,josta myös Annikki Tähti lauloi radiossa.
Jussi kyllä tykkäsi enemmän Annikin Monrepos-kappaleesta,vaikkei ollut Viipurista evakkoon joutunut.
Ruokalan keloseiniä oltiin koristeltu antiikkisilla piilukirveillä muilla maatyökaluja menneiltä ajoilta.Salin pitkän seinän vieressä makasi lahonnut siankaukalon tapainen yhdestä puusta veistetty,kuuleman mukaan tuhansia vuosia vanha vene.Se oltiin löydetty joltain läheiseltä suolta.
Yksi leveäperäisitä lottanaisista kantoi pöytään hernekeittoa ja ruisleipää sekä kannullisen maitoa.
Pappa ja isäpastori ryhtyivät lusikoimaan rokkaa oikein innolla,mutta Jussilta oli kadonnut ruokahalu täysin kämpän seinälle naulatun eltaantuneelta haisevan hirventaljan takia.
Partiojohtajien suurta ruokahalua hän kyllä ihmetteli,vaikka tiesi hyvin,ettei isä lounais-Suomessa Riitusjärven kesäleirillä maistanut kuin lusikallisen itsetekemää rokkaansa.Eväsrepustaan hän kyllä kaiveli Schmandtin kräämileivoksia ja savupotkaa nisuleivän päälle.
Hänellähän oli oma tapansa köksäillä rokkansa Riitusjärven rannassa,ripottelemalla mustapippurikourallisia soppakanuunan pataan ja huuliaan P-kirjaimia piereskellen hoilaaamalla..."panepppa sopppaan pipppuria...ettei se sopppa happpane..." Kesäyö Kangasalla-sävelellä.
Isä keräsi ruskeasta paperisalkustaan kasan papereita pöydälle ja sanoi pojalleen:
--Miäppäs sinä tuonne Ollilan talolle!
--Siellä on ikkäestäsj lapsjseuroo!
--Minä tästä jouan kohta kokkookseen insinööri Ollilan..tarkoetan Papan ..kanssa,että kipaseppas siitä Olliloille!
Isäpastori ei koskaan katsonut olevansa lastensa virallinen holhooja ja huoltaja,muuta kuin tilipäivinään,koska lapset oltiin tehty Kaisan kasvatettaviksi.
Novaya Zemlyan kiwit
----------------------------
Kesäkuun päivät juoksivat yhtä nopeasti kuin Ollilan samanikäiset liinatukkaiset lapset,joista yksi oli poika ja toinen tyttö.Jussi taisi olla siihen likkaankin pikkaisen pihkassa.
Papinpoika kyllä tänä päivänä ei jaksa muistaa lasten nimiä.Kuitenkin Jussi juoksi rinnan kaikissa kasvavien kakaroiden keksimissä piiloleikeissä ja lahon venelaiturin päällä keikkumisissa.Hän uhallakin tahtoi näyttää Ollilan pesueelle yllytyshulluna,ettei pelkäisi mennä vetteiselle suolle piiloon tai hyppiä yhdellä jalalla laiturilla,mistä joka toinen kansilankku oli lahonnut pois..
Eräänä kesäkuun loppupäivänä kelohirsiruokalan eteen pysähtyi punainen koirankopin mallinen auto,minkä rattikin sattui olemaan pelkääjän puolella.
Jussin tarkastellessa uteliaana autoa ympäri kiertämällä hän äkkäsi takaluukussa kromisen merkin,missä luki Austin Se7en.Takaluukun vasemmassa alakulmassa näkyi olevan liimattuna ovaalinen tarra,missä luki isoilla mustilla kirjaimilla NZ.
Ollilan poika disleksikkona väitti auton olevan itäsaksalaisen tai ainakin sitten tsekkoslovakialaisen ,koska niillä on sellaisia modarimerkkejä kuin MZ,CZ sekä Jawa CZ.
--Toi NZ vois kyllä olla "Neukku Zeta" tai sitten Novaya Zemlya,missä meidän ikioman Kekkoslovakian presidentti Kekkonen kävi tapaamassa Nikita Hrustsevia.
Ollila Junior lisäsi.
Punaisesta autosta nousi täyteen pituuteen laiha khakipartiopuseroinen ja punapartainen mies,jonka leveälierisen hatun toinen lieri oli nepattu pystyyn sivulle,ikäänkuin mies oli ajanut paikalle ikkuna auki kovassa sivutuulessa.Hän näytti asultaan Jussin näkemistä kuvista brittikansanyhteisön armeijan sotilaalta 2. Maailmansodassa Pohjois-Afrikassa.
Jussi kouluenglannillaan kysäisi,mistä vieraat on kotoisin,jolloin punainen parta vastasi omituisella englannilla:
We are New Zealanders.... Mite!
Jussin nojatessa kuskinoven karmiin uusiseelantilaisen punakarvainen käsi työnsi papinpojan kyynärpään tylysti ovenkarmin päältä.ikään kuin se olisi rikkoutunut lapsen painosta.
Jussi ihmetteli tylyä kohteluaan,mutta jäi lauhduttuaan ihmettelemään,että auto oltiin vasta kuukausi sitten esitelty Lontoon Earls Courtin autonäyttelyssä.Hän itse oli nähnyt siitä väläyksen pappilan naapurin pöksytehtaan dirikan uudesta mustavalkotelevisiosta Kamera kiertää-ohjelmassa.
Papan tullessa tervehtimään kiwejä,Jussi tajusi englanninkielisestä keskustelusta,että tylyt kaukopartiolaiset olivat kotoisin Wellingtonista ja kuskin nimi oli Alfred Issigonis.
Kiwit olivat lentäneet Lontooseen ja hakeneet auton Austinin Longbridgen tehtailta,missä Alfredin eli Alin setä Alec oli suunnittelijana.
Auton oli BMC eli British Motor Corporation antanut kiweille testattavaksi Uncle Alecin puoltamana.
------------------------------------
--Katoppahan Jussi noeta kommeeta säynävijä!
Isäpastori komensi poikaansa pirssin ajaessa Pitkänsillan yli.
--Punkasalamella suatiin Puruveestä Hanneksen kanssa uistimella oekeen kolomen kilon haakikin..
--Kyllä se Savonmuan Ahti tarjoo parempoo kalloo kunniin etelän kuralahet..
--Kaappalassa sua vaen torilta lasjpurkeissa Ahti-sillijä ja torinvarren rannasta Rymättylän silakoita paateista ja siellä Harjavallassakin,missä oltiin Tuomijokapitulin miäräämässä evakossa parj vuotta, sae vuan Kokemäen joen nahkijaesija,mitkä ee uo ies kalan näkösijä,vuan ympyrsuisija ruadonsyöjiä sekä isonkokkoesija maonlonkeroeta......
Antti katseli ja ihaili onnikan ikkunasta ohivilahtavia kannaksia,Pihlajaveden kilottavia järvenselkiä ja salmia,pappilan Jussin inventoidessa autohulluna kaikki kumipyörillä ja ottomoottoreilla kulkevat vempeleet linjurin peräpölyssä.
--Ei tääll Savoss ol eres kunnon piilei,vaikk Savonlinnas ol pari dollarihymyy.....
--Näis nurkis pilkottaa vaa pihan perilt piikkinokkamossei ja pobedoire ruastuneit ruplahymyi....
Jussi totesi pettyneenä.
 |
| Venäläinen Pobeda-mainos |
Isäpastori painoi bussin summeria nähtyään vasemmalla puolella Sulkavan Tapiola-partio-opiston mustapohjaisen tienviitan.
--Näättäpi maesemat tiällä kunniin meijän lippukunnan Riitusjärven partijoleirialuveella siellä Kiikalassa.
--Yhtä kuivoo on se kannas tiälläkin ..
Pastori totesi.
Isä ja poika seisoivat tienposkessa seuraamassa bussin perän nostamaa pölypilveä.Isä kantoi köhien pahvilaukkuaan kädessä ,Jussin kiskoessa täyttä jenkkikassia perässään maantien yli partio-opiston tienviitalle,missä heitä oli vastassa isokokoinen ja isovatsainen mies sinivalkoinen partiokalotti kaljun peittonaan ja ilman paitaa puoli-ilkosillaan.
Miehen mahtava vatsa peitti haalistuneiden molskihousujen partiovyön soljenkin.
Jussin mieltä askarrutti,miten moisissa tamineissa voisi olla valmiina...tai Är Redo..toisella kotimaisella,mitä partiosolki mahapoimun piilossa mainosti.
Kookas ja paksu partioupseeri nojasi vaaleanvihreän Austin Somersetin yhtä pulleata lokasiipeä vasten tervehtimällä käsi ojossa, piilottamalla pastorin pienen virkakäden mahtavaan ruskettuneeseen kouraansa:
 |
| Austin A40 Somerset |
--No mittees se Pappa..?
Isäpastori vastasi,hieroskellessaan sormiaan,missä hänen keskisormensa kultainen papin Pax tecum-sormus oli jättänyt kädenpuristuksesta punaisen renkaan pappislihaan.
--Mahasj roekkuu kunniinn oekeella kinkerjlampaalla valamiina teerastukseen..Pappa!
--Koskas viimeksi tappaeltiin...on männä vuosija siitä.?
Antti vastasi kysymyksellä..
--Noh..tämä taitaa olla se sinun ainuu poikas,kuten se Raamattukin sannoo...ja nimi oli kai Jussi?
Pappa kysäisi Antilta katsellessaan alas papinpoikaan?!
--Ja minnoon Pappa Ollila..isäs partijokavereita Vaasasta jo ennen sotija..ja kutu minua vain Papaksi..
Matkalla Tapiola-nimiselle partio-opistolle kuivan mäntynummen läpi Jussi oli keskittynyt takapenkillä silittelemään auton kromisia ovikampia ja upottavaa punaista nahkaseslonkia..isäpastorin ja Papan keskustellessa tapaamisestaan loordi Baden-Powellin kanssa 20.8 1933 yksillä Suomessa pidetyillä jamboreilla .Kummatkin ikipartiolaiset olivat korkeita johtavia hahmoja Suomen partioliikkeessä osmankäämineen, sudenhampaineen,hopeasusineen ja tähtineen.Isäpastori tuskin kooltaan ulottui Papan hartioille,mutta aatteessahan ei koolla mitata arvoasteikossa.
 |
| Bruno Ollila "aasinhatussa" |
Vaasa-lehdessä hän vuosina 1934-35 julkaisi partioaiheista palstaa Hehkuva hiillos ja julkaisi jopa partioaiheisen kirjankin nimeltään Kiertävä kärppä.Pappa julkaisi myös omaa partiolehteä Papan kiljahdus.
Ilmeisesti osa Ollilan suvusta Käkisalmeta päätyi myös Satakuntaan.
Harjavallan Cedercreuz-museossa on Walfrid Ollila-Nordlingin suvun evakkoesineitä talletettuna..
Bruno W. Ollilan kaljupään päälle ollaan pantu lujasti kiinni partiolaisten siniristikalotti,mutta tämä insinööri ja 40-luvulla vaasalaisen koulun lupsakka rehtori on saanut jälkipolvet spekuloimaan hänen mainettaan myös naistenmiehenä.
Salaiset lähteet ovat kuiskailleet hänellä olleen suhde Bertta Niskaseen,rovasti Leo.R.Böökin lesken kanssa.
Rovasti Böök oli samoin Suomen partioliikkeen perustajahahmoja vuodesta 1919.Hänen vaimonsa Bertta Böök os. Niskanen os. Ahrenberg sai vuonna 1951 partiotyttöjen Hopeajoutsenen vuonna 1951..(Niskanen-sukunimi viittaa siihen,että Bertta Böök olisi Antti Lukkarisen esi-isien Niskas-sukulaisia Iisalmen maalaiskunnasta.)
Lisäväriä seurapiirikolumnit ovat antaneet Brunon suhteesta entisen Akateemisen Kirjakaupan johtajattaren Doris Stockmannin kanssa.Tämä salainen suhde saa kyllä yllensä pientä kritiikkiä,koska Doris tuli ylioppilaaksi vuonna 1957,Papan jo ollessa silloin 59-vuotias...
Kuka senkin tietäisi lupsakan ikipartiolaisen suosiosta naisseurassa?
 |
| Ollila-Nordling-suvun 30-lukuisia evakkoesineitä Harjavallan Cedercreuz-museossa |
 |
| Iisalmelaisia sinipaitoja leirillä 30-luvulla |
 |
| Iisalmelaisia sinipaitoja paraatissa 30-luvulla |
 |
| Partilaosten itsenäisyyspäivätervehdys ilmeisesti Punkaharjulla 30-luvulla |
 |
| Vuoden 1933 jamboreen osanottajia |
 |
| Ensiaputaitojen oppimista 20-30-luvulla |
 |
| Partiolaisten telttasauna 20-30-luvulta |
 |
| Lipunnosto vuoden 1933 jamboreella |
 |
| Sääpartiolainen |
 |
| Partiojohtaja ja elokuvaohjaaja Eino Heino. |
 |
| Loordi Robert Baden-Powell suomalaisella jamboreella 20.8.1933. Mukanaan hänellä oli 600 brittiläistä partiojohtajaa. |
1920-luvun Iisalmessa partioliike oli haarautunut kahteen osastoon; Yrjö Kärkkäisen Korvenveikkoihin eli NMKY:n sinipusakkaisiin partiolaisiin sekä Ilmari Koivulaisen Korvenkävijöihin eli baden-powelilaisiin ruskepusakkaisiin.
Antti valitsi aluksi sinispuseroiset Korvenveikot.
Partioliikkeen silloisina päämäärinä oli kasvattaa pojista Jumalaa pelkääviä,esivaltaa kunnioittavia ja puolustuskuntoisia Suomen kansalaisia.Periaatteessa päämäärät olivat lähellä silloisten valkoisten yleisiä normeja sekä suojeluskuntaideaaleja.
 |
| B-P |
Partiolaisia osallistui myös kansalaissotaan tai vapaussotaan,missä valkoisten sodanjohto suhtautui myönteisesti järjestön militarisoitumiseen.Silloisen valkoisen partioaatteen "Vapaa Suomi oli partiolaisuuden uhrautuvaisuuteen kouliman nuoren sotilaan Suomi".
Erikoisena piirteenä muuten oli ruskeapuseroisten Korvenkävijöiden (Baden-powellilaiset) johtajakysymys ja lippukunnan ensimmäiseksi johtajaksi valittiin nainen,kirjakauppias Edith Rissanen.Häntä myöhemmin seurasi rovastinpoika ja koululainen Ilmari Koivulainen.
Partioaate seurasi aika tarkasti armeijan prioriteetteja,kuten partiolupauksissa- ja valoissa,leireissä,varustarkastuksissa,paraateissa jne.Toisaalta partioliike ei hyväksynyt Suojeluskunnan poikaosastoja,vaikkakin lyseolainen partiojohtaja Koivulainen teki poikkeuksen kehoittamalla liittymään suojeluskunnan poikaosastoon.Korvenveikkojen Yrjö Kärkkäinen piti taas etäisyytta Suojeluskunnasta.
Vasta v.1930 Kärkkäisen partiolaiset liittyivät Iisalmen suojeluskunnan poikaosastoon.
Iisalmen partioliike oli leimallisesti kaupunkiporvariston järjestö,harvemmin maalaiskunnan lapsien suosima,koska maatalojen lapsilla ei ollut samanlaista vapaa-aikaa kuin kaupunkilaisilla.Silti maalla liityttiin "Sinimustiin",Kristillisen Liiton nuorisojärjestöön,joka oli lähellä Lapuan liikettä sekä AKS:ää.
Pastori Elias Simojoki (Iisalmen pappina 1925-1927) oli ensisijassa nuorten värvääjänä sinimustiin.Simojoki oli suursuomalainen heimosoturi ja yksi AKS:n perustajajäsenistä,jonka pyhänä ihanteena oli isänmaallisuus kontra kommunismi,joka vastaa kirkollisessa sanastossa samaa kuin taivaan valtakunta kontra sielun vihollinen..
 |
| Gilwell-kurssilaiset Tapiolan partio-opistolla helmikuussa 1949 |
 |
| Linnavuori |
--------------------------------------------
TAPIOLAN LAULU
Sävel: Röhön rantaan
"Ylös hereille nyt miehet,
pojat suuret ja pienet,
sinäkin kuka lienet.
Sulle kutsu soi,
Sulkavalle tiemme johtaa,
veli veljen siellä kohtaa.
Into katseessa hohtaa,
sen tunnet oi.
Hei Sulkavalle Tapiolan tanhualle..."
Pappa pysäytti Austininsa laajan ja harvan mäntymetsän reunassa sijaitsevan kelokämpän eteen.Kooltaan se vastasi jotain varuskunnan pienempää ruokalarakennusta.
Isä ja poika Papan kehoituksesta astuivat kelokämpän ovesta sisään murkinoimaan aluksi,koska illalla olisi partiojohtajien kokous jamboreen suunnittelussa.
Pari lotannäköistä leveäperäistä keittiöröökynää seilaili kelopöytien välissä korjaamassa astioita kyökin puolelle ja laiskanlaisesti,vaikkakin rutiinilla pyyhkivät räteillä pöytävahakankaita puhtaaksi.
Keittiöstä kuului heleätä naisenlaulua jostain Olavinlinnan verisestä pihlajasta kattiloiden paukkeessa..
Jussi muisti käydessään edellispäivänä Olavinlinnassa nähneensä linnan muurissa kasvavan kituvan pihlajan,josta myös Annikki Tähti lauloi radiossa.
Jussi kyllä tykkäsi enemmän Annikin Monrepos-kappaleesta,vaikkei ollut Viipurista evakkoon joutunut.
 |
| Annikki Tähti |
Yksi leveäperäisitä lottanaisista kantoi pöytään hernekeittoa ja ruisleipää sekä kannullisen maitoa.
Pappa ja isäpastori ryhtyivät lusikoimaan rokkaa oikein innolla,mutta Jussilta oli kadonnut ruokahalu täysin kämpän seinälle naulatun eltaantuneelta haisevan hirventaljan takia.
Partiojohtajien suurta ruokahalua hän kyllä ihmetteli,vaikka tiesi hyvin,ettei isä lounais-Suomessa Riitusjärven kesäleirillä maistanut kuin lusikallisen itsetekemää rokkaansa.Eväsrepustaan hän kyllä kaiveli Schmandtin kräämileivoksia ja savupotkaa nisuleivän päälle.
Hänellähän oli oma tapansa köksäillä rokkansa Riitusjärven rannassa,ripottelemalla mustapippurikourallisia soppakanuunan pataan ja huuliaan P-kirjaimia piereskellen hoilaaamalla..."panepppa sopppaan pipppuria...ettei se sopppa happpane..." Kesäyö Kangasalla-sävelellä.
 |
| Armeijan soppakanuuna Ruokailun perästä.Pappa ja isäpastori täysin mahoin ja Jussi vatsa kurnien suuntasivat Papan osoittamalle lautarakenteiselle mökille,mikä tulisi olemaan kesävierailijoiden kämppänä.Pieni huusholli käsitti kaksi laverisänkyä,mäntypöydän ja pari pinnatuolia.Sisävessaa ei ollut,jolloin opitun partiotavan mukaan piti käydä metsään piilotetulla riu'ulla Serlachiuksen vessapaperiarkkipino kainalossa.Silloinen paperilaatu vastasi nykyistä hienoa vesihiontasantapaperia,minkä piti kelvata herkälle prinssiniholle. |
--Miäppäs sinä tuonne Ollilan talolle!
--Siellä on ikkäestäsj lapsjseuroo!
--Minä tästä jouan kohta kokkookseen insinööri Ollilan..tarkoetan Papan ..kanssa,että kipaseppas siitä Olliloille!
Isäpastori ei koskaan katsonut olevansa lastensa virallinen holhooja ja huoltaja,muuta kuin tilipäivinään,koska lapset oltiin tehty Kaisan kasvatettaviksi.
Novaya Zemlyan kiwit
----------------------------
 |
| Timo Mäkisen Mini Cooper-hyppy Jyväskylän rallissa 1963. Juhart 2003. |
Papinpoika kyllä tänä päivänä ei jaksa muistaa lasten nimiä.Kuitenkin Jussi juoksi rinnan kaikissa kasvavien kakaroiden keksimissä piiloleikeissä ja lahon venelaiturin päällä keikkumisissa.Hän uhallakin tahtoi näyttää Ollilan pesueelle yllytyshulluna,ettei pelkäisi mennä vetteiselle suolle piiloon tai hyppiä yhdellä jalalla laiturilla,mistä joka toinen kansilankku oli lahonnut pois..
Eräänä kesäkuun loppupäivänä kelohirsiruokalan eteen pysähtyi punainen koirankopin mallinen auto,minkä rattikin sattui olemaan pelkääjän puolella.
Jussin tarkastellessa uteliaana autoa ympäri kiertämällä hän äkkäsi takaluukussa kromisen merkin,missä luki Austin Se7en.Takaluukun vasemmassa alakulmassa näkyi olevan liimattuna ovaalinen tarra,missä luki isoilla mustilla kirjaimilla NZ.
Ollilan poika disleksikkona väitti auton olevan itäsaksalaisen tai ainakin sitten tsekkoslovakialaisen ,koska niillä on sellaisia modarimerkkejä kuin MZ,CZ sekä Jawa CZ.
--Toi NZ vois kyllä olla "Neukku Zeta" tai sitten Novaya Zemlya,missä meidän ikioman Kekkoslovakian presidentti Kekkonen kävi tapaamassa Nikita Hrustsevia.
Ollila Junior lisäsi.
 |
| Uusi-Seelantilainen sotilas Pohjois-Afrikassa |
 |
| Tsekkiläinen CZ-moottoripyöränäyttely. Juhart 2001 |
Jussi kouluenglannillaan kysäisi,mistä vieraat on kotoisin,jolloin punainen parta vastasi omituisella englannilla:
We are New Zealanders.... Mite!
Jussin nojatessa kuskinoven karmiin uusiseelantilaisen punakarvainen käsi työnsi papinpojan kyynärpään tylysti ovenkarmin päältä.ikään kuin se olisi rikkoutunut lapsen painosta.
 |
| 1957 XC9003..Minin prototyyppi |
Papan tullessa tervehtimään kiwejä,Jussi tajusi englanninkielisestä keskustelusta,että tylyt kaukopartiolaiset olivat kotoisin Wellingtonista ja kuskin nimi oli Alfred Issigonis.
Kiwit olivat lentäneet Lontooseen ja hakeneet auton Austinin Longbridgen tehtailta,missä Alfredin eli Alin setä Alec oli suunnittelijana.
Auton oli BMC eli British Motor Corporation antanut kiweille testattavaksi Uncle Alecin puoltamana.
------------------------------------
Tapiola
Suomen Partiopoikajärjestön toinen Partio-opisto, Tapiola, perustettiin 31.5.1947 hankitulle Sulkavan Tuonilahdelle. Opiston vihkiäisiä vietettiin 17.7.1949. SPJ myi partio-opiston 1967 Sulkavan seurakunnalle. Tapiola on edelleen käytössä seurakunnan leirikeskuksena.
Tapiolassa on järjestetty mm. Suomen Partiopoikajärjestön Tapiola-suurleiri 1953 sekä Gilwell-kursseja, Suur-Savon Partiopoikapiirin piirileiri Perkkaleiri 1967 ja Etelä-Savon Partiolaisten piirileiri Juurakko 1999.
Opiston isäntänä oli Mikko Tapio, jonka mukaan opisto lienee saanut nimensä. Sulkavan opistolta ovat peräisin Suomen Partiomuseossa säilytettävät alkuperäiset Bruno ‘Pappa’ Ollilan valmistamat vaneriset maakuntavaakunat.
Opiston toiminnasta vastasi Opistotoimikunta, johon kuuluivat alueen piirien edustajat sekä paikallisia henkilöitä.
Opiston käyttö oli maksutonta SPL:n ja sen piirien partiolaisille. Partioperheet saivat vuokrata opistolta huoneita edullisesti käyttöönsä.
Opiston myyntiä perusteltiin SPJ:n johtokunnan taholta sen kannattamattomuudella, isännän palkkakustannukset ja opiston ylläpito maksoivat siinä määrin etteivät tuotot riittäneet kattamaan kuluja. Lisäksi opiston sijaintia pidettiin syrjäisenä.
Tapiolan hymni
- Vaaran takaa metsähuilu soi,
- Tapiolan poikaparvi tarinoi.
- Korpikuuset huminoi..
- Viimeisen kansainvälisen jamboreen Jussi koki 60-luvun puolivälissä Kemiön saaressa. Silloin hän oli hiljalleen irtautumassa partioaatteesta kutsuntojen ja asepalveluksen odotellessa v.1967. Kemiön jamboreella hän tutustui etenkin Skotlannin dundeelaisiin partiopoikiin harjoitellen siellä englanninkielen opettajansa Juhani Salan kouluenglantia näiden kanssa..Vasta v.2001 hän pääsi olan takaa harjoittelemaan Lontoossa oikeata brittienglantia.Lontoota ennen hän väänsi amerikanenglantia Saudissa ja Filippineillä parisenkymmentä vuotta.
- Partioaatetta harjoitettin niin Saudissa kuin Filippiineillä.
- Saudi Arabian Boy Scout Association oltiin perustettu v.1961.
- Filippiinien paritopoikajärjestö BSP taas oltiin perustettu v.1936.
- V.1963 Maailman partiojärjestön kansainväliset 11. jamboreet pidettiin elokuun 1-11 päivinä Kreikan Marathonissa.
- Filippiineillä liput laskettiin puolitankoon heinäkuun 28. päivä,United Arab Airlinesin lento numeron 869-koneen syöksyttyä 01.50 Arabianmereen 9 merimailin päästä Madh-saaresta Bombayssä (Mumbai) Intiassa.24 filippiiniläistä partiolaista menehtyi onnettomuudessa.
Salon Leiriveikot
Isäni partiojohtajana - --------------------------
- Lippukunnan historiassa ei mainita lainkaan isääni Antti Lukkarista v.1949 seurakunnan partiolippukunnan perustajana....Näin ajassa unohdetaan!
- Toiminta alkuvuosina
Aluksi veikkojen partiotoiminta näyttää olleen aika lailla vartiokeskeistä, sudenpentutoiminta tuli mukaan vasta myöhemmin. Vartiot harrastivat perinteistä partiotoimintaa, retkeilivät, leireilivät, osallistuivat urheilukilpailuihin, PT-kisoihin, vaelsivat Lapissa jne. Yksi hurjimmista hankkeista oli osallistuminen polkupyörävaellukselle Sveitsiin vuonna 1953. Matkaa kertyi n 5000 km, ja reissun kesto oli kokonaisuudessaan 43 päivää.
Leiripaikkoja
Veikoilla oli aluksi oma leiripaikka Riitusjärvellä Kiikalassa, sinne oli tapana järjestää hiihtovaellus aina hiihtoloman aikaan. Myöhemmin, kun tämä leiripaikka menetettiin, seurakunta hankki vuonna 1970 omistukseensa Merisalon Kemiön Lappdalista. Aluksi siellä ei ollut rakennuksia, mutta niitä sitten pikkuhiljaa rakennettiin. Merisalo on nykyään koko seurakunnan käytössä.
Vuonna 1991 valmistui Naarilan metsään partiokämppä, jonka hankinnassa vanhempainyhdistyksellä oli suuri rooli. Käytämme myös Naarilan leirikeskusta ja hyödynnämme mm. Teijon retkeilyaluetta.
Meripartiotoimintaa
Vuonna 1961 lippukunnanjohtajaksi tuli Jorma ”Jorkku” Toivonen, joka oli pienestä pitäen ollut lippukuntamme jäsen. Jorkku oli toinen pitkäaikaisimmista ja merkittävimmistä leiriveikkojen historian lippukunnanjohtajista. Erityisesti Jorkun toimesta lippukuntaan saatiin meripartiotoimintaa, meillä oli useampikin oma purjevene sekä kaljaasi Hval, joka upposikin jonkun kerran…Varat veneiden hankintaan ja ylläpitoon hankittiin pääasiassa talkootyöllä, johon osallistuminen olikin hyvin aktiivista, ja näin samassa opittiin arvostamaan työntekoa. Purjeveneillä purjehdittiin lähisaariston lisäksi mm Tukholmaan, lisäksi pidettiin laivarippikouluja ym.
70-luvulla hiljaista
1970-luvun loppupuolella lippukunnan toiminta oli heikoimmillaan ja pysyi hengissä lähinnä seurakunnan partiotyöhön nimeämän työntekijän varassa. 70-luvun lopulla toiminta alkoi taas vilkastua mm. partiotaitokilpailutoiminnan kautta. 
Minä partiopoikana 1963
Riituksen talvileirillä
 |
| Boy Scouts of the Philippines |
 |
| Inquirer. 11. partiolaisten jamboreelle Kreikkaan meneviä filippiiniläisiä partiolaisia Manilassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti