maanantai 16. maaliskuuta 2020

Olli Oravan evakkosodat 1939-60. Sota-ajan elämää evakkokauppalassa.

Vaasan Pyörä

Kooste on tehty erillisistä kirjoituksista eri aikoina,joten asioiden toistoa voi kohdata...


Oravien historiaa
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eräänä vuoden 1917 talviyönä Oravien Otto-pappa oli pakannut Pietarin  huushollin irtaimen ,Siiri-mamma sekä kolme teini-ikäistä poikaa,Ossianin,Oskarin ja Olavin vossikkakärryihin ja ajanut kovassa lumituiskussa Pietarista  Viipuriin
Pietarin ulkopuolella Otto joutui lahjomaan bolshevikkivartijoita samovaarilla sekä sadalla ruplalla,perheen päästessä jatkamaan evakkomatkaansa Viipuriin.
Karjalan pääkaupungissa,vaikka päinvastoin loikannut Otto Ville Kuusinen oli perustanut oman pääkaupunkinsa Terijoelle,Otto  jatkoi ajurin ammattiaan Viipurin rautatieasemalla.
Pappa kuitenkin pula-aikana sortui uhkapelin porton haarukoihin sekä viinan pirun houkutuksiin,mitkä tyhjensivät ajurinvormun taskuista viimeisetkin kopekanpyörylät.
Olliin oltiin pienestä asti iskostettu inho viinapullon leijonavaakunaa kohtaan ja syvää kunnioitusta esivallan leijonamiekkaan.
Poikaa askarrutti ,miksi moinen kuuman Afrikan savannien kissaeläin oli saanut niin suurta ihannointia kylmän metsävaltakunnan symboolina,koskei maassa juossut vapaana kuin repalekorvaisia kulkukissoja ja jossain korpimaassa piileksi yksinäinen tupsukorvainen ilves.
Armeijankin korkeiden kissaupseerien kauluksissa on kultaisia jellonia
.Eikös karhu tai susi olisi paremmin mallannut maan merkiksi!?

Jaloviina-pullo
Kauppalan lasiset aarteet
--------------------------------------
(koko kertomus taustoineen Ollin pommi-iskusta poliisikonttorille)


Ollin kesäsuunnitelmissa olivat siis kesätienestit.
Viinamäenmiesten elikä kauppalan jokirantojen miesten poisheitetyt viinapullot antoivat lisätuloja.Poisheitettyjä pulloja löytyi kesäisin aika paljonkin,vaikka alkoholiliike oli suljettu jo talvisodan aikana ja auenneet välirauhan aikana.
Olli oli itseasiassa kilpailijana paikalliselle suojeluskunnan poikaosastolle,joka keräsi lasitavaroita kuten pulloja,lumppuja,paperia,vaatteita,kumitarvikkeita,alumiinia ja rautatomua siviili- ja sotatarviketeollisuudelle.
Viinapullot menivät takaisin Rajamäen tehtaalle. myöskin Molotovin cocktailien eli polttopullojen valmistukseen.
Olli oli liian nuori sotilaspojaksi,koska alaikäraja oli 12 vuotta ja yläraja 17 vuotta.
Liikekannallepanoharjoitusten ja ylimääräisten kertausharjoitusten jälkeen puhkesi jatkosota v.1941, ja harjoituksiin oli otettu mukaan suojeluskuntien poikaosastot.
Niiden organisaatiota muutettiin suojeluskunnan poikaosastoihin,joihin myös suojeluskuntapojat muuttivat.
Suojeluskuntien komentaja kenraaliluutnantti Lauri Malmberg lausui syntysanat uusille sotilaspojille,joihin oli pyrkimyksenä ottaa työväestön ja vasemmistolaisten perheiden poikia,joille suojeluskuntaan pyrkiminen aiemmin oli mahdotonta.
Ollipa perusti oman yhden pojan sotilaspoikayksikön,missä sai liikuntaa,mikä oli yksi sotilaspoika-aatteen klausuuleista,ja toiseksi toimia puolimilitaarisesti maan puolustuksen hyväksi,missä hän keräsi pulloja Molotovin cocktailien valmistukseen .Kolmanneksi hän keräsi sanoma- ja viikkolehtiä paperinkeräykseen, mistä valmistettin lehtipaperia,puotipaperia ja pula-ajan paperikenkiä sekä sellavillaisia jakkupukuja naisille.
Keräystyötään varten Olli oli korjannut hyljätyt lastenvaunut,joidenka pintaruosteiset pinnavanteet hän hankasi puhtaaksi 450:n graadin santapaperilla ja voiteli akselinnavat Anselmi-sedän pihavajan varastosta löytämällään öljytippakannulla ruikkimalla.

Sanomalehtitalo Annankadun
ja Vilhonkadun kulmassa
Aikaisin aamulla kuuden kieppeillä hän aloitti kauppalakierroksensa keräämään itäkauppalan taloista sanoma-ja kuvalehtiä sekä viinapulloja.Vaunun täyttyessä jo Isokadulle päästyään lähellä toria hän suunnisti sillan yli länsikauppalan puolelle Annankadun ja Vilhonkadun kulmalle,missä kunnallislehden painotalo sijaitsi.Rakennuksen pihan perillä seisoi erikoisen näköinen masiina,mitä asiaa tuntematon luulisi ryskikoneeksi.
Petroolikäyttöisellä maamoottorilla papattava aparaatti oli paperinpaalituskone,minkä suuhun syötettiin vanhat sanomat ja laitteen peräpuolelta putkahti ulos narulangalla sidottu lehtipaketti,kuin postinkulman talon lastauslaiturin kuljetushihnalle postiauton uumenista heitetty aamulehtipaketti. 
Paalituskoneen masinistina toimi lehtitalon talkkari,joka vaaitsi Ollin paperit punttivaa'alla. Sanomalehtitalon konttorin kassalta Olli sai vaaituslipuketta vastaan viiden pennin kilohinnalla sinä aamuna seitsemänsataa markkaa,mikä olisi starttirahana käytetyn miestenpyörän ostoon. Sota-aikana oli pyöristä pulaa samoinkuin pyöränkumeista,mutta Itäisen siltakadun ja Rummunlyöjänkadun kulmassa Vaasan Pyörän polkupyörämekaanikko Simolan Antsa oli luvannut koota Ollille käytetystä rungosta ja osista oikein miesten ookapyörän.
Olli oli jo maksanut viidensadan markan ennakkomaksun Venus-pyörän rungosta keruutuloistaan.
Rengaspula oli kova,mutta Antsa oli saanut piilotettua puoli tusinaa uutta rengasta  kumivarastoon,mistä puolet oltiin luvattu suojeluskunnan pyöriin.Suojeluskuntatalolla ei ollut enempää kuin kaksi pyörää,yksi ilmanvalvontalotta Linnalla ja toinen ilmahälytyssireenin käyttäjällä ja apulaispalopäälliköllä kauppias Hurstilla.
Yksi rengaspari olisi varattuna Ollille.

1937 Kansallisten pyöräkilpailujen
startti
Rummunlyöjänkadulla
Puskettuaan vaununsa Vaasan Pyörän portista sisään pyöräkorjaamon ovelle poika tapasi Antsan nojaamassa verstaan ovenkarmiin Fennia-pöllitupakka suupielessä.No...mitässe meirä Ola tännää?
Antsa tervehti raapiessaan sormistaan vulkanointipaikkaliiman remmeleitä:
--Tulikssää tuomaan lisää kokkonpanoliksaa Venus-fillarilles..?
--Mullo ny sun Veenukselles kummitavara jemmas...ja yks oikke Venus-kummipaket rinttaskusan mun oma ehtoot varten!
Olli jäi seisomaan ovelle sanattomana hetkeksi ,ryhtymällä järjestelemään kilisiviä pulloja lastenvaunun pohjalla järjestykseen.
Antsa jatkoi:
--No palturii mää vain praattasi.
--Eissun ikkäsen viäl piräs ymmärttä sellaste kummitavaroire pääl,mikkä ova just tarkotet,ettes raava miähe joutusis tollassi lastenkärryi tyäntelemä vahinkojes kanss.
--Ilma kummisuajaa joutusis niinkun väkiste panema vahinkkoas kiärtämä kauppalan karuill ja markkinoire karusellis.
--No... asjast toisse...se su villaris alkka pia näyttämä oikkeelt,kuvvaa saara oikken kummit vantteisii.
--Hei..täsä olsis sull korjaustäkalu sul oikke paketis!
Antsa jatkoi,heittämällä Ollille nahkaisen työkalukukkaron,mikä lenkeistä ripustettaisiin Lepper-satulan perään.
--Sen sää saas ilmatteks...siino pelline kummipaikkaloora,ruuvitaltta ja kakspäine monikoloavain ,mutteravain sisäl ,jos villari sattu reikkama matkal.
Antsa tumppasi tupakkansa kengänkoron alle musertamalla ja lenkkasi  Ollin luokse pyytämään lisärahoitusta renkaisiin.
Olli oli pannut seitsemänsataa markkaa Antsan kumiliimaiseen kouraan..
Tämä oli loukannut polvensa pyöräkilpailuissa joskus kolmekymmentäluvulla ja kaatunut niin pahasti,että vasen polvi oli jäänyt jäykäksi loppuiäksi.
Liikekannallepanossa armeijan pyöräileviin pioneereihinkään häntä ei enää huolittu vammaisena,vaikka oli palvellut asepalveluksensa Säkylässä ja saanut pioneerikorpin natsat.
--Tiäräksää muutes,et meil Säkylä pioneerikomppanijas ol vaa yks varakummi,jota me jouruttii vulkanoima vuaropyhin,ku koko komppanija iltalomil ol pukin pääll...
--Se ol sitä Amirossi!
Olli ei tajunnut paljoakaan Antsan vitsailusta ja kysäisi totisena:
--Kelpaavatkos ne miun rahat vielä ketjuihin ja kappaöljyihin?
--Mie yritän tänään kerätä lisärahhaa viikon sisäl,että pääsen pyöräileen ensviikon alussa.
Antsa vastasi:
J--oo..takkar vaa ja pokkar pirust!
--Jossää saas koottuu viäl lisäks viissatta Suame Panki printtama valuutta per vanne lauvantaaki mennes,nii villari o tiptopkunnos saman päivän..jassää saas polkke kottii omal velosipeetilläs.
--Kummikysymys o vähä tinkkine kosk postmies Saturi ol kysymäs uusist kummeist pyäräsäs ja postilaitoksel kute suajeluskunnal o etuoikkeus näis asjois.
--Kummie hinta vois noust ensviikol,et su ols pare saara fyrkka lauvantaiks.
--Muute muhu iskke ahneure piru ja laskuta valtijo postlaitost tuplahinna kummiparist.

Olli pelästyksissään lupasi rahat lauantaiksi sanomalla lähtevänsä heti jokirantaan ja radan taakse Högforsin venttiilitehtaan pistoraiteelle etsimään pulloja.
Vilhonkadun Alkon pihalla oli pullojen keräyspiste,joka suljettaisiin liikkeen kanssa kello neljä iltapäivällä,joten Ollille tuli kiire,pelätessään sotilaspoikien kerkiävän ennen apajille.

Lastenvaunut
Pojan hävitessä kitisevien lastenvaunujen kanssa portista kadulle Antsaa harmitti hiukan,että tuli narutettua noin uutteraa poikaa ketjuissa ja renkaissa.
Eilispäivänä hän oli pannut sivuun varastoinventaarissa työpenkkinsä alle roskalaatikkoon yhden Nokian rengasparin ja rasvapaperiin käärityn ketjupaketin.
Liikkeen omistajarouvalle hän oli kertonut heittäneensä laatuviallisen rengasparin roskiin ja vesivahingossa ruostuneet ketjut pulttipihdeillä poikki ja paloiksi.

Olli kitkutteli kärryjään aluksi toripuiston rantapengertä pitkin ja sai kerättyä viisi Karhuviinapulloa ja kolme Nordforsin punaviinipulloa kärryihinsä heinäviidakosta.Kauppalan puistotyöntekijät eivät olleet onneksi vielä kerinneet viikatteella katkoa penkkaheiniä,muuten pullot olisivat hävinneet.
Kesäpäivä oli lämmin ja taivas puolipilvinen,jolloin uskoisi vihollisen yrittävän pommituslentoja Virosta,mutta taivaan ainoat hävittäjät olivat haarapääskyt,jotka syöksyivät alas taivaansinestä nappaamaan puitten latvojen tasolta hyönteisiä.Pääskyt olivat taitureita lentämään tehdessään piruetteja ja ingelmanneja ikitammien latvoja nuolemalla ja kun yksi haaraapääskylaivue nousi hyökkäyksestä pilviin niin toinen aalto oli jo suuntaamassa alas.
Haarapääsky
Ne olivat paljon taitavampia lentäjiä kuin iivanahävittäjälentäjät,joita kiehtoivat espanjalaiset silmukat ja vaakalentokaarteet,mitkä eivät sopineet nopeille hävittäjille,aiheuttamalla rasitusta siipipinnoille.Venäläisten insinöörien olisi pitänyt Tshaikoja ja Polikarpoveja suunnitellessaan ottaa havukka-ahonajattelijamainen tutkimuskanta luonnon aereodynamiikasta ja piirtää mahorkka-askin kanteen kosmoskynällä taivaan taitureitten sketsejä haarapääskyjen kaarevista siivistä.
Eivätkä ne suomalaiset ilmavoimien hävittäjätkään olleet lentoaerodynamiikan huippusaavutuksia.Kuuluisat Brewsterit näyttivät paksuilta sikaritumpeilta Vihtori Vuorenkaiun suussa (Vihtori ja Klaara-sarjakuva).Samoin englantilaiset kaksitasoiset DeHavilland Blenheimit olivat kömpelöitä ja hitaita tekeleitä jopa tiedustelulennoissa,tuskin pääsemällä pakoon iivanan Tshaikoilta ja amerikkalaisilta lend-lease Aeracobrilta.
Hollantilaiset Fokkerit ja italialaiset Fiatit olivat sulavampilinjaisia ja nopeita hävittäjiä ja vasta saksalaisten mersujen (Messerscmitt) saavuttua Kannaksen taivaalle,Suomen ilma-ase oli kiipeämässä niskan päälle.
Messerschmitt Lifen kannesta
Edellistalvella Olli muisti juosseensa poikien kanssa Åminnen kartanon pellolle venttiilitehtaan taakse..suunnilleen paikalle,missä taiteilija Akseli Gallen-Kallela oli maalannut kuuluisan taulunsa Akka ja kissa.Peltosavessa seisoi nokka syvällä korpraali Klenbergin Madsen it-konekiväärillä alasampuma Aeracobra-hävittäjä,joka ratapihatyömiesten kertoman mukaan oli syöksynyt alas kuin varpushaukka näkemänsä peltohiiren niskaan.
Hävittäjä oli kuulunut DB-pommikoneiden saattolaivueeseen.
Palopommeja oli pudonnut ratapihan maastoon ja joen rannalla sijaitsevan sokeritehtaan aumaan sekä peltomaahan.Naatteja oli aumasta lentänyt joen ylikin kopisemalla talviteloilla rannalla seisovien moottoriveneiden kajuuttojen päälle kuin jättimäiset ja multaiset raepallot.
Kirkonmäen vesitornin päältä korpraali Klenbergin laukomat Madsenin ammussarjat olivat pelottaneet pommikoneita ja hävittäjiä niin paljon,että pommiluukut aukaistiin jo Halikonlahden päällä,jolloin vaarallinen lasti tippui syvään lahden pohjamutaan.Laivue hävisi yhtä nopeasti kuin saapuikin takaisin Viron suuntaan.
Venäläinen Aeracobrapilotti oli laskeutunut laskuvarjolla Åminnen juurikaspellolle,missä eräs kartanon torppari oli lantatalikolla pidättänyt iivanalentokersantin.

Ei kestänyt pitkäänkään,kun Kunnallislehden toimittaja Voitto Tähtinen oli ajanut vanhalla Ford-kupeellaan paikalle.
Uteliaille paikalle juosseille pojille ja muille pällistelijöille toimittaja oli selvittänyt oudon punatähtisen ja amerikkalaisen hävittäjän taustasta:
--Sen takii meirä sissipoja kävivä iha Poventsas ast ryssie selä takan räjäyttämäs Muurmanski rattaa poikk,ettei noit jenkkie lendliisikoneit olsis pääsny junavaunuletkakaupal Leninkraadii.
Toimittaja Tähtinen raporttinsa lopetettuaan kaivoi poplarinsa povitaskusta taskumatin ja kulautti sen suusta siivut,irvistellen nikotiininkellastamilla toimittajanhampaillaan poikiin päin.
Ryypyn aikana tämän suupielessä roikkui sammunut pilliklubi,mitä tämä ryhtyi sytyttämään tikkuaskista,mikä oli täynnä raavittuja ja palaneita tikkuja.
Olli tarjosi herrasmiehenä omasta tikkuaskistaan journalistille tulen klubiin,mitä Tähtinen suojeli kyyristyneenä kourakupillaan kuin tiibettiläinen munkki rukousmyllyään..
Olli ei ollut tupakkamiehiä eikä -poikiakaan kasvettuaan raivoraittiissa kodissa.Tikkuaski oli hänen taskussaan vinttikamarinsa kamiinan sytyttämistä varten.
Ollista toimittaja näytti bessisessä poplarissaan ja harmaassa vilttihatussaan sekä sinertävän vahvaleukaisena Helsingin Sanomien sarjakuvasankarilta Dick Tracyltä.
Toimittajan rintamaselostukseenkin hän uskoi sananmukaisesti ja muihin tositarinoihin,mitkä ryöppysivät juurikaspellolle taskumatin sisällön löysäämistä suupielistä.
Sanomalehdethän muokkasivat lukijoiden mielipiteitä totuuden torvina ja useasti myös vääryyden sarvina.

Olli jätti rattaansa venttiilitehtaan pistoraiteiden päätepuskurien viereen ja ryhtyi kahlaamaan puolisääreen kasvaneessa heinikossa radan vierustaa.
Hän potki kengänkärjillään maata,kumartuen takapuoli kenossa etsimään kiiltäviä pullonkauloja  ja pohjia viidasta kuin aarteenetsijä.Moni maassa kiiltelevä esine oli  joko kivitetty puhelintolpan posliinikukko tai patenttikorkkinen vissypullo,joista mineraalivesipullo kelpasi Salli-tädille vietäväksi mehupulloksi.
Lasitavaraa löytyikin tunnin etsimisen perästä rattaat puolilleen,kun Olli löi kengänkärkensä johonkin kovaan.
Poika kiljaisi kivusta,solkikengän kärjen mentyä lyttyyn ja kun kipu alkoi manausten mukana laantua hän polvistui uteliaana tarkastamaan löytöänsä.
Maasta pisti ylös ruostunut rakettisiipinen metallilieriö,jonka vaippaan oli piirretty rasvaliidulla kyyrillisiä lauseita.Katsoessaan lieriön toiselle puolelle hän löysi vaippaan piirrettynä suomenkielisiä sanoja...Tulisia terveisiä Mannergeimille,Gitlerin sylikoiralle ja perseennuolijalle!
Olli tajusi heti lieriön olleen venäläisen palopommin suutarin.
Kansalaisvelvollisuuden syvä tunne alkoi pompottamaan Ollin rinnassa.
Samalla hänen päätään alkoi huippaamaan ja kädet vapisemaan nähtyään sisäsilmällään vilauksen  kunnallislehden pääotsikosta...Evakko-orpo Olli Orava pelasti kauppalan rautatieaseman venäläisen palopommin räjäytykseltä!
Hän  laskeutui polvilleen alkaessaan käsillään kaivamaan suutaria ulos kuin mäyräkoira mäyränkolon suulla.
Pommin peräsiivistä riuhtomalla hän lopulta sai pommin irtoamaan kaivamastaan kraaterista ja kaksin käsin nosti raskaan lieriön syliinsä ja polvet notkuen laski sen varovaisesti keruupullojen päälle lastenrattaille.
Lastenvaunut tuntuivat yllättävän raskailta Ollin ryhtyessä työntämään arvolastiaan junasillalle päin.Täyskumiset rattaiden pinnavanteet kitisten upposivat pehmeään ratapengermaahan.
Otsa hiessä ja hengästyneenä hän lopultä pääsi santatielle ja  ylikäytävälle,missä rattaat olivat vähällä jäädä painosta jumiin kiskojen väliin.
Puskiessaan ärräpäitä manaillen lujasti rattaat vihdoin irtosivat Ollin lisätessä vauhtia,että lasti nousisi rautatiesillan pyörä- ja jalankulkuväylälle jyrkähköstä ahteesta,jossa oli kiusaksi vielä mutka.
Sillan itäpäässä kitkuttavien teräspinnapyörien kumisteltua täkkilankuilla tulikin äkkilasku jyrkästi vasemmalle  toripuiston santakäytävälle,jolloin Olli takakenossa ja jaloillaan jarrutellen yritti hidastaa vaunujen karkaamista käsistään.
Päästyään tasaiselle ja haravoidulle puistokäytävälle hän jatkoi puskemista torille päin tuntiessaan jaloissaan omituista velttoutta maitohapon palaessa pohjelihaksissa.
Olli yritti suoristaa selkäänsä suoraksi ja näyttää välinpitämättömältä ohittaessaan puistonpenkillä istuvan ikäneitoparin,jotka mustissa pyhämekoissaan ja lierihatuissaan olivat tulleet erään sankarivainajan hautajaisista lepuuttelemaan turvonneita nilkkojaan.
Ohittaessaan parin ja yrittäessään jopa viheltää huolettomana pätkää porilaisten marssista hän kuuli toisen naisen sanovan:
--Kylvaa nykynuarisost löytty kunnollisiiki!
--Katos Hilkka ku toi pikkupoik työnttä lastevaunui helpotaakses äiri raskai huushollitöit!
--Ei moni nuar,,,puhumattaka pojankolleist..nykyäs lähre vapaehtosest lapselikaks...eiks vaa!?
Olli hädissään nosti vaunujen rispaantuneen kernikuomun ylös,etteivät naiset vaan pääsisi kurkkaamaan vaunujen sisälle ihailemaan vauvaa,kuten naisilla oli yleensä tapana,lisäämällä askeliinsa vauhtia.
Olisipa ollut naisille yllätys nähdä pulskan lapsenpalleron otsassa punatähden ja kraatarin rasvaliidulla kirjoitetut terveiset Mannergeimille,Gitlerin lakeijalle ja perseennuolijalle!
Kiirehdittyään peräänsä vilkaisten soittolavalle päin,yksi vaunun pyöristä alkoi natisten ja vipottaen irtoamaan navastaan,jolloin Olli potkaisi kengänkärjellä sitä akseliin sisään.
Pelkäämällä vaunujensa yhtäkkistä hajoamista hän ryntäsi eteenpäin Horninkadun mukulakiveyksen yli Raatihuoneenkadun jalkakäytävälle,että kipinät sinkoilivat yhdestä pyörästä,jonka hapertunut kumirengas oli tipahtanut pyörimään kieppiä akselille..
Lopulta syvään huokaisten Olli jarrutti pelkäämiensä sinisten poliisikamarin rappulyhtyjen alla 
1939 Nash Lafayette 2-door
Nimismiehen musta Nash Lafayette seisoi katukaytävän vieressä,hehkumalla konepeittonsa alta kuumaa moottori-ilmaa erikoisella ilmanväreillä.
Olli tiesi vallesmannin äskettäin saapuneen konttorille,koska moottori tikitti kuin saunakiukaan kylki jäähtyessään.
Hän taittoi vaunujen kernikuomun alas pistämällä kätensä pommin alle kuin hellapuusylillisen kannossa ja suunnisti poliisirapuille.Vaivalloisesti hän kiipesi jyrkkiä rappuja ylätasanteelle.Onneksi ovi oli auki,koska helteen takia päivystävä konstaapeli oli aukaissut sen viilentäväksi läpivedoksi ja Olli aloitti toisen kiipeämisyrityksen puuportaita ylös konttorin aulaan.
Olli taisi olla yllättävä näky päivystäjän konstaapelin kateederin edessä palopommi sylissään katsellessaan ylös vanhemman konstaapeli Kontkasen kiiltävää kaljua kattolampun valossa.Konstaapeli oli lukemassa kunnallislehteä ja Ollin rykäistessä katsahti alas puolikakkuloittensa takaa.
Olli laski palopommin varovaisesti pystyyn lattialle messinkisen sylkykupin eli spittuunin viereen ja ilmoitti:
--Mie vaan panin tään pommin poliisikammarin permannol,ettei pääsis räjähtämään rautatieasemal!
--Issäin on opettant Kivennaval,että pitäis ilmottaa poliisil tesanteist,pommeist ja kaikist vihollisen tihutöist!
Konstaapelin kerkiämättä sanomaan ällistyksessään sanaakaan,poika jo kopisteli rappusia alas kadulle.
Äkättyään ruosteisen palopommin seisomassa kiilloitetun spittuunin vieressäkonstaapwli painoi pöydän hälytysnapista ja poliisikonttorilla alkoi syntymään summerin kilistyksessä säpinää.-
Kontkanen juoksi rappuja alas kadulle puuskuttamalla ja näki vain vilauksen Ollin kengänpohjista,jotka hävisivät yhteiskoulun kulmalta Lasareetinkadulle lastenrattaiden pyörien kitkutuksen myötä.

Hälytyksessä koko poliisikonttori eavkuoitiin,nimismiehen haukkuessa katukäytävällä koko alipäällystönsä pataluhiksi,lepsuiksi ja leväperäisiksi kuin ryhmänjohtaja alokkaita.
Naapurin lainaston rapusta oltiin talutettu kahden konstaapelin välissä melkein hervoton kirjastonhoitaja Laina Salminen katukäytävälle Tämä oli säikähtänyt pommiuhasta pahanlaisesti,että shokissaan oli lyönyt suoniselle kämmenelleen sinisiä viimeisen lainauspäivän päivämääriä...heinäkuun 13. päivä 1943..
Rauhala
Vastapuolisen Ravintola Rauhalan portaille oli myös kerääntynyt asiakkaita tambuurimajuri Urho Säilän rajalla leikatun ja kiiltävän pomeranssipään taakse hämmästelemään ja kauhistelemaan tapausta.
Ovimies,joka oli entinen läänin vapaaapainimestari,yritti kädet harallaan estää humalikkoja ryntäämästä kadulle.Hänen toimensa olivat sattumalta päinvastaisia.Yleensä tämä torjui humalikkoja pääsemästä sisään.
Sota-ajan tanssikielto oli vielä voimassa ja Urho yritti hädissään huutaa olkansa yli hovimestarille panemaan gramofonin pois päältä.Salista kuului vielä Lambeth Walkia sekä korkojen kopinaa,kun gramofonin neula särähti ja tanssi tyssähti paikalla.

Puoli viiden aikaan Majavankadulla nimismiehen mustan Nash Lafayetten ympärille oli kerääntynyt utelias ihmisjoukko kuin onnettomuuspaikalle..
Rouva Paajasen naistenpyörä makasi maassa lappeellaan ja tämän kimeä ääni kaikui itäkauppalan puutalon kulmista sterofoonisena ihan Muurlan tulliin asti.
Rouva oli saapunut juuri töistä ja saanut shokin tummavormuisesta ja kultakaluunaisesta tervetulokomiteasta..
Salli-täti oli ryhtynyt vihassaan repimään pojan otsatukan juurista luuttuveden karhentamilla näpeillään.
Nimismies oli joutunut tulemaan väliin rauhoittelemaan,vetämällä Ollia ranteista poliisiauton takaovesta suojaan kirkuvan naisen hyökkäyksiltä.
Nimismies astui rouvan eteen ja tuhahti syvällä virkabaritoonillaan rouvalle:
--Minun tehtävänäni on virkavallan edustajana rankaista poikaa....eikä teidän...rouva Paajanen!
--Moisella hälinällä ja tukanrepimisellä minä asemassani voisin haastaa teidät raastupaan naapurirauhan häiritsemisestä sekä lapsenrääkkäyksestä!
--Samoin velvollisuuteni on ilmoittaa tapauksesta lastensuojeluvirastolle!
Salli-tädin punaiset kasvot lehahtivat paikalla vitivalkoiseksi kuin kameleontilla.

Poliisiauton pehmeällä takapenkillä nimismies alkoi rauhallisella äänellä puhuttelemaan Ollia.
--Olli-poika...kuulin,että syvä kansalaisvelvollisuutesi pani sinut tuomaan palopommin poliisikamarille,josta en lain mukaan voi sinua rankaista...ja ehkä palkitakaan.Olen hiukan heilumassa sellaisessa lakitieteellisessä rajatilanteessa.
Pommi kyllä todettiin suutariksi.

--Osaltasi teit oikein,mutta sait itsesi ja koko poliisikorttelin uhan alle,koskei tiedetty oliko pommi räjähtävä tai suutari.
--No...siinäpä tais sinulle tulla Ollin oppivuodet eikä minullla ole sinulle muuta rangaistusta,että saat aamusella ilmoittautua konstaapeli Kontkaselle,joka on määrätty haravoimaan ratapiha-alue mahdollisita muista pommeista
--Sinut ollaan nimetty poliisin siviiliavustajaksi pommietsinnöissä asemaseudulla.

Olli oli seurannut nimismiehen kasvoja ja suunliikkeitä,josta tuli rauhallisen tasaisesti puhdasta suomenkieltä...melkein kirjakieltä.
Hänestä nimismies oli kauppalan ainoa asukas,jota hän ymmärsi sataprosenttisesti.
Jokaisen lauseen perästä Olli oli nyökäyttänyt päätään ymmärtämisestä.

Seuratessaan portilla mustan poliisiauton perän häipymistä näkyvistä Majavakadun kulman taakse,utelias väkijoukko perääntyi porttikonkeihinsa ja rappusiinsa kuin rapulauma koloihinsa.
Salli-täti seisoi portilla kädet puuhkassa uuden punan levitessä poskilta ylös otsarypyille.
Täti ei pihalla uskaltanut koskea poikaan,koska kadun vastapuolen talojen ikkunoista kurkki useita tiedonjanoisia naamoja.
Täti ei lausunut sanaakaan mennessään edellä rappuja ylös keittiöön Ollin livahtaessa perässä vintinrappuun.
Lukiessaan hetekalla Pikku Jättiläistä hän pelästyi nähdessään tädin punaiset kasvot yllään.
Tämä lausui kasvolihakset jäykkinä pojalle viimeisen varoituksen:
--Ensviikol mää taluta sunt rouva Sunteliinil,joka saa ettii sul uure kasvatuskorin!
--Mum mitta o täys!
Ollia pelotti,mutta tuli puoliksi helpottuneeksi uuden kasvatuskodin toivossa...ja nyt hänellä oli suojelusenkeleinä koko poliisikamari.
....
Muutto Eedenin Siideritaloon

Iltalypsy siideritalossa
Juhart 2004
PIRUNTEKOJA EEDENIN OMENATARHASSA


Olli Orava oli saanut uuden huostakodin Mannerheimin lastensuojeluliiton rouvalta Fru Sundelinilta..
omenatalo Eedenistä...

--Hei poika...kappaas se matka-askis kailoos ja alas laputtaa tonne pirttiin päite!
--Ei meittil ole aikkaa kupata tääl pakal kum meitti taksvärkki venttaa omenarässis!
Siiri Pirkitta Konttinen huusi klubinkäheänä Ollille,joka seisoi pihan keskellä seuraamassa suojeluskunnan häkäpönttö- Fordin häviämistä koivukujalle.
Hän nosti pyöränsä pystyyn jalustan varaan alkamalla pyyhkimään siitä nenäliinallaan maantienpölyjä. Suojeluskunnan kuski Wilenius oli laskenut sen auton kattotelineeltä pilkepussien välistä pihanurmikolle.
Olli tarkasti myös rengaspaineet suoristamalla etupyörää haarojensa välissä panttaamalla ohjaustangon suoraksi,jolloin talon poika,jota Siiri Pirkitta-niminen naisenkuva kutsui Allaniksi huusi hänelle ovelta:
--Ton villaris sää saas pan nojaamaa tonne veranna taakse...ei meillo aikka tääll villaroira kun tiänestit venttaa tual vajas!
Samalla Allan harppoi pyörän luokse tarttumalla hanakkaasti ohjaustankoon,jolloin pyörä irtosi Ollin käsistä.
Samalla Allan oli jo pyörän satulassa polkemassa sillä pihan ympäri vimmatusti kuin speedwayajaja .
Näytösajon lopuksi hän karautti Ollin pyörän verannan kulmalla seisovan peltitynnyrin kylkeen. Allan viskasi pyörän  maahan  potkaisemalla vielä Ollin uuden dynamolampun kromikuupan saappaankärjellä klummulle ja kirosi:
--On tää yks paska pyärä kun perkala jarrutkaan ei pelaa!

Samassa Siiri Pirkitta töni Ollia niskasta lahoja rappusia ylös pälpättämällä siiderinhajuisessa henkäyksessä:
--Mää näytäs sull kortteeris ja petis tual peräkammaris,minkä sää saas jakaa Allani kans...ja sää voisi samal vaihtaa kuteitas kum meirän souvi tual vajas on pahast kesken.
Olli tuupattiin sisään melkein itku kurkussa pyöränsä kohtalosta ja oli kompastua kynnykseen nähtyään aaltomaisen keittiönlattian edessään.
Routa oli puskenut permannon omituisille kuhmuille,mitä pitkin peräkamariin noustiin kuin loivaan ylämäkeen.
Allan seisoi kuuppahellan kulmalla irvistelemässä Ollille risaisilla etuhampaillaan kauhoessaan vettä läkkisangosta suuhunsa.
Allan uhosi Ollille heittäessään kauhan kolinalla sankoon:
--Mää myyn sun jalkrattas Eekluntin romikseen!
--Ei meitil kapitalistijen villareit kauvan nurkis piretä!!


Balluunikumiset maitokärryt
Olli jäi hetkeksi kamarin ovelle miettimään,oliko hän lopullisesti joutunut Paajaskan orjuudesta Konttiskan kurjuuteen.
Vuoden 1943 lokakuun lopulla syysmarkkinoiden alkaessa  puutarhan omenaprässissä puristeltiin mehua oikein urakalla kaikista sekalaisista omenalajeista.
Olli ja Allan keräsivät aluksi sankoihin tarhan maasta pudonneita ja alaoksilta kurottamia omenoita valikoimatta matoisia madottomista syyskaneleista,punakaneleista,valkeista kuulaista,antonovkista,åkeröistä ja talvikaneleista.
Kaikki kelpasivat puristamoon Konttiskan komennosta.
Sadat kottaraisten nokkimat omenatkin päätyivät mehuprässiin..
Koko mehutuotanto säilöttiin vanhoihin maitotonkkiin ja AIV-pulloihin  lopullista panemista silmällä pitämällä.
Vaja,missä panimo kävi kuukauden pituisella pulputuksella oli palvellut Siiri Pirkitan miesvainajan Kone ja pelti-nimisenä autokorjaamona,minkä päässä aitauksen sisällä märehti kaksi laihaa nutipäätä apila-apettaan.
Vanha korjaamotila palveli varastona puolellekymmenelle raakasokerisäkille ja taloushiivalaatikolle.
Puristettu omenarankki luotiin ja kärrättiin korjaamon taakse,missä se kyti ja haisi eteläahteessa kuin sokeritehtaan leikeauma.
Isot kollinkokoiset rotat herkuttelivat fermentoituneilla omenanperskoilla nokkospensaissa ,poikien kivitellessä niitä pihalta poisajamiseksi.
Rotat eivät kivityksestä välittäneet vähääkään ja humalasta rohkaistuneina yrittivät hyökätä päälle oranssiset raatohampaat irvessä..

Valkeista kuulaista ja antonovkista Siiri Pirkitta teki myös omenasosetta,mitä Olli ja Allan pantiin kauppaamaan.Osat tilauksista olivat niinsanottuja pysyviä vuositilauksia,joita kauppalan herrasrouvat vahvistivat puhelimitse Konttiskan istuessa tuvan seinäpuhelimen alla tuntitolkulla klubisavussa kuin sentraali-Santra.
Tilaukset osoitteineen Siiri Pirkitta pännäsi klubiaskien kansiin kosmoskynällä
Sosepurkkien lisäksi lisäksi siideripulloja lastattiin kahteen balluunikumiseen maitokärryyn,joilla pojat jakelivat tilauksiaan savikauppalaan.
Lokakuun loppu oli rankkaa savottaa kummallekin pojalle silakkamarkkinoiden takia,vaikka suurin osa tilauksien jakelusta päätyi Ollin hartioille,Allanin hävitessä kärryjensä aisoista markkinariehoihin , päätymällä nyrkkitappeluihin keskuskortteleiden herraspoikajengien kanssa..

1937 Chevrolet
Palatessaan yhdeltä jakelureissulta Ollin jaloista alkoi loppua puhti työntäessään maitokärryä loppumattomalta tuntuvaan ylämäkeen,kun sokeritehtaalle vuokrattu kauppalan kuorma-auto pysäytti viereen.
Olli pystyi krominenäisen letukkakuorma-auton pakokaasusta haistamaan,että kuormuri kävi bensalla. Bensiinisäännöstelyn aikana muut ammattiautoilijat ajelivat häkäpöntöillä,mutta yhteiskunnan tärkeissä tuotantolaitoksissa autot saivat säännöstelybensiiniä ajoihinsa.
Kuljettaja kopin ikkunasta kysäisi pojalta mihin oli matka, Ollin vastatessa menevänsä Konttisen tarhaan.
Kuljettaja sanoi olevansa menossa samaaan osoitteeseen viemään paria pussia sokerijauhoa sokeritehtaan johtajan käskystä Eedenin omenatarhaan.
Olli oli kysäissyt mikä sellainen eedeni on,koska oli joskus kuullut eedenhatuista sekä Ison Britannian entisestä pääministeristä Anthony Edenistä,joka vuonna 1938 oli palannut Saksasta Hitlerin allekirjoittama paperi kädessä,jossa luki,ettei Saksa hyökkää koskaan naapurimaihinsa.
Ja sitten Saksa hyökkäsi Puolaan ja Tsekkoslovakiaan!
Edenissä ja Ollissa oli samanlaista hyvänuskoisuutta uskoessaan muitten lupauksiin liikaa.
Kuljettaja,joka oli auton ovikirjoituksen mukaan Y.Kanko puh.214 lupasi antaa kyydin sinne eedeniin laskeutumalla kopista maantielle avaamaan lavan takalaudan,johon yhteisvoimin tyhjä maitokärry nousi kevyesti.
Kopissa kuljettaja esitteli itsensä Yrjöksi..Yrjö Kankoksi,mitä oppineemmat väärin lausuivat Kangoksi.
Y.Kanko ja letukka
Ammattiajuri oli Ollista oman isänsä ikäinen viisikymppinen ja lyhytvartinen jatsarijalka,jonka lippalakin alta tunki ulos karkea harmaa tukka.
Miehestä juttujen pohjalta poika sai käsityksen vilurista,joita useimmat ammattikuskit olivat ja jotka tapojensa mukaan aina puhuivat soramonttujen pohjilla ja kauppalan Keskus-kahvilassa kuppien kilinässä  pelkkää palturia. Keskusta suosi myös kauppalan pirssimiehet,joidenka taksikoppi seisoi ihan kahvilaa vastapäätä Länsirannassa ennen sotaa. Talvisodan aikana pirssikoppi siirtyi sillan itäpuoliseen kulmaan.

Kanko olikin myöntänyt Ollille,että ammattiautoilijan ikuisessa ajonuljutuksessa ajatukset yleensä kippaavat sinne vastakkaiseen sukupuoleen.
Siiri Pirkitasta Kankolla oli ihan oma käsityksensä ja rouvan puristamista omenista tehty siideri hänestä maistui kielletyn hedelmän nektarilta,mikä saa raavaan miehen alanivuksista kangistumaan.
Kanko selvitti asiasta ohjaillessaan letukkaa yhdellä kädellä ja piirtelemällä toisella ilmaan sanojensa kuvitukseksi:
--Mää uskon.että se ihkaoikea Eeva siällä Eetenis taisi tarjota Aatamill oikke talviantonovka ja kurveillas ja keimailuillas sai miähe pehmiäks ....paitsi siällä viikunalehren alla.
--Se antonovka oli jo hiukkase ylikypsä ja varmaan käyny pitempään muutaman alkoholirosentin verran oksass roikkuessas .
--Siit tapauksest alkaen ihmiset alkoivat täyttää maan.
--Olekssää kuulnu,et koko luamakunnas me äijät ollaan erinomassemppi otuksii,kum meirä vehkeetkin käyvät hytraulisest verellä?
--Mun letukan kippi nousee ja laskee myäs hytraulisest, hytrauliikkaöljyl.
--Mutta eläinkunnas on muunlaissii uroksiiki,kuten siankarju,jolla on mahanaluksessa sellanen korkruuvin tapainen vehje ja koiratkin jäävät ourontavall alvariins karul nalkkiin vehkeistäs kiima-aikana.
--Yks eläinkunna kunkku on ukkokontijo,jollon hytraulipumpun sijast sellane luu saranas kiine,etkus se näkkee mammakarhu etäisyyren päässä ,niis se ottaa pirunoisen spurtin ja iskee kiines mammakarhun perään...ja vain yhren kerran vuares.
--Josse ei osu läppeen ,niisse tekkee uuren viäreen..
--Sen takia monen pirtin seinäl roikkuu mammakarhuntalja,mikä on parsittu karhulankal useast kohtaa...

Olli kuunteli kuskin sukupuolivalistusta poskia kuumottaen eikä hiiskahtanut sanaakaan.
Kanko jatkoi:
--Se Siiri Pirkitta on yks pirkala,joka siiterilläs saa joka jupin päähän kuumii ajatuksii ja sen  takii sen rekolii kutsutaankin Eeteniks.
Niin ne muhametiuskosekki haluavat kualla martyyrein,että pääsisivät sinne paratiisias,missä viini virtaa katuojis ja jokasel "Allanii"  uskoval on ainaski seitkytyhreksä neitsyt ketoon kammettavanas.
--Siiri Pirkita piräs panna oikken kunnon etiketit siiteripullojes kylkke..." SOKEA-- Siirin Oikken Kryytitönt ja  Ehttaa  Amoorisiiterii"..
--Monet sen miesasiakkaatki ovat väittäneet olleen melkkeen kyvyttömii petipuolell,mutta se Siirin siiteri oli saanu ne syömää sanasas täyrellises kankeures.
--Mää taas ole syntymäst ast ollut kastetoristukses.. Kanko,Yrjö!

Kuljettaja pistäessään kaksoispoljennalla pienempää vaihdetta synkronoimattomasta laatikosta päälle uteli Ollilta:
--Sää tairas olla se Siiri Pirkitan uusi kasvattipoika siält Kannakselt..eiks vaan?
--Mulla on sellane tunto,että siäl Kannaksel pian tämmösen pitkän hiljasuuren ja asemasoran jälkeen se isä Jooseppi Aurinkoinen on präkäämäs isompaa ohvensiivii..sanom mää!
--Siitä taitaa mullekin yli nelikymppisel tulla lähtö rintamal laakista,eikä mulla ole ketään jatkamas eres makjapruukitehttan ajoi.
--Multa menee pian sotimisten takii hyvät kontrahtit sivu suun juurikkairen ja viherleikkeen ajoissa.

Letukan kaartaessa lopulta koivukujalta kuusiaidan lävestä Eedenin tarhan pihalle,omenaprässivajan ovesta kurkkasi kaksi päätä.
Rouva Konttinen tapansa mukaan sytytteli sammunutta holkkiklubiaan pihalle astellessaan,Allanin jäädessä norkoilemaan ovelle etusormi viimeistä niveltä myöten nenäontelossa.
Kanko hyppäsi alas kopista avaamaan lavan takalaudan käskemällä Ollia apuriksi:
--Tules sää evakkopoik pikkasen jeesamaa,että saaraan tää panimokärri pakal ja sitten sää saat avistaa noiren jauhosokursäkkie kans,että Siiri Pirkitta pääsee panemaan uutta metelii pulloihinsas.
Olli kiipesi ketterästi lavalle ja ryhtyi siirtelemään säkkejä peltipohjaa pitkin takareunalle.
Pienessä hiessä pussit yksi kerrallaan päätyivät Kankon olkapäälle,jolloin kuljettaja kehaisi,että pojalla näytti olevan pavunjuurta hauiksessa.
Yhtä helposti maitokärrykin laskeutui Ollin vain työntäessä  jaloillaan jarrutellen ja hivutellen sen takalautaa vasten sen lavanreunalta alas,jolloin Kanko kehaisi lisäksi pojalla olevan nupissaan lastausmiehen taitoja,millä voiman sijasta pelataan.
--Moni jätkä on niksauttanut selkäruotons pelkäll raa'all voimall tyhmyyressäs..

Ollin hypättyä lavalta pihalle Kanko säkki olallaan jäi tuijottamaan päivänvalossa pojan laikullisia ja punaisia kasvoja sekä paljaita käsivarsia,mitkä olivat täynnä tummia täinpuremia.
Olli hikoillessaan raapi niitä kynsillään suolaisen hien imeytyessä ihohuokoisiin.
--Onkos sulla joku ihorutto vai rokko.kun sää noi punota pilkullisen ku kärpässiänen lakki?
Kanko kysäisi ihmetellen.
Olli katsahti rouva Kotilaiseen päin pelokkaana ja vastasi_
--Emmie tiijä...öisin miuu raavituttaa kun ihoo kutituttaa pirkuleest...
--Nää on jo vanhoi läikkii....
Rouva astui pojan eteen kädet puuskassa puhaltelemaan klubisavuja kasvoille ja tutki likinäköisenä punareunaisilla tihrusilmillään läikkiä Ollin kasvoissa sekä verinaarmuja käsivarsissa lausumalla oman diagnoosinsa:
--Ei tää mittään rokkoo ole!
--Poik taittaa olla allerkine uusil patjaoljil enkä mää kylläkään voi kiälttää,ett muutama kuivunu nokkose lehtikin olsis päässy olkien sekkana kum mää viikatoi ne erellisvuaren suvel suulin takasen ahtteen heinist.
--Siitä se on kait saanut syyhyn.
Kanko vastasi Siirille raapiessaan keskisormellaan lippalakin alta syväjuovaista otsaansa:
--Mää olen kyllä sitä miältä,ett pojal on täinpuremist tulehrus ja allerkiareaktijo.
--Mää pikkukakarana sain kotona samanlaissi paukamii ja äiti pisti meitin koko ruakakunnan täisaunaan..se on vissi se!
--Meil koton koko huusholli kuurattiiin lippijäl permannost kattoon ja me jouruttiin nukkumaan saunas kun talo pulveroitti reereereteen myrkyll.
--Kun se myrkky alkos puremaan ja täit potkimaa tyhjää niin kärpäset ja muut itikatkin pääsi kinttuväkken ihan laakist.
Kotilaiska kinasi vastaan aivan Kankon kasvojen edessä:
--Äläs sää Kankon Ykä puhu paskaa.....meittin huusholli on puhras kun pulmunen eikä meirän nurkis ole  näkyny täit eikä russakoit ikuna kuuna päivänä!
--Eik paskakaan tartu nahkaan,kun mää kuuraan permannonki jokikisen lankun juuriharjal ja mäntysuoval...ettäs tiärät!
--Eikös olis parempi Ykä,että sää kiipeäisis ton letukan hyttiin arvostelemast mun huushollipirost ja Allani panee laval vaivanpalkaks viis looraa siiterii ja muijalles pari purkkii omenasoset...et kiitti vaan vitust!
--Sillä kait me ollaan sujut ilman mittään paskanpuhumist..

Kanko lausui sanakahakalle loppusanat auton kopin ikkunasta turvalliselta etäisyydeltä,ettei saisi Siiri Pirkitan sylkipisaroita naamalleen:
--Ei sulla Siiri Pirkitta ole paljookaan keittiön permannon lankuis kuuramist ,kun ne ovat yhtä harvass kun hampaaskin... ja sun permantos pesuvesi taitaa karota lankkujen välist ales Eetenin pakal kun sarevesi katuviämärii.
Kuski katsoi Siiriä pilkallisesti silmiin ja sitten Olliin iskemällä tälle silmää ...ja starttasi kuorma-auton käyntiin,Allanin kannellessa siiderisuulista lavalle Eedenin siiderit ja soseet.

Olli jäi raapimaan käsivarsiaan pihalle vihreän letukan hävitessä kuusiaidan reiästä koivukujalle Siirin lotkutellessa kumijatsareissaan kiukunpuuskassa vajan ovesta sisään.

Allan jäi seisomaan ovenpieleen etusormi puoliniveltä sieraimessaan ja huutamaan Ollille:
--Hei sää evakko-Ola...alappas sääkin liikutella syyhyvää kroppatas tyämaal päiten,että päästään pullottamaan huamispäivän lastii!


Lätkäpeli urheilukentän
kaukalossa
Juhart 2005
Muistoja Eedenistä ja Syyhylästä

1960
Olli ajoi ylös vanhaa Eläintoria sivuten mäkeen ohittamalla urheilukentän puolikaarikattoisen katsomon,jonka hilseilevät seinälaudat olivat skrapauksen ja uuden maalikerroksen tarpeessa.Kentän tiilimurskalla sekä keskiviheriköllä treenasi paikallisen työväen urheiluseura Viestin poikia sadan metrin pikajuoksussa.
Talvisin sama kenttä jäädytettiin,jolloin kauppalan nuoriso kerääntyi rusettiluisteluun jäälle,monen pikaluistelija-alun näyttäessä sisäkaarteissa kallistuksiaan oikea käsi koukussa selkäpiissä.
Kentän laidan jääkiekkokaukalosta kuului talvipäivisin lätkäpelin taklauskolinaa sekä kiekon lämäri-iskuja laudoituksesta.
Kenttämiesten kamiinakopin katolle asennetusta peltiämyristä rahisi grammarilevyltä Paul Ankan Delilaa ja Elviksen Love Me Tenderiä luistelijoiden hokkarien ja kaunoluistinten terien kirskahtaessa jäätä veistellessään.
Nyt kesäiltapäivänä tiilimurskalla tehtiin lähtökuopista sprinttilähtöjä piikkareiden rei'ittäessä lanattua punamurskaa kuopille.
Kuulantyöntäjä kierteli hyrränä betoniringissä kuula poskeen hitsattuna ja kovalla ähkäisyllä rautapallo upposi kaaressa sektorin ulkopuolelle pehmeään nurmeen,mihin suojakaareen kompastunut keihäänheittäjä oli juuri viskannut puikkonsa tärräämään.
Olli muisti monet jalkapallo-ottelut samalla kentällä,missä katsomossa huudeltiin ja buuaattiin vikapotkuista ja paitsioista.

Ajettuaan parisen sataa metriä eteenpäin Olli käänsi oikealle mäkeen Tatraplanin semafoorivilkun tönöttäessä oranssisena oikean lokasuojan poskesta. Katu johti kaupungin omakotialueelle,jonka vartijana seisoi jylhänä mäellä kivikirkko tummassa hahmossaan.
Omakotialueen talot ruotsalaiset hyväntekijät oli vat lahjoittaneet sekä pystyttäneet v.1942 jatkosodan alussa.
Saavuttuaan osuusliikkeen sivumyymälän kulmalle hän ylitti risteyksen laskeutumalla loivaa mäkeä alas kotikadulleen.Oikealla lehmusten katveessa mäenharjalta pilkotti vanhan kulkutautisairaalan puurakennuksen päätyä,joka automaattisesti sai Ollin raapimaan käsivarsiaan.
Siihen rakennukseen Olli vietiin vuoden 1943 marraskuussa.

1943
Sinä syksynä Olli vaihtoi koulua itäkauppalan funkismalliseen keskuskouluun,missä pidettiin myös jatkokoulua.
Tehdaskadun tappiskoulussa oli ainoastaan alaluokkia.
Olli oli kunnostanut Allanin rikkoman pyöränsä, ostamalla uuden etuvanteen sekä lyhdyn pullonkeruusäästöillään ja tipseillään,joita monet sose- ja siideriostajat olivat säälistä ja ihmisrakkaudesta antaneet punaläikkäiselle evakkopojalle.
Muuten kadulla häntä kartettiin kuin syyhytautista ja kapista kettua risaisten vaatteidensa ja pilkkuihonsa takia.
Pyöräänsä Olli oli ostanut kunnon rautalenkkiketjun ja munalukon ,joilla hän kiinnitti ajokalunsa siiderisuulin peräseinällä roikkuvaan hevosen turparenkaaseen.
Jakelumatkoilla Allan tapansa mukaan livahti kärryjensä kanssa itäkauppalan tullissa Salmisen poikien luokse, häviämällä poikaporukan kanssa kauppalan keskustaan erilaisiin vilpin- ja pahantekoihin.
Ollin ulkoasu oli muuttunut poikkeavasti siististä koulupojasta nukkavieruiseksi huutolaispojaksi,koska Siiri Pirkitta Konttinen ei koskaan huolinut hänen likaisia vaatteita pesuun. 
Olli yritti itse kuurata vaatteitaan juuriharjalla talon räystäsrännin alla seisovan peltitynnörin viherniljaisessa ruostevedessä pienellä mäntysuopapalalla.
Tällöin vaatteet alkoivat nirhautua ja nuhjautua sekä rispaantua saumoista.
Jokaöinen täiden purenta ja univelka sai pojan näyttämään kasvoista juuri haudasta nousseelta lapsivainajalta,jonka mustat silmänympärystät läpikuulaalla iholla pelottelivat kauppalalaisia pysymään porttikongeissaan ja ovireikelien takana, Ollin käydessä myymässä Siiri Pirkitan omenatuotteita.
Useasti yöllä häntä janotti ja käveli puoliunessa keittiön vesisangolle paljain jaloin kaarevalla puupermannolla,jossa joka askeleella paljaan kantapään alla rusahti,koska lattia vilisi ruskeista russakoista.
Makuukamaria,minkä hän jakoi Allanin kanssa,hallitsi kaksi maalista lohjennutta hetekaa sekä kolmilaatikkoinen piironki,josta yksi vetolaatikko oli kateissa.
Taloon tullessaan Allanin päässä kasvoi likainen olkitukka,jonka Siiro Pirkitta oli lammaskeritsimillä klaninut epätasaiseksi peltosängeksi ja siivonnut päänahan partaveitsellä kaljuksi täitten tehtyä hölkkäpolkuja siihen.
Ollin ruskehtaviin kiharoihin rouva ei puuttunut käskemällä  poikaa kauppalareissullaan käymässä parturissa omin neuvoin ja varoin.
Rumpalinkadun Heiskasen tädin parturiin hän pääsi pelkästä säälistä tukanleikkuuseen,koska täti oli hänen vakioasiakkaansa. Ollin pää tuli kerityksi paljaaksi,tädin talkittua vielä kuhmuisen ja punaläikkäisen kallon jollain täipulverilla. Parturin peilistä Olli ei tunnistanut enää itseään,vaan jonkun vapaussodan aikaisen keskitysleirivankipojan punaisten leiriltä.
Allan katsoi Ollin taloon saapumista esikoispojan asemansa loukkaukseksi,huutolaispojan jaettua makuukamarin.
Hetekka,mihin hänet osoitettiin,oli raahattu likainen olkipatja siiderisuulin peräkamarista ja aluslakanaankin oli painunut likainen ihmishahmon kuva.
Kamarissa oli omenaprässin takana oli maannut tubisena kymmenisen vuotta Siiri Pirkitan äiti,Maru-Muori.
Olli oli auttanut Allania ja Siiri Pirkittaa vuodevaatteiden kannossa kamarista ja kysynyt kuka oli piirtänyt aluslakanaan pakanamaan kartan ,koska siihen oli jäänyt pesusta huolimatta selvä kuva Välimeren rannikosta,aavikosta, joista sekä vuorista.
Allan oli loukkaantunut lisää kritiikistä ja juossut äidilleen kantelemaan,että Karjalan Kurre tekee pilkkaa talon petivaatteista.
Heti ensimmäisenä päivänä Olli pantiin rangaistukseksi säilöön omenasosepurkkien sekaan talon kellarikomeroon reikelin taakse...aivan kuin rouva Salli Paajasen hoidossa.
Lisäkostoksi Allan kävi kuulapäävasarallä särkemässä Ollin pyörästä lasisen kissansilmän.

Koulun alettua Olli pyöräili koulun vapaalla alamäkeä eikä hänen tarvinnut muuta kuin jarrutella koulun portilla.Kotiin polkeminen oli raskampaa ylämäessä,mutta seisaaltaan polkimien päällä matka taittui melko nopsasti.
Harvalla oppilaalla oli silloin polkupyörää ja kateuden pirussa moni kolli haukkuikin Ollia nuhrautuneesta ulkonäöstä resuryssäksi ja Kannaksen lannaksi.
Kauppalan lapset nimittivät jokaista maalta muuttanutta lannaksi ja Ollikin muisti äitinsä kerran lausahtaneen,että lannanhajussa kasvaa,jos vain oltua saa.
Neuvosta poika oli yrittänyt seistä navetantakaisella lantapatterilla,että kasvaisi isoksi ja pitkäkoipiseksi karjalaismieheksi.
Siitä huolimatta pojan pituuta ei ollut lisääntynyt  kuin pari senttiä ja näytti ikäistensä varsinaissuomalaisten poikien rinnalla alimittaiselta.

Ollin luokanopettajaksi tuli pyylevä struumakaulainen ja pullosilmäinen rouva Pussila,joka heti ensimmäisenä koulupäivänä otti pojan siipiensä suojaan.
Poikien kiusatessa Ollia opettajan vain tarvitsi naulita vihaiset ja pullistuneet struumasilmänsä pilkkaajiin kuin kanaemo pää kallellaan kaurapeltoon katsellessa.
Opettajan viileä katse sai kiusaajien selkäpiin karvat pystyyn ilman lausuttua sanaa.
Tehdaskadun koulusta lähdettyään Olli joutui toistaiseksi sanomaan hyvästit Tenkasen Penalle,puolustajalleen,joka jatkoi koulunkäyntiä lähempänä kotimökkiään joentörmällä Merikosken koulussa.

Ollin vaaleanruskea tukkakin oli alkanut tumma ja kymmenvuotiaan hiukset näyttivät auringossa kastanjanruskeilta matalina aaltoina.
Hänen pilkkaajansa välitunneilla kävivät tönimässä ja kiusaamassa oliko Olli kyntänyt merta lainepäisenä kuten isänsä sukellusveneen kansimiehenä Suomenlahden mutapohjaa:
--Sää ole ku oikja merimiäs...Kivennava Ola...kussul o vet polves ja laineet päässäs!
--Olikos se sun pappas,joka merimiähen oli seilannu Sveitsin rannikol?


Pirkko ja Sunny Days
Juhart 2004
Kaikesta pilkasta Olli alkoi vetääntyä muista luokkatovereista eikä häntä enää huolittu muutenkaan poikien peleihin.
Eräs punaruskeatukkainen lettipää Pohterin Pirkko kerran välitunnilla tuli tyttöporukasta istumaan Ollin viereen koulun aidan vierelle,pojan ollessa syvissä mietteissä tutkimassa kauppalan kirjastosta lainaamaansa Tekniikan ihmeitä-kirjaa.
Tytön kainalossa oli englanninkielinen kuvakirja Sunny Days,minkä hän oli saanut Amerikan tädiltään Michiganin Ypsilannista.
Pirkko uteliaana oli kysynyt Ollilta miksi tämä oli kiinnostunut koneista ja Olli oli vastannut ujona ja änkyttämällä:
--Mie---mie--mie...oon aina o-ollut ko-konneitte pe-perrään.
--Miun pa-pa-pa-pappankin sano,että ko-kone se po-potkukelkkakin on.
Pirkko kikatteli kommentille ja vastasi:
--Sää oles sit oikke vitsinikkar!
--Musta sää olet ihan kivannäkönen poika ja mää olen aina kaukaa ihaillu sun komijoit kiharii ja ruskijoi silmijäs!
--Määkin tykkään lukemisest ja kuvakirjoist.
--Mun täti Amerikast...sen nimi on Salme Pocter...lähetti mulle tän kirjan,mutta mää en kylläskään osaa sanaakaa enklanttii.
--Olsis kiva oppii jottai viarait kiälii..eiks vaan,Olli!?
Olli innostuessaan vastasi:
--Jees...poks..holidei...hills bros..maksvell haus...foord telukse...shevrolet mastertelukse ja beibi ruut...vell...vell vits kantri aar vii nau...!
Pirkko ihastuksissaan tokaisi:
--Aiai...mistäs sää oles enklanttii oppinu...kun kuulostaa niin hianolt!?
--Voisikkos sää kuule tulla jonain ehton opettamaa mulle enklannin alkeita ja lukemaa ja kääntämää mulle tämän kirjan...Sunni täis!?
Olli säikähti sisällään kerskamokauksestaan ja pikaisesti mietti,että pitäisi hankkia tähän hätään oikein englanninkielen oppikirja lainastosta.
Poika vastasi:
--Kyllähän  mie mielistä...ehkä ensviikolla,kun saan Eedenin mehut jaettuu kauppalaan.
Pirkko lisäsi:
--No meitin osoite on Länsiranta neltoist ja pääovi on pihan puolella toisessa rapussa...sopiskos maanantai-iltan kello kuus?
Pirkko poistui aidalta vekkihamettaan suoristellen ja liittyi takaisin tyttöporukkaan,mistä kuului kovaa kikatusta ja naurunhelinää.

Tästä kohtaamisesta alkoi hiljalleen kypsymään Ollin ja Pirkon suhde,mitä kauppalassa aluksi siunailtiin sekä huokailtiin.


Ollin täinpuremat alkoivat vähitellen pahentua ja tulehtua,jolloin opettaja Pussila vei pojan henkilökohtaisesti tohtori Branderin vastaanotolle Torikadulla.
Nähtyään pojan riisuessa nuhruiset päällys- ja alusvaatteet  aliravitun vartalon,joka oli päästä jalkoihin pienillä paukamilla,tohtori päätteli,että hiustäiden lisäksi pojan keholla oli ruokailleet luteet,vaatetäit ja vuodepunkit.
Tohtori Brander selvitti okulaarista diagnoosiaan:
--Hiustäit,vaatetäit ja lutikat voidaan hoitaa pois helpommin saunalla ja vaatteiden polttamisella sekä hoitoaineilla,mutta vuodepunkit ovat vihuliaisimpia olioita,koskeivät pesiydy ihmiskehoon,vaan asuvat vuoteiden puuosissa,peti-ja liinavaatteissa,verhoissa ja huonekaluissa.Niitä kutsutaan nokturnaalisiksi yövieraiksi,jotka käyvät aterioimassa ihmisissä vain öisin ja viettävät ruokasiestaa auringon noususta auringon laskuun.
--Niiden puremat voivat päätyä ihoallergisiin infektioihin.
--Asunto,missä petipunkkeja on,pitää myrkyttää ja pahimmin munien ja jätösten pilaamat huonekalut polttaa liinavaatteiden kera.
--Yleensä vaatteet voidaan pestä 60-asteisessa vedessä,mutta Ollin tapauksessa kaikki vaatteet pitäisi polttaa.
Tohtori Brander ei ollut tavannut pitkään aikaan näin pahaa tapausta sitten pulavuosilta,vaikka muutama rintamalomalla kotikauppalassa käynyt etulinjamies oli valittanut syyhyävistä lutikan puremista.
Tohtori kirjoitti välittömästi Ollille lähetteen kauppalan sairaalaan kulkutautiosastolle.
Olli ei aluksi tajunnut mitä kulkutaudilla tarkoitetaan,luullen sen iskevän vain kotoaan karkoitetuille evakoille. Tohtori oli selvittänyt,että hänet eristetään kulkutautiosaston yhteen yksityishuoneeseen hoidon ja tutkimusten ajaksi syöpäläisten lisääntymisen estämiseksi.
Rouva Konttisen talous tulisi myös kohtaamaan täydellisen terveysviranomaisten tarkastuksen.

1913 Brough Superior
Eräänä marraskuisena päivänä Eedenin tarhan pihalle ajoi kauppalan terveystarkastaja Rune Kjällström mustalla ja ikivanhalla Brough Superior-moottoripyörällä lammasnahkavuorisissa ajohaalareissa..
Sivuvaunussa istui talvimanttelinen ja karvalakkipäinen vanhempi konstaapeli Kontkanen esivaltatukena.
Rouva Konttinen joutui tilapäiseen mielenhäiriötilaan nähtyään kaksi poliisia pihalla...kauppalan vanhemman konstaapelin sekä paskapoliisin samaan aikaan.Allan oli piiloutunut siiderisuulin peräkamariin Maru-muorin klaffisängyn alle,suljettuaan äitinsä käskystä siiderinvalmistushuoneen munalukolla.Muorin sängyn alle poika oli piilottanut kolme pahvilaatikollista kauppalan siirtomaatavaraliikkeestä varastettuja tupakoita.
Kaupan murto oltiin kirjattu poliisikamarin päiväkirjaan selvittämättömänä rikoksena,vaikka nuorempi rikosetsivä Arska Laaksonen epäili vahvasti itäkauppalan tullissa asuvia Salmisen veljeksiä Veikkoa,Viljoa ja Valtteria sekä erästä Allan Konttista..
Murtopäivänä sunnuntaina hellatehtaan toimitalon talonmies oli nähnyt yleiseen saunaan Esteriin mennessään Allanin norkoilleen kaupan nurkilla.

Siiri Pirkitan talotarkastus oli ollut lähes läpikohtainen terveystarkastajan puhuteltua rouvaa erittäin vakavasti:
--Mää en oo eläissän nähny näin paskast huushollii!
--Mist pirkalast te oles päästäneet talon näi rappiol ja paskaseks?
--En eres Viana Karjalas mää olnu nähny näin paskassi pytinkei,vaikka niissä paskannetti tuvan permannon nurkas olevast reiäst ales!
--Vaikka itä-Karjalas pirettiin karjaelukoit talvisin sisällä,ei siellä näkyny samanlaist pikkueliöiren vilsket permannoil ja seinil kuten teirän tuvas.
--Teirän tapaust voisis verrata raamatulliseen Epyktin tuhoon,missä taivaan korkia tuamari oli pakanoil ja jumalankiältäjil kostoks lähettänyt heinäsirkoi ihan mustin pilvin syämään elon pelloilt.

Siiri Pirkitta murtui lopulta virkavallan edessä esittelemällä näyttelijäntaitojaan maassa polvillaan kuin Kullervon äiti Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa:
--Anttakaa herra terveellisyysinspektööri ja poliisimestar armoo meitil vähäosasil,kun meitil ei ole eres varaa ostaa kallit reereeteit ja muit hyänteismyrkyi!
--Mää ole parhaan tehnyt talon kuuraukses,mutta kun  omenasaron aikan mää olen joutunut painamaan överii mehunpuristukses ja sosen teos..niin hykeena on voinus hiukkavähän lipsuu kärest.
--Voiks siitä rankast,että joku puurtaa niska limas perhees erest!?

Konstaapeli Kontkanen veti näyttelijättären maasta seisomaan ja puhutteli omalla vuorollaan Siiri Pirkittaa:
--Kuulessää Siiri Pirkitta...lopetas nyten täss paikal filmaaminen!
--Et sää ole nyte missään prankkarin harrastajateatterin harjotuksis!
--Jos mulla olis valtaa jakaa tämän vuaren Jussit parhaast draamafilmin pääosast,niin sää olsis ehrol ensmäsenä!
--Mää tiärä prikulles,että sulla on pullottavan essuntaskun näppikukkarossas tuhannen markan setelei tarpeeks pirtin siivoomisee.
--Jos mää haluisisi olla hiukanki vittimäine,niin käyrään kollaamas sun siiteriliiterissäs ja sää joutuisisi selvittämää käräjil pimeist pullokaupoist valtijon monopolin Alkon kilpailijan ilman lisenssii!
--Vallesmanni on pitkään kattonu sun touhujas niinkus läpi sormien,mutta siit pimeestä pottukaupasta saisit istuu pari vuatta Hämeenlinnan naisvankilan kuritushuanees...
--Sitten se sun kultapojus ja kelvoton  Allani menisi suaraan kasvatuslaitokseen,kun se ei ole oppivelvollisuuspakon määrämänä näyttany finnistä nokkaasa eres koulun lähimaastossa...mitä nyt sitä epäilläään vahvasti muunmuas koulu läheisen kioskin murrost!
--Ja mitä oikeen tähän pääasiaan tulee,miksi me täällä ollaan visiteramas...se sun holhokkipoikas,joka makaa sairaalas kroppa sireharsopaketis sun oman pihiytyes taiki,niin lastesuajeluvirasto on tällä päivämääräl katkaissu sun korvaukset ja kruksannu sut listoilt poijes kasvatusvanhempana eli-iäkses...
--Tänäpänä mää päästän sut vapaaks pelkäl varotuksel,mutta mitä toi terveysministeri sanoi,että viikon päästä,kun me tullaan uurelles kollaamaan täll pakal,niin tämä putkinotko pitäis olla siistitty ja myrkytetty kahrest piänest paikast...sisältä ja ulkoo!
--Muuten me komennetaan kauppalan vapaaprankkarin sytytysosasto hoitamana koko silmämalka tasaseks yhrell sampotikulla.
--Ei tämä plaani tarttis enempää sytykkeittä,kun viinarankki haisee ilmassa kaasuntuneena kuin rantapyssyn alokastupa iltaloman jälkeen!

Moottoripyörän hävitessä kuusiaidan reiästä Siiri Pirkitta heristi nyrkkiään poliisien perään,näyttämällä paljaan peränsäkin likaisen kolttunsa alta häväistykseksi virkavallalle..ja suunnisti kumijatsareissaan suulin ovelle.
Tämä repäisi sisällä peräkamarin ovenkahvasta ja huusi vuoteen alla piileskelevälle Allanille:
--Tules sää saatanan Allani heti paikal näyttämään klyyvarias ulos pakal!
--Meill alkaa oikke tuperapinat täss paikas ja heti!
--Sää saas lähtte viemään yhre paffiloorallisen klupitupakoit Salmisil myytäväks,että saaraan ostettuu hyäntesmyrkyi ja reereerteet.!
--Ehttoommal sää saas viärä yhre siiterilooran vallesmanni talolle Mökösten mäkken ja toisen konstaapel Kontkasen keittiönrapuil Sepänkarul.!
--Kyl mää tiärän miten virkavallan rattait rasvataan!
--Huamen alkaa suursiivous,muuten menee koko vapriiki huutokauppaan ja nuijan alle!
--Ja...ensviikon alus sää alas suariutuu koulul päiten...muuten sua venttaa kasvatuslaitos...ja mua linna!.

  
1935 valmistunut sairaala
"Enklantia" kutiavaan nahkaan

Olli makasi kauppalan kulkutautisairaalan eristyshuoneen putkivuoteella selällään tuijottamassa ponttilautaisen sisäkaton kellertäviä vesivahinkorenkaita.Hänen huulensa mutisivat joitain englanninkielisiä sanontoja.
Sitten hän kääntyi vatsalleen ottamalla tyynyn alta englanninkielen oppikirjan ja ryhtyi tenttaamaan aukaistun sivun sanontoja:
Good morning Mr.Smith!
How do you do?
Very well,thank you!
Englanninkielinen yksinpuhelu kumisi eristyshuoneen seinien läpi käytävälle,missä sisar Peltola pysähtyi kitkuttavien instrumenttikärryjen kanssa kuuntelemaan ovelle.Sisar kuunneltuaan tovin pudisteli päätään tervehtimällä ohikulkevaa päivystävää lääkäriä:
Hautujutuu Mistö Mitt!?
Lääkäri hymyillen vastasi sisarelle:
Ai äm oolrait,nöös Peltola.
Tuntui,että koko kulkutautisairaalan siipi oli mukana harjoittelemassa englanninkielen alkeita.

Ollin kädet oltiin paketoitu sideharsolla,minkä alla tervanhajuinen sinkkipasta muhi nahkaa kutittamalla.
Hänestä koko kroppa jalkoja myöten tuntui liimautuneen sairaalakolttuun kiinni kuin kärpäspaperi otsaan.
Ollin ruskeat kutrit oltiin ajettu klaniksi kuin keskitysleirivangilla eikä sairaalakoltun alla pojalla ollut edes aluskalsareita sinkkipastan takia.
Vesiklosetissa käynti oli myös hankalaa,koskei paketoidulla kädellä voinut tyyrätä kunnolla pissakaarta pöntön vesilukkoon.
Ollin aliravittu vatsakin tuntui taistelevan sairaalan dieettiruokaa vastaan alituisella kurinalla ja äkkinäisillä krampeilla.Annokset olivat kylläkin tuplaten suurempia ja vaihtelevampia kuin Siiri Pirkitan huushollissa,vaikkakin mauttomia. Aliravitsemus vain oli pannut vatsan kapinoimaan.
Ensimmäisen kerran sitten lähdettyään Jäppilästä evakkoretkelle Olli sai ihan lihapullia perunamuusilla.
Konttiskan päivällinen yleensä oli vedellä jatkettua kauravelliä laihan kokkelipiimälasillisen kanssa.
Kuivien ruisleivänkantojen puremisesta hänellä oli aina ikenet verillä ja syöminen tuskallista.
Kotilaiskan vanhalla liekaan sidotulla harmaapartaisella pässilläkin homeisten leivänkannikoiden märehtiminen oli yhtä vaivalloista ja se muutenkin olisi voinut millä hetkellä tahansa voinut kuolla kupsahtaa ahteeseen ykkösvaihde päällä.
Siiri Pirkitan lammaskaalipatakin oli täynnä jänteitä ja lihariippeitä,rouvan vietyä silloin tällöin yhden ikääntyneen lampaan teurastettavaksi.Allankin huonoilla hampaillaan jauhoi lampaanlihapalaa poskessaan pitkään uskaltamatta äitinsä silmien alla sylkeä sitä talriikin reunalle.
Konttiskan lukitussa ruokakommuutissa säpin ja munalukon takana oli hyllyt täynnä elintarvikepurkkeja,kilon paketteja keltaista meijerivoita,purkkikaupalla pikkelsöityjä avomaakurkkuja sekä useita varttikilon paketteja oikeata pöönäkahvia..
Konttiska tunnettiin kauppalassa myös mustanpörssin kauppiaana ja Olli yllätti rouvan useasti voitelemassa iltamyöhällä sekapullasiivuja meijerivoilla panemalla punaisia ja suolattuja hevosenlihasiivuja tahkojuustoviipaleiden päälle.
Ollille rouva tarjosi lohdutukseksi kovempia kantapaloja ohuesti voilla voideltuna homeisen sinileimaisen tahkojuustokannikan kanssa.
Pojan vastustellessa homepilkkuisen juuston syömistä Siiri Pirkitta oli kivahtanut pojan kiittämättömyydestä ja selittänyt,että homeessa on sellaista uutta lääkettä kun penisilliiniä,millä sotasairaaloissa parannetaan jopa vatsaan ammuttuja etulinjasotilaita.
Olli väitti vastaan,ettei häntä ole mahaan ammuttu,vaikka joskus tuntui suolissa olevan reikiä,koskei maha koskaan täyttynyt ehtoollisesta.
Siiri Pirkitta oli käskenyt pojan pitämään leipäläpensä kiinni,koska huutolaispojan asema oli huomattavasti parempi kuin eturintamalla taistelevilla sotapojilla.

Maailman nuorin cowboy
Juhart 2012
Ollin lainastokortilla oltiin kauppalan kirjastosta lainattu Setälän vihreäkantinen keskikoulun englanninkielen kirja.
Pohterin Pirkko oli antanut hänelle luettavaksi amerikkalaisen Zane Greyn englanninkielisen seikkailukirjan Riders of the Purple Sage,joka myös löytyi lainastosta suomeksi käännettynä Purppurarinteiden ratsastaja-romaaniksi.Kumpaakin kirjaa  kahlatessaan Setälän englanninoppikirjan avulla Olli pääsi sivu sivulta eteenpäin peräänantamattomana.
Kirjat avasivat Ollille karjaportin raolleen oikeaan Villiin länteen ,minkä preerioilla ratsastivat mormoonit,intiaanit,kullankaivajat,metsästäjät sekä karjaparoonit.
Olli kyllä aluksi kompuroi englannin oppikirjan foneettisissa merkeissä yrittäessään mongertaa ja lausua tiettyjä diftongeja,missä kielenkärjen piti lipaista suulakea kuin puolisylkemällä englanninkielisen th- ja the-äänteen muodostamiseksi.

Pian jopa sairaalan ylilääkäri ja kirurgi Olli Särki kävi haastattelemassa toista Ollia ihan englanniksi kuultuaan kulkutautiosaston erinomaisesta kivennapalaisesta kielinerosta.
Tohtori kehuikin pojan kielitaitoa ainutlaatuiseksi kehoittamalla Ollia pyrkimään oppikouluun.
Ollilla oli kyllä toisenlaiset suunnitelmat horisontissa vastaamalla tohtorille menevänsä ammattikouluun jatkokoulun lopetettuaan huonekalupuuseppälinjalle.
Hän kertoi tohtori Särjelle isävainaansa olleen menetetyn Viipurin parhaan  mööpelinikkarin ja haluaisi näyttää pilvenlongalla istuvalle papalleen papalleen tulevansa Turun ja Porin läänin parhaimmaksi huonekalualan ammattimieheksi.
Sairaalan kirjaston suomalaisesta sivistyssanakirjasta lainaamalla Olli vastasi kirurgille näsäviisaana,ettei sudeettikarjalaiselle emigrantille puoliruotsalaisen lyseon ambienssi tarjoaisi hänelle sopivaa opiskelumiljöötä.
Tohtori oli tiputtaa stetoskooppinsa ihmetyksestä pissapottaan kaulaltaan,kuultuaan kymmenvuotiaan evakkopojan lakonisen selvityksen vastaamalla:
No...me lääkärit kun tutkimme joskus fyysisten vaivojen ohella myös potilaiden psyykkistä puolta,niin katsoisin sinulla Olli-poika olevan älyllistä potentiaalia korkeampaankin opetukseen.
Oli kerrankin hauskaa pitää yllä keskustelua oikein sivistyneesti tieto-oppineen nuoren potilaan kanssa!

Tohtori Särki vatkasi Ollin sideharsoista kättä hyvästiksi ja kääntyi ovella tokaisemaan:
Well ...see you then further on down the trail..padner...sanoi John Wayne vuoden 1939 Wagon Train -elokuvassa!


Veturinkuljettaja Pohteri
Juhart 2010
1960

Olli pysäytti autonsa tasoristeyksen puomin laskeutuessa eteen ,kun hälytyskellon kilinässä vaihtoveturi pakitti rautatiesillalle päin tavaravaunuletka perässään. Veturin avoimesta ikkunasta hän tunnisti entisen ja järjestyksessä viimeisen kasvatusisänsä veturinkuljettaja Jalmari Pohterin,joka heilautti sinisen työtakkinsa hihaa hänelle,nähtyään tyttärensä miehen Tatraplanin seisovan puomilla.

Puomien noustua Olli ajoi Tehdaskadun ja Raatihuoneenkadun kulmaan,mistä Tatraplan kääntyi oikealle etuoikeutetun kärkikolmiokilven takaa. Horninkadun kulmassa,minkä vastapuolella seisoi puutalossa Huberin vesijohtoliike,hän joutui äkisti jarruttamaan,vanhemman naishenkilön yhtäkkiä jostain kuolleesta kulmasta ilmestyessä balluunikumisella romukärryllä Tatran mulkosilmäparin eteen...ei ainakaan suojatieltä.
Olli pysäytti autonsa kadunvarteen juoksemalla katsomaan,ettei naisparalle ollut sattunut mitään vakavampaa.
--Mie pyyjän kauheest anteeks teiltä,jos teihin on vaikka sattunut pahasti!
Olli kysäisi peljästyksissään.
--Voisin viijä teijät sairaalaan paikattavaksi,jos oli sattunnut!
Olli tutkiessaan naista päästä kantapäähän havaitsi tummanruskeiden , rispaantuneiden sekä kumiteräsaappaiden varsien ylle käärittyjen nailonsukkien päälle pirskottuneen verta polvinaarmuista.
Olli auttoi vielä nostamaan naisen romukärryn katukäytävälle tutkiessaan syväjuonteisia kasvoja ja hampaatonta suuaukkoa,josta pääsi ulos viinan polttama sanaryöppy:
--Ei tää kolaus mittää olnu verrattun mun Kyästi-vainaan hakkaamissiin,jost mää mun pärstä oli alvariins sinipunanen mont viikkoo..!
--Emmää teitilt mittää jelppii tartte..ite olen kaikki naarmun ansainnu..mut kyl te voisis vähä kattella vanhoje ämmie perää sielt ratin takkaa,kun näköki on sumentunnu harmaaks kun viinipullon pohja sakast..
Olli tunnisti lopulta naisen entiseksi kasvatusäidikseen Siiri Pirkitta Konttiseksi,joka kaivoi haalistuneen sinisen tikkiaamutakin taskusta Vinetto-pullon suulleen,kulauttamalla pitkät huikat,kunnes huokaisi syvään:
--Tää Vinetto se on mun korkjaoktaanist pensaa ja yhrel huikal päässe korttelinvälin ettiäspäite tonne Eeklunti romuttamoon päiten..
--Se on muun omaa tiikerii tankkiin..
--Et kiitti vain nuarmiäs jelppaamisest!
Olli kysäisi heti perään:
--Tunnettekos sie sitten miut?
--Oon se Oravan Olli!
Konttiska sammalsi pyyhkiessään punaista Vinettoa sinisuonisella kämmenselällään suupielistä:
--Jaa..emmää kaikkii Ollei enkä Kurreoravii  muista..
--Mun hetekas on köyrinny monenmoist äijänkuvaa,ettei monast tulnu eres tituleerattuu aamusil munanpesuil...
--Sää kylläki oles liian nuari mun kavaljeeriks... eikä mull ole koton yhtäkään miähenkuvaa piereskelemäs nurkisan,kun Allani-pojanki  poliisit hinasivat Kakolaan murroist sekä osuuskaupan polttamisest vahinkos,kusse palava sätkä suussas varasteli kankaspakoi..
--Must sen olis pitänny saara oikken palkinto siit teostas,kun pykäsivät kommian tavaratalon tilalle...

Romukuski
Juhart 2007
Olli seurasi Konttiskan hoipertelua romukärrynsä aisoissa,kun Myllynkivitehtaan nurkalla kolautti toiseen romukärryyn,jota kauppalan tunnettu romunkerääjä Mannerin Mikke lykkäsi porttikongista katukäytävälle.
Mikke huusi Konttiskalle:
--Mitässää ämmä oikkes kukkelois tääll mun reviirillän,et melkken tuppaass silmill,kun toinen yrittää kuskata ansijoitas Eekluntil!?
Konttiska sähähti takaisin:
--Älssää Mikke silmil hypi..emmää ole sun reviiriltäs romui keränny!
--Mul kuuluu itäkauppala ja Muurlantulli ja sull kauppalan keskusta..etkä sää noill lyhkäsil konteillas pystyis eres linkkaamaan Vilhonkarun Alkoo piremmäl ja minkä tiskil me kummakkin tullaan jonottamman perätysten Eekluntin tilipussi kouriss..

Ajaessaan Tatrallaan Perniöntien mäkeä ylöspäin Olli muisti viimeisen päivän Kontiskan Eedenin omenatalossa yrittäessään paeta ruokakommuutin ikkunaräppänästä pakoon.
Hypättyään selkä pihalle päin räppänästä vesikorvon puukannen päälle hän kuuli takaansa rouva Konttisen äänen:
--Jaa..että sitä pötkitään pakoon täyshoitolasta!
Samassa Olli sai iskun rouvan  kämmenen rystyspuolelta,että silmäkulma aukesi,punaisen hurmeen tummentaessa koko näön.
Pian hän oli rouvan kädestä vetämänä istumassa takaisin samassa pimeässä kommuutissa reikelien takana Konttiskan huutaessa munalukkojen kilinästä:
--Sää saas mun pualest märänttyy koko yän sellisäs omenanronttien kanssa ja huamenis saat palkakses pestä ja kuurata kaikk mäskitynnyritkin juuriharjal puhtaaks..onkos selvä!?
Olli jäi istumaan puisen omenalaatikon päälle. Hän pyyhki veristä silmäkulmaansa hyllyllä olevan tyhjän perunasäkin kulmaan,kun hän oli kuulevinaan auton moottorin surinaa koivukujalta päin.
1939 Nash LaFayette
Hän nousi seisomaan pakonyrityksessään pinoaman laatikkopinon päälle kurkkaamaan räppänästä pihalle,minne karautti pölypilvessä poliisilaitoksen musta Nash LaFayette-maija-auto,jollainen niihin aikoihin oli yleinen poliisiauto maaseudulla halvasta hinnastaan.
Autosta astui ulos ylikonstaapeli Kaljunen sekä nuorempi konstaapeli Vasanko ,välissään Allan-poika.
Konttiska oli ilmestynyt kivirappusille kädet puuhkassa lattarintojensa päällä huutamaan:
--Mitäs te pollarit olette raahamas mun viatont poikaan,kun jottain Kakolan konnaa!
--Oletteks te tulnu ihan hulluiks,että lapsii jo pirätettään,kun muutakaan tekemist ei olsis kammaril istuskelles..!?
--Kyl maailman kirjat on menneet sekasin,kun murhamiähet ja vankikarkurit saavat juasta vapaall..ja että lapsii käyrään jo pirättämmäs!

Kaksi poliisikonstaapelia
Konstaapeli Kaljunen vastasi räyhäävälle rouvalle rauhallisesti:
--Ottakaa nyten frouva vähän lunkimmin..ei tässä mikään huutaminen auta!
--Tää teirän kultapoju saatiin kiinne Vaasan Pyärän korjaamolt myymäs varastettuu fillarii..
--Sitten kammarill sen repust löytys karun vastapualen siirtomaatavarakaupast vohkitut Klubitupakkapuntit..
--Ja se fillari Vaasan Pyärän mekaanikon kertomana kuuluu yhrelle Oravan Ollille,joka asuu täss samas osottees kun te frouva..
--Pyärämekaanikko oli kertonu koonneens sen Ollin pyärän,kun se evakkopoika oli osamaksul maksannu sitä aikoinas Paajasill kortteerattuaan.
--Ja muuten..missäs Se Oravan poika sitten on--frouva Konttinen?
--Meirän henkikirjottajan osotekortistos sellasen Orava,Ollin piräs asuu täällä..

Konttiska katsoi tovin poliiseja sekä sitten omenasuulin nurkkaa,missä ei seisonut Ollin pyörää kettingeillä sidottuna räystästorveen.Vain omenakärryt makasivat selällään vajan edessä.
--Jaa.. mää en kylläkään tiärä,miss se Oravan poika  kohnaa pyärälläs"
Rouva tuhahti äkäisesti poliiseille.

--Mie oon täällä vankina!
Kuului kommuutin räppänästä Ollin vaimea huudahdus.
Konstaapeli Kaljunen jätti Allanin siltä seisomalta Vasangon käsiin harppaamalla haitarijatsareillaan Konttiskan ohi talon ovesta sisään.Kolisteltuaan kommuutin ovelle Kaljunen harppoi takaisin rouvan luokse vaatimaan munalukon avainta,jota rouva panttasi likaisen essunsa taskussa.
--Se hulttijo ol kähminny mun neppikukkarost saturaisen!
Siiri tohahti luovuttaessaan avainnipun Kaljuselle.
--Rikolline se poik on!

Ollin seisoessa pihalla verisin silmäkulmin poliisien edessä Kaljunen kysäisi häneltä:
--No--varastiksos sää Siiri Pirki....meinaan Konttisen frouvalta rahaa,Olli Orava?
--Ja kukas on sinun silmäkulmaasi litannut?
Olli vastasi:
--No tuo rouva se limautti käjellään...
Samassa Allankin avasi suutaan konstaapeli Vasangon vierestä:
--Ei tuo Olli mitään vohkinut äirin kukkarost...mää sen fyrkan otin ,kun se oli pruunamaas omenapuit..
--Ollin pyäränkin mää pihistin ja ne Pärruutin kaupan Klubiaskipuntikkin..
--Äirin piräs kyll tietää varastetuist tupakeist,kun se pöllii niitä mun hetekan alta kovas kohmelosas ja tupakinnälässäs....

Vanhempi konstaapeli Kaljunen katsoi Konttiskaa suoraan silmiin,rouvan raapiessa portailla nokkospuskasta käsivarsiinsa saamiaan vesikelloja.
--Yhtäkkiä rouva purskahti teatraalimaiseen itkuun,että työmekon rinnusta kastui kuin äkillisestä sadekuurosta.Lyhyen parunnan perästä rouvan kasvojen ilme palautui peruslukemille vanhaan happamaan muotoonsa.missä pienet punareunaiset silmät luimuilivat kuopistaan epäileväisinä kulmien alta poliisiparia.

Vanhempi konstaapeli Kaljunen käski nuorempaa konstaapeli Vasankoa tekemään kotitarkastuksen  talossa ja siitä tuloksena mustan Nash LaFayetten takakontti täyttyi erimerkkisisistä savukekartongeista sekä piipputupakkapusseista.
Lisäksi Kaljunen käski Ollia keräämään kamppeensa kehaisemalla,että tämä voisi osan aikaa kämpätä hänen talossaan,kun nuorin poika oltiin kutsuttu rintamalle,yhden makuukamarin vapauduttua.
Mannerheimin lastensuojeluliiton edustaja rouva Sundelin saisi jälleen etsiä Ollille siinä välissä uutta kotia.
Allan ja rouva Konttinen pistettiin poliisiauton takapenkille istumaan "rannerenkaat" yhteen lukittuna konstaapeli Vasangon viereen,Ollin päästessä Kaljusen viereen poliisipirssin etuplyyshipenkille seuraamaan nopeusmittariviisarin kohoamista,kun auto suhautti siideritalon pihalta koivukujalle...ja Eedenin puutarhasta uuteen vapauteen.

1939 Nash LaFayetten  kojetaulu
Farewell to your Arms
Juhart 2005


KARKOITUS EEDENISTÄ JA MUUTTO PUUPITSITALOON


Vuoden 1944 tammikuussa Olli vihdoin pääsi sairaalasta uloskirjoitettuna ja sileähipiäisenä ihmisten ilmoille.
Ihme kyllä hän myös palasi takaisin Konttiskan Eedeniin.Siiri Pirkitta ja Allan olivat tehneet suuren urakan tarhan ja talon siivoamisessa,ehkä silmänlumeeksi terveystarkastajalle.Saavuttuaan pirssillä siistitylle ja kolatulle pihalle Konttiska ja Allan olivat vastassa mieroina ja tekoystävällisinä . 
Naamioiden takaa poika pelkäsi vanhojen pirujen paljastavan sarvensa Konttiskan toivottaessa hymysuin ja sydämellisesti häntä asettumaan taloksi.
Siiri Pirkitta oli jopa valmistanut maksalaatikoa pojalle ihan puolukkahillolla.Kuiron leipomon tuore setsuurikakkuviipalekin oltiin pantu liinan päälle tuvan pöydälle paksusti keltaisella voilla voideltuna talriikin viereen täyden maitolasin kanssa.
Tupakeittiö ja makuukamari tuoksuivat mäntysuovalta.
Uusi höveliäisyys kuitenkin tuntui aluksi oudolta ja Olli oli varuillaan,että Eedenin myrkyllinen käärme voisi pistää persuuksiin minä hetkenä tahansa..

Oliko tämä vain luulottelua,hän monasti kysyi itseltään elämän asetuttua raiteilleen ja normaaliin päiväjärjestykseen.
Olli palasi takaisin kouluun,missä opettaja Pussila auttoi poikaa kirimään läksyissä ajantasalle.

Kevätaurinko alkoi sulattelemaan harjakatoilta lumia poiken samalla ryhtyessä polttelemaan suurennuslaseilla vanhoja filminegatiiveja koulun eteläpäädyssä.Koulutalon kivijalan vieressä heitettiin pennikolikoilla kruunaa ja klaavaa ja Ollikin oltiin hyväksytty joukkoon puhtaissa ja uusissa vaatteissa,jorka ylilääkäri Särki oli antanut hoitohenkilökunnan joululahjana.
Yksikään poika ei kutsunut häntä lannaksi uutena Ollina,jonka päässä istui uusi karvaläpällinen lippalakki ja niskassa popliininen ja rintataskullinen tuulipusakka.
Jaloissa Ollilla oli tuliterät siniset hiihtohousut ja Monosen kenkätehtaan keskiruskeat hiihtomonot,jotka hän aamulla oli klanssannut Kas-Kas kenkävoiteella.
Kaverit kyllä olivat hiukan kateellisia hänen uudesta talvivarustuksesta,jonka vielä kruunasi pitkävartiset ajurinhanskat
Välituntisin tyttöporukasta Pohterin Pirkko tuli hakemaan Ollia ja pari nopeasti hävisi koulun kadunpuoleisen räystään alle uteliaita katseita välttääkseen.
Ollin hiukset olivat kasvaneet uusille laineille,joita Pirkko äidillisesti suki sormikkailla otsalta lippalakin alle.
Huolehtivasta kohtelusta pojan sisässä veri alkoi kuohahtelemaan erikoisina hyökyaaltoina varpaista päälakeen ja hiihtohousutkin tuntuivat kutistuvan haaroissa.Hän luuli saaneensa kuumetta,kun kevättalvipakkasessa otsakin hikosi ja kainalot tuntuivat märiltä
Pirkko alkoi Ollin silmissä näyttämään koulun kauneimmalta tytöltä punaisissa lettisaparoissaan eikä Olli voinut uskoa,että jollain voisi olla niin syvänsiniset silmät ja helmenvalkoiset hampaat.
Luokan pojat kyllä ilkkuivat Ollin olevan pihkassa,vaikka hän ei voinut yhdistää sanontaa mihinkään muuhun kuin isän mottimetsästä vaatteissaan tuomaan kuusipihkan hajuun ja että pihka tarttui uuniklapisavotassa kämmeniin. 
Hän eli vielä täysin henkäyksin viattomuuden aikaa.
Kasvuikäisillä pojilla muutenkin tunteiden läikkymistä sielujen saloista tyttöjä kohtaan osoitettiin salaisilla katseilla ja kouluruokajonossa tönimisellä,lettisaparosta nykimisellä ja villatakin päältä tissinalkujen nipistämisellä.
Puheissa nurkan takana kuitenkin oltiin ronskeja ja Ollikin kuuli korvissaan naisen kehon osien monimuotoisia lempinimiä ja aina jonkun taskusta ja lompsasta vedettiin näytille kurkittavaksi ja hörötettäväksi ruttuinen ruskea valokuva,missä nainen illkosenaan makasi vuoteen päällä synnytysasennossa.
Ollia kuvat enemmän kuvottivat kuin herättivät.
Olli oli romantikko ja lainaston hakuteoksista hän ihaili daguerre-valokuvia,missä parisuhteita romantisoitiin jäähyväistunnelmissa.
Hän samaisti itseään erääseen kuvaan,missä amerikkalainen liittovaltion sinitakkinen rumpalipoika oli lausumassa jäähyväisiä kullanmurulleen.
Hän kuvitteli olevansa sama rumpalipoika joka oli lähtemässä sisällissotaan ja ehkä kaatumaan Gettysburgin taisteluissa,vaikkakin toivoi selviytyvänsä ehjin nahoin päätään alhaalla pitämällä luotisuihkuissa.


Lomaposeerausta waffenbrüderin
kanssa
1943
Nykyisessä maailmanpalossa ja kotimaan sekä Neuvostoliiton välisessä sodassa voitaisiin vielä taistella 50-luvulle saakka ja Ollikin voitaisiin kutsua aseisiin.
Hänelle olivat täysin vieraita myös kavereiden kertomat sotaportot ja -huorat,miksi monet sotaan lähteneiden sotilaiden vaimot laskettiin,puhumattakaan joistain suolakinkun maksuksi saaneista haroperseistä.
Hän eli täysin onnellista ja naivia kasvuikää,mikä hiljalleen alkoi kytemään salaperäisinä ja seksuaalisina tremoloina nivuksissa,puheäänen kiekauttaessa tahattomasti ylärekisterissä.

Elokuvateatteri Tähti-Kinon alkukuvat aina kiinnostivat Ollia.etenkin mitä tapahtui Tyynenmeren sodassa jossain Trukin,Guadalcanalin saarilla sekä Uudessa Britanniassa..Amerikkalaista uutta jitterbug-tanssityyliäkin hän seurasi innostuneesti,nähtyään valkokankaalla oikein tanssikilpailut,missä Bobbysox-nilkkasukkatytöiltä ilmalennossa näkyivät pitsireunaiset pitsipöksyt.
Näky sai Ollilla poikahormoonit enemmän kiertämään kuin nurkan takana näytetyistä ruttuisista asentofotoista.

Ollin aamukammassa oli vain toistakymmentä piikkiä jäljellä uuteen muuttoon kun hän sai käteensä kevättodistuksen.Hänet oltiin nimetty luokan priimukseksi,mikä ei kiehtonut rouva Konttista,Allanin jäätyä toisen kerran luokalle.
Pintapuolisiin hyviin suhteisiin alkoi tulla pientä säröä kesäkuun 9. päivänä 1944,kun Olli lähetettiin kauppalaan toimittamaan mehupulloja työntökärryillä eri osoitteisiin.
Hän vihelteli huolettomana kärryjensä aisoissa laskeutuessaan Pahkavuoren kylkeä maantietä alas kauppalan vihertävään laaksoon.Taivas oli kuulaan sininen tienvarren timoteiden ja apiloiden tuodessa makeaa aromiaan sieraimiin.Hän oli käärinyt paidanhihansakin rullalle saadakseen rusketusta arpisiin käsivarsiinsa.
Ihaillessaan mäeltä kauppalan talojen sinkkipeltisten harjakattojen peilaamista auringossa elämä tuntui toivokkaalta.
Katot ikään kuin vilkuttivat auringonkilossa viestiä hänelle kuin laivaston viestittäjä saattueelle,että reitti on selvä vihollisista..

Tietämättään samaan aikaan Karjalan Kannaksen taivas alkoi tummumaan.
Venäläisten suuroffensiivi oli jyräämässä kolmella lohkolla Kannasta.Narvasta oli lähtenyt kenraali Korobnikovin 59. armeijakunta kohti Viipuria vesitse.
Kenraali Gevorovin 21. armeijakunta samanaikaisesti iski VT-linjalle (Vammelsuu-Taipale), ,joka oli vielä keskenrakennettu.
Kenraali Tsherepanovin 23. armeijakunta samoin iski VKT-linjalle Vuosalmella (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) Vuoksen rannoilla.
Marsalkka Mannerheimin ensireaktiona offensiivista oli lähettää pikaisesti panssaridivisioona vastahyökkäykseen VT-linjan miehittämiseksi.
Marski pelkäsi venäläisten päähyökkäyksen keskittyvän Kivennavalle. 

1944 Omaha Beach
Kivennavasta oli tulossa taisteluiden napa,mutta lehdet ja radio olivat myös viestittäneet,että Liittoutuneet olivat nousseet maihin Normandiassa kesäkuun 6. päivänä.Olli toivoi pian näkevänsä jenkkiarmeijan marssivan  kauppalan pääkadulla voitonparaatiisissa.
Hänen mielikuvitusmaailmassaan amerikkalaiset valkopääkotkat pelastaisivat Suomi-neidon Venäjän otson kynsistä.
Hän kuvitteli työntäessään mehukärryjään Muurlan tullin kulmalta Itäisen Siltakadun katukäytävälle amerikkalaisten jeeppien ja Sherman-tankkien ajavan hurraavan kansanjoukon lävitse,sotilaiden heittäessä vaunuista Wrigley-purukumia ja Hersey-suklaata lapsille.
Hän oli maistanut sairaalassa amerikkalaista purkkaa ja suklaata,joita Pirkko Pohteri oli saanut lahjaksi Amerikan tanttansa paketista.
Kestäisi kyllä parisen vuotta,kunnes ensimmäinen sotajeeppi näyttäytyisi kauppalassa,kun Ollin koulun takana Moision pellolla jeeppi nähtäisiin kyntönäytöksessä vuoden 1946 toukokuussa.Sotavaunu palvelisi silloin rauhantoimissa,kun  vielä vuonna 1944 äekset sulatettiin sotaeollisuuden materiaaliksi.

Allan ei tällä kerralla ollut lähtenyt jakelukierrokselle jäämällä muorinkamariinsa inventoimaan jäljelle jääneitä varastettuja Klubiaskeja jälleenmyyntiin..
Tämä oli pihistänyt viikolla tori-Shellin rasvaushallin seinältä rautasahan,lorvittuaan huoltoaseman nurkilla. Ollin lähdettyä jakelukierrokselle Allan oli mennyt siiderisuuliin sahaamaan Ollin pyörän turvaketjua poikki.
Siiri Pirkitta oli silloin ollut pruunaamassa puutarhassa omenapuun oksia ja Allan vielä kerkisi tyhjentämään äitinsä kukkarosta tuvassa parisataa markkaa.
Rahat taskussa hän oli hypännyt Ollin pyörälle ja sujahtanut kuusiaidan lävestä koivukujalle suunnistamaan  alas Muurlan tulliin. 
Kauppalassa hän polki sivukatuja pitkin,ettei vain törmäisi pyörän omistajaan vahingossakaan,Vaasan pyöräliikkeen korjaamolle.
Pantuaan pyörän korjaamon seinustaa vasten hän astui verstaaseen sisään,missä Antsa-mekaanikko kyykisteli lattialla sutimassa naistenpyörän runkoa vihreäksi emalimaalilla.

Guns and Bikes
Ostatsää jalkfillari?
Allan kysäisi Antsalta.
Antsa ei reagoinut kysymyksestä paljoakaan jatkamalla pensselöintiä,jolloin Allan toisti kysymyksen:
Ooksää kuuro...ostaksää jalkfillari?

Lopulta vastaus irtosi Antsan suusta räkälöntin kanssa:
Emmää oikke tiärä...riippuu asjahaaroista ja joskus asjakkaaki haaroist...
Pyörämekaanikko sanottuaan ja räkäistyaan kääntyi katsomaan kysyjää ja lisäsi:
Jos mää tunne su tarppeks.... niis su tavara yleens tuleva Nykäse irtotavaraliikkest.
Hän nousi hitaasti seisomaan pantuaan pensselinsä tärpättipurkkiin ja astui ovesta pihalle katsomaan pyörää.
Antsa oli joskus heikkoudessaan ostanut kuumia pyöriä,joita poikajengit olivat varastaneet kauppalasta ja myynyt niitä uudelleen maalattuina ja jopa merkkikilvet vaihdettuna eteenpäin omaan laskuunsa.
Tarkasteltuaan verstaan seinustalla nojaavaa pyörää hän oli kahden vaiheilla pikakaupasta.
Venus-pyörän hän tunnisti samaksi,minkä hän oli koonnut Olli Oravalle,yritteliäälle ja harvinaisen kunnolliselle pojalle,jonkalaisia ei paljon tapaa kortteleista.
Häneen iski omituinen oikeudentaju,vaikka oli huijannut liikkeen omistajarouvaakin monet kerrat niinsanotuista pyörän sekundaosista,mitä hän oli asentanut varastettuihin pyöriin ja kirjoittanut ne inventaarista ulos,vaikka osat olivat olleet priimaa.
Antsa sanoi Allanille menevänsä konttoriin kysymään rouvalta,paljonko  pyörästä maksettaisiin . 
Hän oli veivannut bakeliittipuhelimesta keskukseen ja pyytänyt yhdistämään poliisilaitokselle.
Palattuaan verstaaseen Antsa sanoi Allanille,että rouva tulisi alas pian rahojen kanssa ja pyysi hermostunutta poikaa odottamaan viitisen minuuttia.
Kadulta kuului pian autonmoottorin ääntä ja pihaan kääntyi rummunlyöjänkadulta vallesmannin musta Nash Lafayette.Auto pysähtyi kapeaan porttikonkiin pakoreitin tukkimiseksi,jolloin Antsa tarttui Allanin kädestä ja väänsi sen selän taakse.
Vanhempi konstaapeli saapasteli Allanin eteen ja lausui:
No...Konttiise Allani....otas toi reppus takaterakalt fölisäs,nii ajetaa valtijo pirssil kammaril!
Mää vihronki sain su kiine verekselttäs ja varmast sää tules kertto mul muistaki kolttosistas vapaehtosest!
Allanin repusta konstaapeli oli löytänyt viisitoista laatikkoa Klubi 77-savukkeita.

Samaan aikaan Olli oli asioimassa korttelin päässä Rummunlyöjänkadun kulmassa sijaitsevassa pappilassa.
Hän oli seisomassa keittiönrappusten alapäässä,missä mustalettinen ja valkoesiliinainen pappilan sisäkkö oli vastaanottamassa omenamehulähetystä.Antaessaan laatikkoa kärryistä sisäkön syliin, keittiönikkunasta pisti ulos ruustinna Grafbäckin harmaa nutturapää.
Ruustinna käski sisäkköä maksamaan orpopojalle 50 penniä lisäriksaa toimituksesta.
Monessa osoitteessa Olli yleensä sai viidestä kymmenen kuparipenniä toimitustipsejä,mutta ruustinna Karin Grafbäck ,kuuluessaan moneen hyväntekeväisyyskerhoon ,halusi esittää iloista antajaa Pyhän Sanan mukaisesti.
Rovasti Aulis Grafbäck taas ei koskaan avannut rahapussinsa nyörejä juoksupojille eikä läheteille,vaikka istuessaan Uuden Hotellin kabinetissa lionsien ja rotareitten symposiumeissa hänet tunnettiin hyvänä tipsaajana tarjoilijattarien keskuudessa.

Olli syvään pokkaamalla kiitti ruustinnaa keittiön kivirappusilla ja nosti lippalakkiansakin teatraalimaisesti käsikaaressa kiitoksilla.Hän pyysi ruustinnalta lupaa kärryjensä jättämiseen pihalle tunniksi taikka pariksi muutaman juoksuasian hoitamisen takia,johon Karin Grafbäck suostui,koska Olli oli niin reipas ja kohtelias poika.
Astuttuaan porttikongista kadulle hän oli jäädä nimismiehen poliisiasemalle päin kiitävän mustan pirssin alle.Konstaapeli Kontkanen oli soittanut torvea varoitukseksi ja säikähdykssestä jäykkänä Olli jäi seisomaan katusoralle kuin Lootin vaimo erämaassa.
Hän kerkisi kyllä pelästyksestään huolimatta näkemään vilauksen tutusta oljenvärisestä kuontalosta Nashin takapenkiltä.
Tähti-Kinon mykät koomikot
Juhart 2012
Ollin asioiminen kauppalassa oli tekosyy.Hän osasi tietyissä tilanteissa näytellä filuria ja suuntasi sillan yli Tähti-Kinon päivänäytäntöön,missä esitettiin Casablancaa.
Opittuaan englanninkielen kulkutautiosastolla alkeita hänen oli helpompaa kuunnella valkokankaan amerikanenglantia ja vain hiukkasen vilkaista alatekstejä.
Elokuvateatterisalin ovien auetessa Olli tervehti Lehmusvirran Pekkaa,joka seisoi kaikessa univormukomeudessaan kultakaluunainen koppalakki päässään repimässä lippuja.
Pekka oli Ollia kolmisen vuotta vanhempi ja jatkokoulun viimeisetä luokkaa käyvä ravintola Aikalan portierin poika,joka oli jo käynyt elokuvaprojektorin käyttäjän kurssin.Hän oli yhtä paljon filmihullu kuin Ollikin.
Pekka kysäisi Ollin lipunkantaa repiessään:
Sää halua tsiikata oikke nyyhkykuvaa..Ola?!
Mää ole nähnys se jo viis kertta eik se pannu mun silmii vetistämmä.
Olli vastasi  pantuaan lipun taskuunsa:
Miul se ei merkkaa mitään,onko se nyyhkylehva,kun kuulee vain englantii!.
Olis siulkii aika päntätä päähäs englanninkielen alkeit,kun istut lehterin alla tuntitolkul takapenkil kahtomas kuvii!
Pekka naurahti Ollile vastatessaan:
Mää ossa jo neljää eri kiält sujuvast kummu yks setä Kuapijost kerra sanos et...suomee,savvoo,hilijoo ja kovvoo! 

Päivänäytännössä istui  plyyshipenkeillä parisen tusinaa katsojaa ja raskaiden samettiverhojen auettua ja vadinkokoisten kattovalojen sammuttua kankaalla rätisi mustavalkoinen SF:n uutisväläys maailman tapahtumisista.Olli kurkisteli keskisalin istuimella edessä istuvan parin päitten välistä amerikkalaisen 5. armeijakunnan saapumista Roomaan.Hänelle oli tuttuja sotajeepit ja Sherman-tankit,joiden miehistöille uhkean kurvikkaat italialaisneidot tarjosivat kukkapuketteja ja viinipulloja suukkojen kanssa.
Uutisväläykset olivat melko tuoreita,koska siinä esiteltiin myös Normandian maihinnousua tai D-Dayta,jota liittoutuneet kutsuivat Overlord-operaatioksi.
Amerikkalaiset joukot kahlasivat Utahin maihinnousulohkon rantavedessä saksalaisten tulittaessa jenkkisotilaita vedessä ja vedenrajassa säälimättömästi.
Kauempana ristiaallokkoisella lahdella kevyet maihinnousualukset haukoittelivat etuluukut auki kuin valaan suut.
Kuvakierroksen lopussa näytettiin saksalaisten antautumista liittoutuneille kädet ylhäällä Caenin kaupungin raunioiden reunustamilla kaduilla..
Yhtenä vanhempana kuvaleikkeenä toukokuulta 1944 esiteltiin puolalaisten liittoutunueiden joukkojen Monte Cassinon luostarin raunioiden valtaamista.

Bogartin 1940 Buick 8
Casablanca leffasta
Pääkuvan aikana Olli oli täysin imeytynyt Casablancan juoneen,mikä enimmäkseen oltiin kuvattu Rickin eli Humpfrey Bogartin Rick's Cafe Americain-baarissa.Ilse Lund Laszlo eli Ingrid Bergman,Victor Laszlo eli Paul Henreid ja kapteeni Lois Renault eli Claude Rains olivat juonen keskihahmoja Laszlojen yrittäessä saada viisumeita Rickiltä Yhdysvaltoihin Vichyn hallinnon alaisesta Marokosta.
Filmin loppuosassa ravintolassa Ilse pyysi mustaa kapakkapianistia Samia eli Dooley Wilsonia soittamaan As Times Go By-kappaletta sanomalla...Play it Sam...Play As Times Go By...!
Samalla sisäänastuva Rick sanoo tupakantukkoisella äänellään Samille:
Sam..I thought I told you never to play it again!
Laszloja ajoi takaa natsiupseeri,majuri Heinrich Strasser eli Conrad Veidt.,koska pari oli kuulunut Pariisissa vastaritaliikkeeseen.
Ollia askarrutti filmin lopussa tapahtuneet jäähyväiset,jolloin Laszlot olivat jo istumassa lentokoneessa,kapteeni Renaultin ja Rickin kävellessä konetta kohti sumussa,että lentokoneen ympärillä hääräilevillä mekaanikoilla oli lyhyet kädet ja jalat.
Oikeasti nämä olivat filmiyhtiön kääpiöekstroja ja lentokonekin oli vain puukulissi.
Toinenkin detalji oli askarruttanut tarkkaavaisen filminkatsojan päätä,kun elokuvan alkuosassa Rick nousi kaatosateessa Pariisi-Marseilles-junaan läpimärkänä ,mutta junassa tämän takki oli kuivunut.
Kulissivirheistä huolimatta Olli imi sisäänsä kaikki sanonnat ja vuoropuhelut,toistellessaan ääneen niitä filmin aikana,että takana istuva pariskunta oli käskenyt poikaa olla häiritsemästä kuvan katselemista,luullen Ollia joksikin vapaalippulaiseksi  mielisairaalan vapaakävelijäksi.
Filmi oltii kuvattu jo vuonna 1942 ja ilmeisesti sodan takia filmipurkit olivat seikkailleet Atlantilla ruotsalaisessa laivassa neutraaliin Sveariikiin ja lopulta Suomeen.
Eihän Olli päässyt näkemään vuoden 1939 suurkuvaa Tuulen Viemää kuin vasta 1951,kun pääministeri ja rouva Kekkonen olivat nähneet sen Adlonin premieerissä..

Gone with the Wind 1939
Jos liikutaan ajassa eteenpäin vuoden 1951 syksyyn,jolloin Tähti-Kinon eli Keskuksen eloluvateatterin rakennuksen oli ostanut Traktoauto, Triumph-ja Standard-Vanguard autoliike ja Ferguson-traktoriedustus,Olli pääsi katsomaan Tuulen viemää-filmiä toisessa Bio-kinossa sillan itäpuolella.
Barbara Mitchellin romaaniin perustuva Amerikan sisällissodan aikainen etelävaltiolainen plantaashimiljöö oli imaissut aikuisen Ollin sisäänsä.
Elokuva kesti melkein neljä tuntia,jolloin Kinon elokuvakoneenkäyttäjä Lehmusvirran Pekka joutui puolivälin intervallissa vaihtamaan uudet kelat projektoriin.
Vaikka filmi kuvasi etelävaltioitten katsantokannalta sisällissotaa ja kaikissa amerikkalaisissa lännenkuvissa ihailtiin sinitakkeja sekä kenraali Custeria,Olli ihaili harmaaunivormuista kenraali Leetä eikä sinitakkikenraali Grantia,josta myöhemmin tuli Yhdysvaltojen presidentti.Lee oli hänestä oiva strategisti ja herrasmieskenraali ja Grant parrakas ja barbaarimainen kenraali ,joka lahtautti Gettysburgissa melkein kaikki puolustajat huonona strategistina.
Mutta Tuulen viemää ei ollut mikään länkkäri,vaan historiallisesti romantisoitu filmi Georgiasta,missä kuvattiin Atlantan kaupungin suurpaloa.
Scarlett O'Hara alias Vivian Leigh,englantilainen näyttelijätär, sanoi filmissä kuuluisan lauseeensa Ashleylle eli Leslie Howardille toiselle,englantilaiselle näyttelijälle:
I am never going to see hunger in Tara.
Scarlett oli palaamassa takaisin perheplantaashilleen Taraan ja avioitumaan rakkaudettomaan liittoon rikkaan rautakauppiaan kanssa taloudellisissa tavoitteissaan.
Ollia koskettivat Scarlettin sanat syvästi.
Hänkin oli päättänyt lähdettyään Paajasilta,ettei enää näkisi nälkää,päädyttyään Kotilaisten Eedenin ludetarhaan... ja yhä nälkäisenä..


Tähti-kinon kuvanäytöksen jälkeen Olli kävi hakemassa kärrynsä pappilan pihalta ja lähti talssimaan kohti Eedeniä.
Eedenistä itään... kaukana Karjalan kunnailla taivas oli mustunut kranaattiraudasta,tuoreitten etulinjaan tuotujen suomalaisten joukkojen juostessa paniikissa suojaan venäläiseltä terässateelta.
Saavuttuaan Eedeniin rouva oli seisomassa verannan rappusilla kädet puuhkassa lattarintojensa päällä ja poskijuonteet syvinä kuin Vuoksen virta.
Olli odotti jo sitä pahinta.
Sää saatanan huutolaiskakara...sää oles nussinu mu kukkarost kakssata markka!
Siiri Pirkitta huusi suoraa kurkkua.
Olli puolusteli viattomana:
Mie en oo koskaan varastanna keltään...saatika vielä Teiltä!
Samalla rouva kiskaisi Ollin käden kärryjen aisalta ja läiski luisella kätensä  rystyspuolella Ollia kasvoihin,että silmälulmasta alkoi vuotamaan verta.
Iskun jälkeen rouva lähti vetämään poikaa ranteesta kellarinovea kohti ja työnsi Ollin selästä kellarikomeron pimeyteen.Sisällä pimeydessä hän kuuli avaimen kääntyvän ovella lukkoon sekä avainrenkaan helinää,kun Siiri Pirkitta huusi viimeisen tuomionsa kellarin portailta:
Olli kuuli ulko-oven avautuvan ja sulkeutuvan rouvan kopistellessa puupohjaisilla pula-ajan kengillä verannalta tupaan.
Sää mun pualest saas märäntty nii kauva siäl kunnes tunnusta tekos!
Keittiön radio napsautettiin päälle ja Olli kuuli täydessä pimennossa vaimeasti Olavi Virran vuoden 1942 iskusävelmää Yö kerran unhoa annat.
Olli oli istunut perunasäkin päällä parisen tuntia kiivettyään hyllytasoja pitkin ylös repimään kellarin ikkunasta pois tiivistepaperilla limatun pahvisuojan,saadakseen valoa sellliinsä,kun koivukujalta kuului saapuvan auton hurinaa.
Auton ääni kuulosti tutulta ja pian autosta pihalle astuneiden äänet.

Nimismiehen Nashilla olivat vanhempi konstaapeli Kontkanen ja nuorempi konstaapeli Vasanko tuoneet Allanin kotiin,pojan tunnustettua tekonsa kamarilla.
Siiri Pirkitta oli salamana juossut pihalle suojelemaan poikaansa,joka näytti kalpealta kasvoistaa kahden poliisin välissä.
Rouva ryhtyi rähisemään virkavallalle:
Mitäste pollari oles raahamas mun viatont poikka kahleis ku kakola konnaa?
Oletteks tulle lopult nii hulluiks,et lapsii piräs pirättää?
Eiks aikkusis ja kännisis ol tarppeeks harmi?
Kyllö maailma kirjam menny sekas...et alaikässi kirutetta!

Kontkanen vastasi rauhallisena räyhäävälle rouvalle:
Ottakas nyte Siiri Pirkitta vähä lunkimmi!
Tää teirä kultapoju saatti kiine Vaasan Pyäräst myymäst varastettu polkpyärä.
Kammari tarkastuksest se repust löytys Pärruutin siitomaatavarakaupast pari kuukaut sitte vohnitui klupiaskei aikmoine määrä.
Toissaalt se villari ol teirä holhopoik Orava Olli oma,joka ilmesest assu täss samas osottees.
Vaasan Pyärä villarikorjaaja ol toristannu itte koonnees ja Olli ostanees se osamaksul tiänesteistäs pullo-ja lehtikeräyksest.
Muute misäs se Olli oikke luuraa?

Rouva katsoi tovin poliiseja sekä siiderisuulin ovea,missä ei näkynyt rautalenkissä kiinni Ollin pyörää ja pojan mehukärryt seisoivat tyhjinä verannan rappusten edessä.
Siiri Pirkitta tuhahti:
Emmää vaa tiär misse hultjo oikke kuhna villarillas!
Eisse ainaska koton ole!

Kivijalan juuresta kuului koputusta lasiin ja vaimeata huutoa:
Mie oon tääll kommuutis vankin!
Konstaapeli Kontkanen jätti samalla Allanin nuoremman virkaveljensä huostaan kolistellen rappuja alas kellarinovelle ja käski Siiri Pirkittaa luovuttamaan avaimet.Kotilaiska käsiään hermostuneena raapien luovutti essuntaskustaa kellarin avaimen ja kirosi:
Se saatana hunsvott varast mu näppikukkarost tänä kaksata markka ja mää panis se arestti...rikolline se poik o!

Ollin tullessa Kontkasen kanssa päivänvaloon,vanhempi konstaapeli kysäisi,minkä takia hänen silmäkulmastaan vuotaa verta.
Olli vastasi paikalla:
No...tuo rouv se hutaisi!
No varastitkos rouvalta ne rahat?
Kontkanen tivasi.
Olli oli jo vastaamassa,kun Allan konstaapeli Vasangon takaa avasi suunsa:
Eisse Olli mittä rahna ol sun kukkarostas vohninu!
Mää ne oti su rahapussistas sillo kussä pruunasis omenapuit tohkessas ja mää se varasti Olli villarinki samonkus Plumkvisti tupakikki.
Allanilta pääsi itku tunnustuksestaan hetkeksi,kunnes tämän ilme paatui peruslukemille vanhaan happamaan muotoon.
Allan katsoi pitkään äitiään sylkäisemällä suustaan loppusanat:
Sää äitee kyl hyvi tiäräs miss mää niit tupakeit jemmasi,kussää ain pyysi mult niit lissä omiks.

Siideritalossa tehtiin täydellinen inventaario.Muorinkamarista löytyi kolme pahvilaatikollista erimerkkisiä savukkeita ja piipputupakkaa,jotka lastattiin Nashin takaluukkuun.
Konstaapeli Kontkanen samalla käski Ollia noutamaan omaisuutensa ja kamppeensa tarjoamalla kotoaan yhtä vapaata makuukamaria väliaikaiseksi kortteeriksi.
Rouva Kotilainen sai lähteä Allanin seurassa poliisiauton takapenkillä kamarille ja Olli sai kunniapaikan kahden poliisin välissä,missä hän ihaili amerikkalaisen auton kojelaudan kromikomeutta,Kontkasen annettua pojan puhua jopa poliisiradion mikrofoniin.
Ollille Nash oli oikea piiska-auto.

Seuraavana aamuna konstaapeli Kontkanen ajoi Ollin Suojeluskuntatalolle rouva Sundelinin puhuteltavaksi.
Kamarilta oltiin tiedoitettu orpopojan tilanteesta.
Rouva Konttiinen oltiin pidätetty yöksi ja pistetty yöselliin Hurja-Helmin kanssa,joka oli tarjonnut jokirannassa kalleintaan  Vaakuna-pullosta.Helmin haarat haisivat virtsalle ja tämän pula-ajan nailonit eli mustekynällä piirretyt saumat pohkeissa olivat tuhrautuneet mustiksi läikiksi
Siiri Pirkittaa oltiin syytetty ryhtymisestä anastettuun tavaraan ja alaikäisen pahoinpitelystä.Nimismies oli vapauttanut rouvan viimeisellä varoituksella holhouslapsen laiminlyömisestä ja haasteilla syyskäräjille anastetun tavaran hallussapidosta.
Konttiska pantiin kamarin kirjoihin sormenjäljillä ja potrettikuvalla vahvistettuna kuulustelupäytäkirjaan viralliseksi rikosrekisteriksi.
Allanille oltiin alaikäisenä varattu aika sosiaalitoimistosta,missä lähetettä alettiin kirjoittamaan kasvatuslaitokseen.

Rouva Josefina Sundelin pudisti harmaata päätään todettuaan Ollin kärsineen toistuvaa vääryyttä kahdessa sijoituskodissa.Hän myös myönsi,että Mannerheimin lastensuojeluliitossa pitäisi tehdä parempaa taustatutkimusta sijoitusperheistä.
Vanharouva yllätykseksi kertoi Ollille,että veturimies Pohterin perheessä odotettin häntä avosylin
Lottavääpeli Sundelinin mielestä rouva Anna-Liisa Pohteri on mitä herttaisin ja sydämellisin äitihahmo ja veturinkuljettaja Jalmari Pohteri oli kauppalan vapaapalokunnan varapalopäällikkö.

Olli istui puutuolilla rouva Sundelinin työpöydän edessä melkein puoliunessa ajatellessaan Pirkko Pohterin enkelimäisiä kasvoja.

Onnela
Juhart 2012
Olli Onnelan avainlapsena

Pohterien talo kauppalan Länsirannassa oli oikea kunnianosoitus nikkarityyliselle puupitsiarkkitehtuurille ja Ollista talon lasiverantojen ja räystäiden puuleikkaukset kilpailivat Terijoen huviloiden prameuden ja koreuden kanssa. 
Silmissä talo muistutti Terijoen Merikylpylää,mistä oltiin jätetty kulmatornit pois.
Poika lähti askeltamaan kohti pihanperäistä verantaa laskemalla matkalaukkunsa rapun juureen.
Pyylevähkö nainen,jonka harmaantuvat hiukset olivat takaa nutturalla ruskealla muovikammalla heilutti runsasta ahteriaan verannan ikkunanpesussa.
Olli kuuli ikkunalasien kiljahtelevan naisen pyyhkiessä sanomalehtitupolla ruutuja puhtaaksi
Ikkunat näyttivät häikäisevän auringonkilossa.Konttiskan talon ikkunat taas olivat aina pesemättömiä kuin sikalassa.Siiri Pirkitan forteen ei kuulunut huushollinpito kuin virkavallan pakon edessä.
Olli avasi suunsa esittelyyn:
Mie oon se Oravan Olli..."
Samalla nainen kääntyi pudottamalla paperitollon vesisankoon ja kasvot leveässä hymyssä vastasi:
Ai...sielt tuleeki se meiti kauan orotettu poik!
Me sit olla ventattu sunt melkke yli vuare ja mää ole kuulnu susta vain pelkkä hyvä Pirkolt !
No..tervetuloo nyte meiti perhhese ..Olli.
Pirkko o myäs kertonu kuink välkky sää oles koulus ja ossas iha enklantti...et semmost!
Mun tätin assu Missikani Ypsilantis Ameriikois ja men justins naimissi yhre amerikasaksalaise miähe Rayn kans..joka o teurastaja ja omistta makkar- ja lihakaupa.
Kuvvaa tää sota vai loppusis ja ne pääsis käymää meill,nii sää saisis oikke praatat ameriikaenklanniks.




Rva Pohterin
kaffepaussi
Juhart 2005
Rouvan puheripuli olisi jatkunut pitkäänkin,kun ovesta kurkkasi veturimies Pohterin tumma pää kysymään:
Mitäs metelii sää Anna pirä porttail?
Olekssä ihan seonnu vaihrevuaisinas tällasen kauniin suvipäivän?
Rouva ei voinut pidättää puhettaan ja vastasi iloisena:
Kuules Jallu...emmää ol sekkomas enk mää ymmär yhttä noist vuasvaihteist,kunne ova veturmiäste jutui,vaik voimmää oll pikkase pois raitteilt,kumme saatti meiti Olli-poik kotti!

Olli kotiutui nopeasti Pohtereille.
Hän oli aivan läimällä lyöty siitä,miten rouva ja herra Pohteri kohtelivat uutta tulokasta kuin kadonnutta poikaansa.
Iltarukouksissaan poika kiitteli herkkänä ja hiukan runollisenakin,että vihdoinkin oli saanut käteensä Onnelan avaimet.
Uuden ottosiskopuolensa  Pirkon kanssa Olli kävi kylpemässä uimalaitoksella,jättämällä pyöränsä rakennusvaiheessa olevan puusillan törmälle,mistä vesi kantoi kauaksi timpurien vasarankolkkeen koolingeista .Rannassa pari vuokrasi ruuhen saareen soutamiseen.
Saaressa nämä löysivät lämpimän kallionkolon,mistä käsin he katselivat uimarannan vilskettä ja välistä auringon hiostettua ihot pari juoksi kilpaa rantaveteen vilvoittelemaan.

Pirkko opetti Ollille myös vapaonkimisen salaisuuksia,missä pojan taidot perustuivat vain onkimatosyötteihin.Naiset eivät yleensä pitäneet madonlonkeroista, puhumattakaan niiden kaivamisesta tunkiolta,jolloin Pirkko oli tehnyt keittiössä vesivehnäjauhotaikinan lasipurkkiin matojen sijasta.Radan toisella puolella sijaitsevan Granitin kivenveistämön laivalaituri oli suosittu onkipaikka kauppalan lapsille,jonne Pohtereilta oli viiden minuutin kävelymatka.
Olli oli hämmästynyt kalaonneaan,miten innokkaasti  jokisalakat ja kiisket iskivät koukkuun kiinni,vaikka osa kaloista vain ovelina nyppivät taikinapallon koukusta suuhunsa.
Vapaonginnassa oli tiettyä urheilukalastuksen tunnetta,koskeivat pienet jokikalat kelvanneet kotona paistettaviksi Piikkiset kiisket ja alamittaiset salakat menivät laiturilta takaisin jokiveteen kasvamaan.
Pohterien musta Väiski-kolli oli aina tervehtimässä portilla kalasta saapuvia ja hieromassa selkäänsä häntä pystyssä lasten paljaita sääriä vasten salakka-aterian toivossa.

Uutisista kuultiin heinäkuulla,että Karjala oli menetetty.
Silti Suomen armeija piti itseään moraalisena voittajana Kannaksen puolustussodassa.
Kansan mielipiteet erosivat sodan tuloksesta,saksalaisten vielä pysyessä Lapissa.
Enää ei haluttu,että hallitus pitäisi yhtä saapasjalkaa Berliinissä ja toista Petsamon Liinahammarin sataman jääkylmässä vedessä.
Vaikka oltiin kestetty kuuma kesäsota tuntui,että Suomi-tuvan ikkunat Eurooppaan olivat umpijäässä,koskei muualta lännestä oltu tarjottu mitään tukea pienen maan puolustamiseksi bolshevismin uhan alla.Suurvalloilla oli omat sotansa sodittavanaan.
Kansainvälinen apukin loppui jatkosodan alettua ja ainoana maana hukkuvan käteen tarttui Saksa Ribbentrop-avunantokepillä.
Kansainvälisyys-sanaa pidettiin tylppänä terminä Suomen asemassa ja aikoinaan Snellmankin oli sanonut,että Suomen kansa on pieni kansa kansojen välissä.
Heinäkuun 15. päivänä venäläisen 23. armeijakunnan eteneminen pysähtyi Talissa oman armeijan johdon yhteisstrategian puutteesta.
Jos venäläinen johto olisi motivoinut enemmän joukkojaan uuteen hyökkäykseen keinäkuun 30. päivän jälkeen,vaakakuppi olisi painunut näille edullisemmin Talissa.
Stavka myönsikin väärinlaskennat,jolloin venäläisten hyökkäys vaihtuikin puolustussodaksi,koska tärkeimmät joukot oltiin siirretty muille rintamille.

1943 A.Hitler,Marsalkka Mnnerheim
ja presidentti Ryti
Heinäkuussa presidentti Ryti erosi ja vastaanhankaavasta marsalkka Mannerheimista leivottiin valtion päämies elokuun 4. päivänä 1944.
Kenttämarsalkka Keitel Saksasta kävi vielä tapaamassa marsalkka Mannerheimiä uutena presidenttinä,yrittäessään onkia tiedonjyväsiä,mitä oli tapahtunut Suomen poliittisen johdon mielissä.
Keitel oli luottanut presidentti Rytin vakuutukseen erillisrauhasopimuksesta,johon Marski oli vastannut,ettei häntä ollut sidottu yhteenkään entisen valtionpäämiehen lupauksiin.

Saksalaisten uusi offensiivi oli levitettynä kenraalikunnan karttapöydillä.
Birke- eli Koivuoperaatiolla vedettäisiin Gebirgsarmee eli alppijääkäriarmeija pohjoiseen puolustamaan Saksalle tärkeitä Petsamon nikkelikaivoksia ja eteläinen Tanne- eli Kuusioperaatio tähtäsi Ahvenanmaan ja Suursaaren valtaukseen.
Syyskuun 15. päivä saksalainen sodanjohto sopi suomalaisten kanssa joukkojensa vetämisestä etelä-Suomesta..vihjaamalla myös alppijääkärien poisvetämisestä.
Suomen sodanjohto lupasi olla estämättä saksalaisten vetäytymistä ja syyskuun 6. päivä Birke-operaatio lähti käyntiin joukkojen vetäytymisellä Yhtäälle.
Suomalaisten joukkojen ja siviilien evakuoiminen Lapista alkoi saman kuun 7. päivänä.
Hitler vaati Tanne-operaation täytäntöönpanoa,mutta alusten puutteesta Ahvenanmaa ja Suursaari jäivät valtaamatta.

Syyskuun 19. päivänä Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat rauhansopimuksen Moskovassa,mutta vasta 29. päivä neuvostoliittolaiset joukot lopettivat tulituksen ja aseelliset operaatiot Lapissa saksalaisten takaa-ajossa Kirkkoniemeen Norjan puolelle.

Ollille huoleton ja onnellinen kesä päättyi syyskuussa koulunkäynnin alkamiseen.
Vaikka Suomessa yritettiin asettua rauhanaikaiseen siviilielämään elintarvikesäännöstelykorttien jakamisen ja viinakauppojen avaamisten myötä,muualla maailmassa tapeltiin maailmansotaa loppuun.
Moni suomalainen sodasta palannut mies unohtui pysyvästi sotaan kymmeniksi vuosiksi,osan hukuttaessa viinalla sotamuistojaan ja osan koskaan puhumatta koetuista tappeluista.

Syyskuussa 1944 saksalaiset lähettivät V-2-raketin Lontooseen ja liittoutuneet vapauttivat Firenzen.Amerikkalaiset joukut valtasivat Tyynellä merellä Peleiun saaret japanilaisilta ja kuun lopussa taisteltiin Hollannissa lujasti Arnhemin kaupungin sillanpätkästä verisesti.

Vääpelin paluu rintamalta
Juhart 2012
Suomalaisia joukkoja aloitettiin kotiuttaa ja saksalaisten joukkojen rippeitten tueksi Reinin rantamille Hitler epätoivoisesti lähetti Volksturm-yksiköitä Vaterlandin puolustamiseksi.
Volksturm käsitti eläkeläispappoja ja teini-ikäisiä poikia,joista moni oli tuskin Ollia vanhempi.
Lokakuun 20. päivänä 1944 amerikkalaiset aloittivat Filippiineillä maihinnousun Leyten lahdella.
Saarivaltioista Olli ei tietänyt paljoakaan vuonna 1944,ja vasta 50-luvun alussa eräs filippiiniläinen Virgilio Hilario teki maataan tunnetuksi Suomessa,naituaan suomalaisen Miss Universumin Armi Kuuselan.
Virgiliosta automaattisesti tuli maansa emissaari Suomessa ja suomalaisten naisten kultapoika.

Lokakuun lopulla kauppalan holhouslautakunnan sihteeri,pienikokoinen ja kyttyrärintainen Esa Virkiö ajoi kolmipyöräisellä invaliidimoottoripyörällään Pohterien portista sisään.
Rouva Pohteri sattui olemaan kotosalla,Jalmarin ollessa ajamassa venttiilitehtaan sotakorvausjunaa Helsingin Eteläsatamaan.
Virkiö oli vetänyt salkustaan paperin rouvan luettavaksi,jossa ilmoitettiin,että Ollin ainoa lähisukulainen Olavi Orava,Ollin isän nuorempi veli ja pojan eno,oli palannut rintamalta Kangasalle.
Lainmukaisesti pojan holhousoikeus kuului elossa olevalle lähisukulaiselle.
Olavi-eno oli ennen sotaa mennyt naimisiin Annikki-rouvansa kanssa Tampereella.
Eno oli saanut paikan Tampellan tehtailla laitosmiehenä ja Annikki-täti työskenteli kaupungissa yhdessä kemikaliossa myyjättärenä.

Ollille vuoden 1944 kesä oli viimeinen vuosikymmenen onnellisin kesä,vaikka Suomen maassa viimeistä onnellista ja huoletonta kesää oltiin vietetty vuonna 1939.

Marraskuun alussa Olli jätti vetiset jäähyväiset Pohterien keittiössä tädille ja Pirkolle.
Kaikki kolme itkivät.
Setä vei hänet Turun junaan,jonka huurteisesta ikkunasta poika loi viimeiset katseet asemapuiston yli Pohterien talon lumenpeittämälle peltikatolle.
Olli oli syvästi uskonut,saavuttuaan tälle rautatieasemalle vuoden 1940 helmikuussa,että litteramääräys Lappeenrannasta oli tarkoitettu kauppalaan pysyväksi ilman paluulitteraa.
Olli pyyhki lapasellaan kyyneliä poskistaan pitäessään pahvimatkalaukkuaan lujasti sylissään ja muistellessaan hevoskuski Kankon jäähyväissanoja morsiamelleen vapaussotaan lähtiessään..pojan suusta kuului itkunsekainen naurunhörähdys.
Kanko oli lausunut:
Oli muute vetiset hetket morsmaiku kans...tyttö itki...jam mää kusin!

----------------------------------------------
1948
Pulpettitehtaan työntekijöitä
PULPETTITEHTAAN VARJOSSA..
JA PIKKUISEN PIRTUHISTORIAA


Kesäkuun 4. päivä 1960.

Olli kuuli tehtaan pillin viheltävän lounastauolle.
Vilkaistessaan ranteestaan työtakin hihan alta teräksistä Leijona-kelloaan sekunttiviisari nakutti juuri yhtätoista.
Tarkasti se johtaja Sven Monntag on kaliproinut tehtaan ajan....ihan sekunnilleen!
Olli mumisi itsekseen.
Hän kävi katkaisemassa poikki virran betonipilariin asennetusta kytkimestä,mikä käytti vannesahaa.
Samanaikaisesti hallin muittenkin työstökoneiden sähkömoottorien ulina vaimeni huonekalunikkarien alkaessa poristen laahustamaan harmaasta sahauspölystä ovelle ja ulos kirkkaalle sepelipihalle.
Ripustaessaan työtakkinsa kytkimen viereiseen naulaan Olli muisti kellosta,että siitä oli prikuulleen vuosi kun rouva Sallli Paajanen,hänen ensimmäinen keinoemonsa, oli päässyt tehtaalta eläkkeelle 65-vuotiaana..
Pulpettitehtaan johtaja oli antanut pitkäaikaiselle siivoojalle ja leskirouvalle uskollisesta palveluksesta kultadubleeratun Eterna-rannekellon. 
Anselmi Paajasen henki oli hiljalleen hiipunut pahentuneissa yskänrykäyksissä , katkaisemalla elämänsä parsinlangan pahassa yskäkrampissa aivoveritulpalla vuonna 1951.
Ensimmmäistä kasvatusisäänsä Anselmia Olli muisteli mielihyvällä,mutta Salli-tätiä Olli vielä kartteli palattuaan sankarina takaisin Suezilta pulpettitehtaalle töihin vuoden 1958 syksyllä.

Anselmi
Juhart
Anselmi Paajanen pystyi vielä omin voimin keppiinsä tukien käymään vuoden 1941 kevättalvella pihasaunassa kylpemässä,vaikka saunapolkukourun penkat olivat pilkutettuina vihreistä räkäkrämmäleistä..
Ollia hirvitytti katsella saunan pukuhuoneessa setää,joka karhean pellavapyyhkeen päällä kuori flanelliasusta luista ihmisenkuvaansa ,missä kylkiruodot pystyi sokeakin laskemaan sormenpäillään.
Miehillä kuulema oli yksi kylkiruoto vähemmän,kun Aatami oli lahjoittanut yhden herralleen Eevan tekoon..
Saunakamarissa setä sai pahoja yskänkohtauksia sylkemällä ovesta hangelle limaklönttejä,jotka hankeen porautuneina kuulsivat kuunvalossa kuin fosforiset inkaraunioiden epäjumalanpatsaiden silmät.
Vasta saunanlauteilla sedän yskä laantui kuumassa höyryssä kasvatusisänsä piiskatessa ja kiusatessa kumaraista ja kuhmuista selkärankaansa koivuvastalla.
Kylvyn jälkeen pari istui aluskalsareissaan saunakamarin penkeillä katsomassa ovenraosata tummansinistä tähtitaivasta,mistä Olli erotti saman kirkkaan Pohjantähdenjota,jota hän oli ihaillut Jäppilän savusaunan räppänästä vuoden 1939 syksyllä.
Saunakamarin penkillä Anselmi oli avannut rouvansa pakkaaman kernisen maitokaupan kassin ja vetäissyt siitä ulos jaloviinapullon.
Kulauttaessaan pari huikkaa kurkkuunsa sedän aataminomena liikkui ylös ja alas kuin kauppalan säästöpankin kivitalon kalteriovihissi.
Ollille setä tarjosi kassista Mallasjuomatehtaan sitruunasoodapullon,jotta poika voisi matkia napsujen ottoa kirkkaalla juomalla.Poika matki Anselmin siemauksia joka kulauksella ähkäisemällä syvään,ikään kuin sitruunasooda olisi polttanut kitarisoja.

Kasvatusisä oli hiljalleen tullut epätavallisen ja puoliräkäisen puheliaaksi ja tämän äänikin oli muuttunut tummemmaksi alkaessaan kertomaan Ollille elämästään;
Kuules Olli...sun ikkäsen mullei ollu aikkaa eik varoi käyr kouluu,vaikk meill kävi Isoskyläs sellane kiartokouluopettajaki,joka ei tiänny opettamisest pal enemppää,kum mukulakkaa.
Nuar ylioppilaskloppi se ol!.
Meil ol yhreksänpäine pesue ja koton tarvittii erellisvuassara lopu pula-aikkan leippää pirti pöyräl ja kaik me kakara jouruttii kerjuulla ja alustalaisiks ruakapalkal johjki rikkaa isännä komennettavaks.
Sää oles onnekas kus sää ossaa jo nuaren kossin lukee ja kirjottaa.
Mää vast opi tavama pukstaavei kymmenluvul,kus seurakunna kanttor opet Isokylä kinkereil meittii tankkama katkismust,ett päästäs ripilt ja laillisest naimaan.
Siit katkismuksest mun päähä o päntät mont käskkyy,mut yht mää ole alvariis rikkonu,ettei piräs turha laussu herras nimee.
Föörpyy kalkkitehttal mää monest kirosi pruuki johtaja Kalkki-Petteri nimee etse ol keksinys sellase valkopulverise helveti maan pääll..tai oikkestas paremmin sanottun maan all.
Mää oli sillo viiret vuat kalkkitehtta varastomiähen,mist tuunist mää sai nää kalkkikeuhko alituiset pölynporost.
Ei me sillo nuarempan tajuttu,et me henkitettii jotta myrkyllist pölyy sissä keukoihi ja kaffepausseil ja ruaklevollaki palo viltteritömä paperossi kekäle jokase suupiäles ku pruuki punatiiline savukorsteeni.
Ei sillo kukka tiännny syävist eik juavist,vaik moni sälli sylk fillareires päält kalkkissii räkämällei kotimöki paka piharatamoire lehrill tulttuas kahrentoist tunni taksvärkist kottiin pruukilt.
Me uskotti,et kun joka lauvantaakisel kunnollisel jallumatokuuril lääkittee itteäs,nii kaikk pruuki kurat keuhkopalkkeis sulaa ittestäs ja tulee kusen uloss nokkospuskil pienil peränytkäyksill.
Nysse o mull kuule myähäst katuu eik pruuk ol maksanu kellekä korvaust tyämiähe kiruksie ahrinkost.
Moni munikkäne kalkkitehtta tyäläne o maannu jo kalmistos,miss horsman putki kasvva hulvattomast jokase persreijä lävitte.
Ainoo hyvä pual asjas o,ett kalkkine kualnu ruumis ei mätäne noppiast eik haise raaroll.
Mullo ain yks kahrekymmene kilo pusssi sammutettuu kalkkii vajas ulkohuusi ja kopmpostikasam hajun peittämiseks koossikal...vaik om meil sisävesiklosettiki.

Olli muisteli ruokalaan harppoessaan,miten hän oli päätynyt pulpettitehtaalle töihin.
Varusmiespalveluksen suoritettuaan Turun autokomppaniassa hän oli saanut ensimmäisen työpaikan kauppalan Tehdaskadun Myllynkivitehtaalla,joka harhaanjohtavasta nimestään  huolimatta valmisti keittökalusteita.

Valmistuttuaan ammattikoulun huonekalupuuseppälinjalta keväällä 1951 hän oli saanut tehtaalla paikan kisällinä,mutta kutsuntojen takia päätti ensin astua armeijan leipiin.
Tehtaan johtaja Sakari ´Saku´Koskinen olikin luvannut Ollille vakipaikan tehtaalla kaappien kasaajana armeijanpalveluksen jälkeen.


Olli ja Pena
ennen armeijaan menoa
Juhart
Hei Ola...lähres nyjjo sapuskal..!
Mitässä oikke funteeraat?
Mun vatta kurnii ja sualii kuristaa piru laiil!
kuului Ollin selän takaa,kouran puristaessa hänen olkapäätään.

Ai..Pena...mitäss sie oikee säikyttelet miuu..?
Tuollasel pelil sie annat miul järtslaakin,etten ees huomenna jouva kesälomil!
Olli säikähdyksestä toivottuaan tohahti Tenkasen Penalle,armeija- ja työkaverilleen.

Kummatkin palvelivat tehtaan pulpettikokoonpanolinjalla puuseppinä ja Olli oltiiin ylennetty työstöpuolen nokkamieheksi puolisen vuotta aikaisemmin Suezin ansiomerkin ja sankarpojan maineensa ansiosta.
Tehtaan johtaja ja res.kapt. Monntag katsoi rauhanturvaajan Croix de la  Guerre-mitalin (muukalaislegioonan sotaristi)) takaavan alaiselleen ylennyksen sekä myöhemmin puuurappuset johtajiston toiseen kerrokseen toimistorakennuksessa.

1946 Työväen Urheilijoiden marssi
kauppalan pääkadulla
Juhart
Punakka ja siilitukainen Pena,oikealta nimeltään Pentti Oskari Tenkanen,asui kaupungin läpi virtaavan joen korkean rantatöyrään päällä itäkauppalan puolella pienessä punamullatussa mökissä isovanhempiensa kanssa.
Pena vietti yksinäiset lapsuusvuotensa joen yläjuoksun koskien huminassa ja norreja kalastellessa.
Vasta kolli-ikäisenä liittyi itäkauppalan tullin työläisperheiden poikasakkiin.
Useat pojat olivat liittyneet pioneereihin,missä vastoin kuin kauppalan seurakunnan partiossa,ei opetettu solmuoppia eikä Suomen lipun tervehtimistä,enemmänkin hirttosilmukoiden tekoa riistoporvariluokan kauloihin.
Pena liittyessään pioneereihin oppi samoin tekemään saluuttia punaiselle työkaluaiheiselle lipulle.
Yhteistä kristillisen partioliikkeen kanssa pioneereillä oli lippujen seuraaminen,aatekirjallisuuden lukeminen sekä sodanjälkeiset kauppalan halkimarssit,missä kummatkin ryhmät lauloivat toveruudesta ja veljeydestä.
Valpurin päivänä pioneerit ja partiolaiset ottivat vastaan kevään vaskipumppujen pauhussa ja lippumeren keskellä rinnat riemusta pullistellen.
Partiolaisten "Kuullos pyhä valan" patrioottiset sanat sekoittuivat Kansainvälisen julistukseen....Kuullos pyhä vala...suuaa suojelemme...veerin varjelemme....oollos huoleton veeljes valveill on...Työn oorjat sorron yöstä nouskaa.....Tää on viimeinen taisto...Huomispäivän kansa oon veeljeksiä keskenään...!
Uskonsiskoista ei laulettu sanallakaan.

1928 Buick Six-pirssi kauppalan
sillankulmassa
Penalla ei ollut mitään muistikuvaa vanhemmistaan,vaikka hänen pappansa ja mammansa sanoivat pojan muistuttavan niiden Paavo-poikaa,joka ollut rungoltaan oli vanttera ja keskikokoinen valkotukka.
Penan Saara-äiti oli taas ollut kaunis ruskeaverikkö ja Pena-poika oltiin pantu alkuun ilman kihloja erään kauppias Skinnarin pirtu-Buickin ruskealla takasohvalla.
Ollin kerran penättyä Penalta vanhemmistaan,Tenkasten tarina raotti hiukan kauppalan punavalkoista historiaakin.
Paavo-isä oli ollut kauppias Skinnarin kuljettajana,päivisin tekstiililiikkeen T-mallisella Ford-pakettiautolla ja viikonloppuisin Skinnaria salakapakasta toiseen komealla feetoniavo-Buickilla.
Liikkeenharjoittaja oli saanut hyvät starttirahat liikkeen harjoitukseen pirtukaupalla  monen muun kauppalan yrittäjän lailla kieltolain aikana.
Pirtukauppa teki niin hyvää voittoa,että keskustan yrittäjät Uuden Hotellin kabinetissa lauantai-iltaisin laskivat setelisaldojaan valkoisen pöytätyykin päällä ja eniten ansainnut pisti koko illan kierrokset.
Sama liikevoittoperinne jatkui hotellin kabinetissa pitkälle 60-luvun loppuun saakka ilman pirtukauppavoittoja.
Nimismies Nikander oli Juuso Skinnarin opiskelukaveri Turun Yliopiston ajoilta ja käänsi kohteliaasti koko pirtutouhulle punaisen niskansa kuin Shanghain liikennepoliisi liikennerikkomukselle maksun jälkeen.
Paavo Tenkanen pestattiin ajamaan sokeritehtaan laiturirannasta pirtulasteja öisin maakuntaan,jossa vallesmannit eivät olleet yhtä ystävällisiä eikä kohteliaita ratsioissaan ja piikkimatoilla.
Pirturatsia
Juhart
Skinnari oppi myös,ettei liikkeen T-Ford-pakettivaunu sopinut pienellä koneellaan pakoautoksi,koska Paavo oli  yhden kerran jäänyt kiinni,kun Hauhon vallesmannin Packard oli ottanut hitaan ja täydessä pirtulastissa matelevan viiksipakun ylämäessä.Paavo oli joutunut pakittamaan mäkeä ylös,koska foordin polttoainesäiliö oli perässä eikä Henry Ford kitupiikkinä viitsinyt asennuttaa autoihinsa polttoainepumppua.Menovesi meni kaasuttimeen gravitetilla.
Hauhon käräjillä Paavo sai vuoden tuomion Hämeenlinnan lääninvankilassa,koska rikos oli tehty Hämeen läänissä..Vapauduttuaan sälehoidosta Paavo palasi Skinnarin palvelukseen haluamatta jatkaa autonkuljettajana...
Kauppias oli pistänyt tämän  moottorimiehenä hoitamaan pirtukuljetukset mahonkisella moottoriliipparillaan Turun saaristosta kauppalan sokeritehtaan laituriin..
Skinnarin pikavene oli kauppalan jokirannan nopein vene,koska kauppias oli ostanut kartanon kreiviltä romuksi ajetun Hispano-Suiza-avoauton 12-sylinterisen V-moottorin veneensä potkurin ruuvaajaksi. Kaakaon värisessä salmessa pikavene pääsi joen suusta kymmenen solmun vauhtiin.
Kauppalan poliiseilla ei ollut yhtään paattia käytössään ja rannikkovartioston syvällä uivat moottoriveneet jäivät takaa-ajossa paikalleen kuin lokinpaska kalliolle kilpa-ajossa.
Paavon Saara-vaimo oli usein mukana peränaisena ja kiikaroijana Hiittisiin,missä virolaiset rahtialivat olivat redillä valmiina moottoriveneiden lastaukseen.
Pirtuvene-ja torpeedo
kiinniotettuna
kauppalan jokirannassa
Paikallisella kauppalan peltisepällä kauppias oli teettänyt kaksi sinkkipellistä väännettyä pirtutorpeedoa,joihin kumpaankin mahtui sata peltikanisteria.
Paluumatka Hiittisistä kauppalaan oli Paavosta kuin uistelua jättiläimäisen kuhatäkyn kanssa ja torpeedot osasivat uida myös matalassa vedessä,koska Paavo oli keksinyt niihin peltisen vakaajan,jonka avulla säiliöt matelivat matalan joen mutapohjaa myöten kuin mätimatikat.
Jälkiviisaudessa voitaisiin mainita,että Japanissa vasta vuonna 1940 harjoiteltiin torpeedojen uimista Kiyushu-saaren eräässä lahdessa,mikä muistutti Pearl Harborin lahtea muodoltaan ja mataluudeltaan.
Japanilainen lentoässä Genda oli keksinyt samanlaisen vakaajan lentotorpeedoihin kuin suomalainen pirtukuljettaja Paavo Tenkanen, etteivät ne tökkäisi nokallaan mutapohjaan pystyyn.
Paavolla olisi ollut tulevaisuus Finska Flåttanin torpeedovenesuunnittelijana,mutta sodan tultua laivasto osti Italiasta moottoritorpeedovenelaivueen.
Tenkasten salakuljetuspariskunta valitettavasti hukkui moottoriveneonnettomuudessa puoli vuotta pojan syntymää ennen vuonna 1933.
Kieltolaki oli päättynyt jo vuonna 1930,mutta kauppias Skinnarilla oli vielä laaja ostajakunta kalliin suomalaisen monopolisoidun alkoholin takia..
Tenkasen ajama pikavene oli ajanut uppotukkiin joen suussa ja naarauksessa kauppalan vallesmanni Nikander oli ensiksi pelastanut kaksi pirtutorpeedoa,mitkä olivat täynnä Varsovan laulua.
Tenkasen pariskunta löydettiin kuukauden päästä läheltä Varstalan sahaa kellumassa erään kaislikon rinnasta.
Voimakkaat merivirrat olivat kuljettaneet ruumiit ulappaa pitkin melkein kymmenisen kilometriä..

Raatimiehenkadun poliisikamarin arkistohuoneessa laulettiin varsovalaisittain kurvamatzshia suhuässillä ja zetavoittoisesti  kokonainen viikko onnettomuuden jälkeen..(kurvamatzsh . puolalainen kirosana...perkele).
Moni kamarin jalkaisin ohittanut tunnisti poliisirapun eteen parkitetut kauppalan yrittäjien amerikkalaisfeetonit sekä -kupeet ja poliisilaitos oltiin virallisesti suljettu flunssaviruksen takia.
Vain jehovalainen vanhempi konstaapeli Kaljunen oli koko viikon päivystyksessä ja hoitamassa passikierroksia kauppalan keskustassa.


Penan isovanhemmat olivat kuuluisia kauppalassa puna-aatteestaan.
Isopappa Valtteri ja isomamma Senni oltiin pidätetty 1918 lokakuulla osallistumisestaan kauppalan rautatiesillan sabotaasiräjäytyksestä.
Molemmille oltiin annettu kuolemantuomio viiden muun punaisen kanssa,mutta presidentti Ståhlbergin armahduksesta nämä vapautettiin.
Lahden vankileiriltä vuonna 1925 presidentti oli samalla armahtanut Suomesta Venäjälle loikanneita punaisia,järjestämällä niille jopa kotiinkuljetukset..
Presidentin punaihmisrakkaus  kostautui myöhemmin v.1928 muilutukseen ,joka päätyi öisellä ajolla Helsingistä Joensuuhun.Kaappauksen takana oli pari armeijan everstiluutnanttia,jotka eivät pitäneet valtionpäämiehen punasympatioista.

Pentti-poikaa kasvatettiin vakaaseen punauskoon isovanhempien koulutuksessa.
Punataustastaan huolimatta Penan poliittinen vakaumus roikkui napanuorasta jotenkin höllässä haaveillessaan porvarillista pirssikuskin ammattia ja ikiomaa Letukka Masteria..kuten monet muutkin kauppalan pikkupojat.
Ollin saavuittua orpoevakkopoikana Tehdaskadun alakouluun,Penasta tuli toisena orpona pyyteettä karjalaispojan puolustaja..sellainen turvamies.
Kummatkin olivat menettäneet vanhempansa onnettomuuksissa ja Pena jotenkin tunsi hengenheimolaisuutta omituista miukumaukumurretta puhuvan evakkopojan kanssa..
Matkalla koulusta kotiin nämä laulelivat Tehdaskadulla kuin kasvuveljet,että olen orpona,mutten orjana,kivittämällä ohikulkiessaan Myllynkivitehtaan pihavaraston yläkerran ikkunoita säpäleiksi.
Tehdas oli jäänyt autioksi yrityksen mentyä konkurssiin myllynkivien kysynnän puutteesta.
Pena olikin sanonut Ollille,että ne myllynkivet oltiin myyty loppuun jo 20-luvulla,kun Mannerheim oli pistänyt niitä punaisten kaulaan.
Näin olivat isomamma ja isopappa kertoneet.

Yhdessä pojat kävivät ammattikoulun ja asepalveluksen Turun Autokomppaniassa sekä myöhemmin palvelivat vuosina 1957-58 YK:n rauhanturvaajina Siinailla ja Suezilla.



1953 Olavi Virta
Kootut levyt II
Pari kohdisti tehdassalin ovelta vaaleanharmaata puutaloa kohti pihan joen puolisella syrjällä.
Rakennuksessa pidettiin ruokalaa ja kanttiinia.
Ruokajonossa seistessään Penan takana vaneritarjotin kädessään Olli kuunteli peräseinällä rätisevästä ämyristä Olavi Virran Hopeista kuuta hyräilemällä takakuoron italialaisia sanoja...Guarda di Luna...Guarda di Mare..
Pena yhtäkkiä käänsi päätään Olliin päin ja tokaisi:
Oleksää kuulnu,ett Virra Ola vuare viisseittemä Amerika reissullas ol ostanu tuliterä Foordi yhre nevernyrkkiläisen autoliikkeen aknast..ja iha kontantil?
Nysse käyttää sitä piilii lauluauton jasse hansklokeros kuulemma o ainaski kolme pottuu kossuu virvokkeiks!
Jos mää oikken muistan,nii Ola..kussill oli se oma viihreliike tual Turuntiäl Koskise talos,nii se ajel keikoi vanhal Foortsoni pakettipiilil ympärs maakuntta laulukeikoil..ja ain pikkasen piänes hiprakas..Kauppalas Hursti Jalmaril ja Salon Lihal ol iha samallane Foortsonni..
Olli vastasi lyhyesti pieni ivanpoika huulessa:
1948 Fordson Thames
En mie oo kuullu,enikä miuu kiinnosta asia yhtään.
Siul taitaa olla jo lomaviinat salkus kunnoin Laulavan Lihapullan kossut tul mieleen?
Pena vastasi:
Joo...vissi ne viina onki päällimäsen miäles sen pillun pääll ja huamaen aamul mää suunnista lahnasskoran keula Vuahesaaree päite...enk pist nokkaan viikkoo kauppalaan.
Maanataki mää aja kauppalaa ja mene Viljonkaru Alkkoo ja osta uure lasti ja osuusliike Tähkäst salkullise hampparväärää nuatijol käristettäväks.
Se o sellane lomaileva poikmiähe yksinkertane rantamänyy!
Lauseensa lopuksi Pena pisti etusormensa suunsa sisäposkeen alkamalla paukutella sitä kuin pullonavaaja.
Se o mun rantamusan rummutusat Eikka Krööni laulaman ja tankopumpu säestämän!
Pokspoks!
Penan vuoro tuli kassalla,jossa hän tilasi ruokalan myyjättäreltä Koskisen Helleviltä nakkimuhennosannoksen pilsnerillä.
Hellevi oli kurvikas vetysuperperoksiidiblondi,jonka suu oli yleensä pysyvässä mutrussa kuin Marilynillä.
Tilauksen päälle Pena laukoi:
Kullessää Hellevi hento!
Antasiksää mull samall tavall nakkimuhennokse kussää annos Rantala Reiskal se Kantinavia-Mossen takapenkil..oikke piirakkaas pihrate soossin kanss?
Reiska viäl tänäpänä kävelee kintu harrellas ikkäku joku ols pannu tärpättii sen munil!
Hellevi ei ollut moksiskaan moisesta irvailusta,vaan läiski muusin lautasella nakkiannoksen päälle ja vastasi kuumaa kapustaa heiluttamalla:
Kuulessää Pentti Oskari Tenkanen..sää oles kuule kauppala rääväsuisin jätkä,vaik su rintasas kauppalajohtaja ol pistäny jonku sotainvaliitien ristin se Suetsi keika jälkkee...
Essää mun silmis ol muu ku yks saatanan sahanporol haiseva timpuri,joll on liian suur leipäläpi ja hervottomat käre!
Mitässiel Tenkase isovanhuksie mökis ehttol syärä?
Emmää usko,ett tollase kapinakorpraali pojapojal tarjotaan eres muussi nakkie kans koton...ehk punajuurisallattii ja nokkossoppaa!?
Essää mikkä miäs ol Tenkkase Oskari...kussää Armirohenujakin verä poskareil etkä henkkeen.
Isomma miähe vetävä henkkee,vaik sull kuulema oli olnut jonkinlainen henkenmeno lähel siäl Suetsin kanaalin penkal!?
Alas sää talssata poijess mu näkyvilt...sää pilaas koko maiseman...vai luuleksää saavas mult jotta lisäponuksen!?

Mää kyl miälistäs tajoasi toll kommiall Orava Oskul muusit ja nakit melkke ilmatteks..iha kaffelil suuhun syätettyn!
Hellevi vastasi hymyillen Ollille maireasti.

----
Tehtaan ruokala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti