 |
| Skyway 2014 |
 |
| Presidentti Gloria Magapacla-Arroyo ja dollarit |
-------------------------------------------------
Kirjoitettu Manilassa v.2005 rouvapresidentti Gloria Macapagal-Arroyon hallintokaudella.
Konkistadorit eksyttyään maustereiteiltä Luzonin saarelle löysivät pienen Maynilad-kyläpahasen kahden valtameren väliseltä kapealta kannakselta Pasig-joen suussa.
May Nilad tagalogin kielessä merkitsee.."Siellä on ihmisiä".Nimi poikkeaa hiukan eräistä Filippiinien Turtle Islands-pikkusaarista,joissa elää vain liemikilpikonnia,mutta nekin oltiin laskettu mukaan viimeisissä presidenttivaaleissa uusina vaalipiireinä äänten kalastukseksi.
Kansan suussa Maynilad-kyläpahasen nimi laajetessaan kaupungiksi muuntui Maynilaksi ja lopulta Manilaksi.
Eräs suomalainen kirjailijakin ilmeisesti Paavo Rintala oli kirjoittanut manilaköydestä,mikä on abakasta eli kookospähkinäkuidusta punottua hamppumaista köyttä.
Sellaisen jatkoksi moni suomalainen on pannut itsensä niskasta kiikkumaan kaamosdepressiossaan ja tulot olivat päätyneet Manilan köysitehtaalle.
 |
| 1890-luku.Manilan poliispatrulli Intramurosin muuritetussa kaupungissa |
Indiot,kiinalaiset ja muut espanjalaisille alarotuiset saivat asua muurien ulkopuolella tekemässä kauppaa Pasig-joen molemmin puolin.
Kaislarannoilta kaupunki levisi joenrantaa pitkin ja jotkut kieliviisaat ovat väittäneet,että Nilad-sana alunperin merkitsi kaislaa.
Mitenpäin tahansa..kaislat ovat jo jokirannasta kuolleet ihmis- ja teollisuussaasteesta ja kaislikkoihmisetkin olivat muuttuneet siltojen alle pakokaasuja köhiviksi slummimetropolitaneiksi.
Nykyisen Metro Manilan ydin-Manila perustuukin siihen ikivanhaan ja alkuperäiseen konkistadoorien aikaiseen asemakaavaan kapein avenidoin ja callein.
 |
| 1899.Calle Rosario Manila.Juhart 2011. |
Katuja ei voida enää leventää ,koska suurin osa kadunvarsitaloista on listattu historiallisesti suojelluiksi.
Kukin kaupunginosa oli saanut alkunsa keskustorista ja kirkosta,joidenka ympärille asujamisto alkoi kasvamaan vuosirenkaina kuin vanhassa narrapuussa .
Alunperin callet oltiin tarkoitettu hevosvetoisille calesoille,mitkä 1900-luvun vaiheessa saivat kulkea rintarinnan uusien Meralco Tranvia-ratikoiden kanssa,jolloin liikenne oli jo ruuhkautumassa ihmismassoineen.
1920-30-luvut toivat yksityisautot ja Autocalesa- ja Autocab-taksit,jolloin liikennekuri ryöstäytyi käsistä latinomaiseen kaaokseen,kiilaukseen sekä torventööttäyskakofoniaan.
 |
| 1935 Willys Autocab.Juhart 2003 |
 |
| !900 Tranvia-ratikka.Juhart 2011 |
 |
| EDSA..Epifinio de los Santos Avenue tänään |
 |
| Manilan Calesa.Juhart 2001 |
Poliisi pysyy silloin vain näkymättömänä haamuna,kun sitä tarvitaan ja aina näkyvillä kun ei tarvita eli mirienda-ruokapausseilla,jolloin he rahastavat motoristeja oletetuista tai tekemättömistä liikennerikkomuksista. Liikennevalot eivät ole toimineet viimeiset kymmenen vuotta,koska Manilan kaupunki ei ollut maksanut sähkölaskuja vuosiin paikalliselle MERALCO:n sähkölaitokselle.
Liikenteen pysähtyessä 1990-luvulla kuin lopulliseen kuolinjäykkyyteen eli rigor mortisiin kaupungin kapeiden sisäänmenoväylien ja massaruuhkan takia, presidentti Fidel Ramos päätti ryhtyä purkamaan tukkisumaa liikenteen yläjuoksulta eli Magallanesin ja Buendian kaupunkien kohdalta South Super Expresswayllä.
 |
| Skyway |
 |
| 20 peson seteli ja Malacanan-presi- dentinlinna |
Projekti lähti käyntiin vauhdilla,muttei valmistunut presidentin vaihtuessa,jolloin Erap Estrada valittiin maanvyörymä-äänin uudeksi saarivaltakunnan hallitsijaksi.
Presidentti Ramosin karjahtava tiikeritalous (Tiger Economy) oli päättynyt kissan naukaisuun ja uusi kansan pelastaja Erap Estrada aloitti Malacananin presidentinlinnassa whiskynaukkailun keskiyönprlamenteissaan.
Erap pisti revanssiksi siltahankkeen jäihin ja silta jäi puolitekoiseksi Bicutanin exitrampille Paranaquessa lähellä pappilan Jussin Mervillen asuinaluetta. Liikenne siten jatkoi mateluaan vanhalla Superhighwayn alatiellä,jota PNCC paikkaili ja tullasi,korottamalla vielä tietullimaksuja,jolloin motoristit ryhtyivät kutsumaan PNCC:tä Philippine National Collection Co.:ksi .
Skywayn piti siis helpottaa 50-luvulla rakennetun South Super Highwayn eli SLEX:n tungosta.
 |
| SLEX 70-luvulla ilman tungosta |
Fidel Ramos eli kansan suussa FDR sekä Mr. Tabaco (kuuluisasta polttamattomasta sikaristaan) pani alulle Metrorailin ratikkalinjan rakentamisen kaupungin itä-länsiakselille Pasay Citun Rotondasta Quezon Cityn Monumentolle. Rata myötäili toista Manilan raskasliikenteistä pääväylää EDSA:a.(Epifanio de los Santos Avenue)
 |
| 1992 Presidentti Ramos. Entinen Philippine Constabularyn komentajakenraali Mr.Tabaco. |
 |
| 1995 EDSA |
 |
| Imelda 50-luvulla |
 |
| LRT Taft Avenuen yllä |
Imeldan muut projektit Metro Manilan kuvernöörinä saivat aikaan paljon kritiikkiä 70-luvulla,kuten Philippine Cultural Centerin (PCC) pikaisessa pystyttämisessä Roxas Boulevardin varrelle.Tiukan aikataulun ja ASEA:n maiden tulevan konferenssin takia kymmeniä rakennustyöläisiä kuoli turvatoimien laiminlyönnistä betonivaluun.
 |
| PCC |
Imelda rakasti kaikkea kaunista sen takia,että kaikki slumminaiset ihailisivat hänen kauneuttaan,jotta unohtaisivat nälkänsä sekä puutteensa.
Kaikista komeimmat puitteet hän rakennutti presidentti Gerald Fordin vierailua varten ja aaltopellitti kaikki hökkelikylät kadulta piiloon Manilan kansainväliseltä lentokentältä Pasayn Rotondaan,maalautamalla peltiaitarivit 70-lukuisilla kukkalogoilla.Täten köyhyys oltiin maalattu pois maisemasta eikä sitä ollut olemassa,kun kukaan ei sitä nähnyt.
Tulosta kutsuttiin Imeldan Potemkinin kulisseiksi.
 |
| Manila Warerfront Shantytown.Juhart 2011 "Ulkolaisella autoilijalla Manilassa pitäisi olla vahva filippiinomentaliteetti selviytyäkseen paikallisessa liikenteessä." |
 |
| 1971.Liikennekurimainos Manilasta |
Kumpikin muuttuu kekälesilmäiseksi piruksi pelkällä starttiavaimen väännöllä.
Kotona hän voi olla enkelimäinen ja hellä perheenisä,mutta liikenteeseen hän lähtee kuin itsemurhaterroristi Jihadiin.
Perussyynä Juanin skitsofreniassa on lain ja järjestyksen puute tai välinpitämättömyys,päinvastoin kuin kotonaan vaimonsa sisäsiistikouluttamana.
Liikennekuria harvemmin tapaa, lainvartioiden vielä kääntäessä selkänsä siihen asti,kun tulee lounasaika rahastukseen..
Liikennelaki Tsupero-Juanille (Tsupero--Chauffeur---kuljettaja) on vain tarkoitettu sen rikkomista varten.
Pitkä kolonialistinen puolivuosituhat on muovannut Juanin tapalainrikkojaksi.
Amerikkalaisten lopulta suodessa Juanille itsenäisyyden ,hän valitsi omat orjuuttajansa laatimaan kongressiin ja senaattiin itseään kontrolloivia lakeja . Hänen omat uudet isäntänsä olivat brutaalimpia kuin konkistadoorin saapas,jenkkisotilaan maihinnousukenkä tai samuraisotilaan varvaskenkä jo potkuista rupeentuneessa kolonialistisessa perälihassaan.
Vallan symbooleja hänen piti päästä murentamaan vaikka muovisella leikkivasaralla ja kiertämään häntä varten asetettuja kieltotauluja.
Näin hän päätyi käyttäytymään liikenteessäkin.
 |
| Kuseminen kielletty tässä! |
 |
| Virtsaaminen kielletty |
Tämän hän tekee sen enempää ajattelematta,että miksi,koska teko voisi olla vaikka joku posthypnoottinen tila.
Suurin osa autoilijoista Manilan sekamelskassa ei ole minuuttiakaan käynyt autokoulua,koska ajokortin voi ostaa LTO:n (Land Transportation Office) virkailijalta sopivaan summaan ja ajamatta metriäkään insinööriajoa.
Liikenne se opettaa,nämä kehuvat jokaisen ajaessa väärin opitulla tavalla,mikä nostaa miljoonien väärinajavien ajovirheet laskemattomaan potenssilukuun.
 |
| 1976 Manila Metropolitan Police Car Toyota Corolla SR |
Lain pitkän käden odotetaan liikennerikkomuksessa pyytävän kämmen auki pientä vastapalvelusta,ehkä sadan peson seteliä ajokortin välissä.
Samoin paikallisessa Day Courtissa eli päiväoikeudessa tuomari voi päästää syytetyn rikkomuksesta puhtain kortein, kun maksaa sovitun pesosumman kontanttina.
Näitä oikeuden mustakaapuisia edustajia filippiinot kutsuvat kaapupukuisiksi konniksi eli Goons in Robes'eiksi...
-----------------------------------------------------------------------
 |
| 1950-luku.Dewey Blvd.Nykyinen Roxas Blvd Pasayn ja Manilan rajapyykillä...Juhart 2010 |
 |
| EDSAn päiväruuhkaa |
Hänhän on se kuuluisa macho King of the Road.
Bussit jaetaan kahteen luokkaan; viralliset LTLFB:n (Land Transportation Licence and Franchise Bureau) bussit seka Colorumit eli lisenssittömät linjurit.
1990-luvulla ja vielä 2000-luvulla bussikalusto oli vanhaa,käytettyä ja maahan uitettua Kenji-kantaa Tokiosta,Kiotosta,Seoulista sekä Taipeista.Bussien ohjauspyörätkin sattuivat olemaan väärällä puolella ja alkuperäinen bussin 13 reittinumero viittasi EDSA:lla (Epifanio de los Santos Avenue),että oltiin menossa Kioton keskustaan.
Näitä busseja nähdessään Jussikin autossaan yleensä ryhtyi hoilaamaan vanhaa 60-luvun Sukiyaki-hittibiisiä...."On tyttö Kiotosta...--oooweedoo-oo-ooo--ooh....."
Oikeanpuolisten rattien kielto pantiin täytäntöön vasta sitten,kun tuhansia oli kuollut ohituskolareissa 1990-luvulla ja sen ansiosta Subicin vapaasatamassa syntyi hyvin voiva autopajateollisuus,missä siirrettiin ratteja vasemmalle puolelle.
Filippiinot ovat kekseliästä kansaa sekä hyvässä että pahassa..
Suuntavilkkujen käyttö perus-Juanille kääntyessään on väärää visualisointia,koska hän voi muuttaa sekunnin murto-osassa mielensä ja kääntyä vastasuuntaan.Näin hän aina on elämässään tehnyt suunnatessaan eteenpäin veitsenterällä tanssiessaan.
Vain hullut ulkomaalaiset käyttävät vilkkuja ja aiheuttavat vaaratilanteita järkkymättömyydessään.
 |
| Jeepneyn vaatimaton valokeula |
"Väistä!"
Illalla lähtiessään toimistonsa parkkitalosta hän havaitsee akkunsa tyhjentyneen,valojen jäätyä päälle.
Juan kuolisi mieluummin rattinsa taakse,jos äänimerkki ei toimisi.
Oikeasti Juanit kyllä kuolevat ratin taakse suurista ylinopeuksista valtateillä ja beerhausista illalla kotiin ajaessaan.
Ajaessaan Juanilla on hyvin paljon muuta näpertelemistä kuin liikenteen seuraamista.Hän näpläilee ajaessaan autostereoita,pelaa ipadillä pasianssia tai soittaa tyttöystävälleen,syö MacDo:n Kiddy Mealiä tai Jollibeen takeway -riisiadoboa,juo polviensa välissä tököttävästä cokismukista pillillä ja tööttäilee hyvän näköisille pimuille..tai availee vieressään istuvan neidon rintsikoiden hakaa.
Juanin kädet ovat yhtä kätevän tarkkoja pikkunäpräyksissä kuin Makati Medical-sairaalan sydänkirurgilla.
Vain kotitöistä hänen kätevät kätensä kieltäytyvät.
Juaneja kuolee enimmiten aamuöisin liikenneonnettomuuden uhreina paluumatkalla kotiin vaimonsa viereen yökerhoista sekä strippiluolista.
 |
| Jeepney Driver--The King of the Road. Juhart 2005. |
Manilalainen strutsi voi kiilata eteesi piukkaan väliin liikennevaloissa halutessaan kiireessään olla ensimmäinen siinä suuressa Le Mansin lähdössä,kun vihreä valo syttyy .
Jos viittoilet ja makaat äänitorven päällä,hän ei näe eikä kuule sinua.
Voit ajaa vaikka vaaleanpunaisella Klim Voroshilov-tankilla ja pistää tykinputken tämän strutsin auton ikkunasta sisään,niin hän ei reagoi mihinkään suuntaan.
Risteyksien yli ajaessaan strutsi katselee suoraan konepellin yli eteensä vilkaisematta sivulle,koskei eilenkään samaan aikaan risteyksetä tullut muita ajoneuvoja.
"Jos en näe sinua---et ole siellä!"
Hän mutisee itsekseen.
Liikennevaloissa kukin strutsi soolailee kuin jalkapallon perässä maalia etsimässä sopivan raon hakemisessa ja tällä tavoin tehdään vähintään kymmenen epävirallista ajokaistaa kahden virallisen sijasta.
Vastaantuleville valoissa ei uhallakaan anneta tietä,jolloin nämä joutuvat koukkailemaan jalkakäytävien kautta.
 |
| 1980-luvun Makatin Ayala Avenue oli näin tyhjä |
Jos luulet,että ohiajava sireeniä vinguttava Santa Rosan pikkukaupungin pormestari Pablo Fernandezille Philippine Sweepstakesin lahjoittama ambulanssi on hälytysajossa...olet täysin väärässä.
Kyydissä ei yleensä ole polille vietävä ja henkihieverissä korahteleva potilas,vaan se pormestari Pablo Fernandez tai kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mickey Marquez menossa treffeille tyttöystävänsä tai jalkavaimonsa luokse..tai sillä on eilisistä gini-istujaisista maha kuralla.
Valtion laitosten,kongressin ja senaatin virkamiehet etusijaisesti käyttävät sirroja sekä valoja valtansa ja mahtinsa näyttämiseksi.
Jos satut nokitusten kapealla ajoväylällä tällaisen huutavan ja valopattereilla häikäisevän Pajeron tai Landcruiserin kanssa..aja ihmeessä vaikka riisivainiolle taikka palmumetsään pois tieltä.
Muuten maksat itsepäisyydelläsi omalla hengelläsi,kun SUV:stä astuu ulos gorillan näköinen ja valkoiseen barong tagalog-paitaan pukeutunut henkivartijajättiläinen ,joka kyyristyy ikkunasi karmille ja osoittaa strutsin ohimoosi magnumpistoolilla.
Hänellä on siis se etu- ja yliajo-oikeus!
Jos autosi streikkaa moottoritiellä,niin PNCC:n (Philippine National Construction Co.tulliteiden urakoitsija) valtuutettu hinausauto on jo takapuskurissasi kiinni viemään autosi ryöstöhinnasta pois liikenteen tukkimisesta.
Filippiinot ovat oppineet eurooppalaisilta tällaisen hinaustavan etkä voi pistää hanttiin,koska autosi makaa rikkoontuneena yksityisellä tiellä.Autosi hinataan vain PNCC:n omalle korjaamolle tai varastointialueelle,josta oma autoklubisi tai vakuutusyhtiösi saa noutaa sen maksua vastaan.
Kolaritapauksissa henkilötietosi joko poliisin tai PNCC:n kautta on myyty muille vakuutusyhtiöille,jotka kiusaavat sinua joko kotonasi taikka sairaalavuoteessa "No Win--No Fee"-klausuuleilla ja ehdottamalla,että voit peräänajajan vakuutusbonuksista vaatia korvauksia näkymättömästä selän nyrjähdyksestä.
Tietämättäsi omat vakuutuspremiumimaksusi ovat nousseet seuraavan kuun laskussa.
Tämä on hyvin kuvaavaa "How to be a Millionaire"-peliä vakuutusmafiassa!
 |
| Jeepney-maalari.Juhart 2004 |
Omistajan pitää istua autossa avuntarpeessa.
Yleensä kadunreunoilla kyykkii epämääräinen shortsijalkainen ja kumisandaalinen mekaanikkoarmeija,joka kilpajuoksulla syöksyy avaamaan konepeltiäsi.
Ennen kuin tajuatkaan eräs näistä jo näyttää sinulle kuskin ikkunasta palanutta sytytyspuolaasi ja kertoo vaihtavansa sen tien toispuolisessa korjaamossa uuteen.--"Five hundred pesos ...Sir!"
Kun autosi jälleen strattaa maksettuasi et vielä tiedä,että uusi puolasi on käytetty ja oma hyvä puolasi lähti jälleenmyyntiin.
Vika autossasi saattoi olla vain irronnut akkukaapelin kenkä.
Jos jokapäiväinen liikennesuma harmittaa sinua jo tarpeeksi,niin paikallinen valtion tienrakennushallinto eli DPWH (Department of Public Works and Highways) lisää tukosta betoniporsailla ja väripuomeilla paikkailemassa "Pot Holeja" eli kuoppia asvaltilla,jotka seuraavassa sateessa seilaavat katuojiin.
Tiestöjä tavallisesti aletaan korjaamaan ja paikkailemaan tilivuoden päätöstä ennen,jolloin paikallinen tienhoitoyksikkö saa oikeuden lisätä tulevan vuoden budjettiinsa aimemman tilivuoden korjausbudjettimäärän maksimissaan.
Kaiken tämän hulluuden ja ja sekasorron keskellä Philippine Automobile Association toivottaa televisomainoksessaan strutsikansalleen.."Happy Motoring and drive safely" ja autoilukansa ajaa lähimpään beerhausiin nostamaan San Miguel-olutkolpakkoja toivottamalla "Mag-Happy--Happy --Beer Muna Tayo!".."Hauskaa kaljoittelua"!
 |
| Happy Motoring and Horseplay in flooded Manila.Juhart 2001 |
FIESTA
-------------
"San Pablon juhlista jalon..."
 |
| Filipino Fiesta. Juhart 2011 |
Nyt ei oltu valmistautumassa San Miguel-pyhimyksen fiestaan vaan San Pablon,vaikka sanmiguelilaisella tulisi olemaan vahva osaanottonsa virvokejuomapuolella San Miguel Pale Pilsenillä sekä San Miguel Ginebralla..
Molave Avenuen pääkatu jo kiilsi aamuauringossa hopeaisista ja kultaisista konfeteista kadunpätkän muistuttaessa firman pikkujoulujuhlissa kaatunutta tinapaperilla koristettua joulukuusta.
 |
| Molave Park Subdivisionin sisäänmeno- juliste |
Mervillen barangay (barangay---paikallishallinto) oli lainannut fiestaan valkoisia monoblocmuovituoleja ja asuinalueen portin vieressä toimivalta Joseliton kutsutarvikevuokraamolta oli täysi yksi Ford Fiera-kuorma-autollinen pöytiä purettu betonisen koripallokentän kentän laidalle.
Traditionaalinen filippiiniläinen Bayanihan- eli talkoomentaliteetti oli jäänyt unohduksiin kiireisessä metropolissa,mutta provinsseissa vielä valmisteltiin barrioissa yhteishengellä fiestoja. Molave kyllä sijaitsi suurkaupungin sisäisessä lehmusmetsässä,mitä voitaisiin kutsua maalaismaisemaksi,jonka asukkaat kävivät Makatin liikekeskuksessa töissä pankeissa,lakitoimistoissa,hotelleissa tai yksitysyrittäjinä.
Suurkaupungista muistuttivat vain Manilan kansainväliseltä lentokentältä nousevien jumbojetien suihkumoottorien ujellus ja kauempaa South Super Highwayn liikenteen melu torventööttäyksineen.
Vaimon vanhin sisko,joka asuu residenttipiruna Jussin talossa, oli aina huomautellut papinpojalle naapureiden kyläluutana,että "niillä ja niillä on oma bisness..",tarkoittamalla sitä,että Jussin vaimo ansaitsee petrodollareita Riyadhissa ja ulkomaalainen puti eli valkoinen mies maalailee vain tauluja lanaistudiossaan eikä viitsi edes yrittääkään bisnestä kuin yritteliäät pinoyt.
Jussi oli vastannut lakonisesti,että merkitseekö sekin bisnestä jos myy rikkaiden talojen kulman sarisarikaupassa kotiapulaisille laskuun Ligo-sardiinipurkkeja ,Hope-menttolitupakkaa "by stick" eli yksittäin ja Head and Shoulders-shampoo-minipakkauksia sekä Feather-tampooneja säästöpakkauksissa harkkotiiliseinään aukaistusta reiästä eli .."from the Hole in the Wall..
Vaimon sisko poistui paikalta niskojaan nakkaillen..
Jussi oli vielä perään huutanut,että miten sitä filippiinojen naapurikilvassa elellään...."Keep up with dela Cruzes?"..ja eletään koko maanpäällinen dolce vita talolainojen ja luottokorttien makselemisessa.
Mutta nyt fiestan alkua ennen filippiinonaapurusto oli toimessaan.
Huusholleja siivottiin,lakanoita ja pölystä harmaantuneita verhoja pestiin vaidettavaksi talojen takapihojen "dirty kitcheneissä" japanilaisilla pulsaattoripesukoneilla taikka asuinalueen ulkoalueen shanty townista palkatun pyykkärin eli "lavanderan" nyrkeissä. Vaatteita samoin korjailtiin edellisvuoden fiestasta.
Parsinneulat kiiltelivät 20-wattisten loistelamppujen valossa, perheenäitien korjaillessa tyttöjen juhlamekkoja ja neulomassa lisäkiilaa isännän pitohousujen istuinosaan,edellisen vuoden possunihran jäätyä sulamatta kannikoista.
 |
| Äiti ja tytär perhoshihaternoissa . Juhart 2011 |
Koripallokentän laitaan oltiin pystytetty puolikkaasta peltitynnyristä rakennettu varrasgrilli,jota yksi grillimestari sytytteli ja toinen possusheeffi oli voitelemassa paistinöljylla lahdattua sikaa.puupöydän päällä.
Illan halutuimman ruokalajin "Crispy Patan" valmistelut olivat alullaan..
Crispy Pata on grillipossua,joka paistetaan hiljaisella tulella,jolloin sian nahka muuttuu rapean ruskeaksi.
 |
| Gifts of God.Juhart 2011. |
 |
| Fiestapumppu |
Soittokunnan haalistuneen punaiset univormut alkavat jo näyttämään paikallisen Ukay-Ukay-käytettyjen vaatteiden liikkeen ja kirpparimyymälän tarjouslaatikoista poimituilta toistuvan Tide-saippuatangolla tehdyn käsipesun takia..
Jos fiestassa joku utelee,mistä rouva rouva Santiago on ostanut uuden juhlaleningin,niin vastaukseksi saa lakonisen "Juukei...Juukei",mikä vihjailee ulkolaisesta laadusta .
(Ukay-Ukay, lausutaan ukai-ukai ,on yleisin käytettyjen vaatteiden halpamyyntikentju)
Orkesteria käytetään kaikissa barangayn juhlatilaisuuksissa kuten häissä,ristiäisissä,hautajaisissa ja tietenkin palokunnan omissa kukkeloissa.
Bändissä voi soittaa korttelin pandesal-leipuri,parturi (barbero),putkimies (tubero) sekä roskakuski (basurero)..
Messinkitorvien pauhe tulee puhaltimista ulos lujaa ja paatoksella alkuillasta..
Pasuunoiden pauheessa kaatuisivat Intramurosin muuritkin kaukana Pasig-joen varrella,puhumattakaan läheisen Balagbag-elintarvikemarkkinarakennuksen markiisiteltoista.
Symbaalien läiskintä kuurouttaa korvat ja klarinetin kieunta saa talojen räystäsvarpusetkin tirskuttelemaan omia parittelukutsuviserryksiään ruosteenpunaisten peltikattojen ylitse.
Aamukuuteen asti on pumppu soittanut eilisestä iltavesperistä. ja nyt tämän illan vesperistä se jatkaa huomiseen aamukuuden dianaan saakka pienen illallisen jälkeen crispy patan ja Red Horse-oluen..ehkä parin Fundador-rommipaukunkin innoittamana..
 |
| Fiesta band. Juhart 2011. |
Fiestan naiset pöydissä hyräilevät jo Imelda Marcosin lempikappaletta Dahil sa Iyo (engl, Because of You) ja iltaa pitkin orkesterista syntyy bennygoodmaneja,louisarmstrongeja ja davebrubeckejä virtuoosiesiintyjinä. Joku yleisöstä mikrofoniin tarttunut perheensisä voi vetää Sinatran My Waynkin.
Diana,joka alkaa aamun sarastaessa saa väsyneen messinkisoittokunnan aloittamaan rauhallisimmilla melodioilla.
Aamuseitsemältä orkesteri marssii messuun soittamalla yhtä mittaa puoleen päivään asti kastetilaisuuteen,mihin ollaan koottu kaikki barangayn vastasyntyneet ristittäväksi suojeluspyhimys San Pablon siunauksella.
Näin säästetään perheiden ekstrakustannuksia erillisissä kasteissa papin riksoina,ruoka-ja juomapitoina..ja samoin padren sandaaleissa turvonneita jalkoja.
Kastettavien ja itkevien lasten kirkunta kaikuu vanhan kivikirkon kattoholveista,seurakuntaan hyväksyttyjen lapsijäsenten pannessa hanttiin kylmästä päiden aamupesusta.
Samaan kaiuntaan sekoittuu myös avioliittovalojen sorina ja mumina sekä holvien sokkeloista heränneiden lepakkojen nahkasiipien suhina,,vihaisina kuiskauksina kirkkolaivan katonrajasta.
Iltapäivällä barangayn rikkaimman miehen Don Mario Penyan residenssin edessä pitkä pitopöytä seisoo katettuna,orkesterin vetäessä torvistaan ulos viimeisiä Manilan suosikkihittejä,mitkä torviorkesterin listoilla ovat kolme vuotta perässä aikaansa ja mikä ei haittaa menoa.
Lopulta kellon neljältä alkaa se yleinen fietsa,joka kestää puolen yön yli,jolloin rouvaporukka vetää lapsiaan korvista kotiin suoristellessaan illasta rypistyneitä ukayukaymekkojaan..
Miesporukat ja paikalliset machot jäävät istumaan pöytiin otsaluut vastatusten kerskumaan teoistaan ja kaupoistaan fläkkiintyneen valkoisen pöytäliinan ääreen.
Selvää artikulointia ei erota erilaisten provinssimurteiden kangistuessa kielenkantoihin Fundadorin ja Ginebran puuduttamina.
Pöydän ääressä valetaan ikuista bisneskaveruutta ,tehdään fantastisia diilejä taskulaskinten näppäimien räpseessä ja kännyköiden nokiasignaalien näyttövaloissa pitkien kitaranstrummauskynsien painalluksilla mahtavin pesoprofiitisaldoin.
Vasta aamun sarastaessa säkkipimeästä orientin yöstä vähän ennen dianamessun alkamista viimeinenkin Juan hoippuu kotiinsa,rouviensa jo kammatessa peseytyneiden lasten kiitävän mustia hiuksia joko saparoille tai otsatukaksi fiestamessuun.
 |
| Old Manila Tenement House children.Juhart 2000. |
Joku illan istujista voi iskeä silmää kirkon käytävällä kaverilleen edellisillan valloituksesta.
Kirkkosali tuoksuu vahakynttilän liekiltä ja penkkipuunilta.
Neniin kiemurtelee kuivuvan sisälateksin katku,mummojen kamferitippojen sekä vaatekaappien koipallojen vahva aromi.
Papinkaavut kahisevat padrejen suorittaessa messurituaalejaan.,kullattujen suitsukepallojen heiluessa alttaripoikien käsissä..
Kirkkolaivan oikealla puolella istuu joukko Manilassa koulua käyviä ja tirskuvia teinityttöjä ,jotka suutaan käsillä suojaamalla tukahduttavat kikatustaan.
Hienostodonjat näyttävät näille tirskujille jääkylmiä katseita heilutellessaan jalojen neniensä edessä mustapitsisiä viuhkojaan.
Donjien taakse on istuutunut joukko maamiehiä vaimoineen lähibarriosta.
He ovat saapuneet fiestamessuun vuokratulla jeepneyllä.
Näiden sieraimet eivät ole tottuneet Opiumin taikka Chanel viitosen tuoksuun ,vaan yskiskelevät maatyön karhaisemiin kouriinsa vedet silmissä.
Näiden omat vaimonsa käyttävät vain sunnuntaimessussa kylän rohdoskaupasta ostamaansa Johnsonin beibikolinaa (Johnson's Baby Cologne) taikka ruusuvedeltä tuoksahtavaa Enkelin hengitystä (Angel's Breath).
Kirkko seisoo aamujuhlan keskipisteenä.
Päämessun jälkeen kirkkoväki hajaantuu koripallokentälle,missä uudelleen levitetään vitivalkoisen puhtaita pöytäliinoja pitopöytien päälle vekkejä oikoillen.
Uusi fiestapäivä alkaa ylensyönnillä,mikä on kovaa statusta pinoykulttuurissa kolmin pääaterioin,viisin meriendoin (välipaloin) sekä välipalojen välipaloin...
"Eating and Feasting is the Best Passtime in the Philippines!
"Welcome to the Fiesta Country!"
PS.Jussin äitikin laski elintason kilon voipaketilla..
MENNÄÄNKÖ JEEPNEYLLÄ?
---------------------------------------
 |
| Back home from the market. Juhart 2005. |
Raised on Love---kasvatettu rakkaudella
Raised on gruel---kasvatettu vellillä
Raised on saliva--kasvatettu syljellä (haukkumisella)
Raised in sun...negro--kasvatettu auringossa...musta
Näin luki eräässä jeepneykuljettajan istuimen selkänojan tarrassa.
Tämän sloganin tarkoituksena oli kuvata jeepneykuljettajan macholuonnetta.
Hän on kaikkien filippiiniläisten teiden ja katujen kuningas.."The King of the Road".
 |
| Jeepney Driver..King of the Road by Juhart |
Auto on suurimmalle osalle matkaavista pakon sanelema joukkokuljetusmuoto barriosta metropolikseen,koska muuta joukkoliikennemuotoa kuten bussi- sekä junaliikennettä ei olla kehitetty tarpeen vakavalla mielellä valtion päättäjien temppeleissä.
Jeepney jo yli 70-vuotiaana joutuisi joko romuttamoihin tai laskettaisiin kansainvälisessä keräilyautokategoriassa klassikoksi automuseoihin.
 |
| 1945 Willys Jeep-kolonna matkalla Manilaa vapauttamaan |
Se on ollut ratkaisevissa sotateattereissa mukana Tyynenmeren taisteluissa,Normandian maihinnousussa ja Puna-armeijan lend-lease-maasturina Berliinin valloituksessa..
Sitä on sodan jälkeen valmistettu Yhdysvaltojen lisäksi lisenssillä Brasiliassa,Argentiinassa,Intiassa,Israelissa ja Japanissa .
Moniko on kuullut mumbailaisesta Mahindra-jeepistä, ranskalaisesta Hotchkiss-jeepistä, nipponilaisesta Mitsubishi-jeepistä sekä argentiinalaisesta IKA-Kaiser-Willys-jeepistä tai manilalaisesta Sarao-jeepistä?
V.1946 Suomeenkiin tuotiin koeajettavaksi pari amerikkalaisesta ylijäämävarastosta ostettua sotajeeppiä.
Kovassa traktoripulassa sitä yriteltiin tarjota maanviljelijöille vaihtoehtoa suomihevoselle.
Kokeilu jäikin vain muutaman kappaleen ostoon,koska kotimaista "kauraooppelivaihtoehtoa" katsottiin sittenkin paremmaksi kunnes vasta 50-luvun puolessa välissä tuontilisenssejä vapauteltiin ja maan oma traktoriteollisuus tarjosi lisäksi isännille Valmet 20-mallin eli sen kuuluisan piikkilanka-aidan kiristäjän.
Käytettyjä GMC- ja Chevrolet sotakuormureita kuitenkin ostettiin paljon enemmän maaseudulle tukkiautoiksi ja jopa jonkun osuusmeijerin tonkka-autoksi
 |
| Sotajeeppi kyntönäytöksessä 1946.Juhart 1992. |
Filippiinot kyllä vertauskuvallisesti heittivät huulta,että kenraali McArthur käytti maihinnousussa Romulon kypäräpäätä ponnnahduskivenään ettei hävinnyt umpisukkeloon.
Amerikkalaiset vapauttajat olivat saapuneet maahan ja jättämään v.1946 itsenäistyneelle saarivaltiolle amerikkalaisen elämäntyylin,amerikkalaismaisen ja ehkä parannetun perustuslain,kongressin sekä senaatin...sekä McArthur-jeepin.
 |
| 1945 Leyte Landing Memorial. Juhart 2011. |
Amerikkalaisten aloittaessa laivaukset poislähtöönsä saarilta Manilan North ja South Harborissa osa mukaanotetuista jeepeistä tiputettiin Tyyneenmereen kuljetusaluksista ylikuormana,aivan kuin rikkaan kuningaskunnan ruotsalaiset tekivät 50-luvun autobuumissa käytettyjen autojen kanssa,työntäessään ne lautoilta ja sillitroolarien kansilta Tukholman saariston Ahdin valtakuntaan.
Amerikkalaisissa Filippiinien tukikohdissa järjestettiin huutokaupat ylijäämävarastojeeppien myymiseksi.
Jenkit eivät halunneet ottaa mukaansa sodan kärsimiä "jalopy-jeeppejä",joita Detroitin General Motorsin ,Kenoshan Studebakerin ,Kalamazoon Checker Cab Companyn ja Dearbornin Fordin Willow Runin autotehtaat olivat paistaneet koko sodan aikana kymmeniä tuhansia liukunauhoillaan suuressa Franklin Delano Rooseveltin War Effortissa.
 |
| 1945 Pommitettua Manilaa |
 |
| WWII Willys Jeep and White Halftrack |
Manila oltiin pommitettu melkein raunioiksi ja kenraali Dwight (Ike) Eisenhowerin käydessään siellä vierailulla v. 1946 oli lausunut,että kaupunki näytti pahemmalta kuin maan tasalle pommitettu Varsova.
Pääkaupungin kadut olivat kranaattikuopilla harhailevien ja sotashokin saaneiden kaupunkilaisten jopa asutettua Intramurosin vallitetun kaupungin kiviset kellarikäytävät.
Jälleenrakennus oli alullaan Marshall-avulla,mikä nykymittapuun mukaan kaikkien sodasta kärsineiden maiden totaalisaldolla oli vain miljardien murto-osa,mitä nykyään nykyään EU-valtiot syytävät köyhien diktatuurimaiden ja diktaattorien tukemiseen.
Sanotaankin,että rikkaiden maiden köyhät tukevat välillisesti köyhien diktatuurimaiden rikkaita.
Filippiinit eivät vielä olleet päässeet nauttimaan diktatuurista ja Martial-sotatilalaeista.He saivat odotella uutta iettään vuoteen 1965. Kongressimies Marcoshan astui poliittiselle näyttämölle vasta 50-luvun alussa ja hänellä oli silloin kova hinku rikastuttaa itseään Bureau of Customsin eli tulliviraston tarkastajana,pannessaan liiveihinsä tullibakshiiseja.Näillä varoilla hänen onnistui kampanjoida itsensä kongressiin.
Jeepit taas antoivat mahdollisuuden sodanjälkeisessä maassa idearikkaille pikkuyrittäjille kehitellä reittiliikennettä barrioihin,kyliin ja kaupunkeihin alustavaksi joukkoliikenneratkaisuksi.
Modifioitu jeeppi ristittiin jeepneyksi,mikä sanayhdistelmänä tulee jeepistä ja jitneystä.
Jitney oli 20-luvun joukkoliikennebussi,jonka takaosaan oltiin heitetty pituussuuntaan kaksi penkkiä.
Jitney taas oli kehitelty vuosisadan alun ensimmäisistä avonaisista turistibusseista eli charabanceista.
Ranskankielinen char-a-banc tarkoittaakin hevosvetoista vaunua,missä on kaksi penkkiä matkustajaosaston molemmilla puolilla. Pidemmissä ottomoottorilla varustetuissa versioissa istuimet oltiin sijoitettu peräkkäin kuin omnibussissa.
 |
| Charabanc--Punch cartoon August 1920. |
 |
| Taga Willys Autocab.Juhart 2003 |
 |
| American Austin Bantam BMC Autocalesa. Juhart 2003 |
Sen 80-tuumainen akseliväli,varttitonnin kantavuus,neliveto ja sitkeä Hurricane-nelosmoottori sopivat oivallisesti silloisille kranaattikuoppaisille kaduille ja tulvasateisille barrioraiteille.
Sen sisään sai ahdettua kahdeksasta kymmeneen kappaletta pienikokoista filippiinomatkustajaa.
Maasturina sillä pystyi kyntämään täydessä matkustajalastissa riisivainioiden mutakenttäteitä ja ylittämään tulvineita jokia.
Suorilla tienpätkillä se saavutti jopa 80 kph:n huippuvauhdin,jolloin hiestyneet matkustajat pääsivät kuivattamaan nahkojaan tuulenvireessä.
Kenraali Marshall olikin kehunut sotajeepin olleen parhaan Amerikan lahjan filippiinokansalle.
"Filippiinokansa" kollektiivisanana on kaikunut poliittisten päättäjien huulilta lupauksista kuuroutuneen kansan korviin.
Presidentti Ferdinand Marcosin hallituskautena Japanin Manilan juuri akredytoitu suurlähettiläs piti kiitospuheen presidenttipariskunnalle suurlähetystössä.
Suurlähettiläs oli palvellut Manilassa aiemminkin japanilaisen keisarillisen armeijan tiedusteluupseerina ja oletettavasti reservin majuri Ferdie Marcosilla oli ollut jotain vispilänkauppaa tämän kanssa interimhallinnon aikana.
Presidenttiparin valta ja rikkaus oli 70-luvulla kiivennyt miljardeihin dollareihin Philippine Inc.-firman johdossa. New Yorkin 5th Avenuen Penthousien,miljoonavillojen,kaapattujen oppositiopoliitikkojen firmojen osake-enemmistöin sekä oletetuin kenraali Yamashitan kultaharkkoaartein jne.
Suurlähettiläs kiitti presidenttiparia:
"Firipino peopre ale vely rocky...,(lucky)
They have a Plesident who robs you....(loves you)
and a filst Raidy who robs you even mole..!"
 |
| The Conjucal Dicatatorship of Ferninand and Imelda Marcos by Primitivo Mijares. |
G.I. Joella oli paljon hyvää tarjottavanaan kuten Wrigley-pukkaa,Babe Ruth- sekä Hersey-suklaata,K-annos-säilykepurkkeja,Budweiserin kaljaa,Lucky Strike- ja Chesterfield.savukkeita sekä jenkkisarjakuvalehtiä.
Joe suhautteli iltalomillen eli libertylleen Willys-jeepillään vieressään aina hehkeä filipina-pompomtyttö
Naisasialiike oli jo vapauttanut pompomtytöt kurjuuden kahleista jenkkisotilaiden muodossa vuonna 1945 ja harmaakylkisten Yhdysvaltojen laivaston kuljetusalusten vieressä Manilan South Harborin laiturilla valettiin avioliittovaloja.."Till Pier Us Part.."
Näiden valojen ja lupausten takana seisoi McArthur-jeeppi yhtä ylväänä kuin kondomi vapautussymboolina.
Ennen jenkkisotilaiden saapumista Manilaan japanilaiset olivat pakko-ottaneet itselleen filippiinonaisia jalkavaimoikseen ja useat päätyivät jopa Nipponin saarelle seksiorjiksi.Näitä ikäviä ihmiskohtaloita kutsuttiin nimellä Comfort Women.
McArthur-jeeppi saikin sellaisen suosion,ettei yksikään sodanjälkeinen hallitus, presidentti saatika kuninkaan miehet pystyneet kitkemään sitä pois saarivaltakunnan teiltä sekä kaduilta..
Valtakunnan lempilapsen tappamisessa ei kenelläkään ole ollut poliittista tahtoa
Entinen maan presidentti Joseph "Erap" Estrada vaalikampanjansa mottona käytti lausetta "Jeep ni Erap" eli Erapin jeeppi.
Erap-nimi on käännesana Paresta eli kaverista.
 |
| Joseph "Erap" Estrada in Pentagon.Juhart 2011 |
JEEPNEY QUO VADIS?
---------------------------------
 |
| Jeepney R.I.P. Juhart 2005 |
 |
| Rambler Jeepney.Juhart 2003 |
 |
| Tailgater.Juhart 2004. |
Jeepneyn perusidea-ja muoto ei ole muuttunut paljoakaan 60 vuoden aikana.
Se on vain pidentynyt "töpöhäntäjeepneystä" flashgordonimaiseksi avaruussukkulaksi ja kaupunkien itsepäiseksi sukkulabussiksi,joka ei välitä muista tiellä liikkujista,vaan ajaa sivuilleen katsomatta mm. reittiä Paco-Taft-Pier tai Pasay Rotonda-Sucat-Alabang (Kanaan).
Kanaan merkitsee oikeanpuolista huoltotietä South Luzon Expresswaylla ja Kaliwa taas vasenta.
The Philippine Star-päivälehden viime vuonna edesmennyt päätoimittaja Max Soliven oli kirjoittanut enteilevän muistokirjoituksen jeepneylle vuonna 1997 (Max poistui jeepneyden tieltä ennen aikojaan):
"Nykypäivän ongelmana ei ole turvavöiden pakollistaminen,vaan parempien bussien ja muiden joukkoliikennevälineiden saaminen.
Otetaan esimerkiksi pöydälle se jeepney!
Miksi liikenne-eksperttien pitää hypätä pystyyn joistain turvavyöpakosta,liikkuvien romutarhanäytteiden vaatiessa modernisointia!?
Tämä epätaloudellinen ja saastuttava dieselhirviö sekä mitä vanhanaikaisin kuljetusmuoto keksittiin vuonna 1945 armeijan ylijäämävarastojeepeistä,joista pikkuverstaat valmistivat jitneytä.
Sitä ei ola paranneltu viiteenkymmeneen vuoteen,pikemminkin modifioitu pitemmäksi ja virtaviivaisemmaksi lisätyllä kromipaljoudella.
 |
| 1944 Kenraali MacArthur jeepissä Leyten maihinnousun aikana |
Jotenkin omituisella tavalla hallitukset toisensa jälkeen ovat puolustaneet jeepneytä ja sen machokuljettajaa,joka luulee itse olevansa tieliikennelaki---King of the Road.
Kun kävin koulua pikkupoikana kuljin jeepneyllä.
Nyt seniorikansalaisena näen niiden rullaavan tai paremminkin köhivän eteenpäin.
Emmekö koskaan osaisi antaa tietä kehitykselle?
Sitten ne 10-15-vuotta vanhat korealaiset sekä japanilaiset uitetut romubussit,monen vielä pitäessä kyljissään alkuperäisiä japanilaisia ja korealaisia kenjimainoksia sekä reittinumeroita!
Nämä maahan uitettut romispakolaiset natisten,köhisten ja piereskellen dieselsavupilviä ilmaan rynnivät lemansimaisesti kilpaa pysäkeille tähtäimenään kuka ensiksi saisi plokattua matkustajat pysäkiltä.
Ja meillä ajetaan turvavyöpakkoa jopa busseihin!
Ehkä minun kellastuneet sekä aina epäilevät aivoni vielä kommentoisivat,että jollain poliitikolla on käsi turvavyövalmistajan taskussa.
Piru vieköön---nyt olisi aika kasvaa ulos polvihousuista ja tulla järkiinsä!
Turvavyöt----tikulla silmään... ja eiköhän olisi parasta saada uusia busseja ja kuopata ikuisesti jeepneyt!
 |
| Manila jeepney |
Se oli käytännöllinen,mutta siitä ei hehkunut mitään tunnetta.
Filippiinonurkka-artistien kädet alkoivat vapista päästääkseen pensselöimään sen kylkiä ja kulmia.
Filippinotaiteilijahan pelkää tyhjiä tiloja yhtä paljon kuin korttelinsa syntyvyydensäännöstelyklinikkaa.
Tilanpuutteen takia hän on oppinut kotonaankin käyttämään hyödyksi kaiken tyhjän tilan.
Jeepin takalokasuojat hän muotoili pitkiksi ja munanmuotoisiksi.
Muna on filippiinoille jo pakana-ajoista merkinnyt elämän jatkuvuutta ja uudistumista
Kaikki disainimateriaali jeeppiin saatiin kaduilta sekä autoverstaiden takapihoillta
Vanhoista sotaromuista vietiin puskurit ja kromiset kylkikeihäät sekä ne kymmenet peilit konepellin päälle.
Jos tarvittiin maahantuotua tavaraa,tehtiin vaihtokauppaa jenkkisotilaiden kanssa.
 |
| Sarao jeepney |
Tyylit ja koristelut tulivat hihasta.
Jeepneyn avoimesta takasisäänkäynnistä heitettiin pari penkkiä sisään matkustajamukavuudeksi,katon tullessa sotakuormurin lavapressukatteesta,koska pelti oli vielä kortilla..
Aluksi aristellen pinoymaalari alkoi sutia emalimaalia auton kylkeen ja lopulta rohkaistuna teki lopputuloksen,jonka jokainen tyhjä paikka taikka kulma oli maalattu täyteen animistisia koristeita ja kuvioita.
Nykyajan jeepney eroaa alkusarjan töpöhäntäjeepeistä paljon,ei pelkästään kooltaan ja taidemateriaaleiltaan.
Nykyjeepneytaide on tietokoneohjattua digitaalista grafiikkatarrataidetta ja ajoneuvot muistuttavat mobiilimainostauluilta,joissa reklamoidaan kaikkea amerikkalaisten Jockey-alushousujen ja Coca-Colan välillä.
.jpg) |
| At the Carwash Juhart 2005 |
Alkujeepneyssä yhdistyivät monet taidemuodot,kuten rokokoo,barokki,pop,dadaismi,kubismi,rakennustaide,mobiilikollaasi,graffitti,folktaide,pinoytaide,
kansantaide,proletariaatin realismitaide ja filippiinojen "masataide"(masa-kansa,väenpaljous)
Kaikki koristeet eli tagaloksi borloloyt lisäsivät mobiilitaidekollaashia kromisin hevosin konepeiton päällä,tappelevin kromisin kukoin etupuskurin päällä ja monen metrin pituisin vappuhuiskuantennein.
Yleensä kotieläinaiheet kromituotteissa olivat valta-aiheina,mutta calesahevonen oli suosituin.
Niitä varallisuuden mukaan ruuvailtiin konepeiton kromiputkisen aitauksen sisään laitumelle voiman ja nopeuden symbooleina.
TERVEISIÄ MARKUS-SEDÄLTÄ!
--------------------------------------------
"Politiikka tekee outoja petikavereita."
John S. Bassett
 |
| Marcosin kommentti uudesta Corazon Aquinon presidenttiydestä 1.4.1986. |
Samanlaista nostalgiamuistelua harrastavat pesunkestävät vanhat kommunistit Venäjällä.
Nykyinen demokratia ja vapaus on tehnyt filippiinoista liian valveutuneita oikeuksistaan ja kansalaiskuri on laskenut punaiselle...nämä valittavat nähdessään televisioiltauutisissa monenmoisia mielenosoituksia poliitikkojen korruption sekä kondomien vapauttamisen väliltä.
Pappilan Jussi oli seuraillut Filippiinien poliittista valtapeliä Marcosin,Aquinon,FVR:n,Erapin,Glorian ja nyt Coryn pojan Nonoy Aquinon hallituskausilla.
Yhteisinä tekijöinä presidenttien Sona-puheissa (Sona--State of Nation Adress eli vuotuinen valtion tilanteen selostus) on ollut se,että kaikki maan epäoikeudet ja puutteet ovat edellisten hallitusten aikaan saamia.
Jokaisella hallintokaudella poliitikot ovat kiemurrelleet korruptiokyinä valtion pesopesässä eikä mikään ole uutta auvoimina saloina (Open Secret) valtiopatruunoiden itsensä kehumisessa sekä rikastuttamisessa.
Heidän sipulinkuoren ohuet nahkansa eivät koskaan ole kestäneet kritiikkiä, yhden ja toisen alituisesti taistellessa paikallisoikeuksissa häväistyssytteistä.
Vaalitkin pohjautuvat ehdokkaiden imagoon ja suosioon eikä itse poliittiseen vakaumukseen tai areenaan,minkä takana pitäisi seistä puhtaassa barong tagalog-juhlapaidassa.valtion sinipohjainen ja keltatähtinen medaljonkinappi kauluksessa.
Harvalla ehdokkaalla on taskussaan mitään suunnitelmaa maan olojen parantamiseksi vedotessaan omaan biodatalistaansa sekä vanhaan poliittisesti geneettiseen valtasukuunsa.
Oman edun ajaminen kävelee pitkällä maan etujen edellä.
Eräs vanha traditionaalinen poliitikko eli trapo (trapo myös merkitsee likaista pesurättiä) sodan jälkeen presidentti Quirinon hallituskaudella olikin vastannut erään reportterin kyseltyä,miksi hän ajaa ensimmäisenä Pork Barrelliään eli valtion jakamaa budjettirahoja vaalipiirilleen sekä itselleen.,että.:.
--"That is what we are in Power for eli siksi me pysymme vallassa.."
Minimaalinen osa valtion lahjoittamasta possunlihasta (Pork Barrel) menee silmänlumeeksi kongressimiehen tai senaattorin vaalipirin kotikaupungin taikka provinssin jonkun pienen tienpätkän asvaltoimiseen,bussikatoksen pysyttämiseen taikka koripallokentän betonoimiseen ja nekin poliitikon oman residenssin näköetäisyydellä..Loput liksoista jakaantuu urakoitsijoiden voitelemiseen ja oman hyvän elämänsä parantamiseen..Urakoitsija puolestaan pissaa poliitikkoa silmään ala-arvoiselaa materiaalilla,jolloin kokonainen poliittisen luonnon ruokaketju umpeutuu päätekäyttäjien kaihisten silmien ja hampaattomien suiden edessä.
Terveydehuoltoon sekä koulujen rakentamiseen ei löydy varoja eikä köyhällä terveysministeriöllä sekä kasvatusministeriöllä ole budjetissaan varoja,koska byrokratian rattaissa budjetit jakaantuvat rakentajien,materiaalitoimittajien ja satojen alikomissaarien taskuun.
Vastineeksi rahoilleen koulut avaavat ovensa ilman pulpetteja ja saavat oppivuoden alkaessa makulatuuripaperisia oppikirjoja,joidenka englanninkieli on kaukaa opittua kapulakieltä virheineen.
Sairaalat sekä paikallisklinikat samoin ostavat kalliita lääkkeitä tai sitten geneerisiä ja väärennettyjä vastineita..Tarjolla olevat kipulääkkeetkin äkkiä kyhätyissä vaneriklinikoiden apteekeissa voivat olla vain kalkkitabletteja..
Opettajien palkat viivästyvät kuukausikaupalla paikallispolitiikkojen pistettyä määrärahat taskuunsa omiin lempiprojekteihinsa ja köyhille sairaille ei anneta vuodepaikkoja ennen kuin joku varakas sukulainen tarjoaa sisäänkirjoitusmaksun..Yleensä potilaat kuolevat abakamatoilleen sairaalan käytävillä.
.No Credit..No Bed..In Cash we Trust lukee klinikan vastaanottopöydän edustassa..
Moni filippiino on kysäissyt papinpojalta mikä politiikan hahmo on häneen vaikuttanut syvemmin.
Elettiin silloin Fidel Ramosin hallintokautta ja pinoyt odottivat Jussin edes pikkaisen kehuvan istuvaa presidenttiä,koska tämä entinen Marcosin ajan Philippine Constabularyn eli poliisivoimien ylipäällikkökenraalina oli uskaltautunut hyppäämään opposition leiriin ja vastustamaan diktatuuria..
Ramosin tiedettiin vaihtaneen silloisen puolustusministeri Juan Ponce Enrilen kanssa leiriä henkensä uhalla, ,koska tulevaisuudessa EDSA:n laukauksemattoman ruusuvallankumouksen jälkeen olisivat joutuneet syytteeseen ihmisoikeusrikoksista.
Tänä päivänä Ramosta kunnioitetaan vanhempana ja viisaana valtiomiehenä ja Enrile istuu puolikalkkeutuneena senaatissa,antamatta sijaa nuoremmille ehdokkaille.
Jussi oli eräillä Suomen itsenäisyyspäiväjuhlilla suurlähettilään vastaanotossa tavannut Ramosin,joka kulki sikari kädesä kättelemässä Nokian ja Wärtsilän johtajia.
Jussista tämä kääpiökenraali ei näyttänyt kokolattian päällä puolitoistametrisenä kovinkaan merkittävältä.
Ramosin Taivastieprojekti oli silloin jäänyt siintämään liikennnesmogin ylle betonipilareiksi ja hänen tiikeritaloutensa pienentyneet kissataloudeksi ja ulkolaisten sijoittajien Promisory Noteiksi eli paperilupauksiksi entisen presidentin siannahkasalkkuun.
Plussapointtina Ramosilla oli pääsytutkinto Westpointista.
Pappilan Jussi oli ehdottanut pinoykyselijöille Ferdinand Marcosia,jolloin ystäväpiiri kaikkosi ympäriltä.
Jussi ei ole koskaan tykännyt utelijoista.
 |
| Ramos in Pentagon.Juhart 2011 |
Uncle Rudylla on vielä tänäänkin singlattu vaikkakin harmaantunut mariinitukka.
Hänkin päätyi soilasuransa päätteeksi päiväpoliitikoksi,kongressimieheksi ja senaattoriksi.
Pinoypoliitikassa ei ole harvinaista,että eläkkeelle siirtyneille kenraaleille tarjotaan valtion pehmeimpiä tuoleja palveluksistaan isänmaan puolesta tai he kampanjoivat sekä kamppaavat itsensä hallintolaitoksen ylä-ja alahuoneisiin.
Hänkään kuten FVR(Fidel Valdez Ramos) eivät kuole kenraalipoliitikkoina kuin maihinnousukengät jaloissa.
Ramosin suurin virhe aasialaisessa poliitikassa oli Kiinan tiikeritalouden matkiminen makrokoossa.
 |
| 1965 1st ltn Rodolfo Biazon in Taal volcano eruption |
Päästyään kadetiksi PMA:han (Philippine Military Academy) Baguio Cityssä v. 1957 Jussin vaimon perhe auttoi häntä taloudellisesti .
Rodolfon äiti oli pyykkäri Manilan Pasay Cityssä.
 |
| Uncle Rudy |
Antero lisäksi antoi Rodolfolle taskurahaa tarpeiden,kuten tupakan ostamiseksi John Haysin tukikohdan PX:n komissaarikaupasta (Postal Exchange) koska kadetin äidillä ei ollut sellaisiin luksuksiin varoja Manilan Pasay Cityssä..
Antero kuolinvuoteellaan Jussin talossa v.1994 oli lausunut viimeiset sanansa osoitettuna kenraali Rodofo Biazonille..."Putang Ina Mo...Son of the Bitch!"!
Rodolfo ei koskaan maksanut takaisin filippiinomaista ja odotettua kiitollisuuden velkaansa eli Utang na Loobia..
KORPRAALI KUROSHI NAKAMURON KIRJE SAKURALLE
Kertomus pohjautuu v.1941 joulukuun japanilaislaismaihinnousun aikaan Filippiineille Lingayenin lahdella..
 |
| Jesus left behind by Japanese invaders. Juhart 2011. |
Korpraali Kuroshi Nakamuro kaatui Bataanin niemimaan taisteluissa amerikkalaisen tarkk'ampujan luodista tammikuun 11. päivänä 1942.
Hänen taskustaan löytyi kirje vaimolleen Kyotoon.
Kirjeessä luki:
"Rakas Sakura,
Minut siirrettiin jalkaväkikomppaniaan ja etulinjaan,koska olin käynyt pyytämässä anteeksi eräältä padrelta miestemme pahoinpitelystä.
Elämäni on vain kaikkivaltiaan ja Neitsyt Maarian käsissä.
Rantautuessamme Viganin kaupungin reuna-alueen palmurantaan kuuluin Numero Yhden propagandaryhmään.
Joku huusi minulle amerikkalaisia matkimalla:
--Wakey,wakey...me ollaan pian rannassa!
Rullasin huopani ja pistin sen sivuun pelastusliivieni kanssa,joka palveli tyynynäni...ja kiiruhdin ulos kannelle.
Luzonin saari oli vihreä---niin kauniin vihreä,että melkein itkunparkaus pääsi huuliltani.
Kirkas kobaltinsininen taivas levittäytyi takana hallitsevan vuorijonon ylle.
 |
| Vigan shoreline today.Bantay Abot and Paraiso de Juan (Juanin paratiisi) |
Rantakaistaleella pilkuttivat nipamökit palmulehtoja.
Meri oli syvänsininen,melkein kuin sulatettu jadekivi...ja täysin tyyni.
Silmänkantamattomiin maisema maalautui paletilla esiin kaikissa pääväreissä.
Rantaviiva oli ehkä parintuhannen metrin päässä,mutta silti niin lähellä,että olisimme mielestämme voineet onnellisina uida sinne.
Me Japanissa olemme tottuneet toisenlaiseen maisemaan,vesiväreillä sekoitettuun sumuun,mikä eroaa niin paljon Luzonin kirkkaasta öljymaalauksesta monivihreänä ja rehevänä,että päästä oikein huippasi.
 |
| Go-Kanosho,Higo Province by Ando Hiroshihe |
Olimme niin paljoin maiseman lumoissa,että unohdimme olevamme vihollisalueella.
Mutta katseltuani tarkemmin rantakaistaletta näin lentokoneen hahmon liukumassa vuorten ylitse.
Sitten yhtäkkiä laivamme ilmatorjuntatykit ja -kiväärit repivät korvissa tulellaan.
Valojuova-aammukset muodostivat kobaltinsiniselle taivaalle purppuranpunaisia kaaria.
Kauempana näkyi toinen lentokone melkein maata viistäen levittämässä kuolettavaa tulta rantautuviin joukkoihin.
 |
| Banzai |
 |
| Luzon landing map |
Kaiken tämän konetulituksen välistä kuului hajanaisia kiväärinlaukauksia.
Vihollisen lentokoneet eivät näyttäneet tulleen etelään Lingayenin lahtea kohti suuntaavan saattueen takia ,vaan keskittyivät rantautuviin joukkoihin rantaviivan läheisyydessä.
Punaisten nauhojen lailla valojuova-ammukset piirsivät taivasta viholliskoneisiin tähdäten.
Koneet lopulta kääntyivät pois lähestymästä saattuetta.
Kaiken loputtua yhtäkkiä taistelu oli ohi.
Joku huusi kannelta taivaalle:
--Tätä kai pyysitte?
Viholliskoneiden häivyttyä vuorijonon taakse maisemassa näkyi vain kirkas ja viaton aamutaivas.
Nyt istun etulinjan poterossa.
Voin haistaa amerikkalaisen tupakan ja kahvin.
Kapteeni Kikamura,komppanian päällikkö kävi juuri juoksuhaudassa käskemässä kaikkia sitomaan kenttälakin alle banderollinauhan,missä luki Tora,tora.
Panimme bajonetit kiväärinpiippuihin.
Kapteeni kaatoi jokaisen kenttäpullon korkkiin sake-riisiviinaa.
Vieressäni ensimmäisen luokan sotamies,paras kaverini Hirohisha-san vapisee malariasta.
Hyökkäys alkaa viiden minuutin päästä...
Näen silmissäni sinun kirsikanpunaiset huulesi...kuulen kimonosi kahinan.
Sayonara Sakurani.
Nousevassa auringossa tulen näkemään sinut.
Kuroshi.
 |
| Kimono girl by George Breitner |
 |
| Philippines Military Academy cadets at John Hay Camp parade grounds. Juhart 2001 |
Puolifiktio pappilan Jussin vaimon vanhemmista,japanilaisten maihinnoususta ja korpraali Nakamurosta.
Viikonloppuisin Antero dela Cruz pukeutui parhaimpiinsa,uuteen kaksiriviseen valkoiseen "honeysuckle"-pellavapukuun ja valkoiseen panamahattuun.
Puvun hän oli teettänyt Carino Streetin kiinalaisella räätälillä Oliver Golla lähellä La Plaza-elokuvateatteria..
Puku oli maksanut melko paljon,mutta farmaseutilla oli poikamiehenä säästynyt varaa kunnon puvun ostoon.
Ei hän omasta mielestään ollut mikään Dandy Andy eli keikari,vaan korvasi tällä tavoin lapsuutensa puutteen.
Alakoulunkin hän oli käynyt Laoagissa ilman kenkiä ja vasta Baguioon muutettuaan hän sai käytetyn kenkäparin Efren-papaltaan.Ei hän tosin ihan kengittä ollut kulkenut Session Roadia ylös ja alas ja käynyt Pyhän Patrickin kirkossa sunnuntaimessussa,jos lasketaan ilocanolaiset puupohjaiset sandaalit eli bakyat jalkineiksi. Niitä igorot-intiaanien tekeminä sai Baguion kauppatorilta halvalla.
Anteron kenkäkoko oli kylläkin pieni amerikkalainen numero 5 (eurooppalainen 35) ja tavallisesti hän joutui hankkimaan jalkineparinsa lastenosastoilta.
 |
| Igorot-indion Flintsones-skootteri |
Mäntyjen latvat melkein koskettivat matalalla harsomaisia cumuluspilviä, kaupungin sijaitsessa 1.5 km:n korkeudessa merenpinnasta.
Eräänä sunnuntaina istuessaan puistonpenkillä Antero jäi seuraamaan kahden nuoren ilocananeidon kävelyä ohitseen.
Kummatkin neidot suojasivat hipiäänsä värikkäillä parasoleilla auringonsäteiltä,koska naismuodissa oli statusta kasvojen kiinalainen kalpeus. Naisparin sysimustat ja kiiltävät hiukset oltiin koottu niskaan capiz-simpukoista tehdyillä kammoilla ja ohimoilta laskeutuvat espanjalaiset hiuskiehkurat olivat käherretty korkeille igorotindionaisten poskikulmille.Molemmat neidot polttivat igorotsigariljoja palava pää suun sisässä paikallisen tavan mukaan,mitä kaupungin hienostorouvat katsoivat tahdittomana ja vulgaarina alaluokan tapana.
Anteroon se ei vaikuttanut paheelliselta istuessaan itsekin palava Lucky Strike-savuke suussaan.
 |
| Catalina.Igorot cigar lady. Juhart 2000. |
Antero kuitenkin unohti koko tapaamisen,mentyään sotilasakatemian kanttiiniin syömään maukkaan hotdogin kahdeksam unssin Coca-Cola-pullollinen kyytipoikana.Hän oli saanut ilmaiseksi kulkupassin sotilasalueelle ja amerikkalaieen post exchangen komissaarikanttiiniin Efren-papan Oscar-veljeltä,joka palveli Camp Hayssä koulutuskersanttina.
Myöhemmin sodan jälkeen Oscar palveli Japanissa Okinawan amerikkalaisessa lentotukikohdassa..
Mutta nyt sodanuhasta ei ollut tietoakaan Filippiinien saarilla,vaikka japanilaiset olivat jo valloittaneet Kiinan Mantsurian eikä kukaan uskonut Japanin hyökkäävään amerikkalaisille Filippiineille.
 |
| Camp John Hay 1940 |
Eräänä vuoden 1934 elokuun aamuna Antero oli sulkemassa Carino-kadun puutalonsa etuovea.
Astuessaan kadulle hän oli törmätä alumiinista pyykkivatia päänsä päällä kantavaan neitoon,joka oli pukeutunut kukalliseen dusteriin eli tyypilliseen perheenäidin työmekkoon..
Yllätyksekseen pyykkäri oli sama neitonen,joka oli hymyillyt hänelle Camp Hayn puistokäytävällä.
Nyt rohkaistuna Antero esitteli itsensä ja neitonen kertoi nimensä olevan Catalina Rosita L. Fransisco,L-kirjaimen tullessa äitinsä Legarda-sukunimestä..
 |
| Dela Cruz house in Carino Subdivison, similar to the one in the picture |
Kirkko oli kyllä muuttanut nimensä pelkäksi Baguio-katedraaliksi iboloi-igorotien kutsuman Kampo-mäen päällä.
V. 1907 perustetun ja belgialaisten lähetyssaarnaajien rakentaman kirkon irlantilaisvaikutteinen nimi oltiin vaihdettu filippiinokatoliseksi ja Neitsyt Maariaa palvelevaksi pyhäköksi.
Kirkolla oli nyt kaksi erikielistä nimeä: Our Lady of Atonement Cathedral ja Congregatio Immaculat Cordis Mariae.Filippiinot vielä pitivät kiinni ajatuksesta,että espanjalaiset olivat vallanneet saaret uskonnon ja espanjalaistamisen varjolla.Kasvatuksen ja koululaitoksen olivat tuoneet maahan jenkit elinolojen rauhoittamiseksi sekä amerikkalaistamiseksi .Silti Baguion perustajia olivat belgialaiset,hollantilaiset saksalaiset ja britit,vaikka amerikkalainen saarten hallinto päätti rahoittaa kaupungin rakentamisen maan toiseksi hallinnolliseksi keskukseksi..Siitä myös tuli amerikkalaiskuvernöörien ja itsenäisen maan presidenttien kesäkaupunki,minkä American Mansion-palatsia köyhempi väki pääsi kurkistamaan takorauta-aidan takaa.
 |
| American Mansion today |
 |
| Baguio Cathedral after WWII in 1945 |
 |
| Baguio cathedral today |
Vuoden 1936 elokuussa Carino Streetin puutaloon parahti elämään pulska tyttölapsi,joka ristittiin Felicitaksi.
Seuraava perheenlisäys saatiin v.1940 joulukuussa ja tuore tyttölapsi kastettiin Estrellitaksi.
Vuoden päästä samoihin aikoihin japanilainen keisarillinen armeija tai japanilaisten kutsumat keisarilliset vapautusvoimat joulukuun 7. päivä hyökkäsivät Havaijin Pearl Harboriin ja seuraavana päivänä joulukuun 8:na japanilaiset Zero-hävittäjä- ja Betty-pommikonelaivueet nousivat Formosan Taipein kentältä suuntanaan Filippiinien pääkaupunki Manila,Pampangan provinssissa sijaitseva Angelesin kaupungin Clarkin lentotukikohta ja Manilan läheinen Caviten laivastotukikohta.
Tuho oli valtaisa japanilaisten ampuessa ja pommittaessa maassa lepäävät amerikkalaiset lentokoneet ja laitureihin kiinnitetyt sota-alukset kuin "rammat ankat".
Amerikkalaisten hävittäjä-ja pommikonelentueet tuhoutuivat 90-prosenttisesti ja samoin Yhdysvaltojen Aasian laivaston koko torpeedovenevaranki ..
Joulukuun 10-12 päivinä japanilaiset joukot nousivat maihin Bataanin niemimaan Aparrin kaupungissa ja pohjois-Luzonin espanjalaisarkkitehtoonisessa Viganin satamakaupungissa.
Japanilaismiehitys
---------------------
 |
| Dominican convent later Maryknoll sisters convent school in 1920s |
Hän oli vaaittamassa pulverirohtoja Donya Mercadon reseptiä varten .
Aamulla aukaistuaan botican hän oli ensitöikseen repäissyt manilalaisen apteekin Botica Boien lähettämästä seinäkalenterista edellisen päivän Diecembro 22:n .Tänään oli jouluaatonaatto ja Session Road oli koristeltu
kirjavin lipuin kuin barriofiestan alkajaisissa.Liikkeen takahuoneen radiosta kuului Bing Crosbyn White Christmas,mikä vaihtui filippiiniläiseen uuteen jouluhittiin Pasko naman.Kadulta hän kuuli ohikulkijoiden tervehtivän toisiaan lauseella "Maligayang Pasko at Manigon Bagong Taon!",Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!.
Kaiken ilon ja riemun odotuksen katkaisi Pines View-hotellin hotellin suunnalta kuuluva telaketjujen kitinä ja saappanpohjanaulojen tahdikas kumina.
Kiiruhtaessaan vilkaisemaan ikkunasta hän näki jo ensimmäisten puolitela-autojen ja isojen katettujen kuormavunujen kääntyvän toriplazalta Session Roadille,Japanin keisarillisen armeijan sotilaiden marssiessa perässä kohti Baguion katedraalia täyspakkaukset selässään ja kivääribajonettien kiiltäessä auringossa.
 |
| Session Road in 1960s winding up towards the cathedral |
Sining näytti vapisevan pelosta poltellessaan ketjussa halpoja Champion-savukkeita kekäle suussa,kuten pyykkäreillä oli tapana.
Sininghän oli myös pyykkäri kuten Catalina-sisko,mutta kummallakin sattui olemaan eri isä.
Heidän äidillään Lola Candelaria Fransiscolla oli kolme muutakin lasta,joiden isä oli sama kuin Siningillä.
Sining-siskon oikea nimi oli Marcelina,vaikka häntä kutsuttiin myös Zennyksi eli Zenaidaksi tunnetun 40-luvun filippiiniläisen filmitaivaan contravidatähtösen Zenaidan mukaan..
Contravidalla tarkoitetaan henkilöä.joka yleensä on kaikkea ja kaikkia vastaan.
Kukaan ei puhunut Lola Candelarian lasten eri isistä,tai ei uskaltanut puhua.
Tämä istui yleensä Carino Streetin talon yläkerran makuuhuoneessa kuin oikea donja perhossiipisessä ternopuvussa polttamassa ketjussa Tabacalera-charooteja eli pikkusikareita ja pyytämässä alakerrasta palvelusta kävelykepillä narrapuulattiaan hakkaamalla..
 |
| Lola Candelaria.Juhart 2002 |
Amerikkalainen jalkaväki oli lähtenyt Camp Haystä marssille Bataanin niemimaata päin apujoukoiksi,pienen puolustuskomppanian vain jäätyä paikalle.
Larkin oli pyytänyt paikallista komentajaa olla ryhtymättä vastarintaan,koska siviilit tulisivat siitä kärsimään eniten.
Hän oli vielä lisännyt,että siviilejä suojelee myös Geneven sopimus.
(Larkin ei kyllä tiennyt,ettei Japani ollut koskaan allekirjoittanut Geneven sopimusta)
 |
| 1990 Maryknoll Convent School |
Nämä tiesivät silti,että japanilaiset olivat tulleet jäädäkseen.
Molemmat puolet olivat seisomassa vastatusten omilla puolustuslinjoillaan.
Nunnat ja palvelusväki komennettiin pihalle.
Konventin uskovainen puutarhuri ja remonttimies,vanha baguiolainen vuoristoigorot Maniel Quililin astui nunnakaartin eteen.
Samassa sotilaat vetäytyivät komentavan upseerin edestä sivulle.
Japanilaiseksi pitkä ja komea upseeri astui esiin.
Catalina tunnisti tämän Baguion vihannes-ja lihatorilta erääksi kauppiaaksi.
Hän oli monet kerrat ostanut mieheltä tilapia-kalaa ja katkarapuja.
Myöhemmin Catalina oli saanut kuulla,että miehen isä oli ollut japanilainen kauppias ja äiti pampangalaisen liikemiehen tytär.
Upseeri esitteli itsensä Akihito Kyoshiksi,vaikka eilen oli vielä myynyt kalaa Burnham Parkin edustalla sijaitsevalla torilla Kikoy Torresina.
 |
| Baguio meat market |
Poika oli käyttänyt äitinsä sukunimeä koko ikänsä,isänsä kuoltua Manilassa jäätyään tranvia-raitovaunun alle Avenida Espanjalla v. 1918.
 |
| Old Baguio market |
Puutarhuri oli rohkea mies.
Hän pyysi upseeria selvittämään sotilaille,etteivät nunnat ole muiden naisten kaltaisia, pyytämällä jättämään ne rauhaan,
Kapteeni Kyoshi lupasi...tuhoamalla sen sijasta koko konventin.
Kukaan ei ollut täysin varma,mitä japanilaiset olivat etsimässä.
Nämä repivät kaiken irrallisen mitään säästämättä.
Jopa alttarin kaunis käsinnyplätty liina hajosi lumpuiksi bajonettien teristä.
Konventin padrea,joka oli tullut Belgiasta, ei säästetty japanilaisten nyrkeiltä, jäämällä makaamaan mustelmilla ja verissään alttarin kivilattialle, nunnien ja Catalinan seuratessa etäältä pahoinpitelyä japanilaisten sotilaiden selkien takana,minne heidät oltiin eristetty apuun juoksemisen estämiseksi.
Sotilaat lopuksi potkivat papin puolikuoliaaksi.
Japanilaiset lähtivät.
Nunnat auttoivat padren kantamisessa yhteen tuhon raiskaamaan huoneeseen.
Tämän haavat sidottiin ja pahoinpidelty vaipui puolikoomaan.
Myöhemmin illalla nunnien ja Catalinan yrittäessä korjata kaiken mahdollisen säilyttämisen arvoisen, abbedissa Rosa meni sulkemaan konventin rautaportit.
Hän tapasi erään japanilaissotilaan seisomassa portilla.
Mies pyysi päästä padren puheille.
Mies oli nimeltään korpraali Kuroshi Nakamuro ja hän abbedissasta tuntui nöyrältä ja katuvalta.
Miehen olemuksesta ei heijastunut tyypillistä japanilaista aroganssia.
Abbedissa johdatti sotilaan padren vuoteen vierelle,jossa japanilainen polvistui pyytämään anteeksiantoa
--Minä olen katolinen....isä,ja tiedän miten padrea pitää kohdella.
Mies puhui.
--Jos muut sotilaat tietävät käynnistäni,niin joudun pieksemään teidät uudelleen heidän edessään.
--Sitten ne lähettävät minut jalkaväen iskujoukkoihin,jossa varmasti tulen kaatumaan.
--En vain katolisena voinut elää omantuntoni kanssa ellen tulisi pyytämään teiltä anteeksiantoanne.
Padre antoi miehelle anteeksi ja antoi samalla siunauksensa.
Nunnat ja sotilas rukoilivat.
Nuori mies itki häpeämättä.
Catalina illalla kertoi tapauksesta kotiin tultuaan miehelleen.
Hän oli joutunut puikkelehtimaan sivukatujen kautta kotiin välttämällä japanilaisia sotapoliiseja,jotka torin kulmalla Mido-hotellin edessä,missä Cabreran rohdoskauppa sijaitsi,pistäytyivät paikallisen kaljatavernaan räikeästi maalattujen ja kevyesti pukeutuneiden baguiolaisten baarityttöjen kanssa.
Yhdessä päivässä baaritytötkin olivat vaihtaneet puolta..kuten kaupunginjohtokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti