JUANIN SIPULINKUORINAHKA
-----------------------------------------------
"Sibuyas Sea eli Sipulimeri.Filippiinejä reunustava meri."
Juanin heikompana luonteenpiirteenä pidetään hänen arvostelun herkkää ja ohutta nahkaansa.
Hän ei osaa ottaa kaikkea kritiikkiä neutraalisti,oli se positiivista taikka negatiivista,puhumattakaan omaa tappiotaan objektiivisesti..
Taistelu liike-elämässä sekä poliittisella areenalla viedään yleensä katkeraan loppuun asti.
Taistossa listitään voittaja joko itse tai palkkatappajan aseesta,vaikka itse joutuisi siitä syteen ja saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,missä malaijimentaliteetilla ammutaan kilpailevat pinoyt ulos kilparadalta.
Häviäjät ovat aina katkeria ikuiseen hamaan asti,vaikka aika parantaisi tappiosta saadut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee pinoylle oikeata mielihyvää..ainakin hetkeksi.
Presidentti Marcosin vielä ollessa lainopiskelija 30-luvulla hän henkilökohtaisesti ampui kuoliaaksi isänsä silloisen pohjoisilocandialaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan.
Tuomari Laurel,josta myöhemmin tuli japanilaismiehittäjien asettaman nukkehallituksen presidentti,vapautti Marcosin syytteestä ihastuttuaan nuorukaisen vakuuttavasta ja loistavasta puolustuspuheesta.
Pinoyt kehuvat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,uskoo jopa omiin valheisiinsa.
Sitten Juan suuttui kateuden pirusta valkoisille miehille ,jotka olivat siunanneet hänelle paljon onnea itsenäistymiselleen.
Kateus niitä kohtaan,jotka istuvat valtio- ja privaattihierarkian ylimmillä lehtereillä sai Juanin nauttimaan aina vähemmän vallan sekä menestyksen symbooleista.
Veitsenkärjellä hänen piti piirtää pitkä kylkiviiru ísäntänsä Mercedesin Anzahl-lakkamaaliin pelkästä kateudesta.
Kateus näin levisi asuinalueiden naapureihinkin kovassa elintasokilvassa.
Itsellä piti aina olla parempaa kuin naapureilla,vaikka itsellä siihen ei ollut varaa.
Espanjalaiset kutsuivatkin Juanin soolailua "Consuelo de bobo'ksi" eli hölmön neuvoksi.
Juan oli tyypillisesti kerännyt mätiä omenia ulkomaisita puista.
Miksi piti lähteä apinoimaan valkoista miestä?
Ainoan hyvän omenan hän kylläkin poimi: Amerikan ajan!
Amerikan aika vaatii täsmällisyyttä,filippiinoajan ollessa pelkkää aikaraamia erittäin laajassa mittakaavassa.
Turha odottaminen filippiinoajassa pistää täsmällisyyteen tottuneen odottajan harmaaseen limboon.
Filippiinolulttuurissa on shokeeravaa saapua ajoissa kutsuille,koska myöhästymisestä ei pidä pyytää anteeksi
Päinvastoin...ajoissa saapumista katsotaan tahdittomuudeksi.
Putkimiehestä poliitikkoon myöhästellään,kummankaan osapuolen kunnioittamatta aikaa ja kummankaan siitä suuttumatta.
Tässä Juanilta puuttu täysin logiikka.
Kotipiika voi pyytää viikon lomaa kertomalla isäntäväelleen provinssissa asuvan äitinsä olevan sairaana.
Hän vakuuttaa palaavansa ajoissa.
Paluu voi kestää vuosia.
Ajan tajun suhteen ulkolaiset pitävät Juania eksistentialistina.
Elämäniloon ja irroitteluun hänellä on mitä suurin ja laserintarkka keskittymiskyky.
Hän osaa keskittyä huvitteluun sekunnin murto-osassa...nyt ja tässä!
Hauskanpitoa kestää niin kauan ,kun on aikaa ja pesoja. Siinä ei katsella toimiston kellokorttikoneen aikaa pomonkin ymmärätessä,että tekisi itse aivan samoin,jos vain tilaisuus tulisi.
Itselleen Juan myös osaa nauraa,mutta vieraan pilkka osuu nilkkaan.
Juan voi panna kiertämään hihastaan vedetyn juorun,saamalla sen leviämään kulovalkean lailla ja kaikkien ottaessa sen täydestä.
Flirttailu hänelle on elämäntapa ja sen hän tekee ylpeydellä,vaikkei olisi varaa pelehtiä naapurin rouvan kanssa.
Juanin ollessa tyhjätaskuna hänen vatsansa silti pullottaa täytenä,koska vippiä voi saada ilman takuita ja vakuita.
Hän maksaa velkansa kun jaksaa taikka kun muistaa.
Yli vuoden vanhat vipit ollaan jo maksettu unohduksen tiliin.
Näin hän tekee myös tavaroiden lainaamisessa.
Juan on oman aikansa apostoli,jota voitaisiin verrata vanhaan hippiin,jolla aina tapahtuu paljon---------Whazzup--man!?
Juan kulkee virran mukana joutumalla satoihin arvottomiin seikkailuihin, saamalla itsensä tasapainottelemaan veitsenterän ja komedian väliin pingotetulla trapetsinuoralla.
Tulevaisuuttaan hän ei koskaan suunnittele,koska tuleva voisi olla yhtä arvaamatonta kuin lämpömittarista lattialle valahtanut elohopea.
Juanin elämä on alituista reunalta tipahtamista ja ratkaisut hän löytää kekseliäisyyden.inspiraation sekä innovaation alkemiassa jokaiseen tilanteeseen sopivalla reseptillä.
Rikoksissa Juan näyttä parhaimmat kykynsä ja taitonsa..
Ferdinand ja Imelda Marcos näyttivät hänelle oivallista esimerkkiä,miten johdetaan privaattiyhtiötä nimeltään Philippines Inc.
Heiltä Juan oppi uutta know-howta vilpin ja voitelun taidossa,mikä ulottui valtiojeepneyn dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan asti.
Poliisin,armeijan sekä valtion virkamiesten rikokset kulminoituivat presidentti Erap Estradan hallintokaudella.
Pahinta oli se,että Erap jäi vilpistä kiinni.
Erap lausuikin viattomalla ilmeellä TV-kameroihin päin ,kun häntä vietiin käsiraudoissa Malacanyanin linnasta oikeaan linnaan,että "Innocente Ako..Olen viaton!"
Kestää kyllä aikoja,kunnes muiden kanssapäättäjien päät alkavat tippumaan,koska valtion oikeussysteemi on maailmankuuluisa hitaudestaan.
Kymmenen vuota vanhat tuomarien mapeissa lojuvat rikostapaukset ovat liian tuoreita esille ottamiseksi,jollei altavastaajalla ole varoja lahjoa tuomareita ja rikoshan vanhenee sekä todistajia muuttaa ulkomaille..
Taikka niitä kuolee vanhuuteen sekä magnumpistoolin kuulaan.
"Hai mill sie löit kun tul sata haavaa?
Ai..sahanterällä?
(Mannen sanonta kun verikostajat iskivät Kakolan edessä vapauduttaan)
jatkuu.."Manilalaiset---uusi etninen ryhmä?"
-----------------------------------------------
 |
| Barriobound. Juhart 2001. |
Juanin heikompana luonteenpiirteenä pidetään hänen arvostelun herkkää ja ohutta nahkaansa.
Hän ei osaa ottaa kaikkea kritiikkiä neutraalisti,oli se positiivista taikka negatiivista,puhumattakaan omaa tappiotaan objektiivisesti..
Taistelu liike-elämässä sekä poliittisella areenalla viedään yleensä katkeraan loppuun asti.
Taistossa listitään voittaja joko itse tai palkkatappajan aseesta,vaikka itse joutuisi siitä syteen ja saveen.
Politiikassa filippiinot ovat saaneet puolivuosisataisen amerikkalaisen koulutuksen,missä malaijimentaliteetilla ammutaan kilpailevat pinoyt ulos kilparadalta.
Häviäjät ovat aina katkeria ikuiseen hamaan asti,vaikka aika parantaisi tappiosta saadut haavat.
Kostosta nauttiminen tekee pinoylle oikeata mielihyvää..ainakin hetkeksi.
Presidentti Marcosin vielä ollessa lainopiskelija 30-luvulla hän henkilökohtaisesti ampui kuoliaaksi isänsä silloisen pohjoisilocandialaisen Sarratin kaupungin pormestarin kilpailijan.
Tuomari Laurel,josta myöhemmin tuli japanilaismiehittäjien asettaman nukkehallituksen presidentti,vapautti Marcosin syytteestä ihastuttuaan nuorukaisen vakuuttavasta ja loistavasta puolustuspuheesta.
Pinoyt kehuvat oppineensa valehtelemisen taidon amerikkalaisilta.
Kun tarpeeksi valehtelee,uskoo jopa omiin valheisiinsa.
Sitten Juan suuttui kateuden pirusta valkoisille miehille ,jotka olivat siunanneet hänelle paljon onnea itsenäistymiselleen.
Kateus niitä kohtaan,jotka istuvat valtio- ja privaattihierarkian ylimmillä lehtereillä sai Juanin nauttimaan aina vähemmän vallan sekä menestyksen symbooleista.
Veitsenkärjellä hänen piti piirtää pitkä kylkiviiru ísäntänsä Mercedesin Anzahl-lakkamaaliin pelkästä kateudesta.
Kateus näin levisi asuinalueiden naapureihinkin kovassa elintasokilvassa.
Itsellä piti aina olla parempaa kuin naapureilla,vaikka itsellä siihen ei ollut varaa.
Espanjalaiset kutsuivatkin Juanin soolailua "Consuelo de bobo'ksi" eli hölmön neuvoksi.
Juan oli tyypillisesti kerännyt mätiä omenia ulkomaisita puista.
Miksi piti lähteä apinoimaan valkoista miestä?
 |
| Fisherman Juan delos Santos. Juhart 2001. |
Amerikan aika vaatii täsmällisyyttä,filippiinoajan ollessa pelkkää aikaraamia erittäin laajassa mittakaavassa.
Turha odottaminen filippiinoajassa pistää täsmällisyyteen tottuneen odottajan harmaaseen limboon.
Filippiinolulttuurissa on shokeeravaa saapua ajoissa kutsuille,koska myöhästymisestä ei pidä pyytää anteeksi
Päinvastoin...ajoissa saapumista katsotaan tahdittomuudeksi.
Putkimiehestä poliitikkoon myöhästellään,kummankaan osapuolen kunnioittamatta aikaa ja kummankaan siitä suuttumatta.
Tässä Juanilta puuttu täysin logiikka.
Kotipiika voi pyytää viikon lomaa kertomalla isäntäväelleen provinssissa asuvan äitinsä olevan sairaana.
Hän vakuuttaa palaavansa ajoissa.
Paluu voi kestää vuosia.
Ajan tajun suhteen ulkolaiset pitävät Juania eksistentialistina.
Elämäniloon ja irroitteluun hänellä on mitä suurin ja laserintarkka keskittymiskyky.
Hän osaa keskittyä huvitteluun sekunnin murto-osassa...nyt ja tässä!
Hauskanpitoa kestää niin kauan ,kun on aikaa ja pesoja. Siinä ei katsella toimiston kellokorttikoneen aikaa pomonkin ymmärätessä,että tekisi itse aivan samoin,jos vain tilaisuus tulisi.
Itselleen Juan myös osaa nauraa,mutta vieraan pilkka osuu nilkkaan.
Juan voi panna kiertämään hihastaan vedetyn juorun,saamalla sen leviämään kulovalkean lailla ja kaikkien ottaessa sen täydestä.
Flirttailu hänelle on elämäntapa ja sen hän tekee ylpeydellä,vaikkei olisi varaa pelehtiä naapurin rouvan kanssa.
Juanin ollessa tyhjätaskuna hänen vatsansa silti pullottaa täytenä,koska vippiä voi saada ilman takuita ja vakuita.
Hän maksaa velkansa kun jaksaa taikka kun muistaa.
Yli vuoden vanhat vipit ollaan jo maksettu unohduksen tiliin.
Näin hän tekee myös tavaroiden lainaamisessa.
Juan on oman aikansa apostoli,jota voitaisiin verrata vanhaan hippiin,jolla aina tapahtuu paljon---------Whazzup--man!?
Juan kulkee virran mukana joutumalla satoihin arvottomiin seikkailuihin, saamalla itsensä tasapainottelemaan veitsenterän ja komedian väliin pingotetulla trapetsinuoralla.
Tulevaisuuttaan hän ei koskaan suunnittele,koska tuleva voisi olla yhtä arvaamatonta kuin lämpömittarista lattialle valahtanut elohopea.
Juanin elämä on alituista reunalta tipahtamista ja ratkaisut hän löytää kekseliäisyyden.inspiraation sekä innovaation alkemiassa jokaiseen tilanteeseen sopivalla reseptillä.
Rikoksissa Juan näyttä parhaimmat kykynsä ja taitonsa..
Ferdinand ja Imelda Marcos näyttivät hänelle oivallista esimerkkiä,miten johdetaan privaattiyhtiötä nimeltään Philippines Inc.
Heiltä Juan oppi uutta know-howta vilpin ja voitelun taidossa,mikä ulottui valtiojeepneyn dieselkoneen jokaiseen öljykanavaan..aivan öljypohjaan asti.
 |
| Jeepney ride. Juhart 2011 |
Pahinta oli se,että Erap jäi vilpistä kiinni.
Erap lausuikin viattomalla ilmeellä TV-kameroihin päin ,kun häntä vietiin käsiraudoissa Malacanyanin linnasta oikeaan linnaan,että "Innocente Ako..Olen viaton!"
Kestää kyllä aikoja,kunnes muiden kanssapäättäjien päät alkavat tippumaan,koska valtion oikeussysteemi on maailmankuuluisa hitaudestaan.
Kymmenen vuota vanhat tuomarien mapeissa lojuvat rikostapaukset ovat liian tuoreita esille ottamiseksi,jollei altavastaajalla ole varoja lahjoa tuomareita ja rikoshan vanhenee sekä todistajia muuttaa ulkomaille..
Taikka niitä kuolee vanhuuteen sekä magnumpistoolin kuulaan.
"Hai mill sie löit kun tul sata haavaa?
Ai..sahanterällä?
(Mannen sanonta kun verikostajat iskivät Kakolan edessä vapauduttaan)
 |
| Ride to Barrio Fiesta. Juhart 2002. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti