MANILALAISET---UUSI ETNINEN LAJI?
------------------------------------------------------
Filippiinien saarilta löytyy ainakin 81 erilaista murretta ,joita myös kutsutaan kieliksi,koska monella murteella ei ole mitään kieliopillisesti yhteyttä toistensa kanssa.
Manilasta oli ajan saatossa maalta- sekä maahanmuutossa tullut näiden kaikkien kielten Baabeli.
Samanlaista antropologista ja filologista erilaisuutta näkee sekä kuulee Metro Manilan toreilla, kaduilla,calleilla,calsadoilla ja avenidoilla.
Yhteisenä tekijänä kadulla liikkujilla on filippiiniläinen elämänlaatu.
Kadulla voit törmätä pampangalaiseen riisitukkuriin Rico Reyesiin,iloilolaiseen ruokosokeritehtaan työnjohtajaan Joselito Padillaan,mindanaolaiseen kännykkämyyjään ja moromuslimiin Abdulrahman Aburazzakiin sekä Binondon Chinatownin rautakauppiaaseen Emilio Taniin.
Manilaan johtavien maantiesiltojen alustoja ja Walton Plazaa lähellä pääpostitaloa asuttavat v.1993 Pinatubon tulivuoren purkausta pakoon lähteneet aeta-alkuasukkaat Zambalesin provinssista.
Moni Cordilleras-vuoriston inkakasvoiset igorot voi käydä pummaamassa sinulta Champion- mentholsavukkeen taikka peson kolikon jeepneymaksuun Pasay Cityn Rotondassa eli liikenneympyrässä Taft Avenuella, aivan LRT:n (Light Rail Transit) junakiskosillan alla.
Nämä monirotuiset ja -kieliset manilenjo-Juanit ja -Juanitat täyttävät yli 20-miljoonaisen Metro Manilan 13 kaupungin kadut päivisin ja öisin.
Rekisteröimättömiä kerjäläisiä sekä mielisairaaloista karanneita Taong Grasa-kulkureita (Taong Grasa--rasvaihminen,siis pesemätön) voi löytyä parisen miljoonaa lisää..
Kadulla voi tavata tai törmätä kehenkä tahansa filippiinolaisella tavalla.
Keskustelu virittäytyy aluksi kysymyksellä mistä provinssista ollaan kotoisin..
Tämä on manilalaisten ja maalta muuttaneiden provinssiaivojen muokkaamaa omaa käytöstä taitoineen,tapoineen,saavutuksineen sekä tulevaisuuden haaveineen.
New Yorkista Manila erottuu täysin.
Manilasta ei löydy kansallisetnisiä eikä provinssipohjaisia kaupunginosia iloilolaisineen,visayalasineen,ilokaanoineen,igorotineen,pampangenjoineen ja davaolaisineen. Ainoastaan kaksi etnistä erillisryhmää asuu omilla alueillaan; kiinalaiset Binondon Chinatownissa sekä moromuslimit Rizalissa Bicutanin vankilan liepeillä.
Kielellisesti manilenjo on kehittänyt oman hybriidi-taglish-kielensä tagalogin ja englannin sekoituksella ja kielitaitoisen korvia särkee tahallisesti tai tahattomasti vääristeltyjen sanontojen kaiunta kaduilta, ostarien seiniltä,televisiosta,radiosta ja tuhansien koulujen pihoilta.
Taglishia ei voi välttää kuulemasta,koska se on kiinni kaikkien kielenkannoissa.
Taglishia saa myös painettuna tabloidlehdistä sekä laulettuna CD:eiltä.
Ennen filippiinoja yhdisti espanjan kieli ja kun saaret menivät amerikkalaisille ,presidentti Teddy Roosevelt lähetti paksun Taftinsa kenraalikuvernöörinä katsastamaan saarien kielikysymystä.
Kuvernööri Taft onnistui tilaamaan saarille Amerikasta tomasiittiopettajia,jotka kulkivat barriosta toiseen opettamassa englantia indioille.Tomasiitti-nimen he saivat saapuessaan Manilan satamaan SS Thomas.höyrylaivalla.
Englannin kieli oli Teddyn suurin lahja koko Filippiinien kansalle,vaikka myöhemmin II maailmansodan jälkeen kenraali Douglas MscArthur myöhemmin sanoi Jeepneyn olleen se suurin lahja Amerikalta Filippiineille.Jeepistä keksitty Jeepney oli tullut jäädäkseen saarivaltakunnan perusjoukkoliikennemuodoksi.
Englannin kielen ja Jeepneyn avulla tiettömien taipalaiden takaiset naapurikyläläisetkin oppivat koodaamaan toisiaan.
Taglishista oli kehittynyt jonkinlainen hybridikieli etenkin nuorison keskuudessa abstraktisen käsitysten kuvaamisessa ja joku on jopa onnistunut kirjoittamaan taglishinkielisen teoksenkin.
Jos taglish on Manilan omaa slangia,niin amerikkalaisella kaudella manilenjoja kutsuttiin erinäisillä nimillä.
Kadulla kyyköttävä eli skvattaava toimeton Juan oli jenkeille "Bum Brown"
Sanonta vääntyi myös manilenjojen suussa uutena versiona "Kanto Boy'ksi" eli kulman kundiksi.
Viimeisin ja vielä nykyisin käytetty versio on "Istambay" eli Standby,mikä kuvaa seisoskelijaa.
"Ka-Rancho"-sanonta ilmeisesti on lähtenyt John Waynen sekä Roy Rogersin ihannoinnista.Ka-rancho merkitsee samaa kuin teksasilainen "Padner",joka asuu maatilkullaan eli ranchilla eli On The Ranch.
Manilalaiset karanchot istuskelevat iltojaan beerhausien kaljatuoppien ääressä kehumassa.."Mag beer muna Tayo!" eli "Otetaanpas pojat lisää kaljaa!"
Mag-Happy-Happy Tayo-lause karanchoille merkitsee lisää hauskanpitoa,muttei aivan hunningolle saakka.
Rakkaalla seksiaktillekin karanchot machoina ovat keksineet runsaan sanastonsa,mikä on kehittynyt aivan lyriikaksi rakkaan asian kunniaksi.
Tyttö,joka on puhjennut tytöstä naiseksi on "Ginalaw" eli kosketettu.
Tyttö voi toisaalta olla "Baguyo" eli myrsky,mikä vastannee jännittävää ja hyvännäköistä mimmiä,etenkin jos tämä on vaaleaihoinen tai mestisa.
Vaaleaverikköjä Manilan roomeot kutsuvat "Blue Seal"-nimellä,koska Amerikasta maahantuodussa Marlboro-askissa on sininen verotäky.Maahantuotu Marlboro ja tyttö maistuvat paremmalta kuin paikalliset.
Tällöin blondi neitonen on maahantuotu eli ulkolainen.
Yleisin ulkolaisnaisten nimi manilenjojen suussa on "Matinik",mikä tarkoittaa terävää ja fiksua (Tinik--kalanruoto).
Miesbarkadoissa ollaan "Pare'ja" eli frendejä ja kaljakuppiloissa "Glassmate'jä" eli lasikavereita..
Pyhäisin messun jälkeen glassmatet kokoontuvat "Knights of Columbus"-klubissa eli kristillisessä mieskerhossa tutkimaan Raamattua.
Illalla näistä tulee Kolumbuksia yössä eli "Columbus by Night."
Hinttipojilla eli bakla-sukupuolella on oma slanginsa.
Heitä yleisesti kutsutaan AC/DC:ksi eli tasa- ja vaihtovirtaisiksi.
Hinttikielinen T-L-lyhenne taasen merkitsee True Lovea ja T-Y Thank You'ta.
Auto baklalle on "Da Wheels" ja ihanaa sekä komeata miestä he kutsuvat "Ang Type Ko"-nimellä eli "minun tyyppiäni".
Manilenjot ovat ihmeellisen ystävällistä kansaa.
Törmätessään ventovieraaseen kadulla manilenjot käyttäytyvät kuin vanhat leikkikaverit.
Juttuun tullaan täpötäysissä ruuhkabusseissa,jeepneyissä,toreilla,tungoksessa,elokuvateatterien lippujonoissa ja joskus palopaikallakin.
Taksikuski voi kertoa sinulle surkean elämäntarinansa juopottelevasta veljestään tai tubisesta vaimostaan,koulunkäynnin kalleudesta ja miten asiat saataisiin laakista kuntoon,jos lottopotti osuisi kohdalle.
Hymyileviä maniljenjoja tulee vastaan kaikkialla,mutta monen maniljenjon hymy voi johtua ksenofobiasta,jolloin defenssimekanismilla levitetään posliinihymy kasvoille.
Kaverukset voivat kiireessään helssata kadulla Pidgin English-sanonnalla eli.."no time long see"-tervehdyksellä "long time no see"-version väännöksenä,kummankin kadotessa tungokseen..
Aikaa voi samoin tuhlaantua kuppilassa tuntitolkulla vilkkaassa väittelyssä tai kuulumisten vaihdossa ja yhtäkkiä pöytä on tyhjentynyt keskustelijoiden kadottua avenidalle,ehkä koskaan enää tapaamatta.
Tyttökaveriden tavatessa kadulla tervehditään tavallisella "Kumosta Ka'lla" eli miten voit-kysymyksellä.
Huulien hipaisulla poskille sekä halauksella tai kevyellä tapututuksella olkapäälle kulmakarvojen millin kohotessa, julistetaan iloisesti hauskasta tapaamisesta.
Vastata ei tarvitse hyvinvoinneista,koska naisen joku ylimääräinen vaisto kertoo ollaanko saatu liikakiloja tai laihduttu pari kiloa tai tarvitaanko lisäunta työpaineiden takia lisähuomautuksella siitä,että toisen pitäisi päästä rikkaisiin naimisiin..
Sitten voidaan kertoa kuulleensa,että ystävätär nukkuu uuden miehen vuoteessa vai onko sekin vain jotain hetken huumaa,joka sisuksia vääntelee..
Yhtäkkiä taas suukotellaan besobesoja poskille ja halataan kädestä puristamalla ohikulkijoiden vähääkään tietämättä ollaanko siinä tapaamassa taikka eroamassa.
Niin paljon vaivaa tapaamisesta!
Muualla sanottaisiin;
Heippa taas...mulla kuule just on kova kiire!
Maniljenjot eivät ole jäykkiä kukkakeppejä ruusupenkissä.
Juuriaan ne eivät katko jäykkinä Baguion vuoristokaupungin mäntyinä taifuunissa,vaan hyväksyvät muut sellaisenaan ja näin he eivät ui koskaan vastavirtaan.
Filippiiniläisiä on verrattu bambupuuhun,joka myrskyssä vain taipuu katkomatta juuriaan.
Missä muualla maailmassa miljonääriperijätär ryhtyy ruukkutaiteilijaksi tai missä yhden miehen mielenosoituksessa pappi juoksee protestiksi maratoonin presidentti Erapia vastaan Roxas Boulevardilla ja jää seisomaan presidentin linnan portille koko kosteankuumaksi päiväksi?
Missä mualla naistenlehden ruokareseptitoimittaja tiputtaa vahingossa leninkinsä spagettiolkanarut alas Manilan katedraalin edessä paljastamalla liivittömät rintansa,jolloin Filippiinien piispainkokouksen obispot joutuvat oikoilemaan punaisia pääkalottejaan kaljuillaan?
Missä muualla näet lenkkipukuisia ja niketossuisia filippiinohotellivieraita Intercontinental-hotellin ala-aulassa, ulkolaisten valmistuessa frakeissaan ja iltapuvuissaan gaalailtaan?
jatkuu.."Fiesta"
------------------------------------------------------
 |
| 1971 Lod Market,Sta Ana Manila.Juhart 2011 |
Manilasta oli ajan saatossa maalta- sekä maahanmuutossa tullut näiden kaikkien kielten Baabeli.
Samanlaista antropologista ja filologista erilaisuutta näkee sekä kuulee Metro Manilan toreilla, kaduilla,calleilla,calsadoilla ja avenidoilla.
Yhteisenä tekijänä kadulla liikkujilla on filippiiniläinen elämänlaatu.
Kadulla voit törmätä pampangalaiseen riisitukkuriin Rico Reyesiin,iloilolaiseen ruokosokeritehtaan työnjohtajaan Joselito Padillaan,mindanaolaiseen kännykkämyyjään ja moromuslimiin Abdulrahman Aburazzakiin sekä Binondon Chinatownin rautakauppiaaseen Emilio Taniin.
Manilaan johtavien maantiesiltojen alustoja ja Walton Plazaa lähellä pääpostitaloa asuttavat v.1993 Pinatubon tulivuoren purkausta pakoon lähteneet aeta-alkuasukkaat Zambalesin provinssista.
Moni Cordilleras-vuoriston inkakasvoiset igorot voi käydä pummaamassa sinulta Champion- mentholsavukkeen taikka peson kolikon jeepneymaksuun Pasay Cityn Rotondassa eli liikenneympyrässä Taft Avenuella, aivan LRT:n (Light Rail Transit) junakiskosillan alla.
Nämä monirotuiset ja -kieliset manilenjo-Juanit ja -Juanitat täyttävät yli 20-miljoonaisen Metro Manilan 13 kaupungin kadut päivisin ja öisin.
Rekisteröimättömiä kerjäläisiä sekä mielisairaaloista karanneita Taong Grasa-kulkureita (Taong Grasa--rasvaihminen,siis pesemätön) voi löytyä parisen miljoonaa lisää..
 |
| Kerjäläinen kävely-ylikulkusillan rapuilla. Juhart 2011. |
Keskustelu virittäytyy aluksi kysymyksellä mistä provinssista ollaan kotoisin..
Tämä on manilalaisten ja maalta muuttaneiden provinssiaivojen muokkaamaa omaa käytöstä taitoineen,tapoineen,saavutuksineen sekä tulevaisuuden haaveineen.
New Yorkista Manila erottuu täysin.
Manilasta ei löydy kansallisetnisiä eikä provinssipohjaisia kaupunginosia iloilolaisineen,visayalasineen,ilokaanoineen,igorotineen,pampangenjoineen ja davaolaisineen. Ainoastaan kaksi etnistä erillisryhmää asuu omilla alueillaan; kiinalaiset Binondon Chinatownissa sekä moromuslimit Rizalissa Bicutanin vankilan liepeillä.
 |
| Metro Manila Map |
Taglishia ei voi välttää kuulemasta,koska se on kiinni kaikkien kielenkannoissa.
Taglishia saa myös painettuna tabloidlehdistä sekä laulettuna CD:eiltä.
Ennen filippiinoja yhdisti espanjan kieli ja kun saaret menivät amerikkalaisille ,presidentti Teddy Roosevelt lähetti paksun Taftinsa kenraalikuvernöörinä katsastamaan saarien kielikysymystä.
Kuvernööri Taft onnistui tilaamaan saarille Amerikasta tomasiittiopettajia,jotka kulkivat barriosta toiseen opettamassa englantia indioille.Tomasiitti-nimen he saivat saapuessaan Manilan satamaan SS Thomas.höyrylaivalla.
Englannin kieli oli Teddyn suurin lahja koko Filippiinien kansalle,vaikka myöhemmin II maailmansodan jälkeen kenraali Douglas MscArthur myöhemmin sanoi Jeepneyn olleen se suurin lahja Amerikalta Filippiineille.Jeepistä keksitty Jeepney oli tullut jäädäkseen saarivaltakunnan perusjoukkoliikennemuodoksi.
Englannin kielen ja Jeepneyn avulla tiettömien taipalaiden takaiset naapurikyläläisetkin oppivat koodaamaan toisiaan.
Taglishista oli kehittynyt jonkinlainen hybridikieli etenkin nuorison keskuudessa abstraktisen käsitysten kuvaamisessa ja joku on jopa onnistunut kirjoittamaan taglishinkielisen teoksenkin.
Jos taglish on Manilan omaa slangia,niin amerikkalaisella kaudella manilenjoja kutsuttiin erinäisillä nimillä.
Kadulla kyyköttävä eli skvattaava toimeton Juan oli jenkeille "Bum Brown"
Sanonta vääntyi myös manilenjojen suussa uutena versiona "Kanto Boy'ksi" eli kulman kundiksi.
Viimeisin ja vielä nykyisin käytetty versio on "Istambay" eli Standby,mikä kuvaa seisoskelijaa.
 |
| 1900."Bum Brown"basket vendor and 2 US soldiers .Juhart 2011. |
"Ka-Rancho"-sanonta ilmeisesti on lähtenyt John Waynen sekä Roy Rogersin ihannoinnista.Ka-rancho merkitsee samaa kuin teksasilainen "Padner",joka asuu maatilkullaan eli ranchilla eli On The Ranch.
Manilalaiset karanchot istuskelevat iltojaan beerhausien kaljatuoppien ääressä kehumassa.."Mag beer muna Tayo!" eli "Otetaanpas pojat lisää kaljaa!"
 |
| Karanchot jeepneyssä. Juhart 2011 |
Rakkaalla seksiaktillekin karanchot machoina ovat keksineet runsaan sanastonsa,mikä on kehittynyt aivan lyriikaksi rakkaan asian kunniaksi.
Tyttö,joka on puhjennut tytöstä naiseksi on "Ginalaw" eli kosketettu.
Tyttö voi toisaalta olla "Baguyo" eli myrsky,mikä vastannee jännittävää ja hyvännäköistä mimmiä,etenkin jos tämä on vaaleaihoinen tai mestisa.
Vaaleaverikköjä Manilan roomeot kutsuvat "Blue Seal"-nimellä,koska Amerikasta maahantuodussa Marlboro-askissa on sininen verotäky.Maahantuotu Marlboro ja tyttö maistuvat paremmalta kuin paikalliset.
Tällöin blondi neitonen on maahantuotu eli ulkolainen.
Yleisin ulkolaisnaisten nimi manilenjojen suussa on "Matinik",mikä tarkoittaa terävää ja fiksua (Tinik--kalanruoto).
Miesbarkadoissa ollaan "Pare'ja" eli frendejä ja kaljakuppiloissa "Glassmate'jä" eli lasikavereita..
Pyhäisin messun jälkeen glassmatet kokoontuvat "Knights of Columbus"-klubissa eli kristillisessä mieskerhossa tutkimaan Raamattua.
Illalla näistä tulee Kolumbuksia yössä eli "Columbus by Night."
Hinttipojilla eli bakla-sukupuolella on oma slanginsa.
Heitä yleisesti kutsutaan AC/DC:ksi eli tasa- ja vaihtovirtaisiksi.
Hinttikielinen T-L-lyhenne taasen merkitsee True Lovea ja T-Y Thank You'ta.
Auto baklalle on "Da Wheels" ja ihanaa sekä komeata miestä he kutsuvat "Ang Type Ko"-nimellä eli "minun tyyppiäni".
Manilenjot ovat ihmeellisen ystävällistä kansaa.
Törmätessään ventovieraaseen kadulla manilenjot käyttäytyvät kuin vanhat leikkikaverit.
Juttuun tullaan täpötäysissä ruuhkabusseissa,jeepneyissä,toreilla,tungoksessa,elokuvateatterien lippujonoissa ja joskus palopaikallakin.
Taksikuski voi kertoa sinulle surkean elämäntarinansa juopottelevasta veljestään tai tubisesta vaimostaan,koulunkäynnin kalleudesta ja miten asiat saataisiin laakista kuntoon,jos lottopotti osuisi kohdalle.
Hymyileviä maniljenjoja tulee vastaan kaikkialla,mutta monen maniljenjon hymy voi johtua ksenofobiasta,jolloin defenssimekanismilla levitetään posliinihymy kasvoille.
Kaverukset voivat kiireessään helssata kadulla Pidgin English-sanonnalla eli.."no time long see"-tervehdyksellä "long time no see"-version väännöksenä,kummankin kadotessa tungokseen..
Aikaa voi samoin tuhlaantua kuppilassa tuntitolkulla vilkkaassa väittelyssä tai kuulumisten vaihdossa ja yhtäkkiä pöytä on tyhjentynyt keskustelijoiden kadottua avenidalle,ehkä koskaan enää tapaamatta.
Tyttökaveriden tavatessa kadulla tervehditään tavallisella "Kumosta Ka'lla" eli miten voit-kysymyksellä.
Huulien hipaisulla poskille sekä halauksella tai kevyellä tapututuksella olkapäälle kulmakarvojen millin kohotessa, julistetaan iloisesti hauskasta tapaamisesta.
Vastata ei tarvitse hyvinvoinneista,koska naisen joku ylimääräinen vaisto kertoo ollaanko saatu liikakiloja tai laihduttu pari kiloa tai tarvitaanko lisäunta työpaineiden takia lisähuomautuksella siitä,että toisen pitäisi päästä rikkaisiin naimisiin..
Sitten voidaan kertoa kuulleensa,että ystävätär nukkuu uuden miehen vuoteessa vai onko sekin vain jotain hetken huumaa,joka sisuksia vääntelee..
Yhtäkkiä taas suukotellaan besobesoja poskille ja halataan kädestä puristamalla ohikulkijoiden vähääkään tietämättä ollaanko siinä tapaamassa taikka eroamassa.
Niin paljon vaivaa tapaamisesta!
Muualla sanottaisiin;
Heippa taas...mulla kuule just on kova kiire!
Maniljenjot eivät ole jäykkiä kukkakeppejä ruusupenkissä.
Juuriaan ne eivät katko jäykkinä Baguion vuoristokaupungin mäntyinä taifuunissa,vaan hyväksyvät muut sellaisenaan ja näin he eivät ui koskaan vastavirtaan.
Filippiiniläisiä on verrattu bambupuuhun,joka myrskyssä vain taipuu katkomatta juuriaan.
Missä muualla maailmassa miljonääriperijätär ryhtyy ruukkutaiteilijaksi tai missä yhden miehen mielenosoituksessa pappi juoksee protestiksi maratoonin presidentti Erapia vastaan Roxas Boulevardilla ja jää seisomaan presidentin linnan portille koko kosteankuumaksi päiväksi?
Missä mualla naistenlehden ruokareseptitoimittaja tiputtaa vahingossa leninkinsä spagettiolkanarut alas Manilan katedraalin edessä paljastamalla liivittömät rintansa,jolloin Filippiinien piispainkokouksen obispot joutuvat oikoilemaan punaisia pääkalottejaan kaljuillaan?
Missä muualla näet lenkkipukuisia ja niketossuisia filippiinohotellivieraita Intercontinental-hotellin ala-aulassa, ulkolaisten valmistuessa frakeissaan ja iltapuvuissaan gaalailtaan?
 |
| 1950s Filipina Belle. Juhart 2011. |
jatkuu.."Fiesta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti