Punainen Sandra ja vaaleanpunainen August
---------------------------------------------------------------
Kanttorin pistäessä rikkoutunutta fillaria anopinistuimelle Sandra vielä epäröiden oli sanomassa:
--Miten mää nyt oikken kehttan,kun meitill on sellanen luakkaerokin..ainaskis papereill..!?
--Mutt mää kylläki olen ihan kiitollisuurenvelas teitill..ett mikä ettei mää sitt tulen fölis..
--Mitäs nyt yks kirkkanpunane ja toine patamust tällases pikkukyläs enämpi färei sekoittelis!
--Hallituksiikin olla tehty punamustiks!
Foordin jäähdyttäjän kromisen korkin osoittaessa maantiellä uimalaitokselle johtavaa santatietä kanttori ohitti kaukaa vasemmalta tiensyrjää talssaavan Iivarin ohitse.
Iivarilla näytti olevan jotain patoutumisen purkamisia mielessään potkiskellessaan irtokiviä puolikengän kärjillä ojaheinikkoon.
Auton ohittaessa kanttori kuuli jotain ropisevan takapelleissä.
Iivari oli heittänyt pari kivenmurikkaa ja osunut vasempaan takapuskuriin sekä punalasiseen jarruvaloon.
Kanttori ei pysähtynyt tarkastamaan vahinkoja,vaan jatkoi matkaa mökkinsä tienhaaraan,josta kapea peltotie vei ylös rinteeseen,missä punamultamökin ikkunalasit välkkyivät ilta-auringon kilossa.
Kanttori pysähtyi tienhaarassa kysymään Sandralta:
--Mitäs meinaisimme,että käydään tuossa töllissäni ja voisin kiehauttaa samassa vahvat pöönäkahvit?
--Olen aamulla jauhanut pöönätkin valmiksi oikein nollalla poroiksi..
--Minulla on ompelutarvikkeetkin lipastossa,jolla voisitte ommella mekonkin ja samalla pestä tuon maantien lian sääristänne.
Sandra ei vastannut heti miettiessään kylän puheita perästä päin.
Pienen miettimisen perästä Sandra lausui:
--Mää oli melkken kahren vaihheell et kieltäytyisin..mut kyl mull oikke porokahvi kelppa tällasen näytelmän jälkken..
--Kaffet on muuteski vaikkiat saara kaupasta ja senkin piräis osttaa säännöstelykortill...ja olisimmää aikmoine näky ja kauhistus tällases halkjohamees ja paskasis jalvois fillaroiressan kottiin päite maantiäll...
Augustin ajaessa mökin pihaan Sandra hämmästyi talon äskettäin punamullatuista vuorilaudoista ja valkoiseksi maalatuista kulmalaudoista sekä rekolin kiikusta.
Omenapuutarhan nurmikkokin oli trimmattu kuin kynsisaksilla lyhyeksi sängeksi, punaposkisten antonovkaomenienkin sekä valkeiden kuullaiden kiiltäessä oksissa kuin vahattuina.
Lihavat ja kypsät karviaismarjat pullistelivat tuvan ikkunoiden alla pensaissa
Autotalli- ja saunarakennus näytti samoin vastamaalatulta ruskealla arbooli-lahonestomaalilla ja talon porraskiven vieressä molemmin puolin kasvoi villiruusupensas.
Pihakin oli raavittu lehtiharavalla symmetrisesti kotijuustovuoan kuvioiseksi..
Augusti ajettuaan foordinsa avonaiseen autotalliin koppasi haravan käteensä raapimalla autonrenkaan jäljet pihasta kuin jokin dekkariromaanin konna tulevaa rikosta peittääkseen.
Kanttori nosti Sandran fillarin nojaamaan tallin seinustalle ja etupyörä haarojensa välissä oikaisi ohjaustangon suoraksi sanomalla:
--No..kyllä tästä vielä ajopeli tulee,mutta tuo hameverkko pitäisi kyllä vaihtaa..
--Näyttääpi kuin ukkohauki olisi mellastellut lahnaverkossa..
--Te tairas olla oikke järjestyksen miäs!
Sandra kysäisi puoliarasti.
--No..se taitaa vähän olla verissä,kun kasvatusvanhemmat piiskasivat laestadiolaista järjestystä ja kuria sekä Herran pelkoa takalistoon..
--Vanhukset kertoivat,että Herran pelko on kuulema viisauden alku...
--Viisauden alusta en osaa sanoa samaan henkeen..
Kanttori vastasi pienessä suuirveessä,mistä pilkoitti kultainen kulmahammas kuin Al Caponella.
..Noh..astutaanpa sisään..naiset ensin..ja aasit perässä?
--Tästä talosta puuttuukin vain nainen aasin jätöksien korjaamiseen..
Sisäoven auettua Sandra oli uudelleen yllättynyt näkemästään,miten tupa hehkui valkoisuutta ja tuoksui mäntysuovalta sekä kedonkukilta,joita oltiin somasti asetettu posliiniseen ja valkoiseen maitokannuun pienen valkoliinaisen pöydän päälle.
--Olkaa vain hyvä ja istukaa tuonne tuolille,kun käyn panemassa pyörän vajaan..
--Voi ehkä sadekuuro rapsauttaa taivaalta ja nahkainen satula voisi kastua..
--Märkä nahkasatula ei kuivu hetkessä imiessään vettä kuin pesusieni..
--Perä märkänä ei ole kovin mukavaa pyöräillä..
Odotellessaan Sandra tutkiskeli mökin sisustusta.
Tuvan sivupöydällä urkuharmoonin vieressä oli pinottuna virsikirjoja,nuottivihkoja ja musta kulunut viulukotelo.
Urkuharmoonin päällä kukkatapettiseinää vasten nojasi hopeoitu lyyra,minkä keskellä kiilsi punaemaljoitu kultakehäinen tähti. aivan kuin puna-armeijan upseerin kokardissa,vaikkakin kymmenen kertaa suurempana.
Vanhan puisen seinäpuhelimen yläpuolella pikkupöydän ja ikkunan välisellä seinällä roikkui kallellaan raamitettu kuva tiukkailmeisestä vanhan kansan pariskunnasta.
Seinäpuhelimen kromioidut soittokellotkin kiilsivät häikäisevän kiillotettuina kuin A-kupeen lampunkuupat ilta-auringon säteissä.
Sandra joutui katsomaan pian kuvasta poispäin parin totisesta tuijotuksesta,koskei ollut koskaan tottunut ihmisten tölläämiseen ujonpuolisena.
Räsymatotkin puunatulla lankkulattialla tuoksahtivat vastapestyinä mäntysuovalta.
Sandra hätkähti katselmuksestaan kanttorin palattua ovesta sisään kenkien pyyhkimiseen kynnysmatolle, nousemalla ylös tuoliltaan.
August asteli tuvan poikki klaffipiirongille ottamaan yhdestä vetolaatikosta peltisen ompelutarvikerasian,minkä kannessa hymyili Hangon keksimainos.
--Ottakaa vaan neiti ihan lungisti...
--Jos tekee ilkeätä parsia mekkoa tässä,niin neiti voisi mennä tuonne kammarin puolelle..
--Neidin ei pidä pelätä,että tulisin tiirailemaan..
--Näkökin on sen verran heikentynyt,että vain hyvällä lykyllä saan vielä ajokortinkin uusittua...
--Suljen oven kammarinperässänne ja samaan aikaan panen kahvin porisemaan liedelle.
--Ottakaapa vain ihan lungisti...
Kahvipöydässä Sandra istui kasvotusten ihmettelemässä kanttoria ja kanttorilaa ryystäessään feminiinisesti posliinikupista kahvia pikkurilli kupin korvasta ulospäin tönöttäen.
--Miksteill ei ol emäntää taloss?
Sandra uteli keskustelun aloitukseksi.
Kanttori hymähti:
--No mitäs tällainen pinttynyt ja ylipainoinen poikamies emännällä tekisi?!
--Tosiasia kyllä on,etten ole kerinnyt kiireissäni koskaan ajattelemaankaan koko naisasiaa..
--Se ajatus vain on mennyt ohi näkevien silmieni ja kuulevien korvieni,kuten nuoret nykyään sanovat "oharina".
--Koko naisasia on mielestäni heittänyt häränpyllyä niistä ajoista lähtien,kun sufrageettiliike kaatui kieltolain alkuun.
--Koko kolmekymmenluvun aikana en ole kuullut mitään naisasiasta fröökynöiden ja rouvien matkiessa voimistelevia arjalaisnaisia ja Hollivuudin vetysuperperoksiiditähtösiä....
--Sellaiset eivät ole koskaan olleet minun ihanteellisia naiskuviani..
--Sodan jälkeen niitä itsenäisempiä naisia sitten taisi ajautua niihin teidän vasemmistolaisiin piireihinkin tullakseen punalippuja kantaviksi ja pannuhuonehaalarisiksi työnsankarittariksi samaan aikaan,kun keskiluokan rouvat selasivat eevoja ja hopeapeilejä kampaamoiden kuivurikuuppien alla tullakseen amerikkalaisiksi kapeauumaisiksi ja isopovisiksi kotirouviksi..
--Vasemmalla naiset halusivat itsenäistyä tasa-arvoisiksi miesten rinnalla,kun taas oikealla hiljaisempi keskiluokan kotirouvaluokka piti parempana antautua rasvamahaisen ja isopyllyisen miehensä paksun lompakon alle huutamaan mieliksi hurraata teko-orgasmeissaan...
--Anteeksi vain neiti.että olen vähän suora ajatuksissani!
--En vain ole osannut valita kahden äärimmäisyyden väliltä...
--Ottakaapas tuota hyvää mantelikakkua...neiti!
Kanttori tarjosi.
--Ai kun tää on hyvää..se viä ihan kiälen mukanas!
Sandra kehui pitäessään toista kattä sylissään kakkulautasen alle,etteivät kakunmurut tippuisi puhtaalle räsymatolle.
--Teitil näkyy olevan aika tarkka huamiokyky naiste asemast nyky-yhteiskunnass..
--Määkin ole lähelt samaa miält,ett rahall vaijennetta monen tuskasen ja turhaantunne perheenemännän ääni..
--Ei teist luulis,ett olette oikeistolaisii kun muut papikkin..
--Kukas sen on lausunut,että olen oikeistolaisia ja pappeja?
August vastasi tekonärkästyneenä.
--Ei tämä vanha,kulunut ja musta virkapuku tee minusta oikea- eikä vasenkätistä..
--Vähän samanlaisesti kuin musiikissa..käytän molempia käsiäni urkujen koskettimilla ja vielä jaloilla puisilla alakoskettimilla.
--Sitä voisi verrata poliittiseen näkökantaani kahmiessani ideoita molemmin käsin..ja jaloin niinkuin nelivedolla..
Kanttori nousi ylös yhtäkkiä kahvipöydästä Sandran luullessa tämän ottaneen nokkiinsa kommenteista.
August käveli klaffipiirongille ja kappasi alalaatikosta käteensä venäläisen Stolishnaya-vodkapullon,minkä oli ostanut pimeänä Lindroosilta Kokkilasta.
--Mitässe Aku....antteeks Aukust nyten oikee meinaa?
Sandra kysäisi teeskennellessään viatonta.
--Noh..minä meinasin sotkea vähän sydäntroppia tuohon porokahviin,kun alkoi viluttamaan auringon mentyä pilveen..
Kanttori vastasi kierrellessään korkkia auki.
--Tämä pottu on kotoisin tuosta redillä seisovasta puolalaisesta rahtilaivasta.
--Kelpaakos?
--Mitesmää sitte fillaroin kottisan?
Sandra ihmetteli.
--Emmää muuteskaan eres selvinpäitenkään tahro pyssyy ton fillarin liukkaan nahkalepperisatulan pääl..
--Sekin kun kaikk muukkiin mun asjat ovakku päin perset....en kaitte olnu liian suara sanoissan!?
Illan tullessa kanttorilan tuvanikkunasta keltainen valokiila heitti kajettaan valkomaalattuun puutarhakeinuun,minkä istuinlaudat venyivät pitkinä kalterimaisina varjoina omenapuutarhaan.
Kyläraitille asti kuului naisen iloista kikatusta ja miesbaritoonin laulunhakua,urkuharmoonin palkeiden puhistessa kanttorin virkakenkien poljennasta.
Sandra lauloi Akulle melankoolisen Partisaanilaulun ja Aku Sandralle sentimentaalisen Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni...
Kello yhdeltä aamulla keittiönvalo sammui naistenpyörän hameverkon lepattaessa vienossa suvituulessa autotallin nurkalla..
Kuukauden päästä tippuisi moneen Enkelniemen postilaatikkoon hääkutsu...
jatkuu.."Häämatka A:lla Beehen"
Partisaanimarssi
---------------------------------------------------------------
 |
| Sandra,August ja Oliver maatalousnäyttelyssä 1965 Juhat 1996 |
--Miten mää nyt oikken kehttan,kun meitill on sellanen luakkaerokin..ainaskis papereill..!?
--Mutt mää kylläki olen ihan kiitollisuurenvelas teitill..ett mikä ettei mää sitt tulen fölis..
--Mitäs nyt yks kirkkanpunane ja toine patamust tällases pikkukyläs enämpi färei sekoittelis!
--Hallituksiikin olla tehty punamustiks!
Foordin jäähdyttäjän kromisen korkin osoittaessa maantiellä uimalaitokselle johtavaa santatietä kanttori ohitti kaukaa vasemmalta tiensyrjää talssaavan Iivarin ohitse.
Iivarilla näytti olevan jotain patoutumisen purkamisia mielessään potkiskellessaan irtokiviä puolikengän kärjillä ojaheinikkoon.
Auton ohittaessa kanttori kuuli jotain ropisevan takapelleissä.
Iivari oli heittänyt pari kivenmurikkaa ja osunut vasempaan takapuskuriin sekä punalasiseen jarruvaloon.
Kanttori ei pysähtynyt tarkastamaan vahinkoja,vaan jatkoi matkaa mökkinsä tienhaaraan,josta kapea peltotie vei ylös rinteeseen,missä punamultamökin ikkunalasit välkkyivät ilta-auringon kilossa.
Kanttori pysähtyi tienhaarassa kysymään Sandralta:
--Mitäs meinaisimme,että käydään tuossa töllissäni ja voisin kiehauttaa samassa vahvat pöönäkahvit?
--Olen aamulla jauhanut pöönätkin valmiksi oikein nollalla poroiksi..
--Minulla on ompelutarvikkeetkin lipastossa,jolla voisitte ommella mekonkin ja samalla pestä tuon maantien lian sääristänne.
Sandra ei vastannut heti miettiessään kylän puheita perästä päin.
Pienen miettimisen perästä Sandra lausui:
--Mää oli melkken kahren vaihheell et kieltäytyisin..mut kyl mull oikke porokahvi kelppa tällasen näytelmän jälkken..
--Kaffet on muuteski vaikkiat saara kaupasta ja senkin piräis osttaa säännöstelykortill...ja olisimmää aikmoine näky ja kauhistus tällases halkjohamees ja paskasis jalvois fillaroiressan kottiin päite maantiäll...
Augustin ajaessa mökin pihaan Sandra hämmästyi talon äskettäin punamullatuista vuorilaudoista ja valkoiseksi maalatuista kulmalaudoista sekä rekolin kiikusta.
Omenapuutarhan nurmikkokin oli trimmattu kuin kynsisaksilla lyhyeksi sängeksi, punaposkisten antonovkaomenienkin sekä valkeiden kuullaiden kiiltäessä oksissa kuin vahattuina.
Lihavat ja kypsät karviaismarjat pullistelivat tuvan ikkunoiden alla pensaissa
Autotalli- ja saunarakennus näytti samoin vastamaalatulta ruskealla arbooli-lahonestomaalilla ja talon porraskiven vieressä molemmin puolin kasvoi villiruusupensas.
Pihakin oli raavittu lehtiharavalla symmetrisesti kotijuustovuoan kuvioiseksi..
Augusti ajettuaan foordinsa avonaiseen autotalliin koppasi haravan käteensä raapimalla autonrenkaan jäljet pihasta kuin jokin dekkariromaanin konna tulevaa rikosta peittääkseen.
Kanttori nosti Sandran fillarin nojaamaan tallin seinustalle ja etupyörä haarojensa välissä oikaisi ohjaustangon suoraksi sanomalla:
--No..kyllä tästä vielä ajopeli tulee,mutta tuo hameverkko pitäisi kyllä vaihtaa..
--Näyttääpi kuin ukkohauki olisi mellastellut lahnaverkossa..
--Te tairas olla oikke järjestyksen miäs!
Sandra kysäisi puoliarasti.
--No..se taitaa vähän olla verissä,kun kasvatusvanhemmat piiskasivat laestadiolaista järjestystä ja kuria sekä Herran pelkoa takalistoon..
--Vanhukset kertoivat,että Herran pelko on kuulema viisauden alku...
--Viisauden alusta en osaa sanoa samaan henkeen..
Kanttori vastasi pienessä suuirveessä,mistä pilkoitti kultainen kulmahammas kuin Al Caponella.
..Noh..astutaanpa sisään..naiset ensin..ja aasit perässä?
--Tästä talosta puuttuukin vain nainen aasin jätöksien korjaamiseen..
 |
| Carl Larsson.Letter writing |
--Olkaa vain hyvä ja istukaa tuonne tuolille,kun käyn panemassa pyörän vajaan..
--Voi ehkä sadekuuro rapsauttaa taivaalta ja nahkainen satula voisi kastua..
--Märkä nahkasatula ei kuivu hetkessä imiessään vettä kuin pesusieni..
--Perä märkänä ei ole kovin mukavaa pyöräillä..
Odotellessaan Sandra tutkiskeli mökin sisustusta.
Tuvan sivupöydällä urkuharmoonin vieressä oli pinottuna virsikirjoja,nuottivihkoja ja musta kulunut viulukotelo.
Urkuharmoonin päällä kukkatapettiseinää vasten nojasi hopeoitu lyyra,minkä keskellä kiilsi punaemaljoitu kultakehäinen tähti. aivan kuin puna-armeijan upseerin kokardissa,vaikkakin kymmenen kertaa suurempana.
Vanhan puisen seinäpuhelimen yläpuolella pikkupöydän ja ikkunan välisellä seinällä roikkui kallellaan raamitettu kuva tiukkailmeisestä vanhan kansan pariskunnasta.
Seinäpuhelimen kromioidut soittokellotkin kiilsivät häikäisevän kiillotettuina kuin A-kupeen lampunkuupat ilta-auringon säteissä.
Sandra joutui katsomaan pian kuvasta poispäin parin totisesta tuijotuksesta,koskei ollut koskaan tottunut ihmisten tölläämiseen ujonpuolisena.
Räsymatotkin puunatulla lankkulattialla tuoksahtivat vastapestyinä mäntysuovalta.
Sandra hätkähti katselmuksestaan kanttorin palattua ovesta sisään kenkien pyyhkimiseen kynnysmatolle, nousemalla ylös tuoliltaan.
August asteli tuvan poikki klaffipiirongille ottamaan yhdestä vetolaatikosta peltisen ompelutarvikerasian,minkä kannessa hymyili Hangon keksimainos.
--Ottakaa vaan neiti ihan lungisti...
--Jos tekee ilkeätä parsia mekkoa tässä,niin neiti voisi mennä tuonne kammarin puolelle..
--Neidin ei pidä pelätä,että tulisin tiirailemaan..
--Näkökin on sen verran heikentynyt,että vain hyvällä lykyllä saan vielä ajokortinkin uusittua...
--Suljen oven kammarinperässänne ja samaan aikaan panen kahvin porisemaan liedelle.
--Ottakaapa vain ihan lungisti...
Kahvipöydässä Sandra istui kasvotusten ihmettelemässä kanttoria ja kanttorilaa ryystäessään feminiinisesti posliinikupista kahvia pikkurilli kupin korvasta ulospäin tönöttäen.
--Miksteill ei ol emäntää taloss?
Sandra uteli keskustelun aloitukseksi.
Kanttori hymähti:
--No mitäs tällainen pinttynyt ja ylipainoinen poikamies emännällä tekisi?!
--Tosiasia kyllä on,etten ole kerinnyt kiireissäni koskaan ajattelemaankaan koko naisasiaa..
--Se ajatus vain on mennyt ohi näkevien silmieni ja kuulevien korvieni,kuten nuoret nykyään sanovat "oharina".
--Koko naisasia on mielestäni heittänyt häränpyllyä niistä ajoista lähtien,kun sufrageettiliike kaatui kieltolain alkuun.
--Koko kolmekymmenluvun aikana en ole kuullut mitään naisasiasta fröökynöiden ja rouvien matkiessa voimistelevia arjalaisnaisia ja Hollivuudin vetysuperperoksiiditähtösiä....
--Sellaiset eivät ole koskaan olleet minun ihanteellisia naiskuviani..
--Sodan jälkeen niitä itsenäisempiä naisia sitten taisi ajautua niihin teidän vasemmistolaisiin piireihinkin tullakseen punalippuja kantaviksi ja pannuhuonehaalarisiksi työnsankarittariksi samaan aikaan,kun keskiluokan rouvat selasivat eevoja ja hopeapeilejä kampaamoiden kuivurikuuppien alla tullakseen amerikkalaisiksi kapeauumaisiksi ja isopovisiksi kotirouviksi..
--Vasemmalla naiset halusivat itsenäistyä tasa-arvoisiksi miesten rinnalla,kun taas oikealla hiljaisempi keskiluokan kotirouvaluokka piti parempana antautua rasvamahaisen ja isopyllyisen miehensä paksun lompakon alle huutamaan mieliksi hurraata teko-orgasmeissaan...
--Anteeksi vain neiti.että olen vähän suora ajatuksissani!
--En vain ole osannut valita kahden äärimmäisyyden väliltä...
 |
| Venäläinen uimapuku 1975 |
Kanttori tarjosi.
--Ai kun tää on hyvää..se viä ihan kiälen mukanas!
Sandra kehui pitäessään toista kattä sylissään kakkulautasen alle,etteivät kakunmurut tippuisi puhtaalle räsymatolle.
--Teitil näkyy olevan aika tarkka huamiokyky naiste asemast nyky-yhteiskunnass..
--Määkin ole lähelt samaa miält,ett rahall vaijennetta monen tuskasen ja turhaantunne perheenemännän ääni..
--Ei teist luulis,ett olette oikeistolaisii kun muut papikkin..
--Kukas sen on lausunut,että olen oikeistolaisia ja pappeja?
August vastasi tekonärkästyneenä.
--Ei tämä vanha,kulunut ja musta virkapuku tee minusta oikea- eikä vasenkätistä..
--Vähän samanlaisesti kuin musiikissa..käytän molempia käsiäni urkujen koskettimilla ja vielä jaloilla puisilla alakoskettimilla.
--Sitä voisi verrata poliittiseen näkökantaani kahmiessani ideoita molemmin käsin..ja jaloin niinkuin nelivedolla..
Kanttori nousi ylös yhtäkkiä kahvipöydästä Sandran luullessa tämän ottaneen nokkiinsa kommenteista.
August käveli klaffipiirongille ja kappasi alalaatikosta käteensä venäläisen Stolishnaya-vodkapullon,minkä oli ostanut pimeänä Lindroosilta Kokkilasta.
--Mitässe Aku....antteeks Aukust nyten oikee meinaa?
Sandra kysäisi teeskennellessään viatonta.
--Noh..minä meinasin sotkea vähän sydäntroppia tuohon porokahviin,kun alkoi viluttamaan auringon mentyä pilveen..
Kanttori vastasi kierrellessään korkkia auki.
--Tämä pottu on kotoisin tuosta redillä seisovasta puolalaisesta rahtilaivasta.
--Kelpaakos?
--Mitesmää sitte fillaroin kottisan?
Sandra ihmetteli.
--Emmää muuteskaan eres selvinpäitenkään tahro pyssyy ton fillarin liukkaan nahkalepperisatulan pääl..
--Sekin kun kaikk muukkiin mun asjat ovakku päin perset....en kaitte olnu liian suara sanoissan!?
Illan tullessa kanttorilan tuvanikkunasta keltainen valokiila heitti kajettaan valkomaalattuun puutarhakeinuun,minkä istuinlaudat venyivät pitkinä kalterimaisina varjoina omenapuutarhaan.
Kyläraitille asti kuului naisen iloista kikatusta ja miesbaritoonin laulunhakua,urkuharmoonin palkeiden puhistessa kanttorin virkakenkien poljennasta.
Sandra lauloi Akulle melankoolisen Partisaanilaulun ja Aku Sandralle sentimentaalisen Niin minä neitonen sinulle laulan kuin omalle kullalleni...
Kello yhdeltä aamulla keittiönvalo sammui naistenpyörän hameverkon lepattaessa vienossa suvituulessa autotallin nurkalla..
Kuukauden päästä tippuisi moneen Enkelniemen postilaatikkoon hääkutsu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti