Häämatka A:lla B:hen
---------------------------------
Juhannusaattona 1948 Enkelniemen kirkon portaille oli kerääntynyt hääväkeä yhteiskuvan ottoon.
Kauppalan seurakunnan kanttori oltiin kutsuttu soittamaan Mendelsohnin häämarssi.
Kanttori oli laihanhujakka,olkitukkainen huipelo,jonka punainen nenä reklamoisi jonkinlaisesta alkolinkäytöstä,mutta sattui olemaan absolutisti,ainakin raittiusmielessä.
Kirkkokuoron naiset kyllä ovat kertoneet toista,että kanttori monasti piileskeli kauppalan puukirkon orapihlaja-aidan takana kyttäämässä näiden peffojen keinuntaa kuoroharjoitusten jälkeen.
Eräs kuorolainen oli saanut sydämentykytyksiä siitä,kun kanttori oli lähestynyt häntä sakarstin puolella ja kertonut,että neidin silmät olivat luvanneet kirkkosalissa alttarin edessä.
Yksikään Herramme palvelija ei oltu luotu täydelliseksi.
Kauppalan kanttori kiirehti urkulehteriltä alas kirkonportaille kuvaan,mikä tulisi olemaan viimeinen yhteiskuva itsenäisen Enkelniemen seurakunnan palvelijoiden kokoontumisesta,koska seuraavana vuonna pieni seurakunta liitettäisiin suurempaan naapuriseurakuntaan.
Tällöin kirkon kanttorinvirka lakkautettaisiin.
Näin oli Turun Tuomikapitulissa päätetty.
August oli ennalta päättänyt jäädä eläkkeelle,ettei tulisi pannuksi pois viralta.
Rouva Sandra Askolin seisoi käsikynkässä Augustin vieressä valkoisessa brokaadihameessa hunnuttomana ,,jaloissaan vain kerran käytetyt valkoiset sota-ajan paperikorkokengät,..salamavalojen poksahdellessa silmiä häikäisevästi.
Kirkon portilla seisoi vihreä, pesty ja puunattu A-kupee,jonka takapuskureihin oltiin puotinaruista kiinnitetty vihreitä Jalostajan hernepurkkeja avio-onnen taikomiseksi..
Tarkkana miehenä August oli valinnut peltipurkitkin kupeen kanssa sävysävyyn.
August hymyili vienossa hymyssä valokuvaajille muistellessaan,miten naapuriseurakunnan rovasti oli lämpimästi toivotellut vihkimispuheessaan paljon onnea erittäin erikoiselle sekä esimerkilliselle pariskunnalle,kuvaillessaan aatteiden ja luokkaerojen raja-aitojen nyt kaatuneen aidon lähimmäisenrakkauden tieltä.
Jostain kaukaa urkulehterin alta oli kuulunut juovikkaan Iivarin huutelua:
--Kyl varmmaan nyten tollase mössömahasen urunpolkijan all kaattuu minklaine risuait tahans..!!
Iivari oltiin kiikutettu kahden vahvan isännän välissä tammiovesta ulos ja heitetty kirkon vaivaisukon viereen istualleen.
Hääväen saatellessa paria autolle Iivari sattui hoippumaan kohti puolikaadossa oikea olkapää edellä kuin John Wayne kapakkatappelussa lännenkuvien saluunasta.
Iivari oli kuukautta aiemmin saanut lähtöpassit sahalta työmaajuopottelusta samoin kuin SKDL:n Enkelniemen demokraattisesta osastosta räyhäämisestä.
Tämä hoiperteli kuljettajan puoleiselle ovelle yrittämällä huitaista humalaista upperkuttia kanttorin leukaluuhun.
--Sää saakelin ämmävaras..et kehttaas sekottaa luakkayhteiskunttaa mustall mutterillas!
Iivari oli kerinnyt laukomaan,kun Augustin iso harmoonikoura oli iskeytynyt silmäkulmaan.
Hääseurue aplooderasi käsiään taputtamalla kuin raskaan sarjan knockoutissa,missä vastustaja oltiin lyöty kanvesiin.
Iivari makasi tajuttomana rovastin kyrmyselkä-Peugeotin kromihymyn alla.
Kuherrusmatka
Ford-kupee nytkähti liikkeelle lossin keulaluukun kolahdettua mantereen puoleiselle laiturille kiipeämällä verkkaisesti ylös mäkeen tutulla pörpötyksellään.
Fordin kiivetessä mäkeen lossi oli jo palaamassa takaisin saaren puolelle lossikuskin pannessa kopissa kierroksia lisää koneeseen puhurisen sivutuulen lykätessä lauttaa vaijereissa kurssista pois.
Lautan sydämenä pörpötti aivan samanlainen lättäpääneloskone kuin kanttorin A-kupeessa.
Ennen sotaa matkaajat saivat auttaa lossivahtia vetämään lauttaa kapuloiden avulla yhteisvoimin.
Mäen päältä vastanaineet ohittivat tienvarren puutaloja,joidenka pihoissa liehui Suomen-lippuja juhannuksen kunniaksi.
Joissakin lipputangoissa liehui erivärisiä isännänviirejäkin.
Ruotsinkielisen saaren puolella saattoi nähdä,kuten puutarhuri Axelssonin rekolissa oikeita ruotsalaismallisia kukitettuja majstångeja.
Axelssonien suku oli kotoisin Ahvenanmaalta.
Vastanaineiden häämatka suuntautui Tampereelle ja Kangasalle.
Matka oltiin suunniteltu siitä,että Sandralla oli paljon sukulaisia ja tuttuja Tampellan tehtailla ja Augustin paras ystävä oli Kangasalla kanttorina.
August ajoi lunkina vasen kyynärpää ulkona ikkunankarmilla.
Hän oli jopa viskannut rakkaan mustan vilttihattunsa skottiruutuiselle takapenkille. Ennen häitä hän oli käynyt morsiamensa kanssa kauppalassa verhoilijalla Sandran pyynnöstä,koska auton nahkapenkit hiostivat peräpuolta ikävästi kesähelteellä.
Sandra itse oli valinnut punavihreän skottiruudullisen puuvillahamekankaan I.Virtasen kangasliikkeestä Itäiseltä Siltakadulta ja ostanut sitä kokonaisen paalin.
Istuinverhoilusta oli jäänyt sen verran materiaalia jäljelle,että morsian oli teettänyt ompelijalla itselleen samankuvioisen kilttihameen,mikä kiinnitettiin sivulta isolla kultaisella hakaneulalla.
Kaiken somistamisen päälle Sandra oli käynyt kemikaliokaupasta ostamassa paketin hennaa ja pitkän taivuttelun jälkeen hän oli saanut taivuteltua Augustia menemään Heiskasen rouvan parturiin värjäyttämään harmaantunen tukkansa ja pulisonkinsa.
August oli lausunut morsiamelleen kotimatkalla Enkelniemelle,että "nyt meillä sitten on kaksi punapäätä autossa".
Sandra oli udellut missä se toinen punapää sitten piileskeli.
August oli ottanut heidän välistään Alkon kassista ulos Nordforsin punaviinipullon ja esitellyt "Nordforsin Lekan"...näin meidän kesken Leo Nordforsin,sen toisen punapään.
Fordin ajettua vanhaa Turuntietä ylös kauppalaan nousevaa mäkeä Sandra haisteli ootrattuun kojetauluun asettamastaan posliinivaasista hääkimpusta otettua kahta valkoista ruusua
Vaasin hän oli ostanut osuuskaupan talousosastolta halvalla sekundatuotteena.
Siinä oli pieni särö kannassa,mitä erottaisi kuin suurennuslasilla tiiraamalla.
--Aikku haissee hyvält!
Sandra huokasi nuuskiessaan.
--Kuvast puuttuu vaan yks tonjuhani,joka ruusu hamppais kallistais munt ruusujen peittämäll morjusvuatteell!
--Ootappas kun päästään Tampereelle matkustajakotiin,niin saat satakolmekymmentäkiloisen ruusulta haisevan miehenkuvan päällesi..
--Ostin litran pullon ruusuvettä parfyymiksi,että riittää pitkäksi aikaa läskiposkilleni läiskittäväksi parranajon jälkeen..
August hekotteli vieressä.
Ford-kupeen käännyttyä kauppalassa Ford-liikkeen kulmalta risteyksessä vanhaa kauppalan pohjoispuolista rajatullia kohti, autoliikkeen ikkunasta ajettiin puulankonkia pitkin sisään uutta tummansinistä kaksiovista Ford Tudoria.
Kanttori kääntyi Sandran puoleen sanomaan:
--Kuules Sandra...tämä meidän romanssi alkoi A:sta ja näyttää vielä jatkuvan sellaisessa A-duurissa,enkä uskoisi sen kääntyvän mollin puolelle koskaan.
--Kaikki urkulehterillä polkemani virret ovat olleet pelkkää mollia....
--Tiedätkös Sandra,että se seitsemän veljeksen lukkarikin päntti niiden päähän alfabeettejä?
--Koko puukstaavisysteemi oli saanut alkunsa Arabiasta tuhansia vuosia sitten.
--Siellä ne beduiiniteltoissa tavailivat aavikon keskellä,että Alef--Be--Te...
--Mitäs Sandra meinaisisit,että mekin siirryttäisiin puukstaaveiisa edemmäs..vaikkapa Beehen?
--Olen ajatellut ostaa Hajalan pirssikuski Hjortin vanhan B-Fordin vuokrapirssin vuosimallia 1932..
--Muuten se menisi kirveellä hakattavaksi pieneksi torikuorma-autoksi..
--En kyllä raaski tätä Takua lähteä myymään..ja tiedätkös,että siinä Beessä on oikea kahdeksansylinterinen voimakone..sellainen veelohkoinen ja 60 hevosta vetämässä aisoissa sisällä.
--Se on kyllä sellainen isompi neliovinen malli ja me päästäisiin oikein kukonharppauksella limusiiniluokkaan..
--Emmää oikke ymmärrä sun jutuist mittä..ja ainoon veen,mitä mää tunne on veekaulus,mikä tunttu kuristavan sun pairan all kurkkuas kovast...
Sandra vinoili.
--Mut kaippa meil kelppa isomp piili,kummää ole meinannut.ett meill olis pari piänt punapäät vehkomas kanttorilan pakal...
--No tehdään vaikka puolitusinaa niitä punapäitä!
August innostui.
--Muuten..se Henry Ford kuoli viime vuonna eikä koskaan päässyt C-malliin.
--Yleensä virretkin aloitin C-duurissa...kunnes laskeutuivat molliin viimeisissä värssyissä.
--Nyt ne myy jo apteekeissa C-vitamiinia riisitaudista ja näivetystä poteville sota-aikana syntyneille lapsille.
Vihreä Ford-kupee häipyi vanhan tullin koivukujalle, nousemalla kaukana ylämäkeen,kanttorin vetäessä pienempää vaihdetta kaksoispolkaisulla päälle kuin kuorma-autoissa.
Fordin vaihdelaatikko oli näyttänyt ja kuulunut jo pitkään kuluneelta.
Vasta jossain kaukana Forssan rajan paikkeilla viimeiset hernepurkit olivat lentäneet vauhdissa ojaheinikkoon.
Kanttori alkoi baritoonillaan hyräilemään Kesäyötä Kangasalla.
1959 Kesäyö (Midsummer Night) Georg Ots
---------------------------------
 |
| Sandra lomamatkalla B-Fordilla 1951 |
Kauppalan seurakunnan kanttori oltiin kutsuttu soittamaan Mendelsohnin häämarssi.
Kanttori oli laihanhujakka,olkitukkainen huipelo,jonka punainen nenä reklamoisi jonkinlaisesta alkolinkäytöstä,mutta sattui olemaan absolutisti,ainakin raittiusmielessä.
Kirkkokuoron naiset kyllä ovat kertoneet toista,että kanttori monasti piileskeli kauppalan puukirkon orapihlaja-aidan takana kyttäämässä näiden peffojen keinuntaa kuoroharjoitusten jälkeen.
Eräs kuorolainen oli saanut sydämentykytyksiä siitä,kun kanttori oli lähestynyt häntä sakarstin puolella ja kertonut,että neidin silmät olivat luvanneet kirkkosalissa alttarin edessä.
Yksikään Herramme palvelija ei oltu luotu täydelliseksi.
Kauppalan kanttori kiirehti urkulehteriltä alas kirkonportaille kuvaan,mikä tulisi olemaan viimeinen yhteiskuva itsenäisen Enkelniemen seurakunnan palvelijoiden kokoontumisesta,koska seuraavana vuonna pieni seurakunta liitettäisiin suurempaan naapuriseurakuntaan.
Tällöin kirkon kanttorinvirka lakkautettaisiin.
Näin oli Turun Tuomikapitulissa päätetty.
August oli ennalta päättänyt jäädä eläkkeelle,ettei tulisi pannuksi pois viralta.
Rouva Sandra Askolin seisoi käsikynkässä Augustin vieressä valkoisessa brokaadihameessa hunnuttomana ,,jaloissaan vain kerran käytetyt valkoiset sota-ajan paperikorkokengät,..salamavalojen poksahdellessa silmiä häikäisevästi.
Kirkon portilla seisoi vihreä, pesty ja puunattu A-kupee,jonka takapuskureihin oltiin puotinaruista kiinnitetty vihreitä Jalostajan hernepurkkeja avio-onnen taikomiseksi..
Tarkkana miehenä August oli valinnut peltipurkitkin kupeen kanssa sävysävyyn.
August hymyili vienossa hymyssä valokuvaajille muistellessaan,miten naapuriseurakunnan rovasti oli lämpimästi toivotellut vihkimispuheessaan paljon onnea erittäin erikoiselle sekä esimerkilliselle pariskunnalle,kuvaillessaan aatteiden ja luokkaerojen raja-aitojen nyt kaatuneen aidon lähimmäisenrakkauden tieltä.
Jostain kaukaa urkulehterin alta oli kuulunut juovikkaan Iivarin huutelua:
--Kyl varmmaan nyten tollase mössömahasen urunpolkijan all kaattuu minklaine risuait tahans..!!
Iivari oltiin kiikutettu kahden vahvan isännän välissä tammiovesta ulos ja heitetty kirkon vaivaisukon viereen istualleen.
 |
| Vaivaisukko |
Iivari oli kuukautta aiemmin saanut lähtöpassit sahalta työmaajuopottelusta samoin kuin SKDL:n Enkelniemen demokraattisesta osastosta räyhäämisestä.
Tämä hoiperteli kuljettajan puoleiselle ovelle yrittämällä huitaista humalaista upperkuttia kanttorin leukaluuhun.
--Sää saakelin ämmävaras..et kehttaas sekottaa luakkayhteiskunttaa mustall mutterillas!
Iivari oli kerinnyt laukomaan,kun Augustin iso harmoonikoura oli iskeytynyt silmäkulmaan.
Hääseurue aplooderasi käsiään taputtamalla kuin raskaan sarjan knockoutissa,missä vastustaja oltiin lyöty kanvesiin.
Iivari makasi tajuttomana rovastin kyrmyselkä-Peugeotin kromihymyn alla.
Kuherrusmatka
Ford-kupee nytkähti liikkeelle lossin keulaluukun kolahdettua mantereen puoleiselle laiturille kiipeämällä verkkaisesti ylös mäkeen tutulla pörpötyksellään.
Fordin kiivetessä mäkeen lossi oli jo palaamassa takaisin saaren puolelle lossikuskin pannessa kopissa kierroksia lisää koneeseen puhurisen sivutuulen lykätessä lauttaa vaijereissa kurssista pois.
Lautan sydämenä pörpötti aivan samanlainen lättäpääneloskone kuin kanttorin A-kupeessa.
Ennen sotaa matkaajat saivat auttaa lossivahtia vetämään lauttaa kapuloiden avulla yhteisvoimin.
 |
| Kokkilan kapulalossi 1934.Kyydissä Pekka Laineen Chevrolet-onnikka |
Joissakin lipputangoissa liehui erivärisiä isännänviirejäkin.
Ruotsinkielisen saaren puolella saattoi nähdä,kuten puutarhuri Axelssonin rekolissa oikeita ruotsalaismallisia kukitettuja majstångeja.
Axelssonien suku oli kotoisin Ahvenanmaalta.
Vastanaineiden häämatka suuntautui Tampereelle ja Kangasalle.
Matka oltiin suunniteltu siitä,että Sandralla oli paljon sukulaisia ja tuttuja Tampellan tehtailla ja Augustin paras ystävä oli Kangasalla kanttorina.
August ajoi lunkina vasen kyynärpää ulkona ikkunankarmilla.
Hän oli jopa viskannut rakkaan mustan vilttihattunsa skottiruutuiselle takapenkille. Ennen häitä hän oli käynyt morsiamensa kanssa kauppalassa verhoilijalla Sandran pyynnöstä,koska auton nahkapenkit hiostivat peräpuolta ikävästi kesähelteellä.
Sandra itse oli valinnut punavihreän skottiruudullisen puuvillahamekankaan I.Virtasen kangasliikkeestä Itäiseltä Siltakadulta ja ostanut sitä kokonaisen paalin.
Istuinverhoilusta oli jäänyt sen verran materiaalia jäljelle,että morsian oli teettänyt ompelijalla itselleen samankuvioisen kilttihameen,mikä kiinnitettiin sivulta isolla kultaisella hakaneulalla.
Kaiken somistamisen päälle Sandra oli käynyt kemikaliokaupasta ostamassa paketin hennaa ja pitkän taivuttelun jälkeen hän oli saanut taivuteltua Augustia menemään Heiskasen rouvan parturiin värjäyttämään harmaantunen tukkansa ja pulisonkinsa.
August oli lausunut morsiamelleen kotimatkalla Enkelniemelle,että "nyt meillä sitten on kaksi punapäätä autossa".
Sandra oli udellut missä se toinen punapää sitten piileskeli.
August oli ottanut heidän välistään Alkon kassista ulos Nordforsin punaviinipullon ja esitellyt "Nordforsin Lekan"...näin meidän kesken Leo Nordforsin,sen toisen punapään.
Fordin ajettua vanhaa Turuntietä ylös kauppalaan nousevaa mäkeä Sandra haisteli ootrattuun kojetauluun asettamastaan posliinivaasista hääkimpusta otettua kahta valkoista ruusua
Vaasin hän oli ostanut osuuskaupan talousosastolta halvalla sekundatuotteena.
Siinä oli pieni särö kannassa,mitä erottaisi kuin suurennuslasilla tiiraamalla.
--Aikku haissee hyvält!
Sandra huokasi nuuskiessaan.
--Kuvast puuttuu vaan yks tonjuhani,joka ruusu hamppais kallistais munt ruusujen peittämäll morjusvuatteell!
--Ootappas kun päästään Tampereelle matkustajakotiin,niin saat satakolmekymmentäkiloisen ruusulta haisevan miehenkuvan päällesi..
--Ostin litran pullon ruusuvettä parfyymiksi,että riittää pitkäksi aikaa läskiposkilleni läiskittäväksi parranajon jälkeen..
August hekotteli vieressä.
Ford-kupeen käännyttyä kauppalassa Ford-liikkeen kulmalta risteyksessä vanhaa kauppalan pohjoispuolista rajatullia kohti, autoliikkeen ikkunasta ajettiin puulankonkia pitkin sisään uutta tummansinistä kaksiovista Ford Tudoria.
Kanttori kääntyi Sandran puoleen sanomaan:
--Kuules Sandra...tämä meidän romanssi alkoi A:sta ja näyttää vielä jatkuvan sellaisessa A-duurissa,enkä uskoisi sen kääntyvän mollin puolelle koskaan.
--Kaikki urkulehterillä polkemani virret ovat olleet pelkkää mollia....
--Tiedätkös Sandra,että se seitsemän veljeksen lukkarikin päntti niiden päähän alfabeettejä?
--Koko puukstaavisysteemi oli saanut alkunsa Arabiasta tuhansia vuosia sitten.
--Siellä ne beduiiniteltoissa tavailivat aavikon keskellä,että Alef--Be--Te...
--Mitäs Sandra meinaisisit,että mekin siirryttäisiin puukstaaveiisa edemmäs..vaikkapa Beehen?
--Olen ajatellut ostaa Hajalan pirssikuski Hjortin vanhan B-Fordin vuokrapirssin vuosimallia 1932..
--Muuten se menisi kirveellä hakattavaksi pieneksi torikuorma-autoksi..
--En kyllä raaski tätä Takua lähteä myymään..ja tiedätkös,että siinä Beessä on oikea kahdeksansylinterinen voimakone..sellainen veelohkoinen ja 60 hevosta vetämässä aisoissa sisällä.
--Se on kyllä sellainen isompi neliovinen malli ja me päästäisiin oikein kukonharppauksella limusiiniluokkaan..
--Emmää oikke ymmärrä sun jutuist mittä..ja ainoon veen,mitä mää tunne on veekaulus,mikä tunttu kuristavan sun pairan all kurkkuas kovast...
Sandra vinoili.
--Mut kaippa meil kelppa isomp piili,kummää ole meinannut.ett meill olis pari piänt punapäät vehkomas kanttorilan pakal...
--No tehdään vaikka puolitusinaa niitä punapäitä!
August innostui.
--Muuten..se Henry Ford kuoli viime vuonna eikä koskaan päässyt C-malliin.
--Yleensä virretkin aloitin C-duurissa...kunnes laskeutuivat molliin viimeisissä värssyissä.
--Nyt ne myy jo apteekeissa C-vitamiinia riisitaudista ja näivetystä poteville sota-aikana syntyneille lapsille.
Vihreä Ford-kupee häipyi vanhan tullin koivukujalle, nousemalla kaukana ylämäkeen,kanttorin vetäessä pienempää vaihdetta kaksoispolkaisulla päälle kuin kuorma-autoissa.
Fordin vaihdelaatikko oli näyttänyt ja kuulunut jo pitkään kuluneelta.
Vasta jossain kaukana Forssan rajan paikkeilla viimeiset hernepurkit olivat lentäneet vauhdissa ojaheinikkoon.
Kanttori alkoi baritoonillaan hyräilemään Kesäyötä Kangasalla.
 |
| 1932 Ford Model B Fordor |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti