perjantai 5. elokuuta 2011

Kenraali Yamashitan kulta-aarre.Filippiiniläiskirjeet.

Golden Buddha
V.1972 Ferdinand Marcos eli presidenttiytensä huipulla toisella hallintokaudellaan.
Manilassa mellakoitiin ja osoitettiin mieltä.Opiskelijat ja työläiset nostivat autonromuista barrikaadeja ja polttivat autonrenkaita mellakkapoliisien savustamiseksi Mendiolan sillalla.
Oppositiopuolen senaattori Ninoy Aquino kritisoi julkisesti Marcosien perustamaa yksityisyritystä Philippine Inc'iä,mikä käsitti kaikki Filippiinien saaret,jopa autiot merikilpikonnaluodot,joidenka asukkaat olivat äänestäneet Marcosia toiselle presidenttikaudelle.
Filippiinot alkoivat kutsua Imelda Marcosin nimittämää maata "Promised Land"- "Land of Promises"-nimillä.
Presidentti Marcos katsoi kaikkien levottomuuksien johtuvan vasemmiston agitaatiosta ja halusta päästä jakamaan rikkaiden kansanedustajien "Pork barreleita" eli vaalialueille budjetoituja varankeja ja tehdä maasta työläisten paratiisia. Maaseudulla NPA-sissit (New People's Army. Filippiinot kyllä kutsuvat järjestöä nimellä No Permanent Address ) aseillaan uhkaillen rahastivat ja kiristivät kaupunkien pormestareilta omilla veroillaan.
Marcos päätti panna lopun haikailuille julistamalla maahan sotatilalain.mikä myös oikeutti tätä jatkamaan presidenttiytään fiksatuilla vaaleilla.
Muodostamassaan Batasan Pambansassa eli kansanedustushuoneessa hän oli yrittänyt muuttaa vuoden 1935 perustuslakia,missä presidenttiyttä rajoitettiin vain kahteen kauteen.Oppostioedustajia lahjomalla lakia muutettiin ja Marcos katsoi elävänsä presidenttinä hamaan tulevaisuuteen asti.
Imelda-rouvan tiedettiin kansanedustajien kokouksessa jakaneen julkisesti avonaisia rahakirjekuoria.

Samana vuonna Vanity Fair-lehti oli haastatellut Imelda Marcosia,jolta lipsahti toimittajan kysyessä presidenttiparin mahtavaa omaisuutta,että pohjan heidän rikkauksille oli antanut kenraali Yamashitan kulta-aarteet.
Imelda oli myös aiemmin 60-luvulla kertonut paikalliselle sanomalehdelle,että muutettuaan vuonna 1959 vaatimattomasta kansanedustajan bungalowista mahtavampaan senaattorivillaan,kymmeniä armeijan autokuormallisia kultaharkkoja ja muita kulta-aarteita oltiin viety Central Bankin kassaholveihin.
Ne oltiin purettu Marcosien bungalowin väliseinistä.

Imelda today in her Makati residence
1st couple in their prime
  Vuonna 1961 39-vuotias baguiolainen lukkoseppä ja harrastajakolikonkerääjä Rogelio Roxas oli tavannut japanilaisen herra Fuchugamin Baguiossa.Mies oli kertonut olevansa Baguiossa sota-aikana palvelleen sotamies Fuchugamin poika ja hänellä on hallussaan isänsä piirtämä kartta kenraali Yamashitan kätketystä kulta-aarteesta.Roxas ei ollut niinkään yllättynyt japanilaisen tapaamisesta,koska hyvinkin pitkään kaupungissa jo ennen sotaa oli asunut japanilaisia mm. vihannespuutarhureina,torikauppiaina ja muissa pienalayrityksissä.
Useimmiten ne olivat myös naineet paikallisen neidon.
La Trinidadista pienestä Benguetin kylästä löytyy japanilaisia sukunimiä,kuten Yamashita sekä Takahashi.
Yamashitan ryöstösaalisaate oli lähtöisin jo Japanin keisarilta Hirohitolta,jossa toimeksiantajiksi oltiin nimitetty mm.yakuzagangsteriliike "Kin no yuri" eli Kultainen lilja sekä keisarin veli prinssi Yasuhito Chichibu.
Kuitenkin yhtäkään ,Yamashitaa lukuunottamatta, ryöstöliikkeeseen liittynyttä henkilöä ei oltu saatu kiinni verekseltään,koska useimmat olivat kaatuneet sotateatterissa ja loput vaienneet sotarikollisina ihmisoikeustuomioistuimissa ja teloitettu helmikuun 23. päivänä 1946 Japanissa .
Enimmäkseen ryöstöt olivat kohdistuneet vallattujen maiden osakkeisiin,pankkeihin,temppeleihin,kirkkoihin,moskeijoihin,museoihin sekä yksityskoteihin..
Saaliit oltiin kuljetettu aluksi Singaporeen ja sieltä Filippiineille.
Rogelio Roxasin väite löytämästään Yamashitan kulta-aarteesta on verhoutunut epätarkkuuksiin,valheisiin,juoruihin sekä osatotuuksiin.
Yleisesti tiedettiin kenraali Yamashitan koonneen japanilaisten ristiretkiltä Kiinasta,Burmasta,Taimaasta,Javalta
 Malaijasta ja muilta valloitetuilta alueilta arvopapaereita, arvoesineitä,kultaa sekä rahaa.
Voi olla totta,että Roxasin Baguion yleisen sairaalan lähistön tunnelista löytynyt aarre oli vain murto-osa laajasta ryöstösaaliista,josta suurin osa oltiin jo kerätty parempaan talteen ennen vuotta 1961.
Malaijan Tiikerillä Yamashitalla oli ollut ilmeisesti käsky ylempää piilottaa aarteet Filippiinien saariston eri osiin  japanilaisten pysyväksi jäämiseksi maahan. Filippiinit sijaitsivat Japanin uuden "Kansainyhteisön" napana.

Suurempi japanilainen imperiumi

Salaisia isompia kätköjä tiedetään olevan yli 170 ja pienempiä neljästä kultaharkosta kymmeniin tuhansiin,joista osa oli pysyviä ja toinen osa väliaikaisia,japanilaisten hätäisesti vedettyä joukkonsa maasta v.1944.
Kätköt olivat sijoitettu vesiputouksien alle,kallioluoliin ja muihin luonnollisiin maakätköihin,joita oltiin merkitty erilaisilla koodimerkinnöillä reittien varsille
Imelda Marcosin väite Yamashitan kullasta jo perustuu aikaisemmalle ajanjaksolle kuin vuosi 1959.
Väitetään myös,että amerikkalaiset olivat käyneet (ehkä ennen Marcosia tai Marcosin tietäessä) saalistamassa Yamashitan aarteita Kylmän Sodan ajan tiedustelupalvelunsa rahoittamiseen ja tämä ajanjakso keskittyisi 1959-1963 Kuuban kriisin ajanjaksolle.
Marcos ihaili presidentti Kennedyä ja vuonna 1963 Kennedyn murhan aikana,jolloin Marcos vielä istui Filippiinien senaatin presidenttinä hän toivoi tulevassa vuoden 1965 presidentinvaalien voittojuhlallisuuksissa istuvansa Malacananin presidentinlinnan kultavaltaistuimella Camelotina ja vaimonsa Imelda Jackienä.

 Camelot and Marilyn Juhart 2005.

Marcosien muutettua Malacananin presidentinlinnasta maanpakoon Honolulun matalaan bungalowiin v.1986 aarteenlöytäjä Rogelio Roxas ei jättänyt kultalöytönsä varastamista sikseen.
Vielä 2000-luvulla Marcosin perikunnan palkkaamat miehet olivat etsimässä Filippiineillä Yamashitan  muita aarrekätköjä CIA:n kanssa.
V.1988 Roxas nosti lakisyytteen Havaijin valtion oikeudessa Marcosia vastaan.
Erikoisena sivuhuomautuksena voidaan mainita,että v.1971 Baguion kaupungin tuomari Pio Marcos,Ferdinand Marcosin serkku oli myöntänyt Roxasille kaivausluvan aarekätkölle.
Kätköstä oli löytynyt 0.91 cm korkea ja tuhat kiloa painava kultainen buddhapatsas,jonka ontto sisusta oli täynnä jalokiviä sekä laatikollinen kultaharkkoja. (17 harkkoa).
Roxas oli vaatinut varkaudesta 22 miljardia dollaria  40.5 miljardin korolla.
Kuitenkin ylin oikeus  hylkäsi vaatimuksen em. summalta ja haastoi Imelda Marcosin v.1992 maksamaan kultaisen buddhan ja 17 kultaharkon varkaudesta korvausta 13.275.848:37 dollaria vastineena saaliista otetuista ja esitetyistä dokumenteista sekä valokuvista .Imeldaa vaadittiin myös maksamaan 6 miljoonaa dollaria humanitaarisista ihmisoikeuksien rikkomisista.,pohjautumalla syytteeseen,että Marcosin miehet olivat kerran pahoinpidelleet Roxasin.
Valitettavasti Roxas kuoli oikeuden päätöksen aattopäivää ennen.
Roxas sattui valitettavasti löytämään vain yhden Yamashitan kulta-aarreluolan.

Peggy Seagraves kertoi tutkimuksistaan Yamashitan kulta-aarteista South China Postin kolumnissaan kirjastaan Golden Warriors 9.3.2001 seuraavaa:
"Kun amerikkalaiset tankit olivat lähestymässä Baguiota japanilaisille pioneeri-insinööreille oltiin pidetty jäähyväiskutsut aarrekammioissa,jotka sijaitsivat Tunneli No. 8:ssa 67 metriä maan alla täynnä kultaharkkoja.
Illan kuluessa he joivat sakea suuren määrän ja lauloivat isänmaallisia lauluja sekä hurrasivat banzaita...pitkää elämää.
Keskiyöllä kenraali Yamashita ja prinssit luikahtivat tunnelista ulos räjäyttämällä tunnelin suun dynamiitilla,jolloin pioneerit hautautuivat kammioihin.
Prinssit pakenivat Tokioon sukellusveneillä ja 3 kuukautta myöhemmin kenraali Yamashita antautui amerikkalaisille.
1944.Kenraali Yamashita antautuu amerikkalaisille
Cordilleras-vuoristossa
Japani oli hävinnyt sotilaallisesti,mutta prinssit voittivat rahallisesti.
Karmea salaisuus Yamashitan kulta-aarteista oli aivan viime aikoihin asti liikkunut huhuina ja paljastunut totena.
Sota-aikana nuori japanilaisen vanhemman prinssin filippiinopalvelija Ben (Ruben) Valmores oli valtuutettu sulkemaan kaikki Japanin imperiumin salakammiot Filippiineillä.
Sentimentaalinen prinssi oli säästänyt hänen henkensä päästämällä hänet ulos numero 8:n tunnelista ennen tunnelin suun räjäytystä.
V.1998 Beniä oltiin testattu näyttämällä hänelle japanilaisten prinssien valokuvia (ilman nimitekstiä) ja hän oli heti tunnistanut prinssi Takeda Tsunoyoshin sekä keisari Hirohiton toiseksi nuoremman prinssiveljen Chichibun. Vanha Ben oli  alkanut laulamaan pehmeällä äänellä Sakura Sakuraa (Kirsikan kukka) ,jota prinssi Takeda oli laulanut itselleen.


Prinssi Chichibu
Viimeisessä kappaleessa Japanin keisarillisen perheen  sukuhistoriakirjassa "Yamato-dynastia" mainitaan,että lokakuussa 1945 amerikkalaiset tiedustelu-upseerit olivat saaneet tietoonsa japanilaisten kätketyistä aarteista Filippiineillä.
Miljardien dollareiden arvoiset kulta-,platina- ja jalokiviaarteet oltiin kaivettu ylös.
Yhdysvaltojen hallitus oli ollut niistä vaiti  puolisen vuosisataa.


Antauduttuaan amerikkalaisille syyskuun 2. päivänä kenraali Yamashitaa syytettiin sotaoikeudessa erään japanilaisen amiraalin tekemistä ihmisoikeusjulmuuksista Manilassa,vaikka itse oli ollut vetäytymässä samaan aikaan Baguiosta Cordillera-vuoristton joukkoineen..
Kenraalin autonkuljettajaa majuri Kojuna Kashua oltiin kohdeltu erikoisella mielenkiinnolla.
Eräs filippiinoamerikkalainen tiedustelu-upseeri salanimellä Severino Garcia Diaz Santa Romana (21. amerikkalaisen jalkaväkirykmentin tiedustelu-upseeri luutnantti Ferdinand Marcos?) pienellä kidutuksella vaati majuria paljastamaan aarteiden salakätköt.
Santa Romanaa eli Santyä oli johtamassa kuulusteluissa OSS:n (silloisen CIA:n edeltäjän ja kenraali Willoughbyn johtaman tiedutelupalvelun) kapteeni Edward Landsdale ,joka myöhemmin tunnettiin yhtenä "Kultaisena taistelusankarina"
Santa Romana oli itse seurannut,miten yhtä japanilaista rahtilaivaa oltiin purettu pohjoisilocoslaisesta satamasta sota-aikana ja lastit oltiin kuljetettu Cordilleras-vuoristoon yhteen rakennettuun tunneliin.
Japanilaismajurin kuulustelun jälkeen Yhdysvaltojen armeijan joukot avasivat 12  Kultaisen Liljan tunnelia,jotka olivat täynnä kultaharkkopinoja,jotka ylittivät miesten päiden korkeuden.
Landsdale raportoi kenraali Mac Arthurulle Tokioon ja kenraali käski tätä ilmoittamaan asiasta presidentti Trumanin turvallisuusneuvonantajalle Clark Cliffordille.
MacArthur ja Henry Stunson lensivät Tokiosta Manilaan ja sieltä Baguioon tarkastamaan aarrekätköjä.
Siellä he päätyivät aarresaldoon,jonka arvo oli mijardeja dollareita.
Aarteiden salassa pitämiseksi MacArthur määräsi Yamashitan oikeuteen vastaamaan sotarikoksista ja japanilaiskenraali teloitettiin hirttämällä Manilassa 23-2.1945.
Landsdale oli osaksi vastuussa Kultaisen Liljan aarteiden keräämisestä.
Santa Romanaa (Marcos?) oltiin neuvottu tallentamaan kullat erilaisilla alias-tallentajien nimillä 176:een pankkiin ympäri maailmaa 42:ssa maassa.
Pankit antoivat talletuksia vastaan sertifikaatit tallettajille.


Kylmän sodan aikoina kulta-aarteiden varankeja Yhdysvallat käyttivät CIA:n nimissä  tukemaan poliitikkoja Japanissa,Kreikassa ja Yhdistyneissä Kuningaskunnissa ja etenkin Japanin jälleenvarusteluun Korean sodan perästä.
Kerrotaan,että v. 1974 Santa Romana oli kuollut ja tämä oli jättänyt käsinkirjoitetun testamentin Tarciana Rodriguezille ja avovaimolleen Luz Rambarolle.
Rambaro oli haastanut sanfransicolaisen asianajajan Melvin Bellin avustamana John Reedin,silloisen Citibankin johtajan väärästä 20 miljardin dollarin Santa Romanan kultaomaisuuden realisoimisesta.
Oikeusjuttu jäi selvittämättä.
Ilmeisesti koko Santa Romana kuolema ja testamentti olivat vain Marcosin savuverhoa salaisten talletusten realisoimisessa.
Marcosin oma sisäpiiri eli kuuluisa "Marcos Rolex Twelve" on ex-presidentin kuoleman jälkeen yrittänyt japanilaisten ja amerikkalaisten avustajiensa kanssa etsiä Filippiineiltä lisää japanilaisten kätkemiä aarteita.


V.1960 silloinen Yhdysvaltojen varapresidentti Richard Nixon antoi ehkä suurimman poliittisen lahjoituksensa näistä CIA:n tukemista rahastoista (M-funds) Japanin johtavan liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) jäsenille eli 35 miljardia dollaria, odottamalla vastineeksi tukea tulevaan presidentinvaalikampanjaansa.
Silti jo v. 1945 Washington oli kieltänyt näiden M-rahastojen olemmassaolon ja ettei Japani ollut koskaan varastanut mitään, jäätyään tyhjätaskuksi sekä konkurssiin sodan päätyttyä.
M-rahastojen kerrotaan olleen 500 miljardin dollarin arvoisia ja LDP:n jäsenten hallinnassa.
Virallisesti oltiin kerrottu,etä Japanin sota-aikainen eliitti, keisarillinen perhe,Zaibatsu (suuri teollisuus- konglomeraatti) ja "hyvät" byrokraatit  päätyivät sodan jälkeen kourallisen "pahan" sotakiihkoilijan uhreiksi.
Itseasiassa Japani selviytyi sodasta paljon rikkaampana kuin ennen sotaa,lukuunottamatta miljoonia köyhiä kotitalouksia,mitä ei laskettu mukaan herrojen tilityksissä.


Yamashitan antautuminen marraskuussa 1944






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti