 |
| A Vagabond Igorot in Baguio |
Sota-aika näytti kuluvan Baguiossa suhteellisen rauhallisasti ilman laukaustenvaihtoa,laskematta mukaan viikottaisia kiinnijäänneitten filippiinosissien ja maanalaisen siviilivastarintaliikkeen jäsenten teloituksia Camp Hayn paraatikentällä,jotka suoritettiin japanilaisupseerin guntomiekalla.
Vuoden 1945 alku kylläkin alkoi tuoda mukanaan japanilaismiehittäjille harmia amerikkalaisten siivotessa Tyyntä merta Midwayn,Guadalcanalin,Trukin ja muiden atollisaarien valtauksilla,jolloin japanilainen keisarillinen laivasto lentotukialuksineen päätyi merenpohjaan koralliriuttojen värikkäiden kalojen kerrostaloiksi.
Amerikkalaiset lopulta nousivat maihin kenraali MacArthurin johdolla Filippiineillä Leyten ja Lingayenin lahdilla,joista jälkimmäiseen japanilaiset olivat rantautuneet viimeksi vuoden 1941 joulukuussa.
Koko japanilaismiehitystä kenraali MacArthur katsoi osaksi presidentti Rooseveltin ja Tyynenmeren taisteluiden sodanjohdon kuten silloisen kenraalimajuri Dwight Eisenhowerin syiksi.
Sotatoimia keskitettiin muualle ja Eisenhowerkin katsoi,että Bataanin niemimaalla taistelevat filippiinoamerikkalaiset joukot saivat tulla toimeen omillaan japanilaisia valtaajia vastaan.
Apua ei luvattu.
MacArthur saapuessaan Corrigadorin linnakesaarelta Australiaan oli käsittänyt tulevansa nimitetyksi komentamaan koottuja liittoutuneiden Filippiineille lähetettäviä joukkoja.
Yhdysvaltojen armeijan johto antoi hänen pitää käsitystään väärinkäsityksenä ja MacArthur havaitsi,ettei Australiasta saatu kokoon kuin kourallinen valmistautumatonta sotavoimaa..Vasta japanilaisten hyökätessä Papua-Guinean saaristoon lähelle Australiaa v.1944 amerikkalaiset heräsivät.
Kesti kaksi vuotta hänen lupaamaansa kuuluisaan "I shall return"-paluuseen.
V.1941 joulukuussa Filippiinien presidentti Quirino japanilaishyökkäyksen aikana oli kirjoittanut presidentti Rooseveltille,että Yhdysvallat suostuisivat antamaan maalle itsenäisyyden ja mahdollisuuden taistella japanilaisia vastaan omalla armeijallaan.
Presidentti Roosevelt ei suostunut lausumalla,että kun japanilaiset ollaan ajettu saarilta pois,maa saisi itsenäisyytensä.
Vasta heinäkuun 4. päivänä 1946 ,jolloin Roosevelt oli ollut haudassa presidentti Truman hyväksyi Filippiinien itsenäisyysjulistuksen.
Ennen itsenäisyysjulistusta maan poliittinen johto kävi kovaa sanasotaa ja väittelyä siitä,jos saaret liitettäisiin Havaijin ja Guamin saarten lailla Yhdysvaltoihin.
Yhdellä sivauksella maan pesorahayksikkökin olisi muuttunut dollariksi.
Kovan polemiikin jälkeen ja tietysti kansalta kysymättä poliitikot päättivät,etteivät filippiinot tarvitse enää ulkolaisia orjuuttajiaan,vaan ansaitsisivat omat orjapiiskurinsa omassa kongressissa ja omassa senaatissa,mihin yleensä valittiin edustajiksi maan rikas eliitti..
Omat barong tagalog-paitaiset pinoyedustajat laskettiin pienemmiksi piruiksi kuin korkealantioiset farmareissa rehvastelevat kovaääniset ja purukumia jauhavat jenkkipirut.
Filippiinot kyllä kehuivat perineensä jenkeiltä korruption,mutta olivat parannelleet sitä omalle maalleen sopivammaksi.
Filippiinot hurrasivatkin Manilassa päätöstä,jolloin maam johtava Manila Times-päivälehti kirjoitti pääotsikossaan:
"Philippines,
after 400 years Spanish conquistadore rule,
40 years Hollywood,
4 years Samurai sword,
Now independent!"
 |
| New York Times July 6 1946 |
Filippiino Juan dela Cruz eli keskivertopinoy silti ihaili salaa amerikkalaista Joea,vaikka oli sydämessään kateellinen tälle.
Juania hermostutti,että Joet veivät kauneimmat naiset tämän nenän alta.
Toisaalta Juan rakasti kaikkea statesidea.
Hän halusi ajaa Fordeja,Buickeja ja Oldsmobilejä,polttaa Camelia ja Chesterfieldiä ja juoda Budweiserin olutta,vaikka kotimainen San Miguelin Pale Pilsen olisi ollut halvempaa. ja maistuisi paremmalta.
Syystäkin Filippiinejä kutsuttiin Amerikan takapihaksi.
Juan halusi muuttaa Guamiin,Havaijin Pearl Towniin sekä Kalifornian Los Angelesiin ja tulla amerikkalaiseksi.
Silti hän sisimmässään voi huudahtaa;
--I'm proud to be a Filipino!
Siksi hän ei halunnut maansa liittyvän Yhdysvaltoihin.
Tyypillisessä rapumentaliteetissaan hän ei halunnut saarilleen amerikkalaisia herroikseen,koska jenkkien nenien alla hän tunsi itsensä ala-arvoiseksi amerikkalaiseksi ruskeaksi serkuksi Bum Browniksi.
Baguion japanilaismiehittäjille v. 1945 samoin alkoi tulla pakkausvimma.
Nyt heillä oli edessään saarelta saarelle takaperinhyppely Okinawan kautta Nipponin saarelle.
Kenraali Yamashitan joukot olivat paenneet Baguiosta Cordillera-vuoristoon ja pitkähkön lentokoneesta pudotetun kirjeenvaihdon tuloksena hän lupautui antautua amerikkalaisille eikä kuten japanilaisupseerien kunniaan kuului tehdä harakiria.
Hän oli väittänyt aluksi,ettei hänellä ollut auktoriteettia ilman kenraali Tojon eikä keisari Hirohiton lupaa antautua,johon amerikkalainen kenraali Wainwright oli vastannut,että hänelläpä ihme kyllä oli presidentin lupa.
Yamashita oli käyttänyt viivettelytaktiikkaa antautumisessaan,saamalla viimeiset joukkonsa laivattua Japaniin.
 |
| Yamashitan antautuminen |
Kaupunkilaiset eivät uskaltaneet näyttää iloaan kaduilla pelätessään japanilaisten revanssia,mikä ei tapahtuisi tavanomaisella kasvoille kämmensyrjällä hakkaamisella,vaan bajonetilla. Pienikin hajanainen tai huolimaton sananpuolikas vapautuksesta voisi loukata japanilaismiehittäjiä.
Baguion öisillä kaduilla japanilaissotilaat toisaalta pelkäsivät kulkea yksin beerhauseista ja porttoloista takaisin kasarmille. Moni varomaton yöjalassa liikkunut samuraisotilas oli päätynyt kellumaan Burnham Parkin ankkalampeen. Japanilaissotilaat pelkäsivät vastarintasissejä kuultuaan,että jopa Manilassa yöjalkaisia samuraita oltiin tapettu ja nyljetty sekä paistettu porsasvartaassa kuin kulkukoiria.
Antero dela Cruz oli kuullut nuoremmalta veljeltään,joka oli muuttanut Batacista Ilocos Nortesta Baguioon,Manilassa erään pappisseminaarin kellarissa sijaitsevalta puskaradioasemalta Radio Veritasilta,että amerikkalaiset olivat nousseet maihin Leytessä.
Martin Ventora-veli palveli bussikonduktöörinä baguiolaisessa linja-autofirmassa ja lisäansioikseen myi La Unionista salakuljetettua bensiiniä.
Amerikkalaiset olivat ranskalaisten ja englantilaisten kanssa räjäyttäneet kaikki Manilan öljyvarastot ennen pakenemistaan Corregidorin linnakesaarelle v. 1941.
Maalaiskaupungeista löytyi salaisia bensiinivarastoja.
Lopullinen Baguioon kohdistuva amerikkalaishyökkäys alkoi Lingayenin lahden maihinnousulla tammikuun 9. päivänä 1945.
Manilan taistelut päätyivät amerikkalaisten pommitukseen,joka melkein tuhosi pääkaupungin.
Kenraali Eisenhower vieraillessaan Manilassa kertoi ,että Manila näytti raunioiltaan pahemmalta kuin Varsova.
Sodan alussa Baguiotakin pommitettiin japanilaisilla Betty-pommikoneilla,mutta noin tuhannen pommin vaikutukset olivat mitättömiä,koska vain murto-osa oli räjähtänyt.
Amerikkalaisten Sherman-tankkien vyöryessä San Juanin satamakaupungista jyristen Kennon Roadia ylös Baguioa kohti,japanilaiset olivat jo kiireessä valmistelemassa kaupungista poistumista.
Eversti Muton käskystä sotilaat olivat ko voitelemassa polkupyöriensä ketjuja ja takakappoja,jalkaväen pakatessa reppujan täyteen anastetuilla amerikantuliaisilla.
Tulevalle saarihyppelylle japanilaisupseerit eivät unohtaneet ottaa mukaansa matkaviihdykettä,nuoria baguiolaisia "mukavuusnaisia" (Comfort Women),jotka tulisivat päätymään heidän petipatjoikseen Japanissa ja loppuunkäytettyinä kadulle potkaistuina.
Luutnantti Matsui vielä lähtöä edellisenä päivänä oli etsimässä kaupungista katupartion kanssa filippiinosissejä,jotka olivat verottaneet Nousevan Auringon Maahan matkalle lähtevien sotilaiden päälukua.
Tulos oli ollut heikonlaista,mutta joku kadulle erehtynyt kaupunkilainen oli saanut juosta henkensä edessä pakoon japanilaista "katujyrää",joka sapeleitaan heilutellen oli lähtenyt takaa-ajoon.
Ruokaillessaan viimeisellä sushiateriallaan Camp Hayn upseerimessissä hänen riisipuikkoihinsa tarttui yläleuasta irronnut kultainen nastahammas.
Katsellessaan leukansa ikävää lovea rintataskustaan vetämällä taskupeilillään luutnantti käski tulkkivänrikkiään ajamaan Lasallella Session Roadin alapäässä sijaitsevalle tohtori Fabianin hammasklinikalle.
Amukahdeksalta japanilaistulkki koputti niin lujaa guntosapelinkahvalla vastaanoton lasiovea,että ruutu rikkoontui,tohtorin rynnätessä yläkerran asunnostaan aamutakki päällä ihmettelemään meteliä.
Luutnantti Matsui huusi japaniksi suhisten ja tulkin kääntäessä:
--Rieutenant needs tooth immediatery!!
Huonokuuloinen vanha tohtori Fabian käski upseereita menemään sisätautilääkäri-Camban vastaanotolle,missä harmillisia vatsavaivoja lääkitään.
Tohtori oli kuullut tooth-sanan tagalogin otot-sanana,mikä tarkoittaa englanniksi windiä eli pierua.
Luutnantti oli jo melkein vetämässä miekkaansa tupesta,mutta irvistellessään tohtorille vihanpuuskassaan tohtori tajusi kyseen olevan nastahampaasta.
Tohtori Fabianin levitti oman kultahampaisen suunsa filippiinomaiseen hymyyn,mikä yleensä näytetään vierasmaalaisille ksenofobian puolustusmekanismina
Tohtori kysäisi:
--You mean "Ngipin de Oro" ..your gold tooth..Sir?
Luutnantti Matsui työnsi nahkahansikaskädellään kultahampaan tohtori vapisevaan kouraan,jolloin tohtori havaitsi vain hampaan kiinnityslankojen katkenneen.
Odotushuoneessa hammaslääkäri pyysi odottamaan tunnin korjaukseen,mutta luutnantti vaati puolta tuntia pikaisen mobilisaation takia.
Tohtori vetäytyi hammaslaboratorioonsa,jonne hän oli lähettänyt kotiapulaisensa hakemaan hammasteknikko Rogelio Medillon Santo Tomasin kadulta.
Kummatkin tarkasteltuaan havaitsivat kultahampaan olevan 21 karaattia,jolloin heissä heräsi pieni ansaitun vilpinteon kiusaus.
Hammasteknikolla oli vetolaatikossaan useita carabao-vesipuhvelin luusta tehtyjä nastahampaita,joita hän oli käyttänyt hammasproteesien teossa.
Emalihampaita ei sota-ajan puutteessa saanut mistään.
Medillo ryhtyi viilaamaan ja hiomaan yhtä carabaoluuhammasta luutnantin nastahampaan muotoiseksi jalkakäyttöisellä hohkakivihiontalaitteella.
Kopion valmistuttua hän asensi siihen kiinnitysvaijerit ja loppusilaukseksi siveli lehtikultaa päälle.
Kopio näytti yksiyhteen alkuperäiseltä.
Hammaslääkärin tuolissa tohtori Fabian asensi luutnantin valkosipulilta lemahtavaan suuhun valekultahampaan ja upseerikaksikko poistui vastaanotolta kiireessä ja tietysti maksamatta Session Roadin aamusumuun.
Heistä ei sen kummemmin kuultu mitään.
Hänen evakuoima Lasalle-avoauto löydettiin Camp John Hayn upseerimessirakennuksen edestä seulaksi ammuttuna.
21-kraatin kultahampaasta tohtori sai sievoisen summan Baguion mustassa pörssissä.
Luutnantti Matsuin isästä kyllä vuonna 1948 kuultiin.
Kenraali Iwane Matsui (1876-1948) oli nimitetty v. 1937 toisessa kiinalaisjapanilaisessa sodassa Japanin keski-Kiinan armeijan sotilaskometajaksi..Hänet tunnettiin Nankingin massamurhan pääteloittajana ja vuodesta 1940-1948 valtiomiehenä Japanissa.Hänet teloitettiin hirttämällä v. 1948.
 |
| Kenraali Iwane Matsui |
Jatkuu.."Kenraali Yamashitan kulta-aarre"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti