70-luvun bileilyä ja kartsalla liukumista.Vanhan roddarin muistelmat.

Ace ja Tette liftaamassa 1970 kevättalvella.
Juhart 2011

Huomautus:
Kirjoituksella ei ole millään tavalla tarkoitus loukata poismenneitä.Muistelut pohjautuvat  tapahtumiin kirjoittajan ollessa sivustakatsojana ja joskus myös paikan päällä.


Bileitä,coitus inttiä ja Torstenin spiritusta
------------------------------------------------------------------
Jussi voisi jälkeenpäin panna useankin silloisen savikaupungin opiskelijan hulttioitumisen syyksi ympäristötekijöiden eli lisääntyvien raflojen piikkiin.
Pikkukaupunkiin oli nousemassa soittoruokaloita ja diskoja ja keskikaljabaareja kuin sieniä sateella.
Keskikalja oltiin vapautettu baarimyyntiin jo vuonna 1963.
Opiskelijanuoriso ei silti vielä  kuulunut senaikaisiin  Sirkan baarin toppajakku-tuulipöksyporukoihin.
Viikonloppuiltaisin diskojen edessä oli kovaa jonotusta ja vain Lähtisen Pena ja Lehmusvirran Aarre Penan Saluunan ja Pulpukan ovien portimoylijumalina pystyivät valikoimaan jonosta sen, kuka kelpaa alkoholilakien mukaan selvänä nauttimaan anniskeluravintolan "virvokkeista",kuten itse ravitsemusliikkeen omistaja Pentti "Pena" Koskinen lausui.
Penan Saluunahan Turuntiellä oli opiskelijanuorison ns. vauhdinottopaikka,mistä lähdettiin joko Kaupunginhotelliin taikka uuteen Rikalaan KOPin taloon,jota Jussikin oli ollut rakentamassa ainakin metrillä hammaslääkäri Eklund-Äyhön tontin puolelle.Muita nuorison jatkopaikkoja olivat Hotelli Salo ja Kiva-Pub.
Kaupungin ensimmäinen nuorison suosima ravintola oli Turuntien varrella Teboilin huoltamon kyljessä sijaitseva Ravintola Talja.paikkaa kutstuttiinkin liikenneravintolaksi Taljan liikennevalistuksen ja liikennelaulun ansiosta..."Katso ensin vasemmalle..sitten oikealle..!"
Aivan Taljan takana seisoi kerrostalon alakerran aurinkolipalla Matkustajakoti Sarka.
Taljat ja Sarkat ovat karjalaisevakkonimiä ja ilmeisesti jäykkäkasvoisia ja peruskateellisia pikkukaupunkilaisia harmitti kovasti,miksi evakoilla pyyhkii niin hyvin..
Kivan elokuvateatteri oli vaihtanut toimintaansa ajan hengessä kinosta tanssipaikkaan ja lopulta pubiksi.
Kinon omisti eräs naapurissa asuva ja tontin omistama insinööri Laiho,joka 50-luvulla katsasti autoja suuressa itäautojen vihassaan..

Laiho, myöhemmin Jussin ollessa Salorassa töissä 70-luvulla,omisti TV-muovikomponenttitehtaan ja toimitti tehtaalle tv-koteloiden jalkanappuloita.Siihen aikaan kaupungin teollisuus voi hyvin,etenkin Saloran alihankkijoilla ja alueelle nousi kymmenittäin pienteollisuuslaitoksia palvelemaan Saloran sorsalogoa..Televisioiden puulaatikkotehtaitakin oli puolisentusinaa,joiden dirikat ajoivat viimeisillä jenkkiautoilla kartsalla ja vesillä humalassa Criss Craftien lasikuitukruisereilla.tiilitalomökkiensä rantaan.
70-lukvun puoliväliä lähestyttäessä ja muovin korvattua puulaatikot ja viilut,radioteeveelaatikkotehtaat menivät konkkaan ja kaupungin syrjällä Inkereellä Talmu-tuotteella vingutettiin huipputekniikalla supersonisesti viilupintoja ja kromirempeleitä muovikoteloihin.
Japanilaiset olivat antaneet mallia muovikoteloteollisuudessa,mutta silti suomalaisessa tv-teollisuudessa piti tehdä muovisista koteloista puun näköisiä..
Metsäkansaa kun oltiin...

 Kiva-Pub

Sillankulma 1967.
Vanha KOPin rakennus vielä pystyssä oikealla pilsneripuistokioskin takana.
Rikalan rakennusryöt aloitettiin v.1968 syksyllä puretun KOPin tilalle.
Vasemmalla Centrum ja Kaupunginhotelli.

Jussin soolailu opiskelukaveriensa kanssa keskittyi beatlemaniaan ja rokkiin harhautuneeseen opiskelijalahkoon,joidenka keskihahmoina olivat Jännärin veljekset Jussi ja Mikko.
Jännärit omistivat puoli korttelia Turuntiellä Automyynnin vieressä.
Rakennuskompleksiin kuului elokuvateatteri Bio-Jännä ja Jännärin kauppabasaari,missä myös pidettiin Jännärin tekstiililiikettä.Opiskelijapiirissä kyllä kutsuttiin leikillisesti vaateliikettä tekstiilimuseoksi,mistä maalaismummot kävivät ostamassa vaaleanpunaisia aluskalsareita ja muita tekstiilituotteita sekä villahousuja,jotka muistuttivat aika läheltä Leningradin Nevski Prospektin GUMin tavaratalon tiskivalikoimalta.
Jännärin bileet olivat kuuluisia opiskelupiireissä,mihin pääsivät vain valitut sisäpiirin jäsenet.
Kaupungissa huhuiltiin ja ehkä tiedettiin,että kaupungin pääkatujen varrella sijaitsevien yritysten menetyksen takana oli 1920-luvun kieltolain pirtusalakuljetus.
Monet pesämunat oltiin koottu pirtulla ja Varsovan laululla.
En kylläkään laskenut minkään huhujen perusteella Jännärien kuuluneen tähän liikemiesporukkaan.
Kuuluisimmat Jännärin bileet olivat uudenvuoden vastaanottajaiset näiden lukaalissa.
Kaikki bileisiin kutsutut kaupungin juottopaikoissa vauhtia ottaneet saapuivat paikalle joko pareina tai yksin Mikon ja Jussin toimiessa ovivahteina.Mlekein jokaisella uudenvuoden fiiraajapojalla tarkoituksena oli saada soittoruokalasta ainakin yksi vapaaehtoinen mimmi kainaloonsa.
Talon alta kymmenen vuotias pikkutyttö kärytettiin useasti leikkimästä olkkarin lasipöydän vodkalasien pohjilla.

Osuuskaupan ravintola -hotelli Rikalan rakennus

1933.Sillanpäässä KOPin pankkirakennus,
joka purettiin v. 1968 Rikalan rakennuksen tieltä.

Bileiden sisärenkaaseen kuului Jännärin veljesten lisäksi Rinteen Harri.,Salmin Repe,Vähäsillan veljekset Jarkko ja Jukka,Tarkkasen Pena,Sarparannan Sampsa ja Hallbergin Torsten.Taisi siellä käydä kuokkimassa myös Lammervon pöksytehtaan perillispojat Jukka ja Hessukin vaatealan könsikkäinä.
Tuleva presidenttiehdokas Sauli Niinistökin ilmestyi uuden likkakaverinsa Alangon tyttären kanssa visiitille. Jussin yksi silloinen hyvä frendi ja Turun kauppakorkeata kaveri Eskolinin Pertti,joka asui Torikadun naapurissa kerrostalossa,missä myös oli Vikströmin ruokakauppa,seurusteli aluksi Alangon flikan kanssa.
Pertillä oli muhkea punapäinen vanhempi sisko,joka joskus pyysi Jussiakin liukumaan heidän harmaan Opel Olympia Rekord Caravan-farmarin kernietupenkille.Toisen ooppelittaren ja lukion luokkakaverin ja kaupungin kamreerin 180-senttiä pitkän tyttären Arosillan Elinan Rekordissa Jussi sai myös liukua yo-kirjoitusvuoden abiturientteina v.1966.
Opelit olivat silloin kaupungin keskiluokan kansanautoja Ford Taunusten kanssa.

Elinan Opel Rekord 1961

1960-64 Ford Taunus 17M

Saksalaista takuutuotetta pidettiin silloin menestyksen barometrinä.

Elina meni myöhemmin naimisiin yhden saksalaisen Apfelbaumin kanssa ja ilmeisesti rva Apfelbaum nykyään nauttii opettajan eläkettä Saksanmaalla.
Elinan vanhemmat kaupungin kamreeri-opettajapariskunta olivat pirun pitkiä ,Jussin tuskin ylettyessä Elinankin olkaan.Suuteloihin oltaisiin tarvittu keittiöntikkaita.

Pertti aloitti ekonomiuransa Elorannan säiliönpäätytehtaan konttoripäällikkönä Halikossa,missä Jussin vanhempi siskokin työskenteli myyntipuolella.

Perttiin tarttui komeana ja vaaleana viikinkinä aina parhaimman näköiset mimmit kapakoista ja bileistä kuin kärpäspaperiin.
Silti Pera asui itsenäisenä poikamiehenä Esterinkadun kasiossaan pitkään.

Jännärin bileissä menivät perheen perintöhopeat solmuun,porukoiden livahdellessa kippailun aikana naapuriin Rikalan ravintolan parketille pyörimään ja ottamaan lisävauhtia.Jussi muisti yksistä uudenvuoden bileistä,miten Sarparannan Sampsa oli pannut Jännärien hopeakahveleita ulko-oven väliin pistäytyessään Rikalassa välipaukuilla .
Sampsa, kaupungin aluesairaalan kirurgin poikana tunnettiin myöhemmin paikkakunnan parhaimpana pitokokkina ja kestittäjänä omassa pitopalvelussaan.

Jussi muistaa partioaikoinaan joskus 60-luvun,kun Sampsa ajoi partioleirille omalla sysimustalla 1954-mallisella Opel Kapitänillä.

Siihen aikaan ei monellakaan teini-ikäisellä ollut varaa edes mopoon..

Sampsa sladasi Opelillaan kesärenkailla Riitusjärven liukkaalla metsätiellä kovaa vauhtia,että lumi pöllyi Timo Mäkisen tyyliin, kaikille partiokavereillensa näytöksi.
Muut Jussin isäpastorin partiolippukunnan partiopojat olivat tulleet kaupungista Riituksen talvileirille nuoskakelin paaduttamin suksin ja täyteen pakatuin ahkioin rättiväsyneinä ja hiestä märkinä.
Eränkäynnissä ja autonkäynnissä oli pitkä hajurako.

Taidettiin olla silloin vähäsen kateellisia partiolaisraggarille!

Sampsan vanhemmalla broidilla oli liukuautona yhtenä kesänä 60-luvun puolessa välissä 1948-mallinen kesäpirssi Austin 16.
Se oli maalattu ruusunpunaiseksi ja sen pieni kaksiosainen takaikkuna oltiin suurennettu peräpeilin levyiseksi akvaarioksi ajan hengen mukaan.

Auton radioantenniin oli ripustettu oravanhäntä kuten senaikaisissa Hotrod-lehden kuvien jenkkirodeissa ja lyijyreissä (leadsled).
Auton oveen oli valkoisella Panu-ulkolateksilla kirjoitettu Mäystin.
Auto eli sen kesän kesäperhosena eli silloisen kinoiluajan hengen mukaisena Belle de Jourina, päätymällä konerikkoisena Eklundin romuttamoon ja sulatusuuniin.

Nykyään moisesta pyhäinjäännöksen raiskaamisesta saisi fundamentalistimobilistien jihadin päällensä.

1948 Austin 16.
16hp merkitsee brittiläisiä verohevosvoimia

 1954-1955 Opel Kapitän raggarikoslana

Eräät uudenvuoden vastaanottajaiset päätyivät kaupungin sanomalehden tammikuun 1. päivän numeroon otsikolla..."Törkeätä ilkivaltaa kaupungissa!"
Keskiyön cowcoyt päättivät mennä jaloittelemaan ja haukkaamaan happea pääkadulle ja samalla seuraamaan kaupungin veronmaksajien kustantamaa ilotulitusta.
Pappilan Jussikin oli mukana porukassa.
Paukkeessa ja valomeressä.jonkun juhlijan kriminaalisessa mielessä  tuli mieleen ottaa huoltoasemien liput alas tangoista.
Alas tulivat Teboilin,Esson,Shellin ja Gulfin lakanaviirit ja jopa Teboilin lakanamainos "Tervetuloa pikapesuun!"
Jussi muistaa käydessään kerran visiitillä Jussin, Turun opiskelijakämpän seinälle ripustetun pikapesulakanan.
Jussista tuli myöhemmin savilaaksokaupungin oikeusavustaja. ja puolustikin kunniallisesti seudun vähäosaisia..
Pappilan Jussi kyllä muistaa kaimansa bileiden parhaana Bill Haleynä,joka osasi plimputtaa tulisesti talon epävireisellä pystypianolla Great Balls of Fire-biisiä..
Heidän Kemiön mökillä eräissä Jamsessioneissa Koffin kolmosen innoittamana pappilan Jussi risti kokoonpanon Los Coitus Interruptukseksi.Rinteen Harri vei nimen Tampereelle ja josta kehkeytyi Juice Leskisen Coitus Int.
Ennenvanhaan joskus 50-luvulla kuultiin herjoja tuomariväestä.."Tuomarit ja juristit ..juomarit ja turistit."
Bileiden juhlijoista toinen tuomariksi lukenut Vähäsillan kukkapuutarhan toinen perillinen Jarkko,jatkoi Jussin poismenon jälkeen oikeusavustajan toimia.
Hänen broidinsa ikuinen matematiikan ylioppilas Jukka päätyi pesemään kaupunkilaisten ikkunoita .  

Viimeksi pappilan Jussi tapasi Jukan vuonna 2007 Toriterassin kuppilassa ja kehaisi jopa tälle,että hänen Jarkko-broidinsa voisi käväistä joskus Manilassa perinnönjakoa duunaamassa,jos papinpojasta aika jättää ennen.
Toisesta porukan ikuisesta matematiikan ylioppilaasta, lasisilmäisestä Salmin Repestä Jussi ei ole kyllä paljonkaan kuullut.Huhut vain kertoivat Repen jatkaneen äitinsä kaupan hoitamista.
Porukan kolmas matematiikan ylioppilas Tarkkasen Pena ja kaupungin vapaapalokunnan palopäällikön poika istui Penan Saluunan isommalla puolella ikuisesti odottelemassa tuopin ääressä sitä syliinsä kierähtävää morsiantaan.Viimeksi Jussin tavatessa Penan Saluunassa 1990-luvun puolessa välissä Pena oli vielä poikamies.
Pena jatkoi isänsä vaahtosammutinhuoltoa Röykkälänkadulla.
Häntä kutsuttiin porukan sisällä Pikkaiseksi Palosangoksi kovasta vapaapalokunta-aatteestaan ja janonsammutustöistä.Palopäällikkö Tarkkasta taas kutsuttiin Isoksi Palosangoksi.
Silloisella opiskelijaporukalla tunnettiin olleen sammumaton jano sekä ikuinen vapauden kaipuu...

Vähäsiltojen poiken ja Tarkkasen Penan yhdestä Pariisin matkasta puhuttiin pitkään Penan Saluunan pöydissä.
Penan Saluunasta nämä olivat saaneet kimmokkeen impulssimatkalleen.
Finnairin Caravellen renkaiden tussahdettua Helsinki-Vantaan kentälle paluulennolla Jukka oli simassaan kysäissyt kavereiltaan:
--Ollaaksme jo pian Pariisiss?
Samanlaisen tapauksen Jussi oli tavannut myöhemmin Saudissa,kun eräs suomalainen maapuolen inssi oli projektiporukassa käynyt New Yorkissa.
Hotellin pyöröovistakaan hän ei ilman apua päässyt sisään,vaam tupsahti teknisessä rotaatiossa aina kadulle.
Työmaasaitilla kaverit olivat kysäisseet inssiltä,miltä se Nykki sitten näytti.
Inssi sanoi nähneesä vain vaateriasennossa keltaisen Checker-taksin takapenkiltä sinitaivasta.

Chez Yvonne
Juhart 2005

jatkuu..