perjantai 23. syyskuuta 2011

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko 1.Papinpoika pakanamailla-sarja

Raul "Badding" Somerjoen Paratiisi-kioski
Juhart 2011
Opiskelukavereita..jatkoa
-------------------------------------
Säkylän visiitin jälkeen Jussin ja Sinikan suhde oli viilenemään päin ns. kylmään sotaan ja papinpoika aloitti uudessa opinahjossa kotikaupunkinsa kauppaopiston yo-linjalla markkinoinnin opiskelua vuoden 1972 syksyllä.
Oppilaitos tulikin antamaan epämääräisen teoreettisen pohjan markkinoinnissa pohjan tulevalle "yo-narkomaanille" kapulakielellä kirjoitettujen oppikirjojen aviisein,joissa kuvailtiin vaikeasti tajuttavalla tekstillä tehtaan tuotantolinjalle saapuvan komponentin varastomääräyksestä tapahtuvaa siirtoa kymmenisen sivua. Silloinen tietokoneoppikirja samoin selvitti vaikeatajuisesti helmitauluihin tottuneelle ja päässä ynnälaskuun opetetetuille sodan jälkeen syntyneille tuleville puotipuksuille toimenpidettä viivoilla yhdistetyin satamääräisin "failiraamein",miten  tehdassalin kokoinen "kompuutteri" sylki suustaan vinhalla magneettinauhojen pyörinnällä suustaan varastomääräyksen reikäkorttina ulos.
Jussista toimenpide päätyi samanlaiseen sekamelskaan nuoressa opistokauppatieteiden opiskelijan nupissa,kuin Gary Grantin vuoden 1962 filmissä "Minkin kosketus",missä Doris Day suuttui tietokoneen päälle ja sai tietovehekset sylkemään solkenaan reikäkorttinsa lattialle.

1962 Touch of Mink

Kirjanpitoa Jussi ei-matemaatikkona vihasi maailman kuivimpana oppiaineena ja miten kirjanpidon opettaja Jyrkkiö mustan leukapartansa yltä yritti selittää yksinkertaisia tilivientejä mitä monimutkaisimmin sanankääntein.
Markkinoinnin opettaja yhtä harmaana kasvoiltaan kuin teryleenipukunsa sekä brylcreemitakatukassaan yritti selostaa maisemakonttorien isojen ikkunaruutujen vaikutuksesta konttorityöväkeen positiivisena työympäristönä. Jussi yritti miettiä myöhemmin v.1974 ensimmäisessä työpaikassaan Saloran väritelevisotehtaan know-how-osaston esimiehenä tehdassalin pohjakerroksen ikkunattoman vanerikonttorin peltipöydän ääressä,miten sellaiset maisemakonttorin ikkunat olisivat iskeneet työpuhtiin,kun tehtaan ulkopuolella seisoi maisemaa pilaamassa miehenkorkea varastopalettivuori ja koko varastosali sisältä haisi melkein tajun menetykseen asti Toyotan Kosankaasutrukkien pakokaasuilta.
Ainoana hyötytietona Jussi oppi huolinnan kansainväliset Incotermit FOBein,CIFein,C&Fein,CADein,L/Cein ja konossimentein,joita hän tulisi käyttämään 80-luvulla Saudin erämaaprojektien materiaalihankinnoissa.

Syysmarkkinat kauppatorilla samoin alkoivat silloin 70-luvun alun sateissa ja Jussi ryhtyi keskittymään opintojensa ohella Baddingin viimeisten hittien opastuksella viilaamalla ja höyläämällä kauppaopiston naisia..ainakin fantasioissaan.
Opistossa vapaa-ajan vietteeksi oltiin keksitty oppilaille ajan vaatimat diskotanssit. Jussi sekä kaupungin ooteekolaisen uuden Centrum tavaratalon johtajan poika oltiin valittu hippojen tiskijukiksi.
Tiskijukat yrittivät matkia Bacardi-rommin rohkaisemina amerikkalaisia DJ:eitä amerikankielisin levein ällin uutuuskappaleiden sanoja,kuten Carpenteresien Rainy Days and Mondays-biisin iskevää sanomaa syksyisestä harmaudesta ja platteudesta:

"Talking to myself and feeling old.
Sometimes I'd like to quit.
Nothing ever seems to fit.
Hangin' around,nothing to do but frown.
Rainy days and Mondays always get me down....

 Karen ja Richard Carpenter 1.8.1971
Jussin pukeutumistyylikin oli muuttunut Turun opiskeluajan vakosamettiajoista.
Nyt hänellä oli niskassaan laivastonsininen ja leveäkauluksinen sekä kultanappinen klubitakki,jalassa isoruutuiset ja upslaakiset bell bottom-housut sekä mustaoranssiset platformilakerikengät.
Ajan iskulauseenakin menestyvän miehen imagolle oli uuden Strong-tupakan iskulause "Miehet,jotka menevät..näkevät ja tekevät..vetävät ne väkevät!".Kaljakuppiloissa se slogaanin viimeinen sana oltiin väännetty muotoon "kätevät"

 Vaffaa mahorkkaa! 


Amerikkalaisuus oli iskenyt muutenkin taantumuksen ja konservatismin mustaamiin pikkukaupungin opistolaisnuoriin aivan vastakkaisesella tavalla elevator musicilla kuin sivistyneemmässä Turun yliopistokaupungissa,missä opiskeluriennoissa laulettiin Koffin kolmosen innoittamina halkolamaisella ja korhosmaisella taistolaisherännäispoljennalla partisaanilauluja tai poljettiin lapikkailla sekä haitarijatsarilla lapualaisoopperaa lattiaan.

Suomen Turkuun pystyi ajamaan amerikanbiilillä huvitteluihin savilaaksokaupungista lauantai-iltaisin 30:ssä minuutissa ilman Liikkuvan Poliisin valkoisten Niilo Tarvajärven keräys-Valianttien tutkavalvontaa.
Jussin mielessä oli jo kehittymässä silloisina herkkinä opiskeluvuosina amerikkalaisen pirssin ostaminen,että pääsisi kartsalle liukumaan siipijenkissä ja pällistelemään itseään komeana ja lyhytkinttuisena autonratissa pääkadun näyteikkunoistaan. 
Amerikan ihme ja senaikainen  päätään nosteleva 50-luvun Happy Days-nostalgia pääsi vasta kunnolla alulleen American Graffiti-filmin,Travoltan Greasen sekä 70-luvun puolivälin väritelkkarin Onnen päivät-sarjan Fonzien raggari-imagon myötä.
Ensimmäisen jenkkiautonsa,kanadalaisen 61-mallisen Pontiac Laurentianin hän kylläkin osti vasta vuonna 1976, astuttuaan v. 1974 kauppaopiston diplomi samettijakun taskussa keskelle persialaista toria ja avioon keski-idän prinsessansa kanssa. 

Jussi perheineen sekä hänen ensimmäiset biilit Pontiac Laurentian sekä Fiat 600D.
Juhart 2008 


Turku opiskelukaupunkina silti jäi papinpojan muistoihin kaukaisena Moselin merimieskapakan kaljalasien kilinänä ja Hämeenkadun iltamyöhäisen haamuratikan kellon kilkutuksena.
Opiskelutaruissa kerrottiin kuinka se keltainen kuskiton ja rahastajaton haamuratikka pysähtyi iltamyöhällä Hämeenportin ravintolan oven eteen  ja oli kuulema joskus jopa yrittänyt koukata varomattomien ravintolasta lähteneiden päälle.
Tarua ihmeellisempää tapahtui kerran opettajakorkeakoulun osakuntajuhlissa Sirkkalan kasarmin upseerikerholla.
Opettajakandit eli ns.spriilamput (tulee sanasta kansankynttilä eli opettaja) kilistelivät aluksi tovereina lasejaan kantaupseerien kanssa,mutta erään opettajanalun tultua riitoihin yhden ylimielisen kinttuväen majurin kanssa käsirysyssä, koko opettajakaartille tulo äkkilähtö kerholta Sirkkalankadun pakkaseen.
Tulevat opettajat ehtivät revanssiksi pistämään narikasta kaikki leijonakokardiset upseerikarvalakit vessanpyttyihin ja eräs juovikas pedagogialokas sai salakuljetettua ulos maxitakkinsa alla puolen metrin korkea pronssisen marskinpatsaan.
Ilmeisenä syynä opiskelijarevanssiin oli monen ikäväksi santsaukseksi kokema varusmiesaika,etenkin ylimielisten kantapeikkojen ansiosta..
Pariin vuoteen osakunnalla oli porttikielto upseerikerholle,kunnes rauhanneuvoittelujen päätökseksi pronssimarski palautettiin upseerikerhon lasivitriiniin.

Turun ratikka No 1 kauppatorilla v.1959
Klubi piristää Wiklundin katolla

1957.Salon savilaaksokauppala.HOPin kulma.
Klubi piristää samoin pankin peltikatolla.
Juhart 2010 

Jussin savilaaksokaupungin oma opiskelukaveripiiri koostui 90-prosenttisesti Turussa opiskelevista koulukavereista.
Kaveripiiri oli sekalainen poppoo kaupungin yksityisyrittäjien,tohtorien,insinöörien ja opettajien pojista.
Jussi ainukaisena papinpoikana edusti papistoa. ja kantoi ylpeydellä samettijakun hartiatoppauksissaan oletettua pahan papinpojan mainetta.
Vain murto-osa kaupungin rikkaiden pappojen perillisistä päätyi luokkataistoon taistolaisina kapitalismia vastaan ja näistä kovin propagandisti ja taistolaisten totuuden torvi oli Jussin entinen lukioluokkakaveri Härmän Jukka,joka laskettiin Penan Saluunan karvalakkipuolen tynnyrituolikalustoon.
Jukka oli lähtöisin veeärräläisestä keskiluokkaisesta kodista ja Salon Palloilijoiden laitahyökkääjän "Nukke" Niemisen kanssa käytti stalinistisia,chegueavaralaisia ja hotshiminhiläisiä kamppauskeinoja poliittisissa kapakkapeleissään pajatsonhakkauksen välissä.
Myöhemmin 70-80-luvuilla Jukka oli täusin luopunut vasenkätisestä ideologiastaan päätymällä kapitalistiksi ja asfalttifirma Lemminkäisen yhdeksi pomoksi.
Raha ja titteli maagisesti kaatoi ideologoiden risuisia raja-aitoja.

Pässillä (BSA) Penan Saluunan kulmalla 1960-luvun lopulla.
Kulmassa silloinen Instrumentariumin liike

Ikuinen pressaehdokas Sauli Niinistö.
Kaupungin nykykuuluisuus ja pukukönsikäs sekä opiskeluaikoina porukan v-mäisimpiä naukujoita.

Pena eli Pentti Koskinen Penan Saluunan Pulpukka-diskon edessä v. 1972

Samoin kävi Jussin leikkikaverille pappilan pihalta vasemmistolaispastori Luikun pojalle.
Jussi oli jo nöösipoikana hiekkalaatikossa tökännyt tätä porkkaanterällä silmäkulmaan.
Turun Moselissa Jussi tapaili tätä pastorin punapartaista poikaa punavalkoruutuisen ja rasvafläkillisen pöytäliinan ääressä.
Pastorinpoika kuului Jussin morsmaikun Sinikan kanssa samaan taistolaiseen soluun ja Jussi uskoi tämän vakosamettijakkuisen ja Hotshiminh-kaulusnappisen lääketieteen kandin opiskelevan hurmeenpunaista lääketiedettä suoraan Maon Punaisesta Lääkärikirjasta.
Jussi kyllä oli vahvasti sitä mieltä ollessaan jo Saudissa 80-luvun puolessa välissä urakkafirmansa ostopäällikkönä, että entinen punalääkäritoveri parkkeerasi samoihin aikoihin aamuisin ässämersunsa jonkun suomalaisen aluesairaalan johtavan lääkärin parkkiruutuun.
Kerran 90-luvulla Jussi tuli nokitusten entisen punatohtorin kanssa Frankfurtin lentokentän kansainvälisen puolen baaritiskin edessä.
Turkkilainen Viktor Klimenkon näköinen viilsikäs kyyppari tarjosi Heinekenia purkissa,kun tutunnäköinen punapää astui viereen satiiniharmaassa puvussa ja samsoniitti sekä isohko musta torvilaukku käsissään.
Pastorinpojan porkkananpunaisesta kikkuraparrasta eikä kuluneesta samettijakusta ollut jälkeäkään.
Varakkuus kultaisina ranneblingeinä hehkui tämän olemuksesta kuin Lontoon Eastendin kuuluisista Krayn gangsteriveljistä.
Papinpoikien tavatessa ja kättä viskatessa Luikun pojan ranteesssa kiilteli kultaroleksi.
Vanhana muistona tämän silmäkulmasta kiilsi parin sentin arpi,jonka Jussi oli tökäissyt suksenporkkaalla vuoden 1956 talvella .
Arvesta ei keskusteltu eikä Moselin merimieskapakan poliittisista erimielisyyksistä,vaikka Jussi sydämessään ikuisesti muisti Luikun pojan kutsuneen häntä faskistipaskan pastorin pojaksi.
Jussi kysäisi mihin herra oli menossa,johon singeelrattu,hiukan ohimoilta harmaantunut tohtori kertoi menevänsä Milanoon joillekin jatsijuhlille ja heitä on kolmisen tohtoria reissussa pienenä kajaanilaisena messinkitriona.
Hän itse soittaa tenorisaksofonia.
Jussille pälkähti mieleen juttu eräästä harrastejatsarista presidentti Bill Clintonista ja ryhtyi piruissaan kertomaan sitä Luikun pojalle:
"Teksasin kuvernööri George Bush oli ollut Clintonien vieraana Valkoisessa Talossa.
Iltamien aikana George oli kysäissyt vessaa,jolloin Hillary Clinton oli taluttanut tämän kädestä presidenttiparin privaattitoilettiin.
George oli ollut ällikällä lyötynä ihmetellyt vessan marmorilattioita ja -seiniä.
Lavuaaritkin olivat kullattuja hanoineen. 
Jopa vessan komea pisuaari oli kullattu!
Teksasiin palatessaan hän halusi rakennuttaa itselleen aivan samanlaisen vessan,ettei olisi pekkaa pahempi.havitellessaan mielessään jo maan uutta valtapallia.
Illalla Bill oli mennyt iltatoimilleen luksusvessaansa ja juossut kysymään makuuhuoneesta Hillaryltä,että kuka saatanan kusipää oli kussut hänen saksofoniinsa."

Jussi kaadettuan Heinekenin loput purkista kurkkuunsa katsoi ällistyneenä ympärilleen,kun punatohtori oli jo menossa kaukana saksofonilaukkuineen metallitutkaportista sisään terminaalin kansainväliselle puolelle.
Sen koommin Jussi ei ollut kuullut lapsuuskaveristaan.
Papinpoika alkoi hyräilemään Glenn Millerin Little Brown Jugia...
Jussi lähti suunnistamaan perässä samasta portista Singapore Airwaysin lennolle Manilaan.

Clintonin saksofoni huutokaupassa.

jatkuu..













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti