Hyvä kaveri vaiko Pare Ko? 4.Papinpoika pakanamailla-sarja

1964 Peugeot 404

Raimo-poika varjoiselta kujalta
--------------------------------------------------------

"Hän muuan poika vain on lailla poikain toisten
Hän tuntee yön ja varjot päiväin aurinkoisten
Hän viheltää kun kautta kujain sokkeloisten
Tie turistin ja neidonkin käy iltaisin..."
Seija Lampila

Pudottuaan Saloran tehtaalla osaston esimiehen toimiston pallilta alakerran hallin betonilattialle Jussi sai esimiehekseen laadunvalvonnan työnjohtajan työteknikko Raimo Varjosen.
Ramin olemukseen laperlalaisen pienviljelijätilan poikana oli sananmukaisesti hitsautunut yhteen työ sekä teknikko.
Hän kaiken kätevyytensä ohella oli myös hyvä hitsari.
Työteknikoksi hän valmistui turkulaisesta kirjeenvaihtokoulussa Högforsin sorvin äärestä.
Sinistä Armiroa alinomaan polttava ja kasvoiltaan salolaisen romukuskikuuluisuuden Mikke Mannerin näköinen ja suupielestään vinoileva Rami oli viitisen vuotta papinpoikaa vanhempi.
Jussia ja Ramia yhdistivät löysäsuinen vinoilu ja kiinnostus kaikkiin tekniikan salaisuuksiin.
Rami oli kätevä käsistään ja hänen Venemestarinkadun kulmatalon pihaverstaasta syntyi omatekoisia sorveja ja muita mekaanisia työkaluja ja jopa vanhasta Manet-skootterista koottu pienoisauto mopoiluikään kasvaville pojilleen.
Jos oltaisiin eletty 1900-luvun alkua Ramista olisi kekseliäisyydestään ja maalaistalon mekaanikkona tullut vaikkapa suomalainen Henry Ford.
Kummatkin keksivät pelejään "maalaisjärellä".
Yhdessä Jussi ja Rami rakensivat papinpojan halikkolaisesta romiksesta snellmannilla ostaman 56-mallisen Lambretta-skootterinkin ja ruiskumaalasivat sekä kasasivat sen polkaisukuntoon Taunuksen hopeaväreissä.
Ramin elämännuoranahan oli ,että kaikki maailmassa on ihmisen kädellä tehty ja hänkin omalla talonpoikaisjärjellään pystyy takuulla tekemään samoin.
Toisena Ramin ohjenaruna oli se,ettei kaikesta tarvitse maksaa viimeistä hintaa ja yleensä hän hankkikin tarpeensa romiksista ja kaatopaikoilta ilmaiseksi niinsanottuun Nykäsen Valinnan hintaan.
Ramin Peugeotin peräkärry oli aina Teijon tien roskikseen mennessä täynnä talon nurkista kerääntynyttä romua,mutta kaatopaikalta takaisin tullessa kärry oli vielä täydempi kaatopaikan aarrelöydöistä.
Kaatis oli todella romunkerääjän aarreaitta ja kerran Jussi löysi sieltä jopa laivakompassinkin,jonka hän antoi Ramille asennettavaksi valmistamansa Renault Goelette-matkailuauton kojetauluun.
Goeletten Rami oli ostanut halvalla entisenä VR:n jakeluautona huutokaupasta. 
VR--Valtion rautatiet...Varjonen Raimo....!!

1969 Saviem Renault Supergoelette

Pakettiauto kulki matkailukuosissaan vielä VR:än siniharmaissa väreissä,johon hän oli maalannut sähköwagnerilla haaleankeltaisen vyötäröraidan.
Rami olikin lounaissuomalaisen vaatimaton ja spartaaninen värivalikoinnissa.
Päätään hän kerran pudisteli Jussillekin ohitustien E-marketissa,kun papinpoika osti itselleen kenkäosaston alennuslaatikosta piikkikärkiset punaiset spittaritkin, sanomalla,ettei koskaan panisi punalipun värisia patinoita jalkoihinsa.
Mutta Jussi olikin värisilmäinen taiteilija eikä mikään harmaateryleenipöksyinen työpyknikko!

Oman 64-mallisen Peugeot 404:nkin Rami maalasi samalla sähköwagnerillaan kermanbeessiseksi suoraan Tikkurilan emalimaalien värikartasta.Maalauksen hän ruiskutti yhtenä kesäpäivänä autotallin edessä riippakoivun alla suuttimestaan räkivällä maalipruutallaan.
 Jussin varoitellessa emalimaalin pitkästä kuivumiajasta Rami seuraavana aamuna sai pinseteillä irroitella  tippuneita koivunlehtiä sekä maalinhajun  huumaavasti houkuttamien hyttysten että muiden yö-ötököiden ruumiita pintaväristä.

Raimon Liisa-vaimo,vaaleatukkainen Saloran teeveetehtaan nauhatyöläinen näytti ulkoisesti ystävälliseltä ja joskus jopa ylitsepassaavalta Jussin vieraillessa talossa Ramin apurina verstasprojekteissa.
Kuitenkin parisuhde näkyi rakoilevan Ramin aina ärähdellessä kahvikupin reunalta Liisalleen jotain äkäisesti.
Varjosten pojat olivat siinä kymmenen ikävuoden huippeilla silloin ja heistäkin heijastui isänsä kaltainen kiinnostus mekaanisiin ja bensiinillä pärpättäviin vehkeisiin.
Aina farkkujen perseet rasvassa ja sormenrystyset verillä kuin isällään!
Rami monasti kertoi Jussille verstaan puolella ja joskus kesäiltoina kuppia tehdessään omakotitalon vinttikamarissa, että Liisalla fiiraa pahasti nupissa.
Liisa kuulema oli iltaisin etsiskellyt vintistä miehensä luultuja tyttökavereita ja oli täysin varma,että Ramilla oli siellä jossain piilossa varavaimo.
Vaimonsa haamujen näkeminen oli tehnyt Ramistakin ärtyneen ja helposti paikaltaan ylöspomppivan säikyn,jolle pienikin huolimattomasti lausuttu ja väärinymmärretty sana sai tämän repimään työhaalarinsa.
Ajan mittaan Liisa-rouvalle ilmestyi keittiöönkin kaikenlaisia kuviteltuja vieraita,joidenka kanssa hän piti kokkareita koskenkorvapullon kera.
Liisan mielikuvitusleikit olivat menneet pahemmiksi kuin lapsuudenaikaiset tyttöjen leikkimökkikalaasit,missä tarjottiin teetä ja pikkuleipiä kuvitelluille vieraille.

Tea for Two
Juhart 2004

Erosta siinä keskusteltiin tai oikeasti Rami ei keskustellut muuten kuin avioliittoneuvojan kautta.
Ramilla ei ollut minkäänlaista psykoloogista silmää vaimonsa käsittelyssä,mitä nyt vihoissaan paukutteli ulko-ovia perässään ja potkiskeli verstaassaan työsaappaallaan ilmakompressorin painesäiliön kylkeen,että isonvarpaan kynsi lohkesi.
Yhden pahan haamunäkymisen jälkeen Liisa vietiin sirra-autolla Märynummen mielitautisairaalaan, Ramin pistäessä eropaperit vireille.
Raimo funtsaili kotonaan majan muuttoa ja laskeskeli teknikon taidoillaan laskutikulla muuttokustannuksia.
Hän näki tekniikan miehenä pienen maailmansa vain sepiapiirustusten mitoissa ja skaaloissa sekä vernierin mittatunkin leuoissa pieninä mikroina.
Jos hänellä olisi ollut aikaa,niin naisesta malliobjektiivina hän olisi voinut hahmoitella konepiirtäjän taidoillaan  räjähdyspiirroksen osineen ja viitteineen paremmin kuin Leonardo da Vinci.
Naiset hän laski käytännöllisyyden sekä uutteruuden mukaan.
Ulkonäöllä ei ollut niinkään väliä..
Liisa oli laskettu kustannuslaskuista pois käytöstä.

Liisan selvittyä lataamosta käyttökuntoiseksi palaamalla väritelevisiokokoonpanonauhalle kiinnittämään kuvapuken kauloihin kuparilankakeloja ,Rami oli erorahoilla ja pankkilainalla hankkinut itselleen Uskelan kirkonmäen kupeesta Rauhalankadulta kaksiporstuaisen ja kaksikerroksisen omakotitalon
Itse hän pihinä miehenä asutti yhtä yläkerran vinttiyksiötä panemalla vuokralle alakerran yksiöt.
Kellariin hän rakensi saunan pesuhuonein sekä uuden verstaan.
Piharakennukseen hän teki "Pökötilleen" autotallin ja talon toista päätä hän piti puutyöverstaana.
Rami alkoi nauttimaan rinta rottingilla uudesta vapaudestaan,mutta silti jossain hänen aivolohloissaan raksutteli käytännöllisen ja uutteran vaimokkeen hankinta.
Hulluista ämmistä hän oli saanut tarpeekseensa.
Ämmistä puheenollen Rami kutsui omaa Lempi-äitiäänkin hulluksi ja pakkomielteiden kahlitsemaksi akaksi.
Hän ei koskaan tullut ajatelleeksi,että oli saattanut periä äidiltään samoja geenejä,Hänestä itsestään heijastui pakkomielinen ärsyyntyminen kaikesta järjestyksen puutteesta..oli se sitten puolen asteen heitto suorakulmasta tai tuhannen milliosan heitto sorvatussa esineessä.
Isäänsä hän ei tuntenut kuin potrettikuvista maalaistalon vierashoneen piirongin päältä.
Isä oli kuollut Talvisodassa jossain Karjalassa... ehkä jossain Syväjärvellä
Jostain salaperäisestä voimasta Rami nuotteja tuntemattomana ja soittopelejä tuntematta oli ostanut halvalla käytetyn pianohaitarin eli rantapianon ja itseopiskeli soittamaan Syväjärven polkkaa.
Hiljalleen hän jopa uskaltautui soittelemaan hanuriaan pienelle ja valitulle laadunvalvonnan kavereiden piirille kotikutsuillaan koskenkorvapullo lasisena laulukirjana jalkojen välissä

Pianohaitari

Jussi ja hänen laadunvalvojakaverinsa Kemppisen Arto tarjoutuivat useina viikonloppuina Ramin ilmaisiksi hantslankareiksi esimiehensä maatilalle Suomusjärven Laperlan kylässä.
Taloa emännöi Ramin yli 70-vuotias Lempi-äiti ja Jussi ryhtyikin pian kutsumaan pientilaa Lemmentilaksi.
Ilmaistyövoimaksi maatalon nurkkiin yrttimaalle,navetan katon korjaukseen sekä metsänperkaamiseen oli myös tarjoutunut laadunvalvonnan yksi naislaaduntarkkailija Aaltosen Leena,uuttera ja kätevä huushollinainen.
Leena yleensä saapui tilalle perheen Toyota Corollalla apuriksi Reijo-miehensä kanssa.
Reijo työskenteli kaupungin lähistöllä Inkereellä Talmu-tuotteen varastomiehenä ja trukkikuskina
Reijo oli hiljainen mies,joka puhui kysyttäessä yleisurheilusta ja Talmulla tehdyistä Saabin takavaloista.

Lempi oli aina talkooporukan saapuessa haravoimassa pihaa robottimaisen äkkinäisin ottein maahan tippuneista koivunlehdistä ja pyllisteli lehtikeon ääressä sytyttämässä kasaa tulitikuilla.
Talvisin apureiden saapuessa illalla talon pihaan auton valokiiloihin lumipyryssä piirtyi kuva Lempistä karjakkomekko päällä luomassa kuuppalapiolla lunta ajotieltä
Lempi oli yhtä uuttera ja uupumaton kuin ainoa poikansa ja ainoa lapsensa.
Lempi passasi tuvassa vieraiden silmien alla poikaansa ylenpalttisesti kahvin kaadossa ja hiukopalan tarjonnassa,johon Rami yleensä äkääntyi moisesta hössöttämisestä ja höösäämisestä.
Lempin lemmenpoika Rami oli silloin vuonna 1979 nelikymmenvuotias.

Leena-rouva ja hänen Reijo-miehensä olivat vanhempia jo melkein aikuisäkäisille lapsille.
Jussin ja Arton kanssa pariskunta auttoi melkein joka vuodenaikoina esimiestään talkoovoimana ruoka-ja kaljapalkoilla.
Porukka oli kiinteä topparoikka navetan katon pellityksessä,pikkuklapitalkoissa,vanhan mäensyrjässä nököttävän punamullatun mummonmökin remontissa sekä kaikissa tilan pikkukorjauksissa.
Rami oli suunnitellut mökkiä kesäasunnokseen,koska tilan pellot oltiin vuokrattu ja lypsävät myyty.
Lempi-äidistä hänellä ei ollut mitään huolta.pitäessään mammaansa ikiliikkujana.
Rami päättikin vuokrata kaupungista omakotitalonsa muuttamalla lopullisesti Laperlaan vasta 1990-luvun puolenvälin jälkeen.

mummon mökki

Mutta silloin vuoden pimeänä lokakuisena iltana vuoden 1980 nopeasti lähestyessä ja Jussin viimeisenä vuotena Saloran Ankkalinnan valaistun sorsalogonkin pian sammuesssa, tehtaan laadunvalvontaväki piti talkoopirskeitä Ramin mummonmökin tuvassa.
Kaikki olivat koolla saunanraikkaina ja ehkä pukuhuoneessa tarjotun kossuryypyn punoittamina.
Saunakahvit oltiin juotu Ramin kaataessa kupin pohjiin kovempaa.
Iltaa myöten kupit kannettiin tiskialtaaseen ja tilallet pantiin BP:n bonuslasit.
Leenan Reijo-miehellä oli vaikeuksia pitkän ja luisen nenänsä kanssa ryystää lasista kastamatta nokanpäätään,jolloin pappilan Jussi kävi hakemassa tälle saunasta saunakauhan.
Kauhan mitalla Reijon silmäluomet olivat pian sulkeutumassa ja talkooporukka kantoi väsyneen talkoomiehen,jonka nenästä vuosi rään sijasta puhdas koskenkorva, vinttikamarin hetekkaan nukkumaan.
Tupaan jäi vain kolmikko talkooväestä,Rami,Leena ja Jussi.
Jussin edessä Rami eikä Leena uskaltautuneet esiintyä lähempänä,mutta kaikille laadunvalvojille oli avoimena salaisuutena,että jotain suhdetta oli ollut kytemässä.
Usein Jussi tullessaan laaduntarkkailureissuilta ulkovarastoilta tapasi Ramin seisomassa laadunvalvontapöydän ääressä Leenan vieressä polttamassa sinistä Armiroa letkeässä keskustelussa.
Leenaa paljon nätimpi ja komeampi Ritva kuunteli sivusta parin toistensa kehuskeluja.
Kerran Jussi oli kysäissyt Ramin tilalla Leenalta,joka oli perkaamassa yrttimaata navetan kyljessä,että millaista se elo on sen herra Aaltosen kanssa.
Leena oli vastannut lakoonisesti:
--Mitässää luules?
--Reiskall ku kelppaa se,etton pääll puhttat ja lämmöse vaihtokalsarit ja töire jälkke pitkän klyyvarisas eres lämmin lihasoppa faril!
--Ehttosi se isttu nahksoffal tuijottamas yleisurheiluu silmä nuriskäsin yhre keskikalja juatuas.
--Tennismatsei katellessas sen nuppi hyppii joka mailan kolahruksest erestakas ku jolla kuikal..
--Eimme ol niit petihommii tehty vuaskaussiin..
--Ei meitil muut suhret ol..ku maattan samoje fällyje all ja kun olla saatu kakarakki koulutetuks ja tytärki o menos avijoo!
--Poik o ammattikoulus ja päässe kevääl autonasentaja papru fikas automyynttii plootupualen hitsariks..
--Et semmost!

Shellin hitsari

jatkuu..