perjantai 30. syyskuuta 2011

Hyvä kaveri vaiko Pare Ko? 5.Papinpoika pakanamailla-sarja

1985 Citroen BX 16 TRS
Ranskalainen sitruuna ja nurkanvaltaaja (jatkoa pojalle varjoiselta kujalta)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vuonna 1989 Jussi oli saapunut lounaissuomalaiseen savilaaksokaupunkiin viisuminvaihtolomalle Saudista .
Jussin kaveruus Ramin kanssa oli säilynyt ennallaan ja aina lomillaan papinpoika käväisi vierailemassa sukulaissielunsa luona.
Sukulaissielulla Jussi tarkoitti kaverusten yhteisiä harrastuksia,haitarinsoitto poislaskettuna.
Jussi toi jopa ensimmäisen filippiinovaimonsa Bicolin Nancyn Ramille näytettäväksi vuoden 1982 talvella,mutta sai kuulla sivusta kaverinsa ja tämän avo-naisen Leenan keskusteluista sekä naurun hörähdyksistä,että Jussi oli tuonut näytille mustihoisen apinatytön, isosieraimisen kookospähkinän kerääjän.
Silloin Jussilla olisi joidenkin aivonsisäisten hälytyssireenien jo pitänyt soida,mutta pani ilkkumiset vielä kaveruuden piikkiin.
Jussi asui  muutaman kuukauden 1989 keväällä Ramin tarjoamassa alakerran hellahuoneyksiössä odotellessaan uutta saudiviisumia King Faisalin sairaalaan Riyadhissa,missä hänen uusi filippiinohoiturivaimonsa Gerry työskenteli.
Nancyn suhde oli katkennut Bicolin Guinobatanin pikkukaupungissa vuonna 1983 eroon Jussin havaittua,että filsunaisen naituaan hän oli myös nainut koko suvun.


Hänelle samoin naurettiin Arabian Lamahin Riyadhin konttorissa,että ostopomo oli pannut päänsä syvestä saveen naituaan toisen filippiinittären,mutta korjaantumattomana viirupöllönä hän jätti irvailut omaan luokkaansa.
Nyt tämän vuoden syykuun 13. päivänä 2011 taikauskoisten päivityksessä sitä avioliittoa on kestänyt 26 vuotta!
Bicolin Nancy sai kipurahoiksi Jussin rakentaman aurinkotalon ja punaisen MacArthur-jeepin.
Eroprosessi oli jollain tavalla erikoinen Spystoori,jossa Jussin maksamilla erorahoilla Nancy oli palkannut yksityisetsivänkin norkoilemaan Jussin ja Gerryn Manilan Paranaquen kaupungin talon nurkille.
Nancy itsekin teki etelästä Bicolista 600:n kilometrin bussireissuja Manilaan seuraamaan Jussin liikkeitä.
Tämä istui papinpojan asuinalueen Molave Subdivisionin portin viereisen sarisarikipsan penkillä venttaamassa kauppaneuvotteluja Jussin kanssa lisästipendistä erosta johtuneesta kivusta sekä särystä.
Jopa Riyadhin konttoriin Nancyn Saudissa työskentelevä vanhin broidi soitteli Jussille tarjoamassa tappouhkauksia.
Jussi oli lukinnut aivonsa kokonaan muistoista ja yhteiselosta Nancyn kanssa strutsina,joka oli pannut päänsä australialaisen outbackin santaan nälkäisten dingokoirien piirittämänä.
Hänen aivosoluissaan alkoivat haalistumaan Kodakin polaroidkameralla otetut värikuvat yhteisistä lomareissuista Sorsogonin kultahiekkaisilta rannoilta sekä Mambajaon saarten kuutamouinneista tropiikin yössä rikkivesilähteillä.
Unissaan hän näki punaisen MacArthut-jeeppinsä ajavan horisonttiin Nancyn ohjustamana.
Unensa sountrackiltä hän kuuli Nancyn broidin pikkusiskolleen tarjoamia uhkauksia:"Finish the Finnish!"

Rosterinen MacArthur-jeeppi.In God We Trust
Papinpoika oli tuonut saudeista oman vientiautonsa vuonna 1987 Suomeen, käyttämällä sitä loma- kulkuneuvonaan.
Auto oli lentänyt Riyadhista Saudian rahtijumbolla Frankfurtiin,mistä Jussi ajoi autobaanalla Travemündeen.
Finnjet vei yönyliseilauksessa saudiauton Helsinkiin.
Silloin vuoden 1989 toukokuussa ennen lähtöään takaisin Saudiin Rami oli innostunut Jussin sitikasta ranskalaisten autojen ihailijana ja Riyadhin sekä Jeddan kuumat kadut kolunnut saudisitikka vaihtoi omistajaa,tällä kertaa Ramin nuoremman pojan ylpeydeksi.
Lähtömainingeissa Rami oli ehdottanut Jussille,että seuraavan kerran hyvä kaveri voisi myydä hänellekin seuraavan tuontiautonsa, panemalla tilauksen Peugeot 505-farmarille.
Jussi ei ollut niinkään innostunut asiasta,koskei vientiautot oltu tarkoitettu trokaukseen,josta tulli-ja veroherrat mielellään suomalaiskateudessaan panisivat raskaat sakot niskaan.
Vuonna 1995 Jussin saapuessa Manilasta Suomeen tuuletus- sekä työnhakulomalle Rami oli ostanut tuontiautoa odotellessaan Citroen BX 19 GT:n,ettei olisi kateudessaan ollut pekkaa pahempi saudikaverilleen.Vanha 1964-mallinen ja emalinbessinen Peugeot 404 oli ajettu varastoon Laperlan tilan yhteen latoon.
Suomessa elettiin silloin lamakautta ja suurta työttömyyttä, papinpojankin joutuessa ansiopäivärahoille ja jopa sosiaalitoimiston venttasalin penkille odottelemaan stipendinhakuhaastaatteluja.
Jussilla oli samoin väliaikaisen asunnon hankkiminen edessä viettämällä kiertolaisen siskojensa luona öitään.
Siskotkaan eivät kauaa halunneet pitää hyyryläistä nurkissaan omissa kiinteytyneissä elämäntyyleissään.
Jussi tapasi Raminkin kerran kaupungille eikä hänelläkään ollut intoa tarjota talonsa tyhjää alakerran lukaalia köyhtyneelle kaverilleen.
Oliko syynä se kaverille tuontiauton tuomattomuus?
Erään yön vieton Ramin ainoa hyyryläinen Puhakan Jaakko tarjosi alakerran hellahuoneessaan,mutta tälläkin oli tyttökaverinsa kanssa omia yksityisä puuhia.
Jaakko Ramilta saamilla avaimilla tarjosi yökortteeria pitkän matkan vaeltajalle lämmittämättömässä naapurilukaalissa,jonka kylmällä lattialla papinpoika nukkui viluissaan.
Seuraavana aamuna talon pihaan ajoi Ramin harmaa sitikka.
Rami pyysi Jussia pihalle,missä tämä sinisen Armiron savussa vihoitteli Jussille luvattomasta nurkanvaltauksesta.
Jussi tajusi läksytyksestä Ramin muuttuneen täysin entisestä kaverillisesta imagostaan hermostuneeksi ja pikavihaiseksi kivenpotkijaksi.
Olivatko takana syyt pitkään pitkään venyneessä triangelidraamassa Leenan ja tämän pitkänokkaisen miehen kanssa,vaiko viimeaikainen lomauttaminen sekä pakkoeläkkeelle pano Nokian monitooritehtaan laadunvalvonnasta?
Pihalla Rami äksyili polttelemalla lyhkäsiä armiroitaan, polkemalla tumppeja adidaksen kumikannalla piharatamoihin ja lausui lopuksi:
--No kylmaar mää sitte voisis vuakrata sull sen kämpä,jossää oles nii pahas välikäres!!
--Mutt vuakraraha tulevas sitt joka kuukaure ekapäivä pankkitilill ja sähkön ja veren kulutuksen mää karhuun kätteen mittarin mukkan...
Jussi asettui taloksi kalustamalla sen isältään perimillä 50-lukuisilla Askon sohvakalusteilla ja helluntailaisten kirpparilta ostamalla laverisängyllä.Kierrätyskeskuksesta hän haki ostamallaan vanhalla Tunturi-ookapyörällä vanha 50-lukuisen Hoover-pölynimurin.
Rami asensi puhelimenkin heikkona hetkenään keittiön seinälle,jotta voisi udella Jussilta, miten naapurin Jaakko viettää elämää ja miteä naapurit siitä sanovat.
Samoin hän halusi Jussin kollaavan toisen alivuokralaisensa sähkösaunan käyttöä ja varastaako Jaska hänen polttopuitaan liiteristä.
Jussi oli tilannut talveksi omat hellapesä-ja uuniklapinsa ,auttamalla myös Jaskaa polttopuissa.
Hän ei ollut yhtä nuuka kuin vuokraisäntänsä kaverien jelppaamisessa.
 Ramista puski läpi uusi piirre...ääretön uteliaisuus ja varovaisuus naapurisuhteista.
Tällöin Jussi laski Ramin palkanneen hänet Armiron tarjouksilla Rauhalankadun naapuriagentiksi sekä ilmaiseksi talonmieheksi.

Nykyaikainen puhalluskonetalomies


Se vuoden 1995 talvi oli papinpojalle oikeata uusköyhyyden kokemista,vaikka kehuskeli itselleen puutteensa alla omistavansa talon saaressa..Filippiinien saarilla.Työmahdollisuuksiakaan ei ollu tarjolla lamassa,vaikka kerran hän oli pistänyt hakupaperitkin Benefonin materiaalipäälliköksi.
Jussia kantoi ikeenä työmarkkinoilla ikä sekä pitkä ulkomaan kokemus yritysten johtopaikoilla.
Toisena syynä oli suomalaisen yrityshierarkian työkateus,missä kukaan ei värväisi kokeneempaa kaveria alaisekseen,joka voisi viedä oman pallin alta.
Benefonin toimitusjohtaja Niemisen Jori oli entisiä Saloran Mobiran matkapuhelinosaston pääkkäreitä.
Jussin entinen know-how-osaston sihteeristä Norkelan Silvastakin oltiin voideltu Mobiran johtaja.
Silvan ja hänen yhtä v-mäisen Jorma-miehensä kanssa Jussilla oli aina ollut kärhämää Saloran ajoilta.
Ilmeisesti Saloran viidakosta oltiin rummuteltu jotain negatiivista Jorillekin papinpojasta.
Benefonilta ei koskaan edes vastattu hyvien tapojenkaan mukaisesti kirjeellä..."We are sorry,but we have selected Mr..".
Benefonin luuri jäi pysyvästi kiinni Jussin nupissa..

Rami kävi Laperlasta kaupungissa sitikallaan tarkastamassa taloaan kerran viikossa.
Jussin Ramin pojalle myymästä saudisitikastakin vuokraisäntä osasi nälväillä,että auton kaikki kumiosat olivat kuivuneet Saudin kuumuudesta ja että papinpoika oli vetänyt heitä retkuun.
Jussi kertoi myyneensä kaksi vuotta vanhan auton sellaisena ja katsatettuna ja että ostajien piti tietää ostaneensa käytetyn auton.
Jussi oli hyvillään siitä,ettei tuonut kaverilleen sitä Peugeot-farmarina.
Ääni oli muuttunut hyvän kaverin kellossa.
Silloin saudiaikoina 80-luvulla savikaupungissa vieraillessaan Jussia pidettiin vieraana kuin kunkkua tai miten isonsiskon entinen poikaystävä ja alkoholisoitunut runoilija Helmisen Seppo kutsui häntä "Prinssipojaksi".
Seppokin huijasi häntä,vaikka oli saanut ranteeseensa kehukapineeksi Saudista ostetun kulta-Radon,ottamalla itselleen snobina Jussin isosiskon naulakoon jääneen upouuden Seppälän popliiniberberin.
Jussin köyhentyneenä saudiprinssipoikana perätessä sitä,pappilan mökin rekolin mato-omenaviinillä ja keskikaljalla tuhonneen runoilijan aivot olivat yhtäkkiä saaneet äkillisen muistihäiriön.

Arabialaiset beduiinivarkaat
 Saudissa vastaavaa pitkäaikaista lainausta kutsuttiin Alibaba-urakoinniksi.
Filippiineilläkin tunnusomaista pitkäaikaista lainausta ja ei-koskaan tapahtuvaa palautusta kutsutaan sanoilla "Utang Kalimutan"..unohdettu lainaaminen.
Maan kirjoittamattoman lainauslain mukaan yli vuoden lainaus muuttuu  lainaajan omaisuudeksi.
Termi näyttää kulkeneen rajojen yli Suomeenkin kansainvälisenä versiona.


jatkuu...  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti