 |
| Last LNER Mogul passing through Forest Gate Station in NE London in 1952 Juhart 2003 |
Junamatkailua
---------------------------
Jussi ja Fammu seisoivat Kings Crossin rautatieaseman laiturilla konduktöörin avatessa hövelisti heille ovea vihreään LNER-rautateiden Pulman-vaunuosastoon.
LNER tulee sanoista London Northeastern Railways,mikä junillaan kuljettaa matkalaisia Edinburghiin asti Skotlantiin.
Kyseinen juna on nimeltään The Scarborough Flyer,mikä veisi matkaajat Scarborouhiin Sheffieldin ja Yorkin kaupunkien kautta.Sheffield on kuuluisa terästeollisuudestaan ja laadukkaista keittiöveitsistään.York taas on kuuluisa risteysasemastaan.
Rouva Hughes oli kutsunut heidät Pickeringin pieneen maalaiskylään Scarborough lähistöllä viettämään viikon miehensä Haroldin kanssa omistamalleen maatilalleen.
Junan veturi,mikä oli ristitty Blue Peteriksi puuskutti höyryjä radalle sylintereistään.
Konduktööri auttaessaan Fammua vaunuun toisti varoitukseksi moneen kertaan vaunun ja laiturin välistä rakoa:
--Mind the gap--mind the Gap madame!!
Uteliaana tämä vielä kysäisi Fammulta:
--Are you going to Scarborough Fair?
..koska heinäkuussa pidettiin kaupungissa elonkorjuujuhlia,joita ollaan juhlittu jo pakana-ajoista asti paikkakunnalla.
Fammu vastasi:
Yes..daahling...Do they have rosemary and thyme for sale there?
--I am fond of Yorkshire herbs..
Fammu oli pukeutunut tyypilliseen englantilaisen maalaiskartanon rouvan asuun, harmaaseen tweed-jakkupukuun ja tweedhattuun kuin brittiläinen näyttelijätär Margaret Rutherford,joka aina halusi pitää omat vaatteensa päällään näytelmissä sekä elokuvien kuvauksissa.
Fammu pystyi matka-arkkugarderoobistaan pukeutumaan kaikkiin tilanteisiin vaativiin osiin,mutta tweedasun hän oli ostanut Lontoossa eräästä Oxford Streetin naisten pukimosta.
Vaikka Margaret Taylor Rutherford oli Fammua kaksikymmentä vuotta nuorempi ,vanharouva piti näyttelijätärtä sukulaissielunaan ja englantilaisleidi-idolinaan.
Rouva Hughes oli vienyt Lontoossa Josefinan katsomaan Globe-teatterissa esitettävää Oscar Wilden näytelmää The Importance of Being Earnest,missä Miss Rutherford näytteli Miss Prismiä.
Fammu piti myös näyttelijättären eksentrisyydestä,mikä johtui toistuvista depressioista, sairaalahoidoista ja sähköshokkihoidoista.
Margaretin isä Julius Rutherford Benn oli samoin kärsinyt mielenvikaisuudesta ja oli vuonna maaliskuun 4. päivänä 1883 vihille menon jälkeen tappanut kirkkoherran, lyömällä pappismiestä pissapotalla päähän.
Fammukin oli kuuluisa omista omalaatuisuuksistaan,kun hän oli päättänyt kerätä varoja suojeluskuntatalon kylkeen ja rakennuttaa ruokalasiiven,jota talon piirtänyt arkkitehti oli vastustanut epäfiininä.
Vanharouva oli saanut kauppalan rikkailta sen verran lahjoitusvaroja ja päättäjiltä suostumuksen,että siipi lopulta rakennettiin.
Ainoana puutteena rakennussivellä oli,että siihen pääsi vain suojeluskuntatalon pääoven kautta.
Kauppalan kesälesket suosivat silti Fammun menyitä,koska häntä pidettiin paikkakunnan parhaana pitokokkina.
Ruokalasiipeä kutsuttiinkin ulko-ovettomuutensa takia Josefinan Umpisuoleksi.
Miehensä Fjalarin vatsan hän oli pitoruoillaan saanut isoksi oikeaksi "kalaskulaksi",
Yleensä kesteissä frouvaihmiset puolestaan kävivät santsaamassa pitopöydistä parjaat palat,jolloin Fammu oli
kantanyt keittiön puolelta lisäeinestä pöytään lausumalla:
--Voi..voi.ändå di där fruar?
--Herrarna få bara persilja?
Jussi muisti hyvin tapauksen sinä aamuna,kun Queen Elizabeth-höyrylaiva oli ohittanut Isle of Wightin ennen saapumistaan Southamptonin satamaan.
Ennen astumistaan laivan I luokan ravintolaan syömään aamiaista isoäiti oli oikaissut Jussin päästä Finska Flåttan-merimieslakin suoraan ja raaputtanut punalakatulla etusormen kynnellä pojan merimiespuvun rinnuksesta eilisestä aamiaista jäänyttä munatahraa.
Fammulla oli pakkomielle järjestyksestä ja siistiydestä.
Aamiaisen alussa isoäiti oli kinastellut miestarjoilijan kanssa salongissa menyystä,miksei ruokalistan alkuruoat ole kirjoitettu aakkosjärjestyksessä.
Närkästyneenä muna-alkuruokien sekavuudesta Fammu oli torunut kaulasta päälakeen punastunutta tarjoilijaa,että koko luncheoni menisi sekavuudestaan munakokkeliksi .
Jussin hävetessä vieressä Fammu oli kirjoittanut Parker-mustetäytekynällään kangasservietille aakkos- ja numerojärjestyksessä uuden menyyn ja terveiset pääpurserille:
1.Gold Eggs Wladimir
2.Hungarian Omelet
3.Poached Eggs Benedict
4.Scrambled Eggs with Ham
..Mr.Headburser...please put your Eggs in Order!
Miestarjoilija oli poistunut takaperin keittiön ranskalaisia ovia paukutellen ja Jussi oli kuullut kovaa hörötystä sisältä,valkoisten kokinhattujen ja punakoiden subsheefien naamojen vilkkuessa heiluvien pariovien pyöreissä ikkunoissa.
Jussin Fammu oli pukenut englantilaisen public school-pojan asuun.
Finska Flåttan-merimiespuku oli pantu matka-arkkuun..Fammu oli tarkka matka-asuista,jotka sopisivat kuhunkin matkailumuotoon.
Jussi tummansinisessä takissaan,lyhkäisissä samanvärisissä housuissa,koululippalakisssa ja uusissa mustissa patenttinahkakengissä kompastui jo vaunuun noustessa nenälleen lattialle,koskei ollut tottunut uusiin kovapohjaisiin patinoihinsa.
Hän oli vinkunut Fammulta lupaa pitää jaloissaan amerikkalaisia kumitossuja,mutta isoäiti oli jyrkästi vaatinut pysymään määrätyssä pukeutumiskoodissa.
Junamatka Scarboroughin kesti seitsemän tuntia,joita poika ei laskenut ohikiitävien pysäkkien ja asemien katselussa..
Veturina puuskutteli Blue Peter 4-6-0-höyrymuskeli,minkä numerosarja kuvasi ensimmäisenä pikkuetupyöriä ja sitten vetopyöriä
Poika oli oppinut tulkkaamaan veturien tyyppimerkkejä Oxford Streetin kirjakaupasta ostamastaan Train Spotter's Guide-opaskirjasta.
Veturin huippunopeus olisi hyvin peitannut Suomen Valtion rautateiden Ukko-Pekan saavuttaman huippunopeuden 160 kilometriä tunnissa.
Jussi olisi mieluusti vaihtanut Kings Crossin asemalla Newcastleen menevään Silver Jubilee-erikoispikajunaan,joka olisi suhaissut matkan neljässä tunnissa, Juna oltiin otettu liikenteeseen vuonna 1935.
Nopeutensa ja suosionsa takia se sai seurakseen yhtä nopean Coronation-höyryveturin vuonna 1937.
Coronation olisi vienyt Kings Crossin asemalta Yorkiin 71.9 mailin tuntivauhdilla ja koko matka Lontoosta Edinburghiin taittui vain kuudessa tunnissa.
Neljältä iltapäivällä pikajuna oli saapunut Scarboroughin rannikkokaupungin asemalle,joka vuoden 1940 Blitzissä tulisi saamaan vähäisempiä pommitusvaurioita kuin Yorkin asema,mikä tulisi palamaan maan tasalle.
Junamatkat olivat aina olleet Jussille suuria elämyksiä.
RMS Queen Elizabethin kiinnityttyä heidän paluumatkallaan New Yorkista Southamptoniin, Lontoon pikajuna oli jo odottamassa satamaraiteella.
Tullitarkastuksen perästä matkustajapari oli kiivennyt salonkivaunuun,mistä Jussi saisi seurata innolla ohiviliseviä Hampshiren ja Surreyn maakuntien asemia.
Fammu oli nukahtanut jo junamatkan alussa,junatarjoilijan tuotua tilatun sherrykarahvin vaunuosastoon.
Jussi matki ikkunaan pöpöttämällä junakonduktööriä ,joka yritti herätellä nukkuvaa vanhaa rouvaa:
--Tikits pliis...tikits pliis...silvuplee!
Pojan matka kuluikin ohivilisevien asema-ja pysäkkikylttien tavaamisessa..."Hilsea Halt...Farlington Halt...Farlington Junction..Bedhampton Halt..Havant.."kunnes hänenkin silmänsä menivät umpeen hyräillessään Howard Beachin radiosta kuulemaansa Glenn Millerin Chattanooga Choo-Choota..
Hän heräsi unestaan vasta,kun konnari oli koputtamassa vaunuosaston ovi-ikkunaan ilmoittamalla:
--Worplesdon..and next stations are Woking Junction and Woking..
--The train will arrive at Victoria Station at 2.30 p.m,..
Victoria-asemalta Jussi ja Fammu olivat ottaneet mustan Austin-taksin Marlbe Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin.Ajomatka sinne veisi vain viitisen minuuttia,mutta Fammu pyysi cockneytä puhuvaa kuskia ajamaan ensiksi Piccadilly Circusin kautta Oxford Streetille,mistä vanharouva kävisi ostamassa itselleen tweedasun
Piccadilly Circus kiehui elämää kirkkain Bovril- ja White Horse-neonvaloin.
White Horse-ginimainoksen valkoisen hevosen neonvalot näyttivät vilkkuvan kuin kuninkaallisen laivaston saattajan viestivalot tulevasta sukellusvenevaarasta.
Kaiken liikenteen melskan ja ihmispaljouden keskeltä ei voisi kuvitella,miltä aukio näyttäisi parin kuukauden päästä.
Aukion keskirotundan patsas tulisi saamaan päälleen puisen suojakopan kuten alempana Trafalgar Squarin makaavat pronssileijonatkin.
Keskustan ilmahälytyssireenit tulisivat kaikumaan Regent Streetin kaarevan ja kongimaisen kadun kivitalojen seiniltä varoittamassa ulinallaan lounaasta cumuluspilvistä saapuvista hakaristirunkoisista Heinkel-pommikoneista ja Messerschmitt-hävittäjäsaattueista,jotka aluksi tulisivat pudottamaan tappavat lastinsa Docklandsin satama-alueelle Thames-joen mutkan molemmille puolille.
Tällöin Piccadilly Circusin liikenne hiljentyisi,ihmisten vilkuillessa lähimmälle maanalaisaseman sisäänmenolle kiirehtiessään olkapäidensä yli taivaalle vihollislentokoneiden alumiinirunkojen välkkymistä ja moottorien taivaansineen piirtämiä valkoisia perävanoja.
Yli viidenkymmenen miljoonan brtitin kohtalo tulisi paljolti riippumaan Lontoon,Coventryn,Manchesterin ja muiden teollisuuskaupunkien yllä Messerschmittien, Hurricanejen sekä Spitfire Supermarineiden välissä käydyistä dog fighteista eli koiratappeluista.
Scarboroughin asemalla rouva Hughes oli junamatkaajia vastassa viininpunaisella Rover 12-henkilöautolla
Asemalla oli runsaasti maalaisväkeä,koska Scarboroughssa,Pohjanmeren kalastajakaupungissa paraikaa ilakoitiin ja tanssittiin Shrove-joen rannoilla vuoden 1939 kesän runsaiden kalansaaliiden ja viljasatojen kunniaksi.
Jussi silmät autohulluna olivat kiinnittyneet Roverin kromattuun jäähdyttimeen,puskureihin ja komeisiin äänitorviin..
Jäähdyttäjän kromisena korkkina irvisteli sarvikypäräpäinen viikinki.
Ajomatkalla Pickeringiin rouva Hughesin vieressä vihreällä nahkapenkillä Jussi silitteli pähkinäpuista ikkunankarmia ja kromattuja ovenkahvoja silmien vilkuillessa valkopohjaisista mittareista nopeutta,joista yksi näytti Greenwichin aikaa....kello viittä yli viittä..
jatkuu..."Nummimaisemassa"
Jussi ja Fammu seisoivat Kings Crossin rautatieaseman laiturilla konduktöörin avatessa hövelisti heille ovea vihreään LNER-rautateiden Pulman-vaunuosastoon.
LNER tulee sanoista London Northeastern Railways,mikä junillaan kuljettaa matkalaisia Edinburghiin asti Skotlantiin.
Kyseinen juna on nimeltään The Scarborough Flyer,mikä veisi matkaajat Scarborouhiin Sheffieldin ja Yorkin kaupunkien kautta.Sheffield on kuuluisa terästeollisuudestaan ja laadukkaista keittiöveitsistään.York taas on kuuluisa risteysasemastaan.
Rouva Hughes oli kutsunut heidät Pickeringin pieneen maalaiskylään Scarborough lähistöllä viettämään viikon miehensä Haroldin kanssa omistamalleen maatilalleen.
Junan veturi,mikä oli ristitty Blue Peteriksi puuskutti höyryjä radalle sylintereistään.
Konduktööri auttaessaan Fammua vaunuun toisti varoitukseksi moneen kertaan vaunun ja laiturin välistä rakoa:
--Mind the gap--mind the Gap madame!!
Uteliaana tämä vielä kysäisi Fammulta:
--Are you going to Scarborough Fair?
..koska heinäkuussa pidettiin kaupungissa elonkorjuujuhlia,joita ollaan juhlittu jo pakana-ajoista asti paikkakunnalla.
Fammu vastasi:
Yes..daahling...Do they have rosemary and thyme for sale there?
--I am fond of Yorkshire herbs..
 |
| The Scarborough Flyer |
Fammu pystyi matka-arkkugarderoobistaan pukeutumaan kaikkiin tilanteisiin vaativiin osiin,mutta tweedasun hän oli ostanut Lontoossa eräästä Oxford Streetin naisten pukimosta.
Vaikka Margaret Taylor Rutherford oli Fammua kaksikymmentä vuotta nuorempi ,vanharouva piti näyttelijätärtä sukulaissielunaan ja englantilaisleidi-idolinaan.
Rouva Hughes oli vienyt Lontoossa Josefinan katsomaan Globe-teatterissa esitettävää Oscar Wilden näytelmää The Importance of Being Earnest,missä Miss Rutherford näytteli Miss Prismiä.
 |
| Margaret Taylor Rutherford |
Margaretin isä Julius Rutherford Benn oli samoin kärsinyt mielenvikaisuudesta ja oli vuonna maaliskuun 4. päivänä 1883 vihille menon jälkeen tappanut kirkkoherran, lyömällä pappismiestä pissapotalla päähän.
Fammukin oli kuuluisa omista omalaatuisuuksistaan,kun hän oli päättänyt kerätä varoja suojeluskuntatalon kylkeen ja rakennuttaa ruokalasiiven,jota talon piirtänyt arkkitehti oli vastustanut epäfiininä.
Vanharouva oli saanut kauppalan rikkailta sen verran lahjoitusvaroja ja päättäjiltä suostumuksen,että siipi lopulta rakennettiin.
Ainoana puutteena rakennussivellä oli,että siihen pääsi vain suojeluskuntatalon pääoven kautta.
Kauppalan kesälesket suosivat silti Fammun menyitä,koska häntä pidettiin paikkakunnan parhaana pitokokkina.
Ruokalasiipeä kutsuttiinkin ulko-ovettomuutensa takia Josefinan Umpisuoleksi.
 |
| Fjalar Juhart 2012 |
Yleensä kesteissä frouvaihmiset puolestaan kävivät santsaamassa pitopöydistä parjaat palat,jolloin Fammu oli
kantanyt keittiön puolelta lisäeinestä pöytään lausumalla:
--Voi..voi.ändå di där fruar?
--Herrarna få bara persilja?
Jussi muisti hyvin tapauksen sinä aamuna,kun Queen Elizabeth-höyrylaiva oli ohittanut Isle of Wightin ennen saapumistaan Southamptonin satamaan.
Ennen astumistaan laivan I luokan ravintolaan syömään aamiaista isoäiti oli oikaissut Jussin päästä Finska Flåttan-merimieslakin suoraan ja raaputtanut punalakatulla etusormen kynnellä pojan merimiespuvun rinnuksesta eilisestä aamiaista jäänyttä munatahraa.
Fammulla oli pakkomielle järjestyksestä ja siistiydestä.
 |
| Jussi Queen Maryllä Juhart 2005 |
Närkästyneenä muna-alkuruokien sekavuudesta Fammu oli torunut kaulasta päälakeen punastunutta tarjoilijaa,että koko luncheoni menisi sekavuudestaan munakokkeliksi .
Jussin hävetessä vieressä Fammu oli kirjoittanut Parker-mustetäytekynällään kangasservietille aakkos- ja numerojärjestyksessä uuden menyyn ja terveiset pääpurserille:
1.Gold Eggs Wladimir
2.Hungarian Omelet
3.Poached Eggs Benedict
4.Scrambled Eggs with Ham
..Mr.Headburser...please put your Eggs in Order!
Miestarjoilija oli poistunut takaperin keittiön ranskalaisia ovia paukutellen ja Jussi oli kuullut kovaa hörötystä sisältä,valkoisten kokinhattujen ja punakoiden subsheefien naamojen vilkkuessa heiluvien pariovien pyöreissä ikkunoissa.
Jussin Fammu oli pukenut englantilaisen public school-pojan asuun.
Finska Flåttan-merimiespuku oli pantu matka-arkkuun..Fammu oli tarkka matka-asuista,jotka sopisivat kuhunkin matkailumuotoon.
Jussi tummansinisessä takissaan,lyhkäisissä samanvärisissä housuissa,koululippalakisssa ja uusissa mustissa patenttinahkakengissä kompastui jo vaunuun noustessa nenälleen lattialle,koskei ollut tottunut uusiin kovapohjaisiin patinoihinsa.
Hän oli vinkunut Fammulta lupaa pitää jaloissaan amerikkalaisia kumitossuja,mutta isoäiti oli jyrkästi vaatinut pysymään määrätyssä pukeutumiskoodissa.
Junamatka Scarboroughin kesti seitsemän tuntia,joita poika ei laskenut ohikiitävien pysäkkien ja asemien katselussa..
Veturina puuskutteli Blue Peter 4-6-0-höyrymuskeli,minkä numerosarja kuvasi ensimmäisenä pikkuetupyöriä ja sitten vetopyöriä
Poika oli oppinut tulkkaamaan veturien tyyppimerkkejä Oxford Streetin kirjakaupasta ostamastaan Train Spotter's Guide-opaskirjasta.
Veturin huippunopeus olisi hyvin peitannut Suomen Valtion rautateiden Ukko-Pekan saavuttaman huippunopeuden 160 kilometriä tunnissa.
 |
| Ukko-Pekka-veturi Jussin kotikauppalan rautatieasemalla |
Nopeutensa ja suosionsa takia se sai seurakseen yhtä nopean Coronation-höyryveturin vuonna 1937.
Coronation olisi vienyt Kings Crossin asemalta Yorkiin 71.9 mailin tuntivauhdilla ja koko matka Lontoosta Edinburghiin taittui vain kuudessa tunnissa.
Neljältä iltapäivällä pikajuna oli saapunut Scarboroughin rannikkokaupungin asemalle,joka vuoden 1940 Blitzissä tulisi saamaan vähäisempiä pommitusvaurioita kuin Yorkin asema,mikä tulisi palamaan maan tasalle.
Junamatkat olivat aina olleet Jussille suuria elämyksiä.
RMS Queen Elizabethin kiinnityttyä heidän paluumatkallaan New Yorkista Southamptoniin, Lontoon pikajuna oli jo odottamassa satamaraiteella.
Tullitarkastuksen perästä matkustajapari oli kiivennyt salonkivaunuun,mistä Jussi saisi seurata innolla ohiviliseviä Hampshiren ja Surreyn maakuntien asemia.
Fammu oli nukahtanut jo junamatkan alussa,junatarjoilijan tuotua tilatun sherrykarahvin vaunuosastoon.
Jussi matki ikkunaan pöpöttämällä junakonduktööriä ,joka yritti herätellä nukkuvaa vanhaa rouvaa:
--Tikits pliis...tikits pliis...silvuplee!
Pojan matka kuluikin ohivilisevien asema-ja pysäkkikylttien tavaamisessa..."Hilsea Halt...Farlington Halt...Farlington Junction..Bedhampton Halt..Havant.."kunnes hänenkin silmänsä menivät umpeen hyräillessään Howard Beachin radiosta kuulemaansa Glenn Millerin Chattanooga Choo-Choota..
Hän heräsi unestaan vasta,kun konnari oli koputtamassa vaunuosaston ovi-ikkunaan ilmoittamalla:
--Worplesdon..and next stations are Woking Junction and Woking..
--The train will arrive at Victoria Station at 2.30 p.m,..
Victoria-asemalta Jussi ja Fammu olivat ottaneet mustan Austin-taksin Marlbe Archissa sijaitsevaan Cumberland-hotelliin.Ajomatka sinne veisi vain viitisen minuuttia,mutta Fammu pyysi cockneytä puhuvaa kuskia ajamaan ensiksi Piccadilly Circusin kautta Oxford Streetille,mistä vanharouva kävisi ostamassa itselleen tweedasun
 |
| Piccadilly Circus |
White Horse-ginimainoksen valkoisen hevosen neonvalot näyttivät vilkkuvan kuin kuninkaallisen laivaston saattajan viestivalot tulevasta sukellusvenevaarasta.
Kaiken liikenteen melskan ja ihmispaljouden keskeltä ei voisi kuvitella,miltä aukio näyttäisi parin kuukauden päästä.
Aukion keskirotundan patsas tulisi saamaan päälleen puisen suojakopan kuten alempana Trafalgar Squarin makaavat pronssileijonatkin.
Keskustan ilmahälytyssireenit tulisivat kaikumaan Regent Streetin kaarevan ja kongimaisen kadun kivitalojen seiniltä varoittamassa ulinallaan lounaasta cumuluspilvistä saapuvista hakaristirunkoisista Heinkel-pommikoneista ja Messerschmitt-hävittäjäsaattueista,jotka aluksi tulisivat pudottamaan tappavat lastinsa Docklandsin satama-alueelle Thames-joen mutkan molemmille puolille.
Tällöin Piccadilly Circusin liikenne hiljentyisi,ihmisten vilkuillessa lähimmälle maanalaisaseman sisäänmenolle kiirehtiessään olkapäidensä yli taivaalle vihollislentokoneiden alumiinirunkojen välkkymistä ja moottorien taivaansineen piirtämiä valkoisia perävanoja.
Yli viidenkymmenen miljoonan brtitin kohtalo tulisi paljolti riippumaan Lontoon,Coventryn,Manchesterin ja muiden teollisuuskaupunkien yllä Messerschmittien, Hurricanejen sekä Spitfire Supermarineiden välissä käydyistä dog fighteista eli koiratappeluista.
 |
| London children in air-raid trenches Juhart 2011 |
Asemalla oli runsaasti maalaisväkeä,koska Scarboroughssa,Pohjanmeren kalastajakaupungissa paraikaa ilakoitiin ja tanssittiin Shrove-joen rannoilla vuoden 1939 kesän runsaiden kalansaaliiden ja viljasatojen kunniaksi.
Jussi silmät autohulluna olivat kiinnittyneet Roverin kromattuun jäähdyttimeen,puskureihin ja komeisiin äänitorviin..
Jäähdyttäjän kromisena korkkina irvisteli sarvikypäräpäinen viikinki.
Ajomatkalla Pickeringiin rouva Hughesin vieressä vihreällä nahkapenkillä Jussi silitteli pähkinäpuista ikkunankarmia ja kromattuja ovenkahvoja silmien vilkuillessa valkopohjaisista mittareista nopeutta,joista yksi näytti Greenwichin aikaa....kello viittä yli viittä..
 |
| 1939 Rover Twelve |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti