 |
| Kunnon mies X Juhart 2004 |
Vaunu kuulosti käyvän hiljaisesti tyhjäkäynnillä ,kunnes melkein äänettömän aavemaisesti lähti lipumaan kohti muoria.
Suuri pakettivaunu pysähtyi melkein muorin neppikenkien eteen,moottorin suurratessa vielä tovin,kunnes kuljettaja käänsi virran pois koneesta....
Sitten taas tuli hiljaisuus.
Kuljettajan ovi avautui hiljaa,muorin seuratessa katseellaan paidattoman ja farmarihousuisen miehen nousevan tielle.
Harmaaohimoisen miehen luisilla hartioilla takakenossa lepäsi vilttihatun lieri ja auringossa kiiltelivät nenän päällä raamittomat trumansilmälasit.
Linssien takaa tuijotti pieni jyvänsoikea silmäpari.
--Hyvää päivää hyvä frouva!
Mies avasi suunsa tervehdykseksi.
--Näkkyy että olette ollees pienes ojaanajos!?
Muori helpottuneena avun saapumisesta vastasi kysymyksellä:
---Kuulkkaa hyvä herra...voisitteks tee jelpata meittii ja vettää toi meirän auto ojast,ett päässtäs mökil...ja meirän piräs viäl viärä mun poikan frouv kunnalääkäril sirottavaks ton olkans kans?
--Emmää paljoo pyyrä..muutkun saara auto tiäl!
--Kylmaar!
Mies vastasi hatun lierin alta melkein kuin itselleen puhellen.
--Sanassaki sanotaan,ett piräsis lähimmäist jelpata härän tullen...
--Hei Maukka ja Manu!
Mies korotti ääntään autoon päin katsellen.
--Tulkkaas nyt jelppimää siält autost tätä herrasväkkee!
Hanttimiehen ovesta astui ojanpenkalle peräkanaa kaksi nuorta miestä,yksi pitkänlaiha ja toinen keskikokoisen pyylevä. Kummallakin istui syvällä päässä harmaat vilttihatut. Laihalla oli niskassaan ylisuuri liituraitatakki sekä kuluneet verkkarit jaloissa. Tukevammalla taas punainen villapaita,minkä rinnuksessa seisoi takajaloillaan valkoinen ori ja jaloissa löysät pussihousut.
Molemmilla oli jaloissa sukattomat puolikengät.
Muorista kolmikko muistutti Kiljusen herrasväkeä.
--Hei Maukka...menessää kurkkamaa ton folkkarin takapellin all,jos kone lähtis käimään..ja ota föliis ton mustan piilin takaplakkarist manilaköysnippu niinkus vetonaruks!
Mies huusi laihalle pojalle.
--Ja Manu..menes Maukan kaveriks!
Kerttu ja Pekka miesten laskeutuessa ojanreunalle huusivat hysteerisesti melkein kuorossa:
--Miks teill näkkyy reukunperät pöksyjen kauluksist?
Vanhempi mies tieltä huusi pojille alas:
--Voisittekste vettää noit kakaroit vähän sivummal!
--Niiren kirkumine hermostuttaa munt!
Poikien hätistellessä siskoksia sivummalle Pekka kysäisi rohkeana:
--Olettekste karannee jostan sirkukset tai lännenkuvast?
--Eiks teirän pitäny jelppii meit pois ojast?
Perheen äitikin oli herännyt transsistaan kysäisemään pojilta:
--Ei yleensäkkä avunantajatkaa tul ensteks huutamaan appuu pyytävil pitämään turpaas kiine!
Paavo-isäkin oli tokeentumassa shokistaan ja huusi perään:
--Voi perkal senttää....ettekste tajuu,ettme ollaan torellisis vaikeuksis tääl ojan pohjall!
Muori havahtui ,seuratessaan vanhemman miehen komenteluja tiellä,huudahtamaan:
--Mää tairankin tunttee teirät naamast...te olesse Voiton vanhin klossi..se joka karkas eile ehttool Kakolast!?
--Kakaran sää varastis meirän papan Harrikanki ja ajos sen mäsäks Hajalan ahttees!
--Te olessse Voiton Hultjo!
--Kylpä vaan...!
Mies vastasi melkein suu korvissa,melkein kuin mielissään tunnistamisesta.
--Mutt olis olnu palpare,ettes olsis tunnistanneet!
Isä sanoi äidille ojanpenkalta:
--Must tunttuu,ett Hultjol on jottan muut miäles kun meirän auttaminen....se vois yht hyvin nitistää meirät tänn ojanpohjall...
Hulttio kuuli isän kommentin vastaamalla tieltä äidille:
--Älkkääs te hyvä frouva menettäkö malttian,jos miähet joskus laussuu jottan hätiköittyy ja asjaankuulumatont,mitä ne ei tarkota iha oikkeest!
Muori kilometritiolpan juuresta Hulttion selän takana huudahti:
--Meinaattekste tosissanne amppuu meirät kualiaks täll paikall?
Hulttio vastasi:
--Emmää nyt oikkeest tykkäis amppuu naissii,jollei ihan olis pakko...
Muori aneli:
--Kulkkaas Raine...se kai oli teirän oikkee ristimänimes....mää kyll uskon,ett te oles pohjimmiltas iha kunnon miäs.
--Teirän mamma ja pappa ja mun eresmenny miähen Aukusti oliva yhres samas punakaartiosastoss....
--Meirän molempije tausta on tyäläiskorist ja samast aatteest..ja mää tiärän jämptist,ett teirän vanhemppan ja isovanhempan oliva hianoi tyäväjenihmissii..
Hulttio vastasi mietteliäänä piirrellessään santaan kengänkärjellään ympyrää:
--Joo..kylmaar olivakkin....
--Eik se yläkerran tuamar olsis voinu tehrä paremppaa äittii kusse mun mamman..ja sittsill mun ukollaki ol syrän pelkkää puhrast kulttaa....
Siskosten taas uudelleen alettua nahistelun ojanpenkalla Hulttio huusi autoa katsastaville pojille:
--Kattokaas hiukka noiren kakaroire perään!
--Ne saavam mun verenpainen hyppämän melkkes taivaasseen!
Hulttio, seurattuaan muun perheen reaktioita, katsahti samalla taivaalle ja totesi:
--Ei eres pilvenhattaraa taivaan kannel!!
--Täst päiväst taitta tulla oikken hiano mettästysilma?
Muorikin vanhojen ihmisten tapaan kiinnostuneena säästä lausui:
--Kylvaan onkin uppija ilma!
--Mut asjast toisseen...miks teittii kuttutaan Hultjoks..se mua on ain niinkus askarruttanu!?
--Pohjimmiltas te kyl ihan varmana oles kunnon miäs?
 |
| Jokainen kantakoon ristinsä Juhart 2004 |
Paavo-isä alhaalta huusi Hulttiolle kärsimättömänä:
--Ettekste tajuu ettme ollaan tosihäräss!?
--Eiksme lopult voitais saara toi folkkari pois ojast?
Hulttio vastasi hätääntyneelle Paavolle:
--Ei kestä kun kymmenisen minuuttii kun pahnapuhallin ruppee käymään ja sit veretään toll Pakkartil kupla maantiäll!
--Olkkaas vain siäl alhaal iha tyynen!
Mauri huusi jo konepeiton alta:
--Hei..mää sain koneen jo käymään!
Hyvä juttu Make!
Hulttio huusi takaisin.
--Voisitkos sää site olla niin höveli,ett taluttasis ton hermon perheenisän ja ton utelijaan pojan ton mettänreunaan tiän toisel pualell?
--Sull oli muuten jotta tährellist puhuttavaa niille jostan asjast?!
Mauri marssi pistooli kädessään isän ja pojan perässä timotein vartta imien kohti tien vastapuolella sijaitsevaa niittyä ja pian nämä hävisivät petäjien tummaan syleilyyn.
Kaukaa metsästä kului Pekan huuto:
--Äitee....mää tulen pian takasin!
Mari-muori alkoi parkumaan kilometritolpalla hädissään:
--Paavo..Paavo..mun ainukanen poikan...!!
Itkun muuttuessa nokkatohotukseksi.
Hulttio piirteli kyykyssä pistoolin piipulla kuvioita tienvierisantaan.
Hän muistutti kiinalaista katukauppiasta,leveän hatunlierin levätessä luisilla olkapäillä.
Muori jatkoi itkunsekaista valitustaan:
--Mää tiärän,ettette ol mittään rupusakkii,vaan kunnon miähii....pohjimmiltas...
Hulttio vastasi kyykystä:
--Emmää tiärä ollaanks täsä kunnon vai kunnan miähii,mut mun isäukkon kerran sanos mulle,ett mää saatan kuuluu eri koirarottuun kun muut velipojat...
--Se viäl lisäs,ett sitä mää saisin kyssyy koko elinikän itteltän,ett miks näin on asjan laita.
--Mää kyl luulen,ett mää kuulun johkiin verikoirien alarotuun.....
Hulttio kohotti päätään mietteistään ryhtymällä puhumaan muorille kohteliaasti:
--Mää pyyrän antteeks huanoo pukeutumistan kunnäin pualalastoman esiinnyn frouvien seurass.,,
--Me jouruttiin reissul kuappaamaa valtijon vormut...
--Oliskos teitill lainata jottan röijyy niskaan,kun näkky niin pal vaatetavaraa roikkuva oksil kun helppoheikin toritiskil?
Kysyessään Hulttio köyristi hartioitaan ikään kuin nolona anelustaan.
Muori kehotti äitiä alhaalla ojanpenkalla katsomaan jotain sopivaa paitaa Paavon kamppeiden joukosta.
--Kattoisik sää Hellevi siält näreist jottan sopivaa vaihtopaittaa..?
Paitaa etsiessään ja vauva sylissä äiti niiskutti itkunsekaisella äänellä Hulttiolle:
--Mihin te raijasit mun miähen ja pojan?
Metsässtä kajahti kaksi laukausta ja suolle laskeutui uudestaan täysi hiljaisuus.
Hulttio katkaisi äänettömyyden:
--Mun isäukkon ol aikkonas aikmoinen peluri ja filuri eik virkavaltakaan koskaan saanu sitä kiine misttän vilpist...
--Se osas hoitaa asjas oikken hianost...
Muori keskeytti pelokkaana Hulttion lauseen:
--Kyl mää uskosisin,ett teist vois viäl tulla ihan kunnon miäs,jos vaan asettautusitte korin lämppöön ettei ain tarvis peljätä ett joku jahtikoira olsis nälvimäs kantapäiren luit alvariins...
Hulttio jatkoi piirtelyään tienvierussantaan aseenperällään ikään kuin harkitsemassa muorin kehoitusta.
Muori kysäisi Hulttion paljaan ja kuhmuisen selkäruodon takaa:
--Oottekste koskkan rukoilleet?
Hulttio vastasi miettiessään:
--Emmää taira ihan heti muistaa...
Metsästä kuului taas kaksi laukausta,kaikumalla mäenrinteestä suolle saakka,muorin kääntyessä katsomaan metsänreunaan päin.
Hänen korvissa tuntui kohisevan mäntyjen latvojen suhina tuulessa yhä voimakkaampana kuin äänekkäänä uloshengityksenä pitkän hengenpidätyksen jälkeen.
Muori alkoi kirkumaan:
--Voi hyvä Luaja----auta meittii härässä!
Hulttio jatkoi tunnustustaan huolettomasti:
--Kuulkkaas muari.....olemmää kerran kuulunu kirkkokurooonkin ja mää olen tuunannu vähän kaikkee..
--Mää kävin armeijankin sekä maall ett merell...kotimaas ett ulkomaill...
--Kahrest mää olen olnu naimisissakin ja kerran hautaustoimiston tirehtöörinäkkin....
--Sen jälkken mää pääryin kylmist huaneist veturinlämmittäjäks...
--Siin kylmäkuljetushommas mää kannoin kylmii ja kankeit vainait krematorioon ja veturinlämmittäjän jäissii koivuhalkoi pessään...
--Kerran merill mää olin pyörremyrskyn silmäss ja sitten mää toisen kerran näjin miehen palavan elävälttäns...
Hulttio katseli puhuessaan sivusta perheen äitiä alhaalla pitämässä isän aluspaitaa käsissään. Äiti pyyhki otsalle valahtanutta hiussuortuvaa mustelmaiselta poskeltaan.
Hulttio jatkoi:
--Kerran mää näin yhren muijan hakattavan ihan sinipunaseks...
Perheen äidin katse oli jäätynyt lasimaiseksi tuijotukseksi Hulttion kaneetista,reagoimatta siihen sen kummemmin .
Muori keskeytti taasen anelullaan:
--Rukoilkkaa...rukoilkkaa...kyl Jeesus anttaa teitil kaiken antteeks!
Hulttio jatkoi tunnustustaan:
--Emmä ol koskaan olnu mikkän pahantekijä siit pahemmast pääst,jos mun muistin nyten ei kovinkaan paljoo präkäis...
Hulttion kasvoit tuntuivat näyttävän jopa haaveellisilta muistikuvista.
--Mutt jossan elontiäll mää olen varmaan tehny jottan väärin,kun jourusin istumaa linnas...ja siäll kiven sisäss munt hauratiin elävälttäs...
Muori keskeytti:
--No..sillon teitin piräs rukoilla....ja mikäs teirät sit pani linnaa?
Hulttio jatkoi suojaamalla kädensyrjällään raamittomia lasejaan pilvettömälle taivaalle tiiratessaan:
--Kyll mull siell sellis oli vaikkiat....jos kääntys vasemmal,ol seinä eres...ja oikkial niin samoin....
--Jos taas kattos yleskäsin,niin sisäkatto alko tippuman niskaan...
--Se katto rupes roikkumaan liijan matalall ja permanto rupes nousseen liikkaa ylöskäsin,ett mua alkos ahristaa koko koppi...
--Mää olen yrittäny muistella kappaleit mun matkan varrelt sielt sun täält ja panna kassaan paloi kun putslepelis----enkmää tahro sit muistta mittän!
--Kerran mää löin ahristuksesan nuppian tiiliseinäänkkin ja muisti alkos palata pelkäst kivust takasin...mutse kaikkos noppiast kun kamelinpiaru aroll----ja kipu senkus paheni...
Muori keskeytti:
--Luuletteks te ett teittii on niinkus vahinkos tuamittu?.
Hulttio vastasi mietteliäänä pyyhkiessään sormillaan hiekkaa pistoolinperän kaiverruksista:
--E--ei siin mittää vahinko olnu!
--Niil oli munst yks iso paffimapilline papereit..
Muori kysäisi:
--Oletteks te sit tehny muutaki kun varastannu?
Hulttio vastasi vienolla äänellä:
--Kellään ei ol olnu mittän sen arvost,mitä mää olsin halunnu varastaa tai olsis himonnu...
--Se Kakolan kallonkutistaja kerto mull,ett se tiättää ihan jämptist,mitä mää olen tuunannu...ja ett mää olsisin tappanu kuulema isäukon.
--Jos te muari muistas oikke,nii isäukko kual teitin velipojan kans kimpas punatauttiin, keripukkiin ja nälkkään Lahren punavankileirill,samaan aikkaan kun Mannerheimi ratsast valkone karvalakki korvillas voitonparaatisas Senaatintoril...vuan kahreksantoist..
--Sen kualeman kanss mullei ol mittän tekemist...ja itte kukin epäleväne voisis mennä kollamaan sen kualleire punavankijen hautapaarest Lahress...
Muori keskeytti kuunneltuaan Hulttiota:
--Jos te nyt eres hiukka rukoilisit,niin kylse Jeesus auttaa!?
--Ja onkse sit eres totta,mitä kauppalas juaruttiin,ett teitin isä olsis olnu karoksis kapina jälkkee?
Hulttio kääntyi kyykyssä muoriin päin vastaamalla äkäisenä:
--Enksmää jo sanonu yhren kerran,ett isäukko kual tauteihi ja nälkkän lahren Leiril!
--Aivan oikken!
Hulttio huudahti.
Muori äännähti ilahtuneena Hulttion tunnustuksesta:
--No..miksette voisis yrittää rukoilla eres hiukkaa?
Hulttio pännäsi vastaan:
--No..kummää en ol koskkan tarvinu siin kenkään ulkpualisen apuu!
--Mää olen sovittanu omat tekon mun pääkoppan sisäs ihan itteksen..
Hulttio lisäsi osoittamalla pistoolin piipulla harmaantunutta ohimoaan.
 |
| Tulipahan se marski nähtyä! Juhart 2011 |
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti