 |
| Örö-kortti 30-luvulta.Toppeliniuksen maalaus |
Örö kuului Kemiön saaristoon ja linnakesaarena se oli ulommaisin suurempi noin 1.5 kilometiä halkaisijaltaan oleva Itämeren saari.
Johdantokuvaksi panin videoklipin Myrskyluodon Maijasta.Anni Blomqvistin v. 1968 kirjoittamasta 3-osaisesta kirjasarjasta Matka Myrskyluodolla,Vägen till Stormkäret..Kirja sekä sen filmaus pohjautuu saaristolaiselämään Ahvenanmaan saaristossa sijaitsevan Vårdon kunnan Väderskuretin saarella.
Örön saarella ei nähty Jussin muistamana kuin yksi avioitunut nainen,lääkintäylikersantin komea brunetti vaimo,jonka lastenlikaksi Jussi oli komennettu muutaman kerran.Patterin vääpeli oli myöskin naimisissa,mutta Jussi ei koskaan tavannut tämän rouvaa..
Keittiössä ja sotilaskodissa oli myös oma naiskuntansa.Muut linnakkeen aliupseerien naiset oltiin jätetty sananmukaisesti rannalle ruikuttamaan,kuten laulu merimiehen muijasta ja kalamiehen koirasta kertoo.
Saarella juoksenteli ja haukkui myös muutama koira,joita kapikessut käyttivät lintukoirina.
Saarilta löytyi paljon telkkiä ja alleja kanta-aliupseerin kenttämuonan lisukkeeksi ja pataan pantavaksi.
Russarön saarella myöhemmin savolainen vääpeli Voutilainen käytti Jussin tykkiryhmää harjoitusammunnoissa kolmetuumaisella Itko-tykillä telkkien lentoon peloittamiseksi lähiluodolta.
Voutilainen ensimmäisen harjoitupaukun lentäessä ilmaan nosti lintukiväärinsä silmilleen, tähdätessään ilmaan jysäyksestä ilmaan räpeltävää telkkälaumaa ja tokaisi:
--Ompahan perrkelleesti lihhoo ilimassa!
Merimiehen muija ja kalamiehen koira-potpurri
----------------------------------------------------------------------------------------------------
"Varjele Luoja ihmisen lasta merimiehen muijaksi joutumasta.
merimiehen muija ja kalamiehen koitra ne rannalla yhdessä ruikuttaa.
Minä vain katselin ikkunasta,että kylläpä Halli haukkui.
Hei katsoppas vaari tuota hauvaa...hau...hau...
mi ikkunassa haukahtelevi....
Metsästäjän koira se iloisena hyppii...
Palvelin minä kerran talonpojan vuoteni täyteen,
sain koiran palkakseni,koira oli hau,hau....
Koiravaljakko pienoinen tää,meidät onnehen kiidättää.
Riemuiten haukkuvat karvaiset kumppanit hangella juostessaan...
On Moppe,On Tusse,on Ressu,on Tessu,ne juoksee riemuissaan.
On Musti,On Halli,on Peni sekä Fifi,
siipä häntä pystyssä vaan...."
Hännät olivat sananmukaisesti pystyssä myös alokkailla harmaiden sotilasvilttien alla.
Naisistahan jokainen alokas, tykkimies,korpraali ja alikersantti uneksi.
Koirista kai vähemmin.
Pitkän alokaskuukauden aikana jopa keittiön naiskokkimatruunat ja iäkkäät sotilaskotisisaret alkoivat näyttää kauniilta.
Russarön saarella myöhemmin vuoden 1968 kesänä Tsekkoslovakian kriisin aikana,jolloin kaikki lomat oltiin yleishälytyksestä peruutettu pariksi kuukaudeksi,sotilaskodin finninaamainen nuori sisarkin muuttui kauniiksi Myrskyluodon Maijaksi..
Varusmiehet jopa kilpailivat siitä,kuka saisi kallistettua sisaren ensimmäiseksi hevostallin heinäsuovaan.
Illalla hiljaisuuden alettua ryhmänjohtajat tulivat tarkastamaan alokastuvat,että valot oltiin sammutettu.
Tuvan ovella kukin ryhmänjohtaja lausui hyvänyön toivotuksensa peiton alla uneksiville alokkaille:
--Kihloissa ja naimisissa olevat.saavat pitää kätensä viltin alla.
--Poikamiehet viltin päällä!
--Tämä on käsky eikä neuvo!
--Hyvää yötä tupa!
Tuvista kuului yksiäänisesti:
--Hyvää yötä herra alikersantti!
Alikessujen käydessä keskiyöllä ryhmyrituvastaan tarkastamassa alokastupia,joka ikinen tupa musitutti telttamereltä keskisalot pystyssä.
Pellit kiinni
--------------------------------------
 |
| Pönttöuunit |
Palopäällikön poika Tarkkasen Pena punkkasi Jussin kanssa samassa tuvassa,muttei palojen sammuttajana halunnut vapaaehtoisesti hoitaa kipinämikon virkaa peltisen pönttöuunin lämmittämisessä.
Savikauppalassa kyllä ivailtiin aikoinaan,että vapaapalokunnalla on kaksi osastoa; sytytys- ja sammutusosastot.
Penalle laskeutui kipinämikon huki alikersantin käskystä.
Jokikisessä tuvassa talvella oli kylmä kuin tallissa,meriviiman vinkuessa ja tunkeutuessa oletettujen ja olemattomien tilkkien välistä sisään merenpuoliselta seinältä.
Aamuisin kaikki tupien ikkunat olivat umpijäässä.
Viisaammat ovat lausuneet,että viileässä uni tulee silmään paremmin kuin lämpimässä ja ilmeisesti armeija oli tässä uniasiassa ollut etäisviisas.
Jussi heräsi yöllä pieneen päänsärkyyn ja laskeutui paljain jaloin alapunkastaan tuvan kylmälle lankkulattialle.
Ilmassa haisi tutulta häältä.tai jos voidaan sanoa,jos hiilimonoksiidi haisee miltään,koska sitä kutsutaan hajuttomaksi kuolemaksi. Tuvissahan haisi yleensä tykkimies jalkahikineen ja pieruineen ja tällainen hajuyhdistelmä voisi peittää muut pienemmät hajunyanssit.
Jussihan aina aisti nokallaan.
Hän meni pönttöuunille koettelemaan käsillään peltikylkeä,mikä tuntui haalealta.
Katsahtaessaan ylös uunin sivuun pellit näyttivät olevan kiinni ja ilmeisesti Pena kipinämikkona oli pannut pellit kiinni liian aikaisin.
--Täällon häkkää...kaikki kaverit ulos tuvast hetpaikall!!
Jussi huusi äkkiherätyksen tupalaisille.
Punkista kuului vain kuorsausta,kankkujen kääntelyä ja muutama kireä pieru.
Jussi huusi toisen hälytyksen juostessaan itse varpaisillaan kuin balettitanssija huurteisella lattialle ikkunalle.
--Te poja heräätte kuallein,jollette pia saa kusiluistimii jalkkas ja hiihttä ton käytäväll!
--Häkä anttaa kivuttoma kualeman,mutku te näytät oleva viäl henkis,nii kärssikäs päänsäryst sit uure toispualise elämä silmänavauksess!
Jussi rytki väkipakolla tuvan jäätynyttä ikkunaa auki,että laho ikkunan alaraami putosi alas lumeen.
Ikkunalaudan puupinta oli ravistelusta karhiutunut pystytikuiksi kuin härnätyn siilin selkä.
Kylmä merituuli puhalsi tuvan pian hengitettäväksi,mutta lopun aamuyöstä alokkaat saivat nukkua vilun tärinöissä yhden palopäällikön pojan typeryydestä.
Kukaan ei kylläkään kiitellyt Jussia hengenpelastuksesta,vaan vetivät vilttiä korviensa päälle.
Palopäällikön poika Pena ei edes ollut herännyt meteliin kuorsatessaan aamun kusiherätykseen asti.
Siinä taidettiin uhkailla yksimielisesti ilmaisella verinäytteellä Penan komeasta kyömynokastakin.
Jussin äitivääpelin opetus pönttöuunien peltien kiinnipanemisesta oli hitsautunut ikuisesti mieleen pappilan seitsemän uunin lämmityksestä:
--Muesta panna salin kakluunin pellit kiinni vasta silloen.kun sininen liekki on sammununna.
Rantojenkin miesten mielestä liekki lämmittää,mutta heidän tapauksessa puhuttiin denaturoidun spriin eli tenun juomisesta talvipakkasessa.
Beetlehemin terästä joulusanomana
------------------------------------------------------------
 |
| Obuhov 305/52 tykki eli 12-tuumainen rannikkotykki Kuivasaaressa. |
Matka tehtiin tällä kertaa porukalle patterin Valmetin peräkärryn päällä.
Voutilainen näytti betonibunkkerissa vanhaa 12-tuumaista patteria,joka kasematteineen aikoinaan tarvitsi 33-päisen tykkimiesryhmän mm.juontamaan kartussit hissillä ylös tykkilukoille,lataamaan sekä ampumaan .
Vääpeli kehaisi vielä,että jokainen laukaus silloisissa markoissa (1967) maksaisi kuplavolkkarin hinnan (n.7000 Mk) ja jokaisessa laukaisusta tykinputkista irtoaisi 7 kilogrammaa terästä.
Vaikka 12-tuumaista patteria kutsuttiin Obuhov-patteriksi vääpeli huomautti,että putket oltiin valmistettu Bethlehem Steel Companyn tehtailla Amerikan Pennsylvaniassa.Putkissa lukikin stenslattuna Bethlehem Steel Co.Pa.USA..Yhden tykinputken laukaisumäärä oli siten rajoitettua ja linnakkeelle oltiin aikoinaan varattu varaputkia kuluneiden vaihtamiseksi.Kerran eräässä putkilastin purkaamisessa Örön laiturilla oli kymmenittäin tykinputkia rullannut reilingin yli merenpohjaan,jonne ne olivat jääneet ikuisesti, kannattamattomina edes nostaa toimenpiteiden kalleudesta ylös.
Ns. Pietari Suuren merilinnoitukset,mihin Örökin laskettiin saivat vuonna 1906 uudet 12-tuumaiset järeät tykit,jotka toimitettiin Venäjältä Obuhovin terästehtailta yhteistyössä englantilaisen Vickers-tehtaan kanssa.
1910-luvulla Venäjän rakennettua pääkaupunkinsa Pietarin suojaksi Suomenlahdelle linnoitusketjun,venäläiset pakkolunastivat Örön saaren Rosalan ja Bölen kyläläisiltä,jotka eivät saaneet ruplaakaan korvausta menetetyistä laidunmaistaan.
Vasta Suomen itsenäistyttyä v.1917 jas otilastoiminnan jatkuessa saarella,valtio maksoi saaristolaisille korvauksen maan arvon mukaan.
V.1916 Örön mukulakivitiet teetettiin kiinalaisella vankityövoimalla,joka oltiin tuotu elokuussa Venäjältä aluksi Helsingin seudulle linnoitustöihin.
Vankien kokonaismäärä oli ollut aluksi 2100. Suurin osa kiinalaisvangeista oli ns.hunghuuseja,kotoisin Amurinmaalta sekä Mantsuriasta.Pääasiassa vangit olivat seikkailevia kulkureita ja rosvoja.
Vankeja käytettiin mm.linnakkeen parinkymmenen hirsirunkoisen ja lautaverhotun miehistö- ja talousrakennusten rakennustöissä,teiden mukulakivityksissä sekä kapearaiteisen rautatien valmistuksessa.
Rautatietä käytettiin tykkipatterin ammusten juontamisessa sekä huollossa. Saaren etelä-ja pohjoiskärkeä yhdistävää tietä kutsuttiin Pitkäksi Ikäväksi.
Sen keskiosasta koilliseen keskeiselle kasarmialueelle johtavaa tietö kutsuttiin Lyhyeksi Ikäväksi.
 |
| Örön kasarmialuetta |
 |
| Örön viimaista rantaa |
Örö-nimi ruotsiksi merkitsee sorasaarta ja se lasketaan Salpausselkä II:sen etäisimmäksi soraharjun jatkeeksi.
Sata vuotta ennen kiinalaisvankeja saarelle oli myös haudattu Ruotsin Itämeren laivaston sotilaita,jotka kaatuivat taikka kuolivat Suomen sodassa 1808-09. Osa kuoli keripukkiin ja osa taisteluissa kuten Lövön kahakassa.
Örö toimi silloin Ruotsin laivastotukikohtana.
Örötä ja Bengtskärin majakkasaarta on yhdistänyt monta tekijää ja tapausta.
10 kilometriä Bengtskäriä luoteeseen sijaitsevalla Örön linnakkeella oli tärkeä osa Bengtskärin taistelussa 26-27.7.1941.
Jatkosodan alussa kesäkuussa 1941 Örön linnake osallistui Hangon rintaman taisteluihin.
Hankoniemelle ammuttiin järeällä patterilla häirintätultä.
Vääpeli Voutilainen kertoi,että Örön 12-tuumainen järeä patteri ampui myös Russaröön maalinaan linnakkeen kasarmi.
Ammuntamatkaa oli 42 kilometriä. ja osumaharhaa oli vain kymmenisen metriä,venäläisten käyttämän sotilaskodin tuhottua iskusta.
Bengtskärin taisteluun liittyen Örön järeät ja raskaat patterit ampuivat venäläisten maihinnousussa majakan puolustajille.
Suomalaisia lisäjoukkoja samoin lähetettiin venekuljetuksilla apuun Öröstä majakkasaarelle.
Bengtskärissä kaatuneet venäläiset haudattiin ensin Öröseen,mutta sodan jälkeen ruumiit siirrettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta Täcktomin venäläiseen sankarihautaan Hankoniemellä..
 |
| Bengtskärin majakka v.1941 taisteluiden jälkeen |
 |
| Bengtskärin taistelun muistomerkki |
 |
| Majakan piirros |
Bengtskär
-----------------------------
Örötä saaristolaiset olivat myös kutsuneet Storlandetiksi ja osassa kirjoituksissa saari mainitaan kuuluvan Kemiön saaristoon ja toisissa Hiittisten saariston (Hiittis på svenska).
Bengtskärin majakka on saaristomerein komein nähtävyys ja yli sata vuotta se on ohjannut tuhansia merenkävijöitä turvallisille väylille.
Hiittisten saaristo karikkoineen ei ole koskaan ollut turvallinen.
Jussikin muistaa meripartiolaisena,miten eräällä kesäseilausmatkalla 1960-luvun puolivälissä Ahvenanamaalle ja takaisin Saloon lippukunnan Hwal-kaljaasilla he pelastivat Rosalan lähellä erään purjevenekunnan myrskyltä.
Myrskyn runtelema ja kastama venekunta käsitti nuoren perheen ja kaksi pientä lasta.
Vene oli iskeytymässä ohjauskyvyttömänä jyrkkää rantakalliota vasten ja partiolaiset pääsivät hinaamaan kaljaasillaan venekunnan ja noukkimaan pelastetut kannelle.
Lyhytaaltoradiolla partiolaisten kippari Toivosen Jorkku sai hälytettyä rannikkovartioston paikalle.
Hiittisten saaristo on aina ollut karineen oikullinen merenkulkijoille ja merihavereita on tapahtunut yltäkyllin.
Lopullisen sysäyksen oli antanut majakan rakentamiselle höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko v.1905,jonka jälkeen keisarillinen senaatti myönsi varat arkkitehti Florentin Granholmin piitämän Itämeren komeimman majakan rakentamiseksi.
Kaoliini ja kiinanposliinilastissa seilannut S/S Helsinfors oli kallistunut pahasti myrskyssä 1.1.1905 Bengtskärin majakan edustalla kuuden miehistön jösenen jäädessä loukkuun.
Yksi hukkui ja viisi pelastui.
V.1906 Bengtskärin rakennustöissä hääräsi 120 työntekijää ja luodon oma kiviaines katsottiin hyväksi louhittavaksi.
Östergårdin tiilitehdas Hangossa toimitti majakkaurakkaan 448.000 tiiltä.
Asuinosa muurattiin ensimmäiseksi ja tiiliseinät päällystettiin luodolta louhituilla mukulakivillä.
Uskottavaa on,että urakan alhaisempana työvoimana käytettiin kiinalaisvankeja..
V. 1906 elokuussa pidettiin juhlalliset harjankaiset ja majakan kiviseinään muurattiin majakan piirustukset,perustamisasiakirja ja sen ajan kopekkakolikoita.
Pyöreä torni rakennettin sen perästä ja jonka huipulle pääsi 252:n betoniaskelman kiipeämisellä.
Majakan valo sytytettiin enikertaa 19.12.1906 ja Pariisista tilatun petroolikäyttöisen valolähteen valotunnuksena oli 3 välkkyä joka 20. sekunti ja kantomatkaa peräti 20 meripeninkulmaa.
Vuoden 1907 talvella tornin ullakko sai seitsenmetrisen sumusireenin,jonka sumutöräykset kuuluivat ihan 15 meripeninkulman päähän
Bengtskärin asukkaiden elämä (30-luvulla 32 henkilöä,3 majakanvartijaa perheineen,sumusireenin vartija ja majakkamestari perheineen) oli täysin luonnonvoimien säädeltävissä.
Tyynellä sai kalastaa,linnustaa,pyytää hylkeitä tai käydä veneellä lähikylässä maidonnoudossa.
Luotsihallituksen tarkastuslaiva ja joku jäänmurtaja huolitsi muonaa,vettä ja polttoainetta.
Myrskyn myllerryksessä koko majakka tuntui vavahtelevan monimetristen hyökyjen piiskatessa ja vyöryessä luodon yli.
Myrskyjen aikoina asukkaat pysyttelivät kivimuuriensa suojassa.
 |
| Kleiner Kreutzer Magdeburg |
I maailmansodan puhjetessa 1914 koko majakan asujamisto evakuoitiin.
Saksalaiset risteilijät Magdeburg ja Augsburg ampuivat tykeillään majakkaan kolmisenkymmentä kranaattia vaurioittamatta pahastikaan rakenteita.
(Augsburg ajoi v.1915 Bornholmin edustalla miinaan ja upposi,Magdeburg taas ajoi karille 26.8.1914 Odensholmin saaren kohdalla..Kapteeni Richard Habenicht parin korvettin vetoyritysten epäonnistuttua päätti räjäyttää laivan.Evakuoimisesa tapahtuneessa paniikissa 54 merisotilasta plus kapteeni kuolivat panoksien räjäytyksestä.)
Henkilökunta palasi majakalle jo seuraavana suvena eikä majakan valoa sytytetty kunnes vasta v.1919.
Saarta ympäröivät vesialueet olivat miinoitettuja eivätkä viranomaiset halunneet aloittaa korjaustöitä ennen miinanraivausta.
Sotien välinen aika oli tyyntä majakkaluodolla perheiden kasvaessa,saaren saadessa oman opettajattarensa ohjaamaan ja opastamaan suurentuvaa lapsikatrasta.
Yllätyshyökkäys heinäkuussa 1941
---------------------------------------------------------
 |
| Bengtskär tänään |
Majakan historian tuhoisin tapahtuma ns. Bengtskärin taistelu käytiin jatkosodan alussa 26-27.7.1941.
Bengtskär sijaitsi lähellä Neuvostoliiton haltuun luovutettua Hankonientä ja majakkasaari palveli tärkeänä tähystys-sekä tulenjohtopaikkana.
Perheet oli evakuoitu ja saarta vartioivat sotilaat.
V.1941 heinäkuussa majakkasaaren miesvahvuus oli 41 miestä ja sumuisena heinäkuisena yönä puolenyön jälkeen kaksi venäläistä partiovenettä rantautui huomaamatta saaren eteläkärkeen.
Yliluutnantti Kurilovin johtama vajaa 100 miehen maihinnousuosaston päämääränä oli räjäyttää majakka,jottei se häiritsisi venäläisten sotatoimia.
Yllätyshyökkäys ja maihinnousujien ylivoima pakottivat suomalaispuolustajat vetäytymään ylimpään asuinkerrokseen.
Vihollinen pääsi murtautumaan pohjakerrokseen taistelun käydessä tulisena siätiloissa.
Suomalaispuolustajien käsikranaatitkaan eivät räjähtäneet lopsiessaan niitä vihollisen niskaan
Koko käsikranaattivaranki oli viallinen.
Taistelua johti nuori vänrikki Fred Luther,joka haavoittui kahdesti taistelussa.
Örön ja Granholmin patterit tulittivat paikalle avuksi saapuneita vihollisveneitä sekä kallionkoloihin piiloutuneita vihollisia. yli kymmenen kilometrin etäisyydeltä.
Aamuyön tunneilla suomalaiset tykkiveneet saapuivat apuun, iskuosaston päästessä maihin.
Ilmavoimien 3 Fokker-hävittäjää tukivat iskujoukkoja,joista 2:den väitetään pudonnen mereen Hangosta saapuneiden Iljushin-hävittäjien ampumina.
Hellittämättömässä ja verisessä kamppailussa illansuussa vuorokausi päättyi suomalaisvoittoon.
Venäläiset jatkoivat pommitustaan seuraavaan aamuun saakka,yhden pommin surmatessa asuinosan katon läpi pudonneena 7 puolustajaa.
Taisteluun osallistui maalla.ilmassa ja merellä yhteensä yli 1000 suomalaista ja venäläistä.
Kiivaassa taistelussa kaatui 31 suomalaista ja 60-100 venäläistä.
Vangiksi otettiin 28 ja enimmääkseen vaikeasti haavoittunutta venäläistä.
Majakan korjaukseen kului monta vuotta ja vasta v 1950 se voitiin vihkiä uudelleen vanhaan tehtäväänsä.
Sodan päätyttyä majakanvartijat muuttivat ilman perheitään.Kahdessa vuorossa neljä vartijaa palveli kaksi viikkoa kerrallaan.
Huonolla säällä saattoi mennä kuukausikin vahdinvaihtoa odotellessa.
Vuonna 1968 majakka automatisointiin ja majakanvartioiden toimet lakkautettiim.
Majakka muutettiin v.1989 sähkökäyttöiseksi katolle asennetun tuuligeneraattorin avulla.
Autioksi ja kylmilleen jääneet rakennukset rappeutuivat kosteusvaurioista ja kesäisin tuhojaan tekivät lisäksi vierailevat kiusantekijät..
V.1985 merenkulkuhallitus rappeutumisen ja ilkivallanteon estämiseksi päätti antaa saaren vuokralle ja valittu Pro Bengtskär-yhdistys ei kuitenkaan onnistunut tehtävissään.
1992 Turun yliopisto vuokrasi saaren täydennyskoulutuskeskukseksi ja v. 1995 korjaustöiden päätteeksi majakka vihittiin uuteen tehtäväänsä matkailu-,kokous- ja tutkimuskäyttöön.
Tykkimies-Jussin ja tulevan reservin aliupseerin viimeisenä komentopaikkana v.1968 kesällä tulisi olemaan Russarön majakka- ja linnakesaari Hangon edustalla....
Silloin elettiin uudessa itärajan takaisen naapurin uhassa Tsekkoslovakian kriisin takia.
 |
| Russarön majakka |
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti