keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Sattumia soppakanuunalla.Kunnon mies.

Bussista purkausta partioleirille
Juhart 2009
Etsivä ajeli ikkunat auki metsätiellä petäjien runkojen vilkkuessa silmissä.
Hänen suolensa murisivat äänekkäästi osaksi Pyölin emännän laihasta kahvista ja osaksi pikkunälästä.
Kainalohikikin haittasi, vaikkei emäntä ollut etsivän "vanhanpojan hajusta" moksiskaan,ilmeisesti tottuneena
maamiesten raavaaseen kropanhajuun.
Arska hiljensi vauhtia havaittuaan etuoikealla tienvarressa kelo-oksakäppyröistä tehdyn leiriportin,mihin oltiin kaiverrettu nimi Leiriveikot 300m.
Hän käänsi Austinin pystysoikean,ehkä hieman hapahkon näköisen maskisuun metsätieltä oikealle mäntynummen läpi Riitusjärven rantaan johtavalle avaralle polulle,mihin pikkuautolla mahtui ajamaan..
Häntä vastaan työnsi balluunikumisia maitokärryjä partiopoikapari,ilmeisesti menossa Pyölin maitotaloon hakemaan tonkallista maitoa.
Tyhjän maitotonkan kansi kilisi ketjun päässä.
Pojat tervehtivät kaupungissa tunnettua etsivää kunnioittavasti kaksisormisella partiopoikasaluutilla.
Ilmassa kaikui jossain yksinäisen partiokirveen kolke,mitä seurasi palokärjen kiivas intervallinen naputus kelohongan kyljessä kuin Shandy Shieldsin ja Downtown Dixie Tigersien eli DDT:n rumpalin kilpajamsessionissa.
Austin poukkoili männynjuurisella kärrytiellä,minkä oikealla puolella avautui  harmaa sotilasteltta-alue.
Telttojen paikatut kankaat olivat muistoina pitkien sotavuosien kipinämikkotuureista .
Partiolippukunnathan yleensä ostivat armeijalta käytettyjä sotilastelttoja ja soppakanuunoita.
Näidenkin telttojen historiat kätkevät monta sotatarinaa Mannerheimin ristin ritareiden ja sotakarkureiden väliltä,Arska mietiskeli.
Nyt hän oli ajamassa takaa toisenlaisia karkureita ja yhtä saksalaisen rautaristin kantajaa.Hulttiohan oli kehaissut saaneensa sellaisen ristin itse Himmleriltä....mene ja tiedä..
Austin saapui tummavetisen lammen rantaan.
Riitusjärvi oli oikeastaan lampi,ehkä pituudeltaan vain nelisensataa metriä,minkä kylmää ja kirkasta vettä voi ryypätä rannasta vaikka polvillaan hörppäämällä.
Jostain kuusiviidakosta itäisen ilmavireen kantamana lemahti Arskan nenään partiolaisten riu'un haju ja sinne päin olikin suuntaamassa pari partiopoikaa nippu Serlan voimapaperista peräpyyhettä käsissään heilutellen.
Hiekkaisella rantapenkereellä savusi kenttäkanuuna,minkä äärellä hääräili nenäliinapäinen lyhyehkö seurakunnan pastori ja lippukunnanjohtaja.
Pastorin neljänkolkanlakki oli kulmista sidottu partiopoikien kutsuma "räkäroitti".
Paidaton,molskishortsinen ja kuparinruskea pastorikokki oli heittämässä kourallista mustapippuria hernerokkapataan.
Arska lähestyi pastoria selän takaa kuullessaan kokin hyräilevän Ilmari Hannikaisen Kesäpäivä Kangasalla-sävellystä huulillaan P-kirjaimia pierskelemällä "Paneppa soppaan pippuria,ettei se soppa happane!!"

                 Kesäpäivä Kangasalla.Sanat Z.Topelius.säv.Ilmari Hannikainen

Arska tunsi sävelmän erittäin hyvin ja hänen korvissa vieläkin soi seurakunnan kanttorin läimäys korville,kun hän pikkupoikana koulukuorossa lauloi sitä keksimillään sanoilla.
"Mä oksalla ylemmällä"-alkuvärssyn hän oli muuttanut omaan muotoon "Mä oksennan,ylen annan,ja muutenkin pahoin voin!"
Pastori näytti raiskaavan pyhää kansanlaulua aivan samalla tavalla hengellisenä auktoriteettinä..

--Terve Antti-pastor!
Arska tervehti karjahtamalla papin selän takana,jolloin hengenmieheltä pääsi kireä pieru yllätyksestä,pippuripussin lentäessä kädestä näreikköön.
Pelästyksestä pian tokeennuttuaan ja täyskäännöksen tehtyään vasemman sandaalijalan varassa  savolaispastori tokaisi:
--No etpäs sinnäe kyllä suavu kunniin varas yöaekaan,miten Ruamatussa sanotaan....ehtivä Arvo Ansijo..!?
--Pelottelitpas minut pahanpäeväesesti..hyvä olj etten ollunna mahataavissa!!
--Pojilla näkkyy olevan mahat kuralla,etenkin noijen kaapunnin rikkaijen pappojen jäläkeläesillä,kun ahmivat ensjtöekseen Fazerin siniset suihinsa ja sitten hernerokkaa piälle ...
--Ee se Matin maha marjapuuroo kestä..sanotaan..

Antti Riitusjärven leirillä 50-60-lukujen vaihteessa.

--No mikä se on suanunna ehtivän tänne kulukemmaan?
pastori uteli.
--Taej,kyllähän minnäej kuuntelin transistorradiosta,että se Lindroosin vanaha roova olj löövetty ammuttuna tuolla Kiikalan tien varresta ja se kaapunnin kuuluisuus Huluttijo olj karanna Kakolasta.
--Senkös jäläjillä sinä uot ajelemassa?
--Taetaapas minulla olla haataus iessä tämän leirin jäläkeen,kun kirkkoherra männee lomilleen ensjviikolla!

 --Joo..mää tulin kyl sen Hultjon peräs ja olsin vaan kysyny pojilt,olsiskos kukkan nähny toll mettätiel mittään liikennet ton Vittulammel päite?
--Antteks vaan kiälenkäyttöö,mutt sellane se lammen nimi on, mink rannal Voiton pappa ja mamma asuva tual iräspäite.
--Sin mökill päite se karhukopla on ilmesest menoss...
--Mää ite ole Kuusjojen Rekijojelt syntysi,ett mää tiärän aika hyvin ett kartalt kyl löyttyy muitki riettait nimii tääl Kiikalas.

--Ja..onnii se murkina-aeka!
Pastori vastasi ottaessaan käteensä rosterisen soppakauhan,alkamalla kilkuttamaan sillä kuusenoksaan ripustettua ruosteista kulmaraudan pätkää.
Sitten pastori koukkasi kauhalla kanuunasta hernerokkaa koemaisteluun.
--No onniin kyllä rokka yhtä hyvvee kunniin aekoenaan sotaväjessä...halluutkos maestoo kaahasta.. Arvo!?
--Kyllä poekijen perät alakoo käävä ilitasemmalla,että teletoessa pittää halakasta sankkoo ilimoo ihan lapinleukulla!
--Kun nuo poejjaat tulloo murkinalle,nii suat huastatella noeta Kärppä-vartijon kavereita..niijen teletta on lähempänä sitä mehtätietä...Arvo...

 Antti ja kolkkapojat lippukalliolla
Metsätieltä alkoi kuulua pakkien kolinaa ,tantereen tömistessä kuin alokassulkeisissa.
Soppakanuunan eteen pysähtyi pitkä jono punanaamaisia partiolaisia,pastorin alkaessa jakamaan rokkaa pakkeihin koossikallisella kerrallaan.
Lippukunnan varajohtaja pullea Suomisen Kasse mittaili maitoa kauhalla tonkasta pakinkansiin.
Kasse oli pukeutunut edvinlainemaiseen khakishortsiasuun ja kuristanut mahansa pitkällä partiosolkivyöllä.
Lisäksi Pesosen Pertti,toinen partiojohtaja kaivoi kyynärpää syvällä Ylhäisten tehtaiden paperisäkissä vanikkapaloja.
Jokaisen vanikkapalan päälle hän lätkäisi voinappikoneella sorvaamian meijerivoinappuloita.
--Santsauksii ei anneta ja yks kiarros saa kelvata!
Pertti toisteli kuin pastori ehtoollisen jaossa .
Arskan sisäkorvassa suhisi kivikirkon kattoholvien kaikuina Antti-pastorin tuttu ääni vähäisiltä ehtoollisella käynneiltään..."Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri....",missä ässät ja ärrät vain kuuluivat päällimmäisinä polvistuneiden korvissa.
Nyt etsivää hymyilytti, papin tarjotessa hernerokkaa hänelle vanikan kera,että uskaltaisko kysäistä Antilta,tarjotaanko kirkossa koskaan santsikierrosta alttarilla.

 Anttipastori jakamassa partiopojille ehtoollista
Partiopoikien pestyä rannassa pakkinsa ja ruokailuvehkeensä pastori oli kutsunut Kärppä-vartion johtajan, kaupungin säästöpankin johtajan pojan ja pari muuta partiopoikaa Arskan kuulusteltavaksi.
--No Arvo---alappas tentata Pekkaa ja noeta poekija...!

Etsivä esitti kysymyksensä Pekalle ja muille vartion pojille,jolloin kaikki yhteen ääneen alkoivat selostamaan havainnoistaan..
--Sossoo pojat....yks kerrallas..jossää Pekka ensteks alottaisis!
Pekka vastasi automerkkieksperttinä:
--Aamul meni meijerin tos mettätiäl Fargo-kuarkki ensteks Pyälil päite ja sitte yks sinine Opel Rekord..samallane kun mun isäl...ja sitte tipunvärinen Studebaker Lark-taksi..samallane kun kaupunkin tolpal joenrannas....
--Joo..mää melkkest unohrin,ett pualenpäivän kiäppeil tual tiäl santa ja neulaset pöllysivät oikkeen pirkuleest,kun musta Packard-ruumisauto kaahas ton Vittulammel päite ja yks tummanruskija folkkari peräs..
--Sen volkkarin etulikasiipi näytti olevas klummul!
--Me poikijen kans funtsattii,ett  onsse kumma kun toi ruumisautoki ol jossan hälytysajos ja ett kirkkoherrakin ajaa peräs ett ehtis viälä viimesel voitelul..!

Leyland Comet-maitoauto Friberg,Kuusjoki vuonna 1960
Juhart 2009
--Kiitti pojat arvokkaist havainnostas...teillo sit pirkulan hyvät hoksottime nupiss!
Etsivä kiitteli,poikien hajaannuttua mäntykankaalle toimiinsa.
--Ja Kiitti Antti rokast..se pan mun mahan kontikseen,vaikk mää saa olla varovane mettätien kaikis puunjuuris Austinillan,ettei peräst hölsky polsteril..
--Mää käyn viäl siäl Pyälil prinkauttamas kammarilt maijallise lisävoimii..ja tavataa sit syksymmäl lentopallomatseis..
--Tep papit ja muut kirkkokonttorist voiti meirät poliisik kevääl... ja me otetaan uurestaan revanssimatsi teitti vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti