 |
| 1938 Packard-hauturi Juhart 2011 |
Tuvassa hän soitti seinäpuhelimesta kaupungin poliisikamarille pyytämään miehistöapua Raine Voiton eli alias Hulttion sekä tämän apuriduon pidättämiseksi.
Tuvan pöydän päässä isäntä hieroskeli hermostuneena kouriaan,kumiteräsaapasjalkojen tärrätessä lattialankuilla.
Työmies vaihtui toiseen puoleksi poltettuna puuholkissa,tulitikkujen varistessa sampotikkuaskista koiran kalvamalle räsymatolle..
Emäntä kuunteli etsivän keskustelua hellakuupan alla,alkamalla päivittelemään melkein naapurissa piilevistä murhamiehistä.
Arska pyysi isäntäväkeä pysymään talossa lukkojen takan varmistukseksi.
Säikky isäntä kertoi hakevansa vintiltä vanhan venäläisen vintofkan,minkä hän oli kyläsepällä muuttanut hirvikivääriksi.
Arska ajeli Vittulampea kohti miettiessään kuinka nopeasti nuoremmat konstaapelit Eskolin ja Lunden saapuisivat Voiton isovanhempien mökille,missä karhukoplan piti piileksiä.
Partioleiriltä saamiensa tietojen mukaan mökille vievällä tiellä ei oltu havaittu paluuliikennettä.
Tie oli ainoa väylä lammen rannalla sijaitsevaan pieneen ja enimmäkseen maalta kaupunkiin muutosta tyhjentyneeseen kyläyhteisöön.
Arska kahmaisi kojetaulun alapuoliselta tavarahyllyltä nahkakoteloisen Walther-taskuaseen,tunkemalla sen puvuntakkinsa taskuläpän alle ja kytki varmistimen pois päältä.
Tupakansavun harmaantamasta tuulilasista hän näki jo järvenselkää,auringon häiritsevästi häikäistessä silmiä.Hän oli monet kerrat aikonut pestä lasin sisältä,mutta aina kiireessään työntänyt asiaa edemmäksi ja nyt nenäliinallaan hieroessaan sitä, näköala suttaantui abstraktiseksi maisematauluksi.
Arska kuuli sisäkorvassaan monenmonituisen kerran vaimonsa toistamat sanat.."ja tää piili haisse matull kaaretult tuhkakupilt ja tuulilasiki muistuttaa sikalan akkunalt!"
Hän ajoi eteenpäin lautaikkunaisen taloryhmän ohi varovaisesti kämmensyrjää silmiensä suojana pitelemällä.
Talojen pihat olivat kasvaneet villintyneistä rikkaruohoista polvenkorkuisiksi ja Arskan mielessä kävi oma Matildan mökkinsä piha,minkä leikkaaminen aluksi viikatteella veisi ainakin pari tuntia.
Loppu nurmen nirhaaminen uudella Kone-Glanssilta ostetulla Husqvarnan bensiinikäyttöisellä ruohonleikkurilla menisi sutjakkaasti kuin sunnuntaipaserauksessa.
 |
| Austin A35:n sisusta ja Walther P22. Juhart 2011 |
Hän oli vieraillut mökissä joskus 50-luvun vaihteessa Voiton papan 60-vuotisjuhlissa,jolloin Raine oli juuri vapautunut vankilasta.
Arska oli silloin ollut Kiikalan nimismiehen apulaisena ja aivan vuoden 1960 keväällä vanha vallesmanni oli jäänyt eläkeelle.
Hakijoita uudeksi Kiikalan vallesmanniksi oli ilmoittautunut hyvin vähän.
Kiikalan vallesmannit ja kirkkoherrat ovat kautta aikojen olleet kuuluisia,mutta vielä kuuluisimpia olivat olleet Johannislundin lasimiehet pullojen puhaltajina sekä pullon suusta ryyppääjinä.
Seitsemän veljeksen Simeonikin oli varoittanut kerran Kiikalan lasimiehestä ja haamusta veljesten toivuttua ja kiroiltua hävitystä tappelustaan Toukolaisten kanssa:.
"Tässä on Sonnimäen tienristi,tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä,joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon,käski,jumalaton,huikean kirouksen suustansa.
Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kiroussyntiä."
Voiton pappa oli tehnyt pitkän tingin Johannislundin lasitehtaalla Silven-perheen 1890-luvulta alkaneen omistuskauden aikana.
Tehtaalla valmistettiin valkoisia ja vihreitä ikkunalaseja,apteekkipulloja ja muita juomapulloja.
Ennen tehtaan lopetusta v.1958 suvun viimeisen jäsenen Anne Silvenin kuoltua tehtaalla valmistettiin olut-ja virvoitusjuomapulloja.
V.1959 lasitehtaan osti Ahlström Oy:n ja Riihimäen Lasi Oy:n omistama Karhula-Iittala yhtiö ja lasitehtaan toiminta päättyi v.1960.
 |
| Johannislundin lasitehtaan hintaluettelo 1920 |
--Perkalan.perkalan perkala...!
Arska kirosi aukaistuaan autonsa oven,läimäytettyään sen kiinni ajattelemattomasti perässään. Austinin ovilukko oli reistaillut jo pitkään ja kuskinovi näytti roikkuvan saranoistaan,koska auton helmapelti oli ruostuneena antanut periksi ovitolpalle.
--Se saaterin TVH:n maantiäsuala piräs laill kielttää koko maast!
--Autonomistajat pijan joutuva korjaamaan menopelisäs talleistas ja pihoiltas harjoil ja rikkakiffeleil!!
Arska manaili kyykkiessään vadelmapensaan takana Austinin helmapellin näyttäessä ruostepilkuiltaan kypsiltä vatuilta..
Hänellä olisi ollut mielessään vihoitella muistakin TVH:n kirouksista autoilijoille,kuten saviasvaltista,mitä Tie-ja Vesihallinnon keltainen roikkonokka-Vanaja oli levittänyt Kiikalan tielle.Oikeastaan se päällyste oli pelkkiä savikokkareita,joita autoilijat ilmaiseksi littasivat renkaillaan tasaiseksi.
Sateella savipäällysteet muuttuivat liukkaiksi kuraränneiksi.
Nytkin hän kyykkiessään näki auton sisälokasuojissa sinisavinokareita,mitkä eivät irronneet pellistä muulla kuin pihapetkelillä.
Etsivä kuulosteli,ettei hänen ovenläimäystään vaan oltu kuultu, kurkkiessaan sireenien takaa mökille päin.
Eteisen ovi aukesi apposelleen paksun pojan saappaanpotkaisusta.
Arska jo luuli,että hänelle oli käynyt käry pojan lorviessa polkua pitkin vilttihattu silmillään riihelle päin.
Hän tunnisti etsintäkuulutuskuvista pojan toiseksi karanneeksi velipojaksi,Maunoksi,joka riihelle talssiessaan availi sormillaan sepaluksen nappeja.
Housunkauluksesta pilkotti myös käsiaseen kahva.
Arskaa pani hymyilyttämään se,että paksu poika kantoi kahta ladattua asetta mukanaan.
Hän muisti poliisiopiston ajoilta erään rikoskomisaarion kertomasta lapsiruokkotapauksesta,missä talon renki pantiin syytteeseen aselain nojalla piikatytön raskauttamisesta sen takia,että oli pitänyt ladattua asetta lasten ja syyntakeettomien alustalaisnaisten ulottuvilla.
Paksu poika pysähtyi kärrysuulin räystään alle,mistä pilkotti mustan ruumisauton perää.
Oma peränsä etsivään päin Mauno kasteli ruumisauton renkaita ja pölykapselia ja lopetti tarpeentekonsa parilla miesmäisellä peränytkäyksellä.
Sen perästä Mauno kääntyi Arskaan päin napittamaan housujaan.
 |
| Kärryvajan kulma Juhart 2011 |
Arska mutisi Maunon astellessa takaisin mökille.
Porstuan oven rämähtäessä kiinni Arska hiipi kyyryssä kärryvajan nurkalle ruumisauton suojaan.
Hän avasi mustan Packardin etuoven erittäin varovaisesti ja ensimmäiseksi hän havaitsi kolme pahvista panoslaatikkoa auton nahkaisella etupenkillä.
Sulkiessaan oven pienellä varovaisella napsauksella hän kuuli selkänsä takana toisen napsauksen kuin pistoolin latauksessa.
Kääntyessään Arska jäi tuijottamaan pistoolin suuta ja Hulttion leveätä virnistystä raamittomien lasien alta.
Hulttion vilttihattu istui kallellaan valkoisen siilitukan niskalla kuin meksikolaisen bandiitin sombrero.
--Hauska tappa vanha tuttu!!
Hulttio lausahti magnumin piipun osoittaessa etsivän rintataskua.
--Taas tavataan ilosis merkeis..ettivä Arska..!
--Erellisel kerral sää panis munt häkkiin miästapost,mut sun miälest se oli vain sellast hätävarjelun liiottelemist,kun Kiikalan konstaapeli ampus munt koippeen...
--Mää ampusin kyll sen ottaan oikkeen napakympin...kun rikkos mun polvilumpion mäsäks...
--Palkinnoks yleensä markkinoill ampumateltas annetaan vähintäs vekkari,mut munt palkittiin täysosumast karhukopil kakolas...
--Jossää luules tullees pirättämmä munt,niin älä luule ett mää lähren täält elävän..ja mää ole päättäny nyt täsä paikal,ettes sääkään....
--Sen verra mää olen kärsiny kakolas sialunavammoist,mikkä ei ole lähteny nupist veks eres vaaliumil eik paljaissiin jalkapohjiin pamputtamisel eik sähvöshokkihoirol,ett nymmä voisi puhttaal mielel teilata ihmissii miten lystään piänen palkkion rankastuksestan...
--Se Lintruusin muariki päsmäs ja päsmäs,ett mun olis pitäny rukoilla antteeksanttoo..mutt mitäs sellane site jelppais,kun se Kiasuski ol aikkonas ristill ennakolt kärsiny meirä antteksantoje pualest...
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti