 |
| Rouva Suomisen petos. Juhart 1998 |
Terminaaliset adjööt
Tukholman Silja Linen Värtanin terminaalirakennuksen lasi-ikkunat kylpivät aamuauringossa.
Skandia-autolautan terminaaliramppia pitkin asteli aamu-unisten ja aamuhonkkelisten turistien joukossa tekoleopardikauluksisessa ja vaaleassa kävelypuvussa tainaelgimäinen ja muodikas leidi.
Naisen mustien aurinkolasien takana oikeassa poskiluussa tykytti puuterilla peitetty violetinvärinen mustelma.
Nainen kantoi beessisessä nahkasormikkaassaan lieriömäistä tekoleopardikuvioista meikkilaukkua.Muuta matkatavaraa tällä ei ollut mukanaan.
Tullirakennuksen eteen autolautan haukottelevasta suusta jyrisi Polar Expressin ja Kaukokiidon pitkänokkaisia Jyry-Sisu-rekkoja sekä ruotsalaisia Scania-Vabis-TIR-yhdistelmiä.Yksi ruotsalainen tummansininen ASG-Scania-Vabis-rekka seisoi ensimmäisenä jonossa,kuljettajan ojentaessa rahtikirjoja haukottelevalle tullimiehelle.
Autolautan komentosillalla kapteeni Rolf Lundgren seurasi matkustajien purkautumista lasiseinäiseen terminaalikonkiin. Tämä entinen rannikkolaivakippari,joka seilasi viimeistä ansiovuottaan autolautalla ennen eläköitymistään eroitti matkustajien seasta naisen,jonka leopardikuvioinen meikkilaukku näytti tutulta.
Edellisiltana hän oli törmännyt tähän hemaisevaan leidiin B-kannen Bureau D'Exhancen valuuttatiskillä vaihtamassa sadanmarkan seteleitä kruunuiksi . Kapteeni oli hämmästellyt naisen meikkilaukusta näkyviä dollari-sekä puntasetelinippuja ,jonotellessaan itsekin suomalaisen valuutan vaihtoa kruunuiksi.
Merikapteeni oli luvannut ostaa vaimolleen 30-vuotishäälahjaksi Tukholman Nordiska Kompaniet-tavaratalosta uuden Boschin sähkövispilän.
 |
| Merikapteeni Juhart 2003 |
Vanhalla merikarhulla oli aina ollut silmää naiskauneudelle.
Illallisella kapteenin pöydässä rouva,joka oli esitellyt itsensä Ingridiksi,oli taittanut Rodenstock-aurinkolasinsa valkoiselle pöytätyykille,koska laseihin vahingossa osunut shampanjalasi oli kastanut linssit.
Kapteeni oli havainnut pöydässä rouvan tulleen melko lyhyessä ajassa maistiin mielessään hakea tätä tanssimaan ,orkesterin alkaessa soittamaan romanttista Chanson d'Amouria. Rouvan ottaessa keinoleopardimeikkilaukusta paperinenäliinan lasien kuivaamiseksi,kapteeni oli nähnyt setelien seassa hopeisen taskumatin kiiltävän upotetun kattovalon kajeessa.
Hän oli hetkessä perunut tanssipyyntöaikeensa rouvan alkaessa vielä puuteroimaan sinertävää poskikulmaansa.
Ingrid oli havainnut kapteenin tuijotuksen ja vastannut,että kotona ulko-ovi oli ristivedossa lyönyt lähtiessä päin kasvoja.
Vanha merikarhu tunsi tällaiset selittelyt merimieskokemuksestaan antamalla löysää millekään haihatteluille,että olisi charmillaan vielä kerran elämässään saanut kaataa oikein leidin kapteeninhytin seslongille.
"Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne rannalla ruikuttaa"-värssy oli alkanut soimaan sekä soimaamaan merikarhun korvissa ranskalaihitin päälle.
--Jos olisin ollut nuorempi..niin ehkä?
Kapteenin alterego vielä aivoissa oli toistellut.
Tämän leidin poskimustelman sekä nopeaan maistiin tulemisen takana piili jotain monimutkaisempaa,mihin hän ei halunnut sotkeentua.
Viitisenkymmentä vuotta seilanneena hän oli nähnyt monen merimiehen muijan saattamassa miestään kaijalla silmäkulmat mustina.
Ingrid kyllä oli olemukseltaan kaukana piinatusta merimiehen muijasta,mutta kippari aanasi sen,että moni kotiväkivallan uhri tarttui ensiksi pullonkaulaan ennen kuin solkivyöllä miehensä kaulaan..oli se merimiehen taikka varustamon johtajan muija.
Kapteeni seurasi rouvan korkokenkien häviämistä terminaalin rappusiin.
Hän palasi kapteenin hyttiinsä kirjoittamaan navigointiraporttia sytyttämällä palamaan John Player'sin savukkeen Ingridin kapteenin pöytään unohtamalla kultadubleisella lady Ronsonilla,mikä tuoksui rouvan Givency-parfyymilta.
Hän hyräili Frank Sinatraa raporttia kirjoitellessaan..."and the Lady is a Tramp..."
Passintarkastuksesta rouva Suominen alias Ingrid kiirehti ihonvärisillä korkokengillään kopistellen terminaalin lasiovesta ulos kohti taksitolppaa,missä etummaisena seisoi tummansininen vanha Dodge Coronet.
Hän avasi sansegalilla punaisen suunsa laihalle autonoveen nojaavalle taksinkujettajalle:
--Arlanda vassoguuda!
Mu(i)stelmissa
--------------------------
Taksin suhaistessa liikenteeseen rouva Suominen otti meikkilaukustaan puuterikompaktinsa alkamalla paikkaamaan sinertävää poskipäätään ja sipaisemalla kevyesti huulipunaa suutaan maiskauttamalla.
Arlandaan johtavalla maantiellä taksin renkaiden alla kumiseva asvaltti pani rouvan raukeaksi.
Hän puolitorkuksissa kelasi alitajuisesti tapahtumia Siilinkuja viidestä,mistä ne olivat tatuoituneet pysyviksi valvepainajaisiksi Monopol-konjakin turruttamiin aivosoluihin:
"Reijon nyrkki oli osunut toisella iskulla poskipäähän.Ensimmäinen isku oli mennyt hudiksi Seijan väistettyä amatööripugilistimiehensä upperkutin.Toinen isku oli tullut salamana perästä.
Reijon soitettua taksin kiivastuksissaan aikeissaan lähteä kaupunginhotelliin juomaan rouvansa käsilaukusta ottamia stipendirahoja,Seija oli paatunein ja päättäväisin mielin mennyt yläkerran makuuhuoneeseen pakkaamaan meikkilaukkuansa ja pukeutumaan leopardikauluksiseen kävelypukuunsa.
Ottelu oli alkanut jälleen siitä,ettei Seijalla ollut tarpeeksi käteistä annettavaksi miehensä tarpeisiin,vaikka kanslistirouva istui arkipäivät rikkaan pöksytehtailijan kassakaapin edessä.
Reijon lähdettyä taksilla Seija oli odottanut olohuoneen sohvalla puolisen tuntia juomalla Monopol-konjakkipullosta pohjat ja soittanut itselleen taksin.
Taksikuski oli vinoillut hänelle ajaessaan rautatieasemalle,että Suomisilla taidetaan tänä iltana juhlia eri kortteereissa.
Herra Suomisen hän oli juuri vienyt kaupunginhotelliin.
Reijo oli tullut väkivaltaiseksi jo melkein avioliiton alusta mustasukkaisuutensa takia.
Ensimmäisen mustan silmän hän oli saanut jo hääyön seuraavana aaamuna syyskuun 13. päivä perjantaina 1952. Jotenkin jokainen seuraava syyskuun 13. päivä ja perjantai tulivat muistuttamaan häntä epäonnesta..
Ne kolmannettoista päivät sekä perjantai-illat hän aina juhli Monopol-konjakilla,Reinon joko mentyä valmentamaan junioreja urheilutalon kehässä tai metsälle kavereidensa kanssa.Useimmiten mies saapui kotiin vasta sunnuntai-illalla.
Jo seurusteluaikana Reijo ei katsonut hyvällä,että Seijaa haettiin tanssilavalla hakemaan polkasta tangoihin.Tavallisesti Reijo hakkasi hakijat tanssilavan punamullatun puuseen takana mäkeen.
Reijo oli ilmestynyt kauppalasta takaisin Rekijoelle kesäkuussa 1948 ,jolloin kauppalan seudun puhelinlaitos alkoi vetämään linjoja syrjäkylille.
Nuori puhelinteknikko eroittui kauppalalaisena syrjäkylän pojista pukeutumiseltaan sekä tyyliltään.
Kylän neitoihin hänellä oli vetoa uudessa nahkapuserossaan ,suorissa housuissaan sekä uusissa läskäreissään.
Pussihousuiset,haitarijatsariset ja pillitupakalle haisevat isännänalut katsoivat nokkaansa pitkin alas inholla nahkarotsista ilmestystä,joka haisi vielä partakolinalle..akkaväkikin silloin vain käytti ruusuvesiä ja kolinoita..
Reijo vielä jauhoi Hesan slangia matkimalla Wrigleyn piparminttupurkkakin.
Märehtiminen maalaisista kuului navettaan sekä lampolaan. Kylän pojat kateuksissaan kutsuivat Reijoa kumikortonkia märehtiväksi puhelinpukiksi,koska joka viikonloppu tämä vei tansseista vuokraamaansa osuuskaupan yläkerran hellahuoneeseen eri tytön kaksisatulaisella TWN-moottoripyörällään. Silloin Reijo ei polttanut tupakkaa eikä juonut viinaa,mitä katsottiin kulmien alta poikkeavaksi.
 |
| Vanhaisäntä ja maalaispojat Juhart 2011 |
Osuuskaupan tiskillä moni maalaisneito imi itseensä Reijoa,joka tuoksui Aqua Veralta,minttupurkalta,nahkarotsilta,bensalta sekä moottoriöljyltä tuulahduksena isosta maailmasta.
Seija (os. Lehtonen) myös kuului näihin neitoihin,vaikka piti nimettömässään kihlasormusta.
Hän oli kihloissa naapurin kraatarinpojan Erkin kanssa.
Erkki kyllä oli jo muuttanut kauppalaan heti sodasta alikersanttina palattuaan ja aloittanut Inkerinkadun vuokrahuoneistossa valmistamaan diagonaalihousuja pari ompelijatarta apunaan.Erkki oli myynyt housujaan torilla joka toinen toripäivä ja hyvällä onnella päässyt kuopiolaisen Turon alihankkijaksi.
Erkillä meni niin hyvin,että v.1949 hänen kaksikerroksinen tehdasrakennuksensa pääsi harjaan kauppalan Rumpalinkadulla.
V.1951 Erkki oli esitellyt uuden suorahousumallin teettämällä sen tuotemerkiksi oikeat olympiarenkaat SEL kirjaimin.Seuraavana vuonnahan pidettäisiin Helsingin olympialaisia.
SEL merkitsi Erkki ja Seija Laaksoa.
Sitten kaikki meni vikaan Reijo Suomisen astuttua kuvaan yksissä kylälavan tansseissa.
Erkki oli saanut tietoonsa suhteesta purkamalla kihlauksen.Reijo puolestaan oli pakottanut Seijaa kiristyksellä avioliittoon uhatessaan kertoa kylällä,ettei morsian ollut enää neitsyt eikä hän ollut siihen ainoana syypäänä.
Kylällä katsottiin vielä sodan jälkeen tiukalla luterilaisella otsanrypistyksellä avioliiton ja kihlauksenkin ulkopuolisia raskauksia riippana nuorten neitosten kauloissa,missä piti olla solmulla vain kirkkohuivi.
Sota-aikana kylläkin muutamissa talouksissa Rekijoellakin kaatuneiden lesket viettivät puolirietasta elämää ja jonkun tullessa jopa raskaaksi miesvierailijoista.
Kauppalan seurakunnan rantaruotsalainen kirkkoherra Grafbäck saarnatessaan Kiikalan kirkkoherran kuoltua Rekijoella yksillä kinkereillä, kutsui näitä huolimattomia leskiä Glada Änkan'eiksi eli Iloisiksi leskiksi,jotka myivät itseään pelkän suolatun mustan pörssin sianpotkan takia.Kirkkoherra kertoi tietävänsä asiasta,koska moni kaatuneen leski kauppalan rautatieasemalla otti mustassa surupuvussa vastaan valkoisen arkun,missä ruumiin sijasta oli kokonainen sianruho.
Grafbäck tiesi,koska itse hyvän ruoan ja snapsien ystävänä oli yhdeltä rintamaleskeltä ostanut sianlihaa.
Lesken mies oli hajonnut Kannaksella atomeiksi tykinkranaatista.
Siitä huolimatta Grafbäck osasi jyristä saarnapöntöstä haureuden pirun vaanivan nailonsukkien saumoissa ja viinapullojen leijonavaakunakorkkien alla.
Kirkkoherra oli maalaillut piruja kirkkolaivan seinään vertaamalla kylän idyllistä puutalokeskustaa Vanhan Testamentin Sodomaan ja Gomorraan
Itse kirkkoherra seurusteli salaa hopeakynttelikön valossa ja shampanjalasin kädessä yhden kartanonrouvan kanssa.
Kylän ainoa ja veljusuinen taksikuski Kantolan Urkki (Urho)jolla oli ajoissa vanha 39-mallinen Desoto ja millä hän kuljetti kauppalan kirkkoherraa kinkereiltä toiselle,oli kehaissut kylällä pirssiänsä Kyöpelin vuorisaarnaajan Sotomapiiliksi.
 |
| Taksamittari |
Suomisen Seija oli kolme kuukautta raskaana omana hääpäivänään.
Tulevan Raija-tyttären oikea isä oli Erkki Laakso.
Ne vuoden 1951 kesäkuun ensimmäiset tangot Huvinummen tanssilavalla olivat olleet kohtalokkaita Seijalle,kevään tuoreelle merkantille kauppalan kauppaopistosta.
Opiskelutyttökaverit olivat vängällä vieneet hänet lavalle,missä Reijo oli heti iskenyt silmänsä joukosta erottuvaan kaunottareen.
Kahden tangon perästä Reijo oli viekotellut nuoren merkanttitytön huussin taakse naukkaamaan kossupullosta rohkaisuryyppyjä.
Reijo ei juonut huikkaakaan.
Loppu eurustelu päätyi Reijon ajaman puhelinlaitoksen Austin-kuorma-auton lavalla seisovaan miehistöhyttiin kaapelikelojen suojaan.
Tapahtumalle oli todistajiakin.
Kaksi paikallista naikkosta oli sattunut kävelemään kuorma-auton taakse,missä he takarengasta vasten nojaten naukkailivat käsilaukuistaan jaloviinalla kovennettua sitruunasoodaa patenttikorkkipulloista.
Lavakopin jyskeestä,Reijon maanitteluista ja Seijan kiljahduksista sana oli saapunut Kosken maantienharmaassa Volvo-onnikassa kauppalaan seuraavana aamuna.
Erkki Laakson korviin viesti oli tullut tuntemattomalta puhelinsoittajalta maanantaiaamuna kymmentä vaille seitsemän,ennenkuin tehdassalin sähkösingerit polkaisivat tikkaamaan pussipöksyjen nappisepaluksia.
 |
| Sähkö-Singer vm.1948 |
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti