 |
| Torikorikauppias Juhart 2012 |
Kaikenlainen palaminen yleensäkin saa suomalaisen haaveilemaan lasittunein silmin jostain,oli se sitten lehtikasa,juhannuskokko tai vaikka naapurin mökki.
Arska näki muorin pyöreistä kakkuloista kaksi palavaa lehtikasaa.
--No... voi kun prasu palaa nii ilusast,mut mää en kest sitä,ett joka kert,kun tullaa visiitill kaupunkist kaaroill mua helssamaa,niin piha on täynäs renkkaanjälkkii ja kukkapenkit tallattu.
--Ain jouttu raapimaan pihan haraval ja multtamaa kukkapenkit uurelles..
Arska katseli vaivaantuneena pihaa,ikäänkuin hän olisi nyt syypäänä pihan järjestyssääntöjen rikkomiseen.
Haravoidulla pihalla näkyivät hänen läskäriensä jättämät,joskin ulospäin osoittavat jäljet.
Häntä oltiin jo kakarasta asti kutsuttu ulosastujaksi,vaikka homo sapienssia kutsutaan kanta-astujaksi.
Kukkapenkin orvokit kyllä näyttivät olevan pystyssä,vaikkakin nuokuksissa.
Niille hän ei ollut sattumalta tai vahingossa astunut..
Muori jatkoi:
--Lumppeen pojat aluks oliva jelppimäs maatöis,mut kossi-ijän jälkkeen kummakki halusivat kauppalaan,Jouko sin teitill rantkauppalaan ja Jorma Forssaan.
--Jouko tai Jokkeks me hänt ain kututtiin...sai Erkilt suharinpaikan tukust,mut Jormaa vaivas sellane vaellusvietti,ett päätys ensteks Forssaan torikauppiaaks ja sen jälkkeen rupes reissamaan ympärs maat markkinoil helppoheikkin..
--Se kyl istus linnas vuaren yhrest shekkiväärennöksest,kun ensmäne torikauppa men konkurssiin..
--Viime syksyn se ajo isoll sinisel amerikanraudal toho niiren pakall takapaksi täynäs torikauppakonkurssist jäänei tavaroit.
--Niisse ainaski sanos,ett konkurssiroinaa ne olivat ja mullekin se antos yhre silkkihuivin lahjaks,vaikk kovin plastiikkaselt se tuntus kaulas.
--Toise kehusiva,ett Jorman tavarat ols olleet varastetui...emmää osaa siihe sanoo mittään..eisse huivi mull mittään kertonnu olskos se olnu varastettu tai ei...jottan honkonkii sen täkys luki.
Muori nousi pystyyn hitaasti selkäänsa suoristaen, Arskan nähdessä tämän selässä skolioosin tekemän kyhmyn,mikä iän mukana tulleen köyryselkäisyyden kanssa korostui nurmen varjossa Notre Damin kellonsoittajan silhuettina , vanhan emännän kohistellessa haravalla lehtiä palavassa kasassa.
--Aik aikassee ne lehret tippuva tänä kesän..on olnu mettäpalo- ja kulovarotuksii rarioss...ja jollei pijan ruppee satamaan,niin elo kualee pysttyyn pelloill kuivuurest..
Muori selvitti.
--Niin..mää melkkes unohrin kerttoo siit ,mite se Erkki nais sen kommijan ja ylppijän Annikkis..
--Kun Seija nais sen Suamisen tai ehkä mialummin sanottun toispäitte...niin tualt Isohiiren tiänvarrelt lähelt Hämeen läänin rajaa sill Annikil ol tapana käyrä tanseis lavall kesäsin.
--Sen pappa Helmisen Urho piti autokorjaamoo ja pirssii siin tiänvarress.
--Annikki ol saanu kommian ja tummatukkasen muatos äiriltäs,joll puheiren mukkan oli joku espanjalanen Horke-nimine miäsystävä ja hotelli Atlonin kyyppari Helsinkis,kusse ol itte siäl myäs tarjoilijan.
--Urho ajo sillon taksii Helsinkis ja mää muistan aik hyvin kerra,kun Urho kävi kotonas kommial tummansinisel pirssill näyttämäs morsmaikkuas,joka ol jo paksun..
 |
| Hesan pirssi 30-luvulla. |
--Annikki ol jo teinitytöst ast ollu kovin miästen perään,eteski niire,joill ol enämpi hehtaarei tai muute raha makas pääll...ulkönäöll ei olnu niinpal välii...
--Kusse Erkki pan sen tehttaan pystyyn kauppalas ja muuteskis ol vappaal jalall sen Seijan takii,niin Annikki isk silmäs kiine ja lopun kaitte tiärätte..ettivä...
--On se aikmoinen rakkaustarina,miten Erkki,joka alotti urans persaukisen kraatarin, nais sellasen kommian ja ylppijän automonttöörin flikan...
--Erkin pappa Eenokki alott tosa töllis kyläkraatarin vuassaran vaihttees.
--Ja muute niinkus lisämausteen koko juttuun..niin se Seija riiustel salaa Erkin tiätämätt Lumppeen Joukon kans..olivatten kyl pikkuserkui...
Arska kuunteli tunnollisesti Elvi-muorin sukuselvitystä,joka avasi taustaa koko Rekijoen triangelidraamaan.
Etsivä kysäisi:
--Miten se muuten sen Lumppeen Jorman laita olsis täss niinsanotus rakkauren sekaherelmäsopas?
Muori kävi sorkkaisemassa kytevää lehtikasaa haravalla,jotta tuli leviäisi nopeammin tuoreella hapella.
Savun kirveltämiä silmiään hieroessaan muori vastasi:
--Kummatki veljet Jouko eli Jokke ja Jorma eli Jorkku ovat kommeit ja pitkii miähii..
--Niill ei koskaan olnu vaikeuksii naisten iskemisess..
--Jorma ol kyl Joukoo melkken päät piremp ja sen kenkäkki ol jottan nelkymmenviiren nummeroo..
--Kussil rupes makkamaa oikke pääll torikaupois,niin Annikkiki ol sen peräs..
--Siihen aikkaan se Suaminenki ilmestys kuviin ja kuljett Seijaa moottoripyäräs takatarakal..
--Välist Annikkikin olttiin nähty Suamisen kyyris..
--Annikki ja Jorma yhres kävivät Forssas ja muiss kauppalois ja kaupunkeis ja fiirasivas monill markkinoil parhais kuppilois ja hotelleis..
--Se flikka tykkäs makkiast elämäst kun hullu pullast,mut sekin kest aikkaans ja tyssäht kun suksi paskaan,kun Jorma joutus linnaan shekkiväärennöksist.
--Sitten katos Annikkiki kuvast..
--Ja kun Erkki pan sen tehttaas pystyyn kauppalas niin yhtäkkii Annikki ilmestys kuvioihin.
--Mut jollain taval se Annikkiki asettus aloilles ja se muuttus ihan kokonas vastuulliseksi vaimoks kun niire ensmäne flikka syntys..ja must tuntus,ett niiren välill Erkin kanss kehittys jopa oikkeen romanssi.
--Suamisill samaten ol syntynyt tyttölapsi ...
Etsivä Arska oli kuunnellut kiitettävästi Elvi-muorin sukuselvitystä jopa pieneen tuskaantumiseen saakka,koska naisilla on aina tapana mennä sivuraiteille kertomuksissaan.
Muorin kertomus kyllä antoi jonkinlaisen taustan sattuneeseen rikosvyyhtiin,mitä pitäisi lähteä purkamaan aivan toiselta kantilta.
Arska katsoi levottomana rannekelloaan ,mikä näytti jo kolmea iltapäivällä:
--No kaippas mää saisin koottuu tästä teirän kertomuksest vaikk yhren Sariolan dekkarikirjan!
--Mull on viäl poliisikonttoril yks tapaaminen ehtoommal ja mun piräs lähtee matkaan...et mää jourun nyt sanomaan teitil näkemiin...
--Te olette antaneet mull tährellissii tiatoi tän rikosjutun selvittämiseks..et näkemiin nyten ..frouva Laakso.
Arska vatkasi muorin kättä kiitokseksi...
Muori hyvästeli:
--Älkkääs te nyt mua frouvittel..mää olen kyl viäl neiti.. ehkä kerran korkattu,jos sellane mittää merkkaa nykymaalimas..
--Mul olsis kyl tual tuvas kaffepannu porisemas hellan pääll!
--Kelpaisiks teitil kupilline?
Arska vastasi:
--Älkkää te vaivauru kaffeitten kans..mun sisäkalut ovat jo ihan solmull kaffen hörppäämisests konttorill,ett joka kupillise jälkkeen piräs heittää renniet huuleen..ett näkemiin nyten!
jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti