Pettäjättären tie.Lontoon sumussa.Etsivä Arska-sarja

Oxford Street 1966
Juhart 2006

Syyskuun 3. päivä 1966
Stratford

Musta poliisi-Wolseley seisoi pysäköitynä Stratfordin kaupungin Vicarage Lane-kadulla puoliksi ajettuna jalkakäytävälle.
Poliisiauton sininen kattovalo heijasti lähitalojen viktoriaanisille tiiliseinille mustavalkoteeveemäistä siniharmaata kajetta.
Wolseleyn etupuskurissa kilissyt hälytyskello oli saanut uteliaita kerääntymään numero 42-talon eteen.Lontoon tavanomaisesta sumusta ja tihkusateesta huolimatta työstä palaavilla oli kello 4 iltapäivällä aikaa juoruiluun ja spekulointiin,mitä talon sisällä oli mahdollisesti tapahtunut.
Poliisikonstaapeli PC Holder yritti estää uteliaimpia kurkkimasta alakerran erkkeri-ikkunasta sisään. Onneksi joka talon ikkunoihin kuuluva melkein kuin lakisääteinen pitsiverho esti näkemästä mitään sisälle.
Talon julkisivun liikennesaasteen mustuttamaan tiilimuuriin oli naulattu kyltti Churchill Real Estate Agency--To Let or For Sale.
Stratfordin poliisilaitoksen vanhempi rikosetsivä Trevor Larkin seisoi keskustelemassa alakerran olohuoneessa talon omistajan bangladeshiläissyntyisen Anwar Begamin kanssa.Larkin tiesi,että melkein koko itälontoolainen bengaliyhdyskunta oli sukunimeltään Begameita.

Bobby helmet

Wolseley poliisiauto

Ambulanssi oli puolisen tuntia aiemmin vienyt naispuolisen puukotusuhrin Royal London-sairaalaan Whitechapeliin.Naista oli puukotettu niskaan sekä rintaan,mutta tämä oli kuollut vammoihinsa matkalla sairaalaan ,missä A & E-polilla Accident and Emergency) oltiin kirjattu tapaus kirjaimilla DOA--Dead On Arrival,kuollut saapuessa.

Asunnosta oli löytynyt keinoleopardinen meikkilaukku,minkä sisätaskusta löytyi 2000 puntaa sekä suomalainen passi.Uhri oli vuokrannut asunnon nimellä Mrs. Seija Suominen,Poliisi oli pidättänyt asunnosta henkirikoksesta epäiltynä suomalaisen miehen Mr.Jouko Lumpeen,joka väitti olevansa Mrs.Suomisen sulhanen.
Stratfordin rikospoliisista oltiin soitettu myös Scotland Yardiin henkirikoksen saatua kansainvälistä aspektia.
Uuden Scotland Yardin vanhempi rikosetsivä Ian McGregor oli uudessa toimistossaan puhelimen soidessa seisomassa pahvilaatikkokasojen keskellä.
CID oli äskettäin muutanut uuteen tomitaloonsa Victoria Streetin varteen Westminsterissä vanhasta Whitehallin rakennuksesta lähellä Trafalgar Squarea.
Taloon oli myös samalla muuttanut asumaan Metropolitan Policen "Bobbyt".

New Scotland Yard

Puhelimessa Ian McGregor oli kuunnellut etsivä Larkinin selostusta tapahtumasta ja luvannut ajavansa rikospaikalle parin nuoremman etsivän kanssa, kun hän on ensiksi saanut siistittyä työpöytänsä.Suomalaisen epäillyn hän käski pistää aluksi Stratfordin poliisilaitoksen selliin.
Yardin etsivä oli vielä soittanut Suomen suurlähetystöön Belgraviassa ja ilmoittanut tapahtuneesta.

Syyskuun 10. päivä

Scotland Yard oli ottanut yhteyttä Helsingin keskusrikospoliisiin,jolloin tapahtumavyyhti alkoi purkautumaan.
Nuorempi rikosetsivä Tapani Mononen oltiin nimitetty  keskusrikospoliisista Lontoon henkirikoksen tutkijaksi yhteistyössä Yardin kanssa.,
30-vuotias Mononen , rantasalmelaissyntyinen lakitieteen kandidaatti oli noussut keskusrikospoliisin hierarkiassa melko nopeata tahtia kansainvälisten rikosten erikoistutkijaksi. Hänet tunnettiin virkaveljien keskuudessa erittäin kunnianhimoisena,joka myös osasi rummuttaa omaa pätevyyttään  monikielitaitoisena lingvistinä,jonka oljenvärinen otsatukka ja kalkinvärinen iho sekä punareunaiset silmät kielivät melkein albinomaisista geeneistä.Tämä kärsi myös alituisesta heinänuhasta etenkin kaikkina siitepölyaikoina.
Monosen soitettua etsivä Laaksoselle Lontoon henkirikoksesta,Arska joutui pitämään puhelinkuuloketta kaukana korvastaan tartunnan pelosta,keskusrikospoliisin etsivän aivastellessa luuriin.
Arskalle oli alkanut selvitä rouva Suomisen ja housutukun kuljettajan Jouko Lumpeen katoaminen.
Mononen oli ensiksi ottanut yhteyttä Arskan esimieheen nimismies Somerikkoon,joka oli luvannut irroittaa etsivä Laaksosen keskusrikospoliisin käyttöön.
Arskahan oli alunpitäen tutkinut housutehtaan kanslistin kavallusta ja katoamista sekä teknikko Suomisen kuolemaa.
Mononen puhelimessa oli yrittänyt peittää savonmurrettaan helsinkiläisaksenttisella arkikielellä kertoessaan,että Iltasanomien Volvo Amazon  jakelukeikalla Turkuun toisi Arskalle lentoliput Lontooseen seuraavan aamun lentoon Finnairin Super Caravellella.
Vuonna 1966 postilaitoksella ei vielä ollut pikakuriirisysteemejä ja Iltasanomien jakeluauto oli nopein dokumenttien kuljetusmuoto.
Iltasanomien kuljettajat nopeusrajoituksia halveksien ajoivat Turun lenkin parissa tunnissa yhteen suuntaan.
Arska saisi siis palvella Monosen assistenssina myös Jouko Lumpeen kuulusteluissa.
.

Finnairin Super Caravelle

Syyskuun 11. päivä

Heathrown terminaali 3:ssa Arska havaitsi,että pelkästäään tähän yhteen terminaaliin saisi mahtumaaan kymmenen Vantaan lennon terminaalia.Koko Heathrown terminaalikolossi oli kuin oma kaupunkinsa.
Seurattuaan Monosen kanssa matkustajavirtaa saapumisaulaan, heitä vastassa oli putkiaidan takana vastaanottokomitea,jotka nimipahvilappuja heiluttaen näyttivät,ketä oltiin hakemassa..
Arska havaitsi joukosta yhden virkapukuisen poliisikonstaapelin,joka ilmeisesti oli heitä vastassa.
Tämän koppalakissa oli erikoinen ruudullinen panta,mikä muistutti Timo Mäkisen Mini Cooperin konepellin ja katon ralliraidalta.
Konstaapelin kädessä oli pahvilappu,missä luki "Finnish detective inspectors Mr. Mononen and Mr. Laaksonen".
Etsiväpari tervehti konstaapelia,joka kysäisi kohteliaasti itälontoolaisella murteella:
--'Scuse me Sir...you are Finnish detective inspectors...innit?
Mononen vastasi Arskan sijasta,koska pikkukaupungin etsivän keskikoulun englanti oli jämähtänyt kurkkuun:
--Yes ..we are!
Konstaapeli esitteli itsensä PC Ryan Rooneyksi Metropolitan Policesta ja kertoi vievänsä etsiväparin suoraan Scotland Yardiin.
Etsivät Wolseleyn punanahkaisella takapenkillä katselivat ohivilahtavia ehkä miljoonia samannäköisiä ruskeakivitaloja,kunnes  poliisiauto pääsi Cityyn ja Victoria Embankmentille.
Vauxhallin sillankulman liikennevaloissa auto kääntyi vasemmalle seuraamalla tovin numero 88 bussia,mikä ajoi Oxford Circusiin Westminster Abbeyn sekä Whitehallin kautta.
Wolseley kääntyikin pian korttelin päästä oikealle Ruislip Streetille ja lyhyen ajomatkan perästä Westminsterin kapeita katuja kurvailtuaan auto pysähtyi Broadwayllä uuden Yardin edustalle.
Rakennuksen edessä pyöri marmorinen juustoviipaleen tapainen veistos,mihin oltiin upotettu sininen maapallo,missä kultaisin kirjaimin luki Central Investigation Department (CID).
Konstaapeli Rooney pyysi suomalaisetsiviä seuraamaan rakennuksen sisään.
Hissin noustua kolmanteen kerrokseen etsivät seurasivat Rooneya harmaalla kokolattiamattokäytävällä  tiikkiselle ovelle,missä kultaisin kirjaimin luki "McGregor Senior Inspector,International Affairs".
Arskasta alkoi tuntumaan,että nyt astuttiin johonkin James Bondin maailmaan.Hän oli juuri nähnyt kinossa Goldfingerin ja tämä oli sitä samanlaista maailmaa kuin MI5:ssä.Yardihan oli paljon yhteistyössä tiedustelupalvelun kanssa..
Konstaapeli Rooney koputti ovelle,minkä takaa kuului skottimurteinen ääni:
--Come in Please!

Goldfinger

Miss Moneypenny

Arska oletti fantasiassaan näkevänsä McGregorin samannäköisenä kuin Sean Conneryn 007:n,jonka hehkeä sihteeri Miss Moneypenny etuhuoneessa naputti Remingtonin sähkökonetta pitkillä lakkakynsillä.Agentti oli juuri saapunut toimistoon ja heittänyt eedeninsä ovelta hattunaulakkoon ja suudellut Miss Moneypennyä huulille.Bond käytti tukkatupeeta ja poltti ebonipuisessa ja kultahylsyisessä holkissa Morland-savukkeita.Tämän kulta-Ronsonissa oli minikamera sekä minimagnetofoni ja rintataskun Parker-mustekynä oli tappava ase.
Arska oli aina ihaillut Miss Moneypennyä,joka aina tuli hänen märissä unissa sänkyyn läpinäkyvässä yömekossa.Ian Fleming oli kuvaillut Miss Moneypennyä viimeisissä kirjoissaan naimattomaksi ja tupakoimattomaksi sihteerineitoseksi,joka kävelytti villakoiraansa Lontoon kaduilla.Lounastauoilla tämä joi maitolasillisen Hovisin kerrosvoileipänsä kostukkeeksi haaveillessaan James Bondista.
Arskan pässä soi Gloria Gaynorin Goldfinger-sävelmä tiikkisen oven auetessa.
Ovella seisoi Miss Moneypennyn täydellinen vastakohta,harmaatukkainen keski-ikäinen nainen,jonka paksujen linssien takaa tirkistivät pienet vihaiset silmät.
Sihteeri pyysi etsiviä astumaan sisään ja ohjasi heidät savunharmaaseen isoon huoneeseen,minkä palisanteripöydän takaa nousi tervehtimään punatukkainen ja punapartainen sekä kaksimetrinen skotti, vanhempi etsivä McGregor.
--Well my Finnish colleagues have arrived!
McGregor tervehti skottibaritonilla puhallellen savuja Prince Edward-sikaristaan..
--Welcome to London and please take your seats and stretch your legs..will you!
Arskasta McGregor oli  Sean Conneryn täydellinen vastakohta,vaikka kummmatkin olivat skotteja.
McGregorin hän kuvitteli sopivan skottiruutuisessa kilttihameessa paremminkin heittämässä sylissään tukkipätkää jossain jossain Skotlannin tukinheittokilpailuissa.
Skotti kysäisi etsiviltä kelpaisiko matkalaisille virvokkeeksi lasillinen Glennfiddich-viski---on the rocks.
Suomalaisetsivät nyökkäsivät sanattomina ja iso skotti kävi kaatamassa arkistokaapista paukut kolmeen lasiin.
Arskasta britit olivat tunnettuja työmaajuoppoja ja jos hän olisi omassa toimistossaan kaatanut kossua lasiin virka-aikana,niin ura olisi loppunut lyhyeen.
No... maassa maan tavalla.
Jäiden kilistessä laseissa McGregor ryhtyi selittämään Stratfordin tapausta.
Esitelmänsä lopuksi tämä soitti intercompuhelimella ja viitisen minuutin rupattelun perästä toimistoon naiskonstaapelin saattamana tuotiin tutkintovanki Jouko Lumme.
McGregor pyysi etsivä Monosta tulkiksi,koska Joukon englanti oli melko puutteellista.
Suomalaisetsivät halusivat Joukon selittämään suomeksi koko tapauksen,Monosen kääntäessä englanniksi.
Yardin forenssiset tutkimukset puhuivat kyllä Joukoa vastaan,koska hänen sormenjälkiä oltiin löydetty Sheffield-teräksisen leipäveitsen eli surma-aseen kahvasta.
Joukon paitakin oli ollut veressä. 

Joukon versio tapahtumasta oli seuraavaa:

"Me Seijan kanss vuakrattiin se Stratfordin alakerran kaksio pariks kuukaureks Churchillin kiinteistötoimiston kautta,kun meitil oli suunnitelmis muuttaa Floridaan Orlandoon.
Me funtsattiin,ett siin ajas koko kassakaappijuttu oltais Suames jo unohrettu.
Seija kattos,ett se pöksytehtaan kavallusjuttu oltais painettu villasel Erkin eli johtajan taholt.
Erkil oli paljon ruokkovelkaa Seijall tyttärestäs,eik se kattonu kovin pahall silmäl.jos Seija välist otti kassakaapist förskottii.
Se kuustonnii pakettiautorahoi vastas Seijall tyäntekijän ero-ja kesälomaliksoi plus korvauksen kivust ja säryst.
Mää olin itte styylannu Seijan kanss jo vuasii ennen Erkin astumist kuvaan.
Seija oli sanonut Erkil,ettei heirän suhteest synny lasta eikä paskaa ja olis pare ,ett hän ottais lopputilin konttorist,mut Erkki ei suastunu.
Seija oli jo vuasii pistänyt rahaa jemmaan omast palkastas sekä ruakkorahoist. 
Floridas me oltiin funtsittu ostaa joku piänemp motelli.
Ei kai ihmist voi pirättää haaveilemast?
Itte määki olin pannu kymmenisen vuat palkastan rahaa pankkiin ja mull on viistuhat taalaa säästöin."

Jouko näytti kalpeakasvoiselta pidätyksestään sekä Seijan puukotuksesta.
Seijan yhtäkkisen poismenon sureminen oli tiputtanut sellissä häneltä muutaman kilon,että teryleenihousut roikkuivat vyötäröltä pussissa.
Hän jatkoi etsivä Monosen tulkatessa McGreorille,joka oli sytyttämässä uutta Prince Edwardia:

"Sinä iltana,.kun se puukotus tapahtui,me oltiin fiiraamassa sampanjal lähtöö Floridaan.Lauantaiaamull olis ollut lento Panamill New Yorkiin,mist me oltais lennetty Orlandoon sisämaanlennoll.
Mää olin päiväl käynyt vuakraamas Romford Roadin Avisist Rolls Royce Silver Ghostin,minkä mää voisin jättää Heathrown Avisiin. Mää kyl myönnän,ett se Rollsin vuakraaminen meni vähä överiks,mut Seija vaatis,ett kerrankin hänen elämäs olis mahrollisuus ajaa oikken kuninkaallisest tai kuninkattarillisest. Niill koton oli Opel Rekord,mihin Reiska ei koskkan eres pyytänyt rouvaas kyytiin.
Reiska kattos auton olevan sen privaattiomaisuutt ja Seija sai ain fillaroida töihinkin.

1954 Rolls Royce Silver Ghost

Kun  mää palasin Avisist Rollsil takasin Vicarage Lanel,mää en paljon pannu merkil,ett mua seuras vanha vihree Consuli,mink etupenkil istus pari lakunaamaa.Samat juipit oli norkoilleet Avisin konttorin nurkill kyttäämäs sopivii uhrei.
Kummää palasin kortteeriin,niin me avattiin sampanjapullo ja samall me kuultiin etuovelt jottan räpellyst ja mää näin pulttisaksien terän katkaisevan varmuuslukon ketjun ovenraost.
Yhtäkkii olohuanees seisos kaks yli satakahreksankymmensenttist mustaa muskelikundii.
Yhrel oli käresäs  pitkä kakkupuukko,mill se sohis ilmaa kun joku afrikkalainen kikuju sotatanssis.
Se huus enklanniks jottan,ett "Keys to the Roller!!"..ja mää heitin sill autonavaimet.
Sit se hyäkkäs Seijaa kohti kun se näki Seijan meikkilaukun ja yrittii repii sen kärest.Laukus oli yks tuhannen punnan setelinippu.
Seija pani hanttiin kaksin käsin laukun hihnast,kun toinen juippi tuli kakkupuukko käres ja viilsi sill Seijan kätten ison avohaavan. Mää potkasin toist juippii munil ja se kieris matul kivust.
Se toinen juippi teki sen lopullisen teon ja iski keklul silmittömäst Seijaa ja mää yritin vääntää sen kärest sitä puukkoo väkisin,jollon vert priiskus mun pairal.
Seija putos lattial hervottoman,ja ne mustat kundit ryntäsivät ulos tuhannen punnan setelinippu käres ja mää näin kun Rollsi sutis karul pitkää mustaa viivaa.Meikkilaukun ne olivat heittäneet paetessaan eteiseen.
Mää olen täysin syytön Seijan kualemaan."


jatkuu...