 |
| 2003 Molave Avenuen talon veranta. Fhely oikealla |
Suljetun osaston kammoa
-----------------------------------------------------
Jussi oli ollut Märynummen piirimielisairaalan suljetulla osastolla sijaishoitajana vuoden 1971 kesällä.
Mitä eroa on potilaalla seka hoitajalla?
Kysäisi eräs Marynummen vanhempi mieshoitaja ovelana Jussilta.
Valkoinen takki!
Viikonloppuisin kaupungin juottopaikat olivat täynnä mielisairaanhoitajia..ja muitakin hoitureita..ryyppäämässä itseään kemialliseen uneen.
Alkoholismi oli mielitautihoitajien suurimpana ongelmana.
 |
| Manilalainen carinderia-sarisari- store, mistä saa ruokaa,kaljaa,giniä sekä tupakkaa Juhart 2003 |
-------------------------
Jussin paineet ja verenpaine olivat nousemassa tyhjänpolkemisesta ja vaimon siskon Fhelyn valkoisen miehen vihakampanjasta omassa talossaan Number 18 Molave Avenue.Hän jopa oli ajatellut muuttaa talon osoitteen Number 13 Elm Streetiksi Renny Harlinin ohjaaman horrorielokuvan mukaan.
Paineeseensa hän alkoi tissuttelemaan päivisin San Miguel-olutta ja latuskapullosta Tanduay-rommia.
Jussin geenit isoisä Kalle Kauppiselta ja äidin veljeltä eli Ville-enolta olivat näin vietelleet päivittäiseen tissutteluun.
Fhely-kotikokin päivittäinen ja erittäin pieni possuadobolautasellinen tai pari pientä soijakastikkeessa mustunutta kanankoipea panivat vatsan murisemaan.Kaikki kiellot tyhjään vatsaan nauttimisesta menivät Jussilla kuuroille korville.
Jussi tiesi Fhelyn pistävän suuren osan viikottaisesta ruokabudjetista liiveihinsä Balagbagin vihannes- ja lihahallissa käydessään Merville Access Roadilla..
Vaihtorahoja ostoksista Fhely ei koskaan tilittänyt.
Jussi oli tehnyt vikalaskelman annettuaan vaimon siskolle koko kuukauden ruokabudjetin,vaikka tiesi hyvin vanhanpiiaan olevan kleptomaanin,jolle näpistäminen toi jännitystä sekä mielihyvää.Jussin ja Gerryn piti olla aina varuillaan olla jättämättä omaa rahakukkaroa tai lompakkoa taloon hetkeksikään pelkästään pikaisen 5 minuutin ja 10 peson Abatayn kaupassa käynnin takia ovinaapurissa.
Talon sisällä kummasti jopa pienet vaihtoraha-centavokolikot tulivat pyyhkäistyä hyllyjen ja pöytien reunoilta Fhelyn kouraan.
Rahapottinsa Fhely joko piiloitti makuuhuoneensa eri salalokeroihin tai sitten ruttasi setelit neppikukkaroonsa ryppyisinä palloina. Jussi kerran salaa tarkastaessa Fhelyn kukkaroa tajusi,että ryppyiset rahat oltiin kopattu pikaisesti kouraan ja rutattu sisään.Jos setelit olisivat olleet omia taikka laillisesti hankittuja,niin ne olisivat olleet siististi viikattuina kukkarossa.
 |
| Adobong baboy eli possuadobo |
Hän oli kertonut asiasta vaimolleen,joka silloin ei vielä uskonut,että hänen siskonsa,joka oli ylentänyt itsensä talon majordomaksi eli taloudenhoitajaksi, näin katalasti kohteli talon ainoata miestä.
Vuonna 2011 Fhelyn kuoltua diabeteksen aiheuttamiiin komplikaatioihin totuus tuli julki vaimon siskon hulvattomasta talousbudjetin rahankäytöstä,Jussin ja vaimon kuukausittain lähetettyä Saudista ja Lontoosta elinkustannusstipendejä vuositolkulla.
Jopa vuodesta 1987 asti,jolloin vaimo värväsi Johannan synnyttyä siskonsa "Yaya'ksi eli lastenhoitajaksi sekä taloudenhoitajaksi taloon,Jussin ja vaimonsa lähettämät kuukausistipendit Riyadhista eivät riittäneet koskaan Fhelylle,joka aina kertoi kaikkien ruokatarpeiden ,hellakaasun ja muiden kulutustavaroiden hintojen taas nousseen.
Todellisuudessa suurin osa rahoista meni kleptomaanin makuuhuoneen salakätköihin.
Kerran Jussi oli Fhelyn ollessa ruokaostoksilla käynyt Fhelyn makuuhuoneessa tutkimassa tämän piironkia,.mistä löytyi eri vetolaatikoista rutattuja kymmenen peson seteleitä ,valtava määrä erikokoisia centavokolikoita ja lisäksi vaimon Saudista ostamia kultakoruja.
Jopa Jussin autotallista kadonneita erikokoisia ruuvimeisseleitä löytyi vetolaatikoiden pohjilta puolisen tusinaa.
Rutatut setelit osoittivat kleptomaanin plokanneen ne salavihkaa joko Jussin tai vaimonsa kukkaroista ja vaihtorahacentavot tämä oli kopannut kouraansa jostain pöydän taikka kirjahyllyn reunalta.
Kleptomaanit saavat tyydytyksen varastamisen jännityksestä ja jättävät saaliinsa jemmoihin,.monasti unohtamalla,mihin ne olivat piiloitettu.
Fhelyn kleptovarastosta ei löytynyt yhtään suoraa peson seteleitä.
 |
| Balagbag Food Court in Merville Access Road |
Noustessaan seisomaan hän tunsi tasapainottomuutta, pystymättä kävelemään metriäkään kallistumatta.
Lanaistudion lattia oli muuttunut yhtä vinoksi kuin myrskyssä seilaavan purjeveneen kansi.
Jussi huusi sisälle vaimon pojalle,jos tämä voisi heittää hänet Pasigin Medical City-sairaalan polille,mistä voisi saada verenpainelääkettä kielen alle..
Vaimo oli laajasydämisenä taas kerran auttanut Don D-poikaansa ilmaisella kortteerilla,insinööripojan oman pienen asunnon valmistuttua yhdellä uudella Alabangin asuinalueella Metro Manilan eteläosassa.
Pariskunta oli asustellut Jussin talossa jo puolisen vuotta täyshoidossa..
Jussia vihastutti ja ärsytti pojan silmitön äitinsä hyväksikäyttö,mikä tietysti lisäsi verenpainetta.
Sitten lisäksi vaimo oli kutsunut vanhemman siskonsa Litan ja tämän lääketiedettä opiskelevan Anna-tyttären sekä äskettäin eläkkeelle jääneen Litan insinöörimiehen Billy Boyn kortteeramaan toiseen makuuhuoneeseen puoli-ilmaiseksi määräämättömälle toipumislomalle..
Vaimo oli katsonut paremmaksi,että Lita viettäisi aivoleikkaustoipumislomaa isommissa nurkissa kuin näiden sydän-Manilan vanhan Paco-kaupunginosan ahtaassa kolmisenkymmenen neliön yksiössä Peniafrancia-kadulla..
Jussi tunsi olevansa hyyryläisenä omassa talossaan,kahden insinöörimiehen ja kahden rouvan sekä yhden vanhanpiian laskiessa tahdin.
Kumpikin ruokakunta tarjoutui antamaan talouteen pientä kulunkistipendiä ruokaan,sähköön ,veteen ja LPG-hellakaasuun.
Suurin osa kulungeista tuli Jussin ja vaimon tililtä.
Billy Boy oli tyypillinen filippiino lainausasioissa.
Kerran tämä oli lainannut Jussilta uuden Saudista ostamansa Bosch-sähköporakoneen.
Vuoden perästä palattuaan Saudista lomille,hän oli kysäissyt Billy Boylta porakonetta takaisin.
Billy Boy oli kysynyt,että miksi papinpoika haluaa sitä takaisin...sehän on jo rikki.
Kirjoittamattoman filippiiniläisen lainalain mukaan yli vuoden lainat katsottiin mitätöidyiksi,lainaajan omistaessa lainatun tavaran.
Jussi kähäytti kurkustaan Billy Boylle äkäisesti:
--Shove the F......g Drill-Machine in your Brown Arse!
--I'll go and buy a new one!
Sitten vielä Molaven asunnon täysihoidossa Billy Boy uskalsi valittaa ruoasta,vaikkei maksanut centavoakaan ylläpidosta.Filippiinot kutsuvat turhan valittamista taglishiksi."Making Kwek-Kwek",mikä suomeksi käännettynä vastaa vinkumista turhasta.
Billy Boy oli lisäksi erikoisen hypokondrinen olio,joka aina luuli jonkun terminaalisen taudin kaivavan sisäkaluja,kantamalla pienessä vyörepussaan pientä luontaislääkeapteekkia kuviteltuihin vaivoihinsa.
 |
| Medical City,Pasig. |
--Olenkos mää Suomenlinnan Tilkassa ja pirun kovassa aasialaisessa?
Jussi kysyi itseltään kovissa raajojensa tremoloissa sairaalavuoteessa,hoitajan pistäessä verenpainepillerin kielen alle,mitattuaan vanhalla kellomittarisella ja pumpattavalla verenpainelaitteella potilaan paineet.
--Kauankos mää joudun makaamaan täällä Tilkass?
Katsellessaan silmät puolisumeessa melkein tyhjää yksivuoteista huonetta ja sitten vuoteen vieressä seisovaa maalinsa jo kauan karistanutta potilaskaappia, hän näki vastaseinällä kalteri-ikkunan.
--Ei perkele...mää olen vankilasairaalassa!
--Olenks mää tappanut sen vittumaisen Viirosen santsarikessun Isosaaressa?
Seuraavana aamuna hän heräsi loistekattovalaisimen häikäisyyn.
Oikeassa kädessä hänellä oli tippapiikki,minkä letku oli laastaroitu kämmeneen pantuun puupalikkaan sideharsoilla ja sairaalateipillä kuivumisen ehkäisemiseksi.Tippatolpan koukussa roikkui läpinäkyvä dekstroosipussi ja letkussa tippasäätimen läpi tipahteli dekstroositippoja harvakseltaan matkalla käsitaipeen pääsuoneen.
Ovesta sisään astui valkotakkinen filippiinolääkäri stetoskooppi kaulassaan sievän hoitajan kanssa.Hoitajattaren tärkätty ja valkoinen päähine oli kellastunut ajan syömänä kuin Jussin vanha ylioppilaslakki. Filippiinolääkärin rintataskun kilvestä Jussi luki nimen Dr. F. Ocampo.
--Ei perkele...mää olenkin jossain psykiatrisel osastol Manilassa!
Jussi alkoi muistaa välähdykdiä edellisiltaisesta automatkasta vaimon pojan ruosteenraiskaaman Nissan Sentran takapenkillä. Medical Cityyn.
Sitä Sentraansa insinööripoika aina tiskasi Jussin Molaven talon edessä ilmaiseksi puutarhaletkulla suoraan sähköpumpusta.Auto karisteli kadulle monta kiloa ruostetta pesusta ja kerran insinööripoika oli repinyt kaikki märät ja mädät lattiamatot etupuutarhan nurmikolle ja pannut uusiksi lattiamatoiksi vanhoja Philippine Star-sanomalehtiä.
Lattiamatot jäivät nurmikolle moneksi viikoksi kuivumaan auringonpaahteeseen,kunnes Jussi roska-auton tullessa talon eteen oli heittänyt ne kuorma-auton haisevalle lavalle.
 |
| 1980 Nissan Sentra |
Tohtori Ocampo kyseli pienessä hymyntapaisessa.
--Haluasitko paukut Tanduay-rommia aamiaseksi?
--Laboratoriokokeet osoittavat,että sinulla on A-hepatitis sekä alkoholimyrkytys.
--Aivoröntgenkuvat myös näyttävät muutaman miljoonan aivosolun tuhoutumisesta.
--Se Tanduay-rommipullo,mistä oli naukkaillut,oli täynnä säilöntäainetta formaldehydiä eli formaliinia.
--Älä usko Tanduay-pullon etikettiin,missä seisoo,että rommi on viisi vuotta iätettyä.
Jussi alkoi miettimään oliko tämä nyt sitä katkaisuhoitoa vaiko myrkytyslääkitystä.
-Sama se kun vaan pääsee kuntoon jollain keinoin!
Tohtori Ocampo jatkoi:
--Formaliini on kovaa ja tappavaa myrkkyä sisäisesti nautittavaksi.Meillä täällä sairaalassa sitä käytetään enimmäkseen ruumiiden balsamointiin täällä alakerran ruumishuoneella.
Tohtori kyseli Jussilta juomisen syistä ja juurista, saadessaan hajanaisin lausein selvityksen potilaan raportin vittumaisesta vaimon vanhimmasta siskosta,vittumaisesta vaimon insinööripojasta ja vittumaisesta vaimon vanhemman siskon inssimiehestä,jotka syövät talon puhtaaksi,maksamatta centavoakaan ylläpidosta.
Tohtori Ocampo melkein nauruaan pidätellen vastasi:
--Tervetuloa aitoon niinsanottuun jatkettuun filippiinoperheeseen..."Extended filipino family"
--Taidatte ottaa koko naimisasian aivan liian vakavasti?!
--Jokaisen ulkomaalaisen pitäisi tietää ennakolta.että filippinonaisen naimakaupassa hän tulee naimaan koko perheen ja suvunkin...
--Fun in the Philippines!..kuten maan Matkailuvirastokin mainostaa!
Viikolla päästyään tolpilleen Jussi hoiperteli potilashuoneestaan tippatelinettä työntämällä käytävälle.
Hän suunnisti huteroin jaloin ruokasalin viereiseen tupakkahuoneeseen,minkä isojen lasi-ikkunoiden takaa näkyi ihmishahmoja siniharmaassa savussa.
Jussi astui sisään silmiäkirveltävään Lontoon smogin kaltaiseen savupilveen ,istahtamalla vapaalle muovituolille kroonikkohullujen ja shabunarkkareiden (Shabu--kristallikokaiini) joukkoon saamaan virikettä uuteen hulluuteensa.
Hope-menttolisavuke vapisi Jussin suussa sytytellessään tremolokäsin kertakäyttösytkärillä monen hutin jälkeen sen palamaan. Kertakayttösytkärien vikana aina oli joko kiven loppuunkuluminen tai kaasun loppuminen ennen aikojaan.Alituisesta sytkärin käytöstä tupakkamiehille kasvaa peukaloon isohko känsäpalko.
Tupakan palaessa parin sentin päähän filtteristä hän aikoi tumpata sen isoon rosteriseen pönttötuhkakuppiin,kun kymmenet kädet olivat nappaamassa sitä hänen vapisevista sormistaan.
Tupakan natsa kiersi kymmenen potilaan suussa kuin marijuanasätkä,kunnes viimeinen henujen vetäjä heitti puoliksi palaneen filtterin tuhkakuppiin.
Öitä Jussi sai tuskin nukuttua kunnolla huoneen sijaitessa lähellä osaston vessaa,janoisten detoksinarkkareiden ravatessa paljun puolelle ryyppäämään lääkkeiden kuivaamiin suihinsa kraanavettä.
Viikon tilapiakalafilee- ja perunamuusidietin ansiosta Jussi laihtui kahdessa viikossa kuutisen kiloa.
Osaston korkeiden harkkotiilimuurien sisäisellä vankilamaisella jaloittelualueella yhden jukkapalmun takana poissa muiden potilaiden katseilta Jussi sai poltella raikkaassa kaupunkisaasteisessa ilmassa menttoleitaan.
Don D:n ja tämän Antonette-vaimon käydessä visiitillä hän oli saanut takaisin lompakkonsa ja pari alushousuaparia,farkkushortsit, froteesukkaparin,lenkkarit sekä parranajovehkeet.
Potilaat eivät päässeet lukittujen ovien takaa edes ostoksille sairaalan kanttiiniin,jolloin Jussi antoi yhdelle filippiinomieshoitajalle pesokymppejä tupakan ja perunachipsipussien sekä cokiksen ostoon.
Jaloittelualueella ympyrää kulkevat potilaat Jussin Hope-menttolitumpin jo lyhetessä hyökkäsivät taas nappaamaan jämät kuin hyeenat seebran kimppuun..
Jussin ollessa vuosina 1970-71 kesäisin Märynummen mielisairaalan sijaishoitajana kroonikko-osastolla,samanlaista tupakanjämän kierrätystä tapahtui päiväruokailun jälkeen osaston tupakkahuoneessa.
Tupakkahuoneesta kuului kovaa puhensorinaa,mutta tarkemmin katseltuna ja kuunneltuna jokainen puhui yksikseen.
 |
| Estradan tohtoripariskunnan talo Jussin autotallin vasemmalla puolella sekä Jussin brasilialainen volkkari |
Mies oli psykiatri ja vaimo gynekologi.
Rouva Estrada oli valmis psykiatrinen tapaus ja psykiatri Estrada oli sulkeutunut tohtorityyppi,joka vältteli silmäkontakteja.
Jussin aamutervehdyksiin ei tohtoripariskunta töihin mennessä koskaan vastannut,jollei papinpoika katuosuutensa siivouksesta luuta kädessä työntänyt itseänsä näiden nenien alle. .
Niillä oli vanha 70-lukuinen Mitsubishi Colt,mikä samoin kuin Don D:n Sentra pahasti peltimadon syömänä lähti käyntiin mustan pakokaasupilven saattamana..
Tohtoriperhe harvoin piti kontakteja naapureihin korkeiden muurien ja peltiportin takaa ja heidän roskapönttönsä täyttyi kuukausittain yli-ikäisten rauhoittavien ja muiden psyykelääkkeiden pahvikoteloista.
Tavallisesti iltaisin rouva melskasi ja tappeli psykiatrimiehensä kanssa koväänisesti,syyttelemällä miehensä kuvitelluista naisystävistä.
Tohtori Estrada oli pieni hiirimäisen näköinen mies ja rouva Estrada filipinaksi melko isokokoinen ja runsaspovinen nainen.
Joskus aamuisin Molaven asuinalueen portista luikahti vartijan nukahdettua yötuurissa läheisen Merville Access Roadin slummialueen Rugby-poikia.
 |
| Manilalainen Rugby-katupoika Juhart 2011 |
Slummipojat niistävät liima-aromeja paperipussiin kääritystä pullonsuusta sieraimiinsa metropoliksen katunuorison halvimpana huumeena.
Slummipojat kävivät yleensä iltamyöhällä tonkimassa Estradan tohtoriparin roskapönttöä,mihin tohtorit olivat heittäneet rouvan omia sekä herran klinikan vanhentuneita psykiatrisia lääkkeitä ,saadakseen uudenlaista "High'ta" hengenmenon uhallakin.
Päästyään vihdoin vapaaksi kymmenpäiväisestä kalteriterapiasta eli suomeksi sälehoidosta,Jussi kantoi pitkään kaunaa insinööreille ja vielä tänäänkin pitää lievää etäisyyttä heihin.
Jussin talosta inssialivuokralaiset hiljalleen häipyivät omiin kortteereihinsa,papinpojan jäädessä jälleen taisteleman Fhelyn, talon residenssipirun kanssa.
Vasta v.2001 Jussi vihdoin pääsi jaloittelemaan ja ihan Lontoon kaduille asti,jolloin Fhely jäi pitämään Molave Avenuen taloa vanhaan tapaansa,joskin kuukausittaiset rahavirrat Lontoosta kulkivat Don D-pojan Antonette-vaimon kautta. Antonette vaati Fhelyltä tarkkaa kirjanpitoa talousmenoista eikä majordoma enää pystynyt viilaamaan linssiin keksityin hinnan nousuin eikä ekstrakulungein...
Fhelyn poismentyä v.2011 munuaissairauteen sekä diabeetesiin,kukaan ei hänen hautajaisissaan uskaltanut lausua filippiiniläisessä,animistisessa taikauskossa,että "The Witch has Gone".
Fhelyn makuuhuoneesta lopputarkastuksessa sekä omaisuusinventaarissa ei löytynyt centavoakaan vaihtorahaa vuosikymmeniä pihistetyistä rahoista...
Fhelyn nuorempi Lita-sisko jopa uskoi Fhelyn muuttaneen kuolemansa perästä asumaan Molave Avenue 18:n etupuutarhan jukkapalmuun (Yucca Palmtree) Dwendenä eli kääpiönä....,joka öisin hiipisi pihistämässä asukkaiden kukkaroista käyttörahaa pikkutarpeisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti