Baha...tulva.Filippiiniläiskirjeet

Taifuuni Manilan lahdella
Juhart 2001

Tämän kirjoituksen olin väsännyt kaksi vuotta ennen Yolanda-taifuunia..eli v.2012


Baha...tulva
-------------------------------
"Start spreading the news
I'm leaving today
I want to be part of it
New York, New York..."

Frank Sinatra and Lisa Minelli

Tulva kotipaikkani Mervillen kakkosportilla

Viimeiset uutiset Yhdysvaltojen itärannikon Sandy-myrskyn aiheuttamista tulvista,New Yorkin Manhattanin saaren "uppoamisesta" ja aiemmista Pohjanmaan vedenpaisumuksista Suomessa saivat pappilan Jussin muistelemaan Filippiinien ja etenkin Manilan tulvia.
Tulvat ja taifuunithan ovat filippiinoille melkein jokakuukautisia vieraita,joskin harvemmin tervetulleita. Tulva tagalogiksi on "baha" ja taifuuni "bagio".
Saarten suurinta epäjumalaa palvotaan nimellä "bahala",mikä istuu lujasti kiinni saarelaisten kielenkannoissa sanonnassa "Bahala ka" eli englanniksi "It's up to You".Suomeksi tulkattuna se merkitsee sitä,että kaikki on kiinni sinusta eikä asialle,kuten luonnonvoimille voida tehdä mitään muuta kuin kärsiä,kunnes kaikki on lopulta ohi.
Filippiinien saaret ovat kahden meren,Kiinan meren ja Tyynenmeren puristuksessa aina olleet alttiita taifuuneille,joita Luoja on armeliasuudessaan antanut muutamia satoja vuodessa.
Saarillahan on vain kaksi vuodenaikaa..kuiva ja märkä kausi!
Siellä rukoillaan syvässä katolisessa uskossa pitkän ja kuivan kauden aikana sadetta riisivainioille ja kun lopulta sadekausi eli se märkä kausi iskee,niin vettä tulee taivaalta ja mereltä enemmän kuin ollaan pyydetty. Kuivana kautena taas aurinko porottaa nahkoja sekä maankuorta zenitissä aivan liiankin kanssa.
Lisäksi Islas Pilipinas eli Filippiinien saaret saavat joka vuoden aikana muutamia maanjäristyksiä sekä tulivuorten purkauksia.

Manhattan Sandy-myrskyn perästä 29-10-12.

Newyorkilaiset ovat näyttäneet filippiinojen lailla erikoista itsepäisyyttä tulvavaroituksien suhteen pysymällä kotona.
Filippiinot taas tekevät näin pelossaan estääkseen varasjengien viemästä perään jätetyt omaisuudet.Saarilla lähimmäisenrakkaus on niin suurta,että jopa auto-onnettomuuksissa asvaltilla maanneelta loukkaantuneelta viedään ranneroleksit ja taskulompakot.
Tilaisuus tekee uskovaisesta varkaankin,joka anastuksiensa kanssa paetessaan onnettomuuspaikalta tekee ristinmerkin korttelikirkon ohittaessaan.

Tulville ja taifuuneille Filippiinien metereologinen laitos ristii paikallisia,yleensä naisten nimiä.Miehet hyvin harvoin pääsevät taifuunilistoille,koska jostain tietämättömästä syystä se oikea katolisten Dios antaa armossaan luvatulle kansalleen luonnonmullistukset heikomman sukupuolen nimipäiväkutsuilla.
Filippiinien turismiministeriö kai tästä syystä on antanut mainoskampanjalleen slogaanin "Fun in the Philippines".

Jokaista taifuunia televisouutisankkurit Noli de Castro ja Korina Sanchez ABS-CBN-iltauutisissa kutsuvat suurimmaksi luonnonmullistukseksi kuin koskaan on nähty,filmiryhmän seistessä nelivetolähetysauton katolla selostamassa jonkun Manilan uponneen avenidan keskellä,slummiasukkaiden pelastaessa pahvitaloistaan vähäisiä omaisuuksiaan kainaloihin asti yltävässä likavedessä. Kärsimysnäytelmästä huolimatta  jokaiseen uutisvälähdykseen mahtuu uutisankkurin selän taakse joukko shortsihousuisia ja Rugby-kontaktiliimaa nuuskivia katulapsia ja uteliaita Nike-baseball-lakkisia beerhousevatsoja poseeramaan leveässä puolihampaattomassa hymyssä kameralle.

Calesarattaat tulvassa
Juhart 2001

Taifuunivaroituksista huolimatta saarilla kuolee satoja ihmisiä vuodessa.
Kalastajat seilaavat pyynnille maininkeja uhaten kokemaan verkkojaan päiväansioiden menetyksen pelossa ja kymmenpäisien perheidensä elättämiseksi...eivätkä koskaan palaa takaisin kuin valtameren heittäminä elottomina ruumiina rannalle. Luvattomasti Manilaan maalta muuttaneet sadat tuhannet "suurkaupungin kullankaivajat" parkuvat esteroiden ja kanaalien rantapenkoille menettämiään slummihökkeleitään taifuunin pyörteisiin.
Myrskyn laannuttua nämä jälleenrakentavat majansa samoille paikoille rakennusjäänteistä viranomaisten puuttumatta asiaan.
Aiemmin näitä kutsuttiin squattereiksi,tasavallan päättäjien keksittyä tälle "pesemättömälle kansalle" eli "The Great Unwashed" henkistä lisävammaa aiheuttamattoman uuden pehmosanan "The Settlers" eli "Uudisasukkat".

Toisaalta taifuunit eivät yksistään aiheuta tulvia,kärsimystä,itkua ja hammastenkiristystä.
Osasyynä ovat ne "uudisasukkaat" itse,jotka tulvia pahentaekseen ovat heittäneet talousjätteensä katuojiin,esteroihin,kanaaleihin ja jokiin..eli kaikkiin vesiväyliin. Jätteet,koirien ja muiden kotieläinten jopa hukkuneiden ihmisten ruumit nostavat vedenpintoja metritolkulla lisäämään tulvatuhoja.
Metro Manilan hyväntekeväisyysjärjestöt kuuluisien filmitaivaan tähtien johdolla (imagopromootiossa) näyttävät esimerkkiä kansalle,miten kanaaleja siivotaan verkkokauhoilla paskasta ja muovijätteistä. Kukaan ei informoi taikka kurita kansaa sakoilla roskien heittämisestä,koska poliisit mieluummiin ottavat voitelurahaa ja kaupunkien pormestarit kampanjoissaan vain itseänsä pönkittäen pystyttävät jonkin siivouskampanjan tontille suuren kyltin "Sponsored,funded and initiated by HH (His Honor) Mayor Lim etc..." eli "Hänen Arvokkuutensa pormestari Limin sponsoroima,rahoittama ja hänen aloitteestaan.. jne"

Metro Manilan luvaton ja luvallinen uudisasutus pohjautuu paikallishallintojen ja poliisivoimien   lahjontaan eli suojelurahoitukseen. Jopa Meralcon ,Metro Manila Electric Companyn linjamiehet rahaa vasten liittävät sähköt slummitaloihin ns. "Jumper cableillä",jolloin läheisten maksavien asuinalueiden taloudet maksavat viulut ns. sähköhävikissä.
Samoin vesijohdot ja kaapelikanavat tulevat asennetuiksi,jopa salaa taikka maksua vastaan asentajien taskuihin. 
Iltaisiin hökkelikylien lasittomista ikkunoista välkkyvät suurten tauluteeveiden kuvaruudut.
Köyhyyskin on suhteellista.

Manolito
Juhart 2012 

Muistan hyvin erään taifuunin 2000-luvun alkupuolelta ja jonka varoituskaala oli jotain kolmen asteen luokkaa eli sellaista keskiluokan puhuria.
Molave Park Subdivision-asuinalueemme sijaitsi onneksi korkeammalla kuin Mervillen pääasuinalue,joka käsitti puolisenkymmentä muuta ala-asuinaluetta.
Aamukuudelta katsoin makuuhuoneen ikkunasta ulos Molave Avenuelle,mikä oli kaatuneiden palmujen peitossa.Talomme teeveeantenni roikkui kaapelin varassa ulkoseinällä vaimon Fhely-siskon yrittäessä saada uutisia vanhasta Sonyteeveen lumipyrykuvasta.
Yöllä oli satanut kaatamalla,taifuunin yrittäessä puhaltaa talon peltikattoa irti.
Monen asuintalon peltikatot olivat puhurissa kääntyneet räystäistä ylös kiinalaisen temppelin "pirunestokouruiksi".
Ruosteisia aaltopeltejä makasi kadun toisella puolella sijaitsevan koripallokentän betonilaatalla kaatuneiden palmunrunkojen seassa.
Sähköt Meralco oli jo ennalta katkaissut ennen taifuunin tuloa ja olin hikoillut koko yön tuulettimen puutteesta itseni väsymykseen asti yrittäessäni viilentää itseäni "pamaipailla",sellaisella palmukuidusta tehdyllä huiskulla valveilla ollessani.Torkahdellessani oma tuuletukseni samalla katkesi,herätessäni jälleen silmäkuopat täynnä suolaista hikivettä.
Geraldine-vaimoni nukkui tyynesti vieressäni ilman hikikarpaloakaan.
Filippiinot ovat geeneissään saaneet hikoilemattoman nahan ja vaimonikin vasta oikeassa yli 40 asteen helteessä saa pieniä hikipisaroita ylähuuleensa. Filippiinoilla oli hikoilusta ihan oma sananaprtensakin.."Born Bawis..Died Bawis",joka kertoo ironisesti heidän elämänsyklistään.."Syntynyt hikisenä..kuollut hikisenä"
Minä itse todella hikoiltuani saan kaulaan,selkään ja käsivarsiin oikeita punaisia ja kutisevia hikinäppylöitä,joita kutsutaan nimellä "Prickly Heat".Ainoana lääkkeenä siihen on Johnsonin Baby Powder ja puuteroituani itseni näytin  ihka-aidolta kalkkilaivan kapteenilta.
Aamuviideltä olin herännyt tuulettimen pyörintään ja keittiön jääkaapin kompressorin murinaan yön hiljaisuudesta,mistä kuului vain taifuunin lievenevä suhina ja peltikaton kolina sekä gekkojen käkätys sisäkatossa.
 Meralcon saatua sähköt päälle,vaikka katujen varsilla sähköyhtiön linjamiehet autonosturien nokkahäkeissä yrittivät vielä liittää linjoja ja korjata öljyjäähdytteisiä tolppamuuntajia, Metro Manilan  tuhannet sähkötolpat räjähtänein öljymuuntajin tukkivat vielä katuja ja pikateitä.
Taifunien uhreiksi vielä pyörremyrskyn poistuttua Kiinanmerelle joutui slummien lapsia,jotka leikkivät "bahassa" eli tulvassa,saadessaan vedenalaisten ,käärmemäisten ja katkenneiden sähköjohtojen sihinässä äkillisen teloituksen.

Vaimoni herättyään pyysi minua ostamaan läheisestä leipomosta pandesaleja eli filippiinojen omia pieniä suolakahvipullia,jolloin lähdin tennareissa ja dongarishortseissa puikkelehtimaan kadulle puunrunkojen välistä pullakauppaan. 
Maisema näytti sotatantereelta kaatunein puin,katottomin taloin ja tulvaveden mukana tuomin jätekasoin.Sotanäyttämöltä puuttui vain ruudinkatku- ja savu sekä kiinanpommien hajanaiset paukkeet filippiiniläisen uudenvuoden päivän aamuna,jolloin Molave muistutti savun peittämää Beirutia pommituksen jälkeen.Verisiä ja sormettomia ihmisiä silloin sanitäärit sirra-autoilla veivät ensiapuklinikoille kuin taisteluiden jälkeen.
Näin tapahtuu joka vuosi kenenkään oppimatta edellisistä uudenvuoden juhlista.
Jussin tallissa kyllä seisoi muistona vanhoilta hyviltä ajoilta se luunkeltainen Beirutin taksi---Mercedes 200.

1990-91 Saddamin Scud-lavettiauto

1991 Scud-tuhoa Riyadhissa

Silloin v.1991,kun palasimme takaisin Riyadhiin vaimon kanssa Manilasta Irakin sodan jälkinäyttämölle,minun pari kuukautta sitten maalauttamani valkoinen pappa-Volvoni seisoi mustan noen peittämänä talomme edessä. Kuvaitin pommitetut ja palavat öljylähteet olivat tuoneet kuonapilvet Riyadhiin asti hiekkamyrskyn perässä. Saudit vain pääliinojaan olalle heitellen sanoivat luonnon ja ihmisen tuhoista "Allah karim"Allah antaa...
Saddamin scudejakin oli tippunut Riyadhiin,vaikkakin epätarkkoina kaupungin ulkopuolelle Mekan kehätien varteen..
Olimme lähteneet puoli vuotta aiemmin Manilaan ensimmäisten scudien tiputtua,emmekä voineet kerskua muiden filippiinojen kanssa,että tulipa se sotakin nähtyä..pelkurit.
Meillä oli ollut vaimon kanssa silloin vuosiloma piikissä ja paluumme Riyadhiin leijui ilmassa vasta sotatoimien loputtua.

Taifuuni Manilan lahdella.Juhart 2004

Pettymyksekseni leipomo oli kiinni,koska sähköt olivat pantu poikki edellisyönä.
Leipuri istui puupenkillä kroppa ja essu märkänä yritettyään vetää Honda-generaattoria käyntiin ilman polttoainetta.Leipomosta oli sähköt poikki Meralcon tolpan maatessa peltikatolla,joka oli romahtanut vesipuhvelin notkoseläksi. Hän ei voinut ajaa "Box Type Mitsubishi Lancerillaan" alas Caltexin asemalle ostamaan bensaa,koska puunrungot tukkivat menotien.
Päätin jatkaa urheasti alas Mervillen sisääntulotielle,missä toinen leipomo oletettavasti olisi auki,koska se sijaitsi Pasayn kaupungin puolella,missä Meralcon linjamiehet olivat nopeampia korjauksissa kuin Paranaquessa meidän puolella.

Merville Main Gate.Juhart 1995

Puunrunkoja kiertämällä ja sivukatuja käyttämällä pääsin alas pääportille,minkä edustalla sijaitseva silta laaksossa oli veden alla. Kuranvärinen kanaalivesi,mikä oli täysin muoviroskalauttojen peittämänä,virtasi alas monivärisenä muovimattona,muutaman hukkuneen koiran pullottavan mahan paistaessa sinisenä roinan seasta.
Ajattelin kahdesti kannattiko yrittää sillan ylitystä. Kahvihampaan kolotuksesta ja pullanmaun lisätessä sylkeä suuhun leipomosta tuoksahtavan tuoreen leivän hajun kiihoittamana astelin alas oletetulle sillalle,missä paskavesi ulottui kainaloihin asti.
En pelännyt mitään,koska olin jopa kerran pudonnut v.1954 pikkupoikana puuseen emännänreiästä paskamakkiin ja luonut urakalla sianpaskaa kuuppakärryyn Örsundsbron Anderssonin isännän sikalassa v.1965 kesällä.Kesämökin ulkohuussin paskamakinkin tyhjennys aina annettiin sisarusparvessa minulle.
Äitikappalaiskakin oli kehunut,että hajussa kasvaa,kuin vain saa oltua...

Sillan ylitys meni yllätyksittä valkoisen teepaidan muututtua kainaloiden alta kahvinruskeaksi tai oikestaan paskanruskeaksi. Olin kyllä muutaman kerran pudota tulvaveden syömiin sillan kannen betonikoloihin.
Leipomon tiskillä haisin ihmisjätteelle,kotirouvien nirpistellessä nokkiaan likaisesta "putista" eli valkonaamasta ja pääsin paluukahlaukseen pandesal-muovipussia kädessä roikottamalla Mervillen portille,missä sinipukuinen ja muovisadetakkinen turvamies roikotti torkuksissaan haukotellen Baby Armaliten piippua kuravedessä.
Tämä heilautti hanskakättään minulle tervehdykseksi toivottamalla...Good morning..Söööör!!

Kotiin päästyäni vaimo ihmetteli viipymistäni,mutta nähdessään likaisen,märän ja peräpäälle haisevan miehensä tämä kysäisi,etten kai kastanut pandesaleja Mervillen kanaalin paskavedessä. Kerroin kuvauksellisesti,miten kahlasin "creekissä" pitämällä leipäpussia kaksin käsin pääni päällä kuin Silvester Stallonen Rambo Armalitea Vietnamin puroja ylittäessään.
Vaimo tapansa mukaan haisteli pullia ennen syömistä sanoi,että leivät tällä kertaa ovat tuoreita leipurin pantua lisäbromiinia jauhoihin taikinan nopeaksi nousemiseksi.
--Painu nopeasti suihkuun,koska kanaalivedestä voit saa tappavia kolibakteereja ja muita basilleja!
Hoiturivaimoni oli lopuksi huudahtanut nokkaansa kipristäen.
Vastasin:
--Paskavesi ei kyllä koskaan ole antanut nahalleni kuin pientä ripuli-ihottumaa peräaukon kumiselle ryppylangalle..
Shut up and scram!
Vaimo huusi äkäisnä perääni.
--You you always talk too much!
Hänen Fhely-siskonsa pöydän päässä voidellessaan Flora-margariinia  mikrossa lämmitetylle pandesalille ja toisella silmäänsä säätiedoitusta katsellessaan vanhasta Sonysta huudahti:
--Catanduanesin saaren yli Bicoliin on saapumassa Tyyneltä mereltä uusi taifuuni Auring.....ja keskipäivällä se saapuu Manilaan!

Ennen taifuunia
Juhart 2000