torstai 22. marraskuuta 2012

Pois muodista?Tekeekö puku miehen?

Queen Maryllä
Juhart 2010
Pois muodista?Tekeekö puku miehen?
------------------------------------------------------------

--What side do you hang , Sir?
Oli brittiläisen räätälin kysymys arabiasiakkaalta mitatessaan housuja reiden sisäpuolelta. Kysymys voi tuntua nykymittapuun mukaan oudolta,koska vaatteet ostetaan suoraan jostain miesten vaateosaston hengarista ja kokeillaan jossain klaustrofobisessa sovituskopissa,missä ei ole edes vaatekoukkua omien vaatteiden ripustamiseksi..saatika peiliä.
Vanhanajan räätälit ottivat aina lahkeen sisäpuolelta mitan laskiessaan tilaa sille asiakkaan "parhaalle kaverille".Jos tällaista ekstravaraa lahkeessa ei oltaisi mitattu asiakas voisi kärsiä vaikka alituisesta päänsärystä tai migreenistä.
Näin oli käynyt eräälle rikkaalle arabimiljonäärille,joka oli sattumalta ostanut liituraitaisen valmispuvun Oxford Streetin Marks & Spenceristä. Lontoon Ramadan-lomallaan päänsärky oli vain lisääntynyt sietämättömäksi,arabiherran jouduttua käymään kalliilla neurologilla,joka oli vain määrännyt vahvoja lääkkeitä pääkipuun.
Räätälin tai vaatturin ala näkyy olevan kovassa alamäessä etenkin yksityisyrittäjänä,koska asiakkaat voivat ostaa valmisvaatteita suoraan alan liikkeistä joskin melko tuskallisella kokeilulla sovituskopissa,etenkin kun hankinnassa  ovat housut kyseessä.Vyötärömitat samaten aiheuttavat eri valmistajijen merkeissä mahakipuja,vaikka ostaja hyväuskoisesti luulee olevansa 32:n kokoa ja pinkasta vain numero 34 istuu päälle,vaikkei kiloja ole lisääntynyt grammaakaan.
Brittiläisessä High Streetin pukimossa voi tuoksahtaa ovitiu'un helinässä sieraimiin puunattu puu sekä tuore villakangas. Pukuun ja solmioon pukeutunut henkilökunta on jopa valmiina AUTTAMAAN asiakasta.Ei ole mikään ihme,että nykyisellä "pinkkaa korkeaksi ja myy halvalla" aikakaudella viimeiset kivijalkapukimot ovat ottamassa viimeisiä mittoja lahkeen sisältä.
Oikeaan vanhanajan pukimoon sisäänastuessa asiakas ottaa samalla pitkän harppauksen menneeseen aikaan,missä tuoksuu oikein aito eläimestä hankittu villa eikä mikään staattissähköinen puoliakryylivalmiste,mistä käsillä kosketettua saa sähköisen napauksen näppeihinsä pukutelineen kromiputkesta. Lisäksi valmisvaateteollisuuden tekokuituiset paidat,puserot ja pikkutakit eivät sovi kaikille ihotyypeille aiheuttamalla ihottumia sekä ikäviä kainalotuoksuja. 1960-luvulla muotiin tullut nailon sekä banlon sai miehisen miehen tuoksumaan ravintolaillan jälkeen kemiallisessa mikstuurassaan kompostikasalta.
Suurimpana pettymyksenä yli 50-vuotiaille miesasiakkaille pukimokuolemassa on se,että mykyisessä nelivuodenaikaisesta pintamuodista ei löydy paljoakaan perinteisiä,tyylikkäitä eikä mukavia vaatteita.
Se mukavasti hajuaistia kiehtova tuoksu,minkä asiakas aistii pukimon telineriveillä olevista aidoista vakosamettihousuista ja pikkuruudullisista irtotakeista vihjaa siitä,että tuotteet on tehty aidosta villasta sekä luonnonkuiduista eikä massavalmistettu kemikaaleista missään merkkkifirmojen aasialaisissa "sweat shopeissa".

1930-luvun Viitasaaren maksuttomat Singer-ompleukonekurssit

1950-luvulta muistan,miten kotikauppalassani perheenäidit,oma äitini mukaanluettuna ostivat paikallisen osuuskaupan naistenvaateosastolta sellofaaniin pakattuja kaavoja ,joista kotona joko polkusingerillä taikka uudella sähköompelukoneella syntyi perheelle kotikutoisia vaatteita .Saman osuuskaupan hyllyiltä sai ostaa myös villakangaspaaleista puisella myyjättären mittakepillä mitattuja juoksumetrejä valitsemaansa kangasta vaatetarpeeseen. Meille kotiin pappilaan kutsuttiin Viitasaarelta perheen hoviräätäli Uuno Närhi,joka pöydällä ristiasennossa istumalla neuloi meille talvipomppia,välistä pistämällä suupieleensä karhulankaneulan ,irroitellessaan nuppineuloja liidulla piirretystä kappaleesta.Hän tuoksahti papinpojan herkkään nenään hammaskiveltä,Klubi 77:ltä sekä villakangaspakalta.

1961 kesä.Uuno arkkitehti Paul Berboullin kanssa pappilan mökin pihalla  räätäleinä.

Uuno oli oikea vanhanajan kraatari ja hänen kädestään sain v.1953 oikean isän sotilasmanttelista muokatun talviulsterin,mitä kannoin ylpeydellä musta baskeri syvällä korvien päällä ukin haudan reunalla sen vuoden talvella Iisalmessa. Siihen aikaan lapset puettiin lapsiaikuisiksi,koskei oikeata lastenmuotia oltu silloin vielä keksitty.
Uuno-sedän kädestä sain tämän kävelykepistäkin pussihousujeni peräpuolen ratsupaikoille, piruissani piiloittettuani sen vaatekomeroon.Hän klinkkaamalla tutki kaikki makuuhuoneen nurkat ja komerot kepin etsinnässä. Uunon toinen jalka oli jalkaterää lyhyempi ja yleensä kraatarinpöydällä istuessaan hän veti kepin koukulla minua kaulasta pyöreiden kakkuloidensa alle oikaisuun tepposistani.Nykyisessä kaikessa korrektisuudessa olisin istunut lastenvankilassa teoistani. Ne Uunon pussihousuihini tekemät nahkaiset ratsupaikat peräpuolella sekä polvissa eivät kauaa kestäneet pappilan pihan talvisissa maha-sekä persliu'uissa.
Mustista Ingo-farkkushortseistani olin ylpeä,koska muilla kulman pojilla ei ollut samanlaisia,ei edes naapurin pöksytehtaan omistajan pojilla,jotka isänsä liikesuhteista joutuivat käyttämään oman tehtaan tai liikekumppanin Turon tuotteita.
James-farkut olivat saaneet nimensä James Deanistä,mutta Ingo-farkut ruotsalaisesta raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestarista Ingemar "Ingo" Johanssonista,joka löi kanveesiin amerikkalaisen Floyd Pattersonin.
Suomessa Ingo oli melko tuntematon amatöörinyrkkeilijä v. 1952 Helsingin olympialaisissa.
Messuhallin ringissä tämä pakeni yleisön buuatessa poliisisaattueessa vastustajaansa amerikkalaista Ed Sandersia pukuhuoneeseensa.Ottelussa kumpaakin nyrkkeilijää oltiin varoitettu laiskuudesta tuomariston julistaessa Sandersin voittajaksi. Ruotsin nyrkkeilymaajoukke ei edes kutsunut Ingoa juhlapäivällisille.

Jussi alaoikealla ulsterissa ja baskerissa v.1953

Aune vasemmalla myymälänhoitajana n.1955

Jussi ratsupaikoissa Turkan Osmon kanssa n. v.1954


Vasta 50-luvun puolivälissä Suomeen saapui farkkumuoti ja kinumisellani sain äidin ostamaanne mustat Ingo-farkkushortsit,millä keikaroin monessa otetussa valokuvassa Isalmen keskustassa,Koljankankaalla sekä Ämmänsaaren lossilla.Olimme silloin vanhemman siskoni kanssa Aune-tädin pistämällä reissulla tämän kotikonnuilleen Salosta.
Aune oli osuuskaupan sivumyymälän hoitajana Muurlan tullissa ja sitä ennen palvellut SSO:n pääliikkeen vaatepuolella ja ennen sotaa Iisalmen Putkolan osuuskaupan puotipuksuna.
Iisalmelaissyntyinen äitikappalaiskakin aina oli kehaissut minulle haaroista tuhraantuneista alushousuista,että "Siinähän seesoo oekeenj Putkolan leima!"
Pulavuosinahan iisalmelainen köyhempi kansanluokka valmisti kotonaan Putkolan kangassäkeistä alusvaatteensakin.

1958 kesä.Jussi siskonsa ja Aunen kanssa Ämmänsaaren lossilla.
Pirssiauto on 1951-mallinen Chevrolet Styleline.
jatkuu...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti