 |
| Katavasaari Juhart 2011 |
-------------------------------------------
Jatkoa tuntemattomalle kolkkapojalle
"Vapaa-ajan elämä ja laiskan elämä ovat kaksi eri asiaa."
Benjamin Franklin
Patikkamatka
---------------------
Jussi laskeutui sininen jenkkikassi kädessään Pekka Laineen sinikeltaisesta bussista Salitun tienhaarassa. Tuppopeukaloaan pystyssä pitäen kuin varoitusmerkkinä hän varoi kolauttamassa sitä onnikan taitto-oveen astuessaan tomuiselle tienpenkalle.Musta Salitun tienviitta oli aina askarruttanut häntä,uskoessaan jonkun viittamaalarin joko tahallaan tai puolilukutaitoisena jättäneen yhden L-kirjaimen pois nimestä. Bussin ikkunasta hän oli kyllä seurannut olisiko Karjalohjalle menevän tien varressa yhtään Kielletty-tienviittaa.
Ei ollut,ei edes moottoriajoneuvoilla ajo kielletty-merkkiä!
Salitun kylän nimi oli jäänyt hänelle ikuiseksi mysteeriksi.
Versovana lingvistinä hän oli jopa yrittänyt löytää sanalle ruotsalaisia taikka venäläisiä sananjuuria,koska kummankin suurvallan alla suomalaiset torpparit olivat kuokkineet ja kaskenneet metsistä viljeltäviä hehtaareita.
Hän oli partioleirillä haavoittanut peukaloansa isän lahjoittamalla uudella ja terävällä lapinleukulla,mihin Marttiini-puukkosuku oli keksinyt oikean veriurankin.
Verta oli uraan tullut peukalohaavasta niin,että valkoinen nivelkin paistoi pahasti ,partiopojan päätä siniristilakin alla oikein huimatessa ja männikön suhinan lisääntyessä korvissa. Isä partiolaisten erämaassa selviytymisoppaan ja kannaksen joukkosidontapaikan ensiaputaidoilla oli pessyt pojan peukalon kenttäolosuhteissa Riitusjärven leirin sammakonpoikia kuhisevassa keittiörannassa ja sitonut sideharsolla sen paksuksi tupoksi oikein pupukorvarusetilla. Partioleirin ensiapulaukusta ei löytynyt edes bacimysiinisalvaa haavan sterilointiin,Jussin saatua vain aspiriinipillerin huuleensa isän sanoessa:
--Noh...kyllähän siitä vielä peukalon sua,muttet sinä sillä partijotaetohihamerkkejä sua puukon käätöstä tällä leirillä,että ajjaa hurraatan mopedillaenj sinut ensimmäeselle kaappalaan menevälle onnikalle Kiikalan tien varteen ja suat sieltä kaappalasta siten tokkeentua mökille äetisj hotteisiin ja käävä ostamassa kaapasta kahavit sekä nisupullat sekä ottoo postin mukkaasj..
--Ee se vasurille oekeenj käenj peukalo työntekkoo haettaa siellä suaressa!
 |
| Mökin veranta Juhart 2010 |
Tienhaarassa ei tälläkään kertaa ollut ketään vastassa kantoavuksi Jussin pannessa sandaalejansa toisen eteen parin kilometrin patikkamatkalle mökkisaaren vastaiseen leppärantaan.
Saaren jakoi lääninrajapyykki,minkä Turun ja Porin läänin puoleisella tontilla seisoi kaksikerroksinen hirsinen ja arboolitervattu mökki,joka sai lasiverannan kylkeensä v.1958. Mökin omistaja ja vastarannan maatilan omistaja viipurilaissyntyinen agronomi oli rakentanut viipurilaisen arkkitehtikaverinsa kanssa verannan.Kummatkin entisinä Viipurin Voimistelijoina nousivat kiepillä kurkihirren päälle naulaamaan kattolautoja,ettei naularepusta tippunut yhtäkään puolentoistatuuman kattonaulaa maahan. Agronomin sukunimi viittasi erääseen harmaaseen ja kraakkuvaan lintulajiin,josta Lauri Pohjanpään kirjoittama runokin kuvaa torkkuvan aidalla vanhan,vanhan kaverinsa kanssa aidalla..
Talssatessaan santatietä pitkin ja vaihdellessaan raskasta jenkkikassia kädestä toiseen,välillä pysähtymällä lepäämään seisaaltaan ja ihmettelemään kesäluonnon seesteisyyttä Jussi kuuli kaukaa kuusimetsästä palokärjen tai tikan koputusta kelon runkoon.
--Noit lintujen nimii kyll löyttää kauppalan puhelinluettelost!
Papinpoika huudahti.
--Ja kaikk ovat tulleet Karjalast..
Niiren sukunimii on melkkes yht paljon kun ruattalaistenki... ikäänkuten kaikk korven elukat ja rantaruottalaiset olisivas muuttanee yhtten kurjaan savilaaksoon..
--Meirän hoviräätäliki on Närhen Uuno-setä ja talvel kiakkorinkis pelaa laitahyäkkääjän yks Mesikämmen jonk etunimikin on Otso ja sitt yks Oravan neiti on töiss lainastos,ja yks mun alakoulun pulpettkaver oli Tikan Kallu...
--Karhuikin löyttyy omakotialueelt ja joku Näätäkin ja Kettussii löyttyy melkken joka karunkulmast...
--Yks Susi..taik oikkestaan Suren muija on pesijän ja hiarojan Esterinkarun yleisess saunass...
--Siin saa joku Lindströmmi tai Lundkreeni oikken lauvantaiehttoll pää täynäs karhuviinaa naarassurelt selkkäsäs taik selänpesijäks..miten vain..
--Kaikkein erikoisin ol se Hiiren Veera,joka nykyjäs on autonpesijän Helsinkintiän Essoll..
--Vanhemma kauppalalaisek kertosiva,ettse kolkytluvull ol jelpannu semmossii onnettomii ja pualhualimattomii tytöi,joll ol käyny sellanen vahinko.
Sill ol kauppakassisas ain valmiin saippuatanko, pari pellavapyyhet ja litran peltine vesikannu,mink pohjast tul ulos sellane kumiletku..ja niill vehkkeil se pääst lapsenalup pihall..
--Eisse koskkan rahaa pyytäny,vaan joskus varttikilon paketin kaffet tai sokurii vastapalvelukseks,kun ol pula-aika..
--Jokku kauppalan pahakiäliset ja katteelliset muijat käryttiväs sen ja Veera istus linnas pari vuatt..
--Toiset sanosivat,ett Veera kyl pelast monenkin tyttären henken,ettei tarvinnu rautlankahenkareil ittesäs sorkkii ja kualla veremmyrkytykseen...
--Ei sillo eres kauppalan lasareetin pääkirurkikkan tehny aportei,kun laki kiäls..
--Nysse Veera pessee kauppalan rikkairen piilei Helsinkintän Essol...
 |
| Veera autonpesussa Juhart 2011 |
Siitä kanta-astumisesta äiti joutui toistuvasti viemään pojan kenkäparit Anjalantien Hotakan juopoille suutarille korjattavaksi kumisten kantalappujen vaihtoon.
Jussi kiroillen puisteli santaa sandaaleistaan kävellessään ja potkiessaan kärjillä ojanpiennarheiniä ikään kuin koiranpaska olisi juuttunut kengänpohjaan. Äiti oli alinomaan saarnaanut hänelle hanhenmarssisesta kävelytyylistä sanomalla,että "Uot kunniin issäesj,jonka kirkkopatinat tuasen kulluu käristä varvasastujana!".
"Järellistä" maataloutta
Tunnin tuskallisen paseerauksen perästä hän viimeisen mäen päältä näki kuusirinnan välistä alhaalta salmesta Katavasaaren pannen vauhtia sandaaleihinsa viimeiselle pikataipaleelle,
Jenkkikassi oli tullut yhä raskaammaksi,jalkojen tuntuessa keitetyiltä makarooneilta,kun hän ohitti agronomin hirsisen puusuulin,minkä edusta seisoi vain ruosteinen harvakone. Edelliskesänä samanlaisella reissullaan bussilta mökille hän oli tavannut agronoomin halkaisemassa keksimällään kirvespyörällä sahattuja halkoja hellapuiksi suulin edessä. Maatilan Valmet kaksikymppinen eli piikkilanka-aidankiristäjä oli sivu-ulosotosta pyörittänyt klapikonetta letkuttavalla rättihihnalla..
Harvan kerran Jussi oli nähnyt agronomin edes hymyilevän.
Tavallisesti saarelaisten käydessä maidonhakumatkalla isännän tapasi kahvilta istumassa päärakennuksen tuvan ruokapöydän päässä puisen seinäpuhelimen alla kiroamassa huonoja elonkorjuuilmoja tai kurjaa satoa täristellessään kumiterässappaita permannolle sotkemalla.
Tupakkakin paloi filtteriin asti toisensa perästä siinä hermoilussa.
Tilalla taisi olla seudun ensimmäinen leikkuupuimurikin 50-luvulla ja traktorit vaihtuivat suuremmiksi brittiläisiin natikoihin ajan mittaan,kun naapuritiloilla työt hoidettiin hevosvetoisilla koneilla.
Maatila oli tosiaan esimerkillisesti ja viipurilaisella "järellä" hoidettu,vaikkakin säät panivat maataloudessa aina hanttiin.
60-luvun alussa Jussi kävi kesätöissä sotapyörällään kaupungin lähellä Inkereellä sijaitsevalla maatilalla,jota hoiti rouva-agronomi ja isän entinen oppilas lyseosta .Tämä tila oli oikea edistyksellinen ja koneellistettu mallitila,vaikkakin rouvan mies ja isäntäkoulun käynyt punaniska yritti "omal pertteliläisel maalasjärel" teetti maatyöt esi-isiltään perimillään tavoilla yrittäessään päteä emäntänsä rinnalla.
Isäntä myös saituudessaan käytti kylältä värvättyä puoli-ilmaista työvoimaa,jotka Jussin lisäksi olivat puoliksi kylähulluja tai korvesta ruokapalkalla houkuteltuja erakkoja.
 |
| Fordson ja Suomihumma Juhart 2004 |
Maatiloja Jussi tulisi elämässään näkemään,jopa oikean pertteliläisen Putkinotkon 70-luvulla,
missä lehmät pystyi laskemaan navetasta ravistuneiden vuorilautojen välistä.
Jussi oli silloin tv-tehtaan työkaverinsa kanssa ostamassa teuraskanoja isännältä,joka päivätöinä oli tv-tehtaan yhden mersukuorma-auton hanttimiehenä.
Kuorma-autonkuljettaja joutui viikoittain vaihtamaan hytissä vihreän wunderbaumin lantalalle haisevasta hanttimiehestä.
"Lannaksi" nimitetyn isännän kanala oli paljon edellä tulevia teollisuuskanaloita siinä,ettei kanoja löytynyt kanalasta,vaan tallin vintin kattohirsien päältä tai nokkimassa ympäri tiluksen pihapiiriä.
Kanat olivat vapaasti kasvatettuja tai miten nykyään luomutaloudessa kutsutaan "Free Range"-kanoja,joidenka munatkin kaupanhyllylä maksavat enemmän euroja kuin häkkikanojen kevennykset.Tutkimuksissa ollaan päädytty tulokseen,etteivät kummassakaan taloudessa kasvatettujen kanojen munissa laadullisesti,maullisesti eikä ravinnollisesti ole suurtakaan eroa,muuuta kuin hinnassa.
Jussin yrittäessä kaverinsa kanssa ottaa kiinni tiluksen avohoitokanoja,isännän nuorin poika tuli avuksi susikoiransa kanssa. Sheefferi kyllä sai kanat kiinni hampaisiinsa,vaikkakin osaksi siipirikkoina ja valmiiksi puolikuolleina.
Koira oli kaveruksille lajissaan ensimmäinen näkemänsä pertteliläinen "kanannoutaja",vaikka jollain särkisalolaisella kalastajalla kuultiin olevan oikea "mateennoutajakoirakin".
Jussin yritellessä kotona ensiksi keittää pari kanaa painekattilassa,niiden jalat työntyivät ulos ensimmäisinä kattilan kantta avatessa. Kananliha oli niin sitkeätä,että perheen kissakin häpäisi häntäperällään ateriansa.
Jussin kaverikin oli samaa mieltä lausuessaan,että kanat olivat "ykkösvaihre mäkkeen kuolneit kuin mustalaisen hevonen".
Souetaan suareen
---------------------------------
(Savonranskaksi soudetaan saareen)
Jussi avasi hirsisuulin alapuolella rinteessä puolilahon veräjän,jonka ruostuneesta rautalankapannasta hän sai terveen käden kämmeneen haavan. Ojavedessä hän huuhteli kämmenensä imemällä sen lisäksi haavasta myrkyt pois kuin kyynpuremasta.Näin hän oli oppinut partiolaisten ensiapiuoppaasta,koskettelemalla kielenpäällä kitalakeansa ja ikeniään,ettei vain sattunut olemaan rakkoja suussa,jolloin myrkky menisi suoraan verenkiertoon ja sitten tulisi äkkikuolema.
Hän kurlasi lantalan alustasta solisevaa ojavettä suussaan kuin vademecumia sylkäisemällä vedet saniaisille. Verenmyrkytys tai kyynpurema hoitamatta päätyvät aina terminaalisesti.
Enemmän hän oli huolissaan peukalotupostaan,minkä alta hän tunsi oman pulssinsa vipattavan kiivaasti äidin sanojen mukaan kuin lampaansaparon.
Hän lähti jenkkikassia heilutellen talssimaan kärrytietä pitkin alas leppärantaan väistellen lehmien jättämiä polkumiinoja ja ayrshirenkarjan uteliaiden ja nuuhkivien turpien tunkeutumista liian lähelle.Lehmiä hän ei niinkään pelännyt ja oli jopa antanut kerran haassa jonkun nutipäävasikan nuolaista poskelleenkin.
Vasikan kielen nuolaus kylläkin tuntui karhealta 150:n numeron santapaperilta.
Katsellessaan mökkisaarta hän mietiskeli saaren erikoisen nimen syntyä:
--Katavasaari!
--Kuka pirus sellasen nimen on oikkeen keksiny,kun karill kasvaa enimmäkses koivui,kuusii ja mäntyi?
--Kaks piänt ja kituvaa katajaa seissoo kyll pihatanterell,mutt kallioit löyttyy vaikk geologien tutkittavaks pualen hehtaarin karill,miss veren allakin Amurannas on oikken kiviportaat kuin jossain sisäuimalass....
--Koko kylän maaperä on tunnettu mustast graniitist,mist kauppalanki hautuumaat on täynäs graniitissii hautapaasei...
--Kaissil Salitulkin vois olla jottain tekemist kivenveistämisen kans?
--Olskos niit kivii salvettu?
 |
| Pikkusiskot venerannassa n.1957 kesällä Juhart 2011 |
Pian Jussi kuulikin äidin tuttua löntystelyä,että maa oikein tärisi kuin buffalolauman saapuessa. Äidin elopaino oli varmaan jotain sata kiloa ja hänen voimakkaan läsnäolonsa tunsi näkemättäkin töminästä ja kenkien läskipohjien erikoisesta vingunnasta tämän astellessa paikalle.
Jos äiti haukkui pappilan miesväkeä omituisesta kengänkulutuksesta,niin tämä osasi myös kuluttaa patinoitaan linttaan astumisellaan kengänpohjien ulkosyrjiltä. Hänen läskärinsä muistuttivat kummasti kallellaan olevia ja melkein vettä hörppääviä järviruuhia.
--Noh..Jussi...uot saapununna linjurilta?
Äiti kysäisi huohottaen. Hänen kainalossaan rullalle kääritty sanomalehti oli kastunut hiestä.
--Kävväisin Arpalahessa postinhaussa...
--Noh...mittäesj uot saanna peukaloos,kun sijeharsokin on noenj likkaantunna?
--On tuas taenna issäesj olla sanitäärinä...
--Kahtelempa sinulle suaressa jonniinlaesta helepompoo työtä..
--Kaet ossoot soutoo peukalo pystyssä,kun minä pijän perrää melalla?
Jussin soutaessa peukalossa tykytti pulssi paisuvan sideharson alla,mökiltä kuuluessa ovien pauketta ja siskosten huutelua,matkaradion sammuttamisesta ja tupakoiden piilottamisesta,kun äiti näkyy tulevan jo rantaan.
Prinssi Rohkea,Davy Crockett ja Jussin jälleensyntyminen
--------------------------------------------------------------------------------------
 |
| Davy Crockett.William Henry Huddle 1889 |
Pikkusiskot riitelivät sarjakuvalehdistä repimällä toisiaan tukasta ,punaisten rusettien auettua,jolloin äiti lupasi taas kerran kirkastua eli räjähtää,jolloin verannalle laskeutui hiljaisuus tyttöjen kiltisti alkaessa vaisun lukuhetkensä. Isosiskot olivat kiivenneet yläkertaan Jussin haistaessa herkässä nenässään Pepsodentillä ja Sisupastillilla peitetyn tupakanhajun.
 |
| Timo-sedän 1953 Nash Statesman Juhart 2010 |
Jussikin istuutui pöydän päähän kaivettuaan jenkkikassin pohjalta uuden Populär Mekanikin,minkä kannessa seisoi allekkain värikuvat uudesta Ford Falconista,Chevrolet Corvairista ja Chrysler Valiantista.
Valiantin hän oli jo koeajanut takapenkillä,koska pöksytehtaan johtaja oli ottanut hänet kyytiin poikiensa kanssa heidän kesämökilleen Vilikkalaan Hirsjärven rannalle.Musta Valiant oli johtajan bisneskaverin kuopiolaisen Turon johtaja Turusen Turusta ostama uusi amerikanrauta. Valiant englanniksi käännettynä tarkoittaa rohkeata. Uuden Suomen sunnuntailehdestä Jussi aina luki Prinssi Rohkea- sarjakuvan (Prince Valiant) ensimmäiseksi. Prinssin mustasta ja kiiltävästä polkkatukasta hänen mielestään siskotkin voisivat olla hivenen kateellisia,perittyään äidiltään hiekanväriset letit,vaikka vanhimmalla kutrit hiekan rusottivat kuin viikinkitytöllä.
 |
| Prinssi Rohkea |
 |
| 1960 Chrysler Valianteja Tukholman takseina |
Nuorin sisko verannan kahvipöydässä vilkuili tämän tästä isoveljeään Nakke Nakuttajan ylitse,jolloin Jussi lopulta äkäisenä kysäisi:
--Onks mull räkää poskes vai?
Sisko vastasi:
--Eikun sull valuu vert peukalostas äirin just rannas pesemäl pellavaliinall!
--Äitee..Jussil valuu vert pöytätyykill!
Äiti kiikkutuolistaan noustuaan avasi Jussin mustuneen peukalotupon lausumalla:
--Ee tämä kyllä hyvältä näätä!
--Peekalos on alakanna mätimään ja nivelkin näkkyy palajaana kunniin pässin kallo paistouunissa!
--Mee pesseen kätes Ilitarannassa ja minä puan basimyssiiniä piälle ja vaihan sitteen!
--Sitten souetaan äkäsesti Salamanesillalle kunnanliäkärille!
Äiti tömistellen meni portaikon juureen käskemään:
--Työ isommat siskot siellä ylyhäällä kutemassa puatte vuatteita piälle ja piäsette sootajiksi
viemään Jussija liäkärille!
--Minä tulen pitämään perrää!
Jussi heräsi soutumatkalla puolihorroksissa veneen trallilla pää isosiskon vekkihameella kovaan tuskaan,peukalon kolottaessa jokaisella aironvedolla ikään kuin joku olisi puukolla kaivertamassa sormirustoa irti.
Kidutus päättyi kahden kilometrin soudun päästä veneenkokan karahtaessa Salmensillan viereisen poukaman savirantaan.
Kaljupäinen ja pyöreälasinen kunnanlääkäri oli tullut ovelle aamutakissa ja tohveleissa. Ovesta samalla oli astunut kylän konstaapeli,joka käsiraudoista veti perässään siilitukkaista ja humalaista miestä,jonka toinen silmä oli muurautunut sinisenä kiinni ja otsarajasta pisti ylös musta karhulankamainen tikin pää.
--Hyvää ehttoot frouva kappalaiska!
Konstaapeli tervehti.
--Mää täsä kävin paikkauttamas tota Laaksose Anssuu,joka listis tanssilaval kanveesiin kolme poliisii..
Kunnanlääkäri istutti Jussin kerniselle tutkintapedille tutkiakseen pojan peukaloa kysymällä:
--Kukas tämän haavan on jättänyt steriloimatta?
--Ilman penisilliiniä tähän sormeen voisi iskeä verenmyrkytys sekä kuolio!
Äiti vastasi tohtorille:
--Noh ....se tuo meijän kappalaenen elikkä poejan isä se partijoleirillä sen lääkihti ja solomi harsositteellä,kun poeka vuolj puukolla peukaloonsa telettakepin sijasta.
--Ee meijän perreen miesjväjellä uo ollunna niitä teräasseijen taetoja kunniin meijän Kaappisten naesjväjellä,vaekka kappalaasen isä olj Iisalamen arkkupuuseppänä ijät ja ajat..
--Eikös siellä partioleirillä edes ollut ensiapupakkauksessa betadiiniä tai bacimysiiniä?
Tohtori uteli steriloidessaan Jussin peukaloa sairaala-alkoholiin kastetulla pumpulitukolla,Jussin kiristellessä hampaitaan vihlomisisesta.
--En minnäen tiijä niistä partijolaesten ensjapupakkauksista,mutta pastorj olj käännä läpi jonniin ensjapukurssin upseerjkoulussa.
--Se kaet kahtoo,että jumaluusopin piästotodistuksella ja sivveysopin approbaatturilla voesj myös liäkitä sielunhuavojen sijasta oekeita ruumiin huavoja..
--Enemmän se pastorj viime sovassa hoetelj jii-es-peellä kuatuneita ja lähettelj ommaesille suruadresseja...,
Tohtori vastasi tikatessaan Jussin peukaloa puolivihaisena:
Tohtori vastasi tikatessaan Jussin peukaloa puolivihaisena:
--No...kaikkien pappien ja poppamisesten lääkitykset eivät tässä ole auttaneet.
--Tikkauksen perästä annan pojan perään penisiliinipiikin!
Jussi heräsi painajaisunesta kesämökin yläkerran hirsiseinän ja äidin leveän selän puristuksesta.
Äiti oli pakoittanut pojan nukkumaan viereensä,jos korkea kuume sattuisi panemaan tämän hourailemaan. Jussi oli pannut aluksi vastaan siitä,että siskot haukkuisivat häntä mammanpojaksi,muttei vastaanpaneminen johtanut muuhun kuin tiukkaan käskyyn.
Davy Crockett,se miesten mies oli unessa koputtanut Viitassaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!
Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!
Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....
Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!
Äiti katsoi olkansa yli Jussia vilkaisemalla rannekelloaan,mikä näytti puoli viittä aamulla.
--Mittee uot jo ylyhäällä näen aekaesinj?
--Kolottaakos peukalovas vielä?
--Pua piäsj vuan tyynylle,niin kiehaatan uamukahavit kello kuuvelta.
--Kuume näättää jo laskeneen,että piäset uamulla hakkamaan hellapuita varoeksj!
Äiti oli pakoittanut pojan nukkumaan viereensä,jos korkea kuume sattuisi panemaan tämän hourailemaan. Jussi oli pannut aluksi vastaan siitä,että siskot haukkuisivat häntä mammanpojaksi,muttei vastaanpaneminen johtanut muuhun kuin tiukkaan käskyyn.
Davy Crockett,se miesten mies oli unessa koputtanut Viitassaren kirkon apupapin ovea musketin piipulla sisään pääsemiseksi.
Apupapin asunto sijaitsi kirkkolaivan jatkeessa aivan sakarstin vieressä.
Jussi oli avannut raskaan tammioven Davyn vilahtaessa sisään mokkanahkaisessa metsästysasussa ja pesukarhulakissaan,kun kirkkomaalta julman näköiset, sulkapäiset ja sotamaalatut huronit ampuivat perään nuolisateella ja muskettien paukkeella.
--Nuo huronit ovat ajaneet minua takaa Erie-järveltä saakka!
Davy sanoi hengästyksissään litistymällä sakarstin seinää vasten vilkuillessaan koristemaalausikkunasta takaa-ajajiaan pihalla.
Davy kaatoi ruutia buffalon sarvesta ja kuulia vyöllä roikkuvasta oravannahkapussistaan suustaladattavan Bessien piippuun lisätessään:
--Kanoottini upposi tuohon rantaan..
Jussi uteliaana kysäisi:
--Onkos Se Erie-järvi jossain tuolla Keiteleen takana?
Davy ei vastannut kurkkiessaan koristemaalauksen Paavalin haarojen välistä pihalle.
Hän heitti hikisenä pesukarhulakkinsa sakarstin pöydälle hopeisen ehtoolliskalkkivadin päälle sakarstin puukaminan kuumuudesta.
Syyskuun 30. päivänä 1947 Keiteleen selältä puhalsi kylmänkostea itätuuli ja huronitkin melkein puolinakuina hyppivät ripaskaa hautapaasien takana lämmitäkseen.
Tuuli vinkui kirkon peltisissä räystäyskouruissa sekoittuen huronien falsettisiin sotahuutokiljahduksiin selkäpiitä jäätävällä kakofonialla.
Jostain kaukaa järvenselän yli kumisivat sotarummut.
--Niillä on ihkauudet sinitakeilta varastetut Winchester-kivääritkin ja minä tässä vain latailen kertapanoksia vanhan Bessien suuhun!
Davy huudahti ikkunan vierustalta.
--Niillä on ylivoima!
--Kirkko voi kyllä palaa poroksi niiden tulinuolista,mutten anna periksi!
Sakarstin seinän takaa kuului naisen parkaisu:
--Tuuppas sieltä suarnateosta pijan appuun ja pane pesuvesj vattiin jo valamiiksi...lapsj tulloo...ja soetappa sakarstista kunnankätilölle..
--Noe voej Herranen aeka...lapsjvesj on jo nilikoessa!
Sakarstin kello näytti varttia vaille neljää aamulla,kun viisarit tipahtivat alas päällekkäin kello kuuden kohdalle,lasinpalojen varistessa avonaiseen kolehtihaaviin vihreäsarkaisella pöydällä.
Kelloon oli osunut Winchesterin luoti napakymppiin Junghansin merkin keskelle.
--Tais mennä lasit Limpopon pakanalähetykseen Afrikassa!
Jussi vitsaili ,vaikka pelkäsi henkensä edestä pian tulevansa skalpatuksi.
Sakarstin lyijyraamista koristelasi-ikkunaa jo hakattiin skalppaustomahawkilla Paavalin paimensauvan keskeltä...
Seinän takaa kuuli huuto:
--Hei ...lopeta nyt ihimeessä sen suarnan vässääminen...lapsen piä on jo huarukoessa!
--Sinnuenj pittäesj antoo hetj hätäkaste lapselle,kun se kätilökkiin sua polokea pyörällä pitkä matkan kirkonkylästä tällaesessa kuatosatteessa!
Jussi seurasi yhden huronin pääsulkien tunkeutumista Paavalin haarojen välistä,kun Davy löi olantakaa Bessien perätukilla tätä kalloon.
Punainen huronin hurme väritti punaisin veripisaroin vaatehengarissa kasukkakappin ovessa roikkuvan kirkkoherran valkoisen messukasukan.
Jussilta pääsi suusta isänsä ehtoollislausahdus alttarille polvistuville:
--Jeesus Kristuksen verellä minä ....
Samassa kirkon puolelta kuului siipien suhinaa,alttaritaulun arkkienkelin lentäessä ikkunan läpi edes sitä rikkomatta kirkkotarhaan,minkä yllä ihmislintu teki valkoisessa kaavussaan pari tarkastuskierrosta kuin merivartioston Lysander-pelastuskone.
Pakanalliset maaäitiään palvovat huronit heittivät ilmestyksestä maahan rukoilemaan polvilleen ylistämään uutta lintujumalaansa.
Sakarstin seinän takaa kuului naisen huudahdus:
--Se onniin poeka ja varmaan ylj viijen kilon mötikkä!
--Haeppas siitä liperit kaalassa ja vappaana seesoskelemasta se meijän keittijön kuapista kalapuntarj,niin mitataan poejan paeno!
--Tervetulloo mualimaan..Johannes...taekka Jussikshan myö voejaan alakoo sinnuu kuhtuva!
Äiti katsoi olkansa yli Jussia vilkaisemalla rannekelloaan,mikä näytti puoli viittä aamulla.
--Mittee uot jo ylyhäällä näen aekaesinj?
--Kolottaakos peukalovas vielä?
--Pua piäsj vuan tyynylle,niin kiehaatan uamukahavit kello kuuvelta.
--Kuume näättää jo laskeneen,että piäset uamulla hakkamaan hellapuita varoeksj!
 |
| Klapiteatteria Juhart 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti