Legomaan viholliset ja umpipuujalka
-------------------------------------------------
Näin seniorikansalaisena minua kismittää aamuisin,vaikka olen kattirakas,astuessani keittiöön aamukahvin tekoon,tohvelin alla narskuvat kivuliaat kanankoipiluut.Poikakissani Tramp ja Blackie muuten sisäsiisteinä eivät ole oppineet ruokailutapoja,vaan vetävät kanankoipiluut kupista permannolle tai jopa olohuoneen matolle...niinkuin isompaan ruokapöytään. Kummatkin ovat entisiä katukissoja,että vain aika toivottavasti kouluttaa katit oikeille ruokatavoille.
Nuorempana isänä aikoja sitten aamukahvin keittoon mennessäni astelin lasten Lego-palikkojen päälle ja mitkä todella sattuivat todella makeasti jalkapohjiin.Yhden palikan päälle astumisesta otin taka-askeleen,jolloin astuin taas muiden palikoiden päälle suolana haavoihin, kiroilemalla koko Lego-maailman Tanskasta Timbuktuun.
Välilevyrikosta ja puutuneesta vasemmasta koivestani,joka on yhtä tunnoton kuin umpipuujalka, voin iisisti jopa katukäytävällä kompastua pieneen soranikareeseen ,menettämällä tasapainoni.
Viime viikon lumentulon takia kaipasin sitä santaa liukkaille jalkakäytäville,mitä Newhamin kunta ei koskaan,saatika talonomistajat levitä. Maantiesuolaa ne kyllä ovat varastoineet kymmeneksi vuodeksi eteenpäin,vaikka koko Pohjanmeren turskien suolaamiseksi.
Britanniassa eletään vain pari viikkoa lumista talvea,mihin yksikään kaupunki ei vielä ole tottunut tai oppinut edellistalven lumentulosta, varautumaan lumenluontiin taikka auraukseen. Liikenne kulkee kesärenkailla liukuen ja busseilla on allaan kaljut renkaat,jonkalaisista yksityisautoilija saisi 3 muistutuspinnaa ajokorttiinsa sekä ulkonaliikkumiskiellon päälle.
Pitokokki mustalaisen hevosen selässä
--------------------------------------------------------------
Keittiössä rouvani on valtiaana hyvänä pitokokkina.
Ruoanvalmistuksessa hän todellinen master chef,saamalla kuitenkin köksän Bikinin atomipommiatolliksi käristyksillään ja marinoideillaan sekä tiskialtaan astiapinoineen armeijan töpinän tiskipuljuksi.
Minua hirvityttää katsella työtasojen sekasotkua ja hajasijoitettuja,avonaisia maustepusseja- sekä purkkeja.joista äitiruustinnakin olisi laukaissut,että " Onniin yhtä sekanen kunniin mustilaasen hevosen selekä!"
Menyyn valmistuksessa keittiö on minulta kiellettyä aluetta,koska rouvan mielestä minä siivoushulluna olen kuulema harja ja sihveli kädessä venttaamassa lattialle tippuvia sipulinkuoria ja porkkanan naattipäitä.
Inhoan epäjärjestystä oltuani äitiruustinnan lottavääpelikoulussa koko kasvuikäni.
Itse köksätessäni tiskaan alta kaikki käyttämäni astiat ja pannut käyttöjärjestyksessä,jolloin aterian valmistuessa tiskiksi jää vain lautanen ,lasi ja syömäkalut. Äitini oli aina muistuttanut minua keittiölottakoulun käskyllä,"ettei sua huaskata laatasia yhen immeesen aterijointiin".
Paras puoliskoni eli "Bitter Halfini" kertoo kärsiväni jostain pakkomielitaudista silmäntikkausten lisäksi.
Ääneen en silti voi lausua rouvani pakkomielistä lasipurkkien säilyttämistä mahdolliseen käyttöön tulevaisuudessa, tiskialtaan alakaappien pursuessa niistä.
Vuoden lopun inventariossa joudun kantamaan niitä jätepussikaupalla lasitavarakierrätyskonttiin talon kulmalle.
Raha-automaatin tyrijät
----------------------------------------
Mikä panee ensimmäisenä raha-automaatilla sapen kiehumaan,on brittien ja entisen kansainyhteisön maahanmuuttajien muodostama jono,mikä ensiksi on tietysti erittäin hyvä ja kansalaiskurinen asia. Miinuspointtina jonossa on se,että rahan nostajat seisovat jonossa katukäytävän poikki venyneenä puomina,että muut jalkamiehet joutuvat väistämään tai kulkemaan sen ohi autoliikenteen seassa.
L-kirjaimen muotoista tai rakennuksen julkisivua myötäilevää jonoa ei olla vielä saarilla hoksattu.
L-kirjaintarra muuten ajokokelaan auton konepellissä merkitsee sanaa "Learner" eli harjoittelijaa.
Kun onnistut lopulta automaatille 20 punnan setelin nostamiseksi edessä olevan nostajan taakse hajuraon päähän,koneella oleva tarkastelee ensin tiliään kuitilla yhdellä debitkortilla ja sitten kaikilla kukkaron sivulokeroiden debitkorteilla.Viimeiseksi tämä jää tutkimaan automaatille minikuittejaan,kunnes karistelen kersantin baritoonilla kurkkuani ,jolloin nostaja hätkähtää,sanomalla itälontooksi kuittejaan lukien "Sovvy!"
Eniten kismittää,kun viikonloppuna tarvitsee lisävarankeja iltaostoihin paikallisesta off-licence-kaupasta,missä pitää ostaa itselle savukkeita tupakannälkään sekä rouvalle nestebalanssiin cokista ja murskattua jäätä käteisellä korttikoneen puutteesta. Ainoan kulmakunnan avoinna olevan kaupan vieressä sijaitsevan postikonttorin seinän raha-automaatti sanoo ruudussa: "Sorry,this machine is temporarily out of order".
Koneen pahoittelu merkitsee,että se on tyhjä,etenkin pitkinä pyhäviikonloppuina puolalaisten ja nigerialaisten kunnan vuokralaisten ja tukiansaitsijoiden tyhjennettyä kassan sekä naapurin off-licence-puodin olut- ja viinavaraston..
Niin paljon pahoittelua pankkiautomaatilta,paitsi silloin,kun on ylittänyt 10:llä pencellä debitrajan,jolloin pankki sakottaa vakavasta direct debit-rajan ylityksestä 25 puntaa oikein virallisen huomautuskirjeen muodossa.
Oluttölkin heittomatka
-----------------------------------------
Suorana johdannaisena pankkiautomaatilta off-licenceen panee janoiset tukinauttijat kuluttamaan alkoholiostoksensa lähikorttelin kahdessa paikassa:
--pääkadun vedonlyöntipaikan edessä
--BT:n eli British Telephonen keskustalon takakujalla.
Tiedotusvälineissä ollaan toistamiseen kritisoitu,miten yhdessä Britannian köyhimmässä ja asukasluvultaan eniten työttömiä sekä tuilla eläviä käsittävässä kaupungissa vedonlyöntipaikat nettoavat kaikista eniten puntia.
Kaupungin monien muiden liikkeiden kohtalosta muistuttavat kuitulevyllä peitetyt näyteikkunat ja graffitilla koristetut aaltopeltiset ikkunasuojat .
Mieleeni tulee tapaus 70-luvulta kotikaupungistani,jolloin kerran jouduin nostamaan työmarkkinatukeni sosiaalitoimiston kassalta.
Silloin ei vielä oltu keksitty pankkiautomaatteja.
Jononpäässä seistessäni kaupungin kuuluisat pultsarit astuivat aamusikunassa sisään,jolloin sossun kassaneiti käski jonoa väistymään sivuun,kun kaupungin parhaat asiakkaat saapuvat sairaseläkkeiden nostoon.
Jonon purnatessa ja kysyessä kassalta,miksi näin on,vastauksena kuultiin,että viiden minuutin sisässä rahat ovat jo takaisin valtiolla, kilahtaessaan samassa korttelissa sijaitsevan Alkon myymälän kassakoneessa.
Asuinkorttelissani vedonlyöntipaikan edustan rautakaiteeseen katusiivooja aamuisin pistää maksikokoisia muovisäkkejä asiakkaiden tyhjien kaljapurkkien säilöntään.Kaljan litkintä alkaa vedonlyönnillä heti kello aamuyhdeksältä tuvan täytyttyä. Puhelinkeskuksen takakujan rautaitaan kuin ulkoilmabaaritiskin kaiteeseen off-licencesta kotiin matkaavat janoiset taas sitovat muovisia kaljapussejaan ja niiden täytyttyä viskaavat loput purkit Newhamin kunnan äskeittäin siivoamalle istutuskaistaleelle kuin jossain kaljapurkkien heittokisassa.
Paikkojen siivottomus melkein petraa Manilan kuuluisalle kaatopaikalle Smoky Mountainelle,missä tuhannet köyhät slummiasukkaat saavat elantonsa alumiinipurkkien keräyksestä.
Sunnuntaiaamuna lehden ostajat joutuvat kahlaamaan nilkkoihin ylettyvässä roska- ja tölkkijoessa Newsagentille,köyhemmän kansanluokan pidettyä lauantai-ltaista ruoka- ja juomajuhlaa kadulla.
Jopa ajoväylällä numero 241-kaksikerrosbussin kaljujen renkaiden alla poksahtelevat tyhjät kaljapurkit kuin jossain muovisen kuplapakkauseristeen paukuttelukisoissa.
Rahanpesua ja repaleisia peräpyyhkeitä
-----------------------------------------------------------------
Kotitalousihmeenä pesen kahden hengen huushollin pyykit.
Rouva taas hoitaa pyykin silityksen taidolla.Hänen edesmenneen filippiinoäitinsä kaikki siskot olivat nuorempina pyykkäreitä. Yhden pyykkärisiskon pojasta tuli jopa maan puolustusvoimien komentaja ja senaattori---Uncle Rudy.
Eli koskaan ei pitäisi aliarvioida pyykkärien taitoa!
Rouvani on hyvin tarkka valkopyykin ja kirjavan pyykin erottelussa,vaikka viime viikolla hän oli pistänyt näkövammaisena ja värisokeana punaisen kaulahuivin valkopyykin sekaan. Tuloksena sain vaaleanpunaiset kalsarit,millaisia äitiruustinnakin käytti XXL-koossa.Lisäksi hän silittää pikkukalsareiheni terävät vekit selittämällä,että ne pysyvät paremmin puhtaina. Itse kyllä olen vakuutellut,että prässeistä huolimatta pöksyihin tulee käytössä äitiruustinnan kehumat iisalmelaiset ruskeahkot "Putkolan leimat", (Putkolan osuuskaupasta heidän perheensä osti aikoinaan ruisreikäleivän).
Talomme yleispesutuvassa kolisevat kuparirahat kahdessa Miele-pesukoneessa kuin Morrisonin marketin kolikkoautomaatin rosterisessa ritilässä.
Koneet eivät kylläkään käy kolikoilla,vaan debitoidaan vuokrasta.
Rouvan talvipomppien taskuissa peseytyvät kaikki punnasta pienemmät kuparikolikot sekä vihreät viiden punnan setelit pikkuvaihtorahoina. Rouvani ei yleensä halua viedä talvijakkujaan kemialliseen pesulaan,vaan pitää parhaimpana pesetyttää ne saippuakuplavedessä äitivainajansa ja tämän siskojen esimerkillä. Vielä tänäpäivänä Filippiineillä kotipiiat pesevät talon pyykit talojen takapihojen "dirty kitchneneissä" kyykkyasennossa suurten alumiinipesuvatien ääressä..
 |
| Filipinapyykkäri Juhart 2003 |
Ensimmäisen avioliittovuoteni aikani Suomen visiitillä vein rouvani kesämökin saunaan,minne tämä toi löylyhuoneeseen nyrkissään alushousunsa pestäväksi. Käskin häntä viemään heti pikkupöksyt takaisin pukuhuoneeseen,koska sauna suomalaisille on pyhä paikka,missä nautiskellaan vain ruumiin ja hengen pesemisestä.
Vaatteiden kiusana lisäksi ovat puseroiden ja paitojen kaikki niskatäkyt sekä -lenkit,jotka akryylin kovina hankaavat niskaa,aiheuttamalla kaikenlaista epämukavuutta ja kutinaa niskanapissa.
Täysin niihin ärsyyntyneenä olen saksilla leikannut ne pois saamalla uuteen vaatekappaleeseen kaksi ammottavaa reikää.
Niskalenkit,mitkä on tarkoitettu vaatteen naulassa roikottamiseen taas yleensä katkeavat ensiripustuksessa.,jolloin parhaimpana keinona on pitää ne hengarissa.
Hengarien kanssa saa aina tapella,etenkin halpojen muovihengarien naitua yhteen vaatekomerossa.
Pikaistuksissani yleensä repäisen koko komerollisen hengarivaatteita ulos makuuhuoneen lattialle.
Rouvallani on aina matkassa käsiveskassaan rulla kaksinkertaisia peräpyyhkeitä kaikenlaiseen tarpeeseen kuten nenän ja MacDonaldsin pöydän pyyhkimiseen tai yleisen vessan istuinringin steriloimiseen.
Mikä on sitten ärsyttävämpää,kun tarpeillaan halpamarketista ostetusta kaksinkertaisesta peräpaperista yrittää repiä arkin kerrallaan,jolloin katkoviivasta jää käteen neljänneksen kappale.
Uuden arkin repimisessä tapahtuu samoin,jolloin kiukuissani repäisen paperin päästä,joka purkaa hyrräten koko rullan vessanlattialle levälleen kuin vappuparaatissa..
Rullaatirullaa...!!
Kaipaan niitä menneitä aikoja,jolloin "vessavoimapaperi" tuli arkkeina Serlan paketissa,minkä sai riippumaan ulkohuusin seinälautaan.Pehmeydeltään ne vastasivat puolikarkeata ja puoliperäystävällistä santapaperia,mutta paketista sai aina kokonaisen ja ehjän arkin käteensä joka vedolla.
Armeijassa taas vessapaperin sai pokkaamalla ja kantoja kopsimalla vääpelin toimistosta.
Yleensä niitä säännösteltiin kaksi arkkia kerrallaan,josta toinen piti tuoda takaisin toimistoon arkistokopioksi.
Nykyisiä yleisvessoja vihaan eniten etenkin lentokenttäterminaaleissa.
Niiden kraanat ovat sellaisia sensorihanoja,minkä alle käden pistäessään vesi alkaa suihkutella niin kauan,kun olet kumarrellut tätä kromikuningasta päin.
Käsipyyhepaperikoneita on turha etsiä kaakeliseiniltä,koska ne ovat tarkoitettu vain vandaaleille,joille kelpaavat kaikki automaatit kondomikoneista naisten tampaksiannostelijoihin.
Yleisen vessan kädenkuivaaja taas on niin tehokas,että se puhaltaa kädestä marrasnahan pois.
Miksi yleisistä vessoista on tullut oikeita miinakenttiä?
 |
| Puusee--eli Jussin kuninkaallinen sviitti Juhart 2009 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti