Rubbish..Dirty,dusty London had its rain yesterday..Lontoon postilla

Kirjoitukseni otsikko on lainaus vanhasta Setälän keskikoulun englannin oppikirjasta.
Lainaus viittaa myös siihen,ettei Lontoo koskaan historiassaan ole ollut kovin siisti ilman maahanmuuttajiakaan,joidenka elämäntapoihin nykyään ollaan julkisessa sanassa paljolti puututtu.
Etenkin roskaamiseen.
London Townin oltua vielä kasvava borough keskiajalla ja vielä 1800-luvulle asti kaupungin haiseva avoviemäriverkosto päästi kaiken ihmisjätteen suoraan Thames-jokeen .V.1856 oltiin ehdotettu uutta kaupunkia kattavaa maanalaista viemäriverkostoa,mutta varojen puutteesta projekti pantiin hyllylle.Vasta v.1858 suuren koleraepidemian puhjettua ns. "Great Stinkissä" eli "Suuressa hajussa projekti otettiin jälleen esille ja johon myös nykyinen viemäriverkosto pohjautuu. Päivittäin Thames-jokeen virtasi 400.000 tonnia paskavettä.
1950-luvulla Lontoo ja muut maan suuremmat kaupungit tupruttivat mustaa kolisavua taivaalle miljoonista savupiipuista.Silloin ei tunnettu mitään ilmasaastumisesta miljoonien autojen käydessä lisäksi tyhjäkäynnillä hernerokkasumun aiheuttamissa jonoissa. Tänä vuonna hybriidiautot ovat vallanneet Lontoon keskustan saastumis- ja ruuhkanehkäisykampanjassa,missä sähköhybriidi- ja pienikulutuksisista autoista ei makseta ruuhkamaksua.
Bensiinihintojen noustua taivaisiin dieselautokanta taas on lisääntynyt lisäämään rikkipäästöjä.
Teollisuussaasteesta yhtä Essexin pikkukaupunkia kutsutaan maailman kainaloksi.

2011 Custom House

Lontoon boroughien puhtaanapitolaitokset korjaavat,tai niiden pitäisi korjata,talousjätteet kerran viikossa.
Monet boroughit budjettisäästöissä ovat päätyneet jäätteenkorjaukseen kerran kahdessa viikossa ja mikä kiusaa kaduilla hajullaan ja näöllään asukkaita, jätekasojen vain kohotessa mustiksi muovivuoriksi.
Avonaiset roskapussit kaduilla ja kujilla ovat tuoneet nälkäiset ja kapiset ketutkin lähiöihin ja jopa keskikaupungille saakka.
Yksityisiä tuhoeläinten listimisfirmoja yhä enemmän kutsutaan talouksiin yhä kasvavan rottakannan tuhoamiseksi .
Kadunlakaisijat saavat aamuisin keräillä kärryihinsä valtavan määrän ranskalaisrovikoita sekä pikakanabaarien chilikanapojan kinttuluita.

Petipunkki

Muiden tuholaisten kuten petipunkkien ja torakoiden määrä talouksissa on myös kohonnut rajusti Aasiasta saapuvan muuttovirran mukana matkalaukuissa sekä vaatteissa.
Itse asuttuani vuokralla Forest Gatessa bangladesiläisomistajan asunnossa ja muutettuani uuteen asuntoon toin tietämättäni petivaatteissa petipunkkikolonnan sekä torakkayhteisön.
Petipunkit muna-asteelta synnyttivät kodin lämmössä uuden raavituttavan loisyhteisön.
Entisessä asunnossani oli asunut bagladeshiläinen maahanmuuttoperhe.
Tuholaisfirma myrkytti uuden asunnon kolmen kuukauden aikana,jolloin jouduin pesemään koneessa kaikki liinavaatteet,verhot sekä pitovaatteet että matot.Myrkytysfirma kuitenkin sanoi olevansa kyvytön tappamaan tuholaismyrkyillään petipunkkien munia,mutta jalankulkijapunkit kyllä menettävät henkensä..
Ei pitänyt ihan paikkaansa!
Silti vielä myöhemmin tokkuraisia ja nokturnaalisia verenimijöitä kävi öisin puremassa käsivarsia ja nilkkoja kostoksi joukkotuhosta..

Binman

Binmanit eli kunnan roskankerääjät puolestaan ovat oma erikoinen ammattikuntansa,joka viimeisen rankan lumentulon aikana kieltäytyi keräämästä talouksien roskapusseja työpaikkojen liukkaudesta ja vaarallisuudesta,nojaamalla työturvallisuuslakiin eli ns. cockneytermiseen 'Elf and Safety- (Health and Safety) lakiin.
Aivan kuin ambulanssimiehistöjen,poliisien ja palomiesten tavoin heitä ovat ammattiliitot määränneet lakipykäliin nojaten arvioimaan tarkasti työalueensa ennen vaaralliseen työhön paneutumista ettei työsektori aiheuttaisi itselle loukkaantumista tai muuta ruuminvammaa,mitä vakuutus ei korvaisi,jos omatoimisesti ja rohkeasti ryhtyisi vaaralliseen ja omaa henkikultaa uhkaavaan tehtävään.
Uhrien hengistä ei niinkään välitetä.
Ikävinä tuloksina riskialueen arvioimisesta ovat jääneet lehtiotsikoihin lukijoiden kauhistukseksi aseistautuneiden jalokivivarkaiden pakenemiset,sairaaloihin dehydraatioon kuolleet potilaat,vanhusten kaduilla mukiloimiset,kahluualtaisiin hukkuneet lapset,sydänkohtauksiin koteihinsa kuolleet lääkepotilaat ja...lopuksi jätekasoihin hiljalleen hautautuvat asukkaat.
Keropäiset ,vahvahauiksiset ja tatuoidut binmanit puolestaan fyysisesti vaikuttavat erittäin kelvollisiksi uhmaamaan säitä ja liukkaita kadunvarsia nappulakumisissa ja terästekärkisissä työkengissä.."mutta kun voi liukastua vahingossa ja katkaista pubeissa surkastuneet koipensa",jos yrittää uhmamielisesti rikkoa työturvallisuuslakeja.

Ylipursuavat roskikset

Nykyisessä kertakäyttökulttuurissa urbaani sukupolvi on oppinut heittämään kadulle rikkoutuneet kodinkoneensa,koska niiden korjaus maksaa melkein saman hinnan kuin uuden ostamisessa. Samoin heitetään kaduille kaikki pikaruokapakkaukset,vaikka vieressä sattuisi olemaan roskapytty,jonka joku huppupää kyllä vihassaan yhteiskuntaa vastaan on voinut panna jo tuleen.
Yleisenä tapana on myös heittää autosta talousjätepussit tyhjille tonteille sekä kadunvarsiin,vaikka kunnat ovat keksineet kovat sakot "Fly Tipperseille",jos vain niiden palkkaamat "paskapoliisit" saavat lainrikkojia kiinni ilman cctv-kuvia. Valvontakameroita taas löytyy korttelivälein joka valtaväylien risteyksessä sekä moottoriteillä vielä tiheämmin ylinopeuksien sakottamisessa. Kunnat ovat palkanneent Afganista ja muilta kriisialueilta kotiutettuja entisiä sotilaita sakottamaan roskaajia,rikastuttamalla sakkofirmoja ja kuntia mijoonilla punnilla tupakannatsojen katukäytäville tumppaajia rikesakoilla,samalla kun roskapussien heittäjien määrä on noussut huomattavasti.

Fly-Tipping

Kaupunkilaiset ovat vihoissaan siitä,että roskapoliisit ovat heitä sakottamassa jo siitä,että vahingossa kanankoipirovikosta marketin parkkialueelle tippuneesta pienestä suolapussista pitäisi maksaa 400 punnan rikesakko,kun isompia rakennusjätteiden dumppaajia kukaan ei saa kiinni.

Roskistamisen pääsyyllisiksi voidaan laskea kliseemäisesti nuorisoa,joille sisäsiisteystapoja näiden vanhemmat  eivät ole koskaan  kerinneet kiireissään opettamaan,puhumattakaan toisen omaisuuden kunnioittamisesta.Syyksi moititaan yleensä on vanhempien poissaoloa ja että sekin harva läsnäolo työkiireiden takia korvataan taskurahoilla,jotka menevät pikaruokapaikkoihin,kun äidit eivät jaksa köksätä lapsilleen kotona ja nuorison muutenkin häiritsevät melullaan työn rasittamia sekä isien raskauttamia emohahmoja.
Vanhempien puutteellinen läsnäolo sekä sosiaalisen kommunikaation osaamattomuus,paitsi työmatkoilla kännykkäkeskusteluissa busseissa sekä junissa,panevat lapsukaiset purkamaan jengeissä kotikaduilla turhautumistaan ja häiritsemään naapuritalojen asukkaita kuukausitolkkuisilla häirinnöillä, kuten kivenheitoilla ikkunoihin ja jopa ihmisjätteillä ja spraymaaleilla tuhrimalla asuntojen julkisivuja.

Hoodie yobs

Sitä nuorisopsykologit katsovat nuorison turhautuneeksi kontaktin saamiseksi ja mikä lopulta päätyy poliisilaitokselle assosiaalisten huppupäiden (Yobs) potrettikuvien ottoon ja elektronisten jalkapantojen asentamiseen ASBOina (Antisocial Behaviour Offender).
Valitettavasti näin käy vain hyvin harvoissa tapauksissa.
Jopa vanhempia seitsenkymppisiä eläkeläisiä on jalkapannoitettu ja rengastettu ASBOina naapurien  kiusaamisesta.
Poliisit yleensä häiritsijöistä laitokselle ilmoitelleille eivät letkauta korvaansa aseman paperilomakemeren täyttämisestä,
Kuukausien,jopa vuosien häirinnästä moni herkempi ja vanhempi on joko ottanut piinassaan itseltään hengen tai kuoleet depressiossaan sydäninfarktiin.
Kuolemantapauksista poliisilaitosten viestittäjät julkaisevat lehdissä vain valittelunsa tapahtuneesta,ja että ovat oppineet tapahtumasta keskittymällä enemmän kiusaurikosten seurantaan.
Siitä huolimatta passipoliisien määrä on laskemassa.
Sairaaloissa taas uhkaa vanhuksille hiljaa tappava kuolema hoitohenkilön kiireistä ja laiminlyönneistä.
NHS:n eli kansallisen terveyslaitoksen useissa sairaaloissa dementioituneet vanhukset pääsevät nopeammin taivaaseen laillisella eutanaasialla eli Safe Pathwayllä,missä ei edes potilaan omaisilta pyydetä lupaa letkujen irroittamiseen,lasareetin taistellessa vuodepaikoista.

Riyadin Batha
Juhart 1987

Maahanmuuttoa ollaan osaltaan syytetty maan kaupunkien roskautumisesta.
Edellisen labour-hallituksen monikulttuurismin hyveen ihannoiminen ja käsistä ryöstäytynyt maahanmuuttajien tulva ovat samalla muuttaneet kaupunkien kasvoja.
Monikulttuurisuus ei olekaan kaikista ihanteista huolimatta rikastuttanut maahanmuuttajien sulautumisessa brittiyhteisöihin,vaan vastakohtaisesti eristänyt eri kansalaisuuksia omiin kiinteisiin heimoyhteisöihin kulttuurillisina ja uskonnollisina palopuhepesäkkeinä. Esimerkkinä voidaan mainita Hackneywickin muslimiyhteisö,missä edellisviikolla fundamentalistiset partamiehet ajoivat kortteleista pois kevyesti pukeutuneita pubeista tulleita nuoria naisia ,repimällä kadulla fiiraajien käsistä alkoholijuomapulloja.
Samalla partamiehet kiinnittivät Non-alcohol-district-tarroja kiinteistöiden ikkunoihin leimaamalla alueen omaksi territoriokseen.
Osaltaan he uskoivat tekevänsä palveluksen yhteiskunnalle,koska kevyesti pukeutuneet nuoret ja humalaiset naiset ovat helpoimpia raiskauksen kohteita.
Siitä huolimatta pari viikkoa sitten yhdessä muslimienemmistöisessä pikkukaupungissa kymmenisen pakistaanisyntyistä partamiestä pantiin vankilaan kymmenien brittiläisten alaikäisten tyttöjen seksiorjuudesta ja raiskauksista.
Yhden aasialaisyntyisen apteekkiapulaisen tuomari vapautti syytteestä lähennellessään sorminäppärästi ja julkisesti naisasiakasta,koska tämä islaminuskoisena ei tiennyt sellaisen teon olevan kiellettyä Britanniassa.
Toinen 18-vuotias musliminuorukainen samoin vapautettiin syytteestä 14-vuotiaan tytön raiskauksesta,koska asianomainen samoin oli todettu syyntakeettomaksi ja tietämättömäksi brittilaeista naiviuudessaan.
Pojan korttelimoskeijan imaami oli kertonut naisten olevan pelkkää roskaa kuin tikkukarkin käärepaperin heittämistä kadulle.
Kummassakin tapauksessa uskontoa pidettiin syyllisenä,kun samnalaisissa tapauksessa "kristityt"raiskaajat pannaan lukkojen taakse kymmeneksi vuodeksi.
Kaupunkien roskitumista voidaan pitää pienempänä paheena ihmisiin suuntautuviin väkivaltarikoksiin verrattuna,mutta kummassakin tapauksessa voidaan katsoa kanslaiskurin sekä moraalin löystyneen melkein primitiiviselle tasolle.

Maahanmuutto on tuonut mukanaan erikulttuuriset käyttäytymisnormit.Jostain afrikkalaisesta kyläyhteisöstä muuttaneet eivät näe mitään pahaa siinä,että kotikorttelin kadulle heitetään roskat,koska heillä kotimaassankiin kaikki tekevät niin.
Jopa Saudi Arabiassa,missä öljyrikkaus oli tuonut kuningaskuntaan järjestäytyneen jätteenkeräyksen, Riyadhin ulkoalueilla huoltoasemien tankkikentät kiilsivät tuhansista littaantuneista Mirinda- ja Pepsipurkeista.
Auton ikkunasta heitetyt alumiinipurkit eivät koskaan päätyneet jäteastioihin,koska sellaisia ei ollut.
Kuningaskunnan kansallislinnuksi ulkolaiset kutsuivat tienvarsien puskissa lepattelevia muovipusseja.
Filippiineillä pitkään asuneena katson roskaamisen kuuluvaan kulttuuriin,missä omalta tontilta ja harkkoaidan yli heitetyt roskapussit eivät ole enää olemassa,kun niitä ei näe. Paikalliset kutsuvat sitä strutsikulttuuriksi.
Saniteettipuolen ollessa slummimiljöössä olemattoman,muoviset paskapussit lentävät aitdan yli joko läheiseen palmumetsään taikka virtaan. Roskien patoutuminen kanaaleihin taas monsuunisateiden aikana aiheuttaa tulvan,jolloin slummiasukkaat joko hukkuvat omaan paskaansa tai joutuvat muuttamaan kodittomina evakuointikeskuksiin valtion syötettäväksi. Yksikään slummiasukas ei katso tuhoa itsetehdyksi vammaksi,vaan syyttävät paikallishallintoa ja valtiota luonnonmullistuksista tai metrologisen laitoksen varoituksen puutteesta. Slummeissa kun varastetulla sähköllä katsotaan taulutelevisioista vain kymmenien kanavoiden miljoonapottien arvuutuskilpoja ja tanssiohjelmia,kenenkään vaihtamatta kaukokapulasta uutisten ja sään puolelle TV Patrolissa.
Maastossa piilekseviä ja kanaaleissa kelluvia jätepusseja kansa kutsuu lentäviksi lautasiksi.
Tulvatuhoista taas kerran valtiovallan opittua edellisen hallinnon virheistä järjestetään kansallisia kanaalien perkauksia ja jätteenkeräysoperaatioita,kunnes taas kansalaiset jatkavat normaalia jätteiden heittoja vanhaan tapaansa.
Varsinaista poliittista tahtoa kun ei löydy ongelmien ratkaisemiseen.
Silti filippiinot katsovan olevansa maailman puhtaimpia ihmisiä ottaessaan kolme kertaa päivässä suihkun tai kuten varattomissa perheissä "tabo-tabon" eli muovikauhakylvyn.
Positiivisena puolena Britanniaan muuttaneet filippiinot ovat lainkuuliaisia asukkaita,joidenka kotitalousjätteet menevät suoraan vihreisiin jäteastioihin.Kurinalaisuudessa ja tiukkojen sakkojen uhkassa hekin tottelevat julkisvaltaa,mitä heidän omassa maassa pilkataan lepsuudesta.
Filippiinojen kansalaisharrastuksenahan on jo aikoja ollut varakkuuden monumenttien tuhraamiset sekä kieltomerkkien varoituksien uhmaamiset.
Työnsä menettäminen uudessa kotimaassa lainrikkomisesta ja maastakarkoitus heille on suurin häpeä.
Muille maahanmuuttaneille ja brittikansalaisuuden saaneille mikään roskaamisen rikesakko ei muuta käyttäytymisnormeja,vaan lisää uhmaa ja inhoa virkavaltaa vastaan.
Lait ovat tarkoitettu vain niiden rikkomista varten.