sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat.Hengenpelastusta Suezilla.Pidempi versio.

Tankkereita ankkurissa Al Ballahssa Suezin kanavassa

Tammikuun 5. päivänä 2013 Port Saidin stadionilla syntyi valtava mellakka ja mielenosoitus Al Ahlyn ja Al Masryn jalkapalloklubien kannattajien välillä,erotuomarin viimeisestä vihellyksestä Al Ahlyn,maan voimakkaiman jalkapalloklubin voitosta.13.000 paikallista portsaidilaisen Al Masryn kannattajamielenosoittajaa varustautuneina veitsin,rautatangoin ja machetein ryntäsi kentälle Al Ahlyn pelaajia ja kannattajia vastaan.
Portsaidilaisten jalkapallofänien mielestä viranomaiset olivat olleet liian puolueellisia Al Ahlyä kohtaan. Mellakointi laajentui Kairoon asti.
Mellakasta viranomaiset sammuttivat stadionin valot,jonka jälkeen 5 jalkapallofäniä makasi kuolleena ja 15 haavoittuneena nurmella.
                                 
Kairon jalkapallofederaation rakennus palamassa

Portsaidilaiset jalkapallofänit mellakoimassa


Port Saidissa ollaan mellakoitu aiemminkin Egyptin islamistipresidentin Al Mosrin kannattajien ja entisen elinkautista istuvan ja terminaalisesti sairaan presidentti Mubarakin kannattajien välillä.
Viime vuoden arabilaisen kevään jälkisoiton fanfaarit ovat kaikuneet kuuroille korville.
57 vuotta on kulunut siitä,kun silloinen Egyptin presidentti Amal Gabdel Nasser sulki Suezin kanavan,kansallistaessaan sen. Brittiläisten,ranskalaisten ja israelilaisten joukkojen tunkeutuessa Port Saidiin,kaupungissa taisteltiin kiivaasti,kunnes amerikkalaisten ja YK:n painostuksesta valtaajat suostuivat YK:n joukkojen saapumiseen Suezille ja Siinaille.
V.1957 britti- ja ranskalaisjoukkojen astuessa laivoihin Port Saidin satamassa,suomalainen YK-pataljoona laskeutui Napolista saapuvissa kuljetuskoneissa Port Saidin sotilaslentokentälle.
Pienen lounaissuomalaisen rantakauppalan kasvattipoikaa,yksi karjalainen evakkopoika Olli Orava ja toinen punakapinaan osallistuneiden isovanhempien kasvattama poika Pentti Tenkanen olivat partioimassa Suezin kanavarantaa YK:n valkoisessa ja kanadalaisen YK-varikon lahjoittamassa White-puolitelaradioautossa.

White-puolitela-auto Saharassa
Juhart 2008

Muukalaislegioonalainen
Juhart 2009


Suomalaisaliupseerikolmikko Orava,Tenkanen ja Ronkainen seurasivat rantatien varressa Suezin kanavaliikennettä,mikä sattumalta käsitti  parin  arabilaisen dow-purjeveneen,mitkä hiljalleen jäivät länsirannan ja harmaakylkisen valtamerilinjalaivan väliin.
Ison matkustaja-aluksen keulasta Olli Orava erotti Liberte-nimen.
Laivan ranskalaisesta nimestä huolimatta sen ahterissa liehui tai oikeastaan täysin tuulettomasta ja paahtavasta ilmasta johtuen roikkui Liberian lippu eikä trikolori. Olli tunsi liput ja alukset,koska nuorempana sodan jälkeen hän Penan kanssa polkivat kauppalasta pyörillä Angelniemen Vartsalan sahan ohi Kokkilan uimalaitokselle  kiikaroimaan redillä seisovia rahtilaivoja..
Kokkilan salmessa oli useasti redillä puolisen tusinaa ulkolaista rahtilaivaa,joihin proomuista lastattiin papattavilla kuulamoottorivinsseillä lautatavaraa.Repustaan Olli aina kaiveli Pikku Jättiläisen,minkä keskiaukeamalla oli värikäs ulkomaiden lippukavalkaadi,tunnistakseen alusten alkuperämaat..

Harmaaksi maalatun matkustajalaivan kannella nojaili reilinkiin berettipäisiä ja khakishortsijalkaisia miehiä hieromassa kauppaa jostain yhtäkkiä kyljen viereen tupsahtaneiden pienveneiden kanssa,joista reilinkiin heitetyillä köysillä nostettiin kaislakoreissa kamelinnahkatuotteita näytteiksi tinkimiseen. Olli tarkkasilmäisenä näki koreissa basaarien käyrätikareidenkin kiiltelevän nahkaroinan seassa. Kaupparahatkin laskeutuivat koreissa alas samoissa koreissa tinginnän kaikuessa kanaalin rannalla partioauton miehistön korviin arabian- ja ranskankielisinä.
Yksi khakishortsinen tinkijä,joka oli ylävartalo reilingin yli kurkottamassa korista kamelinnahkaista sandaaliparia,huitaisi tyhjää kauppatavaran kiinniotossa,menettämällä tasapainonsa.
Onneton khakihousu putosi ruskeavetiseen kanaaliin pää edellä ja onneksi vielä veneiden perään,valtamerialuksen liikkuessa eteenpäin.
Vain beretti jäi kellumaan vedenpinnalle.
Laivan kannelta kuului ranskankielistä molotusta kovan käsien heilunnan väliin yhden Liberte Marseilles-tekstisen pelastusrenkaan lentäessä kaiteen yli.
Pelastusrengas kuitenkin jäi aluksen perävanaveden pyörteiden heittelemäksi,häviämällä kanaalia pitkin kompassietelää kohti.
Yhtäkkiä kauppaveneetkin häipyivät yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin,laivan jatkaessa matkaansa pysähtymättä.
Kanaalin keskeltä pinnalle pulpahti arjalaisen vaaleatukkainen pää,joka huusi merihädässään ranskaksi:
--Merde..merde,arrete..arrete!! (Paska..paska,pysähdy,pysähdy!!)

Olli komensi Tenkasta kaartamaan puolitela-auton tienreunan yli hiekkadyynille,käskemällä Ronkaista ottamaan radiopuhelimella yhteyttä Suomen YK-pataljoonan Port Saidin lentokentän pääkallonpaikalle,mistä pitäisi viestittää sanoma satamakonttoriin aluksesta pudonneesta miehestä.
Olli ryntäsi kanaalirantaan YK:n khakishortseissa,heitettyään puseronsa dyynille,alkamalla rivakkaan kroolauksen väylällä räpiköivää hukkuvaa kohti..
Hän alkumetreillä kiroili rantavedessä kelluvaa sinilevää,mikä oli viemässä jo alkumetreillä voimat,kunnes äkkäsi sukeltaa toistakymmentä metriä aivan leväkerroksen alla,pään pulpahtaessa pintaan vähänväliä kuin Saimaan norpalla haukkomaan henkeä. Lopulta hän sai käsiään räpiköivän hukkuvan kiinni uppoamasta kiertämällä oikean kätensä merihätäisen rinnan yli ja kainalon alta.
Olli oli saanut uimamaisterin diploomin Kokkilan uimalaitoksella v.1946 13-vuotiaana laakereineen ja hengenpelastuskoulutustodistuksen kauppalan vapaapalokunnan juniorina.
Hyvällä uimataidolla ja hengenpelastuskoulutuksella hän katsoi velvollisuudekseen pelastaa hukkuvan tilanteessa kuin tilanteessa,oli se sitten Kokkilan salmi taikka Suezin kanava.
Selkäuinnilla Ollin onnistui vetää lopen uupunut mies rantaan,auttajan ja autetun sylkiessä suustaan rantapenkalla likaista kanavavettä sekä sinilevää.Oikeastaan hän oli melkein tukehtumaisillaan nauruun hörpätessään kanavavettä suuhunsa,muistettuaan kauppalan jalkapallokentällä Vilppaan kotijoukkueen voitettua matsin loppilaista futisjoukkuetta vastaan,kun kotikatsomossa naureskeltiin kovin huudoin 1-0 hävinneitä Lopen Uupuneiksi.
Rannassa selällään kanavavettä ulos räkivän miehen suusta kuului:
--Merci beaucoup sargant..Vielen Dank Herr Unterscarfführer!!
--Je suis un legionaire etrangere..j'appelle Lois Schulz..operateur radio, premiere classe,...Funker..Funker..Erste Klass in Deutsch..Olli tajusi sanojen välistä kanaalivettä sylkevän legioonalaisen olevan ensimmäisen luokan radiomiehen..


Ranskalainen SARAM-morseavain

Taluttaessaan läpimärkää legioonalaista radiomiestä radioautolle Ollille oli selvinnyt Liberte-aluksen kuljettaneen Indokiinasta takaisin Algiersiin muukalaislegioonalaisia.Suurin osa laivassa matkustavista sotilaista oli ollut sotavankina ns.häpeällisen kuuluisassa Hotelli Hanoissa,Vietcongin sotavankileirillä.
YK-pataljoonan radisti oli ollut ihmeissään kysymällä olko partio eksynyt Algiersiin asti,Ronkaisen kerrottua Oravan poimineen kanaaliin pudonneen saksalaisen muukalaislegioonalaisen.
Pataljoonan radisti kertoi kuulleensa muukalaislegioonan olleen täynnä paenneita natseja.Olli oli käskenyt Ronkaista lopettamaan paskanjauhamisen,käskemällä pataljoonasta heti lähtevän viestin Port Saidin satamakonttoriin ,että Liberete-alukseen otetaan yksi kadonnut legioonalainen mukaan,olkoon se natsi tai entinen keskityileirivartija.Kyseessä voisi olla vaikka uusi kansainvälinen selkkaus Ranskan muukalaslegioonan osallistumisesta kanavan valloitukseen.Egyptiläisethän olivat juuri päässeet eroon fransmanneista.

Olli istutti legioonalaisen itsensä ja ratissa Camelia polttavan Tenkasen väliin.
Tenkasen Pena käynnisti Whiten moottorin,telaketjujen äkäisesti sutiessa rantakaistaleen santaa,jättämällä peräänsa roikkumaan mahtavan pölypilven..
Puolitela-auton kääntyessä rantatiellä kohti Port Saidia saksalainen radiomies yltyi kiittelemään Ollia ja osoittelemalla kotkannenäänsä Ronkaisen radiolaitteita auton takaosassa:
--Ich war auch ein Funker eines altes Citroen Kegresse Radiautos in Hanoi..verstehen sie meine Kameraden..
..Sind sie alle Scwedisch?
Olli ymmärrettyään melkein puolet Schulzin puheesta vastasi kouluenglannillaan:
--No..we are Finnish!
--Ach..wie bitte..Finnisch Soldaten?
--Unsere Waffenbrüder in Lappland!
--Ach..mein Vater,ein wunderbarer Mann und ein schöner Alpenjäger war geschossen in Kautokeino..merde!!..russische Soldaten!
--Mein Mutter auch war vergewalltigt bei Russen in Poland! (Äitini ryssät raiskasivat Puolassa)

Tenkasen Pentti ajaessaan oli kielikuurona oli kysäissyt Ollilta,miksi sakemanni puhuu jostain kameroista ja Laplannista:
--Onks toi saku olnu Leicakamerallas kuvaamas poltettuu Rovaniemee tai huuhtonu puroverel nakuu Lapinkultta Kautokeinos?
--Sen verra mää hiffasi saksankiälest..
Olli vastasi:
--No ei se muusta puhunnu,kun ryssien sen issäins ampumisest Kautokeinos ja että sen äidin ne ryssät viel palkinnoks raiskas Puolas...
Puhuessaan Olli oli vilkuillut itärannalle,mistä oli kuulunut jotain pauketta,samalla kun telaketjuauton takaa taivaalta kuului lentokoneen moottorin surinaa.
Israelilainen Lysander-tiedustelukone pyyhki auton yli matalalla heiluttamalla siipiään partiolle tervehdykseksi, häviämällä pian erämaan paahteen tekemään väreilevään miragiin eli harhakuvaan,mikä muistutti häilyvää merenrantaa.

Patterilla hälytys!
------------------------


SA-7
Kanavan vastarannalla egyptiläinen ilmatorjuntapatteri oli ollut asemissa tai oikeastaan päiväsiestalla ja havainnut israelilaisen tiedustelukoneen lähestyvän idästä. Patterin päällikkö luutnantti Youssef Al Idriss oli heti käskenyt tykkiryhmän asemiin sveitsiläisvalmisteiselle Orlikon IT-tykille.Hän komensi tykkiryhmää ampumaan suorasuuntauksella vihollisen "hävittäjän" alas ,uskoessaan sen auringon häikäisyssä olevan israelilaisen Starfighterin.
Heitä israelilaiset olivat useasti häirinneet uskaliailla syöksyillä ikään kuin vain härnäyksenä ja kääntyneet takaisin kanavan yli,häviämällä nopeasti Siinaille. Luutnantti oli saanut niistä tarpeekseen ja päättänyt lopettaa moisen kiusanteon kertapamauksella.
Tykinjohtaja kersantti Saeed Al Ghambdi oli antanut välittömästi tulikomennot kolmen ensimmäisen ammuksen lentäessä pitkiksi ja tussahtamalla kaukana vastarannalla räjähtämättä hiekkadyyniin.
Luutnantti tajusi silloin,että uniset kranaatinjuontajat olivat ottaneet ammukset harjoitusammuslaatikosta,koska tuoretta tykkiryhmää oltiin harjoiteltu vain parisen viikkoa.
Hän oli kironnut kunkin ammusmiehen naimaan mummoansa ja uhannut jopa sotaoikeudella.
Lisäksi hän oli kironnut patteriston ammusvarikon päällikön luutnantti Hassan Al Husseinin samoin uhkauksin.Sitten hän muisti,että heillä oli jossain yksi jemmassa yksi venäläinen olalta ammuttava SA-7-sinko ja laatikollinen maasta ilmaan ammuttavia ohjuksia karjumalla Yallah-yallahi'a (pirun nopeasti) korpraali Ali Al Masrylle ja hakemaan ase ohjuksineen paikalle. (Ohjus oli siitä erinomainen,että se haki maalinsa lämmön perusteella.Venäläisten tiedettiin jo kehitelleen ohjusta virallisesti vasta 1959,mutta presidentti Nasser oli ollut onnekas saadessaan kokeilla prototyyppiä oikeassa sotateatterissa)
Korpraali Al Masry noudettuaan juoksujalkaa singon ja ladattuaan sen ohjuksella kompastui  vartiomiesten petromaksiteekeittimeen,aseen lauettua,märkien saikanporojen lentäessä radistin selkään sekä generaattorin päälle.
DshK
Ohjus sinkosi fosforihäntineen kanavan yli maantiellä pohjoista kohti kiitävää YK:n White-puolitela-autoa.
IT-patterilla syntyi täydellinen kaaos luutnantin  käskettyä tykkiporukan ottamaan maastovärisen suojapressun pois 12.7-millisen ja vara-aseena olleen DshK:n eli Dashika-IT-konekiväärin päältä.(Dashika ja myös Dushka---Kullanmuru)
Hiekkamyrskykin alkoi puhaltamaan kuumaa santaa kanavan yli Siinailta,Dashikan ampuessa jo kauan sitten horisonttiin hävinneen vihollistiedustelukoneen perään.

jatkuu..Tilkan lepoa ja Kairon muistoja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti