maanantai 11. maaliskuuta 2013

Olli Oravan evakkosodat.Tilkan toipilaat.


1950-luvun keraaminen "pissasorsa"


Olli makasi DC Dakotan alumiinisiin teräskaariin ankkuroidulla paarivuoteella tippaletkun laskiessa pisara pisaralta dekstroosia kämmenselän suoneen. Käytävän toisella puolella makasi samanlaisella vuoteella sideharsokääreiden peittämänä Tenkasen Pena,joka muistutti Kairon kansallismuseossa makaavaa Ramses I muumiota kääreissään. Pena täysin paketoituna pystyi silti jutustamaan pääkääreensä suuaukosta Punaisen Ristin ranskalaisen hoitajattaren kanssa. Ollista koko puolitela-auton räjähtäminen jalkojen alta ei ollut tippaakaan vähentänyt kersanttikaverinsa vahvaa libidoa.
--Vulee vuu kusee avek mua sö suaar?
Pena uteli somalta ja muodokkaalta brunettipäiseltä hoiturilta,joka taputteli sormellaan tippaletkun läpinäkyvää tiputussäännöstelijää,minkä pitäisi näyttää 15 pisaraa per minuutti.
--Mon petit sargant...tu peux coucher a bientot en Finlande..a l'opital militaire.. (Rakas pieni kersanttini voitte pian nukkua suomalaisessa sotasairaalassa)
Hoitajatar hymyillen vastasi:
--Sans moi!
--Peut etre avec Miss Finlande? (Ilman minua.Ehkä Miss Suomen kanssa?)
Pena kuiskasi harsoreiästä:
--Sansse kukkasin kulti...Interfloralt!
Olli kylkeään vaivalloisesti kääntäen käytävälle päin sanoi kaverilleen:
--Siul on alituiseen vaan se hameenalus mielessäis,vaikka oot paketoitun pääst varpaisiin..
Pena vastasi takaisin raapiessaan vapaalla vasemman käden etusormellaan jalkakipsiä,minkä alla kutisi kuivunut ihmisnahka:
--No eisse ohjus osunnu mun pääkoppaan eik keskijalkkan,enk mää mahra sill mittä,ett petiasjat tulee miälesän,kun makkaan täysin vaateris..
--Olsse vaan onni,ett mull vaan on pääkoppa ja kintut paketis ja sull vasen käsi ja oikee kontti,vaikk sun selkänahast ollan kaivettu pinseteil ja puukoil  kymmenii sirpaleit..
--Sää oles luavuttannu senkkaas muutaman litran Suamen Punasen Ristin ja Epyktin Pualenkuunkin pualest,eik kummakkaa ol eres palkaks tarjonnu kaffekupillistaka,vaan tiputtavas suanee jottan sualavett tokeentummiseks..
--Meirän sota tais topata tähä vuaren viiskahreksan suveen,enk mää näill kipsikonteil pääs eres tanssama Kisakallioll poskivalssii..
--Kunnon kossukännin mää kyl voin ottaa pyärätualis juhannukse kunnijaks ja laskkee navetan sillalt alas maantiäl ja jäärä venttan jos vallesmanni tulis paikal polkfillaril kirjottamaan sakon pyärätualijuoppourest!
Olli vastasi takaisin:
--No siun yhen vuoden viinadieetissäs vois käydä huonosti,kun kroppas ei oo tottunna muuhun kuin huonoon kairolaiseen kurakaljaan..
--Me kyllä toivutaan ajan mittaan,mutta miten se meidän saksalainen legioonalainen mahtaa voija,kun ensinnä oli hukkua kanavaan ja siten lens pää eellä hiekkadyyniin meijän autost?
--Se oli haavoittununna navasta alaspäin ja pantu pakettiin kanadalaisten kenttäsairaalassa,missä osattiin Quebecin ranskaa.
--Se oli tapakatolisena kyllä kironnut kaikki egyptiläiset syvimpään sosialistiarabialaiseen helvettiin:
--Merde--toutes les paysans arabiens..scheisse,scheisse!!
--Siitä meijän Ronkaisesta ei kyllä jäänyt kuin kypärän leukaremmi jälelle ja tullee saamaan oikeen sankarhautauksen ensimmäisenä kaatuneen suomalaisjääkärin Suezilla.
Pena lisäsi:
--No eisse nys ihan kaatunnu,vaan hävis kun piaru Saharaan!
Olli vastasi Penalle puolivakavana:
--No eläs sie pijä kaatuneit pilkkanas,vaikka Ronkainen todella haihtuikin ilmaan..
--Säästyipä Suomen valtiolta lyijyarkun lentorahtikulut,kun radistikessun omaisuus mahtui yhteen paperpussiin..
--Meijät pelasti tela-auton penkintakainen panssarlevy.

Kahden haavoittuneen YK-jääkärin ja yhden muukalaislegioonalaisen oli noukkinut lavalleen vuohien sekaan tienvarresta Port Saidiin matkaava egyptiläinen rämisevä Chevrolet kuorma-auto,mikä oli ajanut kolmikon ensiksi kaupungin Punaisen Puolikuun klinikalle,missä he olivat saaneet ensiavun.
Sieltä heidät oltiin siirretty YK-joukkojen kenttäsairaalaan.
Legioonalaisradisti Schulz oli kironnut onneaan,koska häneltä oltiin toistamiseen ammuttu alta radioauto jalkojen alta.Ensimmäisen kerran v.1954 hänen legionalaisporukkansa oli Hanoissa partiomatkallaan ajanut Vietcongin tiemiinaan.

Muukalaislegioonalainen
autoklonna Indokiinassa 1954

Pamauksessa oli kuollut kymmenisen vietnamilaista siviiliäkin,Schulzin kaverin ja kuljettaja Kurt Weberin lisäksi..
Port Saidin satamassa Liberte-alus oli jäänyt odottamaan kahdeksi päiväksi radistia. Schulzin  toipumisloma Algeriassa tuli jäämään Oranin sotasairaalassa vuoteeseen sidottuna vain  ikkunasta katseluksi salmen yli Espanjan rannalla kaukana häämöttäviä Gibraltarin kallioita.Sen jälkeen toivuttuaan hänet siirrettiin kainalosauvapotilaana legioonan Sisset El Abbasin tukikohtaan,mikä sijaitsi Oranista viitisenkymmentä kilometriä itään.

Frankfurt am Mainin amerikkalaisen lentotukikohdan kentälle laskeutuneen Dakotan sisällä ranskalainen hoitajatar moiskautti pusut kummankin jääkärin suulle,mistä Pena tulisi myöhemmin kerskailemaan kauppalan oluttuvissa,että pelkästä suomalaisen sotilaan sharmista hoituri oli pihkaantunut jääkäriin.
Kar-Airin rahti-Convairissa Frankfurtista Helsinkiin he olivat saaneet suomalaisen vanhemman isoperäisen ja isoryntäisen hoitajattaren emokseen.Olli hätkähti paareilla,että saattohoituri sattui olemaan hänen Lappeenrannan Tilkan isorintainen lotta,jonka kureliivien puskurit olivat melkein tukehduttaneet hänet vuoden 1940 tammikuussa halailullaan.
Linnea-lotta oli kasvoiltaan hiukan kurttautunut ja kasvanut vyötäröltään,mutta sama Linnea tämä tuntui olevan sisältään .
Ollin ajatukset liisivät takaisin 18-millisen elokuvaprojektin takakelauksella 18 vuotta sekunnissa.
--Mie kyl muistan siut sielt Lappenrannan Tilkast vuojen neljänkymmenen tammikuust!
--Sie oo se Korennon Linnea.
Olli lausui vienolla pojan äänellä Linnea-lotalle, hoitajattarelle,joka oli mittaamassa verenpainetta hänen terveemmästä hauiksestaan käsin pumpattavalla aparaatilla,minkä  lämpömittarintapaisen kannen alustassa luki hopeisin kirjaimin sanahirviö MERCURY SPHYGMOMANOMETER,mikä vastasi toista suomalaista sanahirviötä ELOHOPEAVERENPAINEMITTARIa.

Mercury
Sphygmomanometer

Hoiturin piti oikein laittaa pyöreät lukukakkulat taskustaan nokalleen tutkimaan tumma- ja kiharatukkaista jääkärivääpeliä tunnistamiseksi.
Olli jatkoi;
--Mie kuule olin sen Tilkan pätkäjääkär,se evakko-orpoinvaliidipoika,Oravan Olli..muistakos?
Linnealta putosi kuminen pumppauspallo kädestä hihkaistessaan:
--No voi sun kamalistuksen kauhistus!
--Oot sie se Pikku-Olli,jolla ol tikkejä otassaan ja käs paketissa!!?
--Ei voi olla totta!?
--Ootpas miehistynny oikeeks kommeeks mieheks ja ihan vääpeliks!
--Ei voi olla totta,että..!!

Siinä lentomatkan aikana entinen evakko-orpoinvaliidi jä hänen sotasairaalan emonsa muistelivat menneitä iloitsemalla jälleentapaamistaan melkein samanlaisissa olosuhteissa kuin vuoden 1940 tammikuussa,Ollin saavuttua haavoittuneena 7-vuotiaana karjalaispoikana Linnea-lotan hoidettavaksi.
Tenkasen Pena kateellisena käytävän toiselta puolelta välistä tuikki väliin huomautuksia:
--Voisittekste jo jättää ne sotamuistelma vähä niinkus sivummal,kummun konttei kolottaa ja raavituttaa niin pirkalast..eteski keskimmäsest,jokkon iha kusest kankkian!
--Saisinksmää pissasorsan tän petiin ja jonku nuaremma hoiturin tyyrääjäks ja vaikk ihan viärihoitajaks!?
Linnea-hoituri kävi hakemassa isosta Punaisen Ristin laatikosta Tenkaselle sorsan lausumalla;
--Noin ison kersantin pitäis osata tehä tarpeensa itestään,vai eikö vielä oo pottakoulust saatu päästöpapereit?
--Muistutat kummast suustais miun Jaska.miestän,joka invaliitikorppin kukkeloi ykskinttuisen Lappeenrannan Tilkan käytävil puhumal vain siivottomuuksii miul..
--Mie olin rukkoillu taivaan isält sen parnatumist kinttunsa lisäks myös siit riivaajast,mikä puhui hänen suullaan asijattomuuksii...
--Osas hää puhhuu miut ympärkin ihan naimissiinki..
--Jaska sen tuon Ollinkin pelast suksil yhelt riihenkulmalt,minne ol räjähykses kierinnä risaks ammutun evakkoauton lavalt.
--Kaippa sen laupeuventejon takkii Herrakin piti Jaskaa hengis niinkuin palkkion..
--Oltiin oltu avijos Jaskan kans kuusitoist vuot,kun iski aivohalvaus viime suven ja nyt se makkoo vihanneksen vaateris lasareetin putkisängys ja muoviputkell syötettävän..
--Olin monneen kertaan sanonna sille,että vielä tullee Herran rankasu rivottomuuksijen pääl..
--Muuten ihan hyvä ja kunnollinen mies se oli ja lasten isä..tai on vieläkin,vaikkei tunne minuva visiiteilläin..
--Silmämunat nurin vain kahtoo harallaan kattoon...

1940.Evakkokuorma-auto
Malmin lentokentällä jääkärien siirrossa Kar-Airin rahtikoneesta Binz-korisiin Mercedes-Benz-ambulansseihin heitä vastassa oli yksi lääkärimajuri ja joukko lehtimiehiä kameroineen.
Salamavalojen häikäisyissä ja vielä tuplaten kirkkaampana peilatessa Convairin hopeisista kyljistä sekä lehtimiesten peräänanatamattomista uteluista ambulanssin peräovet lyötiin kiinni lääkintämajurin sanoessa tylysti tiedonurkkijoille;
--Ei mitään lausuntoja..No Comments!
Tenkasen Pena oli kuitenkin suulaampana kerinnyt lausumaan sanasen Uuden Suomen reportterille Pirkko Postille:
--Mää halusisin niinkus laussuu Tuntemattoman alikersantti Lahtisen sanoill,ett paskreissu tul tehtyy..ja ett ensmäsen ja viimesen kerran suamalainen jääkär isk sinikypäräist päätäs Suetsin ranna taatelipalmun runkko vasten...se on vissi se!!
Rahtikoneesta vielä laskettiin radistikersantti Ronkaisen lyijyarkku Aeron lavettikärrylle,jolloin lehtimiehet kameroineen juoksivat kuvaamaan sitä.
Ajomatkalla lääkintämajuri etupenkiltä oli sanonut Ollille:
--Ette varmaan tiedä,mitä kuuluisuuksiksia ja sankareita teistä ollaan tehty?
--Muukalaislegioonasta ollaan teille luvattu hengenpelastuksesta jopa Croix de la Guerre-mitali urhoollisuudestanne ja ihan YK:sta saakka Dag Hammarskjöldiltä kirjallinen tunnustus sekä hänen avustajaltaan kenraali Martolalta teille ylennys ylivääpeliksi. Kersantti Tenkanen tulee saamaan ylikersantin natsat,samoinkuin kersantti Ronkainen niinkuin post-humous eli kaatuneena.


1958 MB 190 Binz-ambulanssi
Toipilaspari lepäili Tilkan kolmannen kerroksen toipilasosaston parvekkeella aurinkotuoleissa nauttimassa lämpimistä kevätsäteistä.
Aurinko kilotti lämpimästi kasvoihin,melkein puskemalla ihohuokosista hikikarpaloita tuulettomassa kulmassa jääkärien jo Suezilla ruskettuneille otsille.
Olli pyyhkäisi terveen käden kämmensyrjällä hikeä otsaltaan,kummankin hyvin näkyvästi ollessa syvissä mietteissä.Molempien jääkärien ajatukset liitelivät Suezin kanavan ja kotikauppalan välillä.
Jetlagistä silloin ei voitu puhua...ehkä potkuriviiveestä,mikä viikon levon jälkeen oli jo tasoittumassa Suomen Neiti Aikaan.
Olli ajatteli omaa Pirjoaan ja Pena nuoria tanssilavan kretonkihameisia tyttöjä.
Olli avasi lopulta suunsa:
--Muistatkos Pena,kun viikkoo ennen sitä radioauton tuhoutumist me käytiin Kairossa rentoutumas?
--Sait jopa turpaas yheltä fetsipäält siell Madame Bardian klubiss...
Penan herätessä haaveistaan moninkertaisten tyllialushameiden alta vastasi:
--No ...eisse pirkal senttäs mun vikan olnu,kummää olsisin vain halunnu kollata sen makkijan napatanssijan navan päält niinkus tarkemmi niit heiluvii kultkolikoit.ett oliksne ihan aitoi...
--Sitse yks paksu fetsipää punasis ja väljis haaremopöksyisäs juaks paikal huutamaa kurkku suaran jottan haramii,kun joku hinaaja..
--Mää kerkisin kyl huitasemaan sitä ensteks kuanoo,kun yhtäkkii mun pääll makas tusina paksuu haareminvartijaa...

jatkuu. Kairon muistelmat


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti