Farukin idänkauppa.Papinpoika

 Egyptin kuningas Faruk

Farukin idänkauppa

Fiktio

Kortteliin kuulumaton

Nahkakaupan esihistoriaa 

Savilaakson pikkukaupunkilaisille vieraankieliset sukunimet olivat aina vaikeasti lausuttavia.
Pavel Sahradrin eli kauppalalaisten suussa vain Tattari-Paavo tarvitsi menestyvän laukku-ja nahkaliikkeensä jatkajaksi yhden lapsistaan.

Feisal,vanhin lapsista oli lentänyt pois kotoa ylioppilaaksi päästyään oppimaan siviili-ilmailua Yhdysvaltoihin ja valmistuttuaan liikennelentajäksi ryhtyi lentämään Northwest Orientin Jumbolla Los Angelesista Tokioon sekä takaisin.

Seuraavaksi vanhin tytär Leylah oli nainut suomalaisen Nokian kaapelitehtaan insinöörin Oulusta,joten jäljelle jäivät vain nuorimmat Faruk ja Fuad.

Fuad oli aloitanut kemian luvut Turun Yliopistossa,jotenka nahkurinalalla ei kemistejä tarvittu.

Jäljelle jäikin sitten Faruk,joka ryhtyi opiskelemaan kotikaupunkinsa kauppaoppilaitoksen

yo-merkonomilinjalle markkinointia.
Erikoisella tavalla vanhin poika oltiin kastettu Feisaliksi,Saudi Arabian kruununprinssin ja myöhemmin kuninkaan mukaan ja joka Arabian Lawrencen kanssa oli taistellut ottomaaneja eli turkkilaisia vastaan Hejazin provinssissa.Samoin Faruk ja Fouad,jotka olivat olleet Egyptin ja Sudanin upporikkaita kuninkaita,joista Faruk syöstiin vallasta v.1952,kapaloissa olleen poikansa Fouadin tultua kuninkaaksi.
Ehkä Pavelin valitsemat poikanimet olivat vain sattumia kuninkaallisten kanssa,koska Lähi-idässä ne olivat melko tavallisia. 

Nimivalinnoista huolimatta Pavel sekä Sholeh Sahradrin olivat ylpeitä menestyvistä lapsistaan,joista kaikki olivat päässeet ylioppilaiksi.

Tataariperheitten taival olikin ollut pitkä Volga- ja Don-joen haarasta pohjoiseen mutkikas kuin itse joetkin.

Osa vaelsi Pohjolaan jopa kaukaa Altai-vuoriston ja Ob-joen välimailta .

Molempien perheiden isovanhemmat olivat emigroituneet Suomeen Krimin sodan aikoihin 1850-luvulla.

Näiden bulgaari-turkkilaisesta juurista eivät venäläiset paljoankaan pitäneet,käskemällä näitä painumaan niin pitkälle kuin Turkin pippuri kasvaa eli takaisin saunankuumaan Turkkiin taikka pohjoiseen suomalaisten jäähelvettiin.

Pavel sekä Sholeh olivat syntyneet Suomessa Keravalla ennen kapinaa.

Pavelin isä oli ollut satulaseppä ja Sholehin isä nahkuri sekä kaupparatsu,jollaisia suomalaiset kutsuivat lempeästi laukkuryssiksi,vaikkei kummallakaan papalla ollut edes kokopartaa joskin lyikykynänterävät vahatut mustat viikset..

Yleensähän laukkuryssät tunnettiin kokoparroista ja käkkäräisistä kuontaloista.

Tataarit olivat aina olleet puhtaaksi ajettuja kasvoiltaan ja lyhyttukkaisia.

Nämä kuuluivat muslimeina hanafi-sunneihin ,joiden perinteissä ei vaimosta maksettu,saatika hankittu useampia muijia.

Kotikielenään he puhuivat kiptshakin turkkia.

Miten onnellisesti kävikään Pavelille eli Paavolle,saatuaan pienen pesämunan hyvistä torikauppiaan lahjoistaan,että pystyivät perustamaan silloisen kauppalan osuusliike Vehnän kulmatalon viereen turkis-ja nahkaliikkeen vuonna 1938.

Paavon ja ‘Soilan’ vanhemmat olivat päättäneet muuttaa kauppalaan vuonna 1919,koska heitä alettiin vainota naapureissa kommunistien kätyreinä, kielenkin mongerrellessa monia venäläisiä sanontoja.

Tataarit ovat hyvin sukukeskeistä vakeä,jolloin serkukset Pavel Sarahdrin ja Lutfi Badodrin pääsivät leikkimään naapureina kuraista jokea rantatörmällä reunustavan pellon reunassa.

Lutfin isä Jussef piti nahkurinpajaansa tontillaan ja Pavelin isä Ibrahim leikkasi ja neuloi kotona nahkaisia ajurintakkeja seka pitkävartisia ajorukkasia ja myymälla niitä kauppalan Eläintorilla.

Nahkaverstaaseen oltiin oikein hankittu tehdas-Singer-ompelukone,jota käytti ulkovajassa käyvä höyrykäyttöinen maamoottori sähköagregaattina.

Pitkä rättiremmi verstaan katossa roikkuvan siivapyörän kautta pyöritti agregaattia,joka taasen pyöritti ompelukonetta.

Myöhemmin kun sillankulman kauppias Landzet alkoi myydä "tynnyribentsiiniä",Ibrahim osti Strömminne Godsin kartanon vanhan avoauton Panhard-Levassorin moottorin,jonka sylinterilohkotkin olivat eri valua,pyörittämään kolmea ompelukonetta..

Kartanon 1905-mallinen Panhard-Levassor-auto oltiin romutettu antiikkisena,kreivin ostettua komean 1924-mallisen Hispano-Suizan veneperäisen kabrioletin.

Sholeh eli Soila oli Lutfin pikkusisko,joka mustalettisenä kulman pojat haukkuivat mustilais-Saaraksi,vaikka hänellä oli kuulaan vaalea iho sekä sinivihreät silmät.

Vaalea ihonväri ilmeisesti johtui Bodadrinin suvun asuttua suomalaisjuurisen asutuksen keskellä isossa Volgan mutkassa,mistä suuri osa suomalaissukuisia oli lähtenyt vaeltamaan pohjoiseen suomaahan 900:a vuotta ennen Kristuksen syntymää.

20-luvun Harley-kuski talvivarusteissa

Autoilu- ja moottoripyöräily oli juuri starttaamassa alkumetrejään maassa,umpiautojen ollessa vain rikkaitten omistuksessa,jolloin pirssimiehet suflettibuickeillaan sekä -fordeillaan tarvitsivat paksuja nahka- turkkeja,nahkatakkeja sekä lämpimiä rukkasia pakkasenouremilta.

Nimismies Aadolf Selännekin oli ostanut oikein nahkapuvun tataarinahkakauppiaalta sannanruskean Harley-Davidsonin ajoon syyskylmille.

Pavel pienestä asti oppi rukkasten myyntitaidon,kasvamalla oivaksi nahkamyyjäksi.

Hän huomasi yhtkäkkiä saparopäisestä ja teerenpilkkukasvoisesta Soilasta kasvaneen upean ja kurvikkaan tataarineidon.

Emigranttitataarit eivät Venäjänmaalta paenneet romaanien lailla kulkeneet missään kansallispuvussa,joten heidän naisensakin pukeutuivat eurooppalaisittain,jolloin neitosten täyteläiset muodot tulivat paremmin esille.

Pelkkä lantion keinunta sekä täyteläisten rintojen höllyntä sai Pavelin turkkilaisveren lämpenemään.

Vuonna 1938 Pavel nai Sholehin,Pavelin saatua lahjaperintönä isältään Ibrahimilta nahkaliikkeen verstaineen.

Hääkuvan otti venäläisemigranttivalokuvaaja ja vapaaherra Vladimir Smirnoff ,Ibrahimin keskustellessa  vapaaherran kanssa venäjäksi,jota kotona puhuttiin turkin lisäksi.

Hääpotretissa Pavelilla oli viininpunainen tupsufetsi päässään,Sholehin taas pitäessä uutta Coco Chanelin tyylikästä mustaa kopiopukua päällään.

Hän oli itse leikannut ja neulonut puvun erään Elle-lehden kuvasta mallia ottamalla.

Pavel taas oli valmistanut itselleen kaksirivisen nahkatakin liiveineen sulhasen asuksi.

Jaloissa hänellä oli upslaakiset, liituraitakankaiset, leveät ja muodinmukaiset suorat housut sekä teräväkärkiset,sellaiset russakantappajamalliset kasakkasaappaat.

1942 Hevoskenttäsairaala
 Kivennavalla

Sodan tullessa Pavel oli muuttanut sotilaspassiinsa syynissä Paavo-nimen venälaiseltä kalskahtavan etunimensä takia.

Hän oli käynyt sotaväen Hennalan kenttäpatteriston huoltojoukoissa ,päästen tallimieheksi hevosvetoiseen tykkipatteriin Kannaksella.

Paavo oli aina pitänyt täysverisistä hevosista,mutta rintamaveturit olivat säyseitä suomalaisia työhevosia,joita hän syötti ja suki kuin aito Donin kasakka konsanaan ja tunteella.

Osa tallitöistä oli valjaitten korjaamista,missä hän nahkurinkisällistä asti ollut oikein haka,ja moni von Döbeln-kompleksin saanut esikuntaupseeri toi valkoisen hevosensa valjastettavaksi Paavolle.

Satulaseppänäkin hän pärjäsi,monen everstin kehuessa satuloitten olleen kuin mittatilaustoina peffoille miellyttäviä,joissa ei esikunnan pehmeiltä tuoleilta hankitut peräpukamatkaan vaivanneet.

Venäjänkielen taidoistaan patterin päällikkö majuri Kolkka käytti häntä tiedustelun koppaamien radioviestien käännöstöissä,jonka ansiosta Paavo sai korpraalin natsat jatkosodassa 1944.

Venäläisten aloittaessa massiivisen hyökkäyksen kesällä 1944,patterikin alkoi vetäytyä Lappeenrantaa kohden,jolloin moni Paavolle rakas tykkiveturi kovassa rytäkässä ja rautasateessa jäi rajan taakse nälkäisten iivanoitten ruoaksi.

Paavo oli onnellinen,että oma henki sentään säilyi.

Fordson Major ja Polle heinässä

Siviilielämä alkoi torikaupalla ja nahkapuodin pidolla.

Sodan jälkeen nahkatavaroita pidettiin kalliina,jolloin Paavo myi ohessa Fredrikssonin lippalakkeja sekä talvikäyttöön karvalakkeja.Kauppalassa oli muutama oikea valjaskauppa,jotka sodan jälkeen autojen ja traktorien tullessa hevosten tilalle vaihtoivat toiselle nahka-alalle,kenkäkauppiaiksi.

Nahkavyöt sekä repunremmit että koirantalutusremmit myivät samoin hyvin.

Hän myi kalliimpia työrukkasiakin toisin kuin helppoheikit ja Sahadrinin laatu oli jopa ympäristöpitäjissä kuuluisa.

Hänen valmistamat rukkasensa melkein kestivät isältä pojalle,kun taas helppoheikin rukkaset repeytyivät hajalle ensimmäisessä isännän hevosen pysäyttämiseksi suusta lentävässä pruut-pruut-top-top-huudossa ohjakset tiukalla.

Paavon villavuoriset talvihanskat sekä nahkasormikkaat roikkuivat usean kauppalalaisen käsissä.

Hän joutui alaurakoimaankin valmistusta jo liikkeen laajennettua pohjanmaalaisilla pikkuyrityksillä,mutta laadunvalvonnassa Paavo oli erittäin pikkutarkka,ettei sekundaa päässyt markkinoille Sarahdrinin puodeista.

Sitten Paavo keksi lisätä nahkalaukkuosaston liikkeeseensä kansanvälisen matkailun avauduttua ja vuonna 1954 hän avasi sivuliikkeen radiotehdasta vastapäätä.

Näin länsikauppalakin sai oman tattari-Paavon nahkaliikkeensä,ettei asiakkaiden pitänyt enää polkea fillareilla sillan yli itäpuolelle keinovillasormikkaista sormet jäässä talvipakkasissa ostamaan kunnon nahkakäsineitä.

Vuonna 1955 Sarahdrinin perhe muutti isompaan,kaksiverantaiseen,pitkään ja kaksiverantaiseen puutaloon vanhan Kuninkaantien varteen.

Tummahiuksisia lapsia pyöri jo neljä kappaletta pihalla.

Lapsia alettiin jo motivoida koulutuksella perheyrityksen pitoon oppimalla jo polvenkorkuisesta nahka-alan salat.

Kurajoen rannalta Nevajoen rannalle

                                           Carpenters.Yesterday Once More

Vuonna 1972 vain Faruk,komea,pikkuviiksinen hurmuri opiskeli kauppaopiston naisten ihailevien silmien alla alempia kauppatieteitä.

Opiston vapaa-aikatoiminnassa Faruk ensimmäisenä tarjoutui disc jockeyksi viikonlopputansseissa hyräilemällä vinyylikiekon pyörinnässä Richardin miesosaa Carpentersien kappaleesta Yesterday Once More……

“When I was young

I'd listen to the radio

Waitin’ for my favorite songs

When they played I’d sing along

It made me smile….”

1971 Datsun 620 Pickup

Diskokuume oli levinnyt kaupunkiin,jokaisen ravitsemusliikkeen kellariin ilmestyessä jonkinlaisen discobaarin.

Faruk ansaitisi hyviä lisäansioita kierrellessään viikonloppuisin DJ:nä neljässä eri ravintolassa.

Hän oli jo ostanut ansioillaan itselleen vuoden vanhan Datsun pick-upin eräältä paikalliselta rakennusurakoitsijalta,joka vaihtoi suuressa rakennusbuumissa joka vuosi työmaa-autoaan..

Siihen hän oli hankkinut alle Wolfracen kromivanteet sekä truckeripakoputket kopin taakse pystyyn..

Sarahdrinin talon piha Kuninkaantienmäen päällä alkoi tulla naapureiden kateuden kohteeksi ,Feisalin vanhan valkoisen ja siipimallisen taksimersudiiselin,Farukin candypunaisen Datsun pickupin sekä Fuadin myrkynvihreän VW Karmann–Ghian täytettyä plaanin.

Paavolla oli tummansininen 68-mallinen 280 S-mersu tallissa ja Leylah ajoi uutta tipunkeltaista Datsun Finniä.

Feisal oli Amerikkaan lähtiessään jättänyt nakumersunsa liikkeen käyttöön.

1967 Kutter Scania,Rusi

Helmikuussa pidettiin kauppaopiston yo-luokan ekskursio Leningradiin,joka kulminoisi opiskeluvuodet ennen valmistumista toukokuussa.

Opiston eteen oli pysäkoity pakkasaamuna harmaa ja parisen vuotta vanha Kutter-Volvobussi,tulevien yo-merkonomikokelaiden lastautuessa sisään ….tytöt lahkeista levenevissä bell bottom-housuissaan,korkeissa nahkasaapikkaissaan ja turkishihaisissa talvijakuissaan ja pojat leveäkauluksisissa nahkatakeissaan ,Seppälän harmaissa poolovillureissaan,platforminahkakengissään sekä Beaversin farkuissaan.Kauppaoppilaitoksen opiskelijat näyttivät suoraan repäistyiltä Seppälän sekä Teinitalon Turun myymälöiden katalogeista,koska savikauppalassa Teinitalo avasi ovensa vasta 1977 ja Seppälä vasta 80-luvulla.. 

1974 Teinitalon mainos

Farukilla oli oikeat kiilakorkoiset ja truckerihenkiset cowboy-saappaat jalassaan.

Yo-luokanvalvoja konttoriopin lehtori Matti Salmi oli ainoa muodikkaasti "ei-pukeutunut" matkalle,sulautumalla hyvin harmaaseen leningradilaiseen katukuvaan.

Hänen harmaan poplarinsa alla oli yhtä harmaa puku,jonka koristeena roikkui kapea 60-luvun narusolmio valkoisen raitapaidan päällä.

Suaveisen pompaduurilettinsä päällä keikkui harmaa kapealierinen 40-lukuinen vilttifedora.

Nuorisosta lehtori näytti pukeutumisellaan myöhemmin nähtyä Ermitaashin oppaalta.,suoraan menneiltä vuosikymmeniltä.

Jopa hänen teräväkärkiset Topmanin mustat spittarinsa olisivat sopineet hotelli Europeiskajan piereskelevälle hissipojalle,joka ruttasi piikkisellä kengänkärjillaan russakoita hissikopin nurkkaan..

Näin tulevat yo-merkonomit matkan jälkeen olivat kuvanneet Matti-lehtori-parkaa.

Bussissa puhuttiin Tokion talviolympialaisista Vaalimaan passitarkastuksen aikana,jolloin venäläiset tullimiehet syynäsivat linjurin joka nurkan ,jopa alustan etsiessään salalokeroita mahdollisten paluuviinojen tai menosukkahousujen piilopaikkoina.

1962 Lasse Wiren
Münchenissä

Suomalaisten poliitikkojen kenkien tyypillistä raahaamista päätöksissä naurettiin myös bussissa,kun Britannia,Irlanti,Tanska ja Norja olivat liittyneet EEC:hen.

Suomessa aina tullaan maaliin viimeisenä,kuten kesäolympialaisissa taikka Suomi-Ruotsi-maaotteluissa..

Kenelläkään ei ollut aavistustakaan,mitä tulevissa Münchenin kesäolympialaisissa tulisi tapahtumaan. Nuoren poliisikonstaapelin Lasse Wirenin kullista 5000- ja 10.000-metrin juoksuista kukaan ei osannut unelmoidakaan.

Ikävänä kultamitalin klaavapuolena terrorismin aika kuin ilmestyskirjan ennustuksena alkaisi kesällä 1972,jatkumalla uudelle vuosituhannelle.

IRA olikin näyttänyt jo vuosia PLO:lle hyvää esimerkkiä miten terrorisoitaisiin pommein ja tulipaloin jopa Lontoon keskustassa.

Viattomuuus olikin opiskelijoille plussapuolena,koska mielessä kävi vain nouseminen jonkun ATK-firman hierarkiassa meneväksi jupiksi tai jupittareksi .

80-luvun nurkanvaltauksetkin olivat pelkkiä tuubiunia.

Viipurin vessat

1939 Viipurin rautatieasema

Bussin pomppiessa vanhan suomalaisen Karjalan pääkaupungin Viipurin kuoppaisia katuja rautatieasemalle,Kannaksen urhojen pojat sekä tyttäret näkivät kuvan 30-lukuisesta rappeutuneesta kaupungista.

Puolen tunnin jalkojen suoristamisen aikana Faruk ja Pappilan Jussi dynaamisena duona etsivät yleistä vessaa Hesan rautatieasemaa muistuttavasta rakennuksesta ja löytämättä sellaista,helpottamalla itseään yhdessä pimeässä käytävän päässä,mikä haisi jo valmiiksi virtsalle.

Yleisiä vessoja ei ollut tai kyyrillisikirjaimiset kyltit olivat haalistuneet ajan mittaan lukemattomiksi rappauksista lohjeavilla tiiliseinillä.

Tunnetun jonososialismin maassa ei kylläkään näkynyt jonoja eikä edes kylttejä oletettujen yleisten vessojen edessä.

Bortshin,valkosipulin sekä koipallonaftaliinin hajut olivat tukehduttaa pojat ammoniakkisen ulosteen lisäksi.

Palattuaan bussille he pudistivat vain päitään katseltuaan ympärilleen Karjalan Pariisin

rappiota.

Faruk sanoikin,että Pariisikin näytti sata kertaa paremmalta sodan jälkeen,vaikkei sitä kylläkään pommitettu.

Pula-aikanakin säännöstelystä huolimatta kaupunki kukki ja tuoksui kauniilta.

Näin isä-Paavo oli kertonut käytyään Pariisin nahka- ja turkismessuilla vuonna 1956,missä sodan kokeneet ranskalaiset nahkurit olivat valoittaneet menneestä Pariisin ajasta.

Siellä osattiin hoitaa vanhoja rakennuksia.

Venäläisessä systeemissä kukaan ei välitä kun valtiokaan ei välitä tai valita.

Oma-aloitteisuus oli niille outo käsite,joka näytti puuttuvan "Zavodan" etuliitteestä.

1969 uusi Volga GAZ 24-02
farmari

Iltahamärissä bussi lähestyi leveätä "ulitsaa" pitkin Leningradiin.

Linja-autossa opiskelijoita ihmetytti Volga-taksien ajavan pimeässä vain parkkivalot päällä.

Moisesta Suomessa olisi saanut poliisi-Saabista sakot.

Taksisuharit kaiketi luulivat säästävänsä akkujaan tietämättöminä,että autoihin oli keksitty vaihtovirtalaturit…vai oliko venäläisissä kotimaan markkinoille tarkoitetuissa mosseissa ja volgissa vielö kuuden voltin vehkeet sekä tasavirtalaturit?

Liikenteessä näkyi melko paljon uusiakin Volga-takseja,mutta yleisin pirssi oli vanha hirvikeulainen Volga M-21,jollaisen presidentti Kekkonenkin oli saanut Nikita Hrustevilta lahjaksi..

1959 Volga M-21

Vaikka oli helmikuuta,ilma muuttui räntäiseksi ja jopa vesisateeksi,jolloin näkyvyys rajoittui melkein nollaan,parkkivaloisten puskiessa ohi molemmilta puolilta bussia,kuljettajan häkellyttyä ja pysäyttäessä  bussin kadunreunaan.

Lehtori Matti juoksi kysymään yhden betonikattoisen bussipysäkin alla pillimahorkkasätkää polttavalta miliisiltä ohjeita hotelli Kievskajaan,manttelikäden viitatessa ympyröitä sadeilmaan,molottamalla harashoita ja avotteja mahorkkasätkän kekäleen vierestä.

Gastinitsha Kievskaja

                                         A-tisket-A-tasket.Ella Fitzgerald

Kahden tunnin seikkailun jälkeen bussi pysähtyi harmaan nelikerroksisen hotellin eteen.

Virttyneitten salinverhojen takaa keltaisesta hehkulamppuvalosta kuului nahkapohjien raapimista parketeilla,jatsipumpun soittaessa Ella Fitzgeraldin kappaletta vuodelta 1936…A-Tisket-A-tasket..I lost my yellow basket…

Mahorkan poltosta käheä naissolisti lauloi kappaletta vahvoilla leveillä slaavilaisilla Ällillä.

Pivo-beer

Sisäänkirjoitushäslingin jälkeen Faruk ja Pappilan Jussi saivat yhteishuoneen kolmannessa kerroksessa.

Kerrosvalvoja,vanhempi haalistuneesta jakkupuvustaan ulospursuava hennapäinen matruuna aluksi ei äkännyt avata huoneen ovea pojille,ennenkuin Faruk vetäisi salkustaan kaksi paria Anttilan sukkahousupakettia ulos.

Poikien istuttua lohjenneelle emalimaaliselle putkipunkalle,pantuaan laukut ikkunapöydän eteen,ovelta kuului koputus,kerrosmatruunaan hiihtäessä aamutohveleissa hymyssasuin alpakkaprikka kädessään venäläisten ,ruskeitten ja pitkäkaulaisten pivopullojen helistessä vastakkain.

Tämän tinahymy levisi melkein korviin,Farukin pistäessä kymmenen markan setelin essuntaskuun.

Pojat nukahtivat puolelta yöltä venäläisen pivon raukaisemina,pivopullon suiden ruosteisten kruunukorkkien lasikaulaan jättämien rinkien rusoittamin huulin.

International Zil 67

Aamulla he heräsivat hotelliradion kuulutukseen aamiaisesta alakerran salissa.

Katsottuaan ikkunasta ulos he näkivät yöllä pakastuneen.

Vihreä lyhytlavainen Leningradin siivouslaitoksen Zil-kuormuri pomppi kuoppaisella kadulla etulokasiipien läpättäessä kuin lentoonoppivan harakanpojan siivet.

Huivipäisiä maatuskoja harjasi katukäytäviä lumesta verkkaasti.

1935 Studebaker Gaz

Vesitankkiniskainen oliivinvihreä Gaz-kuormuri harjasi katua,yhdenkään harjan osumatta kadunpintaan..

Pappilan Jussi laukaisi Farukille jotain sosialismin voitosta  Leningradin puhtaanapitolaitoksella.

Jussi oli lisäksi kiroillut vessan omituista pyttyä,missä suomalaiset miespallit kastuivat paskaveteen.

Venäläinen posliinipyttytekniikka oli keksinyt pytystä jonkinmoisen puolibidee tapaisen matalalla altaalla,joka syveni vasta vesilukossa.Se muistutti brittiläistä Armitage Shankin pyttyä,joka käytti tsaarinaikaista Ermitaasi-tuotenimeä.

Faruk oli nauranut sanomalla,että turkkilaisessa moskeijassa on miestenvessoissa vain jalankuvat posliinissa ja tähtäysreikä keskellä,mihin pitää perällä tähdätä kyykyssä mekot korvissa ja missä

"yläjuoksulla" kyykkivän ripulivedet virtaavat alempana kyykkivän sandaaleille.

Alakerran ruokasalissa ei ollut kuin muutama harmaa asiakaspari syomässä aamiaista.

Tarjoilija-Tatjanat olivat keskittyneet päivän juoruihin tiskin takana kassaneidon korkean ja ruosteenpunaisen tupeerauskampauksen ympärillä..

Faruk huuteli venäjäksi tarjoilijaa,joka parin minuutin viiveellä raahautui pöytään tupakankellastamat proteesit puolihymyssä.

Matkan ja hotellin hintaan kuului aamiainen,jota Faruk kysäisi tarjoilijallta ,joka vain laukaisi njetponimaitaan (I dunno!),laahustamalla tohveleillaan hitaasti kysymään asiaa ravintolapäälliköltä konttorista.

Noin varttitunnin perästä pöytään tuotiin syömävehkeet sekä alkuruoka.

Faruk kysaisi "dvah kohfehia" eli kahta kahvia,jolloin tarjoilija taas raahautui tiskille heittämään lusikoita tasseille ja lorottamaan niihin bakeliittinuppihanaisesta terässäiliöstä armeijan aamusaikan väristä laihaa kahvia.

Jussi katseli  ravintolan ikkunasta ulos,missä varpuset tirskuttelivat pihalla sekä betonisen aulakatoksen vesikouruilla.

Pannessaan lusikkansa kanakeittoon hän osui pieniin ja hentoihin linnun luihin,mitkä eivat edes kuuluneet kokonsa puolesta kanalle,vaan räystäsvarpuselle.

Häneltä meni nälkä ohitse hetkessä,kun pääruoka,kaksi keitettyä perunaa ja porsaanleike kannettiin pöytään.

Possu oli puolet läskiä,jonka nahasta tökötti pystyssä vaalea karvasanki.

Molemmilta jäi possu syömättä,papinpojalta ällöstä ja Farukilta muslimina…vain perunat kelpasivat huikopaloiksi…samaten yksi kellastunut persiljanvarpu.

Nauttiessaan kahvia Jussi kutsui laimeata nestettä "Pietarin Paulapissaksi",jolloin Faruk äkisti sylkäisi kahvinsa jo rasvaläikkäiselle ja paikatulle pöytäliinalle yskänpuuskassa.

Käärepaperista revitty sokerikuutio samoin maistui omituisesti sakariinilta,kellumalla kahvissa kuin Murmanskin sataman jäälautta.

Sakariinisokeripala oli takertunut Farukin kurkkuun.

Jussi kertoi,että Suomen armeijan saippuatanko,se kuuluisa Topilux tuntui samanlaiselta,sulamatta melkein vuoden pesupaljureissuista,että siihen painetut TOPI-kirjaimet näkyivät vielä selvinä TJ-kypäriä lakatessa ennen siviiliin lähtöä.

1970 Leningrad-kortti

Aamupäivällä luokkaa vietiin bussilla katsomaan Leningradin nähtävyyksiä.

Ermitaashissa porukka todella ihastui tsaarinajan koreuteen sekä taiteeseen.

Jussia kylläkin ihmetyttivät eräällä seinällä roikkuvat Cauginin tahitilaistyttömaalaukset,van Coghin realistinen omakuva sekä Degasin pastelli-ja öljymaalaukset balettitytöistä sekä herroista porttolan ante-chambreissa poissaolevan näköisinä..

Näitä ei kukaan taide-ekspertti tiennyt enää olevan olemassa,koska Hitler ja Göring olivat kuljettaneet ne Leipzigin taidemuseosta Berliinin bunkkeriensa kellareihin säilöön.

Nikita modernin taiteen
näyttelyssä

Moni maalaus kuului kuuluisalle Siemensin rahasuvulle.

Nyt ne komistivat Ermitaashin impressionismin ajan taiteen siiven seiniä.

Ermitaashin pohjakerroksessa kiiltäväteryleenipukuinen opasherra vei luokan pieneen huoneistoon,mikä oltiin kalustettu 30-luvun hengen mukaan.

Yhtäkkiä huoneen ikkunaan oltiin projisoitu harmaalta taivaalta syöksyviä ja ujeltavia Stuka-syöksypommittajia.

Taustalta kuului ilmavalvonnan sireenien uikunaa sekä It-tulen papatusta, valojuova-ammusten piirtäessä kaaria taivaalle.

Koko dioraama antoi luokalle realistisen kuvan kokemattomasta "Isänmaallisesta sodasta".

Opas kehui litanioillaan suuresta isänmaallisesta sodasta mainitsemalla Voroshilovit seka Timoshenkot suurina marsalkoina, fasisti-Saksan ja Mannerheim-Suomen yhdessä yrittäessä vallata Leningradin.

Historiankirjoja oltiin muuteltu dogmeihin sopivaksi jopa Leningradin puolustuksessa sekä Viipurin historian kohdalla,ettei se ole koskaan kuulunut Suomelle,vaan että se on ollut tuhat vuotta vanha venäläinen kaupunki

Marsalkka Mannerheim ei koskaan myöntynyt saksalaisille Leningradiin hyökkäämisehdotuksissa.

Nevski Prospekt  ja G.U.M.

1930-luku.Singerin maksuttomat
 ompelukurssit
Viitasaarella

Singeriä ja G.U.M:ia

Matkaohjelmassa oli myös käynti  Peterhofissa,mutta paikka oli saneerauksen takia kiinni.

Tällöin bussi jätti luokan Nevski Prospektille GUMin tavaratalon eteen tekemään tuliaisostoksia.

Faruk ja Jussi kävelivät kurkkaamassa vanhaa Singerin taloakin,jos siellä myytiin vielä niitä kuuluisia polkusingereita.

Faruk tunsi kotoaan kaikki ompelukoneet,etenkin isän nahkatehtaasta..

Hänelle luokkareissu oli osaltaan opintomatka.

Isoisä oli käynyt juuri samasta liikkeestä ostamassa vuonna 1887 ensimmäisen polkusingerin nahkaverstaaseensa Keravalle..

Faruk myös tiesi,että Isaac Merrit Singer oli, kuten isopappa, aloittanut  jo kaksitoistavuotiaana uransa kulkukauppiaana.

Pappa-Singer siten oli "Kassijenkki" ja pappa-Sarahdrin taasen oli "Laukkuryssä".

Pietarin Singer-liike oli perustettu 1880-luvun alussa.

Geraldine Chaplin ja Omar Sharif
Nevskillä Singer-talon
lähellä

Jussi muisti nähneensä episodin Tohtori Zhivago-elokuvassa,missä Omar Sharif sekä Geraldine Chaplin kohtasivat samassa Singer-liikkeessä Nevskillä.

Nyt kurkkiessaan liikkeen näyteikkunoista sisään,siellä ei näkynyt muuta kuin pinkkisiä sekä vaaleansinisiä samanmallisia naisten villatakkeja kipsisten rintapystien päällä.

Sisällä liikkeen takahyllyllä näkyi uusia sähköompelukoneita,minkä valmistusteksteissä luki venäjäksi Neba eli Neva.

Astuttuaan G.U.M:in tavaratalon sisälle he ihastuivat valoisaan kapeakäytäväiseen ja kaksikerroksiseen atrium-maiseen shopping malliin.

Kestäisi vielä parikymmentä vuotta, kunnes suomalaisia ostoskeskuksia alettaisiin rakentaa edes samaan malliin.

Tavaratalon suihkulähteiset ,viherkasviset käytävät antoivat kodikkaan tunnelman,vaikka yläkerran narisevat puusillat ja käytävät olivat ainakin sata vuotta vanhoja.

Käytävien yläpuoliset kattoikkunat toivat mieleen vanhat katetut rautatieasemat,joihin junilla ajettiin sisään.

Ainoana puutteena oli ihmispaljoudesta huolimatta,ettei sieltä loytynyt mitään ostettavaa.

Venäläistä retromuotia

Vain joku ulkomaalainen nostalgikko olisi löytänyt oikean vanhaintavarain mekan 50-luvun vaatteissa tai kantogrammareissa,mutta leningradilaisille ne olivat ainoita tarjottuja luksustavaroita.

Kauppaopistolaiset vaatettivat itseään snobbareina pintamuodilla Turun Teinitalosta tai kotikaupungin kahden Osuuskaupan vaateosastoilta.

Pappilan Jussi osti kyllä G:U.M::in tavaratalon yhdestä pienestä kirjakaupasta Steinbeckin Punaisen ponin venäjänkielisen painoksen ja Faruk löysi pienois-koraanin aidolla arabiankielellä.

Luokkaretkibussi veikin yo-luokan läheiseen Beriozka-puotiin,jossa kassit täyttyivät maatuskanukeista- ja huiveista sekä pullotetuista väkijuomavirvokkeista.

GAZ Pobeda M-21

Beriozka-ostosten ponkaisemana seurue ajettiin Kievskajaan illanviettoa varten.

Luokan tytöt eivät illalla lähteneet poikien mukaan Europeiskajaan irroittelemaan,vaan jäivät Kievskajan diskoon tanssimaan tyttöpareina sheikkiä.

Monet lipevät mustanpörssinkauppiaat ja porttotrokarit mustissa nahkatakeissa kulkivfat finskien perässä kuin imussa,tarjoamalla palveluksiaan kovaa ulkomaanvaluuttaa vastaan.

Kievskajan edessä seisoi myös muutama pitkänahkatakkinen ja borsapäinen salamiliisi seuraamassa poikien joka askelta Volga-taksin takaovelle saakka ,hyppäämällä vanhaan harmaaseen Pobedaan,jonka patkkivalot seurasivat Europeiskajan pääovelle asti.

Nämä taksikuskin kertomana olivat kuulema KGB:n miehiä.Jotkut KGB:n salakytät ajoivat harmailla Moskvitsh 407-malleillakin,koska harmaat Pobedat tunnettiin kansan keskuudessa hyvin.

Merenneito ja venäläistä
rantamuotia

Harmaa privaatti-Moskvitsh 407
ja Moskovan Pyhän Basilikan
 katedraali

Europeiskajan kulttuurivaihtoa

Europeiskajan baaritiskillä oli kansainvälinen tunnelma.

Faruk ja Jussi keskustelivat erään brittiläisen vasemmistolehden Guardianin Leningradin kirjeenvaihtajan kanssa Guinnes-olut pullot neniensä alla.

Amerikkalaisia kovaäänisiä bisnesmiehiä kuului joka suunnalta.

Ranskaa ja italiaakin kuului sivuloosheista ,muutaman venäläisen keskustellessa parin saksalaisen insinöörin kanssa atomivoimasta ja jostain Zhernobylistä.

Faruk hävisi vähäksi aikaa baaritiskiltä,palaten kymmenisen minuutin jälkeen kaksi venakkoa kainalossaan.

Jussin korvaan hän kuiskasi,että tytöt lähtivät mukaan kolmella parilla Anttilan sukkahousuja sekä kympillä suomalaista paperirahaa per nenä.

Faruk esitteli Jussille ,seurueen istuuduttua tyhjään pyöreään pöytään,että punatukkainen povekas minihame oli Irina ja vaalea twiggymäisen solakka,mutta rinnoista muodokas ja unisexhousupukuinen taas oli Jelena.

Mikä Jussia ihmetytti venakkojen kulkiessa minihameisissa ja unseksiasuissa,miten puseroista ryntäät pistivät ulos terävinä kuin Ozin maan tinamiehen trattihattu.
Samanlaisia piikkipäisiä rintasuojia olivat 50-luvulla käyttäneet kotimainen laulutähti Pirkko Mannola ja ranskalainen seksisymbooli Brigitte Bardot.

Sellaisia Suomessa tarjosi vielä 60-luvun vaihteessa Triumph-liivimerkki.

Jussi tarjosi naisille punaiset Marlborot askistaan,jotka kelpasivat esittelyssä,antamalla vielä tulet rosterisesta Ronsonistaan.

Papinpoika oli suurieleinen kohteliaisuudessaan,tyttöjen katsoessa pitkään hänen ledinäyttöistä digitaali-Casiotaan ranteessa jonain Fabergen kultamunana.

Faruk puhui sujuvaa venäjää tytöille,katsomalla näitä suoraan silmiin raukeilla ja pitkäripsisillä Omar Sharifin kauriinsilmillään.

Venakkoneitoja näytti lisäksi  kiinnostavan hänen oikeassa kädessä kiiltävä 21-karaatin kultaranneke.

Kauppaopiston pojat tilasivat tytöille Europeiskajan Dollaribaarissa suomalaista Lapin Kulta Exportia,saadakseen venakkoja avautumaan keskusteluun.

Illan jatkossa tietysti tuli aika lahjoista kiittämiseen,suomalaispoikien lahjoessa Hirvinokka-Volgan taksikuskia ja Kievskajan yöovimiestä Suomen rahalla.Volga-taksin kuski pisti taksana suomalaisen Paasikiven erikoiseen kojetaulun tuhkakupin takaiseen salalokeroon.
Punapäisen ja tinahampaisen kerrosmatruunan pojat lisäksi lahjoivat Punaisella Norttiaskilla,saamalla kymmenen spasiboa kiitokseksi.

Kievskayan huone 2014.
Taulutelevisio
 uutta,
kalusteet samoja
kuin 1973

Kievskajan hotellihuoneessa naispari kikatteli ja töniskeli halvalla laverisängyllä toisiaan, kun yhtäkkinen vakavuus seisautti keskustelun.

He näyttivät pitävän ulkolaisista miehistä sekä länsimaisen vapauden symbooleina että pikatienestinä.

Keskustelusta tuli julki,etta venakot olivat pantu eräästä liivitehtaasta numero 13 kilometritehtaalle,markkinoiden ollessa yhdenväristen-ja mallisten rintaliivien sortimentissa tupaten täynnä 5 vuoden rintaliivikapasiteettisuunnitelmassa...

Tuotesuunnittelua ei tarvittu,koska vanhat tunnetut mallit myivät itsestään.

Kysynnän ja tarjonnan lakia ei kukaan tuntenut..

Kommunistinen keskushallinto teollisuusministeriössä ei ollut ottanut huomioon naisten rintavarustetarpeita,satojen samanlaisten neulomoiden syytäessa yhdenmallista tuotetta nauhalta ulos kuin suuressa isänmaallisessa sodassa Klim Voroshilov-tankkeja,koska kilpailusanaa ei oltu vielä keksitty..

Mitä nyt yksi pikku neulomo merkitsisi suuressa sosialistisessa vaateteollisuudessa,mikä puki naiset samanlaiseen muottiin,kuin naisväki olisi keskenään yhden ison perheen siskoksia?

Tytöissä näkyi viiden pitkän autotitäärisen vuosisadan paino Iivana Julman ajasta Breznevin 70-luvulle,joka oli tehnyt venäläiset nöyriksi sekä alistuviksi.

Venäläinen triangelidraama:
 poika rakasti
tyttöä,mutta
tyttö pojan Moskvitsh-polkuautoa

Tyttöparatkin olivat alistuneet kohtaloonsa,koskei Leningradissa ollut työvoimatoimistoja tai vapaita paikkoja Izvestijan ja Pravdan sunnuntailiitteissä.

Pravda ja Izvestija syöttivat vain seulottua ja valikoitua propagandaa valitulle kansalleen.

Lihamarkkinat eli prostituutio olivat kommunistisessa tiedotusvälineissä tuntematon käsite...kansan keskuudessa taas tunnettu avoin salaisuus.

Pimeät markkinat ja harmaa talous taasen toimivat vastataloutena,tekemällä useista instantmiljonäärejä.

Venäläisessä historiassa demokratian juurista oli puhjennut välistä versoja,yhdenkään jäämättä juurtumaan.

70-luvulla vain kourallinen toisinajatteleva oli aktiiivinen ja systeemistä vitsaileminen säästettiin vain yksityisseuroihin.

Tavalliset ihmiset voivat purnata pitkistä jonoista,tavaroiden puutteesta sekä epäoikeudenmukaisuudesta,kenenkään koskaan ryhtyessä tositekoihin asioiden oikaisemiseksi..

Venäläiset olivat alistuneet valitsemalla vakauden kaaoksen sijasta sekä järjestyksen vapauden sijasta.

1955 venäläinen Temp 2 (Tetr)
televisio.Oli saatavana myös
Suomessa

Kiinalaiset tunnettiin kauppakansana,mutta venäläisiltä puuttui yksitysyrittäjien tietotaito kokonaan.

Yksityisen salakaupan keskukset kuuluivat ei-venäläisiin tasavaltoihin,kuten Georgiaan,Ajerbaijaniin sekä Uzbekistaniin tai Baltianmaihin.

Moskovassa ja Leningradissa juutalaiset taikka  kotoaan siirretyt georgialaiset seka armenialaiset näyttivät kauppataitojaan paremmin kuin venäläiset.

Suurin osa kansasta odotti valtion pitävän huolta kansasta,etenkin talouskysymyksissä,valtion hoitaessa,jos kerkisi tai viitsisi,kertomalla mitä pitäisi tehdä.

Kuuluisa Krokodil-lehti kysymyspalstallaan vastasi kerran kyselyyn,miksi tv ja radio lupaavat aina kaikkea hyvää ruokakauppoihin.

Toinen kysyjä ihmetteli,kun teeveessä luvattiin tuoreita vihanneksia joka ruokapöytään sekä halpoja lentomatkoja suihkarilla…mikä on asioiden yhteenkuuluvaisuus?

Vastauksena lehti ilmoitti ,etta moskovalaiset voivat ottaa halvan aamulennon Ajerbaijaniin ostaakseen tuoreita vihanneksia ja palaamaan iltapäivällä Moskovaan jonottamatta.

Toisena vastauksena lehti ilmoitti,etta kansan pitäisi kytkeä vastaanottimet jääkaappiin

.

Vallankumousperinteestä huolimatta venäläiset ovat pohjimmiltaan konservatiivisia.

Useimpia venäläisiä ei kiinnosta Lännen kujeet tai kuteet.

He kantavat kaksoisiettä selässään…hitautta ja vakaumusta.

Paluu suomalaiseen arkeen

Faruk ja Jussi syöttivät ja juottivat Irinaa ja Jelenaa,jotka osoittivat suoraa pikarakkautta suomalaisia kohtaan,tunnustelemalla lähitutustumisessa käsillään poikien haaroja ,takataskuja sekä samettitakkien vuorien sisäosia kuin Vaalimaan kultahampaiset tullinaiset.

Lähtöaamuna Faruk heräsi yksin vuoteestaan ilman Irinaa.

Jussi samoin ilman Jelenaa.

Faruk kävi vessassa aamupesulla ja oksentamassa huomaten,että kultaranneke oli kadonnut.

Jussin Ledi-Casiota Jelena ei ollut saanut irti tiukan metallirannekkeen takia.

Papinpoika kysäisi harmaakasvoiselta Farukilta oliko tällä ollut yö Altailla…Natten vid lavoaren?

Leningrad-postikortti 1979

Molemmat venakot olivat ilmestyneet nopeasti sosialismin sumusta,häviämällä yhtä nopeasti Nevan sumuisille rantakujille,ottamalla liikevaihtoveronsa Suomen ja Neuvostoliiton bilateraalisesta rajakaupasta.

Faruk ei ollut moksiskaan tappiostaan,sanoessaan Jussille,että ranneke oli vain dubleeta,minkä arvo oli mitätön.

Kotona hänellä oli aito kultaranneke korulippaassa ja kopio olikin vain syöttinä tytönsaannissa.

Bussin saavuttua illalla savikaupunkiin ja Farukin otettua taksin kotiin,hän alkoi tuntea omituista kutinaa haaroissaan.

Hän päätti menna aluesairaalan poliklinikalle hoitamaan asian ,sanomalla itselleen:

--Saatiin ne ruplabonukset kaupanteossa kotiin!!

Stoi!

--------------