Teiniaikuisista seksin kautta kotirouviksi.Kadonnut sukupolvi.

1958 Inttiin meno

TEINIAIKUISET JA AVIOLIITTO  

Mutta vanhempien teinien tilanne oli suurempana kysymyksenä.

18-vuotiaiden poikien asevelvollisuuskunto toi uuden yllätyksen,jolloin todettiin kutsunnoissa,että  syyniläiset kärsivät huonosta fysiikasta ja koulutuksesta,itseluottamuksen sekä vastuuntunnon puutteesta .

Armeijaa on aina katsotu nuorison miehistämisen kulmakivena.

Tytöille ei ollut vastaavanlaista valmennusta naisiksi institutionaalisesti.

Teinityttöjen ensimmäisenä päämääranä oli naimisiin meno.

Tyttöjä oltiin jo lapsesta kasvatettu äidin rooliin.

Avioliitto palveli pyhänä normina sekä yleisenä tavoitteena.

Alle kolmekymppisten naisten avioliittomäärä oli suuri 50-luvun alussa.

Vähintäin neljäsosa kaikista kansankerroksista tapasi tanssiparketeilla.

Tanssilavat -ja salit olivat yleisimpiä  partnerien hakupaikkoja.

Kellohameiset,nailonsääriset ja punahuuliset seinänvierustaruusut istuivat näytöllä salituoleilla,poikien seisoessa syynäämässä haettavia lattian keskellä mustissa pillipunttisissa rippipuvuissa ja tonycurtismaisissa suaveleteissä,jotka olivat takaa kammattu sokerivedellä ankanpyrstölle ja Bill Haley-kiehkuralle otsalle.

Koko illan parketilla haettiin ristiin,vaihdettiin silmäyksiä,joskus parien käydessä  juomassa jaffat buffetin puolella tai tanssilavan puuseen takana kutemassa tai povitaskupaukuilla.

Flirttailu pysyi varovaisen varmuuden rajoilla Venus- tai Amirossi-kondomipakkaus litattuna pojan perstaskulompsassa ..

Monelle pojalle kondomipakkaus oli enemmän kerskaväline kuin ehkäisymuoto..

Tämä oli alkua yleismaailmalliselle parittelusoinnille.

Velvollisuudentunteiselle teinitytölle poikakaverin saaminen,vakiintuminen ja myöhemmin naimisiin meno sosiaalisena liittona olivat ensiaskeleita,jotka päätyivät alttarille vähän yli kaksikymppisenä.

Monet päätyivät naimisiin vielä aikaisemmmin tytön tullessa raskaaksi.

Suurelle osalle nuorista aviovaimoista 50-luvulla perhe-elämä oli pyhitetty sunnuntain toivottuihin levyihin,aviosiippojen palvellessa varusmiehinä.Yleisradion kuuluttaja luki nuoren vaimon terveiset rakkaalleen toivomansa levyn myötä  jossain Itämeren rannikopatteriluodolle .…useasti myös Kyprokselle ja Suezille,missä mies palveli sinibarettina YK-joukoissa puolustamassa suomalaista demokratiaa..

Näin radion kautta yhdistettiin vaimoja ja lapsia kotona sekä kaukana kotipiiristä palvelevia aviomiehiä.

Sunnuntait olivat perusharsona 50-luvun avioelämän siteelle.

Koti täyttyi radiosta kuuluvista lämpimistä terveisistä,Karjalan paistin ja uusien perunoiden aromeista,jotka stimuloivat kansan sydäntä riipaisevia tunteita sekä ruoansulatusta .

Politiikot yhdistivät kansan moraalista ja sosiaalista henkeä perheyhteisön moraalisen ja sosiaalisen hengen kanssa puolueellisina kävelykeppeinä.

Lapsia katsottiin tulevaisuuden kulmakivinä melkein lahkolaisessa utopiauskossa enemmän kuin muita ikäluokkia.

Lapsiin uskottiin hyvinvointivaltion kehittyminen.

Hyvinvointivaltio ei pystynyt tekemaan sitä yksin ja uskottiin,etta perhe tarjosi korvaamattoman kehyksen lapsen omalle kehitykselle.

Kotiliesi 6 1960

Avainkanavina lapsiasialle olivat naistenlehdet.

Naistenlehtien lukumäära nousi 50-luvulla huippuunsa konservatiivisen Kotilieden,,Eevan,Hopeapeilin,Me naisten sekä Terveyden ja kauneuden jne. myötä.

SOK ja OTK tarjosivat omia ilmaislehtiään kotirouvajäsenilleen.

Kaikki lehdet kirjoittivat yhteen ääneen perheasiasta.

Avioliitto oli keskeisenä puheenaiheena 50-luvun kysymysareenalla.

Avioerot ,joita katsottiin kulmien alta,olivat harvinaisia.

Papisto ei vihkinyt eronneita..

Eronneet julkishenkilöt olivat julkisen irvailun kohteina.

Kirkko edusti moraalista auktoriteettia eroasiassa.

Kaukana Isossa Britanniassa,missä prinsessa Margaret v. 1955 halusi naida eronneen miehen lentokapteeni Peter Townsendin, kirkko pani hanttiin.

Aivan kuin kuningas Edward VII:n kohdalla v.1936,jolloin tämä astui alas valtaistuimelta pystyäkseen naimaan kaksi kertaa eronneen amerikkalaisrouvan Wallis Simpsonin.

Kirkko ja parlamentti nojasivat kuninkaallisten naimakieltopykälään eronneiden suhteen.

Asenteet olivat kuitenkin pehmenemässä avioreoasioissa.

Henry VIII:n eroista kukaan ei puhunut ääneen.

Barbietytöt

Kukaan ei kyllä ajatellut erotapauksissa keskustelevansa asiasta lasten kanssa.

Nämä yleensä päätyivät asumaan kahteen eri huusholliiin.

Lapset saivat pitää kivut mahoissaan ,tuskin uskaltamalla avata suutaan paineistaan.

Avioliiton ulkopuolisista suhteista tiedettiin ja susiparejakin tunnettiin.

Todellisten tilastojen puute hairahtamisista ei estänyt erästä tuomaria sanomasta,että olemme päätyneet ikävä kyllä siihen pisteeseen,missä aviorikosta ja uskottomuutta katsotaan vain yhden pienen intiimin hetken tulokseksi.

Yleensä avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet enemmistö tuomitsi.

Sympatioita syntyi silti sitä aviosiippaa kohtaan,joka oli uhrina liiton rikkojalle.

Eräs aviorikoksen uhri,30-vuotias nainen kertoi keskustelleensa asiasta miehensä kanssa, jäämallä rauhallisesti odottamaan ,miten kaikki asiat mallaisivat yhteen.

Hän yhtenä vaihtoehtonaan toivoi miehensä ulkosuhteen näityvän normaaliin kuolemaan,aviosiipan palatessa häntä koipien välissä kotiin.

Odotusaikana hän kavi ostamassa itselleen uudet vaatteet ,meni kampaamoon hankkimaan uuden permanentin ja muuttumalla viehättavän näköiseksi kotirouvaksi.

BB 1957

Papisto ei voinut ottaa samanlaisia asenteita kevyesti,että avioituneet sallivat aviorikoksia ja syrjähyppyjä pyhässä allianssissa,missä kärsivä osapuoli ei näytä välittavän tippaakaan.

Brigitte Bardot  eli BB ensimmäisessä ulkomaisessa,englantilaisessa  vuonna 1955 kuvatussa filmissään Tohtori merellä sai päänäyttelijan Dick Bogardin ihastumaan ranskalaiseen seksipommiin.

Bogard ihailijalehdessä kertoi Bardotin näyttäneen,että seksi on taidetta,missä muut näyttelijättaret olivat pelkkää farssia.

Brigitte uhkui lämpöä ja täysin normaalia seksiä.

Bogard pelkäsi silti,että Bardotin seksualisuus möisi vain brittiteattereissa.

Amerikassa Brigittestä tuli seksisymbooli.

Bogardella itse oli englantilaisena Tauno Palona erikoista vetovoimaa naisiin,verrattuna ajan sankareihin Jack Hawkinsiin, Norman Wisdomiin ja Kenneth Moreen.

Norman Wisdom oli pienikokoinen koomikko ja Kenneth More tuli kuuluisaksi osastaan  II maailmansodan jalattomana lentokapteeniurho-Baderina.

More näytti Jussin isältä lainekutreiltaan ja kasvoiltaan sekä lyhytvartisena.

Taina Elg 1957 ja 2007

Morella oli vuoden 1959 Hitchcockin toisintafilmissa 39 askelta suomalainen Taina Elg vastanäyttelijättarenään.

Brittinäyttelijöistä koomikko Benny Hill vetosi eniten paikallisiin seksiasenteisiin 50-luvulta eteenpäin 70-luvulle puoli-irstailla sketseillään.

Hillin mieskuvat olivat naisten perien ja tuttien tiirailijoita,jotka juoksivat pakoon mutkatonta tietä,kun eteen tuli mahdollisuus päästä naisen lähelle intiimisemmin..

Ajan tyypillisenä piirteenä oli kaikenlainen kauhistelu.

Amerikkalaisen filmin Pal Joeyn v. 1954 musikaaliversiosta Lontoossa naiskatsojat kauhistelivat tanssityttöjen puolipukeutuneisuutta.

Aidossa v. 1953 tehdyssä elokuvassa Frank Sinatra löi itsensä takaisin filmitaivaalle pitkähkön laskukauden ja Ava Gardnerin avioeron jalkeen.

Revyytytöt esiintyivät siinä vähäkuteisina,saamatta aikaan amerikkalaisissa katsojissa sen suurempaa hälyä.

Puritaanisuudesta ja tekopyhyydestä naiskatsojat inhoilivat Pal Joeyn teatteriversiota.

Amerikkalaisen seksologi Alfred Kinseyn raportti samoin ällötti naisia naistutkimuksessaan vuonna 1953.

Kaksinaismoraali myös kukki valloillaan.

BBC:n  pääjohtaja memossaan tuottajille kirjoitti varoituksenaan,ettei televisioidussa baletissa miestanssijoiden valkoiset tiukat trikoot kauhistuttaisi liikaa naiskatsojia.

Seksistä,joka oli tykkänään poissa yleisistä keskusteluista, ei koskaan mainittu.

Naistenlehdet ohittivat asian käsittelyn aina ‘tärkeänä avioliiton osana’,’fyysisenä rakkautena’ ja jopa ‘intiiminä rakasteluna’.

Romanssikirjoissa intohimo hyväksyttiin,seksiä ja lähentelyä ei.

Fiktioissa,filmeissä ja näytelmissä oltiin systemaattisesti kierteleviä seksistä sensuurin ja ja syytteiden uhassa 50-luvun puolivälissä,jos jokin hiukankin haiskahti rivolta.

Eräs postikorttitaiteilija,joka maalasi ranta-aiheita sai syytteen irstaudesta,maalattuaan rannalla tököttävän ylisuuren pystysuoran kivipaaden.

Marlon and Britches in Waterfront 

Täysi seksuaalinen tietämättömyys pohjautui eläviin muisteluihin naisten ja saman ikäpolven kokeiluihin ja virheisiin,jotka päätyivät avioliittoon tai aborttiin.

Ehkäisykeinoista ei tiedetty eikä puhuttu julkisesti.

Pojat kähmiskelivät pimeissä makuukamareissa .

Sukupuolioppi-ja valistus ei ollut oppiaineena kouluissa.

Koulupoikien piti saada elämän tosiasiat kokoon likaisista vitseistä ja yleisten vessojen ovien sekä seinien seksuaalisista kaavapiirustuksista.

Joskus joku kaveri saattoi näyttää pehkautunatta mustavalkokuvaa jalkojaan levittavästä mimmistä lompakostaan halkopinon takana.

Biologian opettajan selvitys ihmisen kehon lisääntymissysteemistä sai monen oppilaan enemmän ymmälle kuin ennen oppitunnin alkua.

Opettajan taululle liidulla piirtämallä putkikaavalla piti olla jokin yhteys oppilaiden kehoihin?

Huhuiltiin,etta seksin piti olla hauskaa.

Mutta biologian opettajan kuvaus seksileikistä näytti vähemmän huvilta kuin viemäriputken tukoksen auki vatkaaminen vääntyneellä putkirassilla.

Avioliittoa edeltävää seksiä on nähty jo paljon kauemmin kuin edellisen sukupolven aikana.

Gallupeissa todisteltiin,että suuri osa nuorisosta odotti olevansa neitsyitä ennen avioliittoa.

Pojat halusivat puhtaan tytön samoin kuin tytöt pojista..

Mallasivatko nämä tavoitteet yhteen,eivät tilastot kertoneet.

Toinen tutkimus raportoi,etta alle puolet kaksikymppisista naimattomista naisista oli kokeillut seksiä.

Varakkaimpien kotien tyttäret olivat tutkimuksessa listan kärjessä.

Oli myös omat riskinsä tytölle,joka ei pitänyt seksiä minkäänlaisena tabuna.

Hänelle avioliittomarkkinat olivat rajoitettuja.

Neitsyyskulttuurissa häntä pidettiin käytettynä tai ‘korkattuna’ tavarana.

Ja tytön pään päällä häilyi vielä uhkaavampi varjo ,josta harvemmin hiiskuttiin.

Abortti oli kauhein ratkaisu.

Bedford ja Birgit
kipit pystyssä

Jokainen tyttö yleensä tunsi jonkun,jolle oli käynyt vahinko ja joka oli käynyt jossain syrjäisessä talossa pikavisiitillä ruskea rahakirjekuori käsiveskassaan.

Laillisia abortteja tehtiin paljon,mutta joku onneton aina kuoli laittoman puoskarin käsissä.

Kuolintapaukset olivat vielä korkeammat,kun uhrit itse ronkkivat metallivaatehengareilla sikiönalkuja ulos.

Gynekologiaa tuntemattomia puoskareita ei pitäisi yksin syyttää.

Laissa oli myös paljon vikaa.

Yleinen asenne abortteja kohtaan oli pehmenemässä,vaikka häpeä kirpaisi enemmän kuin tohtorin veitsi.

Avioliiton ulkopuolella syntyneiden ’laittomien’ lasten määrä pysyi melko alhaisena 50-luvulla ja alle puolet annettiin adoptioon.Toinen puolikas otti viisaamman kurssin äidin ja lapsen hyväksi.

Yksinelättäjä-äitien oli vaikeata vuokrata huoneistoja,vuokraisäntien  ja -emäntien vastaisen asenteen takia..

Vasta 70-luvulla kunnat ja kaupungit avasivat jonotuslistat yksinelättäjille.

V.1953 eräs päivälehti kysyi lukijoilta naimattomien äitien statuksen parantamisesta.

Lukijat ilmaisivat ärtymystään moisesta kysymyksestä.

‘Miksi…?’

Eräs äiti kysyi vaatimalla vastausta.

‘On sääli,etteivät ne ajatelleet lastensa tulevaa asemaa valitessaan moraalittoman vaihtoehdon.’

Salorita-mainos

SEKSI PISTOOLIN TÄHTÄIMESSÄ

Ja mitä on avioliitto ilman seksiä?

50-luvun tutkimuksissa 4 viidestä naisesta kertoi saaneensa paljon tai keskinkertaisesti tyydytystä seksistä.

Korkeimman tyydytyksen saajia olivat naiset,joidenka miehet olivat ylemmästä ammattikerroksesta…..tai ainakin kertoivat saaneensa.

Suulliset tunnustukset kertoivat toisin.

Lääkäri,joka oli keskustellut asiasta satojen naineiden naisten kanssa kertoi,että puolet eivät olleet koskaan kokeneet fyysistä tyydytystä,jonka olisi pitänyt olla sitä  yhtä todellista ja rikasta nautintoa,mitä aviomiehet väittivät saaneensa.

Jotkut naiset ilmaisivat tyytymättomyyttään,että seksiakti kesti vain kaksi minuuttia….wham-bam-thank you- mam.!

Toiset tutkijat päätyivät tulokseen,että useimmat naiset pitivät sukupuoliyhteyttä osana avioelämää,vaikkeivat nauttineet siitä.

Eräs kuuden lapsen äiti antoi paljaan kuvan rakkauselämästään.

‘Jok’ikinen ilta minun piti silmäillä kelloa,milloin isäntä saapuu kuppilasta kotiin.

Kun kuulin askeleet rapuissa,sammutin kamarin valot teeskentelemällä nukkuvaa.’

‘Se tuli sänkyyn vatsa täynnä kaljaa,alkamalla kohmimaan minua.’

‘Halusin vain nukkua eikä auttanut asiaa,jos kieltäydyin.’

‘Sait kämmensyrjästä poskille,jos et alistunut.’

‘Siiihen ei liittynyt mitään hellyyttä eikä rakkautta.’

‘Makasit siina seljällään laskemassa välikaton halkeamia ajattelemalla,että:

katto tarvitsisi lipauksen tuoretta maalia.

‘Minulle se oli kauhea velvollisuus….eikä mitään huvia…vaan likaista,inhoittavaa arvonalistusta.’

Tämä kertomus voisi olla isku 50-luvun naisen imagolle onnellisesta, molemmin puolin tyytyväisestä avioliitosta.

60-luvulla Jussin kokeillessa seksiä ensimmäistä kertaa yhden perniöläisen tarjoilijattaren kanssa,roolit olivat vaihtuneet.

Tyttö tunteettomana partnerina laskeskeli ääneen yläkerran kamarin pissapotan kaatumisesta kastuneita välikaton asbestiruutuja .

Aktin jälkeen tarjoilijatar käveli paljain jaloin makuukamarin puoliverhojen ääreen tiiraaman ilmaa,sanomalla kylmästi:

‘Siell’ on pakanen ulkkon!’

Jussi oli suutuksissaan huutanut perään:

‘Kylmaar,mutta niin hyvää,sano ryssä,kun ruumista nai!’

Seksi,jonka piti olla pääteemana, piti suurta kuilua haaveiden ja todellisuuden välillä.

Kuitenkin kun katsotaan takaisin päin sitä aikaa,verrataan aina nykyaikaan.

Kun nyt eletään aikaa,missä avioparit ovat tasavertaisia ja missä molemmat osapuolet nauttivat seksistä.oletamme,että sen puute vanhempiemme ja esivanhempiemme elämässä kuolettavasti haavoitti avioelämää.

Tämä tiivistetty oletus ei yleensä pidä vettä.

Ikkunamannekiiniperhe

Kun molemmat osapuolet kontrahdissa tekivät sen,mitä oletettiin tekemän…isä leivan hankkijana ja äiti kotirouvana…avioliitto oli luja liitto.

50-luvulla suurimpana tehtävanä oli pitää perhesirkus rattailla ja tien päällä,huolimatta siitä,että siihen liittyi tiettyä turhautumista ja halveksintaa.

 ‘Love and marriage…love and marriage..go

 together like a horse and carriage…’

Lauloi Frank Sinatra.

                                            Love and marriage,Frank Sinatra

Vuosisadan alun perheet olivat suuria.

Jussin isän ja äidin kotinurkissa haari isohko lapsikatras.Isällä oli neljä veljeä ja yksi sisko.

Äidillä samoin viisi sisarusta.

Köyhemmissä perheissä oli  hyvin yleistä 8-10-päinen lapsilauma.

50-luvulla viisipäinen lapsiperhe oli vielä yleistä.Näin oli myös pappilan pesue.Jussilla oli neljä siskoa…kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa.

Itseään hän kutsui kerrosvoileipälapseksi …kinkkusiivuna kahden sekaleipäviipaleen välissä.

Vuonna 1956 nelilapsista perhettä pidettiin jo suurena.

Vanha kansa katsoi,että perhe oli vasta perhe kolmen lapsen poikimisen perästä.

Neuvolat ja perhesuunnittelukeskukset ehkäisykeinojen lisääntyessä alkoivat supistamaan perheiden päälukuja.

Naisille essunlenkkien löysääminen oli alkua myös pienelle loysäämiselle vapauteen.

KOTIROUVA TUOTEVAMPPINA JA  KODINKONEENA

1960 Sunil

Ranskalainen kirjailijatar Simone de Beauvoir kirjoitti siitä ironisesti kirjassaan ‘Toinen sukupuoli’.

Nainen oli feminisyyden ruumiillistuma velvollisena,hyvänä kumppanina,kätevänä,taloudellisena ja hyvätuulisena kotirouvana.

Se oli nelinkertainen rooli,vaikkakin erittäin koti- ja aviomieskeskeinen.

Naisihannetta korvaamattomana femiinisenä ja fyysisenä ihailun kohteena ei koskaan pantu kyseen alle.

‘Kuinka pukeutua ja viehättää miehiä’ oli monen naislehden sarjakertomusten otsikkona 50-luvulla.

Erityinen paino oltiin pantu yksilölliseen kampaukseen mainoksissakin:’Hän haluaa sinut silkinpehmeänä!’

50-luvun Fairy-tiskiainemainos korosti Äidin pehmeitä sitruunantuoksuisia käsiä.

Pyykkituvan muuripadan lipeän karhaisemat kädet olivat historiaa..

Siroluiset,ampiaisvyötöröiset,isorintaiset ja leveälanteiset mannekiinit esiintyivät muotilehden sivuilla kävely-ja cocktailasuissa riikinkukkomaisesti koreina minkkistoolissa.

Yhdellä tasolla vaimo oli miehensä kumppani ja lasten tekokone,jolle oltiin luotu elokuvataivaan liha ja tyylikkyys.

Toisella tasolla nainen näytti ylimaalattulta, isorintaiselta ja jalokivilla koristettulta irvikuvalta.

Toisin sanoen hän halusi mieheltään rakkautta,kumppanuutta,kotia,lapsia ja taloudellista tukea,muttei antaisi miehen olla talouden päänä.

1950 Jane Hellen

Naisen paikka on keittiössä,sanottiin,vaikka eräs shovinistinen irvailija väänsi sanonnan…’nyrkin ja hellan välissä’.

‘Keittiö on kodin sydän ja keskus,missä päivästä toiseen vaimo luo miehelleen rakkauden lahjoja’,olisi voinut olla Kotiliesi-lehden päämottona.

Kodin ylistystä kuulutettiin maan kaikissa naislehtijulkaisuissa,joissa taloudenpito -ja ruoanlaittotekniikassa piti vaimolla olla vähintäin Sammatin Elias Lönnrootin ‘emännyyskoulun’ diploomi essuntaskussa.

‘Jos pyykki menee kotiovesta ulos kemialliseen pesulaan,ei lapsillakaan voi olla mitään mahdollisuutta taloudenpitokoulutukseen.’

Eräs kotirouva huokaili pyykkipäivän tärkeydestä.

Lehtien ja uuden näköradion pesupulverimainokset häpeämättömästi yhdistivät vaimon neitseellisen puhdasta moraalia miehen vitivalkoisiin kauluspaitoihin  Valo-.OMO- ja Sunlight-mainoksissa.Sunlight oli  joukossa ainoana saippuatankona.

1961 Pyykkärit

Pappilassa oli oma palkattu Hilkka-pyykkäri,joka pesi ennen pulsaattoripesukoneaikaa pyykit,kuten pastorin paidat,huushollin lakanat ja vaatteet Valo-pulverilla ja lipeässä pesutuvan muuripadassa.Pesutupa tuppasi höyryisenä tuoksumaan enemmän pyykkärin kainalonaluiselta sipulihielta kuin Valo-pulverilta.

V.1956 isä osti äidille Hoover-pulsaattoripesukoneen sekä Hoover-polynimijän työtaakan helpoittamiseksi.

Keittiössä ei ollut vielä vuoteen 1956 saakka edes lämmintä vettä, kunnes isä osti Kosan-kaasulla käyvän tohtori Junkersin kuumanvedenlämmitysaparaatin.

Kotiliesi ja muut naislehdet tarjosivat kotirouville neuvoja helpompaan taloustyöhön,keittotaitoihin sekä miten tullaan paremmaksi kutsuemännäksi ..

Niksipalstoilla korostettiin järkeviä ostovaihtoehtoja sekä kulinaarisia taitoja,jotka olivat jääneet unholaan pitkinä puutteen ja säännöstelyn vuosina .

Nainen on talon tärkein henkilö,eräs lehti kehui.

Hänen aviomiehensä saattaa olla vahvempi ja älykkäämpi.

Hän voi olla firmansa johtaja,älykkö taikka kuuluisa.

Vaimo voi tuntea itsensä alhaisemmaksi,mutta omalla hienolla tavallaan han lyö miehensä aina laudalta.

Se on hänen vaikutusvaltansa kotona!.

Eräs papin vaimo lausuikin Martta-kerhon kokouksessa kotirouvan moton:

‘Mina palvelen.’

Pallo Hoover