tiistai 12. huhtikuuta 2016

Manila 1980-luvulla.Filippiiniläiskirjeet.1.Ensikuva Metro Manilasta 1981.

1944 Leyten maihinnousu.
Sergio Osmena,Douglas MacArthur ja
Carlos P, Romulo
Armi Darigold-maito-
mainoksessa
Manilasta ja Filippiineistä en tiennyt hölkkäsenpölähtämääkään vielä 1980-luvulla,paitsi että vuoden 1952 Miss Suomi ja 1953 Miss Universum Armi Kuusela oli nainut rikkaan manilalaisen bisnesmiehen Virgilio (Gil) Hilarion.
Sotahistoriasta ja etenkin Tyynenmeren sodasta II Maailmansodan aikana tiesin Filippiineistä jotain mustavalkoisten uutiskuvien pohjalta jostain Leyten maihinnoususta,missä kenraali Douglas MacArthur kahlasi maissipiippu suussaan matalassa vedessä maihinnousualuksesta rantaan kenraaliporukan seurassa.Kuvaa myöhemmin katsellessani havaitsin kaluunaporukassa kahlanneen myös porukasta paljon lyhyemmän filippiiniläisen diplomaatin Carlos P. Romulon.
Filippiinot vielä tänäänkin osaavat veistää tapauksesta huulta,että MacArthur pääsi kuivin lahkein rantaan astuttuaan Romulon kypärän päälle.

Alkusysäyksen Manilaan tutustumiseeni sain 1980-1981 Saudi Arabian Jubailista Arabian lahden (Persianlahden) rannalta,missä suomalainen rakennusfirmani rakensi jätevedenpuhdistamoja eli paskimoita aivan aron keskelle tulevaan Jubailin teollisuuskaupunkiin.
Melkein 100-prosenttisesti urakkamme työntekijäkaarti oltiin värvätty Filippiineiltä ja heidän kauttamme saimme tietää,että pohjoismaalaiset miesurhot ovat kovaa valuuttaa filippiiniläisten nuorten naisten keskuudessa. Vaikka urakoimme niitä jätevedenpuhdistamoja eli paskimoita, tavallinen filippiinorakennusmies ei osannut olla sisäsiistinä projektimme portacabin-käymälöissä,vaan paskivat pönttöön kyykkyasennossa pytyn rinkulakannen päällä mutaiset kumisaappaat jaloissa. Muuten filippiino on erittäin siisti ottaessaan suihkun ainakin kerran päivässä..
Syyksi moiseen CR-(Comfort Room) käyttäytymiseen löytyi se,että moni filippiinotyömies tuli kaukaa provinssibarrioista,joissa asuttiin nipa- eli bambumökeissä,joissa käymälöinä pidettiin tontin raja-alueen puskia ja perät pyyhittiin palmunlehdillä..
Projektimme suomalaisen,uskaliaan naisvärvärimme ja laadunvontapäällikkömme konttoriin näin alkoi viikottain saapua postisäkkikaupalla kirjeitä nuorilta filippiinokaunottarilta halusta tulla kirjeenvaihtokavereiksi Pohjan poikien kanssa.
BPI:n konttori
Legaspi Cityssä
Näin minäkin pääsin kirjeitse tutustumaan kauniihkoon bicolilaiseen Nancy Pielagoon,joka ammatikseen istui pankkineitinä Legaspi Cityn Bank of the Philippine Islandin konttorissa.(BPI)
Legaspi City kylläkin sattumoisin sijaitsi 600 kilometrin päässä etelässä Manilasta eli Nancy kuului provinsiana-naisiin eli maalaiskaupunkityttöluokkaan..
Monelle filipinalle kirjeenvaihtotuttavuus voisi johtaa jopa avioliittoon ulkolaisen kanssa,mikä useassa tapauksessa provinsianatytölle tulisi olemaan eräänlainen lottovoitto , missä raha ensisijaisesti avaisi tien jopa rakkaudellekin. Kirjeenvaihtotytöissä oli myös romanttisia seikkailijoita,jotka uskoivat siihen suureen rakkauteen,joka iskisi kuin salama taivaalta suuren romanssin lailla.
Näin Nancyn kirjeromanssin kautta pääsin tutustumaan Manilaankin,jossa provinsianapankkineitini oli useasti käynyt.

Saudia Boeing 747-300 Jumbo
V.1981 lokakuussa astuimme projektimme oululaisen maainsinöörin Torkkelin kanssa Saudian 747-300 Jumboon Dhahranin kentällä tarkoituksenamme matkata maailman ympäri..ei 80 päivässä..vaan kahdessa viikossa,jonka ensimmäinen etappi tulisi olemaan Manila.

Ensimmäinen vaikutelmani Filippiineistä Jumbon ikkunasta katseltuani alapuolella oli erikoinen saarien vehreys ja esmeraldin värinen meri,joka Manilaa lähestyessämme muuttui mittaamattomaksi ruosteiseksi aaltopeltikattomereksi ,josta yllättäen nousi ylöskäsin pilviin peililasipilvenpiirtäjäsaarekkeita.
1981 Korean Airlinesin Jumbo teki mahalaskun
melkein South Super Highwayn päälle.
Pienessä Kiinanmereltä puhaltavassa tuulessa ja Jumbon laskutelineissä vinkuvassa turbulenssissa kone yhtäkkiä laskeutui melkein Manilan kansainvälisen lentokentän harkkotiilistä perimetriaitaa ja South Super Highwayllä ruuhkassa seisovien autojen kattoja nuollen betoniselle kiitoradalle. Muutamaa kuukautta aiemmin ennen meidän laskeutumistamme Korean Airlinesin Jumbo oli laskeutunut pitkäksi menneessä rullauksessa melkein South Super Highwaylle ja josta me onnellisina emme tienneet...
MIA:lle (Manila International Airport) laskeutuminen erosi aika paljon saapumisestani pari vuotta aiemmin Saudi Arabian itäprovinssin Dhahranin kansainväliselle kentälle,joka sijaitsi lähellä Al Khobarin rantakaupunkia ja aron keskellä. Lufthansan Jumbon laskutelineiden alla avautui silloin toisenlainen näkymä,missä öljyputkilinjojen välistä lähestyivvät laskeuduttaessa Dammamin ja Al Khobarin kaupunkien terrakotan väriset ja tasakattoiset savi- ja harkkotiilitalot,joidenka katoille valkokaapuiset miehet olivat polvistuneet aamurukouksiin pienille rukousmatoille päät karttalänttä eli Mekkaa kohden.
Kuningas Abdullah
ja Saudi Rialit
Saudian koneessa Manilaa lähestyessämme samanlaiset valkokaapuiset saudiherrasmiehet yksi toisensa perästä kävelivät saudirialeja ja petrodollareita pullottavat käsiveskat kainaloissa Jumbon takaosan latriineita kohden,palaamalla istuimiinsa mustat liituraitapuvut päällään.
Jumbon laskutelineiden renkaiden tussahtaessa tarmakille kabiinista kuului kova kättentaputus ja Mabuhay-toivotus (Tervetuloa) filipiinomatkustajien eli Saudista lomilla Filippiineille palaavien OFW-työmiesten (Overseas Foreign Workers) aplodeeratessa ja hurratessa kotiin paluusta ehjin nahoin ja lompakot täynnä petrodollareita.

MIA 1970-luvulla
MIA:n tulipalo 1972

1961 MIA:n alkuperäinen terminaali-
rakennus
MIA eli Manila International Airport seisoi harmaan ja modernina betonibunkkerina kiitoradan kyljessä.Alkuperäinen ja melko kaunis terminaalirakennus oltiin rakennettu 60-luvun taitteessa,mutta palanut osittain 1972,jolloin paikalle nousi 1981 suurempi harmaa betonibunkkerikolossi,joka kosteuden ja monsuunisateiden ansiosta oli jo silloin saanut päällensä vihertävän sammalturkin.
Silloin 1981 lentokenttärakennuksessa ei vielä ollut kaikille koneille tarpeeksi sisäänkäyntisiipiä eikä haitarituubeja,vaan matkustajat joutuivat monasti kävelemään yllättävässä kosteudessa koneesta terminaaliin kentän betonikantta pitkin,kuten myöhemmin kentän naapurissa sijaitsevalla Domestic Airportilla,kun matkasimme Philippine Airlinesin Trident Tristarilla Legaspi Cityyn ..
1980 Manila Domestic Airport
Näin mekin Torkkelin kanssa jaloittelimme Saudian Jumbon viileästä kabiinista ulos 36-asteiseen ja kosteaan ulkoilmaan käsibakaasit käsissä..
--Silityskuiva ilima täällä Manilassa..tai niinkun jossain huonosti lämmitetyssä savusaunassa !
Torkkeli lausahti haistellessaan Manilan saasteista ja kosteata ilmaa..
Manila Domestic Airportin matala terminaalirakennus sijaitsi kentän vastalaidalla.Manilan ensimmäinen kansainvälinen funkis- (Art Deco) lentokenttäterminaali nimeltään Nielson Airport Terminal ,joka valmistui 1937 ,taas sijaitsi aikoinaa nykyisessä Makatin bisnesskaupungissa Ayala Avenuen ja Paseo de Roxasin risteyksessä..

1946 Jai-Alai Building
Taft Avenuella

Nielson Terminaalirakennus
 2000-luvulla
Meitä suomalaisia maailmanmatkaajia Manilan vanha arkkitehtuuri ei paljoakaan silloin kiinnostanut,emmekä tosin tietäneetkään mitään kaupungin historiasta,saatika kulttuurista ennen japanilaista miehitystä 1942,jollon metropoli oli täynnään vanhoja espanjalaisia kolonistisia sekä amerikkalaistyylisiä Art Deco-rakennuksia. Sattumoisin vanhempana tutkittuani kaupungin historiaa tajusin,miten komeita ja ajalle tyypillisiä mm.Taft Avenuen varrella sijainnut ja 60-luvulla purettu Art Deco-tyylinen Jai-Alai Building eli


Roosevelt Club
entinen Welton Becketin suunnittelema Roosevelt Club ja Nielson Airport Terminal näyttivät.
Meillä Torkkelin kanssa oli kova kiire päästä tullitarkastuksesta ohi ja buukata itsemme Manila Garden-hotelliin Makati Cityssä...ja nauttimaan ensimmäiset kylmät San Miguel-oluet huuhdellaksemme Saudin aropölyt kurkuistamme alas.
Päästyämme terminaalirakennukseen sisään sieraimiimme iski ummehtunut ja homeinen sisäilma,koska kuulema taas kerran rakennuksen ilmastointi ei pelannut.
Sisäänkäyntiaulassa meitä tervehti barong tagalog-paitainen kitarakvartetti,joka soitti tervetuliaisiksi meille vanhoja filippiiniäisiä kundiman-rakkauslauluja sorean ja kurvikkaan filipinan kukittaessa meidät huumaavan tuoksuisin Sampaguitalein,jonka vastineeksi jouduimme pistämään kitaristin ojennettuun Panamahattuun dollarin setelin tai kaksi..
--Mabuhay!!!----Tervetuloa seisoi käytävän poikki pingoitetussa valkoisessa lakanassa isoin punaisin kirjaimin..
--Welcome to the Philippines!...Pearl of Orient!
                                                           Manila by Hotdogs

Terminaalin pääaulassa matkabakaasiemme lopulta rullattua ulos karusellista jouduimme maksamaan 5 dollaria kärryistä,jotka yleensä muissa kansainvälisissä teminaaleissa olivat ilmaisia.
MIA:n bakaasikärryt lisäksi näyttivät jossain pihaverstaissa tehdyiltä ja agraarisilta kulmarautateoksilta,joidenka pyörät vinkuivat sekä pyörivät holtittomasti joka suuntaan..
Karusellilla laukkujaan odottelevat filippiinot toivottivat meille tervetuloa maahan meille kärryjen maksusta..että Welcome to the Philippines..Instant Kwarta everywhere!(..instanrahastusta kaikkialla)


 
                                                                             

jatkuu...Manilasta Makatiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti