 |
| Baddingin Paratiisi |
En tosiaankaan tietänyt Baddingin Oravan Ollista...kumma kun kaks taiteilijaa funtsii samoja
Juha
PUUPULPETTI JA PUUHELLA
Aamuvarhaisella kello neljä puukaminan kyljen viiletessä Olli heräsi nenän kiprirsykseen ikään kuin olisi nukkunut taivasalla.
Illalla hän pani nukkumaan vaatteet päällään reissusta väsyneenä ristimällä sormensa karjalaiseen Isä Meidän-rukoukseen.pääsemällä vain alkuun...Tuatto meiän...kun nukahti.
Hän ei tuntenut kylmyyttä eikä nälkää unimaailmassaan hokemalla Jouluaatto-tarinan Saiturin sanoja...ettei koskaan ollut niin kylmää,että viluttaisi eikä koskaan sellaista hellettä,että hikoiluttaisi.
Ollia oli harmittanut unohdettuaan Charles Dickensin Jouluaatto-kirjan Kivennavan Jäppilään lähtökiireissään.Vuonna 1932 painettu Kariston kirja oli jo selästään auennut ahkerasta lukemisesta.
Salli-rouva oli kieltänyt panemasta klapeja kaminaan,koska se lämmitettäisiin uudelleen vasta koulun jälkeen.
Poika hiipi pimeässä alakertaan keittiöön pesemään kasvonsa kylmävesikraanan alla rouvan jo pannessa puita hellanpesään.
Salli-täti oli heittänyt hänelle kovan pellavakäsipyyhkeen,jonka mankeloidut kovat vekit raapivat kasvot melkein verinahalle.
Aamupalaksi täti oli keittänyt laihaa kauravelliä ja ruisleipäviipaleen ilman voita.
Kolisteltuaan verannan komerossa täti heitti Ollille kylmän koulurepun,joka oli kuulunut Paajasten pojalle. Vaaleanvhreä pressureppu haisi eltaantuneelle maidolle ja sen pohjalla oli harmaantuneita maitopullon pohjan jälkiä.
Paajasen Anssi tädin kertoman mukaan oltiin kutsuttu liikekannallepanon aikana Turkuun rannikkopatteriston esikuntaan Linnankadulle sotilasvirkamieheksi. Anssi oli valmistuttuaan yliopiston lakitieteellisestä työskennellyt eräässä lakiasiaintoimistossa juristina..
Reservin vänrikin arvoisena sotilasvirkamiehenä h'n hoiti patteriston lakiasioita.
Salli-täti oli ylpeä aikamiespoikansa menestyksestä lakkaamatta ylistellessään ainukaista poikaansa,että kuinka fiksu se oli.ollut jo alakoululaisena,.valmistellessaan eväitä Ollille kouluun lähtöön..
Voipaperiin oli käärittynä kaksi ruisleipäsiivua,jonka välistä pilkotti tummanpunaista hevosenlihaa ja paperinohut tahkojuustosiivu.
Pojan käteen täti pisti Vaakunaviinapullon täynnä vedellä jatkettua maitoa..
Olli uskoi päätyneensä naispuolisen Saiturin käskyläiseksi. .
Aamupimeässä puoli seitsemän nurkilla pari asteli portista ulos auraamattomalle Majavankadulle. Yöllä ioi satanut lunta ja keskikadun hangessa käveleminen oli raskasta edellä harppivan Salli-tädin perässä.
Tädin piti olla töissä seitsemältä Tehdaskadun Koulukalustolla ja Ollin uuden koulun ovet avattaisiin saman kadun varressa kahdeksalta,milloin pojan pitäisi hytistä pihalla pakkasripaskaa hyppien.
Puolijuoksussa hän yritti kiriä tädin perässä,joka ylävartaloaan nykien kuin porkkaaton hiihtäjä aurasi latua kohti pääkatua.
Peräkanaa nämä kipaisivat puolisen tusinaa korttelinväliä itäkauppalan siilankorvan pankkiportille,mistä täti oikaisi kauppatorin poikki ja kauppalantalon ohi Bruukinkadulle.
Toripuiston keskellä seisoi lumenpeittämä "Yhden sepän patsas" ikuisessa paatuneessa taontaiskussa alasimella olevaan hellarinkiin.Siitä kauppalkin oli saanutr nimensä.
 |
| Kolmen sepän autokolari Juhart |
Pirssimies Lundelin oli selvittänyt Ollille kauppalan perustamistaustasta,että tämä seppa Mauri tai oikealta nimeltään Mauritz Lagerkrantz oli kauppalan ensimmäinen kuuluisampi asukas syystä ,että tämän pajan palo poltti koko kauppapaikan keskustan.
Jokivarren pientä asutusta kutsuttiin silloin Brunåboksi joen ruskean veden takia.
Keväisten jäidenlähtöjen mylläköiden ansiosta brunnin väri pysyi likaisen ruskeana läpi vuoden.
Joen yläjuoksun penkoilta virtaan laski mukaan pelto-ojien laskuvedet,mitkä lannoitteista hapansivat veden uimakelvottomaksi,vaikka aina jokin onnellinen plumpsasi siihen viinan kanssa ja ilman.
Joki saikin kauppalan kastenimen mukaisen Hellajoki-nimen..
1900-luvun vaihteessa kauppalassa vaikutti maan suurin hellatehdas.
Seppä Mauritz Lagerkrantzin eli Mauri Laakson pojat olivat muuttaneet Turusta kauppalaan jatkamaan isänsä sepäntaitoja hellojen valmistuksessa.Maurin kaksoispojat Eemeli ja Juho Laakso perustivat liesipajan kauppalan Hermannin kortteliin 1880-luvulla ja vuosien varrella yritys laajeni tehtaaksi sekä 1920-luvulla korttelin kokoiseksi tehdaskompleksiksi
Kauppala oli vuosien kuluessa saanut uudet työnsankarinsa,hellanvalajat,koska liesissä käytettiin paljon valuosia.
Liesitehtaalla oli omat kasarminsakin työntekijöilleen lähellä Vähajokea.
Mauri Laakso alias Mauritz Lagerkrantz takoi silloisen Brunåbon pajassaan paikkakuntalaisille uuniarinoita ja kaminoita.
Tämän kerrottiin olleen aikamoisen palturinpuhujan ja jokainen tuore kisällinalku joutui harjoittelutyökseen hakemaan vajasta isännälle arinahöylän.
Moista kalua ei olla tähän päivään mennessä keksitty,mutta seppä sai sen hausta aina uuden pilkanaiheen.
Keksittyään vaimonsa painostuksesta pajassaan pienikokoisen ja omilla rautatassuillaan seisovan takorautapuulieden,minkä paremmissa malleissa oli paistouuni ja kuparipeltinen lämminvesisäiliö,yritys laajeni kauppatorin kyljessä kahteen piharakennukseen ja palkollisiksi otettiin kaksi sepänkisälliä.
Tarun mukaan lieden synty johtui siitä,kun sepän vaimo oli kyllästynyt köksäämään vanhan kuuppalieden alla,minkä kuumuudesta kesäisin joutui palenemaan pihalle tuulettumaan.
Nalkutuksen voimalla on maailmassa tehty monta suurta keksintöä.
Seppä oli alkujuuriltaan turkulainen ja tuliaiskisi toi silloisesta pääkaupungista paloaatteen enemmän pyromaanisemmassa muodossa.
Se palo oli ollut täysin sepän syytä,koska yhtenä helteisenä suvipäivänä arinaansa ranstakoidessaan kipinöitä oli lentänyt rutikuivan pärekaton kattotuolien väliin,jolloin paja lehahti tuleen yhdessä kohauksessa.Tuuli oli puhaltanut itään päin ja liekit nuolivat ensiksi naapurin nahkuri Lundgrenin värjäämön kattoa.Nahkurin porsaat kiljuen muuttuivat varraspossuiksi eikä paikalle saapunut brankkoorin hevosvetoinen ja mieskäyttöinen pruuttapumppu pystynyt imemään tarpeeksi kuravellistä jokivettä sammutukseen.
Lyhyessä ajassa koko kauppapaikka roihui ilmitulessa.
Keskusta jälleenrakennettiin muutamassa vuodessa sepän muuttaessa takaisin Turkuun.
Kauppalan tittelin kauppapaikka sai tsaarinvallan edustajan, kenraalikuvernöörin päätöksellä vuonna 1835.
Palon jälkeen sepän alasimelta oli löytynyt mustunut hellanrengas...hellarinki,joka tulisi kylästä kauppalaksi kasvaneen paikkakunnan nimeksi.Seppä asettui Turun Nummenbakalle ja fennomaanien vainoamana muutti nimensä Mauri Laakoksi.
Kauppalaan oli syntynyt vuosisadan vaihteessa muutakin teollisuutta,josta makjapruukitehdas eli sokeritehdas oli läänin suurimpia teollisuuslaitoksia.
Paikkakunnan tehtaat olivat keskittyneet kauppalantalolta lähtevälle Bruukinkadulle,jonka alkupäässä sijaitsi Myllynkivitiehdas.Ehkä siinä alunperin valmistettiin myllynkiviä,mutta 30-luvulla siinä pykättiin keittiökaappeja.Kauppalan keskustan teollisuus näytti olevan kovin kyökkikeskeista,mutta kun matkattiin 30-luvulla betonoitua autobaanaa rautatien tasoristeyksen yli,niin ensimmäisenä.. niin alakoulun ainekirjoituksen aasinsillan mukaisesti...sähkötehtaan piippu pisti silmään .Laitoksessa valmistettiin sähköalan tuotteita.
Pikkupojat kurkkivat sähkötehtaan ikkunoista sisään hitsauskoneiden välkettä ihmetellen,että noinko sitä sähköä tehdään.
Tehtaan jälkeen avautui laaja koulukalustetehtaan alue,missä Suomen koulunuorisolle valmistettiin epämukavia puupulpetteja,karttakeppejä,liitutauluja ja höyläpenkkejä,jotka edesauttoivat maan lapsia tulemaan suoraselkäisiksi ja uutteriksi kansalaisiksi.Tehtaan valmistamat puolapuut,hevoset ja rekkitangot trimmasivat lapsista jänteviä ja sitkeitä maanpuolustajia ja lottia aidossa tahkopihkalalaisessa kehonjalostushengessä..
Lauri Tahko Pihkala oli remontoimassa suomalaista liikuntaa jopa kouluissa pelkäämäällä,että suomalaisten yleiskunto rappeutuisi.Hänen sanojensa mukaan suomalaisten ainoat liikuntallajit ovat ruumisarkussa makaaminen ja kynttilään puhaltaminen.
Suomen kansallisena liikunnan unilukkarina hän oli tuonut jenkeistä maahan pesäpallon,mikä korvasi vanhan salamapallon ja kehoittanut kansalaisia harrastamaan myös suksijuoksua (hiihtoa) sekä istumajuoksua (pyöräilyä).
Hän oli kommentoinutkin,että jos osaa tanssia illasta aamuun,niin pystyy hiihtämään aamusta iltaan.
Urheilu Pihkalan mielestä kuvasi alkeellista taistelutoiminnan harjoittelua sekä miellyttävää militarismia,missä ponnistuksen ilolla saavutetaan määränpää..
Kelloja kilkuttavan tasokäytävän kohdalla Salli-täti pysähtyi,koska Helsinkiin päin kolkuttava tavarajuna hitaasti puhisi ohi.
Kassikättään heilauttamalla kuin ryhmänjohtaja hän kehoitti perässä kirivää Ollia seuraamaan perässään ratakiskojen yli.
Sähkötehtaalta viiden minuutin kahlaamisen jälkeen rouva pysähtyi viittoilemaan ja Ollin saavuttua perässä paikalle lausui lumisen huivinsa alta:
--Tos seissoo sun alakoulus!
--Jää pihal venttama kun alaluaka opettajatar Somala kuttuu luakas sissä!
--Mu, tyäpaik os toss melkke vastpaualel koulukalustetehtta konttoris,mitä mää siivoon.
--Ihka varmast siin pulpetis,mihis sää istu o puukanne nurjal pualell polttomerkattu meiti virma nimi.
--Ja marssi site koulu jälkke suaraa kotio,mis sää panes vinttikamari kaminaa tule.
--Älä hukkaa kaulasas inkanauhas roikkuvaa avaintas,muutes saas seist hankes parise tunttii,kummää ole lakassu tehttaa sali sahanporost ja höylälastuist!
--Ajankuluks sää voisi kolata karu ja saunapolu auk lumest puhttaks
--Onks asja klaari!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti