Romutarhojen ruosteista kultaa.Vanhan roddarin muistelmat.3.POR KILO..kilohintaan..

1949 US Armyn ylijäämäjeeppejä
Filippiineillä

PNR:n terminaali Manilassa

Filippiineillä ollaan aina arvostettu vanha rautaromua.
Jopa maan kansallisen rautatieyhtiön PNR:n (Philippine National Railroad) Manila-Laguna paikallisjunaraide on kysyttyä tavaraa.Iltaisin.kun junaliikenne on pysähtynyt yöksi,radanvarren slummiasukkaat irroittelevat kiskoja,jotka päätyvät paikalliselle romukauppiaalle POR KILO eli kilohintaan.
Manilassa valitetaan aina kuoppaisista ja monsuunisateiden syömistä kaduista sekä valtateistä,jotka voivat muodostua hengenvaarallisiksi,jota lisää vielä varastetut valurautaiset viemärikannet--POR KILO..
Filippiinot ovat aina olleet oivallisia vanhan tavaran keräilijöitä sekä niiden uusiokäyttäjiä.
Mm. Jeepney oli heidän keksintönsä joukkoliikennekalustopulaan amerikkalaisten jättäessä II maailmansodan jälkeen suuren sotajeeppikalustonsa Clarkin lentotukikohtaan sekä Subicin laivastotukikohtaan lahjaksi filippiinoille.Näin presidentti Dwight "Ike" Eisenhowerkin oli sanonut,että Jeep oli suurin Amerikan lahja Filippiineille,

1946 Early Jeepney

Näistä ylijäämäjeepeistä syntyikin kyläpeltiseppien käsistä ensimmäiset Hurricane-neloskoneiset ja bensiinikäyttöiset Töpöhäntä-Jeepneyt,jotka puolenvuosisadan kuluttua olivat mutatuoineet pitkiksi rosteripeltisiksi Jumbo-Isuzu Diesel-Jeepneyksi,joista yksikään maan hallitus ei ole päässyt eroon joukkoliikennekaluston uusimisessa.
Manila sai lisäksi 80-luvulla uuden ongelman joukkoliikennekalustonsa uusimisessa,kun kongressissa ja senaatissa hyväksyttiin bussikalustopulaan uittaa Etelä-Koreasta ja Japanista vanhaa bussikantaa,jota kansan suusssa ilkuttiin Kenji-busseiksi. Moni Manilasta Lagunaan matkustava sai yhä lukea japanilaisista bussien reittikilvistä,että Numero 13 Hino-bussi oli alunperin kulkenut Tokion ja Kioton väliä..

Pitempiakselivälinen jeepney-taideteos

Vanha japanilainen Hino Turbodiesel "Kenji"-bussi

Nämä japanilaiset Kenji-bussit vielä olivat varustettuina oikeanpuolisilla ohjauksilla,aiheuttamalla uhkarohkeissa ohituksissa suurta turmaa ja surua satojen ihmishenkien menetyksellä.
Samoin niitä vanhoja japanilaisia Fuso- ja Hino-kuorma-autoja uitettiin tuhansia kappaleita satamakonttikuljetuksiin oikeanpuolisin ohjauksin.kunnes oikein lailla piti kieltää niiden maahantuonti.
Se sitten synnyttikin uuden autoverstasbuumin lain kiertämiseksi Subicin vapaasatama-alueella.missä ohjauslaitteita muutettiin vasemmalle puolelle oikein urakalla.
Bussien ja kuormureiden lisäksi tuhannet Mitsubishi Pajerot,Nissan Patrolit sekä Toyota Land-Cruiserit saivat vasemmanpuoliset ratit sekä polkimet uusin vasenkätisin kojetauluin verstaskonversoinneissa.

Manilalainen työntökärry

Metro Manilassa autolla liikkuva tapaa päivittäin sadoittain miehiä,naisia ja lapsia aisoissa työntämässä puisia työntökärryjä,joihin varakkaampien asukkaiden poisheitetty ja kerätty muovi-sanomalehti- lumppu- ja rautajäte kulkee läheiseen korttelin kierrätyskeskukseen.
Varsinaisia rautaromutarhoja Manilasta ei monikaan tapaa kuin metropoliksen ulkoalueilla,koska kaikki romujäte kadunvarsilta kaikkoaa köyhemmän kansanosan uusiokäyttöön.
Kysytyimpiä artikkeleja ovat taifuunien tuuleen paiskomat aaltopeltilevyt sekä narrapuiset  sekä cocolumber-(kookospalmupuu) kakkoskakkoset,joita yleensä käytetään shantytown-mökkien runkomateriaaleiksi sekä katteiksi .

Taifuunin tekemä aaltopeltiromis

Itse omasta kokemuksestani en ole vaivannut fyysistä voimaani yhdenkääm narrapuisen kakkoskakkosen naulaamiseen,koska sen läpi ei saa vasaralla iskettyä puolitoistatuumaista rautanaulaa ilman kannan kontkaamista eli vääntymistä.Ainoana keinona on ollut aluksi ennen vasarointia reiän poraaminen narrapuuhun,johon myös yleensä ohut poranterä katkeaa,puun savutessa kuin Mindanaon saaren negritoalkuasukkaiden antiikkisissa tulentekoyrityksissä ennen tulitikun keksimistä.
Cocolumber on taas höylättynäkin niin karvaista ja huokoista materiaalia,että naula sujahtaa iskusta sen läpi,häviämällä kiinnitettävvän puuhun kiinni.Kookospalmu ei oikeastaan ole mikään puu,vaan kasvi,joka rungossaan säilyttää satoja litroja vettä.

1970-lukuinen Ford Fiera-mainos

Laituripyykkäri
Juhart

Paranaque Cityn Molave Parkin asuinalueella melkein naapurissani asusti eräs perhe harkkotiilimuurin sisäisellä compoundilla.Perheen isä ajoi ammatikseen kutsufirman renkinä vanhalla ja rämisevällä Ford Fiera-avolavalla pöytiä ja tuoleja sekä ilmapalloja kaikkiin mahdollisiin filippiinokutsuihin sekä fiestoihin.Perhe asui tällä katetulla avovarastocompoundilla melko primitiivisesti oikeata maalaiselämää keskellä Manilan metropoliksen kiihkeätä elämää.missä herättiin aamuaskareisiin neljältä kukonkieuntaan,rouvan syöttäessä porsaat ja kanat sekä lapset..ennen kouluun lähtöä.
Lasten koulu-univormut kiilsivät pyykkinarulla Tide-saippuatangolla pestynä puhtautta aamuauringossa,jonka säteet pääsivät sisään compoundille tuuheiden palmuonoksien välistä,

Filippiniläinen Ulin- (puuhiili) hella

Aamiaisriisin rouva oli köksännyt puuhiilitulella valurautakattilassa.Samalla tulella hän oli kuumentanut raskaan valurautaisen silitysraudan,jonka sisällä hehkuivat puuhiilikekäleet. Lasten valkoiset kouluasupaidat rouva silitti narrapuisen istuinpenkin päällä pirskuttamalla suustaan tynnyrivettä silityksen kosteuttamiseksi...
Lapset toimittivat aamupesunsa varastorakennuksen nurkalla sadevesitynnöristä vettä kippaamalla päälleensä muovisella Tabo-kauhalla.Sama Tide-pyykinpesusaippuatanko kelpasi lastenkin pesuun.

Polku-trike

Lasten lähdettyä kouluun prässätyissä ja puhtaissa koulu-univormuissa ja mustaksi plankatuissa kengissään rouva kävi vielä helssaamassa aamun ensimmäiselle kutsukalustekeikalle lähtevää miestään,joka oli pinonnut putkirautaiset ja vanerikatteiset kalusteet Fieran lavalle.Aamuneljältä täytetyt värikkäät ilmapallot kuorman päällä hävisivätkin pian Fieran dieselin sinisessä savussa asuinalueen vartiokopin kulman taakse,jolloin rouva työnsi varaston nurkalta avonaiselle portille kolmipyöräisen sivuvaunupolkupyörän eli polku-triken.
Sivuvaunuun hän kantoi vanhan pyöreäkehyksisen viisarivaa'an,vasaran sekä muovinarukerän.
Suljettuaan compoundin korkeat ja sinkkipellitetyt ovet rouva ryhtyi polkemaan ylös Molave Avenueta mäen päälle. Ohittaessaan kadunvarsitaloja hän huusi " Tao Po..,diyario,kahoy...!"(Onko ketään kotona..sanomalehtiä,puutavaraa,,,!),
Useista talojen autotalleista kadulle ilmestyi univormuisia sisäkköjä käsissään sanomalehtipinkkoja,vanhoja vaatteita,muovipulloja ja -astioita,rikkonaisia lastenpyöriä,kattiloita ja pannuja sekä puisia rakennusjätteitä.
Sanomalehdet,muovit ja rautaromun hän punnitsi vaa'assa kertomalla sisäköille päivän kilohinnan..POR KILO..sisäköiden juostessa sisään kertomaan talojen emännille hinnoista..

Usean vuoden päästä asuttuani tällä asuinalueella kuulin,että rouva oli kouluttanut tällä romunkeruulla lapset yliopistodiploomehin saakka.

Hyljättyjä Holden Torana-romuja Manilassa

1980-luvulla en tavannut lähistön kadunvarsilta yhtään hyljättyä autonromua...tai oikeastaan yhden asuinalueeni lähistöllä Kalayyan Villagessa eli opettajielle tarkoitetussa kylässä.Sekin autonromu oli kaluttu irti kaikesta irrallisesta,mitä käsivoimin ja sivuvaunupyörällä pystyi kuljettamaan...
Auton jämät olivat 1963-mallisesta Mercedes-Benz 220S.stä.
Jos näin kadunvarsilla yhdenkin autovanhuksen,niin senkin avonaisen nokkapellin alla työskenteli joku remonttia tekemässä.Itselleni tuli mieleen muistista heti joku havannalainen sivukatu.missä kuubalaismekaanikot istuttivat itädieselejä vanhoihin jenkkiautojen konetiloihin.

Havannalaisen Plymourhin
kadunvarsikorjausta

Erona Havannan ja Manilan välillä oli,että Havannassa kaikenlainen ulkomainen autontuonti stoppasi 1960,jolloin Manilaan avautuivat uudet tuontimarkkinat Japanista.
Manilan vanhoihin jenkkiautoihin kelpasivat Isuzu-dieselit.
Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa olin maininnut,niin Manilan kaikki autovaraosaliikkeet olivat keskittyneet oman asuinalueeni lähistölle Pasay Cityn Evangelista-kadun ja Taft Avenuen väliin..
Kaupungin keskustaan kun ei saanut lupaa romutarhoille,niin autovaraosaliikkeet pystyttivät puotinsa kadunvarteen,jonka takaosissa aaltopeltikattojen alle varastoitiin kaikkea autoista kannibalisoituja auton osia akseleista ja moottoreista peltiosiin. Joku varaosaliike oli keskittynyt pelkästään sähköosiin,kuten yksi Taft Avenuena alkupäässä LRT:n (Light Rail Transit) junaradan betonipaalujen varjossa..jonka kadunvarsivaraston betonilattialta löysin Boschin starttimoottorinkin vanhaan W123-mersuuni.

Evangelistan japanilaista ylijäämä-
varaosaa kaupan

Pasayssa Taft Avenuen Rotondasta (liikenneympyrä) saattoi laskea melkein puolisensataa autojen sähköosien myyjää yhden korttelin matkalla Epifanio de los Santos Avenuella (EDSA) Makati Cityyn päin ajaessa,joissa useassa sai jopa käämitettyä ja korjattua vanhat starttimoottorit ja laturit odotellessa paikan päällä. Väliin mahtui muutama tusina autopeltikorjaamoa,erikoisvannemyymälää sekä automaalaamoa.
Evangelista ja sen poikkikadut tunnettiin myös vanhatavaraliikkeistään,joita kaikkia ei voi ihan kutsua antiikkiliikkeiksi,Joku myi vanhaa puutavaraa,toinen vanhoja vaatteita ja kolmas kirjoja sekä vanhoja amerikkalaisia aikakausilehtiä.Väliin mahtui myös huonekaluliikkeitä.

Jätepuusta valmistettu
ruokapöytäkaluste

Evangelista  Thrift Shop

Antiikkinarrapuuhuonekaluliikkeet sijaitsivat Makati Cityn businesskeskustassa.
Filippiinot ovat kekseliäitä myös ns. uusantiikkihuonekaluissa:
Eräs insinööri ryhtyi valmistamaan tasokkaita ja moderneja huonekaluja roska- ja jätepuupalosta,joidenka valmistukseen hän palkkasi työttömiä ja kadulla asuvia sekä rehabitoituja narkkareita.Yksikään entinen Istambay (Standby) ei enää halunnut takaisin kadulle päästyään oikeaan ammattiin sekä hyville palkoille..
Itse kokosin Evangelistan Thrift Shopeista melko mahtavan amerikkalaislehtikokoelman 1930-60-luvuilta National Geographicin keltakansista Life-aikakausilehtiin,joskin osa lehtien sivureunoista oli hapertunut ilmastosta sekä torakoiden leuoista.
Amerikkalaista kirjallisuutta ostin taasen Shoemart-tavaratalojen pohjakerrosten Booksale-myymälöistä.Osa näistä teoksista Booksale oli hankkinut mm. kalifornialaisista kirjastoista,osan amerikkalaisista kirjakaupoista.
--jatkuu..