Das beste oder nichts.Mersustoori.Vanhan roddarin muistelmat.3.Ulkomaan messet.

1976-85 MB W123

Vuoden 1980 lokakuussa odotin taksia Ruuhikoskenkadun Saloran kerrostalon ala-aulassa.
Olin lähtemässä Saudi Arabiaan etsimään itselleni elämäni uusia starttikaapeleita erämaan sannasta.
Kerrostalon pihalle kaarsi 5-sylinterinen Volvo 240 dieseltaksi,vaikka olin odotellut tavallista pirssitolpan MB 240d-mallia.
Kummatkin automallit aanailivat minulle tulevaisuudessa hankkimiani automerkkejä,joskin Volvoni tulisi olemaan Riyadhissa 1989 tavallinen 240DL-bensakoneella,mutta erikoisuutena,että auto oli valmistettu Kandan Halifaxin Volvo-tehtaalla.

1980 MB 200b W123
 Manilan tallissa

Mersu taasen tulisi olemaan minun ensimmäinen Stuttgartin tuote,1980-mallinen 200-bensamalli.koruton perusmalli,jota kutsuinkin Beirutin taksiksi..ja koottu Manilassa.
Kaksisataisen edellinen omistaja oli ollut paikallisen Mercedes-Benz-piirimyyjän Universal Motorsin omistajan rouvan privaattiauto,joka ylipainoisena oli jattänyt mahtavalla perällään M-Texiseen takapenkin vinyyliin ison kranaattikuopan.. 

Saudissa en kuvitellut koskaan ostavani mersua,koska jenkkiautokuumeviruksessani  päädyin ostamaan perätysten kaksi Cadillac Eldoradoa,yhden Dodge Magnum XE:n ja tuontiautoksi Citroen BX 16 TRS:n..
Firman autoina LWP Consortiumissa Riyadhissa ajelin Volvo 760GL:ää,Opel Senatoria ja MB 280S:ää. Volvon kanssa minulla oli aina vaikeuksia,koska se keitti alituisessa 45-asteen erämaahelteessä. Volvon edustajan Zahid Tractorin Riyadhin korjaamolla sille oltiin tehty kallis kansiremontti eikä keittämisen syytä oltu löydetty,kunnes yksi suomalainen LWP:n Machine Poolin asentaja kertoi,että syynä oli ollut vain pikkuruinen jäähdyttimen viallinen sensori..joka vaihdettiin.
Mersua oltiin pidetty ns. saitti- eli työmaautona ja kontrahtini lopulla kysäisin esimieheltäni LWP:n omistajalta ,jos voisin ostaa auton yksityiskäyttööni.

Vanhojen mersujen yleinen kohtalo
Saudissa

Mersussa oli käytön jälkiä,istuimet likaisia ja tummanpronssinen maali haalistunut erämaan auringossa,mutta tekniikka siinä pelasi moitteettomasti hyvän huollon ansiosta.
Valitettavasti johtaja Reino Nurkalle oli luvannut minua ennen sen yhdelle libanolilaiselle firman expeditöörille,jolloin menetin tarjoukseni.
280 S-mallin luotettavuudesta minulle jäi kytemään jonkinlainen mersukuume.
LWP-kirjoituksessani olin muistellut firmani mersukokemuksia seuraavasti:

Olin kerran joutunut ostamaan johtaja Reino Nurkalle Riyadhin autosukilta melkein uuden nahkean Mersu 500 SEC- kupeenkin talvirenkain,koska auton oli ostanut Sveitsistä aiemmin eräs Saudi Arabian armeijan kenraali. Firman omistajohtaja kävi pari kertaa vuodessa Hesasta visiteeraamassa Riyadhin konttorilla..ja aina pyytämässä multa ekstraliksaa johonkin sen henkilökohtaiseen ostopälkähdykseen.

1987 MB 500 SEC

Jouduin ottamaan kassakaapista palkkoihin varaamani rahat ja vastustellessani dirikan temppua sain kuulla leukailua,että jossei rahoja löydy,niin finanssipäällikkö saa pakata laukkunsa himaan.
Ajoin dirikan firman saitti-MB 280 S:llä autosukille attashealaukku pullollaan rialeja ja viikon päästä mersu matkasi takaisin Saudian rahtijumbolla Sveitsiin samoin nastarenkain.Firman dirikalla oli oma paperiyhtiö Bernissä ja veroparatiisipankkitili Bermudassa..
Meillä oli melkoinen onni mersujen suhteen.
Firman sponsoriomistajana oli yksi saudiprinssi,joka joskus hyvän projektituloksen profiitin bonukseksi antoi firman manageriluokalle käyttöön ilmaiseksi upouusia mersuja.
Aina ei ollut hyviä kuukausimaksutuloksia korealaisten pääurakoitsijoiden siirrellessä Sveitsin pankkiin ministeriön jakamia progressimaksuja kasvamaan tileille korkoa.
Jouduin pakosta joskus ostamaan korealaisfirman projektipäällikölle huippuluokan golfmailasäkkejä ja maksamaan ekstrabaksiisia niiden pääkirjanpitäjälle,että allekirjoitettu shekki tuli käteen.Korrujohtajat olivat yhtä  korruptioituneita kuin filippiinot Manilassa,mutta kiinalaisten tavoin eivät näytelleet rolexejaan eikä mersujaan,vaan tsekkasivat aikaa rannecitizenistä ja ajelivat työmailleen konttorista Hyundai Ponyilla sekä Stellareilla.

1986 MB 300 SEL

Itsekin sain prinssin lahjana käyttööni uuden valkoisen MB 300 SEL:n takaikkunaverhoineen ja hakiessani rouvaa King Faisalin sairaalasta tuurin päätyttyä, sairaalan portinvartijat pistivät kättä lippaan kuin kuninkaallisille.
Samassa sairaalassa oli oikea kuninkaallinen sviitti kuningas Fahadille,joka silloin tällöin kävi korjauttamassa pumppuaan siellä.Rouvani paiski töitä silloin kardiologian erikoisairaanhoitajana  "post surgery"-sydänosastolla.
Omana pomonani oli firman toimitusjohtaja,pitkä vaaleanhuiskea hesalainen siviili-inssi,joka päiväateriakseen poltti puoli laatikkoa Prince Edward-sikareja,syömällä tumpit jälkisafkaksi vanilajäätelökulhollisen päälle. Sen mahakalut oli alinomaan solmussa kovasta duunipaineesta.
Se hankki itselleen uuden 1987 Jaguar XJ6:n kertomalla myyneensä Hesassa alta pois vanhan 1977-mallisen XJ6:n.

1986 Jaguar XJ6

Nykyään vanhasta 70-lukuisesta XJ6-Jaggesta saa maksaa Lontoossa tukun tuhansia puntia,kun 80-lukuisia XJ-kuutosia saa muutamalla sadalla punnalla.Kallein 1971-mallinen XJ6 täällä on Loordi Mountbattenin entinen Jagge,minkä nokkakoristeena on kultainen laivaston viestimies lippuineen kromisen jaguaarin sijasta..
Betonitehtaan konepuulille kerran tuotiin prinssin serkun musta Jaguar XJS V12,jota suomalaiset asentajat pitivät maailman pahimpana tapauksena koneen pikkuvikojenkin korjauksessa,koska puolet konehuoneen tilpehööreistä piti purkaa,jos halusi edes päästä starttimoottoriin käsiksi.

Abdullah--sauditaksikuski

LWP:tä ennen olin työskennellyt Jubailissa,Saudin itäprovinssissa suomalaisen maaurakoitsijan,oululaisen OMP:n vedenpudistamourakan varastosuperviisorina ja paikallisostajana 1980-1982.Se oli minun ensimmäinen urakkaduunini 20-vuotisen Saudikarriärini aikana.

Moni urakkatyömies hyvän palkan lisäksi piti tavoitteenaan ostaa kotiin vietäväksi dieselmersu.

Minä jouduin ostomiehenä duunaamaan niille mersun itäprovinssin diileriltä Juffalilta tilauksen Stuttgartiin kymmenisen dieselmersun maahantuonniksi.

Kirjoituksessani "Petrorialeja,Kuvaitin pakolaisia ja johtotähtiä" olen kuvannut tuontimersujen saapumista työmaalle seuraavasti:

"Saitilla jännitettiin ,kun Jubailin tieltä kuului diiselien kurnutusta,kromitähtien välkkyessä erämaaauringon kilossa.

10 auton mersukolonna parkkeerasi saittiportakabiinin eteen.

Näky oli kuin helsinkiläisellä taksitolpalla.

Insinöörit,rakennusmestarit sekä filippiinotyömiehet ympäröivät pian autot,kuin aikoinaan oltiin nähty suomalaisturistien 60-luvun alkupuolella vieraillessa omilla mersuillaan Leningradin Nevski Prospektilla.

Katselmuksesta rauhoitettuina ja osaksi kateellisina standbyporukka painui työmaalle haaveilemaan omista tuontiautoistaan."

Pioneer Kex M900

"Viikolla alkoi uudenlainen ruljanssi,kun nakumersujen omistajat ryhtyivät irroittelemaan kojetauluista alkuperäisiä Beckerin ja Philipsin radionauhureita ja asentamaan tilalle Pioneerin.Alpinen ja Nakamichin vastaavia ekvalisaattoreineen ja kaukosäätökapuloineen.

Uudet vanhat stereot lahjoitettiin filippiinoille samoin kuin vanhemmat japanilaiset Toyota Hiluxit.

Suomalainen urakkamies ajoi vain mersulla työmaalle.

1976 Toyota Corolla

Filippiinot saivat täten hyvän pesämunan stereoista kotilomilleen kokoviikkoisen barriofiestan juhlintaan tai käsirahan käytettyyn Toyota Corollaan..ehkä vanhaan matkustajajeepneyhin,jolloin pääsisi makroskaalassa oman bisneksensä herraksi."

Projektin rantasalmelaisella pikkutimpurillakin oli allaan upouusi 240d.

Kaverit ilveilivät hänelle,miten hän Rantasalmella sitten uskaltaisi ajaa saksalaisella johtotähdellä rakennustyömaan parkkilueelle,Moskvitshien ja Ladojen seuraan ilman turpiin saamista rakennusväen ammattiliiton vasemmistolaisilta jäseniltä..."

Suomalainen Union-työmaa 1959.
3 Skoda 1200:a ja yksi Simca Aronde

"Pikkutimpuri oli vastannut,että mersu olikin tarkoitettu vain mimmikoslaksi sekä puolihuolimattomien tyttärien haarojen avaamiseksi.

Työmaalle hän ajaisi vain fillarilla..

Hän oli luonteeltaan myös oikea perussuomalainen lumikupuli eli Saudissa työskentelevä siirtotyöläinen,jonka menyyn kuului vain suomalainen koti- ja baariruoka lihapullin,nakkimuusein sekä läskisoosein.

Bechtelin Camp 13:ssa,missä aluksi asuimme portakabiinimajoituksessa oli oma amerikkalaismallinen komissaari sekä ruokala.

Komissaarikaupasta sai tölkitettyä kansanravintoa iltapikkunälkään,pikkutimpurin tutkiessa tarkkaan kunkin tölkin teksteistä valmistusmaan ennen ostoskoriin panemista.

Oikealla puolella campin ruokalassa suomalaiset farkuissaan ahmivat haarukalla ja veitsellä nakkeja muusilla maitolasit kyytipoikinaan.Vasemmalla puolella pakistaanipojat löysissä muslimipöksyissään ahmivat tulista curry chicken tikkaa ja massalariisiä sormillaan..vesilasilasit kyytipoikina.
Pikkutimpuri kertoi syövänsä vain sellaista campin komissaarista ostamaansa kaupparuokaa,jota ei olla tehty etelämpänä kuin purkin etiketttiin painettu... Made in Italy."

W123
by Juhart

jatkuu....saudimersuhistoriaa..