 |
| 276 bussi ja kuljettajan kopin edessä Oyster-kortti skanneri |
Nykyään matkustaessani itälontoolaisissa busseissa tapaan paljon erilaisia kuljettajia.
Niitä löytyy täällä kaikenlaisista kansanluokista,roduista sekä uskonnoista.
Cockneylontoolaisten lisäksi kuskeina on turbaanipäisiä ja verkkopartaisia sikhejä,kissankuppikalottisia ja käkkäräpartaisia bengaleja,kiinalaisia,filippiinoja,jamaicalaisia rastapäitä ja jopa sieviä somalileidejä sekä isokokoisia nigerialaismatameja.
Yleisimmin kuskit ovat palveluintoisia ja ystävällisisä,mutta joukkoon mahtuu vain eteensä ja sivupeiliin tiiraavia sekä mykkiä yksilöitä,jotka eivät koskaan tervehdi matkustajia..ja jos matkustajat tervehtivät..eivät saa minkäänlaista vastausta...
Mykkäkoulunsa ne korvaavat intercomilmoituksilla..."Please move backwards on the Aisle"...Please give Space for Wheelchair Users!"
Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani muistan enimmäkseen lupsakkaat onnikkakuskit,mutta kyllä joukkoon on osunut äkäisiäkin tyyppejä.
Kaikki eivät sovi linja-autokuskeiksi..vaikka ammattikortti on taittunut ja pehkautunut pussihousujen takataskun lompakossa vuosikymmenten ajossa peräkaaren muotoiseksi.
Saloran televisiotehtaan lähettämöstä nokkamiehenä löytyi yksi sanavalmis ja vilkas entinen Werneri Kosken bussikuski ja toinen entinen Pekka Laineen Liikenteen kuski johtajien privaattilimusiinikuskina,joka tupakkalakossaan pureskeli pari askia Sisu-pastelleja.
Werner Kosken kuljettaja lähettämön tupakkahuoneessa päätyi yleensä muistelemaan entistä ammattiaan kaiholla.
Kapakkakoulusta know-how-mieheksi-stoorissani olen kuvaillut televisiotehtaan lähettämön esimiehen vitsailua omasta onnikkakuskiurastaan näin.
 |
| Werner Kosken busseja Raatalan tallilla 60-luvulla |
Lähettämön esimies oli entinen Werner Kosken onnikkakuski,joka piti parempana väliajoin istua lähettämössä sijaitsevassa kuljettajien kopissa muistelemassa entisiä ajojaan.Firman kuorma- ja pakettiautokuskit sekä johdon privaattikuskit yleensä istuskelivat ajojensa välissä siinä kahvilla sekä tupakalla.Siniunivormuisia privaatikuskeja oli kolme kappaletta päivystyksessä,joista vanhempi kokkilalainen ja hopeatukkainen Veikko tuli tutuksi Jussille hervottomasta huumoristaan,jota latautui ulos Sisu-pastillin jauhamisen välistä.
Veikko ilmeisesti tappoi tupakan käryä pastelleilla..
Useasti privaattikuskit myös istuivat kuljetuspäällikön kopissa,jonne varastopäällikkö Untokin poikkesi puhaltamaan vodkalaimihenkäyksiään. Kuljetuspäällikkö Saxelinin Olavi tunnettiin erikoisena keksijänä siviilissä,Jussin kerran käännettyä tälle paksun opuksen englannista suomeksi eksperimentaalipikkukoneen rakentamisesta.Saxelin oli asentanut lentokoneeseensa volkkarin moottorin,joka Kiikalan kentän yllä testilentäjän katsastuslennolla sammui kaasuttimen jäätyessä.
Kone osaksi tuhoutui pakkolaskussa,koelentäjän saatua vammoja.
Saxelin ei antanut periksi,vaan rakensi koneen uusiksi asentamalla kaasuttimen esilämmittäjän..
Eksperimentaali tuli lopulta hyväksyttyä lentokelpoiseksi.
Veikko ilmeisesti tappoi tupakan käryä pastelleilla..
Useasti privaattikuskit myös istuivat kuljetuspäällikön kopissa,jonne varastopäällikkö Untokin poikkesi puhaltamaan vodkalaimihenkäyksiään. Kuljetuspäällikkö Saxelinin Olavi tunnettiin erikoisena keksijänä siviilissä,Jussin kerran käännettyä tälle paksun opuksen englannista suomeksi eksperimentaalipikkukoneen rakentamisesta.Saxelin oli asentanut lentokoneeseensa volkkarin moottorin,joka Kiikalan kentän yllä testilentäjän katsastuslennolla sammui kaasuttimen jäätyessä.
Kone osaksi tuhoutui pakkolaskussa,koelentäjän saatua vammoja.
Saxelin ei antanut periksi,vaan rakensi koneen uusiksi asentamalla kaasuttimen esilämmittäjän..
Eksperimentaali tuli lopulta hyväksyttyä lentokelpoiseksi.
 |
| 1978 SSS.Saxelinin pienkoneen pakkolasku |
Hän yleensä kertoi kuskikokemuksiaan Werner Kosken onnikoissa teeveetehtaan kuljettajille sekä kahvitauoilla kopissa lorviville pakkaamon miehille.
Kerran Ankkalinnan teleksin upean sihteerin Sirpan astuessa sisään johtajien ajomääräysnippu punakyntisessä kädessään, onnikkakuskin piti jostain yllytyksestä kertoa tapauksesta eräästä naikkosesta,jolla ei sattunut olemaan lippurahaa Halikosta Turkuun.
Onnikkamiehethän tunnettiin melkoisina naistenmiehinä,jotka leventelivät muille valloituksistaan eikä kyseinen Kosken kuskikaan ollut poikkeus kertoessaan,että "sellaisessa kuskinpenkin nuljutuksessa tulee pakostakin kiimaiseksi".
Kosken bussikuski kertoi:
Onnikkamiehethän tunnettiin melkoisina naistenmiehinä,jotka leventelivät muille valloituksistaan eikä kyseinen Kosken kuskikaan ollut poikkeus kertoessaan,että "sellaisessa kuskinpenkin nuljutuksessa tulee pakostakin kiimaiseksi".
--No,mul ei olnu rahastajaa,koska Kosken Werner oli nuuka mies.
Kerran mää olin vanhalt Turuntieltl jo saapumas Piispanristil.... ja .mää olin jo tiputtanu kaikki matkustajat poijes matkal.
Onnikas ol jäljel yksi tytönhupakko takapenkil istumas.Kun me olttiin jo saapumas Kupittal,tää nainen tuli istumaan piippuhyllylt rahastajan pukil juttelemaan mun kanssa.
Se valitteli ettei sillä olnu lippurahaa,mutta vois niinkun maksaa matkan luonnossa Turun linjuriaseman takana bussien parkis.
Mää katselin sitä nilkoist ylöskäsin pläsiin ja vastasin ,ettei mulla ole noin isosta antaa takasin vaihtorahaa!
Hetkaus sai sihteeri Sirpan poskipunan tummumaan yrittäessään vielä naurahtaa punasuullaan kuskien mukana.
 |
| Werner Kosken häkäpönttöonnikka 40-luvulta |
Onnikkakuski sai siitä vettä vitsimyllynsä,jatkamalla toisella ’tositapauksella ’:
--Joo,sitten kerran...se oli niitä aikoja kun Werneril oli vielä rahastaflikoi palkkalistoil.....
Mää olin parkkeerannu onnikan kaupungin jokirannan lehmusten alle siin' nykyisen uuren kirjaston kulmal.
Mää oli lämmittänny sitä rahastajaflikkaa tupakkiosaston takapenkil ja päässy oikke tosihommiin.
Kun mää olin temput tehnyt,flikan pitäes silmiäs vielä kiinni ja pirättäess henkitystäs,mää heitin laratun Venus-kortongin avonaisest kattoluukus ulos.
Joelt päin lensi yks tiira kohral,ottamall lennost kummin nokkasas...huutamal perään,että ...krääääää.
Se oli ainoo onnenhuuto koko aktin päätteeks!
Salosta Halikkoon (Sirkkula-Halikko) kulki yleensä kauppatorin kautta Rakisaarten omistama Salon Paikallisliikenteen onnikka,mutta linja-asemalta lähti myös Halikon piirisairaalan oma bussi,joka liikennöi Salon ja Märynummen väliä.Piirisairaalan vanha kuljettaja oli lajissaan myös oma erikoisuutensa.
On the Buses-stoorissani kuvailin tätä eksentristä kuskia näin:
Britanniassa 50-luvun O-sarjan Bedfordit olivat suosittuja linja-autoja,etenkin maaseudulla.
Tammikuisessa sateenpiiskauksessa ja hämärässä Firstin no 25 Ildfordista Oxford Circusiin kulkevan bussin ikkunat sumentuivat ihmisten hengityksestä ja ruumiinlämmöstä.
Samassa On the Buses-stoorissani olin jatkanut bussinostalgiaani näin:
On the Buses-stoorissani kuvailin tätä eksentristä kuskia näin:
Britanniassa 50-luvun O-sarjan Bedfordit olivat suosittuja linja-autoja,etenkin maaseudulla.
Kotikauppalassa oli vielä 60-luvun alkuun saakka yksi samantapainen "nokkapettertibussi",mikä ajoi linja-autoasemalta Märynummen mielisairaalan linjaa.
Bussi oli mielisairaalan oma bussi,joka kaksivärisenä,tummanpunaisella alaosallaan ja tummanruskealla katollaan poikkesi aseman muista maantienharmaista onnikoista.
Vainiolla ja Werner Koskella oli sellaisia rotanvärisiä onnikoita.
 |
| Salon linja-autoasema 1956.Märynummen "Nokkapetterionnikka" oikealla. Juhart 2009.digiartkollaashi |
 |
| Bedford OB-bussi.Southern Vectis |
Palatessaan Stratfordista ostoksilta Jussi istui ostoskärrynsä kanssa bussin alakerran taittopenkillä lastenvaunu- ja pyörätuolinurkassa lähellä keskiovea,vaimon lukiessa viimeisiä julkkisjuoruja vastapenkillä Hello-lehdestä.
Jussi otti kassistaan käteensä WH Smithin kirjakaupasta ostamansa Bus & Goach Preservation-lehden,minkä kannessa komeili keltavihreä ja entisöity 1948-mallinen Bedford OB-linjuri.
 |
| Onnikka ja Dauphine rospuuttokelissä Buy juhart |
Jussi katseli lehden selailun välissä ikkunasta ulos hätkähtämällä,että ikkunasta katsoi häntä vastaan peilikuvana pappilan pikku-Jussi valkeassa otsatukassa.
Ulkona Jussi näki vesisateen sijasta tiheää lumipyryä ja korkeita lumivalleja tienvarressa.
Hän istui pastorskaäitinsä vieressä.
Äiti oli ottanut hänen mukaansa vierailulle Halikon ruustinnaa tapaamaan.
Ruustinna oli äidin tuttuja Iisalmen kouluajoilta.
Mielisairaalan Bedford-bussin lämmityslaite puhalsi laiskasti kaksiosaisen etuikkunan kurkkuputkien suulakkeista,aukaisemalla kaksi pientä reikää tuulilasiin,sairaalan vanhan kuljettajan tiiraillessa maantielle,minkä lumipyry oli muuttanut wendelimäiseksi joulukorttimaisemaksi.
Lumipyry oli imaissut onnikan valokiilatkin.
Yhtäkkiä kuljettaja jarrutti pysäyttämällä onnikan, avaamalla ovikammen linkkukahvasta taitto-oven ammolleen.
Kuljettaja odotteli kymmenisen minuuttia näkemänsä kättään heiluttavan matkustajan astumista sisään.
Lunta alkoi kasaantua rapuille onnikan sisäilman jäähdyttyä ulkolämpötilan tasalle.
Ketään ei tullut sisään,jolloin kuski sulki oven ja kirosi:
--Perkkala...se olki vain TVH:n havune aurausmekki,mikä tuuless heilutt oksijas!
 |
| 1948 Bedford OB-bussi.Uusikaupunki |
Jussi muisti toisen tarinan samasta mielisairaalan onnikkakuskista.
Kerran 50-luvun lopulla kuljettaja oli ajanut mielisairaalasta Salon linja-autoasemalle ja purkanut ihmislastin laiturille.
Kuljettaja katseli ratin ääressä sairaalan johtavan lääkärin lääkereseptiä Vanhasta Apteekista sekä perunatilausta Hotelli Salosta.
Ensimmäiseksi kuljettaja katsoi paremmaksi hakea johtavan lääkärin perunat hotellista.
Asemakadulla hän peruutti Bedfordinsa kadun poikki onnikan perän osoittaessa jalkakäytvän vieressä hotellin pääovea..
Kuljettaja nousi kuskinpukilta haitarijatsareissaan ja käveli tilauslappu kädessä hotellin kultakaluunaisen vahtimestarin luo.lausumalla:
--Mää tuli niinkus hakemaa sairaalan tohtorin perunoit!
--Montaks säkkii niit on?
Hän tarjosi perunatilauslapun portierille.
Kesti kymmenisen minuutti portierin pistäessä rovikon ranskanperunoita kuljettajan kouraan. |
| Lontoon bussikokoelmaani |
Memory Lane On Buses:
------------------------------------
50-luvulla Jussi oli kinunut isäänsä ostamaan Axelssonin talous-ja lelukaupasta metallisen Lontoon bussilelun.Se oli hinnaltaan halvempi kuin sini-hopea-valkoinen japanilainen Greyhound-bussilelu,minkä pelti-ikkunoissa istui maalattuja matkustajia.
Pöksytehtaan perillispojilla oli iso peltinen Greyhound-bussilelu,mikä oli saanut Jussin kademielelle.
Isä ei ostanut pojalleen bussilelua,valitellen kiireitään ja huushollin tiukkaa talousbudjettia.
Oikeasti pastori oli ollut säästämässä uuden mittapuvun ostoa varten..
 |
| Corgin GMC Scenicruiser Greyhound-bussi |
Vasta niin myöhään kuin vuonna 2003 ja melkein 50 vuoden päästä Jussi osti itselleen omilla rahoillaan Lontoon bussin muovimallin Whitechapelin bengalitorilta.
Bussin kylkimainoksessa seisoi "Buy British Toys".
Kärsikö papinpoika ankeasta lapsuudesta ja vähäisistä puuleluista?
No--ei aivan... Jussin ostaessa Suvannon lelukaupasta joulunalusviikoilla Airfixin pussitettuja muovisia kokoonpanoautomalleja ansioistaan Vähäsillan kukkakaupan tsupparina.
Lapsuutensa ja nuoruutensa ajan hän oli matkustanut onnikoissa.
Sodan kestäneet luiskanokkaiset Volvot ja pitkänokkaiset Sisut ajoivat kauppalasta maaseutulinjoja 50-luvun alussa.
Uudet Volvo-, Scania- ja Vanaja-bulldogonnikat hiljalleen syrjäyttivät pitkänokat 50-luvun loppuun mennessä.
 |
| Kokoamani AEC Routemaster puzzlebussi |
 |
| Someron Linjan Scania |
 |
| Salosta liikennöiviä nokkaonnikoita,Edessä Chevrolet 1948, sitten Sisu ja ilmeisesti 2 sodan palvellutta Volvoa. |
 |
| Volvo-bulldog.Särkisalon linja |
Silloisissa onnikoissa oli tunnelmaa,kuten eräässä sen ajan hitissä laulettiin.
Reino Helismaa osaltaan osasi kuvata ralleissaan muutakin sen ajan tunnelmaa,vaikka filmikriitikko Peter von Bagh tuomitsi senaikaiset Rovaniemen markkinat ja muut tukkijätkä- ja kullanhuuhtojafarssit alimmaksi rillumareikkulttuuriksi.
Ihmiset keskustelivat ja porisivat linjureissa päivän asioista,iloista sekä suruistaan vilkkaasti, kuljettajien ja rahastajien ollessa jopa ihmeen ystävällisiä ja kohteliaita.
2000-luvulla bussit oltiin valmistettu steriileiksi,joskin mukaviksi massakulkuvälineiksi pisteestä A pisteeseen B.
Rahastajien ammattikunta oli kadonnut jo kauan sitten unholaan. Salon linja-autoasema oltiin purettu jo aikoja sitten Matkahuollon rahtilaiturineen,millä leveäperäiset ja haitarijatsariset onnikkakuskit heittivät herjaa blondattujen rahastajattarien kanssa.
 |
| 50-luvun rahastajatyttö |
 |
| Huulenheittoa Salon linja-autoaseman rahtilaiturilla 1957. Juhart 2004 |
Nykyään vain linja-autokuljettaja rahastaa tai matkustajat leimaavat taikka skannaavat korttinsa.
Matkustajat istuvat nykyään joko tuppisuina omissa ajatuksissaan tai sitten puhuvat liiankin äänekkäästi kännyköihinsä.
Kännyköiden standardiringtoneja sekä peltistä gangstaräppiä kuulee jokaiselta penkkiriviltä.
 |
| 1960-luvun AEC Routemaster |
Lontoon busseissa matkaavat katselevat hermiittisinä peilikuviaan ikkunoista ikään kuin kysymällä "Mirror,Mirror on the Wall, who is the Fairest of them All?"
Lontoon bussinkuljettajat harvoin tervehtivät matkustajia eristetystä pleksilasihytistään.Yleensä he katsovat sivuikkunasta ulos taikka tujottavat suoraan eteen valkoinen muhamettilainen kalotti taikka oranssinen sikhiturbaani päässään sukiessaan valkoista rinnuksille ulottuvaa partaansa.
Bussinkuljettaja puhuu taikka ärähtää intercom-mikkiin silloin,kun matkustajat ovat tukkineet käytävän,vaikka yläkerta olisi tyhjillään.
--Move to the back..move to the back!
Ainoa bussissa jatkuvasti puhuva neitonen on nauhalta itälontoolaisittain lausuva neitonen,joka ilmoittaa seuraavan pysäkin.."Bow Church,Mile End Station,Royal London Hospital,Aldgate Station,Bank, Saint Paul's Church,Tottenham Court Road,Holborn ja Oxford Circus".
Harva yltyy puhumaan vierusmatkustajan kanssa,lukuunottamatta kikattavia ja äänekkäitä koulutyttöjä ja äänenmurroksissaan kiekaisevia koulupoikia,jotka melskaavat ala-ja yläkerran takapenkeillä huomiota saadaakseen. Huomiokseen he he saavat tuimia katseita.
Kaksivitosen First-bussin muutamina matkustajina Stratfordiin istui kourallinen mustapukuisia ja -lierihattuisia karibialaismatruunoja.
Nämä olivat menossa Stratfordin baptistikirkkoon,koska muhamettilaiset vihapuhujien opetuslapset olivat polttaneet heidän korttelitemppelinsä maantasalle Manor Parkissa.
Matruunojen laihat,valkohapsiset miehet lippalakeissaan (flatcap) ja mustapukuisina istuivat käytävänpuolisilla istuimilla puolikankuillaan poissaolevan näköisinä tukevien rouviensa vieressä..
 |
| Pekka Laineen TA-666 Volvon etupuskurilla kaksi raavasta kuljettajaa ja kaksi sievää rahastatyttöä 50-luvun alussa. |
Lontoossa ei olla ajettu pitkään aikaan totutuilla London Transportin busseilla.
London Transportia ei enää ole olemassa.
Sen sijasta liikennettä hoitavat mm.Arriva-,First- sekä East London Coach,Stagecoach- ja Docklands Buses-bussifirmat.
Lontoon ulkopuolista "Home County"- maaseutuliikennettä harjoittivat vielä 50-60-luvuilla vihreät Greenlinen puoliohjaamoiset half-cab-kaksikerrosbussit ja yksikerroksiset coachit.
70-luku toi citybussit,jolloin London Transportin AEC Routemasterit myytiin Iso-Britannian muihin kaupunkeihin ja maaseutulinjoille.
Niihin aikoihin Ilford ja Romford kuuluivat vielä Essexin maakuntaan.
 |
| Greenlinen AEC Routemaster,RMC 1453-1520 joka otettiin käyttöön vuoden 1962 syksyllä |
Jussin kotikaupungissa Salossa hallitsee bussiliikennetä vain yksi liikennöitsijämonopoli Vainion Liikenne,mikä aloitti vaatimattomasti Kuusjoen Raatalan tallilta v.1930 Jooseppi Vainion kätetyllä REO-onnikalla.
Vainio oli sitten paljon myöhemmin syönyt suuhunsa salolaisen Laineen Liikenteen,Salon Lähiliikeneen (Rakisaari),särkisalolaisen Särkisalon Linjan ,kiskolaisen Haapasalon,Paraisten Linjan eli Matka-autot ja muutaman muun rannikkoliikennöitsijän.
Samalla rationalisoinnissa useimmat maaseutulinja-autoreitit hävisivät lopullisesti kuvasta.
Nyt Suur-Salossa parutaan paikallis-ja maaseutulinjojen uudelleen elvyttämisestä.
 |
| Jooseppi Vainion 1927-mallinen Chevrolet |
Kirjoitussarjan lopuksi laitan onnikkamuistelmiani Potatis,potatis,polis,gris-stooristani v.1965 heinäkuulta,palattuani Ruotsista possuassistentin virasta Saloon,missä pidettiin silloin suuret messut.
Jussi oli saapunut Turun satamaan Ruotsista heinäkuun 29. päivän aamuna Skandia-autolautan kansimatkustajana ja astunut Pohjolan Liikenteen maruuninkeltaiseen Turku-Salo-Helsinki-laivapikavuorobussiin..
 |
| Turun Tuomiokirkko ja Someron Liikenteen bussi |
Matkalipun hän oli ostanut rahastajaneidolta,joka kantoi kaulassaan uutta näppäiltävää lippukonetta,mikä antoi matkustajalle pikkuriikkisen kuitin maksusta ja jonka Jussi pisti vakosamettijakkunsa rintataskuun.
Väsynyt matkaaja nukahti laivareissusta tummanpunaiselle plyysi-istuimelle jo ennen Turun Tuomiokirkkosiltaa,heräämällä hätkähtäen Piikkiön suoralla siihen,että bussi ajoi väärää puolta tietä.
Äkättyään olevansa Suomessa hän vaipui syvään sikalauneen,missä hän oli syöttämässä tuttipullolla pientä sianpoikaa,jonka emo oli hyljännyt aliravittuna.
Hän heräsi unistaan vasta Salon sillalla painamalla bussin pysähdysnapista,jolloin pikavuorobussi pysähtyi Helsingintien pikavuoropysäkillä Kastun leipomon edessä.
Bussikäytännön mukaan hänen piti antaa matkalippu takaisin kuskille,muttei löytänyt sitä samettijakkunsa taskuista.Pieni lappunen oli ilmeisesti pudonnut jonnekin bussin lattialle. Kuljettaja vänkäsi Jussin olleen ilmaismatkustajan kysymällä rahastajattareltakin,joka ei muistanut mitään.
 |
| 60-lukuinen bussi sisältä |
Kovan kinastelun päästä kuski käski häntä häipymään näkyvistä jenkkikasseineen tai soittaisi poliisin,jolloin Jussi pysäkille laskeuduttuaan huusi perään:
--Välkommen till fattiga,fittiga Finland! (Tervetuloa vanhaan vittumaiseen Suomeen!).
Tapauksesta sielunvamman saaneena hän ei koskaan käyttänyt Pohjolan Liikennettä Turun ja Helsingin matkoillaan,vaan Someron Linjaa,Paraisten Autoa taikka Valtion rautateitä.
Pohjolan Liikennekin oli osittain valtion omistuksessa.
 |
| 1965 Salon silta ja Kastun leipomo 3. rakennus oikealta. Hornin baari vasemmalla Salonnen yläkerrassa. |
Kastun leipomon makea pullantuoksu sai hänet lauhtumaan,käväisemällä ostamassa sisältä pussillisen wiinereitä tuliaiskahville.
Saavuttuaan pappilaan äitipastorska oli keittiönrapuilla ottamassa vastaan ainukaista poikastaa tapansa mukaan perä edellä harjatessaan kivirappusia.
Poikansa nähtyään äitipastorska laukoi tervetuliaisiksi nenäänsä nyrpistäen:
--Vie sika Saksaan,tuo sika Saksasta..Sika se on tullessaankin..hajunkin puolesta!
--Kääppäs poeka ensjtöeksesj kuuraamassa kylypyhuoneessa nahastasj poesj nuo sikalätinj hajut,kun uot saapununna oekeitten immeisten ilimoelle ja paneppa kaekki haesevat vuatteesj pyykkikorriin..niin hurrautan ne puhtaeksj Huuverilla..
 |
| 1959 Pulputtajakahviperkolaattori |
Mäntysuovalta tuoksuvana ja mummikainaloisena (Mum-pallodeodorantista) Jussi astui pappilan keittiön pöytään.äitipastorskan kaadettua pulputtajapannusta Gevalia-tuliaiskahvia kuppiin kysymällä:
--No maksoevatkos ne Anderssonnit sinulle hyvvää palakkaa?
--Issäesj on männynnä mökille siskojes kanssa ja minnäenkinj uon menossa ilitapäeväbussissa sinne..
--Olinj tullunna vaen kaapuntiin vuottamaan sinuva,kun olit kirjoottanna suapuvas tänä päevänä..
--Voesit kyllä antoo minulle tallouteen pikkasen rahhhoo ylläpivostas,kun pittee ostoo leekkeleitä ja lihhoo Kallijon lihakaapasta ja muita ruokatarpeita Vikströmiltä mökille...
Jussi kaivoi taskustaan palkkapussinsa ,antamalla sen äidilleen sanomalla:
--Toss on sull sitä talousrahaa ja pidä sitä säästöss mull,ettei tulis tuhlattuu turhuuksiin...
Äiti pisti palkkapussin essuntaskuun..ja rahoista ei sitten kuulunutkaan mitään Jussin syksymmällä kysellessä stipendiä pikkuostoihin.
Äitipastorska oli vain lausunut:
--Minnäenj olen vuan miinustanna sinnuenj ylläpitova eekä niistä rahoestasj uoj palajon jälellä...
--Kaapunnissa eläminen on kallistunna...
Enempää Jussi ei kysellyt katsoessaan sikalatyönsä menneen helminä sioille...
Äidilleen hän kertoi jäävänsä kaupunkiin viikoksi messujen takia ja tulevansa kesämökille pariksi viikoksi ennen koulun alkamista.
Palkastaan hänelle oli jäänyt taskuun 50 kruunua kulutusrahaksi.
Finis....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti