 |
| 1952.Kauppatorin linjuriasemalla By Juhart |
Olen käyttänyt onnikoita lähes 70 vuotta,joten uskallan ihan tosissani kertoa linja-automatkustamisen iloista matkapahonvointineen.
Onnikatkin ovat muuttuneet radikaalisesti 50-luvun taitteesta,jolloin kotikauppalan linja-autofirmat olivat purkamassa niistä sota-aikaisia häkäpönttölaitteita.
Nykyään matkaan itälontoolaisen Stagecoach Enviro-busseissa,joista osa käyttää biopolttoaineita,osan ollessa hybridimalleja,
Rahastajia en ole tavannut sitten 60-luvun. Lontoossa niitä oli vielä 80-luvulle saakka,kun lounaissuomalaisessa kotikaupungissani silloin vain kuljettaja rahasti.
Erään paikallisonnikan etuoven viereisessä ikkunassa Kuljettaja rahastaa-kyltin joku älykäs oli korjannut Kuljettaja rakastaa-muotoon,jonka takana piili puolitotuuksiakin,koska tuntemieni entisten bussikuskien tunnustuksien mukaan rahastajatyttöjen ja kuskien välillä roihui romanssejakin.
Vai oliko se vain kuskien kerskaa.?
Eräs entinen bussikuskituttavani kerran 70-luvulla lausahti Saloran TV-tehtaan autonkuljettajien tupakkakopissa,ettei ollut mikään ihmekään,että bussikuskit olivat kovia naistenmiehiä,koska senaikaisten onnikoiden kuskinpenkkien nuljutuksessa mutkaisilla ja kuoppaisilla santateillä kaikki paineet iskivät enimmäkseen pussihousun sepaluksen alle.
Nykyään kosketan vain eläkeläisen Freedom Passini kuskin kopin kyljessä Oyster-skanneriin.
Kontanttiahalla ei pääse edes kahden pysäkin väliä,mutta Barclayn Contactless-debitkortillani tai Freedom Passillani pääsen kaikkiin suur-Lontoon busseihin sekä maanalaisiin Zone 1:stä Zone 6:teen..
 |
| Kyläraitilla By Juhart |
---------------------------------------------------------
Juhannustanssit II Bus omnibus-stoorissani olen kuvaillut v. 1960 kesäkuun alun matkavalmistelujani kesämökille lähtöön Salon linja-autoasemalla näin:
Jussi jäi seisoskelemaan linja-autoaseman Veljestupa-ruokalabaarin seinäkellon alle.Sen viisarit näyttivät armeijan lusikka-haarukkayhdistelmältä .
Äidin maitokauppakassin vetoketju oli revähtänyt rikki kantamisesta ja Jussin piti kyykyssä pakata siinä katukäytävällä koko laukku uusiksi.
Pakattuaan melkein veren häipyessä aivoista kumarasta asennostaan,Jussi ryhtyi tutkiskelemaan nupista vielä heipatessa aseman liikennettä.
Ykköslaituriin jytkytti Laineen sinikeltainen bulldog-Vanaja-onnikka rekisteri numero EA-777.Sitä ennen laiturista oli lähtenyt Pohjolan Liikenteen ruskeanpunainen ja Kutter-korinen Turku-Helsinki-laivapikavuoro kohti pääkaupunkia.
 |
| Pekka Laineen EA-777 tilausajossa |
Bussissa oli muitakin Tukholman Skeppsbrosta Turkuun saapuneita Bore II-höyrylaivan matkustajia.
Syksyllä Silja-yhtiön uusi Skandia-autolautta laskettaisiin vesille Turussa ja vuoden perästä sisarlaiva Nordia,jolla Jussikin tulisi vuoden 1965 kesällä menisi Ruotsiin töihin.Hänestä tulisi silloin possuassistentti maanviljelijä Karl Anderssonin sikafarmille Örsundsbron kylään Uppsalan ja Enköpingin kaupunkien välimaille.
 |
| Nordia-autolautta 1962 Turun satamassa |
Letukan kuutoskoneen pakoputkesta lähtenyt suhina kaikkosi taksin suunnatessa Lydmanin konditorialeipomon kulmalle.
Salon Seudun Sanomien painotalon kyljessä tönöttävän pirssikopin kulmalla Jussi oli useasti norkoillut seuraamassa ulataksien sekä linjureiden saapumisia sekä lähtöjä.
Pienikokoisena hän olisi hyvinkin mallannut myöhemmin 70-luvulla televisiossa nähdyn TAXI-sarjan termospullon kokoisen Danny DeViton kanssa taksilähettäjänä.
 |
| Kyydin odottajat. Linja-autoaseman pirssiasema. Juhart 2003 |
Maalaisukkoja-ja mummoja seisoskeli ryhmissä laitureilla pärevasujen ja reppujen ympäröiminä.
Maakunnan pätkämurre kaikui aseman seiniltä.
Bussiin oli juuri astumassa kukkamekollinen kaupunkilaisrouva kahta vastaan vänkäävää pikkulasta käsistä vetäen.
Jussia kiehtoi asemaseudun äänet,näkymät ja hajut,otsatukkaisen pään kääntyillessä ympäri kuin panssarilava Väinämöisen tutka..
Tavara-aseman rahtilaiturin betonikannelta kuului pahvilaatikoiden pohjien rahinaa,käsipumpputrukin pyörien kuminaa ja autonkuljettajien heittämiä herjoja toisilleen tupakkatauolla.
Pakettiautojen takaovia aukoiltiin ja paiskottiin kiinni,rahtilaiturin soran rapistessa pölykapseleille lähdöissä ja saapumisissa.
Asema-aukealla lapsia töniskeli Valion kipsan jäätelöjonossa,odotuskatoksen seinän Junghans-kellon sekunttiviisarin naksutellessa ympäri valkoista kellotaulua.
Laitureiden vieressä kurnuttelivat liikennöitsijöiden diiselit ja merenlahdelta paikalle lentäneet lokit rääkyivät tuulen heittämän lihapiirakkaperin perässä syöksyessään uhkarohkeissa ingelmanneissa ja pirueteissa kuin Malmin lentokentän lentonäytöksessä puhelinlankoja niistäen..
Painotalon räystäällä ruostuneiden kanaverkkojen edessä pulut kuhersivat päivänokosillaan, roiskimalla kadulla kiirehtivien lakeille ja hartioille mustavalkoisia paskapommejaan.
 |
| Battler Britton Flies Again |
Jussille asemaseudun lokit,varpuset sekä pääskyset kisaillessaan olivat niitä menneen sodan spitfireja ja messerschmittejä.Räystäspulut taas olivat Lancaster- taikka Hurricane-pommareita valmistautumassa pommituslennolle lähtöön Kanaalin yli Berliiniin sekä Ruhrin teollisuusalueelle.
Jussi jopa sulki silmänsä aistiessaan ympäristöään kuin sokea haitarinsoittaja.
Kauempana maantiesillan alla kallioleikkauksesa vihelsi Turun pikajuna,ratapihan tervattujen ratasidepölkkypinojen tuoksahdellessa merituulessa kirpeän makealta salmiakkikarkilta halkopolttoisen vaihtoveturin savun seasta.
Väliin kuului tavaravaunujen rautastoppareiden kolauksia ratapihalta, vaihtoveturin puskiessa vaunuletkaa sivuraiteelle.
 |
| Ukko-Pekka Salon asemalla 1957 Juhart 2009 |
--Hei..papinpoik..oleksää lähröss sin Salmesillall päite?
--Hyppääs nyte kyytti...pussi lähtte minuuti peräst!
Ääni kuului tutulle onnikkakuskille,joka oli oikomassa sinisen pulloverinsä alle selästä kauluspaitansa lepattavaa helmaa.
--Joo--mää ole menos juhaniks mökil,kummää katkasi lapinleukul peukalon partijoleiril..ja isä pani mut huilamaa niinkus sairaslomal sinne.
Jussi vastasi.
Hänet oli isäkappalainen ajanut viikolla Kiikalan Riitusjärven leiriltä mopon takatarakalla maantienvarteen Vainion bussiin,joka oli vienyt pojan kaupunkiin.
Nyt edessä oli mökkireissu uuden vääpelin, äitikappalaiskan komentoon ja Bernoullien lakeijaksi.
Peukalo oli käärittynä jo liasta tummuneeseen sideharsotuppoon,minkä alla haava tuntui tykyttävän kiihtyvän sydämen lyönnin tahtiin,kun vain ajatteli tulevaa mökkisavottaa..
Jussi astui kantamuksineen tuppopeukalo ulkona jenkkikassin kantokahvasta linjuriin ja sivukareella pujoitteli saappaankärkien sekä kauppakassien välistä tupakkaosaston eli piippuhyllyn väliseinän luokse.
Peukalon tykyttäessä tupon alla ja sormiaan oikoillen hän istuutui punaiselle plyysipenkille.Kassinsa hän oli pistänyt viereensä käytävänpuoleiselle penkille,otettuaan itselleen ikkunapaikan.
 |
| Bussi piippuhyllyltä nähtynä. Jussin istuin oikealla väliseinän takana. |
Juhannustanssit II Matkailu avartaa-jaksossa Laineen onnikka oli kiipeämässä Valtatie ykköstä Tupurinmäkeen:
Bussin kiivetessä Tupurinmäkeä ylös kaupungin länsirajalla tekoblondattu rahastajatyttö ryhtyi keräämään lippurahoja nojaillen hehkeällä ahterillaan käytävän istuinten kromattuihin selkänojaputkiin.
Rahastajan tullessa vihdoin Jussin kohdalle neitonen maiskutti punahuuliaan imiessään eucalyptuskarkkeja poskessaan.
Rahastajatar kysäisi maireasti Jussilta:
--No..mihkäs tollane komee miehenalku on menos näin juhanin aatton?
--Hei.. lähres ehttol mun fölis ton Perniö Kisakallio laval tanssama,kummul ei ol viäl partnerii tiaros?
Antaessaan tasarahan Salmensillalle Jussi vastasi naama punaisena:
--Voi..määkun en kerkkii lähtte mihkään tanssama,kummeil omal Huvikummul makkaa aurinkotuoleiss oma akkalauma..
--Ne kattova munt liia nuareks mihkään friiama,kummää täytä vast syyskuus kolmetoist vuat.
--Noo..mää vaan hiukka härnäsin sunt,mutt mitä mää usko sun puheist, ett sust isomppan tulee aikamoine koijari
Rahastatyttö vastasi kaivaessaan raharepusta vaaleanpunaisen lipun , rapsimalla siihen reikäsaksilla markkoja ja pennejä ,että avoin ja ruskettunut kaula-aukko pilkuttui matkalipun vaaleanpunaisista reikäpalloista.
Jussista rahastajatytön kaula-aukko muistutti valmiiksi nuoltavalta suklaakakulta,minkä päälle oltiin ripoteltu koristekarkkeja.
--Mikäs muute sun nimes on?
Tyttö kysäisi uteliaana.
--Ne koton haukkuu mua Jussiks,mut mun syntymätoristukses lukee Juha..
Jussi vastasi yritellessään katsoa poispäin pisamaisesta ja punapilkkuisesta rinta-aukosta.
--Ai..mut huamen sitt on oikken sun nimipäiväs?!
Tyttö kysäisi kumartamalla Jussin yli yrittäessään avata ikkunan tuuletusluukkua,jolloin pojan naama jäi rinnustasta puristukseen..
Rahastajatar suoristellessaan käytävällä hamettaan ja kopistellessaan punalakkaisella kämmenellä lipun pilkkuja kaula-aukosta vastasi:
--Onneks olkko vaa sull oikke kauhhiast!
Jussi tunsi olevansa melkein pihkassa rahastajatyttöön,joka suutaan maiskutellen siirtyi piippuhyllyn puolelle.
Pojan silmissä hehkuivat kaula-aukon rintsikoiden alta paljastuneet valkoiset puolikuut kuin salamanvalon sokeuttamana.
Vaaleanpunaiset pilkut ja kesakot kylläkin varoittivat valkokärpässienen lakista,joita oltiin ripoteltu houkutukseksi.
Tulevaisuudessa nämä puolikuut tulisivat makeuttamaan teinipojan suuta,mutta lopussa myrkyttämään nuoren miehen mielen.
Myöhemmin teini-ikäisenä Jussi oli kirjoittanut sydäntä riipaisevista romansseistaan mietteitään ruutupaperivihkoonsa:
Rakkauden lukio
........................................
"Pian tulin hoksaamaan hiuksenhienon eron kädestä pitämisen sekä sielun talutusremmin päässä vetämisen välillä.
Opin ,ettei rakkaus ollutkaan toiseen nojaamista eikä rakkaus merkannut mitään turvallisuutta.
Sitten olin alkanut oppimaan, etteivät suudelmatkaan olleet mitään sopimuksia eivätkä lahjat mitään lupauksia.
Opin hyväksymään tappioni nuppi pystyssä ja pupillit auki kasvavan kundin ilolla enkä pikkupenskan murheella.
Opin lisäksi istuttamaan sisääni oman pienen rekolini ja kukittamaan pikkusieluani,ettei tarvitsisi ventata jonkun toisen tuovan kukkapuskaa puolihövelinä huomionosoituksena.
Opin vihdoin kestäväni hiukan vahvempana.
Olemalla jonkin arvoinen ilman liikevaihtoveroa.
J.L."
 |
| Pekka Laineen kuskeja ja rahastajatyttöjä 50-luvulta |
Yleensä Jussi innostuksissaan ja puolipelossaan ryhtyi änkyttämään.
Änkytysvian hän olisi saanut kerran mökillä pelästyttyään,kun salama iski keittiön ikkunan edessä seisovaan vanhaan koivuun.
Puu oli haljennut iskusta kahdeksi parruksi.
Häkellyksissään Jussi päättikin katsella ikkunasta ohikiitäviä autoja,joidenka merkkien nimet hän pystyi änkyttämättä lausumaan foneettisesti ilman yhdeksän pinnan virheitä.
Papinpoika oli aivan pienestä asti ollut spennaaja,joka vielä tänäkin päivän muodostelee mielessään lauseensa valmiiksi mennessään pankkiin taikka markettiin,ettei tekisi kielivirhettä eikä änkyttäen sylkäisisi kysymystään ulos tiskillä.
Piippuhyllyltä kuului sananvaihtoa rahastajan käskiessä nahkarotsisen ja suavepäisen kundin pistämään kossupullon salkkuunsa.
Kaveri rehvastellen vänkäsi vastaan,heiluttamalla farkkujen etutaskusta vetämäänsä ja littaantunutta Venus-kortonkipakkausta tytön sinisilmien edessä:
--Mitäss sullo pikkusii naukui vastta?
--Katos mitä mullo fölis ehttot varte?!
--Tahroksää pruuvata mun kans Kisakallijo ahttes..onks gummis neulanreikkii?
--Se olsis sellast suamalast rulettii,jonk tulokset tieretää vast seuraava rätinvaihro tuntumis!
Rahastajatar häkeltymättä tottuneena hankaliin matkustajiin vastasi:
--Emmää tollase rasvaleti fölis lähre eres miljoonast markast ku kundi haisse röökilt,viinalt ja haarapaskalt!
--Mullon kuules palparempii kavaljeerei framil tarjol,joill o niskas silitety täryleenit ja puhttaa banlonpaira..eik niire kuantalot pölyynny sokeriverest tahmiaks kussull!
--Kundi penäsi:
--Aikku me leikittäis neulasmatul ku kaks oravanpoikkaa!
--Älssää ny pillaannu mun tyäkuteist!
--Sauna jälkkee mää ole pulmuse puhras ja jos mun henkken haisse pikkase kossult..se on kuules superii mun tankisan..
--Mää kuules tekisi sull sellase laupeurentyän,ett varppakynne irtoava ilost!
Muurlan tienhaarassa kundi painoi summeria ja bussin pysähtyessä levennykselle nahkarotsi viipotteli salkkunsa kanssa taitto-ovesta alas asvaltille.
Bussin lähtiessä liikkeelle Jussi jäi katsomaan ikkunasta,miten nahkarotsi nuokkui polvillaan auenneen nahkasalkkunsa edessä itkemässä epäonneaan,kossupullon sirpaleiden kiillellessä keskipäivän auringossa pikitiellä.
Mies itki karvaasti kumpaakin menetystään.
 |
| Lahnajärvi ja Matkamanna 60-luvun alussa. |
 |
| Rahastajatyttö |
Hyviä ja pahoja henkiä
-----------------------------------
Onnikka päästi matkalaisia valtatie yhden pysäkeillä pois ja vasta Suomusjärven Laperlan tienhaarassa Jussi tajusi olevansa yksin kuljettajan ja rahastajatytön kanssa.
Hän ajatteli bussin ajavan suoraan Kitulaan,mutta kuljettaja käänsikin oikealle sivutielle ja tällä vuorolla tultaisinkin koukkaamaan Aneriojärven lenkki Kitulan osuuskaupalle.
Linjurin kattoluukusta tuppasi sisätiloihin maantien pölyä Jussin köhistäessä kurkkuaan ja sannan narskuessa hampaissa. Lattian alla tavaratilassa pilsneri-ja vichykorit hyppivät ja liukuivat peltipohjalla ja Jussia arvelutti,että tulisiko Arpalahden osuuskaupan sivuliikkeen myymälänhoitaja olemaan onnellinen,kiroillessaan pullolähetystä,joidenka korkeista paine oli poksauttanut sisällöt pihalle.
Bussissa tuoksui vielä laimean väljänä isäntien sarkavaatteiden lantalan haju ja emäntien maitokylmiöstä tarttunut kissankerman tuoksu. Aromeihin sekoittuivat bussin konekopan alta tulevat diiselin ja rasvan hajut sekä tuulahdus rahastajatytön korvantaustakolinasta.
Rahastaja keskusteli väliin kikattelemalla kuskin kanssa ,iskemällä tuon tuosta maskarasilmäänsä Jussille takaosaan..Silmäiskut kai johtuivat Jussin omien silmien tikkiviasta.
Bussin haalistuneen punaiset ikkunaverhot läpsyttelivät viimassa ikkunalaseja vasten läpivedossa,ulkoa sisään lemahtavan lantaloiden hapanimelän tuoksahduksen kutkutellessa papinpojan aistiherkkiä sieraimia. Jotenkin haju muistutti läheltä Kastun leipomon setsuurilta.
Jussista maaseudulla oli ikioma hajunsa..
Kaupungissa syysmarkkinoiden jälkeen haisi sokeritehtaan eli "makjabruukin" melassi,käynyt oksennukselta etova juurikasleike sekä viherleike.Maalaisisännät aina juurikaskuormansa vietyään tehtaalle,veivät maatiloilleen paluukuormassa ällöttävän haisevaa juurikasleikettä lehmänrehuksi ja sitä valui peräkärryjen lavanreunoista vihreänä lietteenä kaduille.
 |
| Juurikastraktorisketsi Tehdaskadulta Juhart 1987 |
Pappilan pihassa pyykkipäivinä tuoksahti pyykkituvasta lipeä , lakanoiden valkaisukloori sekä pyykkäri-Hilkan sipulikainalohiki.
Pesutupa itse ja saunan lauteet tuoksuivat mäntysuovalta ja vanhat pehkautuneet ja mädät lattiatrallit haiskahtivat mutapohjaiselta lehmirannalta,mihin lehmänsorkat olivat puhkoneet jälkensä kaislan syönnissä..
Jussin nokka oli yhtä tarkka kuin vainukoiralla.
Autoillakin oli omat hajunsa.
Kankon papan bensaletukka-kuorma-auto haisi kuivuneelta plinisavelta ja konerasvalta.
Kirkkoherra Savolaisen kansuri haisi iceblueaquaveralta,ruumishuoneelta ja bibliankansilta.
Pöksytehtaan johtajan tummansininen barokkimersu tuoksahti sisältä Pledgellä puunatulta pähkinäpuulta sekä tuoreilta kieloilta,joita rouva vaihtoi viikoittain kojelaudan pieneen posliinivaasiin.
Isäkappalaisen motorisoitua 60-luvun puolessa välissä,hänen laivastonsininen Neckar Jagstinsa tuoksahti Old Spicelta ja hänen työhuoneensa Bostonilta sekä hammaskiveltä haukotellessaan saarnanteossa.
Samoin isä sai papinlapset katselemaan keittiön ikkunanverhoihin puhallellessaan ulos hyväksyntänsä pyhäruokapöydän päässä äidin tekemästä lihamurekkeesta.
Kun pappilan hoviräätäli Uuno Närhi oli kuolla kupsahtanut kotona,Jussin ollessa pöksytehtaan mökillä,poika oli kotiin tullessaan saanut äiditä ilmoituksen Uuno-sedän poismenosta.
Jussin ainoa kommentti Uunon kuolemasta oli:
--Haisseeks se jo?
Pappilan suitten ronklaaja hammaslääkäri Inkeri Linna oli monasti puhunut pahasta hengestä ja siitä ,että halitoosista kärsivät tavallisesti ammattipuhujat sekä näyttelijät.
Kuulema Clark Cablekin haiskahti vastanäyttelijättärensä kiusaksi hammaskivelle suudellessaan Vivian Leighiä Tuulen viemässä.
Tuuli ei vienyt pahaa henkeä.
Cablen myös piti teipata hörökorvansa littanaksi jokaiseen filmausotokseen.
Äitikappalaisen neuvona pahan hengen poistamiseksi oli kurlailu suolavedellä,mutta isä pisti Vademecumia suunsa kirkastamiseksi.
Suuvesimerkki sopikin paremmin latinanopettaja-pastorille,koska Vademecum vastasi suomeksi "Kulje kanssani"-lausetta.
Koneistuneessa maalaismaisemassa oli omat arominsa.
Pappilan Katavassaren mökin omistajan agronomi Variksen riihen edustalla tuoksahti pikku-Valmetin tai kansan suussa "piikkilanka-aidan kiristäjän" ulosottosiivapyörän päästä lotkuttavan rättihihnan palanut haju, tuore koivun mahla ja kuusipuun pihka,isännän halkaistessa polttoklapeja isolla kirveshälläpyörällä.
 |
| Variksen klapikone ja Warre Juhart 2010 |
Artistimittapuun mukaan Jussin ei tarvinnut olla mikään Ray Charles,Jose Feliciano eikä Stevie Wonder,pystyessään kuvailemaan silmät ummessa ja päätään heiluttamalla aistimuksiaan hajuista sekä äänistä.
 |
| Kitulan keskus ca. 1960 Osuuskauppa risteyksessä |
-------------------------------------------------------
Onnikan kiemurtelusta ja mäen päällä hyppimisistä,että autonalustan mahakalut näkyivät, Jussilla oli melkein oksennus kurkussa,vaikkei yleensä kärsinyt matkapahoinvoinnista.
Bussi oli päässyt tasaisempaan maastoon ohittaessaan Suomusjärven meijerin ,minkä pihasta työnsi maantielle bulldog-kuonoaan vihreä Commer-maitoauto .
Lopulta Laineen Vanaja-bussi pysähtyi Kitulassa Suomusjärven kaksikerroksisen osuuskaupparakennuksen eteen.
Vaikka oli kesäkuun puolta väliä,osuuskaupan edessä Shellin farmaritankin takana yksinäinen rautukoivu jo ravisteli keltaisia lehtiään maahan.Syynä kuivumiseen oli farmaritankista maahan vuotava kaksitahtibensiini,mikä oli tummentanut pihasoran mustan kahvin väriseksi.
Keltaisten koivunlehtien varisemisesta Jussi hyräili Lasse Mårtenssonin sössötyksellä:
--Aina foi bluuf,fykfyllä foi bluuf...kun fykfynlehti maahan ehti..fiinäkin foi bluuf..."
Bussikuski astui ensimmäisenä onnikasta ulos kädessään Schmandtin leivoslaatikko.
Rahastajatyttö meni tupakalle osuuskaupan päätyyn,missä valkotakkinen kauppa-apulaistyttö oli samoin vetämässä henkosia.
Jussi ajatteli käydä pikaisesti myymälässä ostamassa Valion suklaatikun ja kiirehti kuskin hajuvanassa samalla ovenavauksella sisään.
Bussikuski koputti myymälän konttorin lasiovelle,Jussin kaivellessa jätskiarkusta kylmää suklaapuikkoa vaniljapurkkien alta. Kuljettaja oli jättänyt konttorin oven raolleen pojan kuullessa tämän puhuvan kaupan punatukkaiselle kanslistille:
--Se meitin kuljetuspäällikkö lähettää neiril juhannusterveissii näire makeire leivosten kans!
--Puhelinnummero näkky kortin sisäst!
Jussin odottaessa vaihtorahaa käteensä tiskillä, kuljettaja ohimennessään kopautti sormellaan pojan olkapäätä sanoen:
--Alassää papinpoik kiirehtii bussil,ku mullo kiirus ehttopäiväl ajaa Karjalohjalt takasi kaupunkki talleil ja valmistauttu kuljetusväe mökill !
Astuttuaan myymälästä pihalle sifonkihuivinen kauppa-apulainen pumppasi farmaritankin käsikahvasta kaksitahtibensaa mustan IFA-moottoripyörän tankkiin.
Lippalakkinen pyörämies sivussa katseli neitosen vatkaamista suu pikkuvirneessä,muistellessaan omaa nuoruttaan kun likkakaveri tanssilavan ulkohuusin takana yritti vetää kiinni jumiutunatta rippihousujen vetoketjua.
Astuessaan bussiin Jussi vielä vilkaisi liikkeen naapurin paloaseman pihalle,missä punaraitahousuinen palomies pesi yläkroppa valkoisen paljaana palopruutalla punaista Ford-Rhein-kalustolava-autoa.
Kaupungissakin liikkui pari samanlaista kuormuria sementtirenkaiden kuljetusautoina.
Salon Sementtivalimo näytti harrastavan mannermaisia Fordeja. Jokirannan sementtisiilon päädyssä,missä myös sijaitsi Fribergin Esson venetankkausmittari,oli vuosia jo seissyt ruostumassa vanhempi Ranskan Fordin bulldog-hytti. Sitä kauppalan rantojen miehet käyttivät tankkauskoppinaan.
Myöhemmin 70-luvulla sama veneasema tuli palvelemaan BP:n jakelupisteenä.
 |
| Suomusjärven VPK:n Ford Rhein Salon torilla |
Myöhemmin 70-luvulla parkkitontin kyljessä tervehti matkaajia keltainen ja muovinen UFO Futuro-baari.
 |
| Lahnajärvi-kortti 70-luvun vaihteesta |
Tie oli erittäin mutkainen päällystämätön santatie,jonka reunustavien metsiköiden läpi kuulsi pienten lampien ja järvien selkiä.
--Tuol jossain oikeel lammen rannal piräs olla presidentti Kekkosenki huvila ja pääministeri Karjalaise mökki..
Jussi puhui itsekseen.
--Ja tuol vasemmal Enäjärve isommal pualel on Tauno Palon kesähuvila...
--Tauno Palo ja Aino Kallas,kaveri koulus vitsaileva ikäänkus kummakki olisiva alttiit onnettomuuksill..yks poltti ittes ja toine kallas venees..
--Aika kornei huamautukssii!
--Sit kaikk aikuse puhuvas sormi suun eres Kekkose naisist jossan Lapin rakovalkeil sekä Lepikon torpal ja kun mite Karjalaisel on ain santaalit sekasin ulkomaa valtiovierailuil....et sillai maat johreta ja erustetaa...naiste ja viinan peräss..
--Kekkoselt ol joku savolaisukko kerran kysässy,ett koska silt o tukka lähteny.
--Kekkone ol vastannu,ettei tukka ja järki pysy pitkään samas pääs...
--Savolaisukko kysäs ,ett kumpi lähti ensmäsen?
 |
| Kekkosen Cadillac |
Salitun kylän puoleisella niemellä oli monen entisen Viipurin Voimistelijan mökit. Agronomi Varis,niemimaan toinen suurtilallinen omisti huvilatontteja omalla kannaksellaan.Hänhän oli myös entisiä Viipurin Voimistelijoita ja kannaksen evakkoja..Hänen arkkitehtiystävänsä Teräsvirta Helsingistä muunmuassa oli yksi mökinrakentajista ja jonka kanssa Erkki Varis rakensi yhdessä timpureina pappilan mökin verannankin.
Leukakiepillä kummatkin kiepsauttivat itsensä verannan kurkihirren päälle eikä yksikään kattohuopanaula pudonnut maahan naularepusta.
Kekkosen mustan Cadillacin AA-yhden Jussi oli kerran nähnyt Salon sillalla,presidentin mennessä Turkuun Crichton-Vulcan-telakan vihkiäisiin.
Karjalaisen virkapirssiä hän ei ole koskaan nähnyt,mutta ministeri Emil Skogin mustan ja Ruotsissa pidennetyn Chrysler Imperialin hän on kerran bongannut kauppalan läpikulkumatkalla...
 |
| Onnikan ohitus |
Edessä olevan sillan vastapäästä alkoi Uudenmaan lääni. Pappilan mökkisaarenkin jakoi keskeltä kivinen rajapyykki kahteen eri lääniin. Saaren asuttamaton puoliska kuului Uudenmaan lääniin.
Isä oli ripustanut keinunkin kahden rajalla seisovan riippakoivun väliin ja papinkakarat saivat kiikkuilla hulvasti kahden läänin välillä.
Tuntui melkein ulkomaan matkalta kiikkulaudan persuspuolen hujahtaessa korkealle Uudenmaan läänin puolelle ja jalat sojossa takaisin korkealle Turun ja Porin lääniin.
Jussi painoi summerista hädissään,ettei joutuisi kävelemään sillan toisesta päästä veneelle ,kuskin jarrutellessa saapasjalallaan Vanajansa seisokkiin Turun ja Porin läänin puoleiseen sillankorvaan.
Jussin astuessa ovesta kasseineen ja loukattu peukalo sojossa ulos, rahastajamimmi moiskautti ilmaan suu punaisessa marilynimäisessä ympyrässä pojalle lentosuukon.
Seistessään tienreunassa bussin peräimun vetämä pölypilvi verhosi Jussin santaiseen syleilyynsä .
Vasta pilven laskeuduttua salmen ulpukanlehtien päälle Jussi uskalsi lähteä kasseineen tien yli,katselemalla liikennelaulun opista ensin vasemmalle ja sitten oikealle.Vasemmalta mäestä ei näkynyt tulevan liikennettä,mutta oikealta puolelta sillalle kiisi kovaa vauhtia ja valoja vilkuttaen sysimusta Wartburg,kaksitahtikoneen pakoputken siristessä yli sadan desibelin kaikuna tienvarren punamullatun saunarakennuksen hirsiseiniltä.Laineen bussikin oli joutunut väistämään tien keskiharjanteella vihaisesti päälle pärisevää itäsaksalaista ampiaista tienpenkalle.
Jussi oli hypännyt tienvarren heinikkoon kasseineen katsomaan sillan puukannella renkailla ärheästi kopistelevaa Itä-Saksan ihmettä,minkä ritilämaskikin istui ilkeässä virneessä..
 |
| 1961 Wartburg 311. |
Se oli agronomi Varis,joka oli kehunut ajavansa vain "viipurilaisella järellä". Liikennesäännöt agronomista oli tarkoitettu vain huonoille autoilijoille..
Vielä yli viidenkymmenen vuoden perästä Jussi muistaa tarkasti agronomin naaman pirumaisen virneen ratin takaa, ikäänkuin reservin kapteeni Varis olisi hyökännyt sillan yli ryssävainolaista vastaan ja huutanut suu vääränä "Äl' yli päästä perhanaa!"
Wartburg onneksi paineli vauhdilla ohi ja mäkeen,kääntymällä rinteessä vasemmalle Salitun tienviitalla,jonka Jussi aina disleksikkona oli lukenut Sallituksi ja ihmetellyt, mikä sitten voisi olla kiellettyä kyläpahasessa.
Jussi otti kassinsa pykälään ja laskeutui sillankorvasta poukamaan,missä isä oli jo pesemässä maantiepölyistä Miele-mopoaan.Isä oli jo viittoillut veneestä ottamalla kiuaskauhalla Jussille suoriutua pikaisesti rantaan.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti