Puuseppä,puusepänpojat ja pappi
Perimänä ukiltani Heikki Juho Lukkarinen sain kasteessa Juha-Heikki etunimet. Lisänä kolmantena nimenä,kuten rakkaalle ja ainoalle poikalapselle oli tapana,sain Antero-lisänimen. Antin ja Anteron nimipäivät sattuvat samalle päivälle kalenterissa.
Lukkaristen lasten kaikki etunimet alkoivat aakkosissa A-kirjaimella.
Anttirovastikin allekirjoitti etunimensä aina pikku a:sta suurennetulla A:lla.
Lukkaristen suku oli lähtöisin Nilsiästä.
Alhaalla Johan Henrikin eli Heikki Juhon sukutiedoista:
Heikki Juho Lukkarisen aikaisemmasta elämästä en tiedä paljoa,mutta olen kuullut kertomuksia,että hän oli seilannut Iisalmesta höyrylaivoilla Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin..ehkä kipparina taikka puosuna..tsaarinvallan aikana. Saimaan kanava oli valmistunut 1856. Viipuriin alkoi 1900-luvun vaihteessa myös suuri muuttoliike Savosta.Iisalmesta kuljetettiin sahatavaraa Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin Iisalmen Sahat Oy:n toimesta (Kärkkäinen & Putkonen).Luuniemen Kärkkäinen & Putkonen Oy:n
saha sai raaka-aineen pääasiassa Kärkkäinen & Putkonen Osakeyhtiön omista
metsistä.
Liikenneväylineen ja ulkosatamineen, joista Uuras on tärkein, Viipurin kaupungilla on ollut hyvät edellytykset laivata metsäisten takamaittensa ja niin Vuoksen 10 ja Saimaan suurteollisuuden kuin pohjoisempienkin seutujen tuotteita Viipuri saavuttikin arvoaseman yhtenä maailman suurimmista puutavaran laivauspaikoista.
Heikki Juho ja Anna-Loviisa Lukkarinen asuivat Iisalmen Riistakadun talossa numero 11,jonka pihan aita rajasi liikemies Kalle Kauppisen tonttia Savonkatu 13:ssa. Samassa talossa oli August Antikaisen huonekaluliike,josta myytiin Heikki Juho Lukkarisen ruumisarkkuja ja hautaseppeleitä. 1919 Heikki Juho Lukkarinen myi Salmettaren ilmoituksen mukaan itse arkkuja ja hautaseppeleitä omalla nimellään ja liikkeeseen oltiin hankittu puhelin numerolla 208.
Vuosisadan alku oli vaikeata 5-päiselle lapsilaumalle,joka joutui ruoan puutteessa kerjäämään liikemies Kalle Kauppisen puodin takaovelta pihan puolelta jopa "kuivoo leipee". Riistakadun talon aidan yli oli helppo kiivetä Savonkadun Kauppisten puodin pihalle..Siltä pihalta Lukkaristen toiseksi nuorin poika Antti Ville tutustui Kauppisten nuorimpaan Sanna Katri- (Kaisa-) tyttäreenkin 20-luvun alkupuolella..
Kansalaissodan jäljiltä v.1919 maan ruokahuolto oli huonolla tolalla. Elintarvikkeet olivat olleet säännösteltyinä tai kortilla jo ensimmäisen maailmansodan alkamisesta lähtien.
Körttiläisyys eli herännäisyys Lukkarisissa
------------------------------------------------------
Heikki Juho ja Anna-Loviisa Lukkarinen olivat herännäisiä eli körttiläisiä,joiden asutkin olivat sääntöjen mukaan kotikutoisia eli miesten piti kantaa päällään kotitekoisia sarkavaatteita,jopa napit oltiin tehty eläimen luista..ja jaloissa lapikkaat. Naisväellä ajan tavan mukaan taas mustat pitkät koltut ja valkoiset essut... ja päässä valkoiset huivit...vain hautajaisissa mustat huivit.
Muutettuamme 1947 Saloon Varsinais-Suomeen meillä pappilassa pidettiin paljon seuroja,joita värittivät seurakunnan kanttorin soittamat herännäisten Siionin virret pakollisilla pitkillä värssytauoilla. Minua ja siskojani isäpastori vei aina kesäisin Herättäjäjuhlille. Kotiin tuli postissa Kotimaan lisäksi herännäisten Hengellinen kuukausilehti,josta me lapset väännettiin Hengellinen kuukautislehti..
Isä soitti lämpimikseen arkisin pappilan salin Wirth-flyygelillä Siionin virsiä...
Seuroihin meille aina kutsuttiin iisalmelainen körttiläinen maallikkosaarnaaja,joka körttiläisesti oli pukeutunut sarka-asuun narisevin lapikkain ja tuohikontein.
Oheistan kappaleen Piispantarkatus-stooristani,mitä tapahtui Salo-Uskelan seurakunnan pastorin pappilassa piispantarkatuksen aikana,johon osallistuivat arkkipiispa Simojoki ja Tampereen piispa Gulin sekä Herännäissaarnaaja Aku Räty..seuraavasti:
Äitikappalaiska ei kovinkaan pitänyt Aaron Bertta-vaimosta,koska hänen mielestään Bertta piti itseään Lukkarisia ylempänä apteekkarinrouvana ja sukutaustaltaan.
Laitan oheen lainauksen yhdestä Kulttuurikävelyretki Suomussalmella-kirjoituksesta,missä mainitaan apteekkari Aaro Lukkarinenkin..
-Suomussalmen sodan tuhoja 1944, lähiöitä.
Sotatie päättyi vanhaan Kajaanin tiehen nimismiehentalon vaiheilla. Jos kävelee nykyiselle Syväyksenkadun vuonna 1990 valmistuneelle sillalle, näkyy hiekkainen kohta, muinaisen tien paikka, oikealla saaren rannalla. Ämmänsaarella oli 16 taloa tai oli rakenteilla, kun valtakuntien väliset ratkaisut ja sopimukset aiheuttivat saksalaisten poistumisen Suomesta. Ei se sujunut rauhan keinoin. Saksalaisia joukkoja oli eri puolilla Kainuuta, Hyrynsalmella ja Suomussalmella. Aseveljeys muuttui vihollisuudeksi. Saksalaiset tuhosivat sekä Hyrynsalmen kirkonkylän että Suomussalmelta Ämmänsaaren, Karhulanvaaran pappilan ja joitakin taloja muualta. Suomessa ei liene muuta kunnan taajamaa, jonka saksalaiset ovat hävittäneet neljä vuotta sen perustamisen jälkeen! Saksalaisten lähtöä Ämmänsaaresta jäi vartioimaan seitsemän miestä: ylikonstaapeli Paavo Vuorinen, lääkäri Lauri Allas, nimismies Eino Väisä, apulaisnimismies Pentti Härkönen, apteekkari Aaro Lukkarinen, maatalousteknikko Hjalmar Skyttä ja piirityönjohtaja Joona Juntunen.
Suomussalmella puna-armeijan miehitys ulottui Kiantajärvelle saakka, muttei ulottunut Ämmänsaareen asti. Kirkonkylä oli keskeinen tukikohta. Pohjois-Suomessa toimineet saksalaisjoukot toteuttivat poltetun maan taktiikkaa peräytyessään, joten aineelliset menetykset olivat suuret. Saksalaisilta jäi kuitenkin perääntymisvaiheessa runsaasti sotimiseen liittyviä materiaaleja, jotka neuvostojoukot veivät mennessään poistuessaan marraskuussa 1944, sen lisäksi mitä muuta mukaansa saivat.
Samoina aikoina sotilaspastori Antti Lukkarinen oli Torniossa, Aaro-veljen vaimon Bertta Lukkarisen (os.Turen) kotikaupungissa..juuri maihinnousseena...ajamassa saksalaisia aseveljiään pois Lapista.
Lainaus Antti Lukkarisen 1944 Ajastajasta:
Lokakuu 1944
--------------------
Sunnuntai 1.
Maihinnousu tihkusateessa Röyttään onnistui hyvin.(Tornion Röytän satama)
Eteneminen luotisateessa Ala-Rauman kylään.
Pari kaatunutta.
Läpimärkiä.
Haavoittuneita useita.
Saksalaiset vetäytyivät Pikku-Berliinistä ja Raimon sillalta.
Tornion kaappaus
--------------------------
Kaappauksella oli tarkoitus saada kaupunki suomalaisten hallintaan.Paikalla olevat suomalaiset hyökkäysjoukot oltiin koottu paikallisista suojeluskuntalaisista.Samaan aikaan,kun uudet suomalaiset hyökkäysjoukot nousivat maihin Röytän satamassa,taistelut päättyivät saksalaisten vetäytymiseen maihinnousujoukkojen saavuttua Tornioon.
Valtauskäsky suojeluskuntajoukoille--taustaa
------------------------------------------------------------------
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluita sulassa sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimusten mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut vihiä asiasta ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan.
27. syyskuuta 1944 suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo. Seuraavana päivänä eversti Pennanen kutsui osasto Pennasen Kemin Pajusaaressa olevan yksikön päällikön majuri Thure Larjon Länsi-Pohjan Suojeluskuntapiiristä esikuntaansa.
Larjo sai Siilasvuon antaman kirjeen,jossa määrättiin suojeluskuntajoukot valtaamaan Tornion kaupungin ja lähiympäristön sillat.
Tornion ympäristössä ei ollut saksalaisia joukkoja.Kaupungissa oli 3 saksalaista tukikohtaa: seminaari,joka toimi saksalaisten sotasairaalana,yhteislyseo ja ns. Lipon talo lähellä Tornion silloista tullia.Huoltoyksikössä oli n. 450-500 saksalaissotilasta,joista n.100-130 sotasairaalassa ja aseman takaisessa Pikku-Berliinin huoltotukikohdassa noin sata,sekä Vojakkalan kohdalta kääntyvän Arpelan tien risteysalueella n. 150 miestä.
Loput taas hajasijoitettuna eri puolille kaupunkia.
 |
| Lukkarinen-Lukkari-Sukuseura Ry:n vaakuna |
 |
| Heikki Juho (Henrik Johan) Lukkarinen arkkupuuseppä Iisalmessa |
Lukkaristen lasten kaikki etunimet alkoivat aakkosissa A-kirjaimella.
Anttirovastikin allekirjoitti etunimensä aina pikku a:sta suurennetulla A:lla.
 |
| 1936 Kappale Antin kortista isälleen Heikki Juho Lukkariselle Iisalmeen Saksasta.. Allekirjoituksena Antti,jonka pikku-a oli suurentunut isoksi a:ksi.. |
Lukkaristen suku oli lähtöisin Nilsiästä.
Alhaalla Johan Henrikin eli Heikki Juhon sukutiedoista:
Henrik Johan Lukkarinen | |||||||||||
| Birthdate: | |||||||||||
| Birthplace: | Syvärilä 2, Nilsiä, Finland | ||||||||||
| Death: | |||||||||||
Family: |
Son of Heikki Juho Lukkarinen and Eeva Loviisa Lukkarinen
Brother of Wilhelmiina Lukkarinen; Lars Petter Lukkarinen; Eva Liisa Lukkarinen; Ida Maria Lukkarinen; Anna Reetta Taskinen; David Wilhelm Lukkarinen; Eeva Tiina Lukkarinen and Lars Petter Lukkarinen 
Heikki Juhon 1. puoliso ja lasten äiti oli Anna-Loviisa Lukkarinen os. Parviainen os.Auvinen,joka kuoli v.1938.
| ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Liikenneväylineen ja ulkosatamineen, joista Uuras on tärkein, Viipurin kaupungilla on ollut hyvät edellytykset laivata metsäisten takamaittensa ja niin Vuoksen 10 ja Saimaan suurteollisuuden kuin pohjoisempienkin seutujen tuotteita Viipuri saavuttikin arvoaseman yhtenä maailman suurimmista puutavaran laivauspaikoista.
 |
| Lukkaristen asuintalo Riistakatu 11 pihanpuolella (sininen) ja Kauppisten talo Savonkatu 13 (punainen) |
 |
| 1919 Salmettaren ilmoituksia. Kalle Kauppisen talossa Savonkatu 13 oli lisäksi parturi. Heikki Lukkarinen oli avannut arkkuverstaansa H-Lukkarisen nimellä ja omalla puhelinnumerolla Riistakatu 11:ssa.Taloja eroitti pihan puolella vain aita. |
Vuosisadan alku oli vaikeata 5-päiselle lapsilaumalle,joka joutui ruoan puutteessa kerjäämään liikemies Kalle Kauppisen puodin takaovelta pihan puolelta jopa "kuivoo leipee". Riistakadun talon aidan yli oli helppo kiivetä Savonkadun Kauppisten puodin pihalle..Siltä pihalta Lukkaristen toiseksi nuorin poika Antti Ville tutustui Kauppisten nuorimpaan Sanna Katri- (Kaisa-) tyttäreenkin 20-luvun alkupuolella..
Kansalaissodan jäljiltä v.1919 maan ruokahuolto oli huonolla tolalla. Elintarvikkeet olivat olleet säännösteltyinä tai kortilla jo ensimmäisen maailmansodan alkamisesta lähtien.
Syksyllä 1918 Suomessa alkoikin näyttää siltä, että kesän sato, vaikka oli melko onnistunut, ei tulisi riittämään talven yli. Tilanteen vakavuudesta alkoi kantautua kaikuja maan itä- ja pohjoisosista. Vuoden 1918 lopulla nälänhädästä raportoivat muun muassa Iin, Kajaanin, Kuopion, Oulun, Pielisjärven, Tohmajärven ja Tornion piirilääkärit sekä Ilomantsin, Juuan, Nurmeksen ja Valtimon kunnanlääkärit. Iisalmen Salmetar-lehdessä Iisalmen maalaisseurakunnan papistokin yritti periä viljassa kirkollismaksujaan talonpojilta. Esimerkiksi Pielisjärvellä useiden työläisperheiden ainoana ruokana oli olki- tai pettuleipä, johon joskus lisättiin akanallisia kaurajauhoja. Muutoin ruokavalio koostui kalansuolavedestä ja satunnaisesti naurispuurosta. Lihaa ja kalaa oli harvoin.Vaikea ripuli ja ummetus sekä laihtuminen mainittiin tavallisimmiksi merkeiksi huonosta ravinnosta. Edeemaa, nälkäpöhöä, todettiin aikuisilla monin paikoin. Havaintoja oli myös keripukin kaltaisista oireista ja suun limakalvon mätähaavoista.
Ravinto- ja ruokapulasta huolimatta Iisalmen papisto suoritti jyväsaatavien rästikantoa v.1921.1.3.-ilmoituksen mukaan..
"Rästikanto kannetaan rovastin ja ensimmäisen kappalaisen saatavina pappilassa ja toisen kappalaisen et Lindmanin torpasta. Samalla huomautetaan,että tämä on viimeinen kanto--"
Syrjäisien alueiden lisäksi ruokapulasta kärsittiin myös suurimpien kaupunkien vähävaraisten joukossa sekä vankileireillä. Espanjan tautia eli espanjalaista flunssaepidemiaakin oli levinnyt maahan. Lapsikuolemat olivat yleisiä. Heikki Juho Lukkarinen oli saanut lisäksi Iisalmessa kaksi kilpailijaa ruumisarkkujen valmistuksessa ja myynnissä..
Salmettaren etusivuilla 1918-20 näkyi paljon kuolinilmoituksia lapsista aikuisiin,koska lentävä keuhkokuume eli "tuberkkeli" oli iskenyt kaikkiin ikäluokkiin..eli vanhukset ja lapset olivat alttiimpia virukselle. Heikki Juho Lukkarisen arkkuilmoitus oli aina etusivuilla kuolinilmoitusten seurassa vakiona..
Naapurin Kalle Kauppisen vanhin tytär Anni s.1904 oli saanut tb-tartunnan niihin aikoihin,kuollen parhaassa iässä keuhkotautiparantolassa v.1933..
Ravinto- ja ruokapulasta huolimatta Iisalmen papisto suoritti jyväsaatavien rästikantoa v.1921.1.3.-ilmoituksen mukaan..
"Rästikanto kannetaan rovastin ja ensimmäisen kappalaisen saatavina pappilassa ja toisen kappalaisen et Lindmanin torpasta. Samalla huomautetaan,että tämä on viimeinen kanto--"
 |
| 19191.9 Salmetar No.2:n etusivun kuolinilmoituksia |
Salmettaren etusivuilla 1918-20 näkyi paljon kuolinilmoituksia lapsista aikuisiin,koska lentävä keuhkokuume eli "tuberkkeli" oli iskenyt kaikkiin ikäluokkiin..eli vanhukset ja lapset olivat alttiimpia virukselle. Heikki Juho Lukkarisen arkkuilmoitus oli aina etusivuilla kuolinilmoitusten seurassa vakiona..
Naapurin Kalle Kauppisen vanhin tytär Anni s.1904 oli saanut tb-tartunnan niihin aikoihin,kuollen parhaassa iässä keuhkotautiparantolassa v.1933..
Körttiläisyys eli herännäisyys Lukkarisissa
------------------------------------------------------
 |
| 1933 Heikki Juho Lukkarinen kärttiasussa |
Muutettuamme 1947 Saloon Varsinais-Suomeen meillä pappilassa pidettiin paljon seuroja,joita värittivät seurakunnan kanttorin soittamat herännäisten Siionin virret pakollisilla pitkillä värssytauoilla. Minua ja siskojani isäpastori vei aina kesäisin Herättäjäjuhlille. Kotiin tuli postissa Kotimaan lisäksi herännäisten Hengellinen kuukausilehti,josta me lapset väännettiin Hengellinen kuukautislehti..
Isä soitti lämpimikseen arkisin pappilan salin Wirth-flyygelillä Siionin virsiä...
Seuroihin meille aina kutsuttiin iisalmelainen körttiläinen maallikkosaarnaaja,joka körttiläisesti oli pukeutunut sarka-asuun narisevin lapikkain ja tuohikontein.
 |
| Aku Räty by Juhart |
Oheistan kappaleen Piispantarkatus-stooristani,mitä tapahtui Salo-Uskelan seurakunnan pastorin pappilassa piispantarkatuksen aikana,johon osallistuivat arkkipiispa Simojoki ja Tampereen piispa Gulin sekä Herännäissaarnaaja Aku Räty..seuraavasti:
Jussi ei voinut vastustaa kiusausta häiritä kanttorin Siionin virsien soittoa flyygelin vieressä seistessään.
Hän oli pistänyt kätensä flyygelin sisään ja plimputteli sormillaan pitkiä punottuja vaijerikieliä kuin karjalainen kanteleensoittaja.
Joka sunnuntai pakkokirkonkäynneillään Jussi kiipesi kivikirkon urkulehterille seuraamaan kanttorin selän takaa soittoa.
Solkikenkänsä kärjellä hän paineli salaa kanttorin kiusaksi puupedaleja,jolloin virren soitto meni mutkille kuin mustalaisen laulu.
Nyt Jussin sormeillessa flyygelin kieliä, soittolaatikosta hyppäsi ulos päivätirsoilta pappilan harmaa Kille-kissa,jolloin flyygelin kantta ylhäällä pitävä puutuki kaatui lappeelleen.
Flyygelin raskas kansi lämähti alas paukauksella Jussin sekunnin murto-osassa saatua näppinsä pois soittoloorasta.
Herännäispoljentakin loppui kerralla.
Salissa vallitsi täyshiljaisuus,muutaman mummon kyykkiessä punakasvoisina kurottamassa korkkimatolle pudonneita virsikirjojaan.
Isän työhuoneesta kuului lapikkaiden pohjien narinaa sarka-asuisen maallikkosaarnaaja Aku Rädyn marssiessa salin poikki flyygelin luo.
Aku kävi nostamassa flyygelin kannen ylös ja lausui jopa punanenästään kalvenneelle kanttorille:
--Jatkakee vuan...taesj ne männä ne tauvot pitkänlaesiksi värssyjen välissä!
--Noh...taesj se seerakunta suaha uuven herätyksen!
 |
| Aku Räty vaneriveskansa kanssa |
Jussin äiti tömisteli keittiöstä flyygelin luo vetämään poikaa korvalehdestä kyökin puolelle.
Viitisen minuutin perästä Jussi oli palannut saliin kummatkin korvalehdet tulipunaisina ja itkua niellen.
Flyygelin kulma ja jukkapalmu oli määrätty kyökissä kuuluvista varoituksista kielletyksi alueeksi,jolloin Jussi asettui vartioon kakluunin kyljelle.
Kuumottavia ja paisuneita Disneyn Dumbo-elefantin siipikorviaan hän viilenteli uunin kaakelilaattoja vasten painamalla.
Jotenkin isäni körttiläisyys alkoi lieventyä 60-luvun puolella. Silti äitikappalaiska silloin oli mielestämme enemmän körttiläinen disipliinissään ja pukeutumisessaan kuin isäkappalainen. Omassa vaatetuksessaankin hän oli vaatimaton sanomalla,että "vaen rumat korreillee kalleilla vuatteillaan".Vastapainoksi kappalainen voi pistää papin kuukauden palkan Turussa mittaräätälin tekemään pukuun. Silloin pappilan muksut saivat iisalmelaisittain töpätä kuorittuja jakkuperunalohkoja muikunsuolaveteen,kappalaiskan säästäessä talousrahoja ruoan ostoon...kuin aikoinaan v.1918-20 nälkävuosina iisalmelaiset joutuivat tekemään ruoan puutteessa..
Puusepänpojat
---------------------
Lukkaristen esikoispoika oli Aaro Heikki,s.31.5.1901.
Muutti Pyhäjärvelle 24.12.1923
k.22.5.1957 Suomussalmi
 |
| 1953 ca. Apteekkari Aaro Lukkarinen alaoik. ja Bertta sekä Lauri Lukkarinen vas. Takarivi vas. Anna Lukkarinen,tuntematon, Maila Lukkarinen (Arvi Lukkarisen vaimo) ja Aune Lukkarinen (tätini) |
Heikki Juho Lukkarinen halusi kasvattaa ja kouluttaa lapsiaan kaikin mahdollisin keinoin,vaikka varat olivat tiukassa.
Aaro Heikki kävi Iisalmen Yhteislyseon ja opiskeli farmaseutiksi ja valmistuttuaan aloitti työnsä Hyrynsalmella,josta hän muutti Tornioon. Siellä hän nai kätilö Bertta Elviira Turenin,perheen muutettua sitten Poriin. 1939-40 hän oli apteekkarina Viipurin sotilasapteekissa ja väirauhan aikana muutti Suomussalmelle,josta hän oli saanut apteekkioikeudet.
 |
| Aaro Lukkarisen apteekkiväkeä ehkä Hyrynsalmella 1920- luvulla |
 |
| Aaro ja Bertta Lukkarinen 1930-luvulla |
 |
| Viipurin sotilasapteekki.jossa Aaro Lukkarinen työskenteli proviisorina 1939-40 välirauhaan saakka. Apunaan hänellä oli apteekkiapulaisina lottia. |
Anttikappalainen jaksoi aina pappilan seuroissa Bertta-tätiin viitaten kertoa vitsin Bostoninhajuisessa työhuoneessaan papeille Iisalmen Yhteislyseon saksankielen tentistä.
Kysymyksenä oli lauseen käännös saksasta suomeksi.."Berthas Reise wae kurz aber angenehm".
Eräs lukiolaispoika oli kääntänyt sen lauseeksi "Berttan reisi oli lyhyt,mutta mukava".
-Ja sitten me kaikki papit naurettiin!
Antti-kappalainen aina muisteli..
 |
| 1959 Lukkariset Suomussalmen Ämmänsaaressa. Etuvas, minä,takanani Bertta-täti, Aune-täti, Anna-täti ja Annukka |
Itse tapasin Bertta Lukkarisen v.1959,Aune-tädin eli isän vanhemman siskon,maksettua minulle ja Annukka-siskolleni matkan Iisalmeen ja Suomussalmelle. Aaro-sedän kuolemasta oli kulunut silloin kaksi vuotta.
Lainaan kappaletta kirjoituksessani Sudeettisavolaisen Savon matkasta seuraavasti:
 |
| Jussi,Annukka ja Aune Ämmänsaaren lossilla |
Pyhän jälkeen matkaseurue Maila-tädin ja Anni-tädin kanssa suuntasi iisalmelaisella tummansinisellä Chevrolet Styleline-pirssillä kohti Suomussalmea.
Jussi oli useasti kuullut isän ja äidin keskustelevan "Suomussalamesta",missä isän puolelta asui sukulaisia,kuten Niskasia.Äitikin oli kauppakouluaikoinaan 30-luvun puolivälissä käväissyt kauppakoulun naisten kanssa Suomussalmella.Visiitistä oli jäänyt pari hulvakkoa mustavalokuvaa,missä kauppakoulun naiset kaulailivat kirjailija Ilmari Kiantoa.
Kiantohan tykkäsi nuorista naisista oikein sormituntumalla.
Nyt matkaseurue oli menossa Suomussalmen Ämmänsaareen tapaamaan isän vanhimman veljen Bertta-leskeä,joka tunnettiin katsovan etelään muuttanutta sukuhaaraa kulmiensa alta.Bertta-täti oli kai syntyjään torniolaisia ja nainut Tornioon muuttaneen savolaisen apteekkarin eli isän ja Arvin vanhimman veljen.Viimeksi Jussi oli nähnyt tämän v.1953 ukin (Heikki Juhon) hautajaisissa Iisalmessa.Apteekkarisetä jo silloin käveli vaivalloisesti kävelykeppiin tukien ja kuoli muutaman vuoden perästä 1957.
 |
| 1953 Ukki Heikki Juhon hautajaiset Iisalmessa. Etukeskellä Aaro-setä ja hänen takanaan oik. Bertta-täti. Aaron vasemmalla Aevo Lukkarisen Lauri-poika.Hänen takanaan Maila Lukkarinen,Arvi Lukkarisen vaimo,Anna Lukkarinen. Arvo Lukkarisen leski ja Aune Lukkarinen Aaron borsan takana. Berttasta oik. Kaisa ja Antti Lukkarinen ja edessä Maija Lukkarinen ja minä. |
Laitan oheen lainauksen yhdestä Kulttuurikävelyretki Suomussalmella-kirjoituksesta,missä mainitaan apteekkari Aaro Lukkarinenkin..
-Suomussalmen sodan tuhoja 1944, lähiöitä.
Sotatie päättyi vanhaan Kajaanin tiehen nimismiehentalon vaiheilla. Jos kävelee nykyiselle Syväyksenkadun vuonna 1990 valmistuneelle sillalle, näkyy hiekkainen kohta, muinaisen tien paikka, oikealla saaren rannalla. Ämmänsaarella oli 16 taloa tai oli rakenteilla, kun valtakuntien väliset ratkaisut ja sopimukset aiheuttivat saksalaisten poistumisen Suomesta. Ei se sujunut rauhan keinoin. Saksalaisia joukkoja oli eri puolilla Kainuuta, Hyrynsalmella ja Suomussalmella. Aseveljeys muuttui vihollisuudeksi. Saksalaiset tuhosivat sekä Hyrynsalmen kirkonkylän että Suomussalmelta Ämmänsaaren, Karhulanvaaran pappilan ja joitakin taloja muualta. Suomessa ei liene muuta kunnan taajamaa, jonka saksalaiset ovat hävittäneet neljä vuotta sen perustamisen jälkeen! Saksalaisten lähtöä Ämmänsaaresta jäi vartioimaan seitsemän miestä: ylikonstaapeli Paavo Vuorinen, lääkäri Lauri Allas, nimismies Eino Väisä, apulaisnimismies Pentti Härkönen, apteekkari Aaro Lukkarinen, maatalousteknikko Hjalmar Skyttä ja piirityönjohtaja Joona Juntunen.
Suomussalmella puna-armeijan miehitys ulottui Kiantajärvelle saakka, muttei ulottunut Ämmänsaareen asti. Kirkonkylä oli keskeinen tukikohta. Pohjois-Suomessa toimineet saksalaisjoukot toteuttivat poltetun maan taktiikkaa peräytyessään, joten aineelliset menetykset olivat suuret. Saksalaisilta jäi kuitenkin perääntymisvaiheessa runsaasti sotimiseen liittyviä materiaaleja, jotka neuvostojoukot veivät mennessään poistuessaan marraskuussa 1944, sen lisäksi mitä muuta mukaansa saivat.
Samoina aikoina sotilaspastori Antti Lukkarinen oli Torniossa, Aaro-veljen vaimon Bertta Lukkarisen (os.Turen) kotikaupungissa..juuri maihinnousseena...ajamassa saksalaisia aseveljiään pois Lapista.
Lainaus Antti Lukkarisen 1944 Ajastajasta:
Lokakuu 1944
--------------------
 |
| Joukot laskeutumassa Tornion Röytän satamaan laivasta lokakuussa 1944 |
Maihinnousu tihkusateessa Röyttään onnistui hyvin.(Tornion Röytän satama)
Eteneminen luotisateessa Ala-Rauman kylään.
Pari kaatunutta.
Läpimärkiä.
Haavoittuneita useita.
Saksalaiset vetäytyivät Pikku-Berliinistä ja Raimon sillalta.
Tornion kaappaus
--------------------------
Kaappauksella oli tarkoitus saada kaupunki suomalaisten hallintaan.Paikalla olevat suomalaiset hyökkäysjoukot oltiin koottu paikallisista suojeluskuntalaisista.Samaan aikaan,kun uudet suomalaiset hyökkäysjoukot nousivat maihin Röytän satamassa,taistelut päättyivät saksalaisten vetäytymiseen maihinnousujoukkojen saavuttua Tornioon.
Valtauskäsky suojeluskuntajoukoille--taustaa
------------------------------------------------------------------
Saksalaisten vetäytyminen oli tapahtunut ilman taisteluita sulassa sovussa suomalaisten kanssa salaisen vetäytymissopimusten mukaisesti syyskuun puolivälistä lähtien. Valvontakomissio oli kuitenkin saanut vihiä asiasta ja painosti suomalaisia jyrkempään toimintaan.
27. syyskuuta 1944 suomalaisjoukkojen komentajana aloitti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo. Seuraavana päivänä eversti Pennanen kutsui osasto Pennasen Kemin Pajusaaressa olevan yksikön päällikön majuri Thure Larjon Länsi-Pohjan Suojeluskuntapiiristä esikuntaansa.
Larjo sai Siilasvuon antaman kirjeen,jossa määrättiin suojeluskuntajoukot valtaamaan Tornion kaupungin ja lähiympäristön sillat.
Tornion ympäristössä ei ollut saksalaisia joukkoja.Kaupungissa oli 3 saksalaista tukikohtaa: seminaari,joka toimi saksalaisten sotasairaalana,yhteislyseo ja ns. Lipon talo lähellä Tornion silloista tullia.Huoltoyksikössä oli n. 450-500 saksalaissotilasta,joista n.100-130 sotasairaalassa ja aseman takaisessa Pikku-Berliinin huoltotukikohdassa noin sata,sekä Vojakkalan kohdalta kääntyvän Arpelan tien risteysalueella n. 150 miestä.
Loput taas hajasijoitettuna eri puolille kaupunkia.
 |
| 1944.10.03.Tuhoutunut saksalaisten mersu Tornion asemalla |
Aarolle ja Bertalle syntyi 1941 tyttölapsi Raili Raita,joka valitettavasti kuoli 4-vuotiaana 1945.
1935 heille syntyi poika.joka kastettiin Reijo Anteroksi.
Reijo luki sähköteknikoksi,työskennellen pitkän tingin Uudessakaupungissa..
20.1. Juna Mäntylahti-Lapinlahti 5:-
1935 heille syntyi poika.joka kastettiin Reijo Anteroksi.
Reijo luki sähköteknikoksi,työskennellen pitkän tingin Uudessakaupungissa..
 |
| 1941 Aaron ja Bertan perhe. Reijo vasemmalla ja Raili Raita äitinsä sylissä |
 |
| Reijo 1935-36 |
 |
| 1935 Reijon kastekuva |
 |
| 1950 Lukkariset Iisalmessa. Vasemmalla Aaro ja Reijo-poika. Minä takaoikealla äidin sylissä Etukeskellä isosiskoni Tiitti ja Annukka Lukkarinen Keskellä Heikki Juho ja Anna Sohvi Lukkarinen Reijon vieressä Arvo Lukkarisen Martti-poika ja oikealla isäni edessä Arvon Lauri-poika eli Lare. Takavasemmalla Anna Lukkarinen,Arvon vaimo ja tyttäret Anna Liisa ja Anja Aulikki Lukkarinen. Taaimmaisena oikealla Aune Lukkarinen,tätimme |
 |
| 1960-luvun alku. Reijon luona Uudessakaupungissa. Vas. pikkusiskoni Henna,takana Maila Lukkarinen,Arvi Lukkarisen vaimo, Aune Lukkarinen,Reijon vaimo ja Anna Lukkarinen,Arvon leski. |
Arvo Johannes Lukkarinen s.1909.9.6. k.1946.1.8.Junamies Iisalmessa:
Arvo-sedästä meille pappilan kasvateille kerrottiin,että hän oli kuollut keuhkokuumeeseen sodan jälkeen hypittyään talvipakkasissa konduktöörinä täpötäysistä junanvaunuista toiseen tulipalopakkasissa.
Heikki Juho Lukkarisen lapsissa oli aito annos veeärräläisyyttä...Arvon oltua konduktöötinä,nuoremman Aune-siskon oltua sota-aikana konduktöörinä ja nuorimman Arvin oltua Iisalmen aseman ekspeditöörinä ja lopulta asemapäällikkönä.
Toiseksi nuorin Antti-poika samoin kulki välirauhan ja asemasodan aikana Lapinlahden vt-kappalaisena junalla Iisalmen ja Lapinlahden väliä ammatikseen...joten voisin hyvällä syyllä kutsua häntä junamiespapiksi--lisäksi pitämällä veeärräläisille seuroja Lapinlahdella..
Olihan niitä merimiepappejakin...!
V.1944 Ajastaikaansa Antti Lukkarinen oli merkinnyt junamatkakulungeistaan virkamatkoihin Lapinlahden vt.kappalaisena;
 |
| Matti ja Maija rautatiellä Juhart |
23.1. " L-lahti-Alapirtti-L-lahti 19:-
31.1. " " 19:-
3.2. " Mäntylahteen edestak. 9:-
4.2. " Pajujärvelle 13:-
7.2. " Taipaleeseen 9:-
11.2. " Iisalmeen edestak. 23:-
7.3.. " Mäntylahdesta L:een 5:-
21.3. " Nerkoolle edestak. 9:-
25.3. " Mäntylahdesta L:een 5:-
7.4. " L-lahti.M-lahti-L-lahti 10:-
10.4. " L-lahti-Nerkoo 6:-
---------------------------------------------
Yht. 131:-
VR-läisyys näytti olevan verissä Lukkaristen klaanilla.
 |
| Arvi ja Antton Iisalmen asemalla Juhart |
 |
| Arvo Lukkarisen perhepotretti 1940 |
 |
| Anna Lukkarinen (Arvon leski) vas. Aune Lukkarinen ja minä, Bertta Lukkarinen ja Annukka Lukkarinen Suomussalmen Ämmänsaareessa 1959. |
 |
| 1927 Arvo Lukkarinen armeijassa |
Arvo Lukkarisen vanhempia tyttäriä en paljonkaan tavannut,mutta nuorempia poikia Lauria (Larea) s.1936 ja Marttia muutaman kerran..
Martti s.1942 oli töissä kirjapainoalalla 35 vuotta Iisalmessa,mutta kuoli v.2002.
Kaikki Iisalmen Lukkariset oltiin haudattu Kangasniemen hautausmaalle Iisalmessa.
Jokaisella kerralla vierailessamme Antin tai Aune-tädin kanssa Iisalmessa meidät vietiin ensimmäisenä Kangasniemen hautausmaalle Heikki Juhon,Anna-Loviisan ja Arvo sekä Aaro Lukkarisen haudoille..
jatkuu...Aune,Antti ja Arvi Lukkarinen..
Kaikki Iisalmen Lukkariset oltiin haudattu Kangasniemen hautausmaalle Iisalmessa.
Jokaisella kerralla vierailessamme Antin tai Aune-tädin kanssa Iisalmessa meidät vietiin ensimmäisenä Kangasniemen hautausmaalle Heikki Juhon,Anna-Loviisan ja Arvo sekä Aaro Lukkarisen haudoille..
jatkuu...Aune,Antti ja Arvi Lukkarinen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti