Lukkarisen Antti Villen...isärovastin Iisalmen Riistakadun Lukkariset. 2. osa.

1939-40 Aune Sofia vänrikkiystävänsä
sotasovussa..voisi olla veljensä
Antin univormu..Antti oli talvisodassa
kenttätykistön vänrikkinä..

Riistakadun Lukkarisille syntyi v.1912.5.15. perheen ainoa tyttölapsi,joka kastettiin Aune Sofiaksi..

Tiistaina toukokuun 14. päivän Salmettaren etusivulla kuolinilmoitusten vieressä,päivää ennen Aune Sofian syntymää,ei näkynyt August Antikaisen ruumisarkkuilmoitusta (kautta: H.Lukkarinen) ...vain Aatu Huttusella oli kotona myytävänä kuopiolaisia ruumisarkkuja..
Ruumisarkutkin olivat silloin Iisalmessa "tuontitavaraa".
Ilmeisesti Heikki Juho Lukkarinen ei vielä ollut alkanut arkkupuusepäksi,vaan seilasi puutavarahöyrylaivoissa Iisalmesta Saimaan kanavaa pitkin Viipuriin.. Kirkollisina ilmoituksina samassa Salmettaren numerossa ilmoitettiin,että keskiviikon jälkeisenä Helatorstaina saarnaa pastori Pietikäinen..ja kolehti edelleen toimitetaan haavilla raamatun lukemisen jälkeen diakonaattikassaan,Tyttöin rippikoulu alkaa kirkossa toukokuun 28 päivä kello 9 aamulla...
Salmetar ilmestyi silloin "vain Tiistaina,Torstaina ja Lauvantaina klo 12" ..kaksi- tai neljäsivuisena..

1928 ca. Aune Sofia

Aune Sofia kolmen muun pojan synnyttyä perheeseen joutui alistumaan eräänlaiseen "ukkovaltaan",kun minä taas myöhemmin jouduin elämään pappilan "akkavallassa" neljän siskon välissä ja äitpastorskan käskyvallassa.
Uskoisin Aune Sofian käyneen Savonkadun kansakoulun alkuun ja sitten Iisalmen yhteiskoulua eli lyseota keskikoulun päättymiseen saakka. Hänkin,kuten aitanaapurin liikemies Kalle Kauppisen tytär Sanna Katri,päätyi opiskelemaan alempaa kauppatiedettä merkantiksi Iisalmen kauppaopistossa.

Aune päätyi aluksi töihin Iisalmen Putkola Oy:n Kauppakadulla puotipuksuksi,jossa hän palveli n.v. 1937 asti myyjänä. Kauppakadulla Osuuskauppa Putkola toimi vanhassa puutalossa Työväen Osuuskaupan naapurissa.

 Oik. sähkölaitoksen kauppa ja Juho Juvosen vaatetusliike Pohjois-Savon talossa, sitten Putkola, Työväen Osuuskauppa, Apteekinmäki.
Iisalmen toinen pirssitolppa.

1937 ca. Iisalmen osuuskaupan stäffiä.
Aune Sofia takana keskellä.

Iisalmen Osuuskauppa Savonkadun ja
Louhenkadun kulmassa

Aune Sofia ilmeisesti muutti työpaikkaa palvellen Iisalmen Osuuskaupassa sodan alkamiseen saakka.
Äitikappalaiska aina moitti meille pappilan penskoille likaisista alushousuistamme,etenkin kakkaviiruista peräpuolella,että "nyt on tuas tehty alushousuihin tuas Putkolan leimat". Sanonta on peräisin Iisalmen nälkävuosilta kansallissodan jälkeen,kun köyhien perheiden lapsille tehtiin alusvaatteet Putkolan osuuskaupan säkkikankaasta,missä seisoi präntättynä Putkolan leima.

1965 Putkolan pamaus

Putkola Oy:n liikerakennus selvisi sodan tuhoilta,mutta v.1965 se tuhoutui räjähdyksessä melkein kokonaan. Tapausta kutsuttiin Putkolan pamauksena.

Putkolan pamauksena tunnettu räjähdysonnettomuus tapahtui 14. syyskuuta 1965 Iisalmen keskustassa. Räjähdyksessä ja sitä seuranneessa tulipalossa tuhoutui täysin Putkola Oy:n liikerakennus myymälöineen, konttoreineen ja varastoineen.

Myös lähellä ollut Pohjois-Savon Kauppa Oy:n varastorakennus paloi ja ikkunoita rikkoontui laajalta alueelta lähikortteleissa. Räjähdys tapahtui yöllä, joten siitä ei aiheutunut ihmishenkien menetyksiä, koska rakennukset olivat tyhjillään. Muutamia henkilöitä loukkaantui ja aineelliset vahingot olivat huomattavat.

Räjähdyksen aiheutti todennäköisesti Putkola Oy:n maali-, lakka- ja kaasupullovarastossa syttynyt tulipalo. Onnettomuuden laajuuteen arveltiin vaikuttaneen myös kantopommivaraston räjähtämisen. Kanto- eli raivauspommeja liikkeen varastossa oli yhteensä 110–115 kilogrammaa sekä kivipommeja 35–40 kilogrammaa.

Maijan paras vastike SOK

Aune Sofian veressä oli syvällä SOK:laisuus,kuten muillakin Iisalmen Lukkarisilla. Vaikka perhe eli vaatimatonta ja köyhääkin elämää, ostokset tehtiin Putkolassa ja Iisalmen Osuuskaupassa eikä Työväen Osuuskaupassa. Äitikappalaiskakin Salossa osti tykötarpeensa Salon Seudun Osuuskaupasta,mutta reikäleivät Ol.Tähkän myymälästä,koska hänen mielestään OTK:n leipä oli maistui paremmalta kuin SOK:n. 

Aune Sofia muutti Saloon v.1951 Antti-veljensä perässä ja jonka perhe oli muuttanut sinne v. 1949 Viitasaarelta Salo-Uskelan seurakunnan nuorisopastoriksi. Hän polki meille pappilaan vähän väliä viikonloppuisin Muurlantullista SOK:n vihreärunkoisella naisten polkupyörällä.

Me taas pappilan muksuina kävelimme hänen yksiöönsä Muurlantullin Osuuskaupan yläkertaan viikonloppuisin kutsuttuna juomaan SOK:n AAA-kirkkokahvia tai Katriinaa sekä tädin tekemiä luumutorttuja..

Aune Sofia,kuten Antti Ville veljensä olivat makeankipeitä elettyään ne Iisalmen nälkävuodet. Makeankipeys takasi kummallekin itsehymyilevät tekohampaatkin.

Oheistan kirjoitukseni Aune ja JFK muistona eräästä perjantaivierailusta tädin Muurlantullin yksiöön seuraavasti:

1963 Salora Finlandia 2

Aune ja JFK

SSO:n Muurlantullin myymälä.
Oik. ylhäällä Aunen yksiön ikkunat

Vuoden 1963 marraskuussa tai pikkukaupunkilaisten inhoamassa "likakuun" jälkeisessä marraksisessa kuussa (marrashan on ihon päällikerros),jolloin sokeritehtaalla alkoi käyntikausi hajuineen ja juurikasleikelietteineen,pappilassa ei vielä ollut näköradiota eli televisiovastaanotinta.
Jussin kaikkien kavereiden kotona oli konkurssiharavat eli tv-antennit katolla ja mustavalkoteeveet olohuoneen nurkassa kunniapaikalla pitsiliinoin ja pakollisin raamitetuin vihki- sekä rippikuvin. Highway Patrolin hän kävi katsomassa pöksytehtaan poikien kutsumana naapurissa heidän luksushuushollissa,missä myös seisoi ruokailuhuoneen seinää vasten hi-fi-radiolevysoitinkaappi,jossa soi useaan Elviksen Love Me Tender ja Paula Ankan Diana. Lahden suurkisoja ja Kirjosen etuviistomäkihyppyjä Jussi meni katsomaan suureen karvalakkisakkiin korttelin päässä sijaitsevan ARSA:n radioliikkeen lasivitriinin takaa ASA-televisiosta. Sukulaiset tai naapurit,joilla ei vielä ollut vastaanotinta,tulivat kautta Suomenmaan oikein maankiusaksi,jolloin iltauutisten jälkeen isäntäväet tekohaukoituksineen yrittivät päästä sukulaistöllöttäjistä eroon.

Aune vasemmalla osuuskaupan
sivumyymälän hoitajana 50-luvulla

Marraskuun 22. päivän perjantai-iltana kuuden kieppeillä Jussi oli marssinut isosiskojensa kanssa viiden asteen pakkasessa Helsingintietä pitkin Muurlantulliin Aune-tätinsä luokse kahville sekä pipareille ja tietenkin katsomaan televisiota tämän alkoviyksiöön osuuskaupan sivuliikkeen yläkerrassa.
Jussi muistaa vielä tänäänkin joulukuulla Lontoossa,miten pakkaslumi narskui kengänkantojen alla patikkamatkalla tädin luokse.Sen perjantai-illan teeveeohjelmista hän ei kyllä muista paljoakaan,koska vierailijat joutuivat ikävyyteen saakka katselemaan piparilautaset polvien päällä ja kahvitassit kädessään perhealbumeja sekä kuuntelemaan tädin tunnettuja Iisalmen muistoja sotaa edeltäviltä vuosilta.
Albumien katselun ja lapsien jo ulkomuistista tunteman perhehistorian toistamisten katkaisi tädin kysymys:
--Ottaako kukkaan vielä lissää kahavia?
--Ja nuo luumutortut kyllä kuivoo kannikoeksi jollei kukkaan syö!
--Panempa niitä paperjpussiin matkaevvääksi jä isällenne vietäväksi..
Tädin henkikin haiskahti isän halitoosilta.
--Issäenne kun on niin makkeen perrään!
Jos kyseessä olisi ollut Uuden Vuoden päivän tai Itsenäisyyspäivän presidentti Kekkosen puhe Suomen kansalaisille,alkoviyksiössä kukaan ei olisi saanut hiiskahtaa sananpuolikastakaan.
Kekkosen televisiopuheita pidettiin yhtä pyhinä kuin Jouluaamun saarnoja kirkoissa.

22.12.1963 Kennedyn Lincoln
ennen Dealey Avenueta
Shorpy pictures

Kello 21.30 täti suhautti löysien ja kellastuneiden tekohampaidensa välistä hiljaisuuden Yleisradion televisiouutisten takia. Tädin huushollissa,kuten pappilassakin radio- ja televisiouutiset,aamu- ja iltahartaudet olivat pyhiä toimituksia,jolloin jälkikasvun piti istua paikoillaan hiiskumatta kuin pakkosunnuntaisaarnojen aikana kirkonpenkissä.
Ensimmäisenä uutisena iltauutisten tuore uutisankkuri Heikki Kahila ilmoitti,että Yhdysvaltojen presidenttiä John F. Kennedyä oltiin ammuttu Dallasissa,Teksasissa kello 12.30 paikallista aikaa.
Presidentti oli kuollut sala-ampujan luodista Dallasin sotasairaalassa.
Ruudussa näytettiin epäselvä filmiklipsi attentaatista Dealey Avenuelta,miten presidentin musta avo-Lincoln lipui eteenpäin,Jack Kennedyn pään heilahdettua taaksepäin ja jonka jälkeen tämä kaatui sivulle rouvansa Jaqueline Kennedyn syliin.Teksasin kuvernööri Connallykin edessä näytti kiemurrelleen kivusta.Sekunneissa presidentin mustapukuiset turvamiehet Lincolnin takarampilta kiipeilivät auton takaluukkua pitkin suojelemaan kuolevaa presidenttiä.
Uutisvälähdys hiljensi alkovioyksiön henkeäsalpaavasti.
Ilmeisesti miljoonissa kodeissa maapallon joka kolkassa tehtiin samoin.
Televisio oli kuvaputkellaan pienentänyt maailmaa,joka sotineen ja rauhoineen,tragedioineen ja komedioineen,köyhineen ja rikkaineen mahtui yhden alkoviyksiön nurkkaan.

Abraham Lincoln

Paljon ennen radion keksimistä v.1865 huhtikuun 15. päivän presidentti Abraham Lincolnin murha lensi maailmalle lennätinlankoja pitkin.Omituisena sattumana presidentti Kennedy murhattiin Henry Leylandin presidentti Lincolnin kunniaksi ristimässä Lincoln-avoautossa.
Radion kultakautena vuoden 1932 maaliskuun 1. päivänä maailmankuulun lentäjäsankari Charles Lindberghin lapsen kidnappaus samoin levisi maailmalle sekunneissa telexoperaattorien ticker tape-nauhoina. Syrjäisessä Suomessakin kauan puhuttiin Lindberghin lapsen murhasta ja saksalaisesta kidnappaajasta Bruno Hauptmannista..
Presidenttejä maailmalla oltiin yritetty vaientaa Kennedyn tapauksen lisäksi aivan edellisvuonna 1962 Pariisissa kuuluisana Charles De Gaullen murhayrityksenä. Ranskan presidenttiä oltiin yritetty murhata aiemminkin useita kertoja.Attentaattiyrityksestä oltiin tehty Shakaali-filmikin Forsythin kirjaan pohjautuen. (Day of the Jackal).

1932 Lindberghin pojan
katoaminen

Charles de Gaulle

1961 JFK

John F. Kennedyn ympärille oli kehittynyt maailmanlaajuinen ihailu demokratian puolustajana ja kommunusmin uhan laudentajana Kuuban kriisissä.Hän myös naisväen silmissä oli nuori ja komea hollywoodluokan Lancelot,jolla oli silmää naiskauneudelle kodin ulkopuolellakin.Miehet taas ihailivat hänen nuoruuttaan ja voimaansa,jotka katkesivat traagisesti 44-vuotiaana sala-ampujan luodeista..
Jos Suomen presidenttiä kohtaan oltaisiin tehty samanlainen attentaatti,niin kansa melkein yksimielisesti olisi liputtanut puolijumalansa äkillistä poismenoa siniristiliput puolitangossa.Monet presidentin vastustajat olisivat samoin iloinneet suomalaisella vakavuudella. Vuonna 1963 Kekkonen oli jo toista kierrosta presidenttinä.
V.1961 hän oli käynyt Sylvi-rouvansa kanssa virallisella vierailulla tapaamassa JFK:ta ja tämän Jackie-rouvaa Valkoisessa Talossa.
JFK:n vierailusta Suomessa tiedettiin paremmin Kekkosen vierailusta Havaijilla suurlähettiläs Max Jakobssonin ja ulkoministeri Ahti Karjalaisen kanssa.

1961 UKK,Jakobsson ja Karjalainen
Havaijilla

Lehtikuvissa kolmikko istui havaijinpaidoissa ja shortseissa palmun alla lukemassa Neuvostoliiton pääministeri Nikita Hrustsevin noottia,minkä johdosta presidentti ja ulkoministeri joutuivat pakkaamaan kamppeensa seuraavaan koneeseen. Presidentti joutui vielä Suomessa vaihtamaan pikaisesti talvikamppeet päälle suoralennolle Novosibirskiin tapaamaan Nikitaa.
Suomea oli kohdannut kylmän talven lisäksi kylmän sodan talvipakkaset.

UKK:n presidenttiys katkesi 1981 sairauden takia tai oikeasti vanhan iän dementiaan.
Oireita dementiasta oltiin katsottu mustavalkotelevision ruudusta presidentin valtiovierailusta Islantiin.Hänen kerrottiin kysyneen adjutantiltaan seurassa olevasta Islannin naispresidentistä,että kuka tuo hyvän näköinen nainen mahtaisi olla.
Presidentti Urho Kekkosellakin oli ollut silmää naiskauneudelle,mutta hänen elinaikanaan maassa ei uskallettu kuin kuiskailla asiasta.
Häntä voidaan verrata Kalevalan Lemminkäiseen,johon kaikki nuoret naiset rakastuivat.
Hänessä oli jotain salaperäistä vetovoimaa.
Uusi sodanjälkeiset suuret sukupolvet olivat syntyneet "Kekkosen aikana" täysin tietämättä muista Suomen presidenteistä,entisistä taikka tulevista.

16.10.1930 Ståhlbergit Helsingin
rautatieasemalla

Suomen levottomina vuosina tasavallan presidenttiäkin ollaan uhattu.
Kuuluisin tapaus oli presidentti Ståhlbergin ja rouvan kyyditys eli muilutus Chevrolet-umpiautolla Helsingistä Joensuuhun 14.10.1930.Kyseessä oli silloin oikea äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen järjestämä kidnappaus.
Presidenttipari kylläkin vapautettiin,palaamalla junalla Helsinkiin 16.10.1930.

Jussi siskoineen palasivat pappilaan tätinsä luota sekavin mielin.
Oli aivan käsittämätöntä ,että voimakkaan supermaan Yhdysvaltojen presidentti voitiin niin yksinkertaisesti ampua jollain kiikarikiväärillä jostain koulukirjavaraston yläkerran ikkunasta.
Attentaattitapausta seurasi epäillyn salamurhaaja Lee Harvey Oswaldin pidätys ja hänen murhaajansa yökerhonpitäjä Jack Rubyn Lee Harvey Oswaldin murha Dallasin keskuspoliisiaseman paikoitustiloissa.
Kysymyksiä oli herättänyt jälkeenpäin varapresidentti Lyndon B. Johnsonin pikainen presidentin valan vannominen Kennedyn lentokoneessa matkalla Dallasista Washington D.C.:hen.
Jackie Kennedy oli todistamassa valaa verisessä jakkupuvussaan.
Salaliittoteorioita oltiin murhan jälkeen kypsytelty puolisataa vuotta tapahtumasta.Silminnäkijöiden mukaan ampujia oltiin nähty toinenkin tai aseen laukaisua muistuttavaa ruutipilveä aivan Lincolnin edessä sijaitsevalla nurmikumpareella.
Mafiaa,FBI;tä ja CIA:ta sekä Fidel Castroa ollaan yhdistetty murhan aivoiksi yksin,yhdessä ja erikseen.
FBI:n pitkäaikaista johtajaa Edgar Hooveriakin epäiltiin Kennedyn vihamiehenä.

n.12.30 JFK Dealey Plazalla

Dokumenttien ja dokumenttifilmien pohjalta ampumatapauksesta ollaan kirjoitettu monia kirjoja erilaisina versioina.
Attentaatin rekonstruktioita ollaan tehty lukuisia tietokonepohjallakin.
Oswaldin katsottiin myös huonohkona tarkka-ampujana olleen kykenemättömän ampumaan kolmea laukausta peräkkäin muutamassa sekunnissa koulukirjavaraston ikkunasta.
Kolmatta luotia ei koskaan löydetty. Hylsyt kylläkin löytyivät varaston lattialta.Eräs teoria kolmannesta luodista kertoo,että Lincolnin lipuessa eteenpäin ampujan sihtiin oli osunut liikennevalot,johon se kolmas luoti oli osunut. Luotiteoriaa ei voitu todistaa jälkeen päin,koska liikennevalot oltiin vaihdettu.
Oswaldin Neuvostoliitossa viettämää aikaa myös katsottiin motiiviksi KGB:n käskyläisenä samoin kuin hänen Dallasissa jakamiaan pamfletteja Kuuban vapaustaistelusta ja USA:n riistosta.

12,30 Dealey Plaza
HS.22.12.2013

Kysymyksiä motiiveista ja mahdollisista salaliittolaisista pulpahtaa uutisiin jatkuvasti vielä 50 vuoden päästäkin. Eräs nurmikumpareen lähellä kinofilmannut henkilö on luvannut vielä edellisviikolla marraskuun lopulla 2013 julkaista filmipätkän mahdollisesta toisesta salamurhaajasta ...kovaa hintaa vastaan.
Warrenin komission ja myöhemmin kongressin asettaman murhavaliokunnan katsottiin tehneen tutkimuksista täysin puutteelliset,puolueelliset sekä nopeasti läpiajetut päätökset Lee Harvey Oswaldin syyllisyydestä yksin salamurhaan.
Uskoisin.ettei todellista murhan syytä ja siihen osallistuneita koskaan saada selville.

Matthew Smithin v.2001 julkaisemassa kirjassa "Say Goodbye to America" kirjoittaja yrittää todistella salaliittoteoriaa attentaatin edellisen päivän eli torstain marraskuun 21. päivän tapahtumien pohjalta seuraavasti:

LBJ ja Jackie Kennedy presidentin koneessa
LBJ:n virkaanastujaisissa 22.11.63

Vilkas päivä Dallasissa
-------------------------------
Torstai marraskuun 21. päivä 1963 oli vilkas päivä Dallasissa.
Huomenna Yhdysvaltojen presidentti tulisi vierailemaan siellä osana matkastaan Teksasiin.
Jotkut dallasilaiset olivat vierailusta innoissaan,kuuluessaan paikalliseen pieneen presidenttiä tukevaan vähemmistöön. Valmisteluja oltiin tehty ja presidentin autokulkueen reittiä tutkittu parhaimman näköalapaikan löytämiseksi sekä presidenttiparin näkemiseksi. Lapset olivat tehneet julisteita "Hurraa JFK!" ja "Me rakastamme JFK:ta". Kaikki kuitenkaan eivät olleet yhtä innostuneita. Toiset,jotka olivat päättäneet löytää paikan autokulkuereitin varrelta,olivat puhtaasti uteliaita yksinkertaisesti nähdäkseen vilahduksen presidentistä. Joukossa oli myös presidentille vihamielisiä katsojia ja muutamat kantoivat käsissään julisteita,kuten "Auttakaa presidenttiä potkimaan demokratia pellolle!" sekä "Jenkki..painu kotiin!" 
Presidentin oppositio oli pantu hyvin esille. 
Muille kaupunkilaisille,joiden keskuudessa JFK ei ollut suosiossa, ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa siitä,mitä presidentille kävisi huomenna.
Muutamilla harvoilla pahaa tarkoittavilla dallasilaisilla oli aivan toisenlaiset ajatukset mielessään:
he halusivat tulla näkemään presidentin kiikarikivärin tähtäimissä  hyvin organisoidussa,hyvin harjoitellussa ja sotilaallisessa Yhdysvaltojen presidentin ampumissuunnitelmassa. He eivät olleet salaliittolaisia,vaan salaliittolaisten työkaluja,mestaritarkkampujia ja kovia tappajia,tukenaan Dallasiin varta vasten tuodut viestintä- ja turvamiesryhmät,joidenka päämääränä oli maalle päästä eroon "nuoresta nousukkaasta",joka oli päässyt livahtamaan presidentiksi pienellä vaalivoittomarginaalilla. Nyt tämä nuori nousukaspresidentti oli saanut valtavan suosion.
Heidän mielestä maassa oltiin tehty älytön virhe,koska presidenttiyden olisi pitänyt mennä turvallisesti Richard Nixonin käsiin ja mistä uskomattoman harvat olivat vääntäneet sen pois miljonääri Joe Kennedyn pojalle,jota vihattiin liikemies- ja poliitiikkopiireissä..samoin kuin pelättiinkin.
Salaliittolaiset itse epäilemättä eivät kommunikoisi toistensa kanssa ajaessaan suunnitelmaansa seuraavana päivänä läpi,välttääkseen minkään seikan jäämisen mahdollisuuden varaan ja jättämättä mitään jälkiä,jotka johtaisivat heihin takaisin.
Salaliittolaisia ei pidä sekoittaa rohkeisiin ihmisiin.
Jack Kennedy sai lisääntyvää kannatusta ja tukea kaikkialta,mikä ennusti hänen mahdollista toista presidenttikautta Valkoisessa Talossa. 
Siitä huolimatta hän ei saanut kieriä missään itsetyytyväisyydessä. Hän ei halunnut lyödä laimin mahdollisuuksiaan etelävaltiossa,etenkin Teksasissa,missä puolue oli lentänyt kappaleiksi sisäisistä sodista,pääosin kahden päähenkilön ,kuvernööri John Connallyn ja senaattori Ralph Yarboroughin välillä. Kennedy laski ajan olleen käsillä molempien osapuolien ongelmien ratkomisessa ja tämä oli pääosaisesti syynä osavaltioon suuntautuvan matkan tarkoitukselle.
Matkan suunnitelluista vierailukohteista Kennedyä oltiin varoiteltu eri tahoilta sekä Dallasin vierailun väliin jättämisestä. Eräs varoittelija oli evankelisti Billy Graham ja toinen Yhdysvaltojen YK:n edustaja Adlai Stevenson. Lähimpänä tapahtuman taustalla oli Yhdysvaltojen kansalliskomitean jäsen Byron Skelton Templestä,Teksasista,joka oli ilmaissut epäilynsä vierailusta presidentin veljelle Robert Kennedylle. Epäilijöitä löytyi muistakin,kuten presidentin avustajasta Fred Holbornista,joka aavisteli  jotain tulevista vaikeuksista,soittamalla Lontooseen ystävälleen Sunday Timesin Henry Brandonille,jonka pitäisi kehoittaa Kennedylle poistua siltä paikalla Teksasista. Kennedy kuitenkin innoissaan 25:n Teksasin vaaliäänipanoksen haavimisesta oli jo päättänyt lähteä pitkälle matkalle,mistä Dallasia ei oltu poisluettu.
Torstaihin 21. päivään mennessä presidentti oli menestykkäästi vieraillut San Antoniossa ja Houstonissa,missä hän teki pientä "kallon koputusta" Connallyn ja Yarboroughin välisissä skismoissa. Asiat menivät hyvin putkeen hänen asetuttua Hotel Texasiin Fort Worthissä,missä hän tuli pitämään aamiaispuheen seuraavana aamuna ennen Dallasiin lähtöä.
Samanaikaisesti Dallasissa jaettiin sinä torstaina halpoja lentolehtisiä poliisien etsintäkuulutuksen muodossa "Etsintäkuulutettu maanpetoksesta" etu- ja sivukuvin presidentin kasvoista,joidenka alapuolella lueteltiin lista presidentin petosesimerkeistä.
Kennedyn vastainen oikea siipi ampui kovilla.
Sinä iltana Dallasissa Clint Murchison piti pirskeitä.
Miksi öljyparoni Murchinson tarkalleen juuri siksi illaksi oli valinnut juhlimisen,kukaan ei näyttänyt tietävän,mutta liikkeellä kierteli kourallinen huhuja ja spekulaatioita. Kutsujen vieraslista oli vaikuttava. John Tower oli siellä ja öljymiljardööri H.L.Hunt ja Chase-Manhattan-pankin John McCloy (joka myöhemmin valittiin Warrenin komission jäseneksi)..ja FBI:n pääpomo J.Edgar Hoover,kuuleman mukaan. Madeleine Brown,joka tunnettiin Lyndon B. Johnsonin tyttöystävänä vahvisti läsnäolollaan,että Johnson oli matkustanut Houstonista.
Madeleine oli nähnyt Johnsonin kutsuilla.Hän oli kertonut kirjoittajalle,että pieni ryhmä Nixon,Hoover ja Johnson mukaanluettuna olivat menneet pieneen palaveriin,Johnsonin ja Madeleinen poistuttua kokouksen päätyttyä.
Madeleine Brown oli kertonut kirjoittajalle,että Johnson varomattomalla huomautuksellaan puhelimessa hänelle  seuraavana aamuna paljasti ilmiselvästi sen,mitä presidentille tulisi käymään Dallasiin saavuttuaan. 
Hän oli lausunut:
"Nuo pirun Kennedyt eivät pääse enää pitämään minua pilkkanaan tämän päivän jälkeen!"
Ja päätelleen siitä,miten hän oli käyttäytynyt edellisiltana,Madeleine oli vakuuttunut Johnsonin tietäneen lähtiessään pois Murdochin kalaaseista. Jos Johnson tiesi,niin kuinka monet muutkin tiesivät? Ilmeisesti todennäköisimmin J. Edgar Hoover,joka oli siihen mennessä saanut selvän varoituksen presidentin ampumisen mahdollisesta tapahtumisesta.16. päivä lokakuutta 1963 päivätyssä  ja kirjatussa telexkirjeessä FBI:lle oltiin mainittu ampumapäivämääräksi 22.11.1963 ja paikaksi Dallas.
FBI:ssä ei katsottu kirjeen perusteella tarpeelliseksi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.
Tiedettiin julkisesti melko hyvin,etteivät Hoover eikä Kennedy olleet sydänystäviä ,JFK:n yrittäessä  potkia Hooveria pellolle virastaan FBI:n pääpomona..
Jos kaikki edellä yhteenpantuna olisi ollut totta vahvoin todistein,niin kyseessä olisi ollut erittäin poikkeava tilanne,missä kaksi tulevaa presidenttiä yhdessä maan liittovaltioiden sisäisen tiedusteluorganisaation päämiehen kanssa olivat syyllistyneet maanpetokseen.

Lopuksi herää myös kysymyksiä salaliittoteoriasta,miksi Lee Harvey Oswald Dallasin keskuspoliisiasemalla pidätettynä presidentin murhasta vastasi lehdistön kysymyksiin,että hän oli vain ns. Patsy eli isomman rikollisliigan työkalu ja syntipukki. Jack Rubyn osuus Oswaldin vaientamisesta myös oli kyseenalainen ,tekikö hän sen patrioottina vaiko salaperäisen isomman tahon käskystä.
LBJ astuttuaan virkaansa Valkoiseen taloon ensimmäisinä tehtävinään lisäsi amerikkalaisten joukkojen määrää Vietnamiin runsaalla kädellä,JFK:n jo ennen Dallasin matkaa laadittua ratifioinnin amerikkalaisten sotilaiden radikaalisesta vähentämisestä.
Jackie Kennedy eräässä haastattelussa ennen miehensä kuolemaa oli vastannut yhteen lehtihaastatteluun,että "Voi Luoja..mitähän tapahtuisi maalle,jos varapresidentti Johnson valittaisiin presidentiksi!!

LBJ ja JFK

Salvatore Giancana

Edellisiltana ennen presidentin murha-attentaattia JFK oli ollut puhelinyhteydessä Los Angelesiin Frank Sinatran tuttuihin kuuluneen naisystävättären kanssa ja jolla oli yhteys mafiapomo Salvatore "Momo" Giancanaan.
Giancana tunnetaan CIA:ssa hyvin,koska itse tiedustelutoimisto oli välikäsien kautta pyytänyt häntä toimittamaan Kuuban diktaattorin pois päiviltä. Giancanaa pidettiin Chicagon Al Caponen mafiayksikön seuraajana,johon yhdessä Miamin mafiayksikön johtajan Santo Trafficiantin kanssa CIA oli ottanut yhteyttä Castron murhaamiseksi. Attentaatteja tutkinut Church-komissio oli laskenut Castroa kohtaan suunnitelluiksi murhayrityksiksi 6 tapausta v.1960-65.
Todelliseksi murhayritysluvuksi CIA:n ns. Mongoose-operaatiossa ollaan laskettu 638 kappaletta.

1957 Fidel Castro kidnappautti kuuluisan
kilpa-autoilijan Juan Manuel Fangion Cuba
Grand Prix-ajojen aikana

Castroa oltiin yritetty tappaa myrkyttämällä hänen kuubalaisia sikareitaan botulinium-myrkyllä,saastuttamalla hänen scuba-sukelluspukunsa tuberkuloosibasillilla,räjähtävillä sikareilla,kuulakärkikynällä,mikä sisälsi myrkkyä ruiskuttavan kertakäyttöruiskun,juomalla,mikä sisälsi Blackleaf 40-myrkkyä... ja mafiatyylisillä tappokeinoilla,kuten Castron vieraillessa Hemingway-museossa...räjäyttämällä museon.
Jos uskotellaan ,että CIA olisi ollut takana JFK:n murhassa,niin tiedustelupalvelulla oli ollut takanaan historiassa muitakin valtionpäämiesten salamurhia:

Patrice Lumumba

Rafael Trujillo

1.Tammikuun 17. päivä 1961.Kongon presidentin Patrice Lumumban murha.
2.Toukokuun 30. päivä 1961.Dominikaanisen tasavallan diktaattorin Rafael Trujillon murha.
3.Marraskuun 2. päivä 1963.Etelä-Vietnamin presidentin Ngo Dinh Demin murha...

Ngo Dinh Dem

Kaikista salamurhista peitellyin oli Marilyn Monroen,JFK:n tyttöystävän kuolema v.1962,jota peiteltiin itsemurhana.
Tapaukseen liittyi mm. Kennedy-klaaniin avioitunut filmitähti Peter Lawford ja Bobby Kennedy,joista jälkimmäistä epäiltiin kuolemantapauspaikan lavastuksesta Marilynin henkilääkärin kanssa itsemurhaksi.
Ruumiinavauksessa Marilynin mahalaukusta ei löytynyt lääkkeitä,mutta hänen toisen "kuuluisan " rintansa alta paljastui pieni lääkeruiskun tekemä reikä,joka oli myös mennyt yhden murtuneen kylkiluun läpi--.
John F. Kennedyn kieltäydyttyä ottamasta Marilyniä Valkoisen Talon 1st Ladyksi ,turhautunut filmitähti oli luvannut julkaista suhteesta kirjoittamansa punaisen muistikirjansa lehdistölle,
Bobby Kennedy lensi paikalle helikopterilla Los Angelesiin etsimään Marilynin bungalowista kyseistä muistikirjaa.
Muistissa oli vielä JFK:n syntymäpäiväjuhlat,missä Marilyn lauloi presidentille Jackie Kennedyn läsnäollessa hauraanoloisesti "Happy Birthday Mr. President.."
Bobby Kennedy valitettavasti  murhattiin v. 1968.
Samoin tasa-arvotaistelija Martin Luther King....

JFK ja Norma Jean
Juhart

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Aune Sofia muonituslottana ja rautatieläisenä

Aune miesseurassa.Kuva muistuttaa nykyajan
selfietä..

Aune ja miesystävä

1938 Keittiölottakurssi Iisalmessa.
Aune 5. oikealta takarivissä

Aune Sofia pysyi koko ikänsä vanhanapiikana,mutten voisi poislaskea.ettei hänellä olisi voinut olla miesystäviäkin. Kaikissa hänestä otetuista 30-luvun valokuvista hän enimmäkseen esiintyi naisystävättärien seurassa. Yhdessä kuvassa kuitenkin junanvaunun rapuilla hänen takanaan ylhäällä seisoo yksi miesystävä..
Kuten useat muut iisalmelaisnaiset Aunekin oli liittynyt paikalliseen Lotta-Svärd-osastoon 30-luvulla muonituslottana.

1939 Aune pistämässä pilkettä soppakanuunaan Iisalmen
suojeluskuntatlon pihalla

1939 Aune oikealla nojaamassa polkupyörään
muonituslottien ja suojeluskuntalaisten kanssa

1939 ca, Aune ,Arvo ja Anna Lukkarisen kotona Iisalmessa.
Takavasemmalla tuntematon ja
hänen oik.puolella Arvi Lukkarinen,
Lukkaristen nuorin poika.
Arvo ja Arvi kummatkin olivat
rautatieläisiä.

Muonituslottana Aune palveli ainakin talvisodan aikana. Minulle ollaan kerrottu,että hän oli palvellut valtion rautateillä naiskonduktöörinäkin eli korvannut sotaan kutsuttuja rautatieläisiä. Ilmeisesti välirauhan jälkeen  ja jatkosodan aikoihin hän täten oli tehnytkin.. Itse olin kuullut vain naispuolisista raitiotiekonnareista Helsingissä sota-ajalta..
Antti-veli toukokuussa 1945 palattuaan Lapinsodasta Iisalmeen papinvirkaan piti toukokuun 11. päivä puheen Rautatieläisten Kristillisen Yhdistyksen kokouksessa junakuljettaja Niskasella Lapinlahdella.
Lainaus hänen 1945 Aseveljen kalenteristaan:
Perjantai 11.
Rautat.kr.yhdistys klo 19 klo 19 kulj. Niskasella.
(Näin usea rautatieläisyhdistyksen kokous takaisisi jo pastorille alennuslipun Valtion rautateillä,kirjoittajan kommentti)

1959 Arvin mukana VR:n Koljonvirran
mökillä

1959 Iisalmen keskustan liikenneympyrässä,
 vas.Maila-tädin,Anna-tädin ja
Aune-tädin kanssa

Rautateitä me pappilan lapset aina käytimme Aune-tädin pistäessä meille sukunostalgiamatkat Ylä-Savon kotikonnuilleen. Yleensä meitä oli kaksi lasta pappilasta Aunen matkakumppaneina..minä ja Annukka-isosiskoni..
Matkareittinä oli tietysti Iisalmi ja Aaro-sedän Bertta-lesken talo Suomussalmen Ämmänsaaressa..
Iisalmessa tietysti tapasimme Arvi-setää,isän nuorempaa veljeä,joka palveli Iisalmen rautatieaseman päällikkönä ja



Anna Lukkarista,konduktööri Arvo-sedän leskeä.

1939 Arvi junanlähettä-
jänä

Arvi-sedän kanssa ajelimme perämoottoriveneellä Koljonvirralle rautatieläisten kesämökille,sellaiselle pikkumökille korkean kaislarannan takana,joka muistutti lasten leikkimökkiä kooltaan.

Ensimmäiset junamatkat Iisalmeen 50-luvun alussa muistan reissanneeni Ukko-Pekka-höyryveturin vetämässä II luokan vaunussa Kuopioon,josta matka Kuopiosta Iisalmeen meni pienemmän veturin vetämänä..Pikajunaa kutsuttiin Lentäväksi Kalakukoksi.

Lentävä kalakukko oli 1953 julkaistu kotimainen elokuva, joka kertoi epäonnisista ryöstäjistä jotka pakenivat yöjunalla Helsingistä Kuopioon. Esa Pakarinen näytteli junan konduktööriä ja rillumarei-tyyliin elokuvassa laulettiin paljon. Lentävä kalakukko oli elokuvan tunnussävelmä joka julkaistiin myös levyllä. Konduktöörin ja muiden matkustajien avustuksella rosvot saatiin kiinni ja luovutettiin poliiseille Kuopiossa.

Elokuvan ja musiikkikappaleen myötä alettiin junamatkustajien keskuudessa kutsua Kuopion päiväpikajunaparia Lentäväksi kalakukoksi. Se oli siihen aikaan nopein junayhteys Helsingin ja Kuopion välillä ja tämä varmaankin selittää sille lainatun lempinimen.

1955 lähtien junamatkat Helsingistä Kuopioon menivät vauhdikkaammin eli savolaisttain "lutvikkaammin" uusilla DM4-dieselmooottorijunilla.

D4-dieselmoottorijuna

SSO:n tavaratalo 1961

Aunen eläkevuodet

70-luvun taitteessa Aune sai siirron Salon Seudun Osuuskaupan tavaratalon käsityöosaston osastonhoitajaksi. Osasto sijaitsi silloin tavaratalon Turuntien puoleisessa siivessä ravintoila Rikalan eli entisen Osulan naapurissa. Hän kärsi jo silloin lievästä reumatismista,ylipainosta ja "verenpainosta",kuten hän tulkkasi korkeata verenpainettaan.
Hän samaten oli muuttanut osuuskaupan Muurlantullin sivumyymälän yläkerran yksiöstä Raatihuoneenkadun 60-luvulla valmistuneen kerrostalon tokakerroksen alkoviyksiöön. Pappilaan hänelle oli vain korttelinpituinen kävelymatka...kun vain jaksoi.
Hän ei todellisuudessa ollut kovin sairas..enemmänkin psyykkisesti yksineläjän tapainen luulosairas,joka alkovin vuoteellaan korva tyynyä vasten laski kuunnelleen sydämentykytyksiään..
Hän pääsi eläkkeelle v.1977 eli paria vuotta ennen pikkuveljensä Antin eläkevuotta..
Pappilan lapsia hän kutsui monasti luokseen syömään Kuopiosta tai Iisalmesta sukulaisten lähettämää muikkukukkoa tai omia menyyruokiaan.
Hän oli hyvä ruoanlaittaja,joka pienessä keittokomerossaan loihti makoisia ruokalajeja.
Jokaiselle kävijälle hän kukkarostaan antoi lähtijäiseksi muutaman saturaisen kouraan,sanomalla että yksineläjälle aina jää ylimääräistä kontanttia,kun ei ole elätettäviäkään nurkissa.

1970-luku.
Aune 2. oikealta osuuskauppalaisten
juhlissa

Olin Salossa luppovuotena Filippineiltä v.1995 etsimässä töitä Suomesta,mutten kaikista yrityksistäni huolimatta saanut yhtään tarjousta lamakauden pohjassa. Olin vuotta ennen lopettanut 20-vuotisen työurakan Saudi Arabiassa omistamalla petrodollareilla hankitun Manilan talon..mutta työhön piti päästä kiinni..
Elin Salossa vaimoni stipendeillä..ja joka vielä oli Riadissa sairaanhoitajana..
Aina Aunen luona käytyäni helssaamassa,hän pisti saturaisia taskuuni minua jelppiäkseen.
Hieman ennen palaamistani Manilaan sinä vuonna,saatuani Suomen huonoista työmarkkinoista tarpeekseni,jouduin viemään Aunen parikin kertaa aluesairaalaan sydämentykytysten takia..
Sairaalan polin lääkärit olivat lähettäneet hänet kotiin aina päivän tarkkailun takia terveen kirjoissa.

Manilassa..ollessani free-lance-taiteilijana omassa kotistudiossani v.1997,sain viestin Suomesta.että Aune Sofia oli nukkunut pois 85-vuotiaana.
En päässyt hänen hautajaisiinsa Manilasta,kuten en päässyt isänikään hautajaisiin v.1987 Saudista..vain päivän myöhässä hautajaisista.
Silloin Riadissa firmani sponsori sheikki Sayyed oli viivytellyt sandaaleissaan minun exit-re-entry viisumin hankkimista. Olin katkerana kertonut suomalaisen esimieheni ja firman suomalaisen omistajan kautta sheikki Sayyedille..että kuolemissa ja hautajaisissa ei voida pelata samalla tavalla kuin VHS-videonauhureissa...eli painamalla Replay-nappulaa..

Aune Sofian yksiön olohuoneen seinältä
muistan samanlaisen
susikoirataulun