 |
| Keppanabaarissa Juhart |
"Liisa pien; Harmony Sisters 1942"
Fiktio 70-luvulta
Kesäkuinen helle oli pakannut kaupungin kapakat täyteen janoisia.
Jokirannan kaupunginhotellin alakerran Haarikka-olutravintolan portieri Lähtisen Pena nuokkui narikkanurkassaan tuolillaan raottamalla aina silmiänsä jonkun ulosmenevän pistäessä markankolikkoja puoliavoimeksi koukistuneeseen kouraan.
Koukkusormisuus oli portierin ammattitauti alituisesta narikkakoukussa roikkumisesta ja Penakin oli tekemässä firapelituuria Haarikassa kuuluessaan oikeastaan Saluunan portierien vakikuntaan.
Maltaan tuoksu puski avoimesta ovesta Länsirannan katukäytävälle pyttipannun ja metsästäjänleikkeen sipulinkäryjen mukana..
Sisällä tummapetsatuissa pöydissä keskustelu oli koventunut tuoppien myötä lomalaisten tilatessa tarjoilijoilta seuraavia kierroksia,vaikka sääntönä oli,että jokaisen jaloillaan pysyvän pitäisi hakea tuoppinsa tiskiltä humaltumisasteen kontrollina.
Suomalaisessa ravintolakulttuurissahan saa ryypätä.muttei humaltumiseen saakka.eikä humaltuneita päästetä portierinkaan ohi sisälle...jollei sattunut olemaan portsarin tuttu...
Joku kolisteli biljardipöydällä valkoisen pallon pussiin kasipallon sijasta saamalla vihreän veran vastapuolelta hartsia keppejään hankaavilta pelureilta hirnumista,että "taispas taas mennä molo pussiin eik tollasel sokeurel löyräs eres makurakoo pimmiäs kun verikoiran kuanol!".
Tikkoja kopsahteli harkituin paussein nurkassa englantilaiseen tauluun toista silmäänsä siristävien tikkamestarien käsistä.
Sivultakatselijoista tikkamiesten profiilikuvat egyptiläisissä käsiasennoissa olisivat sopineet Tutankhamonin faaraohautojen kammiorelieefeihin Kairon kaupunginmuseossa,vaikkakin paksummin keskivartaloin.
Yhdessä pyöreässä nurkkapöydässä istui puheenjohtajana mustakeropäinen ja leskenlovinen sekä ruskeanahkainen mies,jonka valkoinen teepaita näytti pesusta kutistuneelta bodatun yläkropan yllä..
Miehen vinohkot itämaalaiset silmät toivat mieleen arojen kirgiisin mustin alasroikkuvin polkupyörätankoviiksin,mutta tämän huuliparran piiloittama suu puhui aitoa rantakaupungin pätkämurretta kovin ärrin sujuvasti kiroillen.
Pöydässä imettiin lihasmiehen läsnäollessa kiltisti ja hiljaa kaljaa yhtään sanaa korottamatta,ettei härnäisi edes pienellä poikkisanallakaan kapakan kuningasta..Mannea.
Mannen jäljiltä monen ravintolan miestenhuoneista oltiin korjattu tiedottomia ja paksuhuulisia miehiä samoin kuin rikkoontuneita posliinilavuaareja ja-pisuaareja sekä littaan lyötyjä peltisiä kondomiautomaatteja.
Kaupungin kapakkojen kuningas Manne Kjällström oli tänään valinnut sellaisen ravitsemusliikkeen,missä ei ollut porttikieltoa tai hänen porttikarenssinsa oli juuri päättynyt.
Keskustelu pöydässä oli pinnalta leppoisaa huulenheittoa ,jonkun uskaltauduttua jopa utelemaan Mannelta Kakola-ajoista ja karhukopeista,johon kuningas oli vastannut,ettei toista kertaa vierailisi laitoksessa,koska oli oppinut jopa kiroilemaan siellä.Poseissa oppii vain huonoille tavoille.Positiivisena puolena Manne oli sanonut Kakolasta,että oli oppinut syömään siellä haarukalla ja veitsellä.Yhden ruokalusikan keittiön tiskipaljusta hän oli takavarikoinut mahdollista pakoa silmällä pitäen sellin tiilimuurin saumalaastin kaivamiseksi.
Pakoyritys ja tiiliseinään kaivettu tunnelin teko oli jäänykin kesken,kun hovioikeus oli puolittanut hänen kakkuaan taponyrityksestä hätävarjelun liioitteluun.
Se pöytätavoista.
Pöydässä kaupungin ilmaisjakelulehteä lukeva Breilinin poika oli huudahtanut aivan toisesta asiasta väliin,kuultuaan jo sadannen kerran Mannen kokemuksista:
--Hei..täss lehres lukee,ett Marion Morrison on kualnu keuhkosyäppään 72-vuotiaana!
--Se ol syntyny kahreskymmenes päivä toukokuut vuan nollaseittemän...!
--Kualinpäiv ol kesäkuun yhreksäs 1979 eli melkkes viikko sitte..
Lukijan vieressä istuva avokaulainen ja klanipäinen neitonen puuhelmistä kaulanauhaansa lakkakynsillä räpistellen oli lisännyt:
--Emmää ol tiänny,ett Marion olis olnu niin vanh...viäl se laulos viime kesän Esakalio laval...?!
--Kyl aik menee noppiast..et Marionki...?!
--Eisse Marion mikkä naine olnu....!
--Emmää puhunu Runkin Marionist...se ol se John Wayne..se länkkärivilmie sankari..
--Eksää Sirre tajuu,ett kaikil hollyvootilaisil näyttelijöil on keksity nimet!
--Toi Manneki kastetoristukses varmaan on Manueli.
--Sen espanjalaissyntyne faija ol kolkytluvul Hesas Kestilän raflas kokkin..
--Mannen muari ol samas raflas kyypparin,mut vaihto nimes takaste tyttönimeks, ku Mannen faija karkas meril yhren kuupalaise sampatanssijattare peräs..
Yhdestä nyrkiniskusta lehdenlukija makasi selällään lattialla, puupinnatuolin särjyttyä hellapuiksi.
Mannen ankkuritatuoitu käsi oli jälleen puhunut.
 |
| Wayne and Mitchum in Eldorado. Juhart. 2004. |
Lähtisen Pena oli herännyt naulakolta portsarinunestaan ja juossut pöytään ihmettelemään,mitä oli tapahtunut.
Kaikki pöydässä istujat olivat mykkinä Mannen silmien katsellessa kutakin erikseen punareunaisina viiruina kuin viikon vanhat puukonhaavat.
Lattialta noussut ja silmäänsä kädellä suojaava uhri änkytteli anteeksipyytävästi portierille:
--Mää se taisin keikkuu vähän varomattomast tualill ja kaaruin permannoll!
--Mää kyl maksan tualin..
Pena pyysi saturaista vahingosta,mutta mies tinkasi seitsemäänkymppiin,josta portimo antoi hoville neljäkymppiä.
Kolmen paasikiven pika-ansio ovimiehelle oli bonusta,koska harvalla kesähelteellä oli päällystakkeja annettavaksi narikkaan ja monet ulosmennessään panivat kouraan epämääräisen kasan pikkukolikoita,joita oltiin pöydästä noustessa kopattu tarjoilijalle tarkoitetuiksi tipseiksi Koffin alumiinilautaselle pistetyn paragonilaskun päälle.
Manne pisti mykkäkoulusta koko pöydälle kierroksen.
Hän oli edellisviikolla lopettanut kansipuosupestinsä Wallenius-Linellä Singaporesta Osloon kulkevalla Roro-aluksella ja odotteli seuraavaa pestiä heinäkuussa.
Kesäkuu menisi hauskassa putkessa,kun ei enää ollut elätettäviäkään...eikä Liisa-vaimoa.
Kaksoispojat Mikael ja Mertsi olivat lopettaneet ammattikoulun autonasentajalinjan ja palvelivat Hästö-Busön linnakesaarella tykkimiehinä syyskuulle.
Manne ja Liisa olivat eronneet viitisen vuotta aikaisemmin,kummankin erottua kastamaan surujaan eri kapakoiden karvalakkipuolille.
Liisa tosin oli kuollut edelliskesänä ilmeisesti akuuttiin alkoholimyrkytykseen ja löydetty Toijalanmäen tienhaarasta ylikasvaneen heinikon sinikellojen seasta vinettopullo työnnettynä leveälahkisten leviksien haaroihin.
Poliisit olivat kertoneet tutkimustensa pohjalta,ettei tapaukseen ole liittynyt rikosta.
Manne oli kuitenkin epäillyt toisin ja käynyt humalassa haastamassa riitaa poliisilaitoksella tutkivalle rikosetsivä-Arskalle siitä,että poliisitransit oli pysäköity rikostutkintojen aikana risteykseen valot vilkkuen ja konstaapelit olivat mittailleet rullamittanauhalla tonttia kuin autokolarin jarrutusjäljissä ja näpsineet perämoottoricanonilla kuvia sinikelloista kuin luontokuvaajat tai lintubongarit..
Mitään todistusta väkivaltamurhasta tai raiskauksesta ei kuulema ollut löytynyt,vaan se,että Liisan veressä oli neljä kertaa sallittu määrä alkoholipromilleja veressä .
Liisa ei koskaan omistanut autoa..saatika korttia...paitsi viinakortin.
Oikeuslääkäri ei kertonut kuolinsyyraportissa oliko Liisa menehtynyt kurkusta kaadetusta pullosta vaiko siitä toisesta.
Ilmeisesti molemmista.
Vaikka nyt piti olla tuuriloman ja irroittelemisen aika, Manne oli vaipunut melankoliaan ja hänen syvältä silmäkuopista pälyilevät silmänsä olivat sumentumassa tunteenpurkauksista..
Nenä tuntui tukkoutuvan ja hän niisti sen äänekkäästi paperiservettiin sipaisemalla mustakarvaisella kämmeseljällä vetisiä silmäkulmiaan.
Manne itki hiljaa huuliaan purren kuiskaamalla vainosti.."Liisaaa ....Liisaaa.."
Samalla hän kaatoi kolpakosta olutta mursunviiksiensä läpi siivilöimällä vaahtoa kuin kyhmyvalas planktonia.
Oudommasta näytti,että Manne oli saanut oluen kanssa tarjotuista suolapähkinöistä paloja hampaanväliin ja imenyt sekä pureskellut niitä,vaikka hän aina hermostuksissaan katkoi suuhun työntyviä viiksikarvojaan,syljeskellessän karvanpätkiä lattialle suun sivusta..
Jotkut pureskelivat taas hermostuksissaan kynsiä.
Mannen viereen istuutui lohduttamaan pöydän vastapuolella istunut klanitukkainen Salmen Sirpa,jonka korvissa kilisivät ylisuuret dubleekullatut sonninrenkaat.
Sirpan leveälahkeiset keinosamettifarkut kahisivat korkeiden korkkikiilasandaalien päällä.
--Älssää Manne nys poraa...mää hoiran sunt kun sisar hento valkone..jossää vaan hualis..
--Meill kummallaki on olnu piänt alamäkee pikkasen jarruvikasin...
--Kylsse sun Liisas venttaa sunt siäl pilven pääll,vaikk sää eläisisis satavuatiaks ast..
--Mutki potkastin ulos onnellisest avioliitostihan ilman syyt..
Pöydän vastapuolella Mannen nyrkistä silmään saanut Breilinin Jokke kivahti Sirpalle:
--Älssää Sirre Mannee lähre lohruttamma..
--Mää tiärän sun taka-ajatukses,etsää oles ettimäs vaan hyvää siippee,kun Manne perstasku pullotta viimesest tinkist ettei paskal taivu!
--Sun miähes teki kaupunkil hyvän teon,kun potkas sunt persseses ja ulos pellol kärytessäs Saloran varastopäällikön Unton kyljest..taik päält.
--Katos nyte sun entist miästäs,kun vaurastus iha silmis!
--Se ajaa Saureist ostamallas nakumersul ja kulkkee maksitakki niskas ja huaphattu pääsäs ja italialaise patinaj jaloisas ja sen uus tiilimökki on nousemas harjaan ton Tupurimmäkke.
--Sää laskis väärä aikka ajotukses,kus jajoit perääs yhrel alkoholisoituneel varastopäälliköl pelkist kaljan pistoist.
--Nysse Unto isttuu keskkaljapaareis toiste siivel parkumas elosas,kun teevetehtaan uus johtaja Öhqvist potkas sen pellol tyämaajuapottelust...
--Älssää Manne-kulti kuuntel tota Preiliinii!
Sirpa maanitteli silittäessään lakkakyntisellä ja keinokultarannekkeisella kädellään Mannen keropäätä..
--Se on vain kare,kummää en lähteny sen fölis Rikalan valomerkin jälkkee niire mökil.
--Kuules Sirre...mää vaik kuin halusisi sun lohrutustas,niin kuiteski mullon ihan muut miäles....
--Mullon Liisaa pirun ikävä..
--Siihe ei auta ykskään Sirre eik Mirre,vaik tissii tarjottas pöyräs suaraan suuhun!
Manne vaikeroi.
--Mää olen niin kaltoin kohrellu elämässän Liisaa..olnu kare ja hakannu sitä mustaks ja punaseks..ja käyny viarais...
--Mää en mahra mittään mun kuuman veren takii!
Sirpa kuiskasi mannen korvaan:
--Kuule...mussaki on ykskahrestoist ossa mustalaisvert ja mun pappan hakkas mamma ja lapsii melkke joka viikonloppu kännipäisäs..
--Mää ole siit kohtelust muuttunu sellaseks satomasokiseks,vaikk mua haittaa sellane läppävika,et pyärryn orkuis..
Aamulla Manne heräsi kaupunginhotellin kolmannen kerroksen huoneessa kerrossiivoojan kärryjen kolinaan ja mattoimurin suhinaan.
Hän katseli viirusilmillään seinää vasten makaavaa klanipäätä,jonka toisen korvalehden nypykkä oli repeytynyt.
Kullattu korvarengas makasi vereentyneellä tyynyllä.
Huoneen pikkupöydällä seisoi tusinan verran olutpulloja ja kokolattimatolle oli kaatunut täysi tuhkakupillinen Coltin tumppeja.
Manne veti Beaversin farkkuja jalkaan ähkiessään tiukan teepaidan pujottamisessa bodatun runkonsa päälle.
Kakolassa hän oli saanut jatkuvissa selkäpunttinostossa muskelinsa,mistä hän oli ylpeä kolmen vuoden linnaralusimisestaan.
Vuoteen reunalla istuessaan hän veti jalkateristä tiukat krokotiilinnahkaiset cowboysaappaat jalkaansa väkinäisellä kitkuttelulla ja hiipi saapaankärjillä hotellihuoneen ovesta ulos käytävälle.
Reseptionissa hän maksoi laskunsa ja suuntasi kovakorkoiset askeleensa kävelysillalle ja torin poikki Röykkälänmäkeä päin.
Röykkälänmäessä hänellä oli ollut Liisan kanssa ensimmäinen kunnollinen vuokrakaksio yhdessä 50-luvun lopulla rakennetussa tiilirivitalossa.
Manne seisoi Röykkälänmäen rivitalon pihassa..
Pihan hiekkalaatikossa näkyi lasten pienoistyömaa,missä oltiin ajettu Plasto-kuorma-autolla santaa kuin oikealta soramontulta..
Erivärisiä muovilapioita oltiin pistetty santaan pystyyn ikään kuin pikkutyöläiset olisivat hävinneet lounastauolle.
Mannen silmiin tuli kuva kaksoispojistaan Mikaelista ja Mertsistä 60-luvuna alussa istumassa samassa laatikossa topattuina kurapukuihin...
Mannen silmät samentuivat.
--Toss se seisoo...Röykkälänrinne kolme Aa,miss me Liisan kans elettiin parhaimmat vuaret...
Manne puhui itsekseen.
--Muutettiin Mököistenmäje hellakammarist siihe vunnna kuuskötkolme...
Liisa
--------
Liisa oli saanut käteensä lyseosta vuoden 1958 toukokuussa keskikoulun päästötodistuksen.
Hän oli päättäjäisten jälkeen mennyt luokan muiden tyttöjen kanssa uuteen Hornin baariin,mikä sijaitsi neulomomyymälän yläkerrassa.Baarista näki koko länsikauppalan kaakaonvärisen kurajoen yli ja itäkauppalan kauppatorin.
Aivan alapuolella joenvarressa seisoi ulataksiasema,minkä puhekinsoiton pirinästä pussihousuiset ja haitarisaappaiset pirssikuskit lähtivät foordeillaan ja letukoillaan ajoon.
Istuessaan tyttöjen kanssa joenpuoleisessa ikkunapöydässä ja cokista pillistä imiessään Liisa seurasi, kun portaikosta astui baarin tiskille putkikaiteeseen nojaamaan nahkarotsinen ja elvislettinen lihaksikas ja tumma poika.
Tytöt tunnistivat tämän marlonbrandomaisen pojan Kjällströmin Manneksi,joka paiski duunia Helsingintien Esson rasvamontussa rasvarina.
Manne osti cokiksen ja askin Kenttiä ja istuutui taksiaseman puoleiseen päätypöytään nahkarotsiaan kahistellen..
Liisa vilkuili poikaa keskustelun lomassa,jolloin yksi tyttökavereista varoitteli häntä,että Manne on tulinen luonteeltaan.
 |
| Brando and Britches. Juhart 2009 |
Hän ihaili ranskalaistähtösiä.kuten Anouk Aimeeta,Catherine Deneuveä ja rakasti Edith Piafin sekä Charles Aznavourin chansoneja.
Miesihanteena hänellä olivat Yves Montand,Alain Delon sekä Jean-Paul Belmondo.
Mannessa hän näki jotain belmondomaista revanssia ja jännittävää holtittomuutta,nähtyään Bio-Jännässä tämän A bout de Souffle-kuvan.(Hengästynyt)
Belmondo pikkukonnana osasi hänen mielstään härnätä poliiseja oikein viekkaasti ja olisi itsekin mielessään tehnyt samalla lailla,koska hänen oma isänsä palveli kauppalan poliisikonttorissa ylikonstaapelina.
Liisan isä tunnettiin kovakouraisena poliisina,jonka nyrkkejä hän ja äiti joutuivat väistelemään kotona,isän saatua ryypyn päälle viikonloppuisin..kuulema työpaineittensa takia.
Kotona Liisan mieli lensi matkagrammarin soidessa Pariisin varpusen Piafin "Pariisin taivaan alle" (le Ciel de Paris) ja Belmodon viereen valkoisen varastetun Oldsmobile-avoauton punaiselle nahkasohvalle,santarmien ajaessa sirrat vinkuen perässä mustavalkoisilla Traction Avant-poliisicitroeneilla.
Hän halusi olla jännityksessä mukana lyhyttukkaisena amerikkalaisena Anne Seberginä ja poltella Jean-Paulin sytyttämää vahvaa Gauloisea,mikä maistui alkuhenkosissa Pernodilta ja Hermesin Lotion Apres Rasage-partavedeltä.
Old Spice-jätkiä ja Clan-piipputupakkaa dollaripiipussa polttelevia kundeja Liisa piti liian tylsinä.
 |
| Seberg ja Belmondo |
Lennu pelasi silloin laitahyökkääjänä.
Matsin jälkeen Laila oli hiihtohousuissaan ja monoissaan liukastellut Perniönmäessä suunnatessaan kotiinsa Inkerinkadulle,kun Lennu oli kiilannut hänet pyörällään hankeen aivan rapatun muuntajarakennuksen lähellä Ilomäen kupeessa.
Lennulla oli kuulema alamäessä hävinneet jarrut polkufillarista.
Siitä onnettomuudesta se Lailan ja Lennun kotidraama sai alkunsa ketjunrasvassa ja lumiporossa.
Lennu kuitenkin joutui palaamaan lomiltaan poliisiopistoon samalla viikolla,mutta kirjeenvaihdon pari aloitti välittömästi.
 |
| Jääkenttä Mököistenmäen kyljessä lätkämatsissa 50-luvulla. Juhart 2001 |
Manne oli iskenyt silmää Liisalle ja ohimennen sanonut.."Mitäs mimmi!?...kolistellessaan mokkanahkaisilla läskipohjakengillään rappusia alas kadulle.
Liisa katseli alas ikkunasta kadulle,missä Manne polkaisi käyntiin tummanpunaisen Trumpan (Triumph) ihkasamanlaisen kuin Brandolla...ja Manne hävisi sillan yli kaasutellessaan Turuntielle KOP:in pankin kulman taakse.
Liisasta Trumpan pakareista kuului miehekäs ääni toisin kuin muista kauppalan viininpunaisista ja kaksitahtisista sekä sätkättävistä Jawoista.
Liisan toinen idoli James Dean ajoi omituista kyllä Jawaa vapaa-aikoinaan,mutta siitä huolimatta kummatkin modarit osasivat mumista valkokankaalla seksikkäästi käsittämätöntä jenkkislangia samalla tavalla New Yorkin Greenwichissä koulutettuina metodinäyttelijöinä .
Dean kyllä piti enemmän Porscheista ja kuolikin Porsche Spyderillaan v. 1956 ihan Jättiläisen (Giant) filmaamisen jälkeen.
 |
| Dean ja Spyder Juhart 2004 |
Liisasta Deanin karsastavissa ja likinäköisissä silmissä oli jotain,joka sai kaikkien tyttöjen äidintunteet heräämään ja hän itsekin oli Kirja-Aitasta ostanut pienen postimerkkikokoisen muovisen kuvaraamin,mihin hän oli Elokuva-aitasta leikannut Deanin kuvan.
Sitä hän piti aina mukanaan käsilaukussaan tai James-dongareidensa takataskussa.
Wirmanin Sisko oli pöydässä sanonut Mannesta:
--Sillon iha Trumppa..katos kundii...eise ol mittää jawasakkii eik sen letis ollu pisaraakaa prylkreemii..
--Se näytti niin makjalt,et olis tehny miäli nuokasta sitä kun tikkunekkuu...
--Mitässää sit tekisis,kun se panee sunt paksuks sill tikkunekullas?
Liisa kiusasi.
--Älässää Lissu hajota mun haavekuvaan..
--Mää panisisin sen foton Rock Hudsonin kuvan kans kukkaroon jameksien takafikkaan,ett olsisiva lähempän mun aarrettan.
Sisko vinoili.
--Molemmis on sellast makjat ja makneettist vetovoimaa!
 |
| Brando. Juhart 2003 |
 |
| Jawapari Juhart 2011 |
Liike sattumoisin sijaitsi ihan Hornin baarin kyljessä ja johtaja Norvan Klasu,pieni kaljupäinen ja pyöreä pyknikko seisoskeli liikkeen ovet avattuaan kuten kauppalan muutkin pukimoliikkeiden dirikat yrityksensä edessä viimeinen pukumalli päällään firmansa reklaamina.
Hänen kilpailijanaan "toispualjokke" oli Paakkosen Seppo,joka samoin seisoi Osuuskassan talon myymälänsä edessä viimeinen Tiklas-puku päällään aamuyhdeksältä uusi muotivärinen nenäliina rintataskussaan ja Stetson-hattu päässään..
Kadun toisella puolella Jännärin kauppakompleksin käytävän edessä seisoi Sepon kabinettikaveri Kiven Ahti,kalakauppias.
Kerran eräänä aamuna Ahti oli laukaissut Sepolle kadun yli:
--Hei Sepe...miks sun täytty seist reklaamin liikkes eres räkäroitti rinttaskusas?
Paakkonen oli huutanut ohikulkevien autojen yli Ahdille:
--Pistsääkin silakka rinttaskusas!
Paakkosella,Kivellä ja Norvan Klasulla.kaupungin kuuluisimmilla yrittäjillä ja myös kirjakauppias Uussaaren Lipolla oli tapana istua iltaisin kaupunginhotellin kabinetissa ja sillä,jolla oli huonoin päivän myyntisaldo,oli tuuri maksaa illan kierrokset.
Kukin yrittäjä vuorollaan päätyi silloin tällöin Märynummen mielisairaalan kalliiseen privaattihuoneeseen katkaisuhoitoon.
Liisa oli juuri maaliskuussa täyttänyt 17.
Monet muut likkakaverit olivat jatkaneet lukioon,kuten Wirmanin ja Mickelssonin tyttäret ,koska heidän takanaan seisoivat kauppalan varakkaimmat liikkeet.
Liisalla ei ollut varaa jatkaa,koska äitikin oli sairastunut diabetekseen ja joutunut sairaseläkkeelle.
Lenni-isä oli valintaehtoon koulun ja työn välille lakoonisesti murahtanut,että Ranskan haaveilut saa nyt loppua takapulpetissa,muuten tulee mökistä lähtö.
Näin Liisan luokalta useampi keskikouluun päättänyt tyttökaveri haki suoraan käytännön alalle ilman mitään lisäkoulutusta..
Pappilan Riittakin haettiin Wihurin mustalla Tshaikalla Espooseen Raakelin pojan perheen lastenpiiaksi.
Raakel oli istunut pappilan paraatioven eteen pysäköidyn neukkulimusiinin takapenkillä ottamassa vastaan uutta piikaa.
Harvalle kouluttamattomalle tarjottiin yhtä rojaalista työvastaanottoa.
Riitan luona Liisa oli käynyt useasti liimaamassa ruutuvihkoon Elokuva-Aitasta leikattuja Taina Elgin,Grace Kellyn ja Audrey Hepburnin kuvia ja käyneet Asemakadun Elomaan musiikkikaupassa kuuntelemassa kuulokkeet korvilla viimeisiä Bill Haleyn,Buddy Hollyn ja Elviksen sinkkuja .
 |
| Audrey Hepburn Juhart 2011 |
Tor oli mitä eksentrisin naistenkaataja,joka piti kotonaan kyykäärmeitä kukkapurkissa,kilpikonnia vannassa ja ajelutti lempigepardiaan punaisen urheiluautonsa takapenkillä,kun toiset kaupungin varakkaammat kusettivat mäyräkoiriaan toripuistossa.
Erääna aamuna Norvan Klasu oli jo myymälänsä ovella tervehtimässä ensimmäisiä asiakkaita.
Eräs vaaleanharmaisiin farkkuihin ja lyhythihaiseen ja autokuviolliseen kesäpaitaan pukeutunut mies oli jutellut Klasulle jotain viittoilemalla housu-osastolle.
Poikkeavalla tavalla pukeutunut asiakas oli Manne,joka oli nyt suunnistamassa housuhyllyille,missä Liisa oli järjestämässä uutta Lammervon teryleenihousulähetystä eri kokoihin.
Manne pysähtyi kyykyllään istuvan Liisan taakse kysymään:
--Hei mimmi!
--Näytäs housujas!
Liisa säikähti Mannen tarkoittavan jotain sopimatonta ja pystyyn noustessaan kiersi kromiputkisen pukutelineen taakse suojaan.
--Mitässää oikke etit?
--Meillon uussi teryleenei uusi kesän färeis..
--Etiksää suarii täryleenei vai vapaa-ajan housui?
Manne mittaili katseellaan Liisaa poninhäntäpäästä balettitossun kantapäihin sanomalla:
--Mää tulin tsiikaamaan ensteks sellassii dongareire tapassii pöksyi.muttei sinissii...
--Mun housunkaulukses seissoo nummero kolkytkaks,josse kerttoo sull mittää ..
--Haluuks kurkata,kummää avaan vetskarin??
Liisa ei kurkannut.vaan ammattimaisesti otti räätälin keltaisen mittanauhan kaulaltaan kiepauttamalla sen Mannen vyötärön ympäri ja tokaisi:
--Mun mittanauhan kyl sanoo,et sun kokos on kolkytlolme ja mää ehrottaisin sun sijast kattomaa täst popliinisekotteest valikoimast kevyemppii ja läpihenkittävii mallei....uurest kesähousumallistost.
--On Turoo ja Ingoo..mut mun miälest Jamekset on liian kuumii tällasel heltteel..
--Tää uus Ingomallisto ova sellast uutt laattu,mitä ei tarvii silittää pesun jälkkeen,vaan suaristuva kun märkin pannaan kuivumaan narull..,ja ne ovat valmiin jalkoihin verettäväks ilman mittään prässäyst..
--Manne vastasi kiusoitellen:
--Ai sellassii,kun intin peltialuhousut,mikkä kahnava perssen verel ja muna onkun käpy piremmäst käytöst..?
--Mää vaan panin huule..älssää suutu...
--Kyl mull kelppaa sellase Inkot,kummää pehttaan vähä kaikenlaisis asennois...
Tästä housujen sovittelusta lähti Mannen ja Liisan romanssi.
Kassalla Manne oli pyytänyt illalla Liisaa Trumpan pelkääjän paikalle ja pari oli suunnannut Perniön Kisakalliolle tanssimaan.
Manne oli Liisasta ollut kovan kuorensa ja komean olemuksensa alta tuntunut pehmoiselta ja miellyttävältä,sellaiselta kuin Kastun leipomon grahamsämpylä,jonka kuori on rapeata,mutta sisältä pehmeän makea..etenkin maitokahviin töpättynä.
Nämä aloittivat seurustelunsa kahvitunneilla Hornin baarissa juomassa santosit ja töppäämässä viineriä kuppiinsa sekä uppoamassa toistensa silmiin.
Pari päätti pitää juhannushäät v.1962.
Manne oli saanut parempipalkkaisen työn Silja Linen uuden Nordia-autolautan autokansipuosuna pääsemällä aina tuurin lopussa käymään laivapikajunalla Turusta kotiin.
Asunto Mököistenmäen vinttikamarihellahuoneessa oli ahdas,mutta Manne ja Liisa olivat panneet kaupungin asuntotoimistoon hakemuksen kaksiosta tulevan vihkaisun perusteella.
Mannen espanjalaisssuomalainen siemenkin oli jo Liisan kasvavassa mahassa vähintäin silakan kokoinen.
Vertausta käytettiin rantakauppalassa yleensä syyslokakuunvaihteen aikana silakkamarkkinoiden aikaan saaduista raskauksista.
Norvan Klasukin oli siirtänyt Liisan myymälästä konttorin puolelle tulevan äidin vatsan haitatessa vaatetelineiden välissä työskentelemistä.
Kaupungin lastenneuvolaan lääkäri oli tutkimuksistaan kertonut marimekkoiselle Liisalle tapahtuneen tuplavahingon.
Häihin tuli kyllä ikävä lykkäys viikolla kesäkuun viimeiseen päivään, Mannen pistettyä aikaiset varvassikaarit -ja kaljat Nordian kansimiehille Tukholman Värtanin satamassa.
Koko kansimiesporukka Nordian alakannen messissä oli sinä iltana päätynyt vetämättömiin Tuborgin taxfree- Elefantista.
Tanskalaiskaljassa piili sellainen elefantin antura,minkälaista suomalaisessa revanssieksportista ei neljän tolpan mukaan löytynyt.
Hän itse päätyi juhlinnasta laivaputkaan autolautan toisen perämiehen pahoinpitelystä.
Apukippari oli tullut rauhoittelemaan porukkaa satamapoliisien kanssa,mutta svenskipoliisit oltiin porukalla ajettu laivasta kanarappusia pitkin alas sinivalkoisiin Valiantteihin ja Manne oli hätäkässä sivaissut tuoreella ankkuritatuoidulla hauiksella perämiehen paapuurin puolelle.
Manne oli vielä kehaissut perään,kun perämies oli liukunut selällään juuri luututtua kantta pitkin,että "siinä kippari lentää kuin onnen kyyhky!"
Laivan merilakien mukaan kuuluttua Värtanissa itsenäiselle Suomelle vieraassa satamassa,Manne pantiin raudoissa lautan saavuttua Turun satamaan Turun rikospoliisin putkaan Tuomiokirkkoa vastapäätä viikoksi,kunnes laivayhtiö suostui vapauttamaan merimiehen syytteistä irtisanomista vastaan.
Mannen merimiesura oli melkein päättymässä erimiesuraan..
Siitä huolimatta hänet huolittiin kilpailevalleViking Linelle kansipuosuksi.
 |
| Tattoist by Norman Rockwell |
 |
| Juhannussaarnaajat. Juhart 1995 |
Kappalaisella oli tällainen tapa puheeseensa pontta saadakseen lyhyehkönä savolaisena ja saamalla paremmin yhteyttä taivaalliseen työnantajaansa.
Hääväki istui kappelin kellertävien tiiliseinien kuumahkossa ilmassa helleaallosta,talonmiehen rouvan availlessa pieniä ja kapeita 60-luvun arkkitehtuurin sanelemia tuuletusruutua pienenkin tuulenhenkäyksen saamiseksi.
Nykyarkkitehtuurissa ei oltu otettu huomioon ilmastointia.
Hääväki hikoili Koulukaluston muovikäsinojasilla putkituoleilla,jotka oltiin suunniteltu vain helposti päällevarastoitaviksi eikä mukaviksi.
Olivathan kirkonkin epämukavat puupenkit tarkoitettu saarnan kuuntelemeksi eikä miksikään televisiosohvatuoleiksi, ja missä sanaa kuultaisiin hereillä.
Manne oli pistänyt vihkisormuksensa takataskun lompakkonsa kolikkolokeron vetoketjun taakse turvallisuuden maksimoimiseksi.
Hermostukseensa hän oli kotoa lähtiessään nakannut kurkkuunsa pari lasillista koskenkorvaa..
Lyhyen vihkikaavan lopussa kappalainen oli nyökännyt Mannelle vihkisormuksen sujauttamisesta Liisa-vaimonsa nimettömään.
Sulhanen ähisi lompakkonsa vetämisessä takataskustaan puvuntakin alta,mihin nykymuodin mukaan ei oltu räätälöity halkioita.
Vihdoin saatuaan lompakkonsa vetoketjun auki vapisevilla merimehen kourillaan,kultasormus kieri hääväen jalkoihin , rispaantuneen pornokortin vielä pudotessa kappalaisen kengänkärjille.
Kortissa herttarouva näytteli mustaa bermudakolmiotaan,
Manne kävi kyykkien hakemassa vihkisormuksensa erään rouvan piikkikoron vierestä:
--Antteks vaan kauhhiast!
Manne oli pyydellyt vilkaistuaan hämillään rouvan vaaleanpunaisten alushousujen haarakilaa ja palasi morsiamensa viereen naama irveessä sormuksen pujottamiseen.
Loput seremoniasta menivätkin protokollan mukaisesti,vaikka Liisa tökki kyynärpäällään Mannea kylkiluihin kaikista söhläämisistä lähetellessään vihaisia tikarikatseita sulhaselleen mustilla ja kohlimeikatuilla silmillään.
Jos Amy Winehouse olisi elänyt 60-luvulla,oltaisiin voitu luulla Liisaa hänen isosiskokseen mustassa tupeeratussa pompadourkuontalossaan ja mustarajatuilla mantelisilmillään.
Mutta se oli muotia silloin ja retroa tänään..
Talonmiehenrouva oli käynyt panemassa sinisen jakkupukunsa vyötärölle valkoisen tarjoilijan esiliinan ja oli jo kaatelelemassa valkoliinaisen pitopöydän posliinikuppeihin isolla kuparipannulla mustaa kahvia.
Hääparin leikatessa isolla veitsellä potrettikuvaa varten hääkakkua,salamavalot häikäsivät Mannen pieniä viirusilmiä niin paljon,että kakkuveitsi tipahti sormista harmaalle vinyylilattialle.
Hän koppasi veitsen lattialta ja puhdisti sen vihkihousunsa upslaakiin, läjäyttämällä hopeisella kakkulapiolla kuin rappari valkoista räämikakkua kummankin lautaselle.
Pari siirtyi istumaan kunniapaikalle alttarin eteen punaisille topatuille askotuoleille.
 |
| Liisa..eikun Amy. Juhart 2011. |
--Uotkos Manne ulukomailla käänynnä opiskelemassa gynekologiaa?
--Herttaroovan pöksyessä lukkee Hills Bros viärinpäen!
--Niin ja vielä ...onneksolokoon!
--Tiijättekkös,että tänä päevänä vietellään toesijakin häetä?
--Soffiija Lorreen ja Carlo Ponti vihkaestaan tännään Rooman maestraatissa...
Liisa niiasi kappalaiselle vasemmalla kädellään isoa mahaansa pidellen,Mannen pokatessa,että oli lyödä otsansa kappalaisen kiharaiseen päälakeen.
Vettä tihkui Röykkälänrinne Kolme Aan rapun raollaan olevasta keittiönikkunasta sisään.
Oli vuoden 1966 toukokuuta ja pahainen sadekuuro oli jo kerinnyt kastamaan muutaman naisvieraan.
Liisa oli kutsunut muutaman keskikoululuokkakaverinsa pieniin luokkapirskeisiin.
Wirmanin Sisko,Lindstetin Jaana ja Pappilan Riitta olivat saapuneet ensimmäisinä.
Nämä olivat odottamassa Mickelssonin Krisseä,joka asui rapatussa yksikerroksisessa omakotitalossa Röykkälänrinteen ja Mikonrinteen mutkassa aivan lyhyen kävelymatkan päässä.
Tytöt olivat valmistautumassa juhlimaan kaupunginhotelliin.
Liisan ja melkein kolmevuotiaat mustatukkaiset ja viirusilmäiset Mannen kopiot ja kaksoispojat juoksivat ympäri huushollia näyttelemässä vieraille upperkutteja ja puolinelsoneita pulleilla nyrkeillään.
Manne istui teeveen ääressä jalat kahvipöydällä ja Atomiolutpullo kourassaan.
Hän hätisteli poikiaan sivummalle televisioruudun edestä saamalla Mikaelin shortsinkauluksesta kiinni ja pörrötteli puoliväkivaltaisen isällisesti rystysillään pojanmustaa sänkitukkaa..
Se sattui..pojan juostessa keittiöön parkuen,Liisan juostessa Mannen eteen sanomaan,etteivät pojat ole mitään teini-ikäisiä kolleja,joita voidaan luuvitosella murjoa.
--Pirsää Lissu turpas kiine ja ann munt kattoo rauhas Cassius Clayn ja Sonny Listonin matsin eka runtii loppuun!
--Te akat voisitte pitää niit alkupippalotanne vaik makuukammarin puale ja otta poja fölisäs!
--Kuules Manne..mun äiti tulee hakemaan poja koht mummolaan,etsää voisis iha rauhas tsiikailla tellust matsias..
Liisa vastasi ärtyneenä.
Manne ei ollut kuulevinaankaan katse ruudussa kiinni:
--Voi ..kato perkel...mite Listonil kävi?
--Clay läi sen ekaeräs kanvesiin...tuamar laskkee..voi perkal..kahteenkymeneenkahteen...!
--Liston on OUT!
--Ei maar..mää lähre Tuappiin jälkipeleill,kun tääll himas ei ol muut tuunamist!
Manne vastasi noustuaan sohvalta nakatessaan paidan rintataskuunsa tikkuaskin ja punaisen norttiaskin.
Mannen pistäessä nahkarotsiaan niskaan eteisnaulakolla ovikello soi.
Hän oven avattuuaan näki Laila-anopin karistamassa vettä sateenvarjostaan portailla.
--Onks poja jo reeras?
Anoppi kysäisi.
--Käy sissää ja kysy Liisalt..se on keittiös!
Manne vastasi ja puikahti ovenraosta pihalle.
Kaartaessaan sorapihalta kadulle MIckelssonin Krisse käveli mäkeä alas läpinäkyvää muovisontikkaa kantaen
Muodikkaaseen mustavalkoiseen OP-kuvioiseen sadetakkiin pukeutunut Krisse kysäisi:
--Mihkässää Manne oot menossa..kapakkaanko?
--Joo..kylmää olen,kun koko huusholli tuppaa pian tyhjenemään ilman muakin.
Manne murahti alkamalla tiheätä tahtia kävelemään nahkarotsin kaulukset korvilla Leinon vuokrakasarmeja ja Vähäjoen siltaa kohti.
Tuoppiin oli kahden korttelin kävelymatka.
Yhdessä ikkunapöydässä naisporukalla oli hauskaa.
Laseja kilisteltiin ja naisten mustat ja kohlireunaiset silmät seurasivat könsikkäitten uusia mittapukuja sekä mustia Topmanin puolisaappaiden liikehdintää parketilla.
--Sitmää kattosin sitä Mannee pitkään ja sen nahkarotsin Triumphteksii sen seläs...sen selkä oli leviä kun laronovet,mutt sen pillifarkkuje lahkkeis näkysivät länkisääret..
Liisa kihitellen selosti ensimmäistä tapaamistaan Mannen kanssa
--Eiksee punkassakan oikken mikään sorvari olnu..
--Moni kakku päält kaunis!
--Mää olin lukenu kerran nuarempan,ettei se Clark Cablekaan olnu mikkään petipeto ja tehopakkaus...sen filmitähtimuija Carol Lombard oli näin kehassut.ja ett hänell on olnu palparempii jätkii bunkasas niinkus petiteknisest..
Yhtäkkiä pöytä hiljeni kuin valomerkistä Mannen nahkarotsin varjon peittäessä näkymän parketille.
--Mitässää Liisa mollaas miästäs akkaporukas?
Manne kysäisi silmät mustina palloina vedellessään Liisaa ranteesta pöydästä ulos.
--Lähretäs himaan,niin näytän sull,minklaine vällykäärme mullon bunkas!!
Mannen nyrkki oli samalla osunut Liisan poskikulmaan juomalasin särkymisen poksauksessa.
Orkesteri lopetti soiton,tanssijoiden pysähtyessä filmin stillkuviksi parketille,kun Mannen toinen nyrkinisku osui Liisan otsaan,veren purskahtaessa valkoiselle pöytäliinalle.
Alakerrasta kiirehti rappusia ylös ovimies Lehmusvirran Aarre,entinen painija Haarikan ovimiehen Lähtisen Penan kanssa.
Molemmat tarttuivat Mannea takaa hartioista Lehmusvirran saadessa Mannen yhdellä jalanlinkkauksella mahalleen parketille ja käden linkkuun selän taakse..
Parketilta hyökkäsi puolisentusinaa miestä hillitsemään nyrkeillä ilmaan huitovaa Mannea ja varjonyrkkeilijä raahattiin porukassa jalat portaita raapien hotellin ala-aulaan.
Poliisimaija odottikin oven edessä takaovet auki ja Mannella oli edessä kuljetus raudoissa poliisiasemalle.
---------------
Manne seisoi vielä hetken entisen asuntonsa edessä katsomassa keittiönikkunaa,minkä kapeasta tuuletusikkunasta lepatti läpivedosta ulkona sinikeltaisen kukkaverhon kulma.
Verho näytti ristivedossa haluavan väkipakolla ulos pienestä raosta,vaikka terassinoven oli auki olohuoneen puolella.
Manne itsekin mietti omaa mennyttä elämäänsä samoin,että aina oli yritellyt elämänmenonsa kulkua ahtaista kongeista eikä koskaan pääovesta.
--Niin määkin ulosotin itten tost huushollist..
--Karuttaakin pirust..mut tehttyy ei saa tekemättömäks..
Röykkälänmäen päältä Santasaaren K-kaupan kulmalta lipui katua alas sinivalkoinen poliisissaabi,pysähtymällä Mannen viereen,aivan tämän cowboysaappaisen kärkien eteen.
Kuljettajan viereisestä ikkunasta kurkkasi vanhemman konstaapelin Lundenin Markun pyöreä ja kaksoisleukainen naama ulos:
--Aissää oleskin Manne..me saattiin puhelinsoitto Röykkälänrinne Kolme Aast,ett joku petofiili on pihal kyttämäs santlaatikkoo ja keittiönaknaa..
--Olsiskos herra Kjällström oikke hyvä ja alkkas käplyttä sin Haarikkaan päite,ettei sun ruman naamas takkii lapse ja aikkuse peljästyis ja sais järtslaakii!
--Siitton kyl pitkä aika.kumme täst osotteest olla hajettu nyrkeil heiluttavaa Mannee..
--Oliksse vuan kuuskytyhreksän kumme hinattiin sunt tost ovenkarmin välist käre ja jala harrellas ulos,kun Liissaas viättii saman aikkasest paikattavaks ampulanssil polil?
--Siitsää istuis Kakolassaki pari vuat!?
--Onksun lihakses viä kunnos?
..Mitäs ittelläs Lunteeni?
Manne laukasi takaisin.
--Kattos saapis sisäpeilist noit ruusunpunassii läskiposkias ja tuplaleukojas..!
--Eturessuski on levinny perssees kans,ettei saapin ovets saa ullos kun Tojotan lastaustrukill!
--Alassää kuules Manne panna länkkärisaapastas toisen ettee,ettet suututa pitkämiälist esivalttaas!
..Me käyrään myähemmin Tuapin portimolt kysymäss,jossoless joutunu johkis hankkauksiin...niinkus varmistukseks!
Lunden vitsaili perään.
Poliisissaabi kimmoitteli etupyörillään soraa Mannen saappaille liikkeelle lähtiessään.
--Jos mää olsisin olnu palnuaremp..olsisin juassu kiine,mut näin vanhempan ei oikke raaski enää poliisin vittuilust lyärä kuanoon..
--Siitsaa pirempää kakkuu kun siviilin lyämisest..
Manne mutisi ohimosuoniensa pullistellessa pulssin mukana.
--Ei maar...josmää lähren sin Tuappiin valkkamaan kukas tänä ehtton makkaisis viäres ruususel häävuatteel,jollen mää sit taase pillahra poraamaan Liisast ikävässän..
--Mulku on niin herkkä luanne.
--Lohruttajii kyl löyttyy niin kauan kun perslompsas satasii..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti