Ramppikuumetta ja muita kulkutauteja.Lontoon postilla.

 Uusi Lontoon bussi

Skootteriterroristit
---------------------------------

Invascoota

Lontoon pyörätuolikanta on hurjasti noussut viimeaikoina,metropolin boroughien eli kuntien jakaessa niitä vammaisille asukkailleen.Osa pyörätuoliasiakkaista jopa on saanut kunnilta ilmaiset invaskootterit,joiden keskihinta liikkuu siinä 500 punnan piikissä.Markkinoilla kyllä on kilpailua näissä geriatriskoottereissa,hintojen jopa noustessa 5000 punnan tasolle.
Kalleimmissa malleissa kehutaan isompia kilowattitehoja,nopeutta,parkkivaloja,sireenejä ja metallivärejä.Varattomammille eläkeläisinvaliideille mm.Motability-yhtymä tarjoaa kalliita skoottereita ja jopa autoja ajaville "huru-ukoille ja -akoille"DWP:n (Department of Works and Pensions) eli paikallisen Kelan tarjoamaa liikuntakyvyttömyyspäivärahaa vastaan. Hintaan kuuluu myös vakuutus ja maantievero.
Kunnan vuokratalokompleksien parkkipaikat ovat täyttyneet nelivetobemareista,Lexuksista,Toyota Priuksista sekä mersun tila-autoista.
Jussin geriatritalon parkissakin seisoo Motabilityn antamia upouusia Renaultin Meganeja,Fordin Galaxyjä ja jopa yksi Renault 204-mallin kaksipaikkainen avoauto,jossa on myös kovakatto.
Ilman kattoa pääsee ylittämään jopa kattonopeudenkin!
Talosta löytyy myös invaskootteritalli,missä aamuisin odottaa latauskaapelien nokassa Lemanslähtörivissä shoppailuille lähteviä vauhtimummoja viimeisimmät kilpamallit.
Invaskoottereihin ei tarvita vakuutusta eikä rekisteröintiä.
Jalkakäytäväonnettomuudet samoin ovat lisääntyneet,mammojen ja pappojen "muskeliskootterien" kopattua muita vanhuksia nokalleen kiveykselle,sähköhirviöiden riistäydyttyä käsistä.Monasti skootterit ovat paenneet onnettomuuspaikalta,yhdenkään silminnäkijän saamatta muistiinsa ajoneuvon rekisterinumeroa (mitä ei ole), mallia eikä kuljettajan tuntomerkkejä (koska kaikki vanhukset näyttävät samanlaisilta).
Onnettomuuspaikalle tippuneista paenneen tekohampaistakaan tuskin Lontoo bobbyt ottavat korvapumpulitikulla DNA-näytteitä minigrippussiin,koska asemalla odottaa vino pino tärkeimpiäkin onnettomuusmappeja.
Paikalle ajaneet poliisit levittelevät toivottomina käsiään karkuriskootterin kiinnioton vaikeudesta ,koska rikollinen oli hävinnyt kapeita kujia ja puistokäytäviä pitkin näkymättömiin.

Pram,push-chair and buggy terrorists eli lastenkärryterroristit
------------------------------------------------------------------------------------------------

MacLaren Twin Buggy

Newham borough itä-Lontoossa on kaikkien maailman kansalaisuuksien mekka...sananmukaisesti,koska alueen muslimiväestökanta on noussut jyrkkään kasvuun viimeisen viiden vuoden aikana.Forest Gate,Manor Park,Eastham,Plaistow ,Barking ja Canning Town ovat kuuluisia manneraasialaisväestöstään.Niiden kaduilla kuulee urdua,farsia,bengalia sekä arabiankielen eri murteita aivan kuin Saudi Arabian Riyadhin Bathan basaarikujilla.
Salam aleikum on yleisin tervehdysmuoto.
Pappilan Jussi muutettuan Riyadhista Lontooseen v.2003 tunsi olonsa kotoiseksi muzzahenien kutsuessa rukoilevaisia moskeijoihin,liikkeiden mainostaessa arabiankielisin kirjaimin tuotteitaan ja basaareiden maustearomien kutkutellessa sieraimia ihmisnahan hien mukana.
Whitechapel,minkä uuden Royal London-sairaalan ympärillä asuu runsas bengaliväestö,herää aamukuudelta pystyttämään Whitechapel Roadin varrelle kojujaan aamusalan eli aamurukousten aikoihin.Kello 11,jolloin pappilan Jussi on kärrännyt vaimonsa pyörätuolilla ulos numero 25-bussin pyörätuoliramppia alas tuubiaseman pysäkille,tori kuhisee hunnutettuja bangladeshilaisia kotirouvia,pillerihattuisia ja hennalla värjättyjä partoja (Hajjejä eli Mekan pyhiinvaeltajia,siitä hennaväri),kikattavia koulupukuisia bengalikoululaisia haukkaamassa aamupalaksi halal-samousapiirakoita sekä sairaalan potilaita ostamassa ravitsevampaa välipalaa Londisin ja Budgenin delikaupoista.
Sairaaladieettiruoka Lontoossa on yhtä mautonta kuin Suomessa.
Jussia on aina kutkuttanut ajatus mennä kysymään torin halal-lihakauppiaalta saisiko sieltä kunnon halalpossua,mutta jättänyt teon ,mitä voitaisiin katsoa uskonnon pilkkaamiseksi ja lihakirveskätisen lahtarin peräänjuoksuksi.
Vapaamuotoinen kävely torilla on vaikeata,ihmisten töniessä anteeksipyytämättä tai tupatessa suuhun kännykän tuijottelussa. Aasialaiset haluavat puhua kännyköihinsä ja yleensä kovaa,oli keskustelupaikka tori,sairaala,bussi,tuubi tai marketti.
Lisäksi heidän hunnutetut rouvansa pitävät puhelimiaan hunnun alla korvaa vasten ns. hand-freelaitteina puskiessaan MacLarenin kahdenistuttavia,joskus jopa tandemtyyppisiä lastenkärryjä,joidenka sarvet pullistelevat täynnä päiväostoksia.
Whitechapel pursuu yli lastenvaunuista!
Lapsilisähakemukset samoin täyttävät Whitechapelin kunnan sosiaalitoimiston pöydät.
Newham ja Whitechapel ovat ulkomaalaissyntyisten lasten kärkilistoilla koko maassa.
Whitechapel oli 1900-luvun alussa vielä juutalaisasukkaiden territoriota,mutta kun 1950-60-luvuilla Royal Docksien ahtaajapulassa maahan saatin satapäinen bangladeshryhmä.
Whitechapel alkoi täyttymään lapsiräjähdyksestä suureksi muslimiyhdyskunnaksi.
Juutalaisyhdyskunta eli enimmäkseen ortodoksijuutalaiset hiljalleen muuttivat pois itälontoolaisille esikaupunkialueille.
Silti Royal London-sairaalassa vierailee mustakolttuisia,vilttihattuisia ja poskikiharaisia ortodoksijuutalaismiehiä perheineen,jiddishrukousmutinoiden sekoittuessa bengalimurteeseen sekä muzzahenien arabiankielisiin rukouskutsuihin.
Nuorten juutalaispoikien suurta muotia näyttää olevan skinheadtukka mustan samettikalotin alla sekä piipatut eli käherretyt Isaac Luria- poskikutrit.

Ortodoksijuutalaiset häät 

Tämän otsikon alla piti puhua lastenvaunuterrorismista eikä piippauksesta.
Räjähdysmäisestä synnytyslukemasta koko itä-Lontoon sumu näyttää tummuvan raskaana olevista naisista sekä MacLaren-vauvanvaunuista.Kotirouvien kiireinen elämä muistuttaakin Formula-ajoja,missä lähtöpaikaoilla eli bussien ovilla tapellaan johtopaikasta lastenvaunu-ja pyörätuolinurkkaan bussin keskiosassa. Pyörätuoli-ihmiset siinä kovassa kilvassa ja käsirytäkässä jäävät ruikuttamaan rannalle.
Samaisen kärrykolkan täyttävät myös eläkeläismummojen nelipyöräiset ostoskärryt eli "geriatric trolleys",vaikka seinätaulussa kehoitetaan antamaan tilaa ensin pyörätuolillle.Ostoskärryjä työntävät mummelit yleensä vetoavat murtuneisiin ranteisiin ja huonoihin jalkoihin kärryjen siirtämisestä pois tieltä,vaikka olivat ketterästi puskeneet ne etuovesta sisään.
Toisena ongelmana ovat numero 25-reitin uudet Volvo-bussit,missä suunnittelijat ovat säästäneet kärrytilasta saadakseen enemmän istuinpaikkoja.
Kolmantena ja suurimpana ongelmana on pyörätuolokäyttäjille se,että kuljettaja sattuisi huomaamaan pyörätuolia pysäkiltä kovasta kädenvispauksesta.
Jussille on useasti käynyt näin Whitechapelin pysäkillä puristatuneena suuren bengalimassan sekaan,että bussi flagging downista eli pysäyttmispyynnöstä on jättänyt tämän seisomaan pyörätuolin kanssa suljettujen ovien eteen kiroilemaan häviäviä perävaloja. Erään kerran kaksi peräkkäistä kuljettajaa strutseina (pää piilotettuna santaan) jättivät Jussin vaimoineen sateeseen,
Kolmas bussi lopulta otti kyytiin Jussin valitellessa kuskille edellisen kahden kuljettajan sokeudesta.Kuski otti yhteyttä lähettäjälle,joka kertoi em. kuljettajien olleen täysin tietämättömiä yhdestä pyörätuolista. Sattumalta eräs bussifirman työntekijä oli todistanut nähneensä tilanteen,jolloin Jussille annettiin lipunkulmalle epäselvästi piirrettynä bussifirman valitusosaston puhelinnumero.
Se paperinpala hävisi ostoskärryjen pohjalta markettilaskujen kanssa roskikseen.

Jussi joutuu vaimonsa kanssa käyttämään kahta bussia; numero 241:tä kotikulmansa Freemason Roadilta Stratfordiin ja sieltä numero 25:llä Whitechapeliin. 
Edellisviikolla numero 241 "paksitaanikuljettaja" jätti Jussin pyörätuoleineen pysäkille.(Kerran Riyadhissa Jussi oli nähnyt peltiroskiksen kylkeen spareymaalilla maalatun tekstin "I Love Paksitan!")
Jussin mielessä oli jo heittäytyä makaamaan bussin eteen sen stoppaamiseksi,mutta muutti mielensä siitä,että tulisi sokean kuskin yliajamaksi. Perässä tuleva numero 325 otti kyytiin,ohittamalla 241:n Balaam Streetillä.
Plaistow High Streetin pysäkillä Jussi sai vaihdettua samaiseen 241:teen antamalla läksytyksen kuskille,joka intti koskaan nähneensä pyörätuolia Fremason Roadin pysäkillä.
Jussi huusi kuin kapikersantti kuskille:
--Are you bloody blind?
--How in hell did you get your driving license,mate?
Vasta Stratford Broadwayn pysäkillä Jussin pyytäessä ramppia alas,kuljettaja pyyteli silmiään pyöritellen anteeksi.
Sillä kertaa ramppi sattui toimimaan.
Yleensä ramppisensorit joko huoltamatta tai herkkyydessään vetävät rampin takaisin sisään.
Jussi oli saanut heinänuhansa lisäksi Lontoosta ramppikuumeen.

Pyörätuoliramppi