 |
| 1951 Ford Custom Country Squire |
Super Master Custom Special Deluxe
-------------------------------------------------------
Automaailmassa 1950-luvulla,kun joku uusi malli oltiin esitelty yleisölle,autonäyttelyosaston pyörivällä kiekolla yleensä komeili puuunattu ja klanssattu valmistajan luksusmalli--Deluxe--katsojien lumoamiseksi.
Tavallisesti miesostajakunnan houkuttimeksi oltiin pantu vähäpukuinen missi vielä poseeramaan konepellin päälle,vaikka nykyisissä luiskanokkaisissa mulkosilmämalleissa sellainenkin jonglöörimäinen temppu on jo tehty mahdottomaksi. Naisia ollaan aina käytetty houkuttimina autojen myynnille,vaikka itse naismaiset autot eivät koskaan ole menneet hyvin kaupaksi.
Dodgehan esitteli v.1955 Royal Lancer La Femme-mallin naismaisin tilpehöörein ja pastellivärein eikä automalli elänyt päiväperhosena kuin vuoden. Belle de Jour-malli (päiväperhonen) ehkä olisi myynyt paremmin.
Ranskalaiset olisivat hyljänneet mallin kättelyssä,amerikkalaisten esittelijöiden lausuessa La Femmen kuin se kirjoitetaan eikä "lafammena",
Lafemmenä lausuttuna lisänimi merkitsee porttoa.
1950-60-luvuilla amerikkalaisten autotehtaiden suunnittelustudioissa otetuissa kuvissa savesta veistetyt pienoismallit ja niistä tehdyt panoramaseinäkuvat kuvasivt luomusten kromihuulisia maskeja ja kromikeihäisiä kylkiä,jotka myöhemmin pääsivät tuotannossa malliston yläluokkaan. Halvemmista malleista oltiin hinta- ja käyttöluokan mukaan riisuttu kiiltävää roinaa vaatteista ja kopan pohjalta löytyi se kumitiivisteikkunainen puolialaston standardmalli eli Plain Jane,jota kaupiteltiin matkaedustajille,ammattimiehille,kauppiaille sekä farmareille jokanurkan koslaksi.--eli "all-around-hackiksi".
Studioartistien maalaamat automainokset vielä halvemmistakin malleista
oltiin taiteiltu matalammiksi,pidemmiksi ja leveämmiksi versioiksi,minkä sisällä erikoisen pienet ihmiset istuivat.luomalla ostajakunnalle tuotteesta americandream-mäistä fantasiakuvaa,
Samanlaista fantasiakuvaa autojen mallimerkitkin tarjosivat potentiaalisille ostajille.
 |
| Dagenhamin Fordin Consul-studio n.1955 |
 |
| 1946 Ford Sportsman isonnettuna |
1920-30-luvuilla autovalikoima merkkikohtaisesti oli vaatimattomampaa.
Auton käyttö teki auton nimikkeen.
Fordilla esimerkiksi nimikkeet jakautuivat kuorma-autoihin ja henkilöautoihin.
Muunlaisia autoja ei valmistettu 1920-luvulla,joskin erikoiskorittajilla tekaistiin jokunen custom eli lankkukylkinen henkilöpakettiauto.Custom tarkoitti erikoismallia. Britit taasen kutsuvat customin sijasta kaikkea erikoistilaustyötä räätälintyöstä tilattuihin erikoisautoihin nimellä BESPOKE eli erikoisvalmistettu.
Amerikassa kuorma-autoja tarjottiin flatbedinä,stakebedinä,panelvaninä,canopynä ja pickupina eri kantavuusluokassa.
V.1948-52 Fordin kevyemmän kantoluokan F-1sarja kasvoi v.1954 F-100-sarjaksi ja siitä eteenpäin 70-luvulla F-150-sarjaksi,
Fordin kuorma-autonimikkeissä pysyttiin karulla linjalla ilman kaunisteluja.Ne olivat puhtaita "no-nonsense-työkaluja".F-sarjaa sai puolitonnisista "Light-Duty".pickupeista isoihin F-8-"Extra-Heavy-Duty"-malleihin.
F-1-mallia tarjottiin kaksin hytein: 5-Star-Cabinä ja Deluxe-5-Star-Cabinä kuin nykyisessä hotelliluokituksessa Michelinin oppaan mukaan.Pienempitähtisiä Fordin hyttejä ei valmistettu,
Deluxe-5-Star-Cabin sai sellaisin matkustajamukavuuksin,kuten topatuimmin polsterein ja äänieristyksin,ikkunoiden kromikehyksin,hopeavärisin maskein.ovilukoin,kaksivärisin istuinmateriaalein,kattosisävaloin ja tuplatorvin. Nämä lisävarusteet poisluettuna perus-5-Star-Cabin mukavuudet olivat minimaalisia.
 |
| 1955 E.& J. Leinon Ford F-600 Big Job hellatehtaan edessä Juhart 2003 |
Fordin henkilöautot olivat lisäksi enimmäkseen v.1932 lähtien V8-koneisia ja tehtaan umpiautomallisto jakautui ovien mukaan Tudoreiksi sekä Fordoreiksi Standardina ja Deluxena.
Tudoria ei pidä sekoittaa vanhaan brittihallitsijasukuun,vaikka Chrysler käytti Windsor-nimeä malleissaan 50-luvulla.Koko Windsor-sukunimi oltiin keksitty I maailmansodan aikana Britannian hallitsijasuvulle saksalaisvihan aikana,koska alkujaan he polveutuivat saksalaisesta Saxe-Goburg-Saafeld-pikkukuningaskuntasuvusta.Kuningatar Victoria oli prinsessa Saxe-Goburg-Saalfekd ja puoliso Albert prinssi Saxe-Goburg-Saalfeld und Gotha.
V.1901 kuollut kuningatar Victoria ja Saksan keisari Wilhelm olivat keskenään sattumoisin serkkuja.
 |
| 1923 T Ford Open Tourer Teespagaatissa Juhart 2001 |
Lisänä Ford-mallistossa olivat Coupet,joita luokiteltiin ikkunoiden mukaan,kuten 5-window coupe,3-window Coupe jne.,Avomalleissa taas oli Roadstereita,Cabriolet Roadstereita,Open Tourereita sekä Phaetoneita Standardina ja Deluxena.
Roadsterit olivat kaksiovisia ja Open Tourerit sekä Phaetonit neliovisia avoautoja.Ainoana erikoisuutena Ford-sarjassa oli kaksiovinen kuomuvaunu,Victoria,joka muistutti Roadsteria,,minkä kuomu ei laskeutunut alas.1960-luvulla autokustomoijat,kuten George Barris rakensivat lead-sledejä avomallisin ja topatuin kuomuin,kutsumalla niitä Carson Topeiksi.En kyllä usko,että sarjakuvasankari Kit Carson olisi ollut ideapoikasen takana,
Victoria-nimi tulee viktoriaaniselta hevosvaunuajalta kuomullisena vaununa,
Station Wagon-nimike,jota Suomessa kutsutaan farmariautoksi ja Ruotsissa herrgårdsvagniksi,on saanut nimensä Depot Hack-hevoskärrystä,millä toimitettiin tavaraa ja ihmisiä rautatieasemalle.
Ford tarjosi vuodesta 1949 luksusluokan Station Wagonia brittiläiseltä kalskahtavana Country Squirena eli "pehtoorivaununa". Britit taas kutsuvat farmariautojaan Estate-nimellä eli maatila-autoina.
Paremman luokan briteille koritehtaat rakensivat puukylkisiä Shooting Break-farmarimalleja etenkin lintu-ja ketunmetsästystarpeisiin. Break-nimikettä samoin ranskalaiset käyttivät tietyissä pakettiautomalleissaan ja saksalaiset puolestaan Kombia.
Break-sana lähtee hevosmaailmasta,missä hevonen taltutettiin (to break) aisoihin kärrynvetäjäksi.
Hack-nimike taas on saanut juurensa itä-.Lontoon Hackneystä,missä 1800-luvun lopulla hevosvuokra-ajurit (suomalaisesti vossikat tai issikat) pitivät tallejaan taksikärryilleen eli Hansom Cabeille..
Hack-sana kiteytyi Amerikassa taksimiesten yleisnimeksi.
 |
| 1906."Is this the way to Brooklands? Etualhaalla Hansom Cab-hevospirssi Juhart 2005 |
Äitikappalaiska eli oma äitini nuorena autonaisena 1930-luvulla ajoi isänsä Kalle Kauppisen Mulanniemen tilalta Iisalmeen ja takaisin T-Ford-feetonilla sufletit paukkuen.
Hän kertoi minulle autoista uteliaalle molskihousulle,että Iisalmessa jollain tohtorilla oli Lokomobiilifeetoni ja apteekkarilla Duranttikupee.
Mulanniemen viiksifoordin avokattoa kutsuttiin sufletiksi,jonka ikkunoiksi syksyllä ja talvella kiinnitettiin neppareilla guttaperkkaikkunat.Guttaperkka oli senaikaista elastomeeristä isotooppia,jota tehtiin kumipuukasvista.Siitä valmistettiin myös koruja ja nappeja.
Guttaperkka oli altis auringon ultraviolettisäteille,jolloin mm. Teefoordin sufletti-ikkunatkin kellastuivat ja hapertuivat ajan käytössä. Itse en tiennyt käydessäni hammaslääkärillä vuosiremontissa hampaat Fazerin Musta-Pekka-lakritsipatukan mustaamina,että pappilan hovihammaslääkäri Inkeri Linna pisti kidutuksessa suuhuni amalgaamipaikkojen lisäksi guttaperkkapohjaista juurihoitotäytettä.Amalgaamipaikat ovat vielä tallella,mutta guttaperkkajuuret jäivät piiloon yläleuan tekarien alle. Juuriani siten on vaikeata enää löytää.
Chevroletilla oli mestarisarjan Master ja Master Deluxe valikoimassaan 1930-luvulla.
Studebakerilla oli samoin v- 1939 ranskalaisen Raymond Loewyn muotoilema Champion.
Buickilla taas oli oma tiemestarinsa eli Roadmaster.
40-luvun lopulla Buick Eightiä sai kahtena variaationa Superina ja Specialina.
Kaikissa merkkinimissä käytettiin superlatiivejä roppakaupalla.
 |
| 1935 Chevrolet Master-mallisto |
1940-luvulla Chevrolet siirtyi Masterista Fleetmaster-mallistoon, mikä v.1949 täysin uusittuna syntyi Stylelinena,jota myytiin myös luiskaperäisenä Fleetlinena. Chevroletin kuorma-autot pysyivät 40-luvulla Loadmastereina,samoin kuin brittiläinen Austin,jolla oli Loadstarinsa.Loadstaria löytyi muissakin kansainvälisissä kuorma-automerkeissä,kuten Internationalissa.
Ford v.1949 uusi mallistonsa ja siloitteli kyljet Customiksi ja jälleen v.1952 Customlineksi,josta riisuttiin halvempi Mainline.
Customlinesta poiki Crestliner-hardtop ja Sunliner-avoauto.V.1955 syntyi Crown Victoria-hardtop,minkä kattoa koristi kruunumainen kromipanta, V.1956 esiteltiin malliston huipulle Fairlane,Henry I kotitalon mukaan.Custom tipahti silloin välimalliksi ja Mainline pohjalle. Samana vuonna Mr. Lee Iacocca,myöhemmin 70-luvulla Chrysler Corporationin pelastajana tunnetuksi tulleena toimitusjohtajana, nimitettiin Fordin truck-puolelta henkilöautolinjan johtajaksi, Hän aloitti silloin mallien turvalaitevarustelukampanjan,missä ohjauspyörän keskiötä syvennettiin,kojetaulua pehmustettiin,etuovia paksunnettiin sekä etuistuimille sai vakiovarusteina turvavyöt. Hänen turvastudiossaan pudotettiin jopa kokeeksi kraanan nokasta Ford-henkilöauto muutaman metrin korkeudesta betonilattialle törmäysvahinkojen toteamiseksi.
Kaikesta tuevalaitekehittelystä huolimatta "turvaton" Chevrolet myi sinä vuonna paremmin ilman mitään turvaheepeleitä. Iacocca tuohtuneena olikin lausunut,ettei turvallisus myy "Safety does not Sell",
Amerikka ei ollut vielä valmis turvalaitteisiin,
Potkuri- ja rakettiautot
-------------------------------
 |
| 1959 Ford Fairlane 500 galaxie v.1958 Brysselin maailmannäyttelyn Atomium- tekeleen edessä |
Fairlane sai myös tähtitaivaallisen Galaxie-lisänimen 500-sarjan Retractable Top-malliinsa,siihen kovakattoiseen hardtop-versioon,missä katto taittui takakontiin kymmenien sähkömoottorien avulla...jos toimivat.Mallia valmistettiin vain vuosina 1957-59 reistailevien sähkömoottorien takia.Samaan aikaan samassa kokoluokassa taisteli Edsel-sarja ja kumpaistenkin mallien tuotanto jäi lyhyeksi.
Edsel vielä jatkoi vuoden 1960-mallisena,kustomoituna Ford Fairlanena
Avaruusajan ja taivaankannen muina malleina Mercuryllä myytiin v.1960 Comet- ja Meteor-.kompakteina.
Hudsonilla oli jo vuonna 1953 lyhyen lennon tehnyt Jet-mallinsa.
Oldsmobile jo 1940-luvun lopulla lanseerasi Rocket-moottoriset Dynamic-autonsa.
Cadillac oli saanut v.1948 siipensä pyrstöön P-38 Mustangista,mikä oli palvellut II maailmansodan Tyynenmeren sodassa Zero-hävittäjien tuhoajana kuuluisana hävittäjäpotkurikoneena.
Olds esitteli 60-luvun alussa tulisen Starfiren ja Jetfiren. Mercury pippuroi Comet-sarjaansa kuumalla Calientella ,puhaltamalla poskistaan Cyclonen eli pyörremyrskun. Oldsin v.1966 esittelemä etuvetoinen Toronado oli joko lipsahdus meksikolaisen toron eli härän ja tornadon (myöskin pyörremyrsky) väliltä eikä kuulema merkinnyt mitään,mutta kalskahti komealta.
Simca do Brasililla oli omasta takaa Simca Chambordin mutaationa Tufao eli taifuuni.
GMC myöhemmin nimitti nelivetomallin nimeltään Blazer eli puhuri.
Studebaker Champion ja Commander samoin Raymond Loewyn kädestä saivat potkurinokat.
Lyhyeksi elänyt Tucker v.1948 sai nenälleen potkurin sijasta keskivalonheittimen ja takamoottorikseen ilmajäähdytteisen bokserikuutoskoneen,jota oltiin käytetty helikoptereissa
Raymond Loewyn opissa (Studebaker) ollut Mr.Alex Tremulis oli piirtänyt Tuckerin,jonka keskivalo jopa kääntyi rattia vääntäessä kuin myöhemmin Citroenin DS-malleissa.Preston Tuckerin avantdardistinen autotehtailu päättyi lyhyeen Detroitin Ison Kolmen painostuksesta.
Britanniassa taas 50-luvun vaihteessa Roverin suunnittelustudiossa riisuttiin propellinikkainen Studebaker Champion nakuksi ja uudeksi automalliksi muovailtiin kuuluisa Kyklooppi-Rover 75,jonka maskin keskellä paistoi kirkas valosilmä. Valoa yössä Britannian teillä nähtiin useinkin,autoilijoiden väistäessä penkareelle poliisi-Wolseleyden ajaessa rosmoja takaa,
Wolseleyllä oli tunnetusti valaistu nokkamerkki.
 |
| 1948 Tucker-mainos |
 |
| 1949 Ford Custom |
 |
| 1950 Studebaker Champion |
 |
| 1950 Cyclope Eye Rover 73 |
Ford Custom seurasi potkurinokalla perässä ,lisäämällä v.1951 niitä kromimaskiinsa tuplaten.
V.1952 Customlinessa päädyttiin jälleen yhteen keskipotkuriin ja kahteen vilkkupotkuriin.
Avaruushenki eli hyvin etenkin GM:n malleissa 1950-loppuun saakka lisääntyvin kromikylkiraketein ja rakettimoottorien jälkipolttomaisin perävaloin.
V.1961 Cadillac lensi jo typistetyin pyrstöin.
Chryslerin,Desoton,Dodgen ja Plymouthin siivet katkesivat vasta 1962. Plymouthin siivet v.1960 muistuttivat jo hain selkäeviä.
Desoton lento katkesi v.1961 lopullisesti,vaikka siipivälissä löytyi runsaasti jalkamittaa.
Ihmettelen vieläkin miksei silloisissa siipiautoissa kersakiltu siipiväleillä akselivälien sijasta.
Omaksi erikoisuudekseen voidaan laskea 1950-luvun alkupuolen Hudsoneja,joidenka Hornet- ja Wasp-pörriäismallit eivät koskaan saaneet siipiä selkäänsä. Studebaker osti kituvan Hudsonin sekä Packardin,jotka yhdessä kuolinkamppailussaan veivät Studebakerin ennenaikaiseen hautaan v.1966. Hudsonin Nash-malleja ilkuttiin Hasheiksi.
Hash englanninkielessä on eräänlainen vihanneslihamureke.
Jopa Austinin neloskoneista Nash Metropolitan-mallia sai Hudson-merkkisenä.
 |
| 1960.Nash Metropolitan brittiläisessä katukuvassa Juhart 2010 |
Dodge kyllä oli kyhännyt vielä v.1962 Dart-malleihinsa anteeksipyytävästi omituiset suppuunvedetyt siiventyngät,kun Cape Canaveralissa tähtäiltiin kantoraketin nokkaa kuuta kohti.
Seitsemän veljeksen Eskon uhoileva jo 1800-luvulla lausuma..."Jos pyllyyni saisin pitkän pyrstön!" oli toteutunut sata vuotta myöhemmin automuodissa ja rakettiteknologiassa.
Moon-merkkistä autoa myytiin 20-luvulla ja vasta 1960-lopulla NASA keksi ensimmäisen oman kuuautonsa..
Taivashenkistä Star-autoa myös valmistettiin 20-luvulla Durantin tehtailla. Sitä myytiin myös Iso-Britanniaan Rugby-merkkisenä,koska briteillä oli oma Star-autonsa.
 |
| 1962 Dodge Dartin perävalot |
Turistimallit
--------------
Touring-nimike on ollut kauan käytössä ja 60-luvulla komisteltiin autojen peräpeilejä T- ja TS-logoilla (Touring ja Touring Sport).Jopa kotikaupunkini kaduilla näkyi vanna-Taunuksen TS-versioita. Opel silloin oli vielä käyttänyt vaatimattomasti kullattua L-logoa (Luxus) vuodesta 1957 asti paremmissa Kapitän- ja Rekord-malleissaan.
Jopa piskuisella Lloyd Alexanderilla oli TS-mallinsa.Saman valmistajan Borgward,etenkin Isabella kantoi vielä maskissaan salmiakkimerkkiä,mitä saksalaiset kutsuvat Rhombus-nimellä.
Merkki muistuttaa vinokaidetta,timanttia ja pelikortin ruurtua.
Borgward ainoana automerkkinä Mercedesin kanssa käytti naisnimeä mallistossaan.
Ainoastaan veneitä ja laivoja ollaan kastettu naisten nimillä. Miehet kyllä ovat antaneet naismaisia lempinimiä autoilleen,joku jopa Eleanorin..ei kylläkään Franklin Delano Roosevelt Fordeilleen.
Rooseveltilla oli laivaston varaministerinä I maailmansodan aikana suhde sihteerinsä Miss Mercerin kanssa.
Mercer-merkki taas tunnettiin 1910-luvulla urheilullisena Roundabout-poikamiesavoautona.
 |
| 1957 Opel Kapitän L |
Amerikkalaiset oliva prameilevampia 50-luvun kulta-ajalla nimetessään automalleihinsa eksoottisia turistikohteita. Niillä,joilla ei ollut varaa ensimmäisen luokan hyttilippuun United States-loistoristeilijään merimatkalle Euroopan pääkaupunkeihin tai visiittiä Kaliforniaan TWA:n nelimoottorisella Super Consellation potkurikoneella,voivat käydä ostamassa lähimmältä autodiileriltä vaikka Chevroletin uuden Bel Airin.
Chevrolet toi mallistoonsa v.1953 Bel Airin,oman HT-mallinsa,mikä kerskui kromeillaan vaatimattomimpien 150- ja 210-sarjojen yläpuolella.
Bel Airin ja sen Biscayne-halpamallin (Biskaja) lisäksi muutkin autonvalmistajat keksivät eksoottisia paikannimiä kovassa kilpavarustelussa. Mercuryllä oli Monterey,Montclair sekä Parklane, Buickilla Riviera,Hudsonilla Hollywood ja Packardilla Caribbean.
Chrysler taas piti itärannikon maisemista New Yorkerilla ja Newportilla ja kuten aiemmin mainitsin Nashillä oli Metropolitan ja Kaiserilla Manhattan. Pontiac taas kilpaili Bonnevillen suola-aavikolla ja Kanadassa Laurentian.joenpenkereillä (Lawrence englanniksi),
Itselläni oli 70-luvulla 1961-mallinen tolppa-Laurentian,joka tekniikaltaan oli täysin Chevrolet kuutoskoneineen.Lisäksi Pontiacilla oli halpamallina Catalina ja kanadalainen luksusmalli Parisienne.
Laurentian vastasi amerikkalaista Star Chief-mallia ainoastaan koriltaan ja varusteiltaan.
 |
| 1961 Pontiac Laurentian |
Rootesin Hillman Minx sai Californian.-hardtopin ja Austin Atlantin toiselle puolelle myyntiin tarkoitetun Atlantic-avoauton,joista kumpikin nimistään huolimatta myivät huonosti Amerikan mantereella.
Suomessa myytiin samoihin aikoihin Atlanta-kahvikermaa.
1970-luvulla Vauxhall Viva valmisti Firenzeä ja 10 vuotta aiemmin Renault Floridea
1960-luvulla Dodge sai maisemamallinsa Senecan,Phoenixin ja Monacon. Ford taas 70-luvulla esitteli Torinon,jonkalaista Clint Eastwood suojeli kiväärein pihallaan Grand Torino-filmissään. Oranssista ja valkovauhtiraitaistaTorinoa kiidättivät etsiväpari Starsky ja Hutchkie TV-sarjoissa.
David Soul sarjan kuuluisampana etsivänä asuu nykyisin Lontoossa ja puuhailee Havannassa "Papa" Ernest Hemingwayn v.1955-mallisen avomallisen Chrysler New Yorkerin entisöimistä.
Hemingwayllä oli yhteensä 6 autoa asustaessaan Havannaan rakennetulla Finca Viga-tilallaan vuosina 1939-1960,kun vain kerkisi dequira-paukuiltaan El Floridita-lähikapakasta rattiin. Kerrotaan,että Papa pystyi juomaan pöydän alle parhaimmankin juopon. Hemingway oli joutunut elonsa aikana moniin auto-onnettomuuksiin,vaikka ajokokemusta hänellä oli jo Ranskasta I maailmansodan ajoilta ambulanssikuskina.
Havannassa hän enimmäkseen kalastelikin El Pilar-kalastusveneellään miekkakaloja ja.kerrotaan,että El Pilarin Santiago-kippari oli ollut esikuvana hänen Vanhus ja meri-kirjalleen kalastajasta,joka sai koukkuunsa jättimiekkaklan,jonka kuitenkin hait söivät.
En kuitenkaan usko,että v.1965 AMC:n uusi Rambler Marlin oli saanut nimensä Papan jättimiekkakalasta. Chevrolet Corvette lisäksi valmisti Mako Shark-mallia muutaman vuoden Marlinin (miekkakala) tappajana.
Corvette kyllä käytti lisäksi Sting Ray-nimeä (myrkkyrausku) ja Opel Mantaa rauskusarjoissa-
Plymouth taasen tuli kuuluisaksi akavaariotakalasisella Barracudalla..
Jos vielä mainitaan merielävistä,niin 1940-luvun Packardia kutsuttiin Pregnant Whaleksi eli raskaana olevaksi valaaksi
 |
| Hemingwayn 1953 Plymouth Cranbrook-avoauto |
 |
| Hemingwayn 1955 Chrysler New Yorker Convertible nykytilassaan. |
Eldorado taas on Teksasin ja koko Yhdysvaltojen sekä Meksikon rajajoki.
GM:llä oli lisäksi Buick Park Avenue,Chevroletillä Chevelle Malibu.
Dodgen muita maisemamalleja olivat Aspen ja Saratoga.
Silti yksikään amerikkalainen autonvalmistaja ei ole äkännyt keksiä kaikessa eksoottisuudessaan Las Vegas-mallia.Kuuluisan Frank Sinatran Ratpackin kullakin jäsenellä.Dean Martinilla.Sammy Davis Juniorilla,Peter Lawfordilla ja Joey Bishopilla oli erikoisvarustetut Lincoln Continentalit.
Kilparatamallit
---------------------
 |
| 1932 Bentley pit-stop Juhart 2002 |
Pontiac Bonnevillen lisäksi Chryslerillä oli Sebring-malli ja Studebakerilla Lark Daytona-hardtop.
Kilparadat ovat aina vauhdittaneet urheilullista autonostajakuntaa.Olihan Ranskan Simcalla Monthlery-mallinsa ja itäsaksalaisilla 50-luvun alussa Sachsenring-edustusauto,joka kylläkin kärsi laatuheikkoudesta.
1960-luku toikin mukanaan GT-autot (Granturismo).
Dagenhamin Ford esitteli 1965 Cortina GT:n ja vuotta aiemmin Pontiacilta syntyi GTO sekä myöhemmin Grand Prix.
GTO:ta ennen v.1962 Pontiac valmisti Tempestistä Le Mans-avoauton. GTO oli sanahirviö omasta takaa ja sen piti merkitä sanayhdistelmää Gran Turismo Omologato (engl.Homologated Gran Turismo)
Sanahirviö merkitsee sertifioitua tuotantoautoa kilpailukäyttöön.
Jo paljon aikaisemmin 1920-30-luvulla Bentleyn ahdinauto oli saanut nimensä Brookland-ajoradasta.
Nyky-Bentleyllä on samanniminen Brookland- loistomallinsa.
Saksan Opel tarjosi Monzaa,Maseratillä oli Indy (Indianapolis 500).
Dodge Chargerilla myös oli Daytona-mallinsa ja Ford Torinolla Talledega-kruiseri.
Monte Carlo löytyy sekä Chevroletin että Saabin talleista,Porschella oli Panamerica ja Alfa Romeolla aikoinaan Tipo33 Targa Florio.(Lincolnillakin oli Panamerica-kilpailun voittomalli)
Muistaakseni 1940-50-luvulla kuuluisa kilpa-ajaja Giuseppe Farina pääsi pokaaleille ei ehkä Targa Floriossa,vaan muilla eurooppalaisilla Gran Prix-radoilla,kuten Belgiassa Tazio Nuvolarin kakkosajajana.
Giuseppe oli sattumoisin Pinin Farinan veljenpoika.
 |
| Giuseppe Farina Juhart 2003 |
Farinasta muistetaan nykyään vain BMC:n Farina-mallit eli ne brittiläistetyt Peugeotit.
Britti-Healey risti urheiluvaununsa kotimaisen Silverstonen kilpa-radan mukaan. Brooklandsin rata oli jo nurmettunut II maailmansotaan mennessä.
Suomalaisessa kotikutoisessa kilparatahengessä ei koskaan ristitty kotona kustomoituja kilpa-autoja muiksi kuin Specialeiksi. Miltä olisivat kalskahtaneet sellaiset mallinimet kuin Geitel Djurgården ,Ebb GP,Chrysler SPJ,Lincoln Cooper,C-O Bremer Monaco,Kaykay F1 (Keke Rosbergin mukaan) tai Simca 1000 Lakes?
Cooperit olivat kovia sanoja 50-60-lukujen vaihteen kilpa-radoilla.
Vuoden 1957 heinäkuussa kesämökillä lukiessani mahallani räsymaton päällä Uudesta Suomesta uuden isotakaikkunaisen Volkswagenin esittelystä,suihkuttelin verannalla nilkkoja pureville hyttysille Cooperin kärpäspommia.Valitettavasti itikat olivat myrkylle immuuneja.
Cooper oli silloin muotisanana Eläintarhassa ja jopa meidän maitotalomme navetassa,
Nykyään itä-Lontoon Custom Housen asunnossani suihkuttelen Raidia. itikoiden päälle.
Ford Customilla on ollut 62 vuoden automatka Custom Houseen.
 |
| Monaco 1960. Curt Lincoln ja Carl-Otto Bremer Juhart 2011 |
 |
| Keke Rosberg Juhart 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti