SUDEETTISALOLAINEN: Juna-aseman poppelien takana oli Amerikka.1.Jatkoa Amerikka-kuva-albumiin.

California or Bust

Lihavista vuosista pulavuosiin

--------------------------------------

GM Temple of Worship

Saudi-Arabiassa hyvillä ansioilla suomalainen urakkamies muuttui 1980-luvulla yhtä turhamaiseksi ja omaisuuttaan näyttäväksi kuin petrodollareilla leuhkivat saudiherrat.Erämaaprojektin portacabinkonttorin edessä seisoi auringonpaahteessa saittimanagerien General Motors-fliitti kullanvärisistä Pontiac Parisienneistä valkoisiin Chevrolet Caprice Classiceihin. Firmanautoja käytettiin kovalla jalalla pelkkinä työkaluina.Itse sain alempana varastosuperviisorina palvelukseen astuttuani "aroautoksi" lokakuussa 1981 brasilialaisen VW Passatin,mikä moottorinsa puolesta kulki ikuisesti,vaikka kaikki sisustusheepelit ovenkammista kojetaulun nuppeihin irtosivat käsiin, Katsoin silloin nostavani itseni manageriluokkaan ,kun minusta leivottiin projektin ostomies,jolloin kävin Riyadhista ostamassa yönsinisen ja valkokattoisen 1974 Cadillac Eldoradon firman alaurakoitsijan sähkömieheltä. Sitä seurasi pian kultainen 1977 Eldorado sinisen päädyttyä nokkakolarissa korealaiseen Toyota Land Cruiseriin.

1981 Aro-Eldorado korealaisessa kolarissa

Urakkamiesten nauttiessa aropontikkaa Mikko Alatalon "Se on yhtä Eldankaa"-biisiä hoilatessaan Jubailin putkimiesvillalla,minä hyräilin John Denverin "Country Roadia" viiden gallonan cowboyhattu päässä "Eldon " ratissa,

V.1984 olin ollut yli kaksi vuotta jo jäsenenä urakkamiesten AAA-kerhossa (Auto-Avioero-Alkoholi) ,johon jäseninä savolaisen saittiputkiesimies Koiviston eli "Pöhheikön" mukaan kuuluivat kaikki eronneet ja karanneet.

V.1985 minulla oli uusi talo Manilassa ja uusi Riyadhissa työskentelevä filipinasairaanhoitajavaimo.

Manilan Molave Avenuen kodin lanaistudiossa ryhdyin maalailemaan Saudikuvia,autotallissa 1976-mallisen hopeisen Oldsmobile Cutlass Supremen vaihtuessa mustaan 1966 Mercury Comet Caliente-avoautoon. Kaiken yltäkylläisyyden ja kerskahyvinvoinnin päätteeksi päätin ryhtyä kuvaamaan arabialaisen kertakulutusyhteiskunnan romutarhoja ja jopa tavallista beduiinikansaa,joka

likaisessa kaavussaan sekä nahkasandaalijalkaisena yleensä seisoskeli Al Rajjhi-pankin talletusjonossa käsissään muovipussit täynnä petrorialeita.

Äkkirikastuminen silloin oli hyvin tavallista öljy-tai kultasuonen löytyessä beduiiniteltan kupeesta.

Beduiini

Oma Dodge Magnum XE keittämässä Riyadhin Bathalla

Abdullah ja Parisienne

Aro-benzin

Al Faleh GM Service

Dammamin romis

Alms for the Poor

Uuden vuosituhannen vaihduttua olin lopullisesti jäänyt Manilaan ja siitä todistuksena nahkalaukussani pitkään jonotettu residenssilupa.Olin saanut melkein puolifilippiinon statuksen ja asuinalueeni naapurini ,entisen Magnolian (paikallisen meijerituoteyhtiön) myyntipäällikön Berny Abejuelan ja entisen International Harvester McLeodin varatoimitusjohtajan Pat Margallon kanssa kaadoimme Ginebra-kuppia possufiestoissa.Bernie ja Pat eläkemiehinä ja kymmenisen vuotta vanhempina pitivät minua tasavertaisena filippiinokaverinaan, Samalla tutustuin naapurissa ison compoundin omistavaan Mario Penyaan,entiseen negrosorientalilaisen pikkukaupungin varapormestariin,joka oli rikastunut korruptiosta sekä naimisesta filippiinosaksalaiseen Von Opel-sokeriplantaasisukuun. Berny oli paljasjalkainen manilenjo eli manilalainen,

Patin ollessa bicolilainen,alkujaan ja Daragasta kotoisin eli läheltä entistä Guinobatanin aurinkotaloani Pan-Philippines-maantien varrelta.

Manolito

Typhoon in Manila Bay

Jeepney Wash

Wet market Siesta

Barriobound

After the market Day

Fisherman

Manila Street Urchin

Lolo Tong

Jeepney King

Igorot Scooterista

Kolmikko,siis minä,Berny ja Pat,elimme hyvää keskivertomiehen ,joskin hiljaa tappavaa filippiinoelämää,mihin kuului sormiruokana illanistujaisten pikkelsöity koiran nahkakäristepulutan,rasvainen possuadobo,tulinen chilipippurinen Bicol Express,San Miguel-väkijuomat ja joskus salakäynnit keskiyöntunteina Beer Houseissa hehkeiden barmaidien seurassa..Pat kuoli hyvästä elämästä sydäninfarktiin ja Bernykin sai lievän sydänkohtauksen hyvänä kokkina ja Fundador-rommin ystävänä,jolloin tiemme erosivat terminaalisesti. Don Mario Penya sen perästä alkoi poikkeamaan aamukävelyillään mesenaattina Molave Avenuen lanaistudiossani,joka tuotti päivätolkulla filippiinoaiheisia maalauksia. Mario vei melkein väkisin tuhannen peson seteleitä vilautellen parhaimmat työni oman compoundinsa taidegallerian seinälle.Mario oli pihihkö maksaja,mutta lisärahan tarpeessani myin vanhempia töitäni alta pois.

Mario sanoikin mieluummin ostavansa mieluummin tuntemattoman taiteilijan hyviä töitä kuin tunnetun taiteilijan huonoja. Kuvissani en halunnut esittää muiden ulkolaisten tavoin Manilan hökkelikyliä enkä Smokey Mountainin kaatopaikan roskanpoimijoita,vaan tyypillistä näkemääni katuelämää sekä maaseutukaupunkien toreja sekä barrioita.

Forgotten WW2 Filipino Veterans

Jeepney Fare

Don Mariokin yhtäkkiä poistui multiin kalliin bermudanurmikon alle pitkään vaivanneesta sairaudesta,tarjoamalla ennen kuolemaansa minulle taidevelkaansa vanhana 1963-mallisena Mercedes-Benz 220S-autona,jota koskaan en saanut kuolinpesän taistellessa tämän omaisuudesta.Hänelle kerran myymäni Mercuryn sain kyllä takaisin ilmaiseksi seisomaan taloni eteen ,kunnes eräs filippiinokoripalloilija osti sen Baguioon entisöitäväksi.

Ennen Lontooseen muuttoani Beirutin taksimersuni osti eräs hautausliike,joka aikoi muuttaa sen Flower Cariksi.

Sen tilalle ostin toisen saksalaismallin,brasilialaisen Volkswagen-kuplan naapurin Lolo Marienjolta,entiseltä Yhdysvaltojen laivaston filippiinopuosuveteraanilta,jolle uusi Kia Pride palveli paremmin kauppa-autona.

On Golden Fish Pond

Desert Water Bag

Filippiinoaiheisten maalausten sivussa kävin ahkerasti Pasay Cityn Evangelista-kadun halpakaupoissa ja antikvaareissa sekä ostokeskusten Booksaleissä etsimässä kuva-aiheita Filippiinien Amerikan ajasta.Beirutin taksimersuni takakontti alkoi täyttyä Kaliforniasta tuotuja coffee table-valokuvakirjoista,30-luvun pula- ja säännöstelyajan historiikkesta,50-luvun Life-lehdistä sekä National Geographic-nidoksista,joskin osa tropiikin auringonpaahteen haperruttamina ja torakoiden syöminä.

Näin olin palannut omaan 50-60-luvun haavemaailmaani Amerikasta juna-aseman poppeleiden takana. Rapeahkot ja haalistuneet lehdet sekä nidokset tosin realistisina herättivät minut todelliseen 1930-luvun pula-aikaan,millaista myös Rockefellerit,Carnegiet,J.P.Morganit

ja Vanderbiltit olivat kokeneet jo 1860-luvulla ennen nousemistaan Rags to Riches-miljonääreiksi.

Itse tulin päätymään alumiinitikkaiden juureen itälontoolaiseksi talomaalariksi.