maanantai 8. huhtikuuta 2013

Pelekääkkönä polliisia...vai piereviä piruja?

1910 Turun Martini-poliisiauto
Herran pelko on viisauden alku?
-------------------------------------------
Pikkukundina minua äitipastorska peloitteli ja uhkaili pahanteosta poliisilla tai "mustilaisilla".
Ensiksi hän tarjosi sitä poliisikamarille vientiä ja jos se ei tehonnut,niin minun myymistä niille mustilaisille.
Korttelipoliisin pelkkä näkeminen 50-luvulla aiheutti lapsille todellista pelonsekaista kunnioitusta virkavaltaa kohtaan,kasvuikäisten jopa kärsiessä öisistä vuoteenkasteluista,kuumeesta ja ripulista,joita paranneltiin silloisilla lapsiterapeuteilla eli neuvolan tädeillä piikkeinä pyllyyn ja äitien kehoituksella nukkua yön yli ,"että aamulla sitten on parempi olo".
Yleisradion kautta yritettiin traumatisoituneille lapsikuuntelijoille pehmeyttää poliisi-imagoa,missä kaksi Hesan poliisia ,Georg Malmsten Liikennelaululla opetti ensin katsomaan vasemmalle..ja Auvo Nuotio vinkui Kipparikvartetissa Putte-Possun nimipäivillä "Nöf-nöf-nöf-nöf-uiii!"

Poliisit valvoivat kotikauppalan järjestystä mustanpuhuvalla olemuksellaan,kun taas isäpastori valvoi kirkkoherran kanssa mustissa kasukoissaan seurakuntalaisten uskoa sekä siveyttä.
60-luvulla isäkappalainen pelasi seurakunnan edustajana lentopalloa poliiseja vastaan,jopa voittamalla monesti nuoremmat virkavallan edustajat.
Poliisien lentopalloilijat eivät kylläkään olleet niitä "lentäviä",vaan pikkukaupungin järjestyspoliiseja.
Muutama koulukaverinikin pääsi vantterina nuorukaisina poliisiopistoon ja lihoamaan perästään mustamaijan polsterilla.jolloin kunnioitukseni poliisia kohtaan sananmukaisesti "leväperästyi".Hyvä keskikoulukaverini Lundenin Markku,taksiautoilijan poika päätyi poliisiopistoon.
Lundeneilla oli se aina ihailemani 1952-mallinen Ford Customline-pirssi.
Markkukin sitten alkoi pyöristymään nuorena konstaapelina eikä häntä voinut enää verrata räyskäläläiseen vetreään nuorempaan konstaapeliin Lasse Vireniin,joka voitti olympiakultaa v.1972 Münchenin olympialaisissa.
1970-luvulla Viren antoi kansalle television kautta uudenlaista huippukuntoista poliisi-imagoa,kun taas Tankki täyteen-televisiokomedian vanhempi konstaapeli Artturi Reinikainen pelasi pajatsoa ja ketjupoltti punaista norttia jutellessaan puolihävyttömiä vastakkaiselle sukupuolelle.
Tankki täyteen-sarjan baarissa kävi samoin seurakunnan pastori korjauttamassa mopoaan.
Papit ja poliisit Neil Hardwickin kirjoittamassa tv-sarjassa korreloivat vasta-asettelussa hyvin kummankin vallan kilpailua,missä poliisi toimii perkeleitä päästellen maalaisjärjellä ,kun taas papin kirkollisen kaunopuheisella retoriikillä.
                                      Tankki täyteen.Konstaapeli Rahikainen

1970-luvun alussa olin myyty mies mustalaiselle tai oikeastaan  ihastuin vakavasti yhteen hehkeään puolimustilaiseen BP:n huoltoaseman kassaan.Se lähempi tutustuminen johti BP:n bonuslasein 4 kuukauden pika-avioon eli petraamalla jopa Hollywoodinkin pikaliitot..
Raastuvan penkille naapurikorttelin poliisiaseman rappuun sekin avio päättyi.Toisen kerran jouduin raastupaan ex-rouvani ansiosta,tämän juoksuaikanaan myytyä minulle varastetut stereot,jotka hyväuskoisena ostin satasella.
Minua syytettiin ryhtymisestä anastettuun tavaraan,syytteen rauetessa tuomarin todettua minut täysin naiviksi naisasioissa,koska exäni oli vielä juonut myyntisaturaisen Saluunan karvalakkipuolella rikoskumppaninsa kreivi Lindemanin kanssa.
70-luvulla minulla oli yksi hyvä romaniystävä ja maailmankansalaiseksi kääntynyt helsinkiläinen Nymanin Valde tai "Valtsu",mitä parempaa kaveria sai kaukaa hakea.Valtsu ajoi vantaalaista bussia ammatikseen ja toistamiseen joutui poliisien kanssa tekemisiin ylinopeuksista.Hän sanoikin,ettei "maha sille mittään,kun on vauhti mennyt verriin".MinulleValtsu aina irvaili,että "Minkäpuolen mustalaisia sie oot Töölöstä,kunnei oo korvarenkaita?"

Viitasaaren,synnyinpitäjäni mustalaisia 1920-luvulla

En enää siis pelännyt poliiseja enkä mustalaisia..paitsi myöhemmin 80-luvulla poliiseja Saudissa ja Manilassa,missä poliisit kuuluivat täysin eri virkavaltarotuun,jota kunnioitettiin pelonsekaisesti siitä,että viaton  autoilija joutui täysin tietämättömästä liikennerikoksesta maksamaan pikasakon tai pistetyksi selliin (jos ei halunnut maksaa sakkoa ilman kuittia).
Lontoossa olen taas tavannut aitoja romanialaisia naisia pitkissä mustissa samettihameissa kerjäämässä lapsilaumoineen ja joita romanialainen mafia kuljettaa kerjäyspaikoille bemareilla ja mersuilla.
Brittiläinen oma gypsy tai traveller on oma vaeltava luokkansa,mikä asuttaa tyhjiä maaseututontteja caravaneillaan eli luksusluokan asuntoperävaunuillaan--yleensä laittomasti.

Kutsu poliisi rikospaikalle,niin tämä haastaa sinut...
------------------------------------------------------------------------
2012,Notting Hillin mellakkapoliisit
Palatakseni oikeaan päivän epistolaan,niin katson poliisien sekä pappienkin palvelevan yhteiskuntaa eikä päinvastoin.
Poliisit,palomiehet ja sotilaat ovat vapaaehtoisesti valinneet ammatinsa,missä riskien otto ja henkensä alttiiksi paneminen kuuluu työkuvaan.
Brittein saarilla ollaan menty jo niin pitkälle työturvallisuushyperkulttuurissa,ettei poliisi,palomies taikka ambulanssihenkilökunta saa astua "kriisialueelle" ennen paikan arvioimista turvalliseksi.
Useassa tapauksessa nämä yhteiskunnan palvelijat ja pelastajat ovat jääneet odottamaan erikoisjoukkoja kriisialueen oltua liian hengenvaarallisen. On tapauksia.missä palomiehet ja poliisit eivät uskaltaneet panna henkeään alttiiksi polviin asti ylettyvässä lammikossa hukkuvan pelastamiseksi,koskei heillä ollut siihen sopivaa sukelluskoulutusta.
Onneton yleensä hukkui.
Jos ao. pelastaja taas uskaltaa mennä apuun,hän saa esimiehiltään vakavan varoituksen uhkarohkeasta henkensä altistamisesta.
Nyt on tullut julkisuuteen paljon tapauksia,missä nämä uskaliaat ja uhkarohkeat yhteiskunnan palvelijat ovat haastaneet hälytysnumeroon soittajilta suuria korvauksia hälytyspaikalta saaduista fyysisistä vammoista .

Suurimman kohun aiheutti eräs PC Kelly,naiskonstaapeli,joka vaati 50.000 punnan korvausta huoltoasemanomistajalta, taitettuaan nilkkansa katukiveyksen reunalla saavuttuaan rikospaikalle.
Huoltoasemalla oli tapahtunut murto.
Nyt pelätään tapahtuman aiheuttavan sellaisen ketjureaktion,ettei kukaan rikoksen uhri uskalla soittaa hälytysnumeroon ennen,kun on vähintään pannut kotonaan kaikki valot päälle ja naulannut yläkerran rappusten matot,ettei poliisit saisi ruumiinvammoja.
Silti tämä PC Kelly oli pystynyt hoitamaan tehtävänsä rikospaikalla valittelematta.
Toisena julkisuuteen tulleena tietona samainen PC Kelly oli haastanut oman poliisikamarinsa maksamaan korvauksia saaduista nilkkavammoista,romutettuaan ensimmäisenä työpäivänään upouuden Ford Focus-poliisiauton rosvon takaa-ajossa.

Konstaapeli,joka pelkäsi sireeneitä---ja 20 miljoonan punnan lasku
------------------------------------------------------------------------------------------
Britanniassa poliisit saavat vuodessa n.20 miljoonaa puntaa korvauksia loukkaantumisista ja suuri veronmaksajien kustantama osa käsittää mm. liukastumiset,horjahdukset sekä eläinhyökkäykset.
Poliiseja kehoitetaan soittamaan korvausvaatimuksista suoraan poliisifederaation kuumalle linjalle.
Yhdelläkään Whitehallin osastolla ei ole käsitystä veronmaksajien kustantaman korvauslaskun määrästä ja ainoat saadut tiedot ovat tulleet pyynnöistä yksittäisiltä poliisipiireiltä informaation vapauden tuloksena.

Korkein korvaus oltiin annettu Hertfordshiren poliisilta yhdelle siviilityöntekijälle,joka oli liukastunut jäisellä parkkipaikalla kyynärpäänsä murtuessa.
Jackpotti oli 550.000 puntaa.

Toisessa tapauksessa Westmidlandsin poliisi antoi yli 120.000 puntaa korvauksi eräälle yksilölle pelkästä mustelmasta,poliisilaitoksen kieltäytyessä antamaan tarkempia detaljeita tapauksesta.

Seuraavaksi konstaapeli WPC Louise McGarva syytti poliisilaitostaan mellakkaharjoituksista saamastaan sireenikauhusta vaatimalla 500.000 puntaa.Hänelle annettiin korvauksia julkisesti paljastamaton määrä.

Konstaapeli WPC Leslie O'Shea vaati 200.000 puntaa korvauksia  liukastuttuaan banaaninkuoreen poliisiasemalla Kensingtonissa,Länsi-Lontoossa.Hän oli kierinyt portaita alas loukkaamalla selkänsä.Lisäksi sama WPC O'Shea haasti oikeuteen Metropolitan-poliisin komentajan Sir John Stevensin laiminlyönnistä sekä asianomaisen ansionmenetyksestä.
Scotland Yard tarjosi 50.000 puntaa,jonka asianomainen torjui.

Poliisikonstaapeli PC John Franklinille annettiin n.120.000 punnan korvaus siitä,että käsiraudat olivat hiertäneet ranteita pidätysharjoituksissa. Hän haastoi Grampianin poliisilaitoksen fyysisestä vammasta ja siitä johtuneesta masennustilasta.

Poliisikonstaapeli PC George Smillielle annettiin n.10.000 puntaa korvauksia loukattuaan polvensa poliisien harjoituskurssilla.Hän haastoi Lothian and Border Forces-yksikön siitä,että ottelu kuului pakollisena osana kurssiin eli hän fyysisesti oli silloin ollut palveluksessa.Hän väitti loukkaantumisen pakottaneen varhaiseläkkeelle.

Poliisitarkastaja Chris Poolelle annettiin 10.000 puntaa korvauksia lehmälauman hyökättyä päälle.
Mr. Poole oli ollut taluttamassa koiraansa South Downsissa lähellä Lewisiä,kun lehmälauma koiran havaittuaan törkki otsillaan ja sarvillaan tarkastajaa,joka loukkaantui puhjennein keuhkoin ja murtunein kylkiluin.

Etsivätarkastaja Brian Baker voitti 7.000 puntaa jouduttuaan alttiiksi cannabiksen hajulle,joka sai hänet kuorsaamaan ja siten aiheuttamalla avioliitto-ongelmia. Hän oli  hengittänyt sisäänsä skunk cannabiksen pölyjä tutkiessaan varkaustapausta poliisiaseman varastohuoneessa. Hän oli tutkinut varkautta neljä päivää Bykerin,Newcastlen poliisiaseman pohjakerroksen turvasäilössä.Nenäongelmien seurattua yöllä avioliiton epäsovun myötä Mr. Baker oli jälkeenpäin sanonut,että tilanteessa olisi pitänyt suorittaa terveysriskiarviointi ennen cannabistutkimuksen alkamista.

Hajuvahingoista lisää papiston keskuudessa:

Tapaus:romanialainen asianajaja vastaan katoliset papit
-----------------------------------------------------------------------------
Italialainen rullalutaileva padre
Juhart 2011
Romaniassa eräs asianajaja oli kutsunut kotiinsa 3 katolilaispappia ajamaan pois joukon piereskeleviä pikkupiruja.
Niitä demoneja oli kuulema päästelemässä peristään hajuja verhoihin.vaatekaappiin,sängyn alle ja jopa vaimon hiustenkuivaajaan. Papit olivat suorittaneet asianmukaisen pierevien pirujen poisajon rukouksilla sekä ristinmerkeillä.
Silti  tämän eksorsismiharjoituksen jälkeen asianajaja myöhemmin kertoi,että pierevät pirut olivat palanneet takaisin.
Hän haastoi pappien esimiehen, paikallisen piispan oikeuteen vastuullisena epäonnistuneesta eksorsismista.
Piispa oli todennut vastineeksi,että koko pierevien pirujen kuvittelu istuu asianajajan korvien välissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti