 |
| 1931 Lincoln K Convertible Coupe |
-----------------------------------
Henry Ford oli ostanut Lincoln-merkin toiselta Henryltä ja entiseltä partneriltaan Henry Lelandilta v.1922.
Leland oli perustanut Lincoln Motorsin v.1917 irtauduttuaan Cadillacista,minkä piti valmistaa Liberty-moottoreita lentokoneteollisuudelle sota-aikana.Vanha Henry Leland oli riitautunut General Motorsin johtajan William H. Durantin kanssa,perustamalla Lincoln Motorsin 74-vuotiaana.Hän oli ristinyt tehtaan presidentti Lincolnin,mukaan ja jota hän oli äänestänyt v.1864 presidentinvaaleissa. 30-luvun alussa toinen Yhdysvaltojen presidentti oli samoin päässyt auton jäähdyttimen koristeeksi,vaikkakin Rockne-tehtaan köyhemmän mallin nimeksi,Rooseveltiksi,presidentti Theodore Rooseveltin mukaan. Sodan päättymisen johdosta Leland oli päättänyt tehtaan rakentamisesta ja 6000 työntekijän työllistämiseksi,jolloin tehtaan koneet uusittiin loistoautomerkin valmistukseen.
Siirtymävaihe tuli Lelandille taloudellisesti kalliiksi,jolloin Henry Ford tarjoutui ostamaan yhtiön.
Henry Fordille kauppa oli eräänlainen voitto,koska hänet oltiin ajettu ulos toisesta yrityksestään Lelandin johtamien muiden sijoittajien aloitteesta.Yhtiön nimeksi tuli Cadillac ja myöhemmin General Motorsin loistomerkki sekä Lincolnin kilpailija.
Henry Ford antoi pojalleen Edsel B. Fordille avaimet Lincoln-divisioonan johtamiseen.
Bog Gregorie aloitti työnsä 5 päivää 1931 Uuden Vuoden juhlintojen jälkeen Fordilla,ylimpänä esimiehenään Edsel B. Ford,jota teknillisessä suunnittelukonttorissa kutsuttiin nimellä "Poika".
Suunnittelupäälliköllä Creceliuksella oli konttorissa 3 koripiirtäjää ja useita detaljoijia.Toiminta oli pikkuskaalaista eikä konttoria silloin kutsuttu miksikään designosastoksi.
Lincoln silloin ryhtyi valmistamaan K-sarjaa edellisen L-sarjan tilalle Lincoln-sedaneina kahdella eri akselivälillä,136-ja 145-tuumaisilla .Lyhyempi akselivälinen oli vakio-Lincoln,jossa käytettiin tehdasvalmisteisia koreja. Pitempään malliin asennettiin tilaustyökoreja erikoiskoritehtailla,joita oli 10-12 kappaletta,kuten mm.Locke,Dietrich,Willoughby ja Brunn.
LeBaron ei tehnyt kuin yhden erikoiskorisen mallin Convertible Roadsterin pitempiakselivälisen Lincolnin alustalle.Lyhyempiakselivälisiä valmisti Brunn,Waterhouse ja Locke.
Tapana oli,että Edsel B.Ford valisti erikoiskorivalmistajien korisketseistä parhaimmat.Edsel oli hyvin kriittinen detaljeista,kehoittaessaan joskus tekemään muutoksia kylkipokkausten paksuudesta ja muista detaljeista.
Koritehtaille toimitetut alustat oltiin kasattu lokasuojineen sekä jäähdytinsäleikköineen tehtaalla.
Koritehtailta,kuten Judkinsilta Merrimacistä,Massachusetsista,Brunnilta Buffalosta,New Yorkista ja Willoughbyltä Uticasta autot saapuivat Detroitiin pohjamaalattuna valkeiksi.
Koreihin asennettiin sisusta ja kaikki kiiltävä ulkopuolinen koristelutavara kunkin asiakkaan tilauksen mukaisesti.
 |
| 1932 Fordin Englannin B mallin prototyyppi |
 |
| 1932 Fordin Dearbornissa suunnitellun 8hp-mallin prototyyppi |
 |
| 1932 Ford 8hp. |
----------
V.1932 Fordin suunnittelijat otettiin uuden projektin kehittämiseen 1933-mallisen Dearbornin pikku-Fordin eli 8-verohevosvoimaisen ja 933cc-sivuventtiilinelosella kiitävän brittiläisen kansanauton kehittämiseen.1932-mallinen pikku-Ford oli kutistettu kopio Dearbornin ja Manchesterin tehtaiden B malli-Fordista.Fordin koko tuotanto Brittein saarilla oltiin muutettu sinä vuonna Manchesterin tehtailta kaakkoon Essexin maakunnan Dearborniin,mikä sijaitsi Thames-joen suulla. Bob Gregorie samoin otettiin Dearbornin suunnitteluryhmään pikkuisen britti-Fordin suunnittelussa ja mallin nimeksi annettiin Y-kirjain.
Y Fodista kehkeytyikin myöhemmin Fordin Popular-pikkuautosarja.
Grerorien mielestä vanha 8hp-malli näytti hintelältä ja jopa koomiselta kapein jäähdytinmaskein.Hän piirsi uuden virtaviivaisemman korin lievästi kaatuvin tuulilasein ja jäähdytinmaskein,jonka jopa Henry Ford I hyväksyi.Yleensä isä-Ford oli vastustanut kaikkia korimuutoksia,kuten oli käynyt poikansa Edselin johdolla suunnitellun A mallin kanssa. Hän olisi halunnut jatkaa T mallin tuotantoa sellaisenaan vuonna 1927 eikä koskaan toipunut henkisesti keksimänsä kansanfordinsa uudesta mutaatiosta.
Toisin kuin B Fordista kutistetun 8hp-mallin kanssa,Bob Gregorien Y Ford päätettiin puhaltaa isommaksi v.1933 Dearbornin Fordiksi.Tulevat 1933 ja 1934 isot Fordit erottuivat toisistaan vain jäähdyttimen muodoissa ja konepeiton sivujen hengitysaukoista,joista jälkimmäiset olivat 33-mallissa kaarevat ja 34-mallissa vinosuorat.
Bill Kramer piirtäjänä suurensi brittiläisen pikkufordin sinikopioille Dearbornin uudeksi malliksi.
 |
| 1933 Ford Y |
 |
| 1933 Ford 40 cabriolet |
 |
| 1934 Ford 40 Fordor |
JOE SHITAMETAL ja BOTTLEBOYS
---------------------------------------------
Fordin suunnittelutoimistossa pyöriskeli Henry Fordin jo 1908-10 värväämää henkilökuntaa kuten unkarilaissyntyinen Joe Calamb jokapaikanluutana.Yhdysvaltoihin mm. Italiasta,Unkarista ja Saksasta saapuneet siirtolaiskäsityöläiset tulivat selkärangaksi amerikkalaiseen elämään vaununtekijöinä,pyöräntekijöinä,seppinä,huonekalunikkareina jne., päätymällä1900-luvun alussa laajentuneen autoteollisuuden tarjoamiin ammatteihin.
Joe oli palvellut T mallin yhtenä suunnitteluinsinöörinä.Häntä kutsuttiin puutteellisen englanninkielen taidostaan nimellä "Joe Shitametal".
Joe oli kukkoileva ja ehkä aroganttikin pieni mies,mutta älykäs ns. kaiken kokoajana.Hän näytti enemmän ulkolaiselta diplomaatitlta muotipuvuissaan.Henry Ford tullessaan aamukierroksellaan toimistoon aina ensimmäiseksi kävi puhuttelemassa Joea,joka ensitöikseen pokkaili tervehdykseksi kuin tarjoilija lauseella:
--Hyvää huomenta herra Ford..hyvää huomenta herra Ford!!
Henry vastineeksi sanoi Joelle saman jo satoja kertoja lausutun kaneetin:
--Joe..olet ollut meillä jo ainakin 30 vuotta,etkä osaa puhua kunnolla englantia!
(Joe Calambista kerron myöhemmin John Tjaardan suunnitteleman takamoottorisen ja 1933-mallisen Briggsin koritehtaan unelma-auton koeajosta.Autohan esiteltiin v.1934 Chicagon Progress of Century- messuilla.)
Henry Ford terveiden elämäntapojen puolustajana,tupakoimattomana ja täysiraittiina ihme kyllä katsoi sormiensa läpi muutamien alaistensa käyttäytymistä. Näitä herroja kutsuttiin tehtaan "Pullopojiksi!
Eräs näistä oli Mr. Davis,jonka konttori sijaitsi Bob Gregorien konttorin vieressä,palveli Fordin patenttilakimiehenä.Toinen pullopoika ja Fordin museon antiikkiostaja,punakasvoinen Charlie Newton,oli toistamiseen jossain konttorinsa ulkopuolella,Henry Fordin tehdessä aamukierrostaan.
Kolmantena liukastelijanA oli William "Bill" Cameron,joka pystyisi jopa uimaan viinassa. Kerran Henry Ford kurkistaessaan Billin tyhjään konttoriin näytti seuralaisilleen eli Fordin tehtaan päämiehille pantomiimina pullon kallistusta suulleen lausumalla:
--Liian paljon viinaa!
 |
| John Tjaarda van Sterkenberg |
LINCOLN ZEPHYR
-----------------------
 |
| Tjaardan tatramainen sketsi |
 |
| 1933-34 Chicagon messuilla esitelty Tjaardan unelma-auto Briggs-koritehtaalle. |
Lincoln Zephyrin isänä voidaan pitää John Tjaardaa,jolle Edsel Ford salassa oli antanut valtuudet suunnitella uusi 1936 Lincoln. Edsel halusi työn pysyvän salassa isältään Henry Fordilta,joka oli yleensä poikansa kaikkia edistyksillisiä ehdotuksia vastaan.Lincolnin johtajuuden Henry oli antanut pojalleen vain siksi,että tällä olisi jotain tekemistä yhtiössä. Yleensä isä-Henry tyrmäsi melkein kaikki poikansa ehdotukset,mistä johtuen Edsel tuthaantuneena päätyi v.1943 ennenaikaiseen hautaan.
Henry Ford I kuoli jälkeenpäin vanhana soijapapudieetillä itseään ruokkivana kitupiikkinä v.1946. Jos Henry I olisi saanut kaiken pakkomielteensä läpi soijapapupsykoosissaan,kaikki Fordien korit oltaisiin valmistettu soijapapumuovista.Yhden soijamuovikorisen Ford-proton hän oli jo teettänyt v.1942.Jopa hänen pukunsa oltiin räätälöity soijakuiduista tehdystä kankaasta ja hänen Fairlane-tilansa salissa vieraille tarjoiltiin soijapapujäätelöä kristallipikareissa shampanjan sijasta.
 |
| 1942 Henry Fordin Ford Soybean Tudor |
lentoyhtiön pilotti.Hän oli myös poikkeuksellinen kyvykäs autosuunnittelija,jonka ensimmäinen työpaikka oli ollut GM:n Art and Color-suunnitteluosastolla legendaarisen Harley Earlin alaisuudessa.Briggsillä hän suunnitteli koreja Fordille sekä Chryslerille.Ilmeisesti Chryslerin 1934 esittelemä aerodynaaminen,joskin huonosti myyvä Airflow-malli oli ponkaissut häntä suunnittelemaan uuden virtaviivaisemman Lincolnin omiin Sterkenberg-sarjan piirustuksiensa pohjalta.
Tjaarda oli saapunut Briggs Manufacturing Companyyn kainalossaan portofolio täynnä virtaviivaisia taka- ja keskimoottorisia autoja,joidenka piirustukset olivat allekirjoitettu Sterkenberg-nimellä.Aerodynaamiset vempeleensä hän oli suunnitellut GM:n työnsä sivussa.
Briggs oli Fordin itselleen ostama autokoritehdas LeBaronin lisäksi.
Bog Gregorie Fordin suunnittelukonttorissa ei pitänyt Tjaardan pöyhkeilevän playboymaisesta käyttäytymisestä,vaikka autotaiteilijan salkku oli täynnä jo 20-luvulla tehtyjä radikaalisen aerodynaamisia ja sukkulamaisia sketsejä maantiekiitäjistä,joidenka erikoisuutena oli mm. itsekantava kori.
Bobille se ehkä oli myös ammattikateutta,tuntiessaan Edselin värvänneen keikarimaisen Tjaardan taloon ulkopuoliseksi konsultikseen uuden Lincolnin suunnitteluun.
Fordin Tjaardan v.1933-34 Chicagon Progress of Century-messuille Briggsin koritehtaalta tilaaman unelma-auton toisen kopion koeajoon Bob Gregoire pääsi v.1935 Joe Calambin kanssa.Joe istui takamoottorisen sukkulan takapenkillä hienossa räätälintekemässä asussaan ja vilttifedorassaan kuin jokin ulkomaalainen suurlähettiläs. Unelma-auto sattui jostain koneviasta pysähtymään Detroitin huono-osaisten alueen sivukadulla Joen harmiksi,koska likaiset katupojat kurkkivat auton ikkunasta uteliaina sisään,jopa ilkkumalla häntä.
Hinausauton tullessa paikalle,Joe vietiin auton takapenkillä istuen takaisin Dearbornin tehtaille.
.jpg) |
| 1936 KdF Wagen |
 |
| 1933 Tjaardan Sterkenberg-malli |
Lincolnista ei tullut mikään vauhtihirmu,vaan pehmeästi kulkeva matkailuvaunu.
Auton kaareva KdF-Wagenimainen etupääkin etumoottorin takia sai Gregorien kädestä partakoneterämäisen kiilanenän.
Kerrotaan itävaltalaisen Tatran suunnitteluinsinöörin käyneen v.1933 Briggsillä tutustumassa Tjaardan Sterkenberg-skeitseihin,missä pisaranmuotoisen auton kattoa halkoi tatramainen selkäevä.Kuulema uusi takamoottorinen Tatra 77-malli oli saanut insipiraation Tjaardan Sterkenberg-sketsistä.Historiankirjoituksissa kyllä ollaan mainittu toisin,että Tatralta Ledwinkan suunnitteleman perämoottorisen auton perusidean yhtenäisin prässätyin pohjapannuin Porsche oli vienyt mukanaan v.1934 Zündappille,missä hän suunnitteli pienen takamoottorisen Typ 12-mallin.Saman idean hän oli myöhemmin esitellyt valtakunnankansleri Adolf Hitlerin tilaamana KdF-Wagenina.
 |
| Tatra 77 |
 |
| 1939 Lincoln Zephyr |
 |
| 1939 Studebaker Commander |
Bob Gregorie Lincoln-tiiminsä kanssa olivat tutkineet yhtä Zephyrin runkoa tehtaalla v.1938 mallia suunnitellessaan.Rungosta edessä näkyi seisovan pystyssä erikoisen kapea jäähdytinkenno,jonka Gregoire päätti muutettavaksi leveämpään paremman jäähdytyksen saamiseksi.
Auton etusäleikkö samoin näytti kapenevan ylhäältä alaspain 8-10 tuumaa,jolloin Bob Gregorien piirtäjäkaveri Dick Beneicke piirsi nokan alahuuliksi kaksiosaisen vesiputousmaskin jäähdytyksen parantamiseksi.Lincolnin tuuletin alunperin sijaitsi suoraan kennon alaosassa kampiakselikäyttöisenä,jolloin tiimi päätti nostaa sen paikkaa kennon keskiosan taakse ja hihnakäyttöiseksi. V .1937 Briggsin ja Fordin välinen korisuunnitteluohjelma lopetettiin,tehtaan oman konttorin ottaessa ohjakset käsiinsä.Ford oli ostanut Briggsin koritehtaan.
 |
| 1936 Lincoln Zephyr |
 |
| 1937 Lincoln Zephyr-edustuksen esittelytila |
ALISTAIR COOKEN 1936 LINCOLN ZEPHYR
-----------------------------------------------------
 |
| 1942 Alistair Cooke lähdössä Washingtonista reissuun 1936 Lincoln Zephyrillään |
 |
| 1942 Alistair Cooke Pasadenassa,Kaliforniassa tankkaamassa säännöstelybensiiniä |
Hänen toimipaikkanaan oli sotatoimien pääkallonpaikka joulukuun 7. päivänä tapahtueen Pearl Harborin japanilaishyökkäyksen aikana. Presidentti Rooseveltin julistettua sodan Japania vastaan,Cooke päätti v.1942 tehdä Amerikan mantereen ympärikiertomatkan käytettynä ostamallaan 1936-mallisella Lincoln Zephyrillä.Hän halusi tutustua ruohonjuuritasolta amerikkalaiseen "sodan hulluuttamaan" kansaan,saatuaan tarpeeksi Washingtonin poliittisesta elämästä.Sodan hulluuttamalla hän tarkoitti amerikkalaisen sotateollisuuden äkkinäistä nousua ja satojen tuhansien työntekijöiden värväämistä "sotatalkoisiin". sotatarviketeollisuuteen,mikä nosti suurissa teollisuuskaupungeissa elintasoa,joskin myös rotuvihaa värväysprioriteeteissa.Detroitissa palkattiin sotateollisuuteen paljon afroamerikkalaisia,valkoisen miesväestön päädyttyä maailman eri kolkkien sotateattereihin.
Washingtoniin akryditoituna virallisena kirjeenvaihtajana Cooke oli saanut sotaministeriön luvalla ostettua Lincolniinsa pinnoitetut renkaat.Autonrenkaat oltiin pantu polttoaineen kanssa säännöstelyyn ja vain sotateollisuutta ja elinkeinoelämää palvelevat ajoneuvot olivat säännöstelyn ulkopuolella.
Cooke ei ollut elämässään käynyt West Virginiaa lännempänä,joten mantereen läpi-matkasta vanhalla ja käytetyllä autolla ja pinnoitetuilla renkailla oli suuri haaste.
Cooke siitä huolimatta onnistui ajamaan suuremmitta ongelmitta Floridan,Teksasin ja Kalifornian kautta Chicagoon ja Detroitiin.
Vuoden 1942 kesällä kirjeenvaihtaja vieraili Lincolninsa valmistajalla eli Fordin tehtailla,joissa ei katsottu olevan suurempaa eroa rauhanajan ja sota-ajan tuotannon välillä.
Fordilla hänelle sanottiin,ettei reportteri kyselisi mitään auton muotoilusta sodan päätyttyä.Heillä ei ole mitään väliä siitä,tulisiko tehtaan ovista seuraavaa henkilöautoa.Heillä ollaan keskitetty vain raudan sulattamiseen ja valamiseen sotateollisuuteen.
Bob Greogorie kyllä omassa haastattelussaan v.1985 kertoi,että Fordilla sotatarviketuotannon sivussa tuotettiin auton varaosia varastoon.
Detroitin autotehtailla paiskittiin ylitöitä jopa sunnuntaisinkin.Kaikkea sotahuumaa ennen v.1939 Bob Gregorie oli piirtänyt uuden Lincoln Continental-mallin,joka v.1942 mallissa oli saanut alahuuleensa leveän ja paksun kromihymyn,joka ilmestyi sodan jälkeen v.1946 hiukan muunneltuna markkinoille.
 |
| 1946 Lincoln Continental Convertible |
 |
| 1942 Lincoln Continental Convertible |
 |
| 1937 tohtori William Kerppolan Lincoln Zephyr |
 |
| 1948-50 Zis 110--preidentti Paasikiven lahja-auto Stalinilta |
B-24 pommikone ei ollut pelkästään yhden valmistajan tuotos.
Hudson Motor Co. valmisti rungon osia,jotka kuljetettiin Chryslerille,mikä viimeisteli rungot.Valmiit rungot kuljetettiin Glenn Martinille.missä koneet koottiin Fordin valmistamilla Pratt and Whitney.moottoreilla sekä Goodyearin tekemillä siivillä.
Vaikka Fordin Willow Runin tehdas oli malliesimerkki viimeisestä teknologiasta,millä kehuttiin sen valmistavan yhden pommikoneen per tunti,Henry Ford I entisenä pasifistina suunnitteli "Bomber Cityssään " 24.000 pommikoneen valmistusta,todellisen määrän jäädessä 6.000:een.Häntä kritisoitiin monelta taholta,etenkin viljelijöiden piiristä sotakiihkosta.Henry Fordhan tunnettiin pesunkestävänä maalaispoikana sydämeltään,joka maanteiden valtauksella T Ford-keksinnöllään nyt keräsi nyt lisämammonaa pommikoneilla.
Willow Runin B-24-pommikonetehdas sijaitsi Ypsilannissa,Michiganissa,kuuluisalla suomalaissiirtolaisalueella.
 |
| Willow Runin B-24-pommikonetehdas. |
jatkuu...Lincoln Continental ja 1949 Ford
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti