 |
| Evolution of the Ford Car |
------------------------------------------------------
Fordin teknillisellä osastolla oltiin aina suunniteltu ja muotoiltu pienempikokoisia savimalleja ehdotuksiksi tuleviin malleihin. Monista futuristisista ja jopa kornin näköisistä malliehdotuksista päädyttiin yleensä tuleviin ja pelkistetyimpiin tuotantomallien ehdotuksiin. Yliampuvien savimallien muototrendit kyllä näkyivät lopullisissa ehdotuksissa.Savi muotoiltiin puurunkoiselle kehikolle piirustuksiin nojaamalla.Osastolla oli töissä savenvalajien lisäksi myös puuseppiä jigien rakentamisessa.Kaikki detaljointi kromiosissa maalattiin hopeanvärisiksi,kunnes Bob Gregorie löysi tavallisen keittöalumiinifolion,joka voitiin pensselillä kiinnittää puskureihin,maskeihin ja kylkilistoihin.Hän oli tyhjentänyt yhden detroitilaisen talouskaupan foliovaraston siihen tarkoitukseen. Vasta v.1940 Lincoln Continentalin savimallin hän päätti tehdä luonnolliseen kokoon,yhden apulaisensa siirrettyä piirustuksista auton profiilin isolle mesaniittilevylle ja leikattua profiilisapluunan sähkökäyttöisellä pistosahalla levystä.Tätä jigiä käytettiin savimallissa auton profiilin tarkaksi muotoiluksi.
 |
| 1946 GM:n Chevrolet-suunnitteluosaston pienoissavimalli ja profiilisapluuna |
 |
| Mercury-logo |
Mercury-nimi tuli roomalaisen mytologian jumalten lähettipojasta Merkuriuksesta,joka koristeli kromisena auton logossa tai jopa konepeiton päällä siipikypärä korvillaan.
Mercuryn ristimänimen kanssa tuli Fordilla ongelmaa,koska jo tuotantovaiheessa auto oli kastettu Ford-Mercuryksi.Uuden mallin nimeksi oltiin tarjottu 100 eri vaihtoehtoa.
Pelkän Mercury-nimen takana olivat Fordin myyntiorganisaatio sekä Bob Gregorie.Nimenvaihdos iski Henry Fordin takalistoon kuumana polttoarautana ja eräässä kokouksessa isä-Ford oli karjahtanut:
--30 vuotta on heitetty merkin rakentamiseen ja nyt Ford-merkki ei kelpaa tälle autolle?!
--Mitä pirua te oikein meinaatte?
Gregorie myyntiosaton kanssa oli puntaroinut Mercury-nimeä jo senkin takia,että auto tuntui,näytti ja kuulosti vakio-Fordilta,vaikka se oli parisataa taalaa kalliimpi. Kun kurkisti auton alle,kaikki mahakalut muistuttivat Fordia.Kun avasi konepeiton koko konehuone akkuineen muistutti Fordia.Kun kuunteli sivuventtiili V8-moottoria,se kuulosti Fordilta.Mercury silti ei mallannut koriosiltaan Fordin eikä Lincoln Zephyrin kanssa. Se oli täysin eri auto.
V. 1939 New Yorkin maailmannäyttelyn Fordin näyttelypaviljongin ramppeja ajeli ylös ja alas uusi Mercury vakio-Fordien kanssa Ford-Mercury pölykapselein varustettuna.Henry Fordin palattua näyttelystä Detroitiin Bob Gregoriella oli jo varastossa sarja Mercury-logoisia pölykapseleita tuleviin tuotantoautoihin.Kesti oman aikansa Edselin ja Bobin yrityksissä saada Henry Ford hyväksymään pelkän Mercury-nimen autolle,joka kaikissa aspekteissa muistutti Fordia.
 |
| 1939 New Yorkin maailmannäyttelyn Ford-paviljonki |
 |
| 1939 Ford Fordor Deluxe |
 |
| 1939 Mercury 8 |
John Tjaarda ja Bob Gregorien Lincoln Continental
--------------------------------------------------------
 |
| 1938 Graham "Sharknose" |
 |
| 1940 Graham Hollywood |
Edselin uuden lempilapsen Lincoln Continentalin suunnitteluun vain Bob Gregorien Edsel B. Ford hyväksyi. Tjaarda tunnettiin myös "Arkkunokka"-Cord 810 pohjalle rakennetun Graham Hollywoodin ja melkein identtisen Hupmobile Skylarkin isänä.Cord-Auburnin-tehtaan mentyä konkurssiin,Graham-autotehdas oli ostanut sen koneet ja muotit.Skylark ja Hollywood elivät vain vuoden eli 1940.Hollywoodia myytiin vain 319 kpl ja Skylarkia 1859 kpl.John Tjaarda oli piirtänyt kummmankin mallin uudet pienoiszephyrimäiset etuosat.Aikaisempaan v.1938 Graham "Sharknose"-mallin suunnitteluun Tjaarda ei osallistunut,vaan mallin oli suunnitellut Murrayn koritehtaan Amos Northrop.
 |
| 1948 Crosley |
John Tjaarda ei pelkästään taiteillut isoja futuristisia maantiekiitäjiä, piirrettyään piskuisen Crosleyn.ensimmäisen amerikkalaisen kääpiöauton 1940-luvun lopulla.Crosleykään ei kestänyt kilpailussa,amerikkalaisen auto-ostajakunnan halutessa sodan jälkeen isompia,voimakkaimpia ja kromikylläisempiä maantielotjia.
 |
| 1935-36 Zephyrin muovailutiimi |
 |
| 1940 Lincoln Continental Convertible |
Bob Gregorie ei koskaan pitänyt Tjaardan muotoilemaa Zephyriä kokonaisuudessaan.Malli oli tullut markkinoille v.1936 partakoneenterävin konepeitoin, laihanlaisin likasiivin ja ohuin puskurein.Bob halusi antaa autolle lihaksikkaammat muodot. Edsel B. Fordkaan ei halunnut uudesta Lincolnista mitään GM:n Oldsien ja Buickien kaltaista ja jukeboksimaista kromihirviötä,vaan kaunista ja yksinkertaista loistoautoa Cadillacin kilpailijaksi.Bobin mielestä sen piti näyttää maantiellä tärkeän näköiseltä,jolloin hän mallasi siihen pulskemmat likasiivet sekä oikean takakontin,jonka perään hän istutti vielä peltisen vararengaskotelon,jota jälkipolvet tulivat kutsumaan Continental Kitiksi tai Connie Kitiksi.Continentalista tuli myös paljon matalampi kuin Zephyr,ikään kuin kustomoituna.
Vasta v.1942 Continental sai kasvojen noston ja jota ehostettiin vielä 1948-malliin.V.1949 Continental taas näytti rikkaammalta Cosmopolitanilta,jonka suunnitteluun Bob Gregorie ei enää osallistunut.lähdettyään talosta sen jälkeen,kun v.1949 Ford-mallin taloon ulkopuolelta palkatun konsultin,Walkerin tiimiin otettiin osa hänen insinöörejä ja piirtäjiä.
 |
| 1939 Mercury 8 Coupe.Kustomoitu kylläkin kromivanteilla |
Auton keulalle Bob piirsi fordmaisen etumaskin,joskin poikittain yläviistoon nousevin kromirivoin.Henry Ford jopa kehui suunnitteluryhmää siitä,että oltiin päädytty Fordin tyypilliseen keulaan.Bob Gregorie oli myös siloitellut korin fordmaisia pulleita kylkiä.Hänethän tunnettiin osastolla kaiken muotoilun yksinkertaisemisesta.Mercury näytti Fordilta,vaikkakin 6 tuumaa leveämpänä.Auton konepeittoakin madallettiin hiukan,Bobin vielä koristellessa sitä sivuilta virtaviivaisilla kromikeihäillä sekä sen venekokkaa kromirivalla. Bob Gregoire sekä Edsel Ford olivat innokkaita venemiehiä,josta syystä venemäiset keulat ilmestyivät kaikkiin malleihin.Lincoln Zephyrin terävä keula muistutti paljolti talviteloille käännetyn veneen kokkaa.
Suurena uutuutena Mercuryn uuteen ohjauspylvääseen asennettiin lattialta siirretyn käsivaihteen lisäksi uusi kaksipuolainen ohjauspyörä entisen banjoratin tilalle Kolmipuolaisessa banjoratissahan puolat muistuttivat polkupyörän pinnoja.
Kaksipuolaisuus avasi kuljettajan näkökenttää huomattavasti.
 |
| 1937 Packard 210 banjoratti |
 |
| 1939 Mercury 8 Coachcraft Speedster-ohjaamo |
 |
| 1939 Mercury 8 keula |
Hardtop-Mercury maksoi uutena 800 dollaria.
V.1940 Mercury ei ulkonäöltään eronnut 1939-mallista.
V.1941 se sai kasvojen noston ja leveämmän kromihymyn.
V.1942 mallit jäivät viimeisiksi sotaa edeltäviksi Mercuryiksi ja vasta 1946 esitellyt uudet mallit pohjautuivat vanhaan 1942-malliin,vaikkakin uusin hymyin.
 |
| 1942 Mercury 2-door Sedan |
 |
| 1946 Mercury 4-door Sedan |
 |
| 1946 Ford 2N |
 |
| 1946 Ferguson TE20 |
 |
| 1940 Ford V8 "Hävittäjä" |
Suomessa v.1940 Fordin V8-kuorma-auto,joka palveli sodissa myös rintamalla,tunnettiin "Hävittäjänä".
Jotkut uskoivat nimen tulleen auton peräulinasta,joka muistutti saksalaisen Stuka-syöksypommmittajan sireenimäistä ujellusta.Toiset taas uskoivat nimen tulleen vanerisista etulikasiivistä,joita Oy Henry Ford Ab:n Helsingin tehtaalla asennettiin koreihin,likasiipilähetystä seilanneen rahtilaivan upottua saksalaisen sukellusveneen torpedosta Itämerellä.
UUSI 1949 MERCURY
----------------------------
 |
| 1949 Ford Vedette |
 |
| 1949 Mercuryn savimalli ja Bob Gregorie |
 |
| 1957 Henry Ford II ja Ernest Breech 1958 Lincolnin savimallin ääressä |
Ernest Breech ei paljonkaan aluksi puuttunut v.1943 poismenneen Edsel B.Fordin suunnitteluosaston toimintaan,palkkaamalla GM:ltä osaston pää-insinööriksi Harold Youngrenin.
CPA-koulutuksen saanut (Certified Public Accountant eli kirjanpitäjä) ja kiivas vapaamuurari Ernest Breech oli palvellut useita vuosia GM:llä,Checker Cab Companyssä ja Bendixillä .Erään kerran hän oli silti ehdottanut Bob Gregorielle yhdessä kokouksessa, näyttämällä ikkunasta paikoitusalueella seisovaa v.1947 silokylkistä Studebakeria ,jonka etupää sekä peräpää näyttivät melkein samanlaisilta,lausumalla:
--Tuollaisen me haluamme!
--Mutta se näyttää liian isolta Fordiksi!
Lopulta suunnitteluryhmän kokouksessa päädyttiin Bob Gregorien tiimin tekemän 114"-akselivälisen mallin valmistamiseksi,mutta siitä tehtiinkin lopulta yhtiön johdon päätöksestä v.1949 Mercury.
90"-akselivälisen pikku-Ford-mallin 60HP-sivuventtiili-V8-moottorein Fordin johto päätti toimittaa Ranskan Fordille ja josta tuli v.1949 Ford Vedette.
V.1949 Fordin suunnittelijaryhmän päälliköksi oltiin valittu talon ulkopuolinen konsultti George Walker,joka oli oman konsulttifirmastaan myynyt v.1946 Fordeihin kromiosien ehdotuksia.
Walkerin astuessa Gregorien ryhmän ulkopuoliseksi konsultiksi,Bob päätti pakata laukkunsa Ernest Breechin aiheuttamasta arvovaltansa loukkaamisesta.
Savimallisodassa häviäjät aina vaihtavat puolta.
 |
| 1949 Mercury-tuotantoma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti