1950-luku.Kadonnut sukupolvi.2. painos

Jussin unelma:
Oma pieni punainen avoauto ja pieni punainen
autotalli
Juhart 2 012

1950-luku: 

Se oli sitä viattomuuden ja puritanismin aikaa,joka on hävinnyt ikuisesti.

1955 Jussi ja Maija-pikkusisko
jouluaattona
Juhart 2010

KADONNUT MAAILMA

--------------------------------

  

Moni sodan jälkeen syntynyt muistelee 50-lukua nostalgisen sumeisinsilmin.

Aktiivinen unohtaminen on useimmilla karistanut muistista kaikki epämukavat ja epämiellyttavät kokemukset selkään saamisista, tiukasta koulukurista ja yleensäkin kaikesta,mitä kavereilla oli ….ja mitä itsellä ei koskaan ollut,.

Jussi oli syntynyt vuoden 1947 syyskuun 30. päivanä……Sorjan päivanä eikä ollut joutunut kärsimään vuoden 1946-47 tulipalopakkasista lilluttuaan äitinsä mahassa paksujen pässinpökkimien alla.

Sodasta kärsineet maat olivat alkaneet saada amerikkalaista Marshall-apua.Neuvostoliiton intressipiireihin kuuluneet ja kapitalismin kirouksesta vapautetut Euroopan itämaat joutuivat kieltäytymään Amerikan avusta isä-Stalinin painostuksesta,etteivät olisi jääneet kiitollisuuden velkaan Setä Samulille.

Stalin laski Suomen välistäputojana Neuvostoliiton intressipiirissä hävinneeksi maaksi ja jyrkästi kieltämällä sitä nauttimasta kapitalistisesta Marshall-avusta Unkarin,Romanian,Bulgarian,Puolan ja Tsekkoslovakian kanssa

Yhdysvallat myönsi Suomelle Stalinin vastustelusta huolimatta ison lainan.

Sotaakäymätön  ja sodan kauhuja sekä säännöstelyä kokematon Ruotsi sai huomattavasti enemmän eli 107 miljoonaa dollaria Amerikalta jälleenrakennusapua.

Jussi oppi keskikoulun englannin kielen kirjasta 60-luvun alussa, etta ‘Finland is a country, which paid its debt’.

Hänen syntymavuotenaan 1947 oli kulunut 2 vuotta sodan päättymisestä.

Elettiin säännöstelyaikaa  Suomen teollisuuden alkaessa nousta jaloilleen sotakorvaustarvikkeiden valmistuksessa Neuvostoliittoon.

1945 itsenäisyyspäivä.
Paasikivi puhuu ja Zdanov kuuntelee

Valvontakomission venäläinen komissaari Zdanov nosteli viekkaana shampanjalasia presidentti Juho Kusti Paasikiven kaksoisleuan alla,entisen tsaarin Venäjän aikaisen senaattorin katsoessa silmiään karsastaen ylös linnan salin sikarinsavuihin.

Juho Kusti oltiin valittu presidentiksi v.1946,Marskin luovutettua paikan terveyssyistä.

Marski oli muuttanut Sveitsin Maulsanneen lepäilemään ja kirjoittamaan saksankielellä omaelämkertaansa Erinnerung v.1952.

1951 Dinky Toys Maserati

Vuoden 1947 kesä oli ollut erittäin lämmin erittäin kylmän talven jälkeen.

Autohulluuttaan Jussi oli aina ihmetellyt,johtuiko se äidin naisautoilijaurasta T-Fordilla ja Opel Olympialla 30-luvulla tai siitä,kun uusi Maserati A6-kilpa-auto v.1947 esiteltiin Italiassa Juan Manuel Fangion käyttöön .Pappilan pihan santalaatikossa hän pörräsi suu mutrulla punaista Maserati-kilpa-autoaan,minkä pula-ajan voikukkakumipyörät hiljalleen rapisivat pois vanteiltaan hiekkaisella Nürnburgringillä.

Isossa Britanniassa esiteltiin uusi sodanjälkeinen automalli Austin Devon sekä Dorset,jota seurasivat v.1952 maakuntasarjan Somerset,Hereford, Westminster sekä 1954  Cambridge.Uuden BMC:n (British Motor Company) Austinin sisarmalli Morris sai Cowleyn ja Oxfordin. Britit aina ristivät mallejaan rakkaiden kotimaakuntiensa mukaan.

Austin Somersetin kiiltokuvaa han kuolasi koulumatkoillaan Harjavallan paperikaupan ikkunan takana v.1954.

Jussin syntymävuonna 1947 kinoissa esitettiin amerikkalaisia naiskuvia kuten Lady in the Lake,  Kiss of Death ja Lady from Shanghai.missä revolverin- ja,tupakansavu sekä nopeat vastustajan tiputtamiset karistivat katsojien mielet  pois sodasta Hollywoodin kapakkatappelufarsseissa..

Pappilan Amerikan tantta

Pappilassa  odoteltiin innokkaina Michiganin Ypsilannissa asuvan Amerikan tantan Amerikanpaketteja.,kun Marshall-apu oli pantu jäihin.

Jussi ei muista,mitä makeata pappilaan saatiin Michiganin Ypsilannissa asuvan sukulaistantan lähetyspaketeissa,oltuaan vielä salin korkkimatolla konttaileva  miehenalku.

Ilmeisesti sota-aikana syntyneet isosiskot pääsivät maistamaan Hershey-suklaapatukasta ja jauhamaan Wrigley-purkkaa.

Isäpastorin työpöydällä seisoi Amerikan apuna tupakan nälkään sininen piipputupakkapeltipurkki,minka  kyljessä luki Pointer’s, amerikkalaisen ajokoiran seisoessa jäykkänä vahdissa etutassu pystyssä.

Vielä 60-luvun alussa sama peltipurkki seisoi työpöydän reunalla pappilan mustan bakeliittipuhelimen vieressä.

Jussin opittua pappilan työhuoneen pikku-Bostonin savuista isältään tupakoinnin salat, hän välistä pihisti purkin sisältä pienen Lillehammer-piipun ,lataamalla sen jo aikoja sitten kuivuneilla Pointersin tupakanporoilla.

Pappilan pohjakerroksen liiterissä hän sytytti piipun,yskimällä itsensä puolitajuttomaksi rutikuivista piipunporoista,jotka haisivat nurkantakakessulta ja palaneilta varpaankynsiltä.

1957
Jussi tuntemattomana
kolkkapoikana
Juhart 2010

Pappilan Jussille 50-luvun kasvuvuodet olivat koulunkäyntiä,kesälomia, partioleirejä sekä pappilan viiden huoneen pystyuunien lämmitämistä.

Leikittiin kadulla ja pihassa kuurupiiloa,sheriffiä sekä konnia kavereitten kanssa ilman perverttien namusetien eli pedofiilien sekä kidnappaajien pelkoa .Jouduttiin tappeluihin,nyljettiin nahat polvista ja rystysistä sekä revittiin housunpersuuksia pihakoivuun kiipeämisessä .

Kukaan kavereitten vanhemmista ei nostanut syytettä pihakiusaamisesta eikä sakinhivutuksesta,kun joku aina sidottiin leikeissä pihan riippakoivun runkoon panttivangiksi.

Kotona äiti lipaisi korvapuusteja tottelemattomuudesta ja riehaantumisesta, antamalla aamuisin lisärangaistukseksi vitamiinipuutteeseen ruokalusikallisen Möllerin kalanmaksaoljya ennen kouluun menoa.

Kotona lasten pelit ja leikit olivat säyseämpiä.

Pappilassa ei ollut lupa pelata oikeilla pelikorteilla,joita pidettiin syntisinä,vaan Musta-Pekoilla ja Hassunkurisilla perheillä.

Ei ollut kotona koronalautaakan,joka muistutti hyvin kaukaisesti peliluolien biljardia.Koronassa biljardipuikoilla lyötiin puulätkiä pusseihin.

Muut lautapelit kuten Monopoli ja Afrikan tähti olivat kotona ajantappamisessa suosittuja.

Äidillä oli syvä viha uhkapelien ja alkoholin suhteen,jouduttuaan pikkutyttönä istumaan Oulun hotelleissa ja matkustajakodeissa pyytämässä kortin läiskeessä kauppiasisäänsä palaamaan kotiin Iisalmeen pitkiltä peli-ja ryyppykuureilta .

Äidin äiti oli lähettänyt tytön Iisalmesta junalla Ouluun hakemaan Kalle-isää kotiin.

Mutta saimmepa kotona jutella vapaasti toisillemme…verbaalisesti!

Nykyajan nuori voi olla puistonpenkillä tekstaamassa kännykällään vieressä istuvalle tyttökaverilleen rakkaudentunnustuksiaan pätkäkielellä verbaalisen artikuloinnin osaamattomuudessa.

Puhelinta emme lapsina myöskään saaneet käyttää tai vastata siihen,kun jonkun tädin tai sedän onnitellessa syntymäpäivästä.

Puhelin oli yksinoikeutettu isän virka-asioita ja äidin toimia varten…eli se oli aikuisten lelu..

Samoin radiolaite oli varattu uutisten ja säiden,aamuhartausten ja jumalanpalvelusten kuunteluun.

Nyt halutaan takaisin 50-luvun arvoja!!!

Senaikainen yhdyskuntailmapiiri oli osaltaan erittäin ahdasmielistä ja vääristynyttä myös sukupuolirooleissa .

Naapureilla oli tapana pistää nenänsä toisten asioihin.Nykyään kukaan ei voi kuvitellakaan,miten toisaalta tylsää ja kuivaa sen ajan elämä oli ja miten kunnialliset ihmiset käyttäytyivät julkisesti sekä kulissien takana…ja kuinka aivokuolleita monet aikuiset olivat kaulasta ylöspäin.

50-luvun renesanssi voisi kääntyä uuteen taantumukseen, tekopyhyyteen sekä eräänlaiseen turtumukseen,mikä kuvaa sitä elämän kääntötakin nurjaa puolta.

Osaltaan vuosikymmen oli ehkä monille parhaita aikoja.

Työttömyyttä oli vähän,aineellinen vauraus sodan jälkeisestä puutteesta oli lisääntymässä ja pönkittämässä varmuuden ja turvallisuuden tunnetta .

Sodan ,josta oli kulunut kymmenisen vuotta,helmoissa elettiin ja roikuttiin silti vielä lujasti kiinni.

Monet,jos katsoi niitä ulkopuolisen silmillä 
hyvinvoinnin kasvun keskellä, näyttivät vielä ärtyneiltä siitä,että sota hävitiin.

Sokeri,liha,maito ja voi olivat vielä kortilla vuonna 1952 jälleenrakennuksen aikana.

Kaupungit alkoivat urbanisoitumaan omakotialueiksi seka rivitaloyhteisöiksi.

Amerikkalaiset ja englantilaiset sotaelokuvat olivat suurta muotia,

John Wayne sukellusveneen kapteenina,Glenn Ford  merijalkaväen luutnanttina ja Kenneth More  brittiläisenä Spitfire-ässänä Baderina olivat pappilan Jussin sotasankareita.

Amerikkalaisilla sotasankareilla oli kuvissa komeat koppalakit ja univormut.

Suomalaiset sotakuvat keskittyivät Tuntemattomaan sotilaaseen sekä kasarmifarsseihin.

Rokat,Lahtiset ja Vanhalat olivat tyypillisiä armeijan muodottomissa pussihousuissa purnailevia ja piereskeleviä suomalaississejä.

Sota oli lasten elämassä ja mielikuvituksessa keskeisenä aiheena.

Kotinurkkien pihaleikit olivat enimmäkseen sotaleikkejä.

Aseet,kuten puupistoolit ja -miekat teetettiin äitikappalaiskalla,kauppalan parhaalla puunaisella.

Nallipistoolit ostettiin taskurahoilla Suvannon lelukaupasta Keskuksen talossa.Kun kyllästyttiin reukun paukutteluun,hakattiin katukiveä vasten nallinauhoja kivenmurikalla kirkkokonttorin kanslistin kiusaksi,joka paukkeessa hakkasi syntymä-ja kuolintodistuksia vanhalla Adlerilla sydämentykytyksistä vikalyönneillä.

Suomalaiset sotaleikit olivat vanjojen tappamista Kannaksella ,kun taas brittipojat tappoivat  kotisaarellaan fritzeja ja krautteja Lontoon Blitzissa.

Suomalaispojat papattivat suillaan Suomi-konepistoolilla ja brittipojat Thomsonin ’Tommy gun- kuularuiskulla‘.

Sota- ja aseleikkien ponkaisijoina olivat Rautatiekirjakaupasta ostetut sarjakuvalehdet Battler Briton, Pecos Bill, Korkeajännityssarja sekä Tex Willer.

Länkkärileikit olivat samanlaista sotimista.

Suomalaisia tositarinoita sodasta sai lukea vain Kansa taisteli ja miehet kertoivat-lehdista.Kulman pojat väänsivät sen Miehet taistelivat ja kansa kertoi-lehdeksi,monen uskomatta tositarinoihin.

Sarjakuvalehtien sankarit  antoivat mielikuvitukselle paremman totuusvariaation.

Vielä niin myöhään kuin 1957 valkokankaalle tuli uusi sotaelokuva Kwai-joen silta,missä Alec Guinnes näytteli japanilaisen sotavankileirin brittimajuria jossain Burman viidakossa. Vangit rakensivat rataa japanilaisen keisarillisen armeijan huotojunille.

William Holden avisti amerikkalaisena luutnanttina sillan tuhoamisessa….vaikkei oikeasti oikea luutnantti,vaan sotamies..

Korttelin pojat vihelsivat Kwai-joen marssia ihan vanhempien ärtymykseen asti,

Ilmeisesti aikuisten korvia särkemättömät vihellyskappaleet olisivat olleet Porilaisten ja Panssaripojan marssit.

                                          Kwai-joen silta.Vihellysbiisi

50-luvun lopussa Suvannon lelukaupasta sai ostaaa Airfixin muovipusseihin pakattuja polystyreenikoottavia Spitfireja ja Messershmittejä,jotka liimasta ja Humbrolin maaleista puolikuivina saivat toimia pilvien koiratappeluissa hyökkääjinä ja puolustajina.

Yleensa Spitfiret voittivat ja ‘mersut’ räjäytettiin santalaatikossa tulitikuilla ja nalleilla kappaleiksi.

Suomalaisessa leluteollisuudessa ei oltu äkätty valmistaa vastaavanlaisia hakaristi-Brewster-koneita eikä iivanaoiden  punatähtisiä Lend-Lease-Airacobria sekä Tsaikoja.Ilmeisesti leluteollisuudessa varottiin YYA-sopimuksen klausuuleja äiti-Venäjän vastaisesta propagandasta.

1932 Äiti-Kaisa Lottana

Hakaristit ja Lotta-Svärd-liitto olivat olleet pannassa jo vuodesta 1945.Lotat muuttuivat Martoiksi ja saksalaisista merimiesautoista Opelin Blitz-salamat ja Mersujen johtotähdet menivät sulattamoon tullimiesten käsistä.
Muuten saksalaiset autot olivat tietystä syystä tuontikiellossa.

Suomalaisia Plaston muovikuorkkeja Jussi pienenä kippasi 50-luvun alussa santalaatikossa,apinoimalla pappilan pihan viemärityömaalla kippaavia kuorma-autoilijoiden letukoita ja hävittäjäfoordeja.

Muoviautoista ei pystynyt huonon ja rispaisen valun takia identifioimaan mitään oikeaa automerkkiä ,kuten autoilija Y. Kankon letukkaa tai  kauppalan läpi ajanutta tukkirekkakemsua .

Kemsu ja Leyland
Comet tukkiautot
Juhart 2005

Oikeat Kemsut (GMC) tulivat Yhdysvaltojen armeijan ylijäämävarastosta…kuten isäkappalaisen  U.S Army-untuvamakuusäkkikin.

Pikkupojilla ei ollut mitään käsitystä Spitfirejen sekä hävittäjasankari Battler Brittonin ihailussa,että Iso-Britannia oli julistanut Suomelle sodan jatkosodassa .

Suomi-äiti kun oli tehnyt liiton natsi-Saksan kotkaupseerin kanssa..

Toisen ironiana oli,että suomalaiset Brewsterit ja venäläiset lend-lease- Airacobrat olivat amerikkalaisvalmistetta.

Suomalaiset Brewster-hakaristihävittäjäsankarithan oikeasti taistelivat punatähtisiä  amerikkalaisa lend-lease-Airacobra-lentäjiä vastaan Kannaksen yllä.

Gaz-myymäläauto

Britit ja jenkit toimittivat Neuvostoliitolle Murmanskiin isoja pakattuja lentokonekokoonpanosarjoja 1:1-skaalassa samoin kuin jeeppejä ,International- ja Studebaker-kuormureita,joista jälkimmäisistä Gorkin "Aftomobil Zavod" alkoi valmistamaan Gaz-kopioita.

Niitä Gazeja oli myöhemmin käytössä Suomen puolustusvoimilla,Jussin kotikauppalan katurakennusvirastolla ja Perniön osuuskaupan myymäläautona..

Suomi vei sotakorvauksina laatutuotteita saamalla vastineeksi venäläistä romua.Tämä oli alkua kuuluisalle Kekkoslinjan bilaterilaaliselle kaupalle Venäjän kanssa.

Sota-aikaiset arvot vallitsivat pitkään.

Kohteliaisuus, olosuhteisiin mukautuminen,säästeliäisyys ja luottaminen olivat sellaisia 50-luvun arvoja.

Demokratisuuttakin oltiin nähty sodassa,missä sotilaat ja siviilit kaikista kansanluokista jakoivat vaarat keskenään.

Johtaja
Juhart 2012

Mutta sodan jälkimainingeissa luokkaerot pysyivät syvinä yhteiskunnassa ,valtion laitoksissa,vanhempien ja korkeimpien toimihenkilöiden arvostamisessa organisatioissa ja julkisissa viroissa (opettaja,lääkäri,kamreeri ja pankinjohtaja).

Samoin vanhemmissa ihmisissä tai paremmin koulutetuissa.

Firmoissa aina kunnioituksella lausuttiin….“konttoripäällikko Virtanen,henkilöstöpäällikkö Salminen “ ultrahierarkiaalisina kunnianiminä.

Jos firman osaston palaverissa OSASTOPÄÄLLIKKÖ yritti lähestyä alaisiaan  sanomalla,että minua voitte kutsua Pertiksi,voisi kuulla neulan tippuvan lattialle täydessä hiljaisuudessa.

Ylempien kunnioittaminen ,vaikkakin hampaita kiristäen ja selän takana purnaillen on aina ollut kansalaisten verissä.

Suomalainen ylempien ja ylhäisten kunnioittaminen on lähtenyt tsaarin- ja riikinvallan ajoista.

50-luvulla pappilan Jussi sai tervehtiä Ruotsin kuningasta ja kuningatarta sekä pulleata prinssipoikaa Kustaata Allersin kansikuvasta monen maatalon puusen lautaovesta.

Jussin Puusee eli
kuningattaren
sviitti
Juhart 2006

Pikkupoikana jopa hän arvuutteli siskojensa kanssa,menikö vuonna 1953 kruunattu Ison Britannian kuningatar Elisabeth vessaan samalla tavalla tarpeilleen kuin tavalliset alamaiset.

Vai oliko sillä makuukammarissa kullattu potta?

Osaako se edes hienona pieraista muuta kuin Chanelin vitosta tai Kölniches Wasseria,koska  Englannin hallitussuku oli alkujaan saksalaisia Hohenzollereita ennen kuin niistä tehtiin Windsoreja I Maailmansodan aikoina?

Englannin kuningashuone joutui muuttamaan nimensä silloin maan saksalaisvihassa.

Eräs englantilainen sunnuntailehti vuonna 1954 oli kysynyt lukijoilta minkälaiseen kouluun silloin 5-vuotias prinssi Charles pistettäisiin.

Neljäsosa lukijoista julisti,ettei asia kuulunut lehtipalstoille.

Asia oli tabu.

‘Luottakaa kuningattareen ja prinssi Philipiin!’

Eräs lukija kehoitti tuohtuneena..
Vielä tänä päivänä v.2014 Charles odottelee  kouluja käyneenä ja toisessa avioliitossaan 66-vuotiaana pappana valtaistuimelle pääsyä.
God Save Our Future King!