Muistoja,muisteluita,muistikuvia,ehkä muistiharhojakin ja
ajankuvia papinpojan ja
pakanan elämästä sekä tapahtumien keskeltä että sivustaseuraajana...
Picture: Chez Yvonne by Juhart 2K12
Puolifiktio Tämän kirjoituksen olen omistanut John N(athan) Foxin,entisen pohjoisirlantilaisen esimieheni ja ALCO'n toimitusjohtajan muistolle.Toivottavasti hänen katolinen Luojansa,jonka maallisena edustajana istuu Paavi Vatikaanissa, olisi vihdoinkin ollut niin armollinen,ottaessaan hänet pois kitumasta kaikkien aasialaisten,amerikkalaisten,ruotsalaisten ja suomalaisten vihassaan maan päältä Pyhän Patrickin taivaskotoon. Jos John vielä sattuu torkkuvan jossain belfastilaisen vanhainkodin pyörätuolissa valiumpierussa McCourtien,McDonaldsien,O'Brienien,O'Harojen ja Flanaganien seurassa lähes 80-vuotiaana,niin Luoja suokoon hänelle pitkää pikkuvihaista elämää ja lieviä infarkteja. Jussi L.
Juhannusaatto ALCO:n perhecompoundilla Riyadhissa ,Saudissa 1985.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
John istui etäämmällä syrjässä uima-altaan päässä muusta porukasta ALCO:n suomalaisten ja ruotsalaisten inssien,päälliköiden ja superviisorien jo metelöidessä kovilla skandinaavisilla ärrillään altaan konttisaunan puoleisessa päässä.
Compoundin korkean muurin takana oli moskeijan ilta-sallah eli iltarukoukset päättyneet,minareetin tornin kaiuttimen napsahtaessa kiinni kovalla paukauksella..
Rukoilevaiset olivat etsimässä sandaalejaan moskeijan rappusilta suuresta kasasta ja ihmeen kaupalla kukin thob-kaapuinen arabiherra suuntasi kotiinsa omissa jalkineissaan.
ALCO:n perhecompoundia ympäröi keltarapattu korkea harkkotiilimuuri,jonka kummallakin pitkällä reunalla nousi kaksi kaksikerroksista tiiliasuinvillaa.
Laatoitetun pihan keskellä kiilteli taivaansinisenä 10-metrinen uima-allas.
Siniseltä se näytti vielä iltamyöhälläkin sinisen pohjakaakeleiden takia,vaikka tumma Arabian yö oli laskeutunut esirippuna alas puoliseitsemän kieppeillä .
Finskit ja svenskit olivat käyneet kylpemässä konttisaunassa ja pulahtaneet altaaseenkin.
Johnia oli aina ihmetyttänyt suomalaisten hullu saunomisvimma jossain aroprojektissa plus 50:n asteen helteessä..
Yleensä jo ennen projektin alkamista ja portakabiinien saitille kuljettamista suomalaiset hinaavat lavettikuorma-auton päällä konttisaunan tontille ja pistävät saunan lämpiämään.
Hullun hommaa!?
Uncle Shamrock--Irishman
John otti lasistaan siemauksen lempijiomaansa Johnnie Walkerin Black Labeliä,minkä jääkuutiot olivat jo sulaneet illan viilennettyä 35:een asteeseen .
Hän tunsi jälleen vihansa nousevan katsellessaan skandinaavien ilonpitoa ja niiden puolinaisia vilkaisuja häneen päin.
Hänen punainen niskansa harmaan tukan alta pursui kahdella makkaralle vaaleansinisen kauluspaidan päälle.
Silti hän ei löysännyt edes sinipunaista raitakravattiakaan olonsa helpottamiseksi.
John tunsi niskansa ja kasvojensa jo kuumottavan sisäisestä vihanpurkauksesta sekä mahaansa polttavasta viskistä, luullessaan ikuisena epäilevänä Tuomaana,että häntä pidettiin taas pilkkanaan.
Ne eivät ymmärtäneet,että hän itse,Arabian Lamah Companyn toimitusjohtajana oli saanut omilla kyvyillään BS-speksisen (British Standard) Dammamin Security Forces Hospitalin (SFH) eli 500-vuoteisen Saudi Arabian turvajoukkojen sairaalaurakan firmalle,mikä takaisi alaurakoitsijan toiminnan jatkumisen muutamalla vuodella.
Ministeriö oli aloittanut hankkeen v.1984.
Skandinaavit olivat muutenkin kumman itsepäistä porukkaa,jotka aina napisivat jostain pienestä kuten jostain työmaademokratiasta ja siitä,että firman tarjoustilanne oli laskemassa nollaan ,kun viimeinenkin Jeddan pääkonttoria syöttävä projekti menee pian pulkkaan eli luovutettavaksi omistajilleen.
(Skandinaavit ihan oikeasti eivät uskoneet kovinkaan syvästi Dammamin urakan toteutumiseen, nähtyään firman Riyadhin pääkonttorin käytävillä patenttinahkakengissä seikkailevia ja valkokaulus- ja kravattipaitaisia britti-insinöörejä turisemassa keskenään maitoteemukit käsissään.Työmaasaitilla ei moinen hienosteleva vetelehtiminen kävisi päihinsä.)
Riyadhin Airport Roadin sivukadulla seisovan pääkonttorin pyramidihallintonsa huipulla John Fox halusi pitää kaikki ohjakset yksinvaltijana käsissään.
Hän oli kerran projektipäälliköiden kokouksessa kimmastunut kapinoiville suomalaisille:
--Minä John Nathan Fox ALCO:n toimitusjohtajana määrään miten firmaa hallitaan itse katsomallani parhaimmalla tavalla!
--Oliko muuta kysyttävää?
Jeddan kansalliskaartin stadionin ja urheilukeskuksen vaasalainen projektipäällikkö Leo Nygren silti oli ehdottanut vastakaneetiksi,että Riyadhin konttori firman käenpoikana (..Leo olisi mielellään kyllä vihjannut,että ketunpoikana...) olisi siirrettävä sitä syöttävän ja tuottavan projektin kylkeen menojen supistamiseksi.
John oli lehahtanut kasvoiltaan irlantilaisen punakasta tulipunaiseksi ja jättänyt suomalaiset kokoushuoneeseen yksin ,lyömällä perässään vielä oven kiinni vihassaan.
ALCO:n projekteissa tiedettiin avoimena salaisuutena,ettei John Fox alentuisi koskaan projektitasolle,korostamalla jopa firman suomalaiselle hallinnolle,että hänen työsopimuksessa lukee paksulla präntillä hänen asemapaikkansa olevan Riyadh.
Lisäetuihin kuuluivat ilmainen asunto perhecompoundilla,ilmainen Pontiac Bonneville ja ilmainen poikien Kennethin ja Little Johnin koulutus Riyadhin International Schoolissa.
--Eduistani en koskaan luovu!
--Itse suomalaiset ovat pystyttäneet pääkonttorinsa Riyadhiin ja saavat kustantaa pykälä pykälältä työsopimuksessani mainitut etuni!
--Dammamin sairaalaprojekti on jo melkein hanskassa ja itse valikoimani britti-insinööriporukka on jo valmiina muuttamaan saitille Saudi Monetary Bankin ennakkoshekin tultua työpöydälleni..
--Jos minulla olisi kaikki valta,potkaisisin koko purnaavan suomalaisruotsalaisköörin takaisin Pohjolaan!
John oli mutissut istuuduttuaan johtajan huoneen palisanteripöydän taakse topatulle tuolilleen,huutamalla jemeniläistä kuusikymppistä Abdo-kahvipoikaa tuomaan kupillisen maitoteetä :
--Two sugars--Abdo and yallah..yallah!! ( Arabiaa...Yallah...nopeasti)
Abdo oli puolestaan kiroillut keittiössä ääneen:
--Nik araq..nik araq!! (Nussi isoäitiäsi!!)
jemenibeduiini
John kyräili altaan päästä muovituoliltaan skandinaavien juhannusjuhlintaa.
Hänen Sam-vaimonsa (Samantha) oli liittynyt suomalaisruotsalaisporukkaan,istuutumalla gotlantilaisen kaljulakisen putkiisuperviisorin Göte Liljegrenin ja tukholmalaisella kurkkunasaalilla englantia puhuvan putkimiehen Göran Petterssonin väliin.
Sam kutsui Johniakin liittymään mukaan:
--Dear John..tule joukkoon ja avaa edes hiukan paitasi ylintä nappia ja avaa solmiotasi..naamasikin on ihan tulipunainen..!!
John käänsi punaista päätään compoundin peltiporttia päin vastaamatta kutsuun.
Kymmenisen minuutin perästä John oli saanut tarpeeksi juhlinnan katselusta ja käveli Samin luokse kertomaan menevänsä lepäämään villansa makuuhuoneeseen.
Hän jäykkänä toivotti hyvät yöt Samille,vilkaisematta edes skandinaaveihin päin.
Göte Liljegren yritti taivuttaa Johnia jäämään,mutta tämä sanoi olevansa rättiväsynyt Dammamin urakan starttivaikeuksista terveysministeriössä,missä venyteltiin mobilisaatioshekin antamista ainakin parilla viikolla.
Yhtenä syynä Johnin tekosyyhyn mennä lepäämään oli Göten,alhaisen ruotsalaisen putkirunkkarin kerran laukaisema totuus,ettei brittifirmoissa alaiset koskaan edes uskaltaisi puhua johtajalle tai edes sinutella häntä.
Ja tässä yksi svenski puhuu kuin broidilleen!
Johnin katsellessa poispäin Sam ,jonka niskaa Göte kutitteli poninhännän alta,sanoi:
--Dear John...sinä sitten et koskaan osaa irroitella kuten nämä skandinaavit!
--Nyt vietetään niiden keskikesän juhlaa,vuoden suurinta tapahtumaa joulun ja uudenvuoden lisäksi.
--Jää toki istumaan ja ota kunnon viskigrogi,että leppyisit edes hiukan..
--Punaisten kasvojesi takaa heijastuu se ikuinen epäilysi,ettei firmaa pidä pystyssä kukaan muu kuin sinä itse.
--Et osaa delegoida vastuutasi alaisillesi ,saatika luottaa kehenkään..
--Kenenkään pumppu ei kauaa kestäisi moista prässiä yhden miehen karvaisen rinnan alla!
Sitten Johnin päässä räjähti ja tunnepatojen porttien auettua hän karjaisi koko köörille:
John Fox "Irish Woman", Jeremy Rutherford and Laura Scrutin.
--Fuck you All...you Sam and you fucking Finns and Swedes..you should be dumped together in that fucking Pool!!
Syrjempänä istuvalle firman ostopäällikölle Jussille hän vielä oli karjaissut:
--And you..you'll report Sunday morning in my office..I've got your transfer to Jeddah earliest next Monday!
John oli suuttunut Jussin päälle monet kerrat,vihjaamalla lisäksi,ettei suomalaisella ole samanlaista irlantilaista papua kuin hänellä johtaa firman ostotoimintaa.,vaikka suomalaisella olisi minkälainen tahansa vahva ostotausta ja koulutus materiaalihallinnosta monista saudiprojekteista.
Ehkä lisäsyynä Johnin päätökseen oli Jussin suora kritiikki firman tyhjänpolkemisesta ja siitä,että hän oli kerran compoundin puulilla kuullut sivusta ostopäällikön vihjanneen suomalaisille kavereilleen Johnista.."Fucking Bloody Irish Working Horse!!"
Jussi oli jo ollut odottamassa siirtoa pitkään jatkuneesta Johnin välisestä memolappusodasta.
Jussi myös tiesi hyvin Johnin peittävän alemmuuskompleksiaan siitä,että oli koulutukseltaan vain sähkömies,suomalaisten ollessa korkeamman koulutuksen saaneita insinöörejä ja materiaalihallintoeksperttejä.
Firman suomalainen johto naiviudessaan oli plokannut hänet toimitusjohtajan pallille pitkästä projektikokemuksesta ja siitä,että John puhui äidinkielenään sujuvasti englantia,vaikkakin irlantilaisilla rullaavilla R-kirjaimilla.
Pohjoisirlantilainen poika
Juhart 2008
Johnin päätä alkoi särke' huudettuaan juhlijoille ja haukuttuaan samalla vaimonsa kaikkien finnien ja svenssonien edessä.
Johnin ja Samin avioliitto oli alkanut kulkea vastakarvaan jo silloin,kun Johnista leivottiin ALCO:n toimitusjohtaja.
John oli antanut Samille vapaat kädet taloudenpidossa ja lasten kasvatuksessa,koska hän itse roikkui vielä konttorilla päivisin iltakymmeneen saakka.
Hänellä tuskin oli enää aikaa perheelleen.
Finskit ja svenskit compoundilla kutsuivat Foxien villejä "ketunpoikia" Kennethiä ja Little-Johnia irlantilaisiksi vandaaleiksi,poikien yleensä rikkoessa altaanreunalta muovituoleja ja-pöytiä säpäleiksi.
Compoundin srilankalainen siivooja Shurez joutui onkimaan niiden kappaleita aamuisin verkkohaavilla altaan pohjalta.
--Jävlade IRA-terrorister!!
Göran Pettersson oli kerran huutanut näille lapsiterroristeille,poikien juuri ollessa heittämässä hänen peltistä työkalupakkia altaaseen.
Göran oli silloin ollut lastaamassa Mazda-farmariaan saitille lähdössä.
Kirkkoherra Savolaisen merimieskansuri.
Juhart 2001
Kertomus kuvaa,miten itävaltalainen autoinsinööri kimppaantui entisen itävaltalaisen keskinkertaisen vesivärimaalarin kanssa KdF- kansanauton suunnittelussa.(KdF--Kraft durch Freude.Iloa voimasta) Pappilassa ollaan iloittu ja kirottu kahdesta kansanautosta.Ensimmäiset kansurikokemuksensa Jussi oli saanut 1950-luvulla kirkkoherra Savolaisen rinkeli-ikkunaisen kansanauton takapenkin ja takaikkunan välissä olevasta tavaratilasta,missä perämoottoribokserin hurina tuudutti pojan unelmoimaan dollarihymyistä. Jussin viimeinen ja oma volkkari oli vuonna 2005 Manilassa ostettu 1974-mallinen brasilialainen Volksagen,mikä erikoisessa mutaatiossaan oli koriltaan 1964-mallinen pystytolppainen ja pieni-ikkunainen malli ja häntämoottoriltaan 70-luvun 1500-kuutioinen voimapesä,jolle uudet Hondatkaan eivät pärjänneet. Kirjoituksen alussa historiaa autobaanojen synnystä,mistä kehittyi Saksassa se kuuluisa kansanautoilu. Jussi L.
Rovastin psykedeelinen volkkari.
Juhart 2010
Brasilian kupla Molaven tallissa Manilassa.
Memoiren eines mittelmässigen Mahlers (keskinkertaisen maalarin muistelmia)
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Strassen des Führers
---------------------------
Jos palataan historiankirjoissa takaisin III valtakunnan syntyajoille vuoteen 1933,niin Aadolf Hitler oli jo päässyt vankilasta,missä hän oli kirjoittanut oman Mein Kampf-best sellerinsä,mikä oli mennyt kansaan kuin kuuma naskali voihin.
Hitler päätti, tultuaan valituksi suurella kansallissosialistisella äänenkannatuksella valtakunnankansleriksi, esteetikkona panna keskivertoisen taiteilijakykynsä uuteen Reichin kolossiaaliseen roomalaisarkkitehtuuriin Albert Speerin kanssa.
Samalla hänen kuningasajatuksenaan oli maanteiden uudelleen rakentaminen,jonka hän oli ristinyt "Strassen des Führers"- sekä "Strassen Adolf Hitler"- projekteiksi.
Projekteilleen hän oli saanut ulkolaisia ihailijoita kuten Iso-Britannian entisen pääministerin David Lloyd Georgen,joka oli vuonna 1936 matkustanut tapaamaan valtakunnankansleria Berchtesgadenissa ja keskustelemaan uusista moottoriteistä,tarkastettuaan huolellisesti ensin oppaiden avulla jo rakennettuja Autobahneja.
Jo vuonna 1934 Englannin ulkoministeri Sir John Simon oli ihailussaan kutsunut Hitleriä viiksekkääksi Jean d'Arciksi ja I maailmansodan aikainen pääministeri David Lloyd George taas Saksan George Washingtoniksi sekä todelliseksi suurmieheksi.
Saksalaisia Lloyd George oli kutsunut vielä maailman onnellisimmaksi kansaksi.
Winston Churchill myös vakuutellut sarkastisesti,että monet Hitleriä vihanneet voivat silti ihailla tämän isänmaallissessa hurmiossa tehtyjä saavutuksia.
Amerikkalainen lentäjäsankari Charles Lindbergh oli ylistänyt maasta taivaaseen Hitleriä eräänlaisena Vapahtajana.
Hitlerin ja Lloyd Georgen tapaaminen v.1936
Hitler oli kertonut Lloyd Georgelle ,että Autobahnit oltiin suunniteltu leppoisaan autoiluun sekä maisemien katseluun.
Toisin kyllä kävi tulevaisuudessa,jolloin niistä oli tullut kiitorata muskelimersuille ja turboporshceille.
Esteetikkona Hitlerin mielestä teiden piti leikata kauniita maalaismaisemia,olematta silti tylsiä läpiajoreittejä.
Siitä huolimatta supermaantiet eivät olleet Hitlerin itse keksimiä.
Jo vuonna 1911 Weimarin hallituksen aikana Berliiniin oltiin piirretty jo paperille kappale superbaanaa,mikä valmistui vuonna 1921.
Hitler oli jo ennen vankeuttaan ihaillut maalaismaisemia kapeine raitteineen.
Hän oli paennut Weimarin virkavaltaa maaseudulle Baijeriin Kampfzeitinsa ajaksi.
Tuleva valtakunnankansleri myöhemmin oli saanut ideanpoikasensa vuonna 1922 pohjois-Italiasta,minne silloinen Autostradan protyyppitie oltiin laskettu betoniin.
Tie avattiin liikenteelle v.1924.
Italialainen autostrada-verkosto
Tämän Milano-Laghi-autostradan (Milano-Varese) oli suunnitellut rakennusinsinööri Piero Punicelli.
1920-luvun lopulla 4000 km autostradaa oli jo valmiina.
Benito Mussolini oli kutsunut niitä hallintonsa suurimmiksi saavutuksiksi.
Kerrotaan myös,että USA:n Interstate Highway System pohjautuu italialaiseen autostradaverkostoon,amerikkalaisten virkamiesten käytyä katsastamassa sitä 1930-luvun lopulla Italiassa.
Il Duce todellisuudessa oli lainannut ideansa Berliinin ensimmäisestä Autobahnista.
Ideavarkaudet eivät olleet uuutta edes kahdessa kilpailevassa fasistiliikkeessä!
Vuoden 1939 New Yorkin maailmannäyttelyn General Motorsin Futurama-paviljongin Tulevaisuuden Maailman dioraamassa ajettiin leveitä ja monikaistaisia turnpikeväyliä radio-ohjatuilla pisaranmuotoisilla autoilla.
Life-lehden silloinen artikkeli kuvasi vuoden 1960 amerikkalaista tulevaisuuden maailmaa jo monista Neuvostoliitossa keksityistä aatteista, kuten pienistä teollisuus-ja maanviljelysateliiittiyhdyskunnista.
Ainoana erona kommunistisen utopian kanssa amerikkalaisessa utopiassa tulisi olemaan enemmän vapaa-aikaa ja pitkää ikää vaikka seniorikansalaisten golfinpeluuseen.
Golfia kommunismissa katsottiin kapitalistiseksi ja mailaan nojaavaksi patikkakävelyksi.
Monet amerikkalaiset 1930-luvun pula-aikana oklahomalaisesta pölylaaksosta länteen kuivuutta pakoon ja Irlannin perunaruttoa 1800-luvun lopulla paennet katsoivat,että golfmailaan tarttuminen merkitsi kuoleman lähestymistä pitkin harppauksin
Ironisesti Golfista tuli jo 1970-luvulla Volswagenin myyntivaltti,vaikka Amerikassa sitä myytiin Rabbit'inä ja sen köyhempää sisarta Jettaa Dasher'inä.
1939 New Yorkin maailmannäyttelyn GM:n Fururama-paviljongin
Tulevaisuuden Maailma-diorama.
Eräs yksityinen tieliitto Saksassa oli kehitellyt ehdotusta Autobahnin rakentamiseksi Hampurista Baseliin Frankfurtin kautta ja vuonna 1932 teknisen ja rahallisen tuen löydyttyä,projekti päätettiin toteuttaa.
Reichstagissa kommunistien ja kansallissosialistien halutessa kaataa Weimarin tasavaltaa,suunnitelma ei koskaan mennyt piirustuspöytää edemmäksi.
V. 1933 kahden viikon perästä valtakunnankansleriksi tulon jälkeen Hitler puhui ensin ministerikokouksessa ja sitten Berliinin autonäyttelyssä kiinnostuksestaan suurmittakaavaisesta tienrakennusprojektista.
Hän oli maininnut,että jos kun hevokärryillä on omat raittinsa,junilla ratansa,niin moderni autoliikenne olisi uuden tieverkoston tarpeessa.
Vuoden 1933 Berliinin kansainvälisessä auto-ja moottoripyöränäyttelyssä Hitlerin yksi kiinnostuksen kohde oli pikkuauto Standard Fahrzugfabrikin Standard Superior,jonka oli suunnitellut ja patentoinut itävaltalais- juutalainen diplomi-insinööri Josef Ganz.
(1.5.1898 Budapest,Itävalta-Unkari-26.7.1967 Australia).
Ganzin takamoottorinen kansanauto perustui prässätylle pohjaputkialustalle,minkä protoyypin Ardien moottoripyörätehdas oli valmistanut jo vuonna 1930 Ganzin keskusteltua v.1929 saksalaisten moottoripyörävalmistajien kanssa.1931 toukokuussa seurasi Adlerin rakentama toinen prototyyppi,joka valmistusajankohtansa ja ulkonäkönsä mukaan ristittiin Maikäferiksi (kevätkovakuoriainen).
Auto oli kinnerimäinen,moottoripyörävanteinen ja yhdellä keskietulampulla valistettu avoauto (engl. cyclecar)
Ganz konsultoi Adlerin lisäksi sekä Daimler-Benziä takamoottorisen Mercedes-Benz 170 mallin että BMW:tä AM1-mallin erillisjousituksen suunnittelussa.
1933 Standard Superior
1934 Standard Superior
1934 Standard Superior-brosyyri
Saksalaiset autonvalmistajat olivat ottaneet vastaan Ganzin jo 1920-luvulla esittämiä ajatuksia Motor-Kritik-lehdessä,missä hän oli kritisoinut raskaita,kömpelöitä ja turvattomia autoja suitsuttamalla ideaansa Deutschen Volkswagenista,saksalaisesta kansanautosta. Ganzin kritiikki oli ollut terävää ja purevan ironista.Autonvalmistajat olivat hyökänneet lehteä vastaan oikeustoimin,mustamaalauksin sekä mainosboikotein.Kaikki kääntyivät kuitenkin Ganzin eduksi,lehden suosion ja insinöörin maineen asiantuntijana vain kohotessa.
Kansallissosialistien kasvun seurauksena Ganzista itse oli tullut helppo kohde vanhoille vihamiehilleen autonvalmistajien keskuudessa.
Vuoden 1933 toukokuussa Gestapo pidätti hänet tekaistulla syytteellä autoteollisuuden kiristämisestä.
Hän onnistui päästä vapaaksi,mutta hänen uransa ja maineensa oltiin tuhottu kansallissosialistisella järjestelmällisyydellä ja hänen henkensäkin oli vaarassa.
Ganz muutti Sveitsiin vuoden 1934 kesäkuussa. Sattumoisin samassa kuussa Hitler allekirjoitti toimeksiannon KdF-Wagenin suunnittelussa itävaltalaisen tohtori Ferdinand Porschen kanssa.
Sveitsissä Ganz alkoi suunnitella kansanautoa valtion tuella paikallisiin olosuhteisiin,ensimmäisten prototyyppien valmistuttua 1937 ja 1938. Silloin Gestapo jälleen yritti pidättää häntä Sveitsin virkamiesten avulla,jotka yrittivät saada haltuunsa oikeudet Ganzin kansanautoprojektiin.
Ganz selvisi hengissä sodasta haastamalla sveitsiläiset vihamiehet oikeuteen,saamatta mitään oikeutta.
Josef Ganz muutti Ranskaan v. 1949,alkamalla kehittää uutta kansanautoprojektia,muttei pystynyt kilpailemaan Volkswagenin kanssa.
Ennen hänen muuttoaan Ranskaan vuoden 1946 lokakuussa pidetyssä Pariisin autonäyttelyssä ensiesiteltiin uusi takamoottorinen pikkuauto Renault 4CV,mikä konstruktioltaan oli identtinen ensimmäisen Volkswagen Käferin ja Josef Ganzin konseptin kanssa
Renault 4CV
Erikoisena detaljina Renault CV:n valmistuksessa oli,että kaikki mallit maalattiin vuoteen 1949 saakka vain yhdellä värillä,Saksan Wehrmachtin Rommelin pohjois-Afrikan joukkojen autokaluston erämaasannan vaaleanruskeiksi.
Ranskan valloituksen aikana saksalaiset valmistivat Renaultin tehtaalla puolitelavaunuja pohjois-Afrikan sotanäyttämölle ja poistuttuaan maasta jättivät ison maalivaraston jälkeensä.
Ganz jätti Euroopan 1951 muuttamalla Australiaan.Hän työskenteli Holdenilla (Austalian GM) joitakin vuosia.
1960-luvuna luvun alussa hän oli saanut useita sydänkohtauksia ja kuoli unohdettuna vuonna 1967.
1930 Ardie-Ganz
Organization Todt
------------------------
Hitler katsoi,että uuden tieverkoston rakentamista tullaan mittaamaan sen laadussa.
Arveltiin,että Hitlerin oli saanut projektista vakuuttuneeksi itse nimittämänsä kansallissosialistipuolueen Saksan teiden ylitarkastaja (Generalinspektor für das deutsche Strassenwesen) Fritz Todt.
Hänen vastuulleen tuli uusi moottoriteiden rakennustyö (Reichsautobahnen)
Fritz Todt
Fritz Todt (4.9.1891 Pforzheim-8.7.1942) oli saksalainen insinööri ja tärkeä natsijohtaja sekä Organization Todt'in perustaja.
Hän syntyi pieneen tehtaanomistajaperheeseen ja opiskeli Karlruhessa ja Münchenissä insinööriksi.
Hän sai I maailmansodassa ilmavoimissa rautaristin,vaikka aluksi palveli jalkaväessä.
Sodan jälkeen hän päätti opintonsa ja työskenteli insinööritoimisto Sager & Woerner'in palveluksessa.
Todt liittyi natsipuolueeseen v.1922. ja v.1931 hänestä tuli SA:n Oberführer ja samana vuonna väitteli tohtoriksi.
Väitöskirjan otsikko oli Fehlerquellen beim Bau von Landstrassendecken aus Teer und Asphalt.
(Virhelähteet maantiepintojen rakennuksessa tervasta? ja asfaltista)
Myöhemmin kuten jo mainittiin Hitler nimitti hänet Saksan teiden ylitarkastajaksi hän sai tittelikseen komealta kalskahtavat arvonimet Leiter des hauptamts für Technik in der Reichsleitung der NSDAP ja Generalbevollmächtiger für die Regelung der Bauwirtsschaft (Teknillinen johtaja kansallissosialistisen puolueen valtionjohdon päävirastossa ja Rakennustieteen säännösten ylitarkastaja.
V. 1938 hän perusti Organization Todtin ja v.1940 hänet nimitettiin varusteluministeriksi (Reichsminister für Bewaffnung und Munition).
Todt huolehti Organization Todtin toiminnasta miehitetyssä lännessä.
Venäjän hyökkäyksen jälkeen hänen vastuulleen tuli infrastruktuurin jälleenrakentamisen toteuttaminen.
Todt piti huomattavaa etäisyyttä muiden Wehrmachtin kenraalien ja Reichsmarschal Göringing kanssa v.1941.Tehtyään tarkastusmatkan itärintamalle hän ilmoitti Hitlerille,että ilman parempaa kalustoa ja tarvikkeita oli parempi lopettaa sodankäynti Neuvostoliittoa vastaan.
Varusteluministeri Todtin palatessa 8.2.1942 Rastenburgista,missä hän oli tavannut Hitlerin,häntä kuljettanut lentokone räjähti ja syöksyi maahan.Hänen seuraajansa Albert Speer oli ollut aikeissa osallistua samalle lennolle.Tapaus oli ilmeisesti epäonnistunut pommiattentaatti,mikä oli tarkoitettu Hitlerille.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Autobahn-tieverkosto
Fritzin ehdotuksena oli lähes 10.000:n kilometrin tieverkosto,mikä synnyttäisi 600.000:ta työpaikkaa ja auttaisi kaupallisia kuljetuksia sekä mahdollisen sodan syttyessä parantaisi joukkojen kuljetusmahdollisuuksia..
Hitlerillä oli omissa pakkomielteissään impressionistin vikaa,saadessaan kansalaiset vakuuttumaan modernin tieverkoston tarpeesta,vaikka maassa oli vain puolisen miljoonaa henkilöautoa ja 160.000:ta kuorma-autoa.
Silloin projekti ei tuntunut vielä ajankohtaiselta eikä käytännölliseltä.
Valtion olisi silloin pitänyt investoida rautatieverkoston laajentamiseen sekä vesiliikenteen kehittämiseen Mainin,Reinin ja Tonavan jokien kanavoinnissa.
Oman puolueensa vastahangoittelusta huolimatta Hitler sai läpi pakkomielteensä.
Hänen oma neroutensa tulisi saamaan uuden monumentin osoitukseksi jälkipolville.
V.1933 hän sai ajetuksi läpi lain,mikä valtuutti hänet aloittamaan Autobahn-tieverkoston.
Projektin toteuttajaksi hän valitsi Fritz Todtin Albert Speerin sijasta.
Speer sai puolestaan toteuttaa roomalaispylväisiä ja kolossiaalisia julkisia rakennuksia.
Todt oli luja kansallissosialisti samoin kuin Speer,erittäin tehokas ja nopea käsittämään Hitlerin taiteellisia aspekteja ja muuntamaan valtakunnankanslerin idealismia käytännöllisesti paperille.
Todt ei ollut tyypillinen itsestäänrummuttaja,vaan nuolensuora mies,joka oli täysin antautunut työlleen sekä puoluelleen.
Tieverkostoprojektin konseptiksi Todt osasi natsina ottaa rotuaspektinkin runoillessaan projektinsa yhdessä esseessä "Pohjoinen mies ja matkailu",missä hän päästi irti pohjoisen rodun seikkailuhengen,mikä kuului yhtenä jalona geeninä arjalaisen rodun perintötekijöihin.
Todtille kuitenkin saksalaisen maalaismaiseman esteettisyys oli tärkeintä Autobahneilla matkustaville...aivan kuin Hitlerilläkin
Ensimmäinen tieprojekti valmistui Frankfurtin ja Darmstadtin välille 19.5.1935 Hitlerin matkustaessa avo-Mercedesissään tervehtimässä hurraavia ihmismassoja Autobahnin molemmilla puolilla.
Autobahn 1930-luvulla
Kansallissosialistipuolueen autolehti Die Strasse artikkelissaan kehoittikin matkaajia olemaan kiirehtimättä autoillaan,vaan nauttimaan maaseudun kauneudesta
Puolisen vuosisataa myöhemmin eräs saksalainen arkkitehti kirjoitti,että diktaattorin suosituin tienrakennusprojekti kiehtoi kansaa enemmän kuin ostoskeskukset ja uudelleen suunnitellut kaupungit
Ehkä liiankin suosituksi,hän lisäsi,että Autobahneista tuli katumattomille natseille sodan jälkeen eräänlainen puolustus Hitlerin hyvistä teoista kansalleen.
Vuonna 1938 Autobahnin rakentaminen alkoi hidastumaan,Hitlerin määrätessä Todtin johtamaan länsirajan linnoitustöitä,Todt väitti,että valmis tieverkosto palvelisi suurena apuna Wehrmachtille,josta vain 3000 kilometriä oli rakennettu,mutta Hitler ei ollut kiinnostunut asiasta.
Hitler otti tällaisen vastakaneetin vastaan kauhistuksella väittessään,ettei enää saisi ajaa noita valkobetonisia suoria baanoja ,jotka olivat antaneet hänelle mitä suurinta mielihyvää.
Venäjän kampanjan aikana v.1941 rakennustyöt keskeytettiin Hitlerin pettymykseksi.
Hampuri-Basel-autobaana valmistuikin vasta 1962.
Hitlerin kansanauto
----------------------------------
KdF-Wagen juliste vuodelta 1939
"Kun säästät 5 Reichsmarkkaa viikossa,
pääset ajamaan omaa vaunuasi!"
Faustilan hauturit vuoden 1961 kesällä pappilan portin edessä.
Juhart 2010
Kertomukseni on jälleen puolifiktio,vaikka joku lukijoista voisi tuntea kyseessä olevan pikkukaupungin hautaustoimiston tirehtöörin kuvausten perusteella. Kivipainona arkussa hiukan "kylmäkuljetus-" eli ruumisautoasiaa kotimaasta ja kahdesta muusta Jussin asemamaasta . Jussi L.
Kevättalvella 1961
----------------------------------
Hautausurakoitsija Arvo Faustila piti itseään pikkukaupungin seurakunnan yhtenä työnantajana.
Toisiksi kirkon työnantajiksi hän katsoi aluesairaalan synnytyslaitoksen,kunnankätilöt sekä Amorin.
Arvon mustan Volvo-hautausauton ilmestyminen kirkkokonttorin portille takasi leivän ja palkat seurakunnalle allegorisessa mielessä.
Papithan valtion evankelisluterilaisessa kirkossa olivat valtionvirkamiehiä.
Jussin isä seurakunnan kappalaisena ansaitsi vuoden 1957 verokalenterin mukaan vuosituloina n.720.000 silloista Suomen markkaa eli n.60.000 markkaa kuukaudessa.bruttona.
Viisihuoneisesta kappalaisen pappilasta asuntoetuna hän ei maksanut vuokraa,mistä verottaja miinusti tietyn jonkinlaisen prosentin.
Pappilan kulma v.1962 helmikuussa.
Juhart 2008
Pappilan viisipäiselle katraalle piti saada myös apetta ruokapöytään,jalkineita ja vaatetta päälle neljänä eri vuodenaikana,mikä verotti huushollin budjettia.
Kappalaiska perheen talouspäällikkönä pystyi keinottelemaan koulukuukaudet läpi erinomaisilla säästökyvyillään juostessaan kaupoissa tarjousten perässä.
Pappilan keittiön kommuutissa eli kylmävarastossa oli varastoituna säilöttyjä avomaakurkkuja,syksyllä poimituista puolukoista tehtyä puolukkahilloa,savupotkaa ja jopa pohjoisesta sukulaisten lähettämä lakkapönttö.
Valmisvaateostoja kappalaiska minimoi kutsumalla Viitasaarelta pappilan hoviräätälin Uuno Närhen parsimaan,harsomaan ja kraataroimaan pesueelle alennuksesta ostetuista kangaspaaleista pitovaatteita.
50-luvun alussa Jussi oli saanut Uunon isän sotilasmanttelista tehdyn kaksirivisen pompan,jota kutsuttiin myös ulsteriksi.
Se päällä papinpoika v.1953 keväällä poseerasi iisalmelaisen arkkutimpuriukkinsa Juhon hautajaisissa baskeri syvällä korvilla..Perheen tytöt puolestaan olivat saaneet pyhämekoiksi pappilan hoviräätäli Uuno-sedän valmistamat skottiruudulliset hameet,äidin löydettyä jostain kangaskaupasta "halavalla" kangaspaalin.
Jussi ulsterissaan ja baskerissaan Iisalmessa ukin hautajaisissa
v.1953 vakava virkailme kasvoillaan.
Jussin edessä nuorempi Maija.pikkusisko talvihaalareissaan.
Pyöreissä kakkuloissaan ja ristiasennossa pöydän päällä istuva Uuno-kraatari muistutti kauluksettomassa flanellipaidassaan prikulleen ilmielävää intialaista Mahatma Gandhia.
Jollei Uuno istunut pöydällä,niin hän kävelykeppinsä nojaten piirsi kaavoista kankaalle räätälinliidulla valkoharmaita linjoja kuin kauppalan rakennustoimiston asemakaavoittaja.Uuno-sedän vasen jalka oli jalkaterää lyhyempi kuin oikea.
1940-luvun sota-ajan saattokuva ,
hauturina 1936 Chevrolet Lahdessa
Kaupungissa uskottiin hautausurakoitsijan ansaitsevan huomattavasti paremmin kuin papisto.
V. 1961 Faustila omisti jo kaksi hautausautoa uuden 1961-mallisen Plymouth Suburbanin tullessa kaveriksi vanhan drotskamallisen Volvo-palvelijan rinnalle. Tavallisesti ei tiedetty,että hautaustoimistot,kuten taksiyrittäjät saivat hankkia autonsa verovapaasti ammattinsa harjoittamiseen. Arvo oli aloittanut hautuuajonsa kauppalassa 1928-mallisella Flint-hauturilla.Flintistä Amerikassa myöhemmin tuli General Motorsin Buick.
Pappeja Arvo silti katsoi virkaveljikseen.
Eivät kaikki Arvo Faustilan arkuttamat vainajat kuuluneet kirkkoon!
Hän hoiti siviilirekisteriläiset,agnostikot ja ateisitit hautaan seppelein ja kukkavihoin yhtä juhlallisesti ja kunnioittavasti seurakunnan uuden modernin kappelin hautausmaalle,mikä sijaitsi uskovaisten kalmiston takana.
Seurakunnan savolaissyntyinen ja suosittu kansanpappi sekä kappalainenkin suostui hautaamaan vainajat erilaisista uskonnoista,uskonnottomuuksista ja poikkeavista elämänkatsomuksista huolimatta.
Uskonnottomien omaiset näin saivat rauhallisin mielin palata koteihinsä nauttimaan hautajaiskahvia ja heittämään epäilyksensä sivuun kappalaisen kauniista siunauspuheesta,että taivastiellä matkaava pääsisi jonkinmerkkiseen paratiisiin eikä sinne sosialistisen koksipuolen helvettiin tai sen esikamareihin odottamaan vihonviimeistä tulista kohtaloaan infernossa..
Seurakunta sai maksun hautapaikan myymisestä sekä vuosittaisesta haudan hoidosta ja Arvo puolestaan laskutti omaisia erinäisistä hautauskuluista,kuten suruadresseista, kuolintodistuksen kirjoittamisesta,arkusta,kukkaseppeleistä ja tietenkin hautausauton käytöstä.
Arkut valmistettiin itse omissa tiloissa.
Arvo oli hankkinut arkkuliikkeeeseensä sodan jälkeen ruumisautoksi hän 1938-mallisen kuusisylinterisen Packard 120:n Turusta..
Arvo muistaa Pohjanmaalla syntyneenä,että hänen nuoruudessaan vainajat vietiin talvisin sairaalaan hevosreellä ja jopa vesikelkalla.Maaseudulla ei ollut silloin hautaustoimistoja,kuten kaupungeissa.
Hän oli kerran 30-luvulla Helsingissä nähnyt Liisankatu 25:ssä komean Mikko Monosen ruumisarkkuliikkeen ja yhtä komean 1936-mallisen Chevrolet-ruumisauton liikkeen edessä.
Siitä hänessä oli syttynyt kipinä hautausurakoitsijaksi.
Packard joutui kylläkin bensajuoppona myyntiin ja taloon ostettiin 1951-mallinen paljon pienempi brittiläinen Bradford (Jowett) -ikkunapakettiauto,jonka vajaatehoisella kaksisylinterisellä ja kaksitahtisella bokserimoottorilla vaivoin sai kiivettyä kirkonmäkeä ylös arkku niskassa. Parisen vuotta myöhemmin taloon ostettiin 1951-mallinen Volvo 832-hauturi,jonka kori oli suomalaista valmistetta. Samaa Volvo-mallia Tukholman ja Helsingin taksit sekä Helsingin poliisilaitos olivat käyttäneet tuloksellisesti.
Arvoa pani hymyilyttämään myöhemmin 60-luvulla,kuullessaan radiosta Liisankadulla-kappaleen,mitä Lauluyhtye Muksut esittivät sanoin.."Vessa.vesiposti,makuukamari ja huone...Samassa talossa Liisankadulla kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike..."
Laulu viittasi selvästi Liisankatu 25:n Monosen hautaustoimistoon.
Liisankadulla.Muksut.Sanat Pentti Saarikosken runosta
Pienen lounaissuomalaisen jokirantakaupungin seurakunta oli nousemassa varakkaaksi yritykseksi omistaessaan monta hehtaaria sokerijuurikasmaita ja ostaessaan kovalla rahalla virkistysalueen järven rannalta,puhumattakaan vuonna 1961 pappilan pihalle rakennetusta uudesta tiilisestä seurakuntatalosta.
Moni vasemmalle kallistunut seurakuntalainen erosi kirkosta luullessaan pappien jo pöhöttyvän tuloista.
Seurakunnan taloutta hoitamaan hankitiin oikein Turun Kauppakorkeakoulun käynyt ekonomi,joka istui uudessa kirkkokonttorin siiven omassa taloustoimiston maisemakonttorissa tekemässä tilinpäätöksiään.
Ennen uuden seurakuntatalon valmistusta 60-luvun taitteessa Arvo käväisi vanhassa kirkkokonttorissa puupappilan naapurissa asioillaan ,kuten kuolinilmoitusten viennissä ja laskutuksissa palveluistaan seurakunnalle.Samalla hän pääsi tiedonjyvälle seurakunnan asioista keskustellessaan silloisen Salli-kansliti-taloudenhoitajan kanssa,jopa vihjeitä kuolemantapauksista kaupungissa uusien asiakkaiden saamiseksi.
Kaupunkiin oltiin silloin perustettu toinen hautaustoimisto kilpailijaksi.
Arvolla meni hyvin hautausalalla 60-luvulla ja taloon hankittiin vuonna 1966 uusi Dodge Polara-hautausauto Plymouthin lisäksi.
Vanha Volvo oltiin myyty yhdelle maaseutuhautausurakoitsijalle.
Arvon 1961-mallista Plymouth-hauturia TAO-13:sta kiidätti sivuventtiilinen kuutoskone,mutta Dodge Polarassa vainajat pääsivät lepoon oikein V-8-moottorin hyrinässä.
Pappilan Jussi oli nähnyt kuvan jossain 80-lukuisessa V-8-Magazinessa Arvon entisestä Plymouth-hauturista vaaleanpunaisena.70-luvulla.
Jenkkiautofaninä hän yritti ostaa Arvolta autoa,muttei tirehtööri suostunut myymään sitä vielä.
Ruumisauto oli alaosaltaan musta ja katoltaan valkoinen ja sen takapuskuria oltiin alennettu keskeltä arkkulavetin takia.
Arvo ihaili amerikkalaista vapaata yrittämistä ja Walter.P.Chryslerin tuotteita.
Hautausurakoinnista pääsi hyvin leipään kiinni,vaikka harva uskaltautui vapaaehtoisesti alalle.
Yleensä liike ja ammattiaito siirtyivät isältä pojalle tai tyttärelle.
1966 Dodge Polara 880 9-passenger Station Wagon
Kustom-maalattu 1961 Plymouth 2-door Suburban STW
Ruotslaisvalmisteinen 1951-mallinen
Volvo
V834-ambulanssi.
Arvon hauturi pohjautui samalle
rungolle ja etuosalle,vaikkakin
Suomessa koritettuna.
Jo 60-luvulla hautaus- ja siunaustoiminta oli muuttunut steriiliksi suljettujen arkkujen surutyökulttuuriksi.
Vainajien arkkuja ei yleensä avattu kuin omaisten pyynnöstä.
Ruumisauton näkeminen kadulla tai kirkon kuolinkellojen harvojen lyöntijen kuuleminen kellotapulista saivat muut kuolevaiset ajattelemaan ja suremaan omaa kuolemaansa hetkeksi.
Hautojenkin äärellä vainajan omaiset surivat enemmän tulevaa omaa kuolemaansa kuin omaisen poismenoa.
Hautausurakoitsijan tehtävänä useasti oli tukea vanhempia omaisia mahdollisissa sydäninfarkteissa ja estää
surevan putoamista hautakaivantoon
Suomalaisessa kehdosta hautaan-hoivauskulttuurissa estettiin omaisilta sekä vastasyntyneen että poismenneen näkeminen erikoisena tabuna.
Vasta 70-luvulla aviomiehiä päästettiin sairaaloiden synnytysosatojen lapsenpäästöhuoneisiin auttamaan vaimojaan hengitysharjoitteluissa synnytyskipujen lieventämiseksi.
Monet urheat tulevat isät silti pyörtyilivät verenkattaman ja limaisen vauvan ensirääkäyksessä.
Ennenvanhaan mamman tai vaarin kuoltua,vainaja pestiin ja puettiin maalla tuvan pöydällä kutsutun ruumiinpesijän ja talon naisvoimalla.
Sen jälkeen vainaja pantiin riiheen lepäämään.kunnes isäntä kävi hakemassa kylän arkkutimpurilta kistun hevoskärryillä- tai reellä ja kuten mainitsin aiemmin jopa vesikelkalla.
Enimmäkseen arkkujen ulkoverhoilu oli mustaa kangasta.
Arkkuunpanemisen jälkeen kansi jätettiin auki itkijämummojen aloittaessa valituksensa,jota voi kestää vuorokausia äänien kähentymiseen saakka.
Kuuluisin ja ehkä viimeisin itkuvirsien kaulaja oli Domna Hilipantytär Huovinen (20.1.1878 Vuohinsalmi-
18.5.1963 Suomussalmi),joka lauloi vienankarjalaisia itkuvirsiä sekä häissä että hautajaisissa.
Muita häntä edeltäviä itkijämummokuuluisuuksia olivat Matjoi Plattonen ja Oksenja Mäkiselkä.
Maaseutuhautajaiset päättyivät kymmenruokalajisiin ruokajuhliin maatalon pihalle pystytettyjen valkoliinaisten ja pitkien pöytien ääreen.
Siinä aterioivat kylki kyljessä kylän rahvaiden,talonpoikien ja torpparien perheetkin.
Vanha sananlasku sanookin,että "Moniruokainen on köyhän lapsi".
Tonen vanha sanalasku samoin sanoo "Jossei auta viina,terva eikä sauna,niin sitten kaivetaan hauta".
Hautajaissaatto 30-luvulla Iisalmessa
Amerikkalaisessa Villissä Lännessä 1800-luvulla ammutut revolverisankarit ja pankkiryöstäjät sekä muut lainsuojattomat pääsivät yhteiskuvaan paikallisen hautausurakoitsijan (Undertaker) liikkeen eteen.
Arkut oltiin asetettu seisomaan liikkeen seinää valokuvausta varten vasten.poismenneiden konnien seistessä niissä kokopuvuissa ja mursunviikset suittuna.
Arkkujen vieressä seisoi itse hautaustirehtööri kämmen napoleonimaisesti rintanapin alla takin sisässä. Maassa seisova hautaustoimiston pahvinen mainoskylttti reklamoi edullisista tarjouksista.
Amerikkalaisella hautaustoimistoilla ja hautausvaunuilla-sekä autoilla on pitkä ja laaja historiansa,johon en puutu tällä kertaa syvemmin.
Suurelta osin amerikkalainen ja vainajan hautaanvienti mustin hevosvaunuvaljakoin on saanut alkunsa Iso-Britanniasta.
Hautaustoimistot vielä tänä päivänä Iso-Britanniassa käyttävät hautausautojen sijasta tilauksesta lasista ruumisvaunua,jota vetää musta hollantilainen freesialaishevosparivaljakko.Jussi on nähnyt myös valkoisia ruumisvaunuja ja parivaljakoita,etenkin intialaisten kristittyjen hautauskulkueissa.
V.1914 lailla kiellettiin hevosten päähän pistetyt mustat sulkatöyhtöt,hevosten päiden alkaessa roikkumaan alas painosta. Tilalle otettiin kevyet mustaksi värjätyt strutsinsulkatöyhtöt.
Hautaustoimiston johtaja tai määrätty hautaustoimiston surusattueen johtaja kulkee ruumisvaunun edessä puketuneena mustaan frakkiin ja mustaan silinterihattuun.
Ennen kadullakulkijat paljastivat päänsä saattuen kulkiessa ohi,mutteivät enää kiireessään.
Saattueessa Rolls-Royce-,Mercedes,Jaguar-,tai Daimler-ruumisauton perässä vainajan seuraavat omaiset mustissa jatketuissa loistoautoissa hautausmaalle.
Ruumisauton takaosan katolle yleensä on asetettu leveä kukkaseppele kukallisin saattokirjaimin,kuten Good-Bye Mom.Good-Bye Dad jne.
Musta freesialaisparivaljakko ja lasinen ruumisvaunu.
Rolls-Royce hearse.
Jussin kolmannessa kotimaassa Filippiineillä vainajat kuljetetaan yleensä vanhoilla amerikkalaisilla valkoisilla Cadillac-ruumisautoilla hautausmaalle.Muitakin ruumisautovariaatioita Jussi on nähnyt,kuten uusia Mercedes-hautureita ja pienissä autopajoissa henkilöautoista muunneltuja malleja.
1978 Cadillac Superior hearse in a Manila garage.
1980 Cadillac Miller Meteor 3-ways hearse in Manila
Horse-driven hearse in Manila ca.1900s.
Jussin vaimon molemmat vanhemmat Catalina ja Antero dela Cruz pääsivät viimeiselle matkalleen valkoisessa La Pazin Funerarion Cadillac Superior-ruumisautossa.
Pappilan piha seurakuntaloln
kirkkokonttorisiivestä nähtynä
v.1961
Vanhan kirkkokonttorin ikkuna
oikeanpuolisessa talossa sekä
kanslistin
asunnon porstua.
Arvon visiitti kirkkokonttorissa ja pyykkituvassa
--------------------------------------------------------------------
Arvo Faustilan astuttua silloin vuoden 1960 kevättalvisena aamuna kello yhdeksältä kirkkokonttoriin.
Volvo- ruumisauto seisoi kadunvieressä pesusta ja vahauksesta mustanpuhuvan kiiltävänä .Arvo ei koskaan ajanut pölyisellä eikä kuraisella autolla.
Ruumisauton katolla kiilteli auringonsäteissä kullatun pallon päässä kultainen risti,mikä oletettavasti symbolisoi paratiisin kultaista tienhaaraa taivastien viittana.
Auton isojen sivuikkunoiden takana riippuvat valkohapsuiset verhot voisivat yhtä hyvin kuvata Pietarin portin motellin hengenravintolan kabinetin gardiineja..
Arvo seisoi kirkkokonttorin korkean puutiskin ääressä mustassa virkapuvussaan valkoisten kalvosimien levätessä vihreän kirjoitusalustan päällä.
Mustan borsansa hän olo pistänyt ovenviereiseen hattunaulakkoon.
Hän hypisteli käsissään mustetyynyä, keikuttelemalla sitä nupista kirjoitusalustalla kuin kiikkustuolia kysyessään vanhaa Remington-kirjoituskonetta naputtavalta Salli-kanslistilta:
--Vilauttausitkos minulle sitä kuolintodistuskirjaa Salliseni?
Ruskeapermanenttinen kanslisti nosti vähäksi aikaa päätään mitteistään,vetämällä tabulaattorilta äkäisellä räikäyksellä kirjoitetun kuolintodistuksen,minkä välistä sininen kalkkeripaperi oli värjännyt etu- ja keskisormen päät.
Salli vastasi ärtyneenä takaisin sormenpäidensä tuhraantumisesta:
--Sää Arvo olees sit oikke maanvaiva tääll konttoris!
--Jos kirkkoherra tai kappalaine astusivas nyt sisää,nii mitäs mää sanosisi niil,kun sun näpeissäs on kualintoristuskirja?
--Sun ittetekemäs kualintoristukse ovas kyl siihe kirjattuna,mut noi muut kunnansairaalast tulneet toristukset ei ol virallisest sun heinii,ellei omaiset ota suhun yhteyt!
Arvo vastasi:
--No minähän voisin vastata,että oon laskutusasioissa ja miksi sinä pelkäät niin paljon pappeja!?
Kanslistin kasvoille levisi yhtäkkiä kirkas puna,koska hän oli jo vuodesta 1949 pikkaisen ihastunut seurakuntaan tulleeseen savolaiseen pastoriin.
Noustessaan tuoliltaan hän suoristeli harmaan jakkupukunsa hametta polviensa suojaksi,astelemalla paksuhkoilla tummanruskeilla saumanailoneilla verhotuilla säärillään ja nilkoillaan puiselle arkistokaapille.
Arvo seurasi katseella kanslistin sääriä,mitkä nilkoista olivat turvonneet kävelykengistä ulos pursuen.
Remington 11-kirjoituskone 1920-luvulta.
Salli pisti syvään kumartumalla alas kalkkerikopion V-mappilaatikkoon.jolloin Arvon silmien eteen levisi kanslistin leveä peräpää ja vilaus villa-alushousujen lahjetta.
Arvo köhäytti kurkkuaan ,jolloin Salli puuskuttaen oikaisi itsensä suoraksi ja käveli kanslian ikkunaan vilkaisemaan verhojen välistä,mitä pihalla mahtoi tapahtua.
Salli tunnettiin Rummunlyöjänkadulla liikenteen laskijana ja ihmisten menojen sekä tulojen tarkkailijana.
Hänen kadunpuolisen makuuhuoneen ikkunan pitsiverhot yleensä nähtiin heilahtavan pienestäkin liikkestä tai äänestä kadulla.
Pappilan piha näytti melko tyhjältä.
Vain kanttorilan kaksi albinolasta kurapuvuissa heitti hiekkalaatikossa santaa toistensa silmille
Salli näki pesutuvan avonaisesta ovesta pussahtelevan kuumia höyrypilviä pappilan rekolin paljaiden omenapuiden oksille.
Pyykki-Hilkka seisoi ovella kumiessussaan pyyhkimässä hikeä kämmensyrjällään otsaltaan.
Kankon vanha letukkakuorma-auto oli kippaamassa santaa viemärikaivantoon.
Pyykki-Hilkka ja kanttorilan albinot
Juhart 2010
Samassa kanslisti meni kirjahyllylle ja veti sieltä mustaselkäisen ja harmaakantisen kuolemantodistusmapin.
Salli astui tiskin ääreen läimäyttämällä mapin kovalla läiskätyksellä kirjoitusalustan päälle.
Salli tivahti tekovihaisena:
--No..katos nyt äkkii Arvo ja suariurus site ruumisautosas vinkumaa vainajie omaiste rapuil hautauksiis!
--Mää muute olisi vappaan viikonloppun,jossää halusis poikmiähen vaikk pistäytyy kaffel mun lukaalissan!
Kirkkokonttorin rapun ylätasanteella Arvo tapasi nokitusten seurakunnan savolaispastorin.
--No mittäesj se virkavelj Arvo siinä?!
Kappalainen tervehti kysymyksellä.
--Uotkos tuas laskuttamassa seurakuntoo?
Arvo vastasi avaamalla puvuntaskusta vetämänsä Panatella-sikaarilaatikon:
--Noh.. pienen laskun minä pistin sissään kauppalantalon vanhan kamreeriin hautuun ajosta.
--Puolet hautuulaskusta mänöö kauppalantalolle.
--Toisen puolen seppeleistä saa seurakunta maksaa,kun vanha kamreeri oli kirkkovaltuuston jäsenenenä kymmeniä vuosia.
Kappalainen vastasi tähän naurahtaen:
--Ja niin siinäkin kuolemassa raha vaenj vaihtoo omistajjaa!
--No täätyypä tästä männä huastattelemaan Sallija virka-asioessa!
--Terveesijä äedillesj!
Pastori astui sisään konttoriin.
Kanslisti suoristeli hihojaan ja suki permanenttiaan kädellään kirjoituskoneen ääressä.
Nopeasti sipaistu huulipuna oli levinnyt vasemman suupielen yli klovnimaiseksi vinoksi puolihymyksi.
--No Salli....mittäesj uot niin säekähtänneen näkönen?
Pastori uteli.
--Näätänkös minä niin rumalta,vaekka ajoen uamulla leukanj Philishaven sähkökonneella??
Pastori tokaisi perään tietäessään Arvon käyneen kiusaamassa vanhapiikaa.
Samoin pastori tiesi Arvon käyneen lunttaamassa vainajien omaisten osoitteita kuolintodistusmapista bisnekseensä.
Mutta niinpä Herran käsi on aina antava salaperäisin keinoin ja useasti vastalahjana pastori sai ilmaisen kyydin takaisin pappilaan Arvon ruumisauton etupenkillä hautausmailta.
--Mitenkäsj ne meijän vuojen kuusikymmentä tilinpiätökset ovat männeet?
Pastori kysäisi kanslistilta.
--Minuva on viimeaekoina mietityttännä palajonko myö suataisiin nettova,jos myytäesiin ne Kärkäntien varren sokerjjuurikahehtaarit.
--Tieteenniin myynti männöö kirkkovalatuuston käsiteltäväksj ja hyväksyttäväksj.
--Voetaesj niillä rahoella rakentoo sinne seurakunnan Lehemijärven rantapalstalle hirsjmökki.
--Seurakunnan partijolippukunnan Riitusjärven hirsjmökkiinj ee taravihe panna mittäenj siitä potista,kun partijopojat ovat keränneet jätepaperija tuonne pappilan alustakellariin ihan tääteenj.
--Myö ollaan käänynnä viikonloppusinj viemässä Axellsonninj Volvo-kuormurilla jätepaperija sanomalehen talon pihalle,mistä suatiin ilimaskeks käättää pualutuskonetta.
--Ollaan ostettu sieltä Kiikalasta meijän lippukunnan telettalueen nuapurin Pyölin isännän puretun riihen hirret hyvvään hintaan paperjkerräystuloilla.
Pastori tai oikeastaan kappalainen
käskynjaossa kelokämpän edustalla
Riitusjärven jäällä 1960-luvun alussa.
Juhart 2010
--Ja pastorska on pyyvellyt toestamisseen,että seurakuntaan suataesiinj tyttöpartijolippukunta.
--Suahaan meille sitten oekeenj nuaraspartijolippukunta!
--Se on vehkonnut ystävättärensä voemistelulehtorj Irja Bernoulli-Vesterän kanssa,että jos seurakunta ei huoli,niin ne pannoo yhessä oman pystyyn
--No...olisj se parempaa ja monipuolisempaa toemintaa tytöille kunniin voemistelu sisätiloissa tai villapaetojen ja- sukkien kutominen tai pianonsoitto Aaronin pianokouluvihosta.
--Olisj siinä tytöelle vaehtoehtonen tulevaisuus kuin jossaen Marttojen ja Herttojen virkkauskokkooksissa.
Pastori kuuli, astuessaan kirkkokonttorista ulos ja alas kirkkokonttorin ja pappilan väliselle käytävälle, pyykkituvasta pyykkäri-Hilkan kikatusta.
Arvon ruumisauto seisoi vielä takorautaportin edessä.
Pastori käveli nahkapohjaisissa sisäkengissään märälle ja kellastuneelle puutarhan nurmikolle uteliaisuudessaan kuuntelemaan,mitä pesutuvassa oli käynnissä.
Hän jopa uskaltautui kurkkamaan ovelta pesutuvan höyryyn.
Hän näki Arvon puristelemassa kylmillä kuoppaajansormillaan Hilkkaa takaapäin rinnuksista kumiessun alta,pyykkärin käsivarsien ollessa syvällä pesusoikon lipeävedessä.
Hilkan kimeä kikatus kaikui pesutuvan tiiliseiniltä.
Arvo kiusasi:
--Ootkos ollut uskollinen sille taikinanvaivaajasulholles?
Hilkka kimitti:
--Kylmää ole ainaski olnu kirkkokuaron harjotuksis..aikun sun näppis on kylmät..Arvo!
Arvo kiusasi lisää:
--Oletkos jo kerinnä menemään kihloihin?
Hilkka vastasi:
Kylme menttin viime pääsisäisen---aiku sun sormes on kylmät!
Arvo kiusasi vielä lisää:
--Ei sinun sulhases ylettyisi lyhkäsillä taikinanvaivaajan käsillään ees takkapäin puristelmaan sinuva,saatika raapimaan perräänsä pullataikinan lisämauksi.
--Ossaakos hän tehä mittään muuta makkeempaa kuin sokuripullia?
Hilkka vastasi:
--Ei se ol kerinny,kun asutaan eri korttereiss!
Arvo kysäisi:
--Antaisikkos minun koittoo?
Hilkka vastasi :
--Emmää tiärä--kussun kärekki ova niin kylmät kun vainajal!
Pastori kääntyi pesutuvan ovelta jokseenkin sekavin mielin, kiiruhtamalla nurmikon poikki pappilan keittiön kivirappusille,missä hän istualtaan karisteli kengistään santaa kuuihavuille.
--Meijän huushollissa ovat ihmistyöt makkuukamarissa piättynnä vuonna viiskymmetäkaksj viimeisen lapsen piästön jäläkeen.
--Pastorska on alakanna seurustelemaan oekeen voimistelumaisterinj ja nuaraan kanssa.
Pastori vihoitteli itsekseen.
--O tempora o mores!
--Arvopa se on ansainna oekeen kylymäkätisenj viran!
--Kaepa oman makkuukamarinsa vuoteessa tämä nousoo seisaalleen hääyönään,kun vaemo kehhaesee sille,että "Voi Kiesus kun sinulla on kylymät jalat!"
Sitten Arvo vastaa seisaaltaan vaimolleen,että "Näin kahen kesken minnuinj nimmeinj on Arvo!"
