 |
| Pettäjättären tie. Juhart 1995 |
KANSLISTI KATOAA
----------------------------------------
Fiktio
 |
| Castrol-missi |
------------------------------------------------------
Housutehtaan johtaja Laakso istui konttorinsa jakarandapöydän ääressä ymmällään.
Hänen kultamansettinen kätensä lepäsi bakeliittipuhelimen kuulokkeella valmiina soittamaan poliisiasemalle puntaroidessaan tapahtunutta.
Johtaja katseli mietteissään Castrol-seinäkalenteria,mihin hän oli töihin saavuttuaan ensimmäiseksi kruksannut perjantain, 15. päivän punaisella merkkarirtushilla.
Tushikynästä lemahtanut kirpeä haju oli saanut hänet aivastamaan ja paitahihan kalvosin oli suttaantunut ranteesta punaiseksi kuin jollain itsemurhakandidaatilla.
Kalenterin vähäpukeinen Castrol-missi oli vain katsonut takaisin punaisella potrettihymyllään vihreä HD-öljypurkki somassa punakynsikännyssään.
--Ei täsä nyt mikkään virnuilut jelppaa!
--Rahat ovak karonnee ja sill siisti!
--Varkaus se on!
Johtaja mutisi kalenteritytölle,alkaessaan vääntämään mustan bakeliittipuhelimen kiekosta poliisin numeroa.
Ulkoa pihasoralta kuului autonkumien rutinaa sekä käsijarrun raksahtavaa päälle vetäisyä ikäänkuin joku olisi kiristänyt lompakkotaljaa ojaanajaneen auton puskuriin.
Housutukun portaista kuului läskärikenkien pohjien narinaa puuaskelmilta,tukun autonkuljettajan ja pakkaamon esimiehen astuessa kansliaan.
Johtaja kuuli kilahduksen,autonkuljettajan viskattua avainkimpun kanslian kahvipöydän Nokian kumiseen Hakkapeliitta-rengasmainostuhkakuppiin.
Jouko Lammion tummakiharainen pää ilmestyi oviaukkoon.
--Noh..mitässää Eki oles noin synkkän?
--Eiks oo perjantaaki ja pia sää pääses Lammijärve mökilles leppämän ja saunoman!?
Johtaja Laakso ja Jouko Lumme olivat serkuksia Kuusjoen Rekijoelta ja lähteneet suureen maailmaan eli silloiseen kauppalaan jo 40-luvun lopulla.
Johtaja oli palvellut Talvisodassa ensiksi Valtion vaatetehtaalla vaatturina ja Jatkosodan kauppalan ja lähiseutujen pojista kootussa divisioonassa Kannaksella autokomppanian korjaamopäällikkönä.
Hänet oltiin pistetty alikessuna korjaamon vääpeliksi,edellisen kaaduttua.
Hän oli palvellut varusmiesaikansa ennen sotaa Turun Autokomppaniassa ja käynyt sen jälkeen vaatturikoulun Kotkassa.
Ammatti oli kulkenut isältä pojalle.
Edesmennyt isäkin oli ollut kyläräätälinä kymmenet vuodet.
Joukolla oli takanaan kauppalan kauppakoulu ja varusmiespalvelus Turun Autokomppaniassa.
Jouko oli tullut kuuluisaksi kauppalan naisten keskuudessa komeista italiaanokasvoistaan ja tummasta kiharatukastaan.
Häntä kutsuttiinkin Rekijoen Umbertoksi kuuluisan italialaisen iskelmälaulaja Umberto Marcaton mukaan.
Jouko oli saanut osakseen jopa varttuneenkin kauppalan naisväen ihailua. Housutehtaan naapuripappilan kappalaiskakin oli ihaillut komean urhon pitkiä silmäripsiä,vaikka samaan aikaan oli ihaillut rakennusmestari Henton uneliaita ja ruskeita kauriinsilmiä.
Kappalaiskankin silmät ymmärsivät mieskomeuden päälle.
Kappalainen itsekin näytti kiharatukkaiselta ja lyhytvartiselta italiaanolta,vaikka sukujuuret lähtivät Pohjois-Savosta.
Johtaja taas näytti siltä,mitä johtajan piti näyttääkin tynnyrivatsansa lisäksi,taaksepäin kammatun ohuen tukan leskenlovien ohimoilla vetäytyessä kohti päälaen kaljun alkua kuin merirantakallio laskuvedessä.
Hänen kasvonsa olivat komeahkot ja hymyillessään hänen etuhampaidensa välinen lovi toi mieleen brittiläisen koomikon Therry-Thomasin,joka näytteli surkuhupaista lentäjä-ässää vuoden 1965 filmissä Those Magnificent Men in Their Flying Machines..Mainiot miehet lentävissä koneissaan.
 |
| Therry-Thomas vasemmalla |
Rekijokilainen tumma Anneli ja nykyinen johtajan rouva oli ihastunut häneen jo teini-iässä.
Tummaa ja kaunista Annelia kutsuttiin 30-luvulla Rekijoen senjoritaksi.
Silloin johtaja oli vielä ollut komea Henry Theelin näköinen solakka poika ,joka osasi romanttisesti laulaa mutkille kuin kaale..
Jouko oli vielä lisännyt ovensuusta:
--Eissun nyte tol pallillas piräs olla suuremppaa hualt ellei sit sun tehttaas olis palanu poroks maantasal tai et sää olsis tappanu jonkun!
--Mää justiins Temssipakul vein rauttiäasemal ison lähetyksen täryleenihousulaatikoit ja tehttaan Sinkeriompelukoneet surraavaa tikei tiakonaalipöksyje sepaluksii,ett rahan tuloo ei est mikkää muu,kun sähkökatko taik kesälomat.
Erkki Mont Blanc-mustekynällään kanslian kassakaappia osoitellen vastasi:
--Kurkkaas ton kassakaapi sissän!
--Sielt on karonnu kuustonnii uutteen pakettiauttoon varatui rahoi kirjekuaress!
--Ton vanhan Temssin pir mennä vaihttoon uutteen Toyota Corona-varmariin..
Jouko katsoi kansliaan päin kysymällä:
--Onks kaapin avain tallel ja misse Seijakin oikke luuraa?
--Kyl Seija on voinu panna rahat vaikk pankkiin..mut outoo on,ettei se ol tullu töihin ilmoittamat eres, jos ols vaikk kippijä...
Johtaja tovin mietittyään vastasi:
--Joo..Seija kyl ain on olnu jämptti ja pirun tarkka kanslist..
--Jottan on tapahtunut..mää tunnen sen nahoissan...
Jouko otti puhelimen luurin johtajan kädestä sanomalla:
--Mää soitan heill kotti ja kysäsen..
Kuuloke korvallaan ja vaihtaessaan sen jo toiselle korvalle pitkän tuuttauksen perästä Jouko laski luurin alas:
--Kumma kun kettään ei vastta!
--Salmise Reiskakin on varmaan menny jo puhelinlaitoksel töihi ja seinätiuku näyttää pualt kymment..
Huoneessa vallitsi pitkähkö hiljaisuus.
Johtaja oli kääntynyt nahkaisessa konttorituolissaan katselemaan kadunpuolisesta ikkunasta totisena ulos,missä keltarapatun lyseon ikkunalaseista peilasi sininen heinäkuinen taivas kymmeninä samanlaisina sarjakuvaneliöinä.
Pumpuliset pilvenlonkerot seisoivat niissä tyhjinä puhekuplina.
Erkki puhui konttorinsa ikkunalle:
--Kuules Jouko...ehk on parast,ett sää ajas Siilinkuja viitteen kollamaan..
--Vois olla sattunu,ett Seija on loukannu ittens,kussen pukilistimiäs joskus näyttää koton polkupyäräilijän suuntaviittaa kännipäisäs..
--Mää soitan autokauppaan ja kerron,ett mää käyn pankis nostamas ne välirahat siihen Toyota-pakuun.
--Muuten...muistaksää kussää alotis meitill autokuskin täss ures tehttaas ja panttiin tää tukku tän vanhan puutalon päätyyn?
--Mehän yhres mun siskonmiähen Eikan kanss puulis käytettiin niiren vaatelikkeen Foortson Temssii ajoihin ja jonk Eikka ol ostanu vuan viiskyt.
--Niil viäläkin on sama pakettibiili koton tallis,vaikk Eikka ost uuren Taunus-pakettivarmarin vuan viiskytkahreksan..
--Mää olen jo vaihtamas kolmantteen..
 |
| Fordson Thames linjuriaseman lastauslaiturin kyljessä Juhart 2004 |
--Joo..se Eikka on muuteskin olnu pirun tarkk koslastaan,ettei henno luappuu rakkaastas..
--Niiren nuarin flikkakin kun on kuulema tehty sen takaosass..ett pakus on liikkaa tunnearvoo myytäväks saakka..
--Sen Taunuksen Eikka kyl myi,kun niiiren vanhin poik Hannu vaatis,ett puljus piräs olla paremp kaara niinkus liikkeen reklaamin.
--Niiren uuren Barracudan takalasikin on isomp kun teirä olohuaneen akvaario..olsis sopinu paremmin kalakauppijas Kiven Kallun mainosautoks..ja silakka rintataskus.
--Eimaar...mun piräs ajaa Salmisill!
Lauantai,heinäkuun 16. päivä
-------------------------------------------
Etsivä Arska Laaksonen istui johtaja Laakson konttorin epämukavan kovalla Isku-puutuolilla vaihtelemassa kankkujaan herkkien peräpukamiensa takia.
Hän oli selostamassa johtajalle:
--Noh..siit varkausasjast tais tulla tinkkisemp juttu kun teitin autokuski löys sen puhelinasentaja Salmisen kualleen olohuaneen paimentolaismatult ja niiren Kunnar-nimisen ajokoiran hirtettyn kylppärin verhotankost...
--Se Salmisen Reiska ol olnu kova amatöörinyrkkeilijä ja sen koiranki pir ristittämän Kunnariks..Gunnar Bärlundin mukkaan...
--Siit teirän kanslistist Salmisen frouvast ei ol jälkkekään huushollist..hävinny kun piaru Saharaan...
--Meitin rikospoliisin pojat on paraikkaan kollaamas asunttoo oikke tiuhapiikkisell kammall mahrolliste rikosjälkijen varalt..
--Mää tämän haastattelu jälkkeen meinaan ajaa Siilinkujal johtamaan tutkimuksii..
--Mullon kyl jonklanen aaninki,ett täll kassakaappivarkaurell on jottan tekemist Reiskan kualemisen kanss..meinaan ett yhtessii tekijöit..
--Konstaapeli Lunteliini on ottanu teirän kaikkien sormenjäljet kassakaapist teirän kauniin frouvan näppinäytteet mukkaanluettun..ett huameniss saaraan jottan valastust asjaan..
--En itte ol tavannu frouvaanne henkilökohtasest,mutt en voi poislaskekkaan hänt..mut kaiken varalt...
Samalla housutukun porstuan rappusilta kuului korkokenkien kopinaa, toimiston pian täyttyessä Pariisin keväästä johtajan rouvan parfyymin lehahduksen tuomana.
Johtaja oli kuunnellut etsivää hiukan poissaolevan näköisenä ja joutunut jopa löysäämään kravattiaankin.
Hän oli kuunnellessaan alkanut hieroskelemaan oikeaa käsivarttaankin,mikää tuntui puutuneen jostain syystä.
Kuukautta aiemmin hän oli käynyt tohtori Paloniemen vastaanotolla lääkärintarkastuksessa.
Lääkäri oli kehoittanut johtajaa tekemään isometrisiä harjoituksia ylipainon ja mahdollisten sydänsuonien kalkkeutumisen tähden,muuten edessä olisi joko angiogrammi tai ohitusleikkaus.
Hän oli lopettanut jopa tupakoimisen.
Nyt Erkistä tuntui kuin hänet oltaisiin sylkäisty heinäpaalikoneesta peltosängelle, teräslangan kiristäessä rinnasta.
Hänen isometrinen harjoittelunsa oli unohtunut viikoksi työpaineiden takia ennen kesälomia.
Joka-aamuinen isometrinen katuosuuden lakaiseminen varsiluudalla oli toistaiseksi delegoitu johtajan kahdelle teini-ikäiselle pojalle.
--No mitäs tääll konttoriss oikkeen murjotettaan?
--Sää Ekikin näytät pläsiltäs ihan harmaalt tyäpöyräs takan!
--Ai..antteeks vaan kauhiast..meill taittaa olla ihan virkavalt paikall!
Kuului rouva Laakson heleä ääni etsivän takaa.
Arska nousi herrasmiehenä vaikeasti ylös tervehtimään ,koska hänen kesähyvoniensa lahjesauma painoi kankkuvakoa juuri ärtyneisiin peräpukamiin.
Rouva oli pukeutunut kukalliseen kesäleninkiin,mikä oli kuristettu mustalla lakerivyöllä ampiaisuumalle.
Valkoisen leveälierisen kesähatun alta näkyi heilumassa kaksi isoa sonninrenkaan kokoista kultakorvarengasta..
Etsivän kätellessä,rouvan kultarannekkeet kädessä kilisivät heleästi.
--Antteeks vaan frouva Laakso tahrittomuuttan,mutkun mull tuli miäleen noist kilisevist rannerenkkaist yks tapahtuma....
--Mullon rikosettivän sellanen paha tapa yhristää asioit erillisten tapahtumien kanss..
--Viimeviikoll mää kattelin telkust mun teini-ikäsen tyttären kanss Beatlesien Lontoon Palladium-teatteris pirettyy konserttii...
--Sen bändin johtaja John Lennon puhus konsertin aluss yleisöl mikrofoniin,ett siel takapenkeill halvemmil penkeil saa ihan vapaast taputtaa käsiäs..ja kalleimmill etupenkeil taas kilistellä kultarannekeitas...
Rouvan kasvot tummuivat vetäessään hansikaskämmenensä nopeasti etsivän hikisestä kädestä.
Rouva ohitti etsivän hartioitaan kohauttamalla kävellessään ärsyttävästi lantioita heiluttaen miehensä työpöydän ääreen.
--Kuules Eki-kulta..antaisksää mull parisataa markkaa ostoksiin,kosk mökil tarvittais krillattavaa lihakaupast..jas sull Lahren keskiolutkori plus pojil Hartwallin jaffaa..
--Mun piräs käyrä Asemakarun kampaajalki..
Johtaja veti kasvot harmaina lompakon puvun povitaskusta ojentamalla kaksi sadanmarkan seteliä pöydän yli rouvansa käteen.
--Kyll sun olsis maall paras levätä,kun näytät noi harmaalt naamsatas!
Rouva sanoi viikatessaan setelit valkoiseen olkalaukkuunsa.
Ovella poistuessaan hän lisäsi :
--Emmää millään millään pahall..eik vainajist sais puhuu pahaa...mut mitä tulee siihen Salmisen Reiskaan,nii itte se ansaitti kohtalosas!
--Sill oli ain nyrkit pystys muittii vastaan..
--Kaupunkis sill oli melkken joka ravintolas kiärtävä porttikialto,ett viikottan piti vaihtaa kuppilaa..
Rouvan poistuttua, tukun toimiston ovelle asteli viereisetä housuprässirakennuksesta tullut neulomon esimies vaatturi Ketamo,jonka kaulassa roikkui keltainen mittanauha.
Käsivarrellaan tämä piti prässättyä teryleenihousuparia.
Ketamo oli pyytänyt anteeksi kansliassa vastaan tulleelle johtajan rouvalle,tönäistyään mietteissään tätä olkapäähän.
Ovella Ketamo oli kysäissyt johtajalta,mihin hän voisi panna syyssesongin mallihousut,mitkä pitäisi lähettää johtaja Turuselle Turolle.
Johtaja Laakso vinkkasi pistämään ne tukun pakkauspöydälle.
Johtajan rouva oli poistuessaan huutanut miehelleen katseltuaan ovelta etsivän polvipussillisia ja poikkirypyllisä flanellihousunlahkeita:
--Kuules Eki...eiks meill olis aika tarjota meirän sheriffill ihkauusii sottaposkan värisii teryleenipöksyi!
Johtaja kysyi rouvaltaan:
--Jaa,ett iha ilmaseksko..no mikä ettei!
--Mää kyl pirän hualen,ett kuitti tulee fölis tukkuhinnal..ettei vallesmanni tul haastamaan oikkeuteen virkavallan lahjomisest..
Vaatturi Ketamo ammattimiehen ottein alkoi mittaamaan keltaisella kraatarinmittanauhallaan etsivän strategisia mittoja ja säkäkorkeutta,häviämällä pikaisesti ovesta pihalle ja sunnistamalla pihan poikki ompelimoon päin.
Mittauksen perästä Arska istuutui taas vaivalloisesti tuolille jatkamaan haastattelua.
Hän ei tiennyt rouvan palanneen takaisin portaista kuuntelemaan keskustelua kanslian sohvalle,vaikka oli kuullut bensiinisytyttimen kilahduksen ja haistanut tupakansavun.
--Ihan alustaviss tutkimuksiss kassakaapin ovest on löytynyt kolmet eri sormenjälkinäytteet...
--Mää käsitin,ett rouva Salmisen lisäks vain teill johtaja on avaimet kaappiin.
--Ovest on löytynyt teirän frouvan sormenjäljekkin..
Kanslian sohvalta kuului rouva Laakson kuuluva huomautus:
--Mitä mun sormenjälkkiin tulee,niin mää olen joskus jelpannu Ekii ja Seij...meinaan rouva Salmist inventaareiss,tilinpäätöksiss ja joskus käsikassan laskemisisiss..
--Siit syyst ehkä on mun näpinjäljet jääneet oveen,mutt mull ei ole siihen minkäänalaist avainkopioo...
--Ei maar..mullon kiirus mennä kaupoill...ne sulkevat lauantain kello kolmelt..
Rouva tumppasi valkoisen ja filtteristä punatun Kentsavukkeen Nokiarengastuhkakuppiin ja poistui kengänkorkojen kovalla kopinalla tukun ovesta pihalle.
Arska vilkaisi rannekelloaan tokaisemalla:
--Jaahas,mun on kait parast suariutuu sin Siilinkujal päite lisätutkimuksiin...
Samassa vaatturi Ketamo sattui astumaan tukun ovesta höyryävät ja prässätyt teryleenihousuparit käsivarrellaan.
Kraatarilla oli erikoinen virne naamassaan pistäessään viikatut housut Laakso Oy:n ruskeaan paperikassiin sanoessaan Arskalle:
--Noh..täss on sun uuret sottaposkapöksys,aivan uutt ja virtaviivast syksyn mallii,joit ei viäl kellään muull ol kintuisas..
--Sanotaan,ett vaatteet vast tekkee miähen... ja poliisimiähenkin!
--Sää Arska voisis koton heittää nua piarunpolttamat vanhat flanellipöksys pannuhuaneen polttimen luukust sissään ja näytellä kammarill Kissalan pojil uussii vekkipöksyjäs kehumal,ett täss seissoo oikke muarin mukanen könsikäs..
Arska kiitti johtajaa sekä vaatturia hämillään ja lausui lähtiäisiksi:
--Mää tulen käymään haastattelemas teittii joskus myähemmin...
--Te ette oikke näytä kovin terveelt naamast..enemmäski kalppialt...
--Mää ehrottasin teill kunnon lepoo viikonlopuks ja kohtuullisest annosteltuin grogein..
--Näkemisiin...johtaja Laakso!
Siilinkuja 5
 |
| Packard-hauturi Juhart 2011 |
Astellessaan portista sisään,mustapukuinen Arvo Faustila puhalteli panatellasigariljosavuja ulko-ovella.
Arska tiesi rikospaikkakolleegansa tupruttelevan sikaarejaan kalmanhajun peittämiseksi vaatteissaan ja autossaan.
Näin ainakin tämä isokokoinen,romuluinen ja sinileukainen pohjalainen oli kehunut.
Faustila tervehti ovella Arskaa:
--Noh..tervetulloo surutalloon virkaveli!
--Ruumista jo korjatahan ,vaikka Salminen makkaa niin sievästi paimentolaismatolla..
--Pahemmalta näyttää sen ajokoira kylpyhuoneen verhotankoon hirtettynä,että kieli roikkuu suusta ihan sinisenä...
Arska vastasi tervetuliaispuheeseen kylmänrauhallisena:
--Ai sää Tuanelan kuriiri oles jo selvittäny rikoksenki?
--Kattos poikaa kun on pulisonkikki kasvanee poskilles..oleksää joku nykymuarin orja!?
--Mää ole kuulnu josttan,et niil Beatlesienki rautakitaralankapojil on trimmattut pulisonkit munienski juures...
--No..tules siit ovenläve tulppan sisäpualel mun kanssan tutkiskelemaan sitä rikospaikkaa...virkakumppani!
Faustila kommentoi Arskalle:
--Harvemmin sitä näkkee sinikielisiä ajokoiria...
--Luulin,että vain jollahin jalorotuisella pekingeesillä olisi jo syntyessään sininen kieli..
--Harvemmmin oon sinikelisiä ajokoiria tavannut.
--Minulla kyllä ei oo Dodgessain kulujetusarkkuva koiralle,että panen elukan jätemuovipussiin..
--Ekös oo kauheeta,että viattomia elukoita tapetahan tai noin hirtetähän?
Arska tutki vannan vieressä tangosta roikkuvaa koiraa ja silitteli kädellään sen päätä säälistä,jolloin kämmeneen tahriutui verta.
..Kuules Faustila...ei tää hurtta ol mihkkä hirttoon kualnu!
--Tää on tapettu jollan tylpäl teräaseell..
Arska totesi pyyhkiessään sormiaan rullasta repäisemään Serlan vessapaperiarkkiin.
Virkaveljien astuessa käytävältä olohuoneeseen,nuoremmat konstaapelit seisoivat parkettilattialla puoliasennossa odottamassa etsivän käskyjä.
Arska käski Löfbergiä vetämään käsiinsä lateksihanskat rikospaikan todistuskappaleiden pussittamiseen.
Vasanko oli kuvaajana.
Salamavalon välkkeessä etsivä kumartui tutkimaan puheliteknikko Salmista,joka makasi selällään valkoisella pitkäkarvaisella paimentolaismatolla suuri verinen reikä harmaan Jussi-paidan rinnassa.
Arska totesi,että vainajaa oltiin ammuttu lähietäisyydeltä suoraan rinnassa laukkaavaan marjapuuronpunaiseen hirveen.
Osumareikää oli ruuti mustannut niin paljon,että laukauksen oli pitänyt tulla melko läheltä.
Ruumista lähemmin tutkiessaan hän vielä havaitsi,että Suomisen vihreistä metsästäjänhousuista puuttui vyö.
Paimentolaismatolla oli myös kuraiset kengänpohjan jäljet,joita etsivä arvioi 44:n numeron kokoisiksi.
Matalalta teeveepöydältä Arska löysi kaksi juomalasia sekä tyhjän Monopol-konjakkipullon.
Toisesta juomalasista näkyi vaaleanpunaisia huulipunan jälkiä.
Lasisesta tuhkakupista Arska eroitteli lyijykynän kärjellä kolme puoliksi poltettua ja huulipunan tahraamaa valkoista Kent-savukkeen tumppia sekä yhden filtteriin asti poltetun niinsanotun punaisen nortin tumpin.
Tiikkiselle teeveepöydälle oli myös kaatunut aseöljypurkki ja pöydän alta löytyi kangasrätti,millä ilmeisesti asetta oli puhdistettu.
Teeveepöydän viereen paimentolaismaton reunaan oli pirskottunut verta kahteen eri paikkaan.
Kaksipiippuinen Beretta Silver Pigeon-lintuhaulikko lepäsi lappeellaan puuparketilla.
Arska löysi aseen vierestä parketilta syvän kolon,ikäänkuin jokin raskas esine oli pudonnut permannolle.
Etsivä käski Vasankoa kuvaamaan kaikki osoittamansa paikat.
 |
| Beretta Silver Pigeon S |
--Kuules Arska...piräisiks mun panna rouva Salmisen aamutoffeliparikkin muavipussiin?
Arska kääntyi tutkimaan konstaapelin lateksihanskoissa roikottamaa tohveliparia ja vastasi:
--Jaa..emmää oikke tiärä,kun niiss ei ol muit jälkkii kun niire päälle pillantuneen konjakin tekemii makuraitoi..mut pan ne varmuureks pussiin..
Tutkittuaan tohveliparia jopa niitä haistamalla Arska oli katsonut Löfbergiä suoraan kasvoihin.
--Mitäs sää Löövperi oles oikke sutannu naamasas,kun suupiälekki ova iha sottaset sokurist ja marmelaarist?
Etsivä tivasi.
Lövberg automaattisesti lateksihanskalla suutaan pyyhkäistessään vastasi hämillään:
--Mää tual Salmisten köksän pöyrän farilt nappasin suuhusan yhren hillomunkin,kun kiiressän ol himas jääny aamukaffe juomat ...ja puoleks haukatun setsuurikakunki mää jourusin antamaa meirän villakoiral...
--Asemal ol taas nii kitkerää kaffet,et mää viskasi sen kupist vessanpyttyyn..
Arska kivahti:
--No..on mull siin oikke rikosettivän alku!
--Se käy syämäs oikken toristuskappaleekkin rikospaikalt!
--Jos toi Salmine olsis olnu vaikk myrkytetty,nii essää siin paljon pyyhkis sokerinmurui ja hilloo suunpiälistäs,vaan makasisis vaateris tos permannoll,jolles kuallen nii ainaski pirummoisis mahanpuruis ennen delaamistas!
--Nykyään ei enää tartte tappaa arsenikil,vaan pelkän sarasosan millikramman hitusen jottain rarioaktiivist ainet nialastun viikon peräst alkavat hiukset ja kulmakarvat tippumaan kun kapisel koiral..eik eres lääkäri voi toristaa mistään myrkytyksest..
--Lopullises lährösäs sää tulsis loistamaan plutoniumist kun osuuskaupan jouluvalot viäl hautamontun pohjal..
--Noh...alas mennä takasin keräämään niit toristuskappaleit minigrippuseihis!
--Emmää raskis pistää sunt rankastukseks maijal juappokuljetukseen yhreks viikoks..
--Mää tartten apualaissi näis tutkimuksisan..kun kesälomakki ovat eress..
 |
| Mustamaija ja rantojen miesten symposiumi Juhart 2003 |
Yhdessä valokuvaamossa väritetyssä vihkikuvassa seisoivat Salmiset totisina.Morsiamella näkyi olevan pieni mahakumpu,mikä todisti perheenlisäyksestä.
Yksi valokuvaraami makasi seljällään.Sekin oli värjätty valokuvaamossa.Värit kyllä olivat haalistuneet päivänvalosta.
Nuori Salmisen Reijo istui vanhan A Fordista tehdyn lava-auton astinlaudalla ilmeisesti pienviljelijäisänsä kanssa.
Reijon polven edessä istui surullisen näköinen ajokoira..
Kuva ilmeisesti oli otettu Reijon armeijaan lähdöstä..
 |
| Inttiin lähtö Juhart 2005 |
60-luvulla alkuperäisten entisten kauppalalaisten määrä oli vähentymässä, maalta pakenevien vallatessa työpaikat ja vuokra-asunnot.
Salmisen Reiska oli tunnettu amatöörinyrkkeilijä,jopa kerran piirimestarikin.
Hän ajoi motocrossiakin Kankkonummen soramontussa sekä speedwaytä kauppalan edustan merenlahdelle avatulla jääradalla.
50-luvun alkupuolella hän ei eroittunut muista kauppalan nahkarotsisista ja suavelettisistä kundeista.
Arska silloin nuorempana konstaapelina järjestyspoliisissa oli joutunut useat kerrat erottamaan Reiskan kuppiloiden edessä syntyneistä nyrkkeilymatseista.
Siinä kaapiston päällisessä valokuvassa Reiska vielä näytti ujolta maalaiskollilta,jota maailman kujeet eivät olleet pilanneet.
Muutamassa vuodessa Reijon kasvot olivat muuttuneet murtuneiksi poski- ja nenäluuksi,suun hymyillessä nastahampailla
Nyrkkeilijöiden kolhitut naamat eivät kylläkään usein panneet naisten sydämiä tykyttämään,mutta ihmeen kaupalla Reiskalla oli aina ollut onnea naismaailmassa jopa naimalla yhden kauneimmista rekijokelaisista tyttäristä..
Kylällä kyllä huhuiltiin sitä liittoa pakkoavioliitoksi ja haulikkonaimakaupaksi,morsiamen isän pakotettua Reiskan vihityttämään tyttärensä kaksipiippuisen aseen edessä.
Reiska oli kasvanut pientilallisen isosta poikakaartista nuorimpana,jäämällä aina kahnauksissa alimmaksi,jolloin hän oli päättänyt harrastaa nyrkkeilyä.
Muutaman vuoden päästä yksikään veljistä ei enää uskaltanut tulla haastamaan riitaa,Reiskan upperkuttien muuten teilatessa pihanurmelle.
Arska nosti valokuvaraamin pystyyn piirongille jäämällä vielä toviksi ihailemaan parin hääkuvaa,missä Salmisen Seija näytti puoliksi nuorelta Viola-juustotytöltä ja puoliksi pariisilaiselta mademoisellelta.
Klassisen kauniista Seijasta oli pian kauppalaan muutettuaan tullut muodikas ja tyylikäs kanslisti housutehtaan tukkuun.
Nyt Seijasta ei ollut jälkeäkään.
Asunnon yläkerran makuuhuoneen vaatekomerosta ei ollut ensinäkemältä yhtäkään muodikasta vaatekappaletta hävinnyt.
Rouvan kimonomallinen aamutakki ja vaaleanpunainen yöpaitakin lepäsivät siististi taitettuna pedatun parivuoteen päällä.
Arska pyysi Faustilaa ja tämän apuria kantamaan Salmisen Reiskan ja Gunnarin ruumiit hautausautoon.
Hän lähetti virkakumppaninsa mukana sairaalan patologille viestilapun terveisiksi,että tämä saisi uransa ensimmäisen kerran tehdä ruumiinavauksen ajokoiraurokselle kuolinsyyn toteamiseksi.
PS!...Gunnarin sisäkaluja ei saa antaa ylilääkärin rotweilerille!
Arska seurasi katseellaan ,kun hauturin takaovesta meni sisään entisen raskaansarjanyrkkeilijän ja piirimestari Reiskan sekä kevyen sarjan ajokoira Gunnarin ruumiit.
Gunnar-koiran kaiman Gunnar "Gee-Bee" Bärlundin kuvaraamin lasi olohuoneen takan yläpuolella näkyi myös särkyneen.
Kuvassa Gee-Bee nyrkkeili vuonna 1938 New Yorkin Madison Square Gardenissa Buddy Baeria vastaan,voittamalla kiistämättömällä tuomariston päätöksellä ottelun.
 |
| Gee-Bee ja Baer 1938 |
 |
| Gee-Bee ja näköispystit |
Osa kaapista oli pyhitetty koirapalkinnoille,ammuntamitaleille ja jopa astutuskirjoille.
Sulkiessaan Siilinkuja viiden rivitalokolmion etuovea etsivä mutisi:
--Enämpi se Reiska viimeaikoin tais käyttää muijaas nyrkkeilysäkkin kuuleman mukkaan ja siit ei olla koskkan pokaaleit jaettu...
--Millaseen viimesen tuamion nyrkkeilykehään se Reiska mahtta joutuu?
--Kaippas siihen Pyhän Piatarin porttipylvässen on kliistrattu ilmotus kovimmast kuukauren raskkan sarjan nyrkkeilymatsist Reiska Salmisen ja Sugar Ray Robinssonnin välill...
--Kummakkin ajovat ylinopeut elämäs ohituskaistal,miss ettenpäin pääsemisseen tarvittiin tikatui silmäkulmii ja murtuneit nokkaluit..
--Niiren matsi kait piretään siäll taivaan koksilämmitteises pannuhuaneess,miss matsin välierii kilkutettaan kultasill kelloil ikuisuuren karotuksen viirenkymmenen astteen helttees.
--Gunnar-koira tais päästä taivaalliseen koiratarhaan,miss saa vappaast haukkuu iankaikkisest mäyränkolojen suulla...
Arska astui punaiseen Miniinsä vilkaisemalla vielä taloa sekä Reiskan siniharmaata Opel Rekord-ikkunapakettiautoa,minkä kuraista olemusta enää hiukan eroitti nousevien ukkospilvien alta kaatosateessa.
Raekuuron piestessä Minin kattoa,Arska muisti,että Sugar Ray Robinsonilla oli avokattoinen Cadillac.
--Loistobiilejäänkä ne nyrkkeilijät eivät saaneet viäryks mukkasas taivaan pikateill..
Arska hihkaisi.
 |
| Sugar Ray Robinson ja vaaleanpunainen Cadillac |
 |
| Skandian ahteri |
Tukholman Silja Linen Värtanin terminaalirakennuksen lasi-ikkunat kylpivät aamuauringossa.
Skandia-autolautan terminaaliramppia pitkin asteli aamu-unisten ja aamuhonkkelisten turistien joukossa tekoleopardikauluksisessa ja vaaleassa kävelypuvussa tainaelgimäinen ja muodikas leidi.
Naisen mustien aurinkolasien takana oikeassa poskiluussa tykytti puuterilla peitetty violetinvärinen mustelma.
Nainen kantoi beessisessä nahkasormikkaassaan lieriömäistä tekoleopardikuvioista meikkilaukkua.Muuta matkatavaraa tällä ei ollut mukanaan.
Tullirakennuksen eteen autolautan haukottelevasta suusta jyrisi Polar Expressin ja Kaukokiidon pitkänokkaisia Jyry-Sisu-rekkoja sekä ruotsalaisia Scania-Vabis-TIR-yhdistelmiä.Yksi ruotsalainen tummansininen ASG-Scania-Vabis-rekka seisoi ensimmäisenä jonossa,kuljettajan ojentaessa rahtikirjoja haukottelevalle tullimiehelle.
Autolautan komentosillalla kapteeni Rolf Lundgren seurasi matkustajien purkautumista lasiseinäiseen terminaalikonkiin. Tämä entinen rannikkolaivakippari,joka seilasi viimeistä ansiovuottaan autolautalla ennen eläköitymistään erotti matkustajien seasta naisen,jonka leopardikuvioinen meikkilaukku näytti tutulta.
Edellisiltana hän oli törmännyt tähän hemaisevaan leidiin B-kannen Bureau D'Exhancen valuuttatiskillä vaihtamassa sadanmarkan seteleitä kruunuiksi . Kapteeni oli hämmästellyt naisen meikkilaukusta näkyviä dollari-sekä puntasetelinippuja ,jonotellessaan itsekin suomalaisen valuutan vaihtoa kruunuiksi.
Merikapteeni oli luvannut ostaa vaimolleen 30-vuotishäälahjaksi Tukholman Nordiska Kompaniet-tavaratalosta uuden Boschin sähkövispilän.
 |
| Merikapteeni Juhart 2003 |
Vanhalla merikarhulla oli aina ollut silmää naiskauneudelle.
Illallisella kapteenin pöydässä rouva,joka oli esitellyt itsensä Ingridiksi,oli taittanut Rodenstock-aurinkolasinsa valkoiselle pöytätyykille,koska muotilaseihin vahingossa osunut shampanjalasi oli kastanut linssit.
Kapteeni oli havainnut pöydässä rouvan tulleen melko lyhyessä ajassa maistiin mielessään hakea tätä tanssimaan ,orkesterin alkaessa soittamaan romanttista Chanson d'Amouria.
Rouvan ottaessa keinoleopardimeikkilaukusta paperinenäliinan lasien kuivaamiseksi,kapteeni oli nähnyt setelien seassa hopeisen taskumatin kiiltävän upotetun kattovalon kajeessa.
Hän oli hetkessä perunut tanssipyyntöaikeensa rouvan alkaessa vielä puuteroimaan sinertävää poskikulmaansa.
Ingrid oli havainnut kapteenin tuijotuksen ja vastannut,että kotona ulko-ovi oli ristivedossa lyönyt lähtiessä päin kasvoja.
Vanha merikarhu tunsi tällaiset selittelyt merimieskokemuksestaan antamatta löysää millekään haihatteluille,että olisi charmillaan vielä kerran elämässään saanut kaataa oikein leidin kapteeninhytin seslongille.
"Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne rannalla ruikuttaa"-värssy oli alkanut soimaan sekä soimaamaan merikarhun korvissa ranskalaihitin päälle.
--Jos olisin ollut nuorempi..niin ehkä?
Kapteenin alterego vielä aivoissa oli toistellut.
Tämän leidin poskimustelman sekä nopeaan maistiin tulemisen takana piili jotain monimutkaisempaa,mihin hän ei halunnut sotkeentua.
Viitisenkymmentä vuotta seilanneena hän oli nähnyt monen merimiehen muijan saattamassa miestään kaijalla silmäkulmat mustina.
Ingrid kyllä oli olemukseltaan kaukana piinatusta merimiehen muijasta,mutta kippari aanasi sen,että moni kotiväkivallan uhri tarttui ensiksi pullonkaulaan ennen kuin solkivyöllä miehensä kaulaan..oli se merimiehen taikka varustamon johtajan muija.
Kapteeni seurasi rouvan korkokenkien häviämistä terminaalin rappusiin.
Hän palasi kapteenin hyttiinsä kirjoittamaan navigointiraporttia sytyttämällä palamaan John Player'sin savukkeen Ingridin kapteenin pöytään unohtamalla kultadubleisella lady-Ronsonilla,mikä tuoksui rouvan Givency-parfyymilta.
Hän hyräili Frank Sinatraa raporttia kirjoitellessaan..."and the Lady is a Tramp..."
Passintarkastuksesta rouva Salminen alias Ingrid kiirehti ihonvärisillä korkokengillään kopistellen terminaalin lasiovesta ulos kohti taksitolppaa,missä etummaisena seisoi tummansininen vanha Dodge Coronet.
Hän avasi sansegalilla punatun suunsa laihalle autonoveen nojaavalle taksinkujettajalle:
--Arlanda vassoguuda!
 |
| Ruotsalainen parkkipaikka |
--------------------------
Taksin suhaistessa vasenkätiseen liikenteeseen rouva Salminen otti meikkilaukustaan puuterikompaktinsa alkamalla paikkaamaan sinertävää poskipäätään ja sipaisemalla kevyesti huulipunaa suutaan maiskauttamalla.
Arlandaan johtavalla maantiellä taksin renkaiden alla kumiseva asvaltti pani rouvan raukeaksi.
Hän puolitorkuksissa kelasi alitajuisesti tapahtumia Siilinkuja viidestä,mistä ne olivat tatuoituneet pysyviksi valvepainajaisiksi Monopol-konjakin turruttamiin aivosoluihin:
"Reijon nyrkki oli osunut toisella iskulla poskipäähän.Ensimmäinen isku oli mennyt hudiksi Seijan väistettyä amatööripugilistimiehensä upperkutin.Toinen isku oli tullut salamana perästä.
Reijon soitettua taksin kiivastuksissaan aikeissaan lähteä kaupunginhotelliin juomaan rouvansa käsilaukusta ottamia stipendirahoja,Seija oli paatunein ja päättäväisin mielin mennyt yläkerran makuuhuoneeseen pakkaamaan meikkilaukkuansa ja pukeutumaan leopardikauluksiseen kävelypukuunsa.
Ottelu oli alkanut jälleen siitä,ettei Seijalla ollut tarpeeksi käteistä annettavaksi miehensä tarpeisiin,vaikka kanslistirouva istui arkipäivät rikkaan pöksytehtailijan kassakaapin edessä.
Reijon lähdettyä taksilla Seija oli odottanut olohuoneen sohvalla puolisen tuntia juomalla Monopol-konjakkipullosta pohjat ja soittanut itselleen taksin.
Taksikuski oli vinoillut hänelle ajaessaan rautatieasemalle,että Salmisilla taidetaan tänä iltana juhlia eri kortteereissa.
Herra Salmisen hän oli juuri vienyt kaupunginhotelliin.
Reijo oli tullut väkivaltaiseksi jo melkein avioliiton alusta mustasukkaisuutensa takia.
Ensimmäisen mustan silmän hän oli saanut jo hääyön seuraavana aamuna syyskuun 13. päivä perjantaina 1952. Jotenkin jokainen seuraava syyskuun 13. päivä ja perjantai tulivat muistuttamaan häntä epäonnesta..
Ne kolmannettoista päivät sekä perjantai-illat hän aina juhli Monopol-konjakilla,Reinon joko mentyä valmentamaan junioreja urheilutalon kehässä tai metsälle kavereidensa kanssa.Useimmiten mies saapui kotiin vasta sunnuntai-illalla.
 |
| Nuoripari Seija ja Reiska by Juhart |
Reijo oli ilmestynyt kauppalasta takaisin Rekijoelle kesäkuussa 1948 ,jolloin kauppalan seudun puhelinlaitos alkoi vetämään linjoja syrjäkylille.
Nuori puhelinteknikko eroittui kauppalalaisena syrjäkylän pojista pukeutumiseltaan sekä tyyliltään.
Kylän neitoihin hänellä oli vetoa uudessa nahkapuserossaan ,suorissa housuissaan sekä uusissa läskäreissään.
Pussihousuiset,haitarijatsariset ja pillitupakalle haisevat isännänalut katsoivat nokkaansa pitkin alas inholla nahkarotsista ilmestystä,joka haisi vielä partakolinalle..akkaväkikin silloin vain käytti ruusuvesiä ja kolinoita..
Reijo vielä juhoi suussaan Hesan slangia matkimalla Wrigleyn piparminttupurkkaakin.
Märehtiminen maalaisista kuului navettaan sekä lampolaan. Kylän pojat kateuksissaan kutsuivat Reijoa kumikortonkia märehtiväksi puhelinpukiksi,koska joka viikonloppu tämä vei tansseista vuokraamaansa osuuskaupan yläkerran hellahuoneeseen eri tytön kaksisatulaisella TWN-moottoripyörällään. Silloin Reijo ei polttanut tupakkaa eikä juonut viinaa,mitä katsottiin kulmien alta poikkeavaksi.
Osuuskaupan tiskillä moni maalaisneito imi itseensä Reijoa,joka tuoksui Aqua Veralta,minttupurkalta,nahkarotsilta,bensalta sekä moottoriöljyltä tuulahduksena James Deanin nuoren kapinallisen maailmasta.
Seija myös kuului näihin nuoriin kapinallisiin neitoihin,vaikka piti nimettömässään kihlasormusta.
Hän oli kihloissa naapurin kraatarinpojan Erkin kanssa.
Erkki kyllä oli jo muuttanut kauppalaan heti sodasta alikersanttina palattuaan ja aloittanut Inkerinkadun vuokrahuoneistossa valmistamaan diagonaalihousuja pari ompelijatarta apunaan.Erkki oli myynyt housujaan torilla joka toinen toripäivä ja hyvällä onnella päässyt kuopiolaisen Turon alihankkijaksi.
Erkillä meni niin hyvin,että v.1949 hänen kaksikerroksinen tehdasrakennuksensa pääsi harjaan kauppalaan.
V.1951 Erkki oli esitellyt uuden suorahousumallin teettämällä sen tuotemerkiksi oikeat olympiarenkaat SEL kirjaimin.Seuraavana vuonnahan pidettäisiin Helsingin olympialaisia.
SEL merkitsi Erkki ja Seija Laaksoa.
Sitten kaikki meni vikaan Reijo Salmisen astuttua kuvaan yksissä kylälavan tansseissa.
Erkki oli saanut tietoonsa suhteesta purkamalla kihlauksen.Reijo puolestaan oli pakottanut Seijaa kiristyksellä avioliittoon uhatessaan kertoa kylällä,ettei morsian ollut enää neitsyt eikä hän ollut siihen ainoana syypäänä.
Kylällä katsottiin vielä sodan jälkeen tiukalla luterilaisella otsanrypistyksellä avioliiton ja kihlauksenkin ulkopuolisia raskauksia riippana nuorten neitosten kauloissa,missä piti olla solmulla vain kirkkohuivi.
Sota-aikana kylläkin muutamissa talouksissa Rekijoellakin kaatuneiden lesket viettivät puolirietasta elämää ja jonkun tullessa jopa raskaaksi miesvierailijoista.
Kauppalan seurakunnan rantaruotsalainen kirkkoherra Grafbäck saarnatessaan Kiikalan kirkkoherran kuoltua Rekijoella yksillä kinkereillä, kutsui näitä huolimattomia leskiä Glada Änkan'eiksi eli Iloisiksi leskiksi,jotka myivät itseään pelkän suolatun mustan pörssin sianpotkan takia.Kirkkoherra kertoi tietävänsä asiasta,koska moni kaatuneen leski kauppalan rautatieasemalla otti mustassa surupuvussa vastaan valkoisen arkun,missä ruumiin sijasta oli kokonainen sianruho.
Grafbäck tiesi,koska itse hyvän ruoan ja snapsien ystävänä oli yhdeltä rintamaleskeltä ostanut sianlihaa.
Monen sotalesken mies oli hajonnut Kannaksella atomeiksi tykinkranaatista.
Siitä huolimatta Grafbäck osasi jyristä saarnapöntöstä haureuden pirun vaanivan nailonsukkien saumoissa ja viinapullojen leijonavaakunakorkkien alla.
Kirkkoherra oli maalaillut piruja kirkkolaivan seinään vertaamalla kylän idyllistä puutalokeskustaa Vanhan Testamentin Sodomaan ja Gomorraan
Itse kirkkoherra seurusteli salaa hopeakynttelikön valossa ja shampanjalasi kädessä yhden kartanonrouvan kanssa.
Kylän ainoa ja veljusuinen taksikuski Kantolan Urkki ,jolla oli ajoissa vanha 39-mallinen Desoto ja millä hän kuljetti kauppalan kirkkoherraa kinkereiltä toiselle,oli kehaissut kylällä pirssiänsä Kyöpelin vuorisaarnaajan Sotomapiiliksi.
 |
| Taksamittari |
Salmisen Seija oli kolme kuukautta raskaana omana hääpäivänään.
Tulevan Raija-tyttären oikea isä oli Erkki Laakso.
Ne vuoden 1951 kesäkuun ensimmäiset tangot Huvinummen tanssilavalla olivat olleet kohtalokkaita Seijalle,kevään tuoreelle merkantille kauppalan kauppaopistosta.
Opiskelutyttökaverit olivat vängällä vieneet hänet lavalle,missä Reijo oli heti iskenyt silmänsä joukosta erottuvaan kaunottareen.
Kahden tangon perästä Reijo oli viekotellut nuoren merkanttitytön huussin taakse naukkaamaan kossupullosta rohkaisuryyppyjä.
Reijo ei juonut huikkaakaan.
Loppuseurustelu päätyi Reijon ajaman puhelinlaitoksen Austin-kuorma-auton lavalla seisovaan miehistöhyttiin kaapelikelojen suojaan.
Tapahtumalle oli todistajiakin.
Kaksi paikallista naikkosta oli sattunut kävelemään kuorma-auton taakse,missä he takarengasta vasten nojaten naukkailivat käsilaukuistaan jaloviinalla kovennettua sitruunasoodaa patenttikorkkipulloista.
Lavakopin jyskeestä,Reijon maanitteluista ja Seijan kiljahduksista sana oli saapunut Vainion Joosepin maantienharmaassa Volvo-onnikassa kauppalaan seuraavana aamuna.
Erkki Laakson korviin viesti oli tullut tuntemattomalta puhelinsoittajalta maanantaiaamuna kymmentä vaille seitsemän,ennenkuin tehdassalin sähkösingerit polkaisivat tikkaamaan pussipöksyjen nappisepaluksia.
 |
| Sähkö-Singer vm.1948 |
 |
| Virastotalo |
Tiedusteluretki
Kaupungin virastotalon niinsanotun "poliisien rapun" toisen kerroksen rikospoliisiin kesäkuu oli tuonut puolisentusinaa rikosta ratkaistavaksi.Kesälomat aina toivat asemalle vapaata viettävien kansalaisten puukotuksia,taponyrityksiä sekä muita ruumiillisia vahingonyrityksiä ratkaistaviksi.Varkaudet ja murrot silti olivat vähissä ikäänkuin omaisuusrikolliset olisivat kesälomilla.
Housutehtaan varkautta etsivä Arksa oli jo katsonut kavallukseksi,mihin saattoi liittyä puhelinteknikon surmatyökin.
Itsermurhaksi hän ei silti voinut katsoa tämän kuolinsyyksi,koska täytyisi olla pitkäkätinen,sellainen venyvä kumihenduinen tyyppi,jos haulikolla yrittäisi tappaa itsensä,vaikka sellaistakin on tapahtunut,että joku on pannut piipun suuhun ja varpaalla painanut liipasinta.Sellainen vaatii jo jonglöörimaisia taitoja.
Samoin olisi vahingonlaukaus laskettava pois listoilta asetta puhdistaessa.
Teknikko Salminen oli tunnettu ja hyvä aseenkäyttäjä ja kuului hirviporukkaankin,missä moni järjestyspoliisin konstaapelikin oli jäsenenä.
Arskakin itse on ollut ainakin kerran aseen jyvällä eikä siitä ole vierähtänyt kuin viisi vuotta.
Silloin vuoden 1960 kesällä erään kaupunkilaisperheen muoria oli ammuttu otsaan ja rintaan käsiaseella Kiikalan maantien varressa.Hän oli jäljittänyt silloin Turun Kakolasta karanneen konnakolmikon Raine Voiton eli Hulttion johtamana isovanhempien mökiltä Johannislundin lasitehtaan lähistöltä.
Hulttio oli yllättänyt hänet nuuskimassa torpan nurkissa ja vienyt kompostikasan päälle teloitettavaksi.
Hulttiolle oli kyllä käynyt huonosti yrittäessään ampua Arskaa napakympillä otsaan .
Arska laskitunkiolle kiivetessään oli liukastunut selälleen niljaisiin munankuoriin ja hänen puvuntakin taskusta virkapistooli oli lauennut..luodin osuessa suoraan Hulttion silmien väliin.
Se oli onnekas vahingonlaukaus!
(Kertomus löytyy otsikolla Kunnon mies blogistani)
Arska oli päättänyt lähteä Rekijoelle lisätutkimuksiin,koska rikostapahtumiin liittyvät henkilöt olivat sieltä kotoisin.Hän itse tunsi paikkakunnan hyvin synnyttyään ja kasvettuaan siellä.
Housutehtailija Laakso oli kotoisin läheltä kirkonkylää Kraatarista ja tukun autonkuljettaja Jouko melkein naapurista.Rouva Salminen (os.Virkki) taas oli kotoisin Korvenojan lähistöltä.
Korvenojan tilan isäntä ja agronomi oli Arskan tuttuja myös Jatkosodassa tykkipatterin päällikkönä Kannaksella. Luutnantti oli menettänyt oikean kämmenensä ranteesta taisteluissa.
Laakson Erkki oli samoin ollut pataljoonan huollossa autokorjaamon vääpelinä.
Ennen Jatkosotaan lähtöään kesäkuussa 1941 Arska alikersanttina oli ollut jelppimässä Rekijoella kolmen desantin kiinniotossa.
Desantit oltiin tiputettu tarviketorpeedoin venäläisestä vanhanaikaisesta TB-pommikoneesta,joka oli lentänyt matalalla jossain 400:n metrin korkeudessa.Monessa paikassa kylällä oltiin nähty Viron suunnasta saapuneen pommikoneen liitävän yli.
Arska ei vaan tajunnut,miksi desantteja oltiin tiputettu tällaiseen syrjäkylään,missä ei ollut mitään strategisia kohteita. Kauempana Johannislundissa kyllä oli käyttämätön pienkonekenttä.Koneen sisääntulolentoreitillä Hankoniemellä olisi ollut ymmärrettävästi sotilaskohteita,joita desantit olisivat voineet sabotoida.
Oliko kyseessä navigointivirhe?
Kauppalan yläpuolelle niitä venäläisiä pommikoneita ilmestyi Talvisodan kirkkaina pakkaspäivinä tiputtamaan tuhomuniaan,mutta nekin osuivat hajanaisesti ,tuhoamalla kylläkin keskustan yhteiskoulurakennuksen.
Muut pommit iskivät kauppalan merenlahtialueiden sokerijuurikaspeltoihin,pommikoneiden tyhjentäessä pommiluukkunsa kaartaessaan takaisin,kun kirkonmäen vesitornin yksinäinen Madsen IT-kivääri sylki papattaen tulta laivueeseen.
Iivanapommarit eivät koskaan saapuneet öisin eikä pilvisillä säillä.
Desanttijahdissa silloin Rekijoen Isohiidentiellä eräs aseistettu isäntä oli pidättänyt sinihaalarisen ja linkkaavan desantin,virolaisen Feiginin,joka hermostuksissaan oli polttanut mahorkkasätkiä ketjuna.
Mies oli vapaaehtoisesti antautunut.Toinen desantti Lebedev oltiin saatu myöhemmin kiinni.
Feigin ja Lebedev oltiin viety Hankoon kuulustelujen jälkeen ja ammuttu.
Arska pakkautui punaiseen Miniinsä,minkä hän oli paikoittanut poliisiaseman takaiselle asvalttipihalle.Pihalla postin lastauslaiturin eteen oli peruutettu sinapinkeltainen Sisu-postirekka.Laiturilta heilautti kättään tervehdykseksi postimiesten esimies Silfver tupakkatauoltaan.
Kirkkokadun ja Helsingintien risteyksen vihreissä valoissa hän kaarsi oikealle ja korttelin päässä poikkesi tankkaaman kulman Essolla.
Maksaessaan kassalla tankkauksesta kassaneiti ja puoliromani ja puolinätti Halmeen Sirpa vinosti hymyillen kysäisi etsivältä:
--Meeksää Arska taas kyttäämään huarintekevii isäntii vai pirättämmään pimmiän pullon myyjii?
Arska vain murahti vastaan jotain epäselvää kassaneidille korjatessaan kuitin ja vaihtorahat tiskiltä.
Perässään hän läimäytti myymälän ovenkin jonain revanssieleenä.
Hän ei pitänyt siitä,että jotkut arvostelivat hänen lisätointaan eli yksityisetsivän ammattia,missä joutui iltatolkulla istumaan autossa jonkun huvilan lähistöllä kiikaroimassa kaupungin rikkaiden rouvien rakkaiden aviomiesten syrjähyppyjä.
Eikä se kassaneidin taustakaan ollut kovin rikkeetön.
Tämän isän Arska oli pidättänyt laittomasta viinanmyynnistä sekä tapon yrityksestä.
Halmeen Kosti oli istunut Kakolassa parisen vuotta rötöksistään.
 |
| Munkki |
Kosti oli hyökännyt tiskillä kahvia ostavan tuomarinpojan ja kesälomalla baarin viereissä sijaitsevan Fuelin bensapoikana työskentelevän Laurin kimppuun. Sirpa oli saanut viekoteltua Laurin jopa naimisiin,mutta lyhyt avioliitto oli ajautumassa karille Sirpan reissuvietistä muiden kavaljeerien kainaloissa.
Sirpa oli valehdellut isälleen Laurin varmaankin olevan hintin,koskei tuomarinpoika osannut hoitaa petihommiaankaan.Oikeasti Sirpa hyvin vähän kävi kortteeramassa parin uudessa vuokrakaksiossa.
Silloin siinä baarissa Arska juodessaan aamukahviaan kuuli Kostin haukkuvan takapöydästä Lauria hintiksi ja hypännyt ylös repimään tuomarinpoikaa niskasta .Kostin rouva Halmeen Saarakin oli auttanut käsiveskallaan hakkaamalla.
Kosti oli saanut puukolla halkaistua bensapojan hihansuun,mistä verta valui juuri pestylle kivilattialle.
Arska oli hypännyt väliin eroittamaan paria saamalla Saaran käsilaukusta useita iskuja päähänsä,kahden apuun tulleen rotevan rekkakuskin vääntäessä Kostin puukkokädestä mahalleen permannolle.
Mora-puukko irtosi lattialle kilahtaen otteesta.
Meeri pantiin samoin istumaan pöytään pakolla kunnes Arska sai soitettua poliisimaijan baaritiskin puhelimella.
Rouva kyllä kirkui hysteerisenä poliisin väkivallasta Kostin lattialta manatessa kostoa..
Arska tapasi myöhemmin Laurin kihlakunnan syyskäräjillä,missä Sirpalla oli kaksikin oikeusjuttua kontollaan.
Ensimmäisessä jutussa Lauria syytettiin ryhtymisestä varastettuun tavaraan,koska Seija oli myynyt konnakaverinsa "kreivi" Lindemanin kanssa varastetun stereon tuomarinpojalle halvalla.
Lauri oli puolustanut lakitieteen opiskelijana itseään kanteesssa,ettei tiennyt stereoradion olleen anastetun.
Syyte raukesi ja Seijalle sekä "kreivi" Lindemanille tuli jutusta ehdollista.
Toinen oikeusjuttu oli se Laurin nostama avioerohanke,missä Sirpaa syytettiin aviorikoksesta ,jonka toisena osapuolena sukupuoliaktissa oli televisiotehtaan varastopäällikkö Nymanin Unski.
Unski oltiin kutsuttu todistajaksi.
Arska oli tavannut oikeudenkäynnin jälkeen Laurin käräjäsalin edessä polttamassa penkillä punaista marlboroa hermosavuina.Sirpa ja Nymanin Unski olivat juuri astuneet käytävään salista käsikoukussa tuomarin julistettua avioliiton purettavaksi.
Arska oli taputtanut Laurin selkään tuttavallisesti onnittelemalla käräjäoikeuden päätöksestä.
Lauri oli vain vastannut kouluruotsillaan:
--"På rådstugans bänk halsade jag zigenärflickan Vera.
--Bänken så knarrade,Vera så darrade:
--Orkar du inte mera?!
Sirpa ja Unski olivat vielä lähtiessään kysäisseet Lauria mukaan Haarikkaan juomaan erokaljoja.
Lauri oli näyttänyt parille "dirty finger'iään"
 |
| Mäkisen Minihyppy Juhart 2003 |
Hän piti nopeasta ajosta mutkaisilla santateillä,johon pieni ja ketterä "koirankoppiauto" Austin Mini oli omiaan.
Suomalaiset rallikuskit Mäkinen ja Aaltonen olivat osoittaneet sen voittajina jopa Monte Carlossa.
Asumusten harvennuttua Mini syöksyi alas mutkaisiin ahteisiin ja ylös suorille kuin innokas sontiainen lehmänlannassa.Arska tunsi todellista vauhdin hurmaa Minin ampuessa suorille kuin vasaran heitossa hamarapää edellä.
Tie myötäili ruskeaa jokea,mikä kiemurteli syvemmällä savipeltojen reunustamana.Ilma oli lämmin etsivän ajaessa ikkunat auki nailonpaitaansa viilentämällä. Ohi kiisivät sokerijuurikaspellot,missä talonväkä näkyi harventamassa pitkävartisilla kuokilla pystyssä ja melkein liikkumattomina kuin variksenpelättimet.
Arska muisti miten hän itse pikkupoikana joutui kyykkysillään harventamaan juurikkaita selän ja niskan kärventyessä auringon paahteessa.
Jotkut tanskalaiset juurikasekspertit olivat tuoneet pitkävartisen kuokan köyryselkäisille varsinaissuomalaisille.
Viljelijöillä meni aikaa moisen teknisen uutuuden hyväksikäytössä,koskei heidän mielestään harventajan silmä seisaaltaan näe perkausta kunnolla.
Arska kiiti rallipolullaan eteenpäin,etuvetoisen auton niellessä kilometrejä.
Erään ahteen noustuaan Arska näki edessä nousevan tomupilven ja vaistomaisesti pysäytti auton ojanpenkalle kuultuaan poliisisireenin ujellusta.
 |
| Kanttorin takaa-ajo Juhart |
Mutkan takaa ilmestyi kovaa vauhtia ja sivusladia vanha Chevrolet Master-henkilöauto,minkä etuikkunan peitti puoliksi suviseurojen julistelakana.Auton perässä seurasi kaupungin poliisilaitoksen tummansininen Ford Kölnin FK-maija pillit soiden. Maijan sisältä hän tunnisti nuoremmat konstaapelit Löfbergin ja Lundelinin.
Pakoautoa ohjasi Kiikalan kanttori.
Arskan suusta kuului:
--Noh..siinä ajetaan takaa oikken henkellist rallikuskii,kanttor Steenberkii,jonk henki haissee kyl vaffemmalt henkenvirvokkeelt kun kirkkoviini!
--No voi sun Kristuksen ruumis ja veri ja öylätit sen pääll kitalakkeen kliistramman!
--Pijan kanttor istuu taas kerran pahnoill..eik muista ajostas mittään!
--Kortti taas kuivumaan vuoreks ja urunpolkija saa hypätä uurellees kerran fillarin pääll veisuilles!
Startattuaan "Punaisen Paholaisensa"...hän oli ristinyt punaisen Minin tyttärensä mielisarjakuvan Tenavien Jaska Jokusen Rekku-koiran mukaan,joka istui koirankoppinsa päällä I Maailmasodan aikaisena Punaisen paroonina, lentäjä-ässä Friedrich von Frichthofenina....Arskan ajotyyli tuli rauhallisemmaksi,koska kylätiellä voisi tulla vastaan muitakin kaahailijoita..
Mini saapui lopulta Isohiiden tietä Rekijoen kyläkeskustaan,mikä näytti nukkuvan maalaisunelmissaan.
Auto kääntyi oikealle kirkonkylään vievälle tielle kohti Kraataria,missä Laaksojen mökki sijaitsi.
Osuuskauppaa vastapäätä bussipysäkillä Arska näki tutun isännän istuvan harmaa-Fergusonin istuimella.
Kivellä traktorin vieressä istui nuori alta parikymppinen nahkarotsinen poika jenkkikassi jaloissaan ja taaempana vanha reppuselkäinen papparainen piipunnysää kanervikossa istuallaan lotkuttamassa.
Isäntä sattui olemaan Joukon, housutukun kuljettajan isä Anselmi .
Jouko oli ottanut Laakson housutukusta jostain syystä lopputilin,minkä Erkki-johtaja oli vastahakoisesti myöntänyt serkkupojalleen.
Joukon äkkinäinen lähtö oli pannut Arskan hälyttimet soimaan.
Jouko oli kertonut muuttavansa Amerikkaan,missä heidän sukulaispoikansa olivat menestyneet hyvin Detroitin autotehtailla.
Lumpeiden vanhin poika Jorma oli liittynyt erikoisella tavalla Salmisiin,koska sinä henkirikoksen tapahtumapäivänä oli eräs Siilinkujan naapurin utelias vanhapiika nähnyt ison amerikkalaisen Chevrolet-farmariauton lähtevän takarenkaat sutien Salmisten portilta.
Naapuri oli jopa saanut auton rekisterinumeron kirjoitettua muistiin..FK-31.
Arska oli autorekisterikeskuksesta saanut palautetta,että auton omisti edustaja Jorma Lumme Forssasta.Hän oli ottanut yhteyttä Forssan poliisiin,mistä oltiin etsitty kyseenalaista edustajaa osoitteesta,mutta vuokrahuoneiston omistaja oli kertonut vuokralaisen muuttaneen pois maksamalla kahden kuukauden vuokrarästin lähtiessään.
 |
| Pysäkillä Juhart 2001 |
Isäntä tunnisti Arskan vanhana kyläläisenä ja kaupungin rikosetsivänä.
--Mää olen lukenu lehrest,et meiräm kumppaakin poikkaa etitään oikken urakal!!
Isäntä kommentoi traktorinpukilta tervehdyksen sijasta.
--Jossää Laaksone kysys mult poikijen olinpaikoist,niin voin kertoo,etten tiärä enkä pane aikusten miästen eresottamuksii kontollen.
--Yks on hyvä autokusk mut parantumaton naistennaurattaja ja toinen olevinas joku erustaja ja pualkarvane oveltovelmyyjä.
--Olen meinannu kruksata kummakkin pois testamentistan,kun kummallakkan ei ol pal halui jatkaa tilan pitoo..
--Ja toi meirän nuarin tosa kivennokas on menos armeijjaan eik senkään miäles ol muut ku kaupunkin lyhytkretonkiste mimmien säärtenvälit ja korvii särkevä rokkenrolli..
--Prätkälläs se kuskaa jamesfarkkussii mimmei ookal...et hyviskin sill vois käyrä kus sill Salmisen hurjal,joka viakottel sen Virkin Seijan siält Korvenojalt kauppalaan.
--Emmää maalaa mittään pirui seinill--se on vaan faktajuttu se,ett kaupunk pilaa nuaret vapaal seksil ja viinaa juaraan kun kaikk hana olsisiva auki kun maailmanlopun erell..ett semmost jumanpliut..
--Nyt se Seijaki on etsintäkuulutettun ja karoksis jas se Salmisen hurja puhelinmonttööri puupalttooss..ett semmottii vain..jumanpliut...
--Toivottavast se armeija eres tekee jottain ryhtii toll meirän nuarimman klossin selkruatto!
Onnikan jarruttaessa pysäkille isäntä ei laskeutunut alas saattamaan nuorinta poikaansa inttiinlähtöön,vaan käynnisti Harmaa-Fergunsa.
Arska joutui vetämään kätensä traktorin takakurasuojan päältä,mihin hän oli nojaillut kuunnellessaan isännän monologia.
--Kyl ne asjat loksahtaa paikalles,kun päästään tutkimuksis etteskäsin..
Etsivä vastasi.
--Varos näppejäs!
Isäntä sanoi Arskalle traktorin nytkähtäessä liikkeelle samalla,kun reppuselkäinen ja länkisäärinen vanha pappa kiipesi nuoren inttiinmenijän perässä bussiin.
--Kattos vaan,kun siin meni vanha ja uus aik peräkanaa taisteluire tiäll!
--Toi Sorvalin pappa ol Tampereen valtauksess kapinan aikan punasten pualell...
Arska ylitti maantien ja istuutui Miniinsä jäämällä miettimään isännän sanoja.
Varttitunnin ajon päästä Mini ajoi melkein umpeenkasvanutta kärrytietä pitkin ylös Kraatarin Laakson talon pihaan,missä vanhempi huivipäinen naisihminen nykivin ottein haravoi punamullatun ja lievästi notkoselkäisen mökin nurmikkoa.
Auton oven suljettuaan vanhan riihen kupeessa etsivä lähestyi takaapäin muoria,joka raapi haravalla riippakoivun lehtiä kasaan.
--Hyvää päivää vaan...mää olen etsivä Laak...
Arska kerkisi esittelemään,naisen säpsähtäessä ja haravan lentäessä kädestä pitkin raavittua nurmea kuin sähköiskusta.
--No voi suun saaturin pirulaut senttäs ,kun tei yllätit munt kun pahanteost!
Muori huudahti kääntyessään.
--Mää peljästysin,ett joku yrittää kömppii selkkään ja yllättää kun koirnartun!
Arska jäi seisomaan hämillään ja esitteli uudelleen itsensä.
--Ai,ett oikken kaupunkin polliisist sitä ollaan!?
--Ettess kai tei tän ilman asjaa ol tän saakka ajanu?
--Mää kyl olen lukenu lehrest,ett kaupunkis on kummii tapahtunnu,eteski siin mun siskonpoja Erkin virmas..
--Mää olen ain sanonu,ett se Virkin flikk se Seija saa Erkin pään ja asjat uuremman kerran sekasin..
 |
| Muori Juhart 2012 |
--Ja te olette..ei kait vaan sen Erkin,meinaan johtaja Laakson täti?
Muori vastasi pitkään Arskaa tutkittuaan:
--Teit näytät tutult,eik vaan tei o siält Ojosen kulmilt niit Laaksosen poikkii..meinaan ette olis olnu siäl Kannaksel Erkin porukaski..
--Mää muista sillo vuan nelkytyks kesäll enne jatkosoran alkkuu kun te tois sen tesantin siält Isohiiren tiält kuulusteltavaks..
--Joo mää olen Erkin täti äirin pualelt ja Elviks mua ollaan koko ikän haukuttu...
--Vanhapiika lisäks!
--Mää en ol päästän äijänkuvaa viäresän kuarssamaa kun kerra elämässän nuarempan ja sen ainoon kerran vällykärmes pääs puremaan..
--Sillon mää palvelin laivakokkin yhres rahtipaatis Turun ja Amstertamin välill..
Muori jatkoi ravistellen tulitikkuaskia essuntaskussa..
--Se Erkin äiti..meinaan mun siskon Esteri kual viime kesän toho rappusil aivohalvaukseen ja kraatar Laakso on ollu multijen all jo toistkymment vuat,et horsmanputkee kasvaa tiakonaalipöksyjen lahkkest uloskäsin..
Puhuessaan muori kyykistyi lehtikasan eteen ja raapaisi tulitikun kuivempien lehtien alla.
Puhallellessaan tulta leviämään muori nousi jäykkäpolvisena ja huojuen ylös.
--Huhhuh..kun huippaa nupist tollane kyykkimine..ja ylösnousemine...
--Emmää kyl usko,ett sill Kiasukselkaa näin pal huippas kun kiipes Kolkatal..nuar miäs kun oli..
Arska auttoi muoria ylös kainaloista kysäisemällä:
--Pysytteks te pystys,vai talutanks mää teirät tupaan?
Elvi-muori vastasi pikkuäkäisesti:
--Ei munt tartte tukee kuin kaatuvaa latoo..kyl mää pärjään ja olen koko ikän pärjänny yksin..!
--Mää istun perssellen tohon maitokylmiön viarustal penkill ja vastaan kiltist kaikkiin kysymyksiin,mitä ettiväl on miälesäs..
--Tääll laitakyläl kyl on tapahtunu sellast kaikenlaist,mitä luulis vain kaupunkis tapahtuvan..kaikk on menny nuriskäsin Lumpeiren,Laaksojen ja Virkkien ruakakunniss..
--Siit Erkist tuli Laaksojen mallipoik,kun se sai vaatturikoulust paperik kätte..
--Pist oikken verstaan ja sitt oikken tehtta pystyyn..mut jo ennen sotaa se ol pihkas Seijaan ja kihlois olivat...
--Sill oli kova isku sillon vuan viiskytluvu vaihttes kun se Salmisen kolli ajo kauppalast moottoripyärälläs kylään ja alko alvariins friiamaan Virkkien nurkkis.
--Sill Salmise juipil ol pivosas joskus taskuasekin,mill se pelottel kylän poikkii pysymäs loitommal Seijast...
Arska kysäisi väliin:
--Mites noiren Lumpeiren asjat sitt oikeen mallaa Laaksojen ja Virkkien sukujen kanssa?
Muori katseli navetan takana rinteessä seisovaa Lumpeiden valkomaalattua päärakennusta,mitä kohti harmaa Ferguson-traktori oli ajamassa.
Muori jatkoi:
--Jaa toi Lumppeen Anselm on aikmoine patu näiren Rekijoen isäntie keskuures..
--Kehuu hehtaarikaupoist ja mettänkaaroist,ett joskus ei tahro kuulema paskalkaan taippuu,kun paksu lompsa haittaa perstaskuss..
--Monell paikkakunnan isännäl tuskin on varaa eres yhteen raktoriin,kun Anselmil on kaks ja viäl lisäks Massey-Ferkusonin puimuri..
 |
| Massey-Ferguson puimuri Juhart 2011 |
 |
| Torikorikauppias Juhart 2012 |
Elvi-muori katseli Arskan olan sivuitse lehtikasan iloista palamista kuin juhannuskokkoa.
Kaikenlainen palaminen yleensäkin saa suomalaisen haaveilemaan lasittunein silmin jostain,oli se sitten lehtikasa,juhannuskokko tai vaikka naapurin mökki.
Arska näki muorin pyöreistä kakkuloista kaksi palavaa lehtikasaa.
--No... voi kun prasu palaa nii ilusast,mut mää en kest sitä,ett joka kert,kun tullaa visiitill kaupunkist kaaroill mua helssamaa,niin piha on täynäs renkkaanjälkkii ja kukkapenkit tallattu.
--Ain jouttu raapimaan pihaa haraval ja multtamaa kukkapenkit uurelles..
Arska katseli vaivaantuneena pihaa,ikäänkuin hän olisi nyt syypäänä pihan järjestyssääntöjen rikkomiseen.
Haravoidulla pihalla näkyivät hänen läskäriensä jättämät,joskin ulospäin harottavat jäljet.
Häntä oltiin jo kakarasta asti kutsuttu ulosastujaksi,vaikka homo sapienssia kutsutaan kanta-astujaksi.
Kukkapenkin orvokit kyllä näyttivät olevan pystyssä,vaikkakin nuokuksissa.
Niille hän ei ollut sattumalta tai vahingossa astunut..
Muori jatkoi:
--Lumppeen pojat aluks oliva jelppimäs maatöis,mut kossi-ijän jälkkeen kummakki halusivat kauppalaan,Jouko sin teitill rantkauppalaan ja Jorma Forssaan.
--Jouko tai Jokkeks me hänt ain kututtiin...sai Erkilt suharinpaikan tukust,mut Jormaa vaivas sellane vaellusvietti,ett päätys ensteks Forssaan torikauppiaaks ja sen jälkkeen rupes reissamaan ympärs maat markkinoil helppoheikkin..
--Se kyl istus linnas vuaren yhrest shekkiväärennöksest,kun ensmäne torikauppa men konkurssiin..
--Viime syksyn se ajo isoll sinisel amerikanraudal toho niiren pakall takapaksi täynäs torikauppakonkurssist jäänei tavaroit.
--Niisse ainaski sanos,ett konkurssiroinaa ne olivat ja mullekin se antos yhre silkkihuivin lahjaks,vaikk kovin plastiikkaselt se tuntus kaulas.
--Toise kehusiva,ett Jorman tavarat ols olleet varastetui...emmää osaa siihe sanoo mittään..eisse huivi mull mittään kertonnu olskos se olnu varastettu tai ei...jottan honkonkii sen täkys luki.
Muori nousi pystyyn hitaasti selkäänsa suoristaen, Arskan nähdessä tämän selässä skolioosin tekemän kyhmyn,mikä iän mukana tulleen köyryselkäisyyden kanssa korostui nurmella riippakoivun varjossa Notre Damin kellonsoittajan silhuettina , vanhan emännän kohistellessa haravalla lehtiä palavassa kasassa.
--Aik aikassee ne lehret tippuva tänä kesän..on olnu mettäpalo- ja kulovarotuksii rarioss...ja jollei pijan ruppee satamaan,niin elo kualee pysttyyn pelloill kuivuurest..
Muori selvitti.
--Niin..mää melkkes unohrin kerttoo siit ,mite se Erkki nais sen kommijan ja ylppijän Annelis..
--Kun Seija nais sen Salmisen tai ehkä mialummin sanottun toispäitte...niin tualt Isohiiren tiänvarrelt lähelt Hämeen läänin rajaa sill Annelil ol tapana käyrä tanseis lavall kesäsin.
--Sen pappa piti autokorjaamoo ja pirssii siin tiänvarress.
--Anneli ol saanu kommian ja tummatukkasen muatos osaks isältäs,joka puheiren mukkan oli joku espanjalanen Horke-nimine hotelli Atlonin kyyppari Helsinkis,kussen mamma ol itte siäl myäs tarjoilijan.
--Pappa ajo sillon taksii Helsinkis ja mää muistan aik hyvin kerra,kun pappa kävi kotonas kommial tummansinisel pirssill Annelin paksun oleva mamma takapenkil kyytiläisen...
 |
| Hesan pirssi 30-luvulla. |
--Kusse Erkki pan sen tehttaan pystyyn kauppalas ja muuteskis ol vappaal jalall sen Seijan takii,niin Anneli isk silmäs kiine ja lopun kaitte tiärätte..ettivä...
--On se aikmoinen rakkaustarina,miten Erkki,joka alotti urans persaukisen kraatarin, nais sellasen kommian ja ylppijän automonttöörin flikan...
--Erkin pappa Eenokki alott tosa töllis kyläkraatarin vuassaran vaihttees.
--Ja muute niinkus lisämausteen koko juttuun..niin se Seija riiustel salaa Erkin tiätämätt Lumppeen Joukonki kans..olivatten kyl pikkuserkui...
Arska kuunteli tunnollisesti Elvi-muorin sukuselvitystä,joka avasi taustaa koko Rekijoen triangelidraamaan.
Etsivä kysäisi:
--Miten se muuten sen Lumppeen Jorman laita olsis täss niinsanotus rakkauren sekaherelmäsopas?
Muori kävi sorkkaisemassa kytevää lehtikasaa haravalla,jotta tuli leviäisi nopeammin tuoreella hapella.
Savun kirveltämiä silmiään hieroessaan muori vastasi:
--Kummatki veljet Jouko eli Jokke ja Jorma eli Jorkku ovat kommeit ja pitkii miähii..
--Niill ei koskaan olnu vaikeuksii naisten iskemisess..
--Jorma ol kyl Joukoo melkken päät piremp ja sen kenkäkki ol jottan nelkymmenviiren nummeroo..
--Kussil rupes makkamaa oikke pääll torikaupois,niin Anneliki ol sen peräs..
--Siihen aikkaan se Salminenki ilmestys kuviin ja kuljett Seijaa moottoripyäräs takatarakal..
--Välist Annelikin olttiin nähty Salmisen kyyris..
--Anneli ja Jorma yhres kävivät Forssas ja muiss kauppalois ja kaupunkeis ja fiirasivas monill markkinoil parhais kuppilois ja hotelleis..
--Se flikka tykkäs makkiast elämäst kun hullu pullast,mut sekin kest aikkaans ja tyssäht kun suksi paskaan,kun Jorma joutus linnaan shekkiväärennöksist.
--Sitten katos Anneliki kuvast..
--Ja kun Erkki pan sen tehttaas pystyyn kauppalas niin yhtäkkii Anneliki ilmestys uurelle kuvioihin.
--Mut jollain taval se Anneliki asettus aloilles ja se muuttus ihan kokonas vastuulliseksi vaimoks kun niire ensmäne flikka syntys..ja must tuntus,ett niiren välill Erkin kanss kehittys jopa oikkeen romanssili.
--Salmisill samaten ol syntynyt tyttölapsi ...
Etsivä Arska oli kuunnellut kiitettävästi Elvi-muorin sukuselvitystä jopa pieneen tuskaantumiseen saakka,koska naisilla on aina tapana mennä sivuraiteille kertomuksissaan.
Muorin kertomus kyllä antoi jonkinlaista taustaa sattuneeseen rikosvyyhtiin,mitä pitäisi lähteä purkamaan aivan toiselta kantilta.
Arska katsoi levottomana rannekelloaan ,mikä näytti jo kolmea iltapäivällä:
--No kaippas mää saisin koottuu tästä teirän kertomuksest vaikk yhren Sariolan dekkarikirjan!
--Mull on viäl poliisikonttoril yks tapaaminen ehtoommal ja mun piräs lähtee matkaan...et mää jourun nyt sanomaan teitil näkemiin...
--Te olette antaneet mull tährellissii tiatoi tän rikosjutun selvittämiseks..et näkemiin nyten ..frouva Laakso.
Arska vatkasi muorin kättä kiitokseksi...
Muori hyvästeli:
--Älkkääs te nyt mua frouvittel..mää olen kyl viäl neiti.. ehkä kerran korkattu,jos sellane mittää merkkaa nykymaalimas..
--Mul olsis kyl tual tuvas kaffepannu porisemas hellan pääll!
--Kelpaisiks teitil kupilline?
Arska vastasi:
--Älkkää te vaivauru kaffeitten kans..mun sisäkalut ovat jo ihan solmull kaffen hörppäämisests konttorill,ett joka kupillise jälkkeen piräs heittää renniet huuleen..ett näkemiin nyten!
 |
| Oxford Street 1966 Juhart 2006 |
Musta poliisi-Wolseley seisoi pysäköitynä Stratfordin kaupungin Vicarage Lane-kadulla puoliksi ajettuna jalkakäytävälle.
Poliisiauton sininen kattovalo heijasti lähitalojen viktoriaanisille ja georgiaanisille tiiliseinille mustavalkoteeveemäistä siniharmaata kajetta.
Wolseleyn etupuskurissa kilissyt hälytyskello oli saanut uteliaita kerääntymään numero 42-talon eteen.Lontoon tavanomaisesta sumusta ja tihkusateesta huolimatta työstä palaavilla oli kello 4 iltapäivällä aikaa juoruiluun ja spekulointiin,mitä talon sisällä oli mahdollisesti tapahtunut.
Poliisikonstaapeli PC Holder yritti estää uteliaimpia kurkkimasta alakerran erkkeri-ikkunasta sisään. Onneksi joka talon ikkunoihin kuuluva melkein kuin lakisääteinen pitsiverho esti näkemästä mitään sisälle.
Talon julkisivun liikennesaasteen mustuttamaan tiilimuuriin oli naulattu kyltti Churchill Real Estate Agency--To Let or For Sale.
Stratfordin poliisilaitoksen vanhempi rikosetsivä Trevor Larkin seisoi keskustelemassa alakerran olohuoneessa talon omistajan bangladeshiläissyntyisen Anwar Begamin kanssa.Larkin tiesi,että melkein koko itälontoolainen bengaliyhdyskunta oli sukunimeltään Begameita.
Ambulanssi oli puolisen tuntia aiemmin vienyt naispuolisen puukotusuhrin Royal London-sairaalaan Whitechapeliin.
Naista oli puukotettu niskaan sekä rintaan,mutta tämä oli kuollut vammoihinsa matkalla sairaalaan ,missä A & E-polilla Accident and Emergency) oltiin kirjattu tapaus kirjaimilla DOA--Dead On Arrival,kuollut saapuessa.
Asunnosta oli löytynyt keinoleopardinen meikkilaukku,minkä sisätaskusta löytyi 2000 puntaa sekä suomalainen passi.Uhri oli vuokrannut asunnon nimellä Mrs. Seija Salminen,Poliisi oli pidättänyt asunnosta henkirikoksesta epäiltynä suomalaisen miehen Mr. Jouko Lumpeen,joka väitti olevansa Mrs.Salmisen poikaystävä.
Stratfordin rikospoliisista oltiin soitettu myös Scotland Yardiin henkirikoksen saatua kansainvälistä aspektia.
Uuden Scotland Yardin vanhempi rikosetsivä Ian McGregor oli uudessa toimistossaan puhelimen soidessa seisomassa pahvilaatikkokasojen keskellä.
CID oli äskettäin muutanut uuteen tomitaloonsa Victoria Streetin varteen Westminsterissä vanhasta Whitehallin rakennuksesta lähellä Trafalgar Squarea.
Taloon oli myös samalla muuttanut asumaan Metropolitan Policen "Bobbyt".
Puhelimessa Ian McGregor oli kuunnellut etsivä Larkinin selostusta tapahtumasta ja luvannut ajavansa rikospaikalle parin nuoremman etsivän kanssa, kun hän on ensiksi saanut siistittyä työpöytänsä.Suomalaisen epäillyn hän käski pistää aluksi Stratfordin poliisilaitoksen selliin.
Yardin etsivä oli vielä soittanut Suomen suurlähetystöön Belgraviassa ja ilmoittanut tapahtuneesta.
Syyskuun 10. päivä
Scotland Yard oli ottanut yhteyttä Helsingin keskusrikospoliisiin,jolloin tapahtumavyyhti alkoi purkautumaan.
Nuorempi rikosetsivä Tapani Mononen oltiin nimitetty keskusrikospoliisista Lontoon henkirikoksen tutkijaksi yhteistyössä Yardin kanssa.,
30-vuotias Mononen , rantasalmelaissyntyinen lakitieteen kandidaatti oli noussut keskusrikospoliisin hierarkiassa melko nopeata tahtia kansainvälisten rikosten erikoistutkijaksi. Hänet tunnettiin virkaveljien keskuudessa erittäin kunnianhimoisena,joka myös osasi rummuttaa omaa pätevyyttään monikielitaitoisena lingvistinä,jonka oljenvärinen otsatukka ja kalkinvärinen iho sekä punareunaiset silmät kielivät melkein albinomaisista geeneistä.Tämä kärsi myös alituisesta heinänuhasta etenkin kaikkina siitepölyaikoina.
Monosen soitettua etsivä Laaksoselle Lontoon henkirikoksesta,Arska joutui pitämään puhelinkuuloketta kaukana korvastaan tartunnan pelosta,keskusrikospoliisin etsivän aivastellessa luuriin.
Arskalle oli alkanut selvitä rouva Salmisen ja housutukun kuljettajan Jouko Lumpeen katoaminen.
Mononen oli ensiksi ottanut yhteyttä Arskan esimieheen nimismies Raippaan,joka oli luvannut irroittaa etsivä Laaksosen keskusrikospoliisin käyttöön.
Arskahan oli alunpitäen tutkinut housutehtaan kanslistin kavallusta ja katoamista sekä teknikko Salmisen kuolemaa.
Mononen puhelimessa oli yrittänyt peittää savonmurrettaan helsinkiläisaksenttisella arkikielellä kertoessaan,että Iltasanomien Volvo Amazon jakelukeikalla Turkuun toisi Arskalle lentoliput Lontooseen seuraavan aamun lentoon Finnairin Super Caravellella.
Vuonna 1966 postilaitoksella ei vielä ollut pikakuriirisysteemejä ja Iltasanomien jakeluauto oli nopein dokumenttien kuljetusmuoto.
Iltasanomien kuljettajat nopeusrajoituksia halveksien ajoivat Turun lenkin parissa tunnissa yhteen suuntaan.
Arska saisi siis palvella Monosen assistenssina myös Jouko Lumpeen kuulusteluissa.
.
Lontoon sumussa
Syyskuun 11. päivä
Heathrown terminaali 3:ssa Arska havaitsi,että pelkästään tähän yhteen terminaaliin saisi mahtumaaan kymmenen Vantaan lennon terminaalia.Koko Heathrown terminaalikolossi oli kuin oma kaupunkinsa.
Seurattuaan Monosen kanssa matkustajavirtaa saapumisaulaan, heitä vastassa oli putkiaidan takana vastaanottokomitea,jotka nimipahvilappuja heiluttaen näyttivät,ketä oltiin hakemassa..
Arska havaitsi joukosta yhden virkapukuisen poliisikonstaapelin,joka ilmeisesti oli heitä vastassa.
Tämän koppalakissa oli erikoinen ruudullinen panta,mikä muistutti Timo Mäkisen Mini Cooperin konepellin ja katon ralliraidalta.
Konstaapelin kädessä oli pahvilappu,missä luki "Finnish detective inspectors Mr. Mononen and Mr. Laaksonen".
Etsiväpari tervehti konstaapelia,joka kysäisi kohteliaasti itälontoolaisella murteella:
--'Scuse me Sir...you are Finnish detective inspectors...innit?
Mononen vastasi Arskan sijasta,koska pikkukaupungin etsivän keskikoulun englanti oli jämähtänyt kurkkuun:
--Yes ..we are!
Konstaapeli esitteli itsensä PC Ryan Rooneyksi Metropolitan Policesta ja kertoi vievänsä etsiväparin suoraan Scotland Yardiin.
Etsivät Wolseleyn punanahkaisella takapenkillä katselivat ohivilahtavia ehkä miljoonia samannäköisiä ruskeakivitaloja,kunnes poliisiauto pääsi Cityyn ja Victoria Embankmentille.
Vauxhallin sillan kulman liikennevaloissa auto kääntyi oikealle seuraamalla tovin numero 88 bussia,mikä ajoi Oxford Circusiin Westminster Abbeyn sekä Whitehallin kautta.
Mononen selvitti Arskalle Vauxhallin kaupunginosan nimestä,että se juontuu venäläisestä Vokzhal-sanasta,joka merkitsee keskusrautatieasemaa. 1840 venäläisen delegaation vieraillessa Lontoossa tarkastamassa London & South Western Railway-rautatien rakentamista alueella,nämä käsittivät väärin aseman geneerisestä rakennustyylistä..aseman nimen vääntyessä englanniksi Vauxhalliksi.Samoin tsaari Nikolas I vierailtua Lontoossa 1844 nähtyään junat Vauxhallin asemalla,teki saman virheen.
Kuitenkin nämä edellä mainitut teoriat oltiin todettu vääriksi,koska Venäjän ensimmäinen julkinen rautatie oltiin perustettu jo 1837. Rata kulki Pietarista Tsarskoye Selon kautta Pavlovskin palatsiin,minne oltiin perustettu laaja-alueinen huvipuutarha.V.1838 terminaaliin nousi musiikki- ja viihdepaviljonki,jota alettiin kutsua vokzaliksi kunnioitukseksi Vauxhall Pleasure Gardeneille Lontoossa. Voksal-sana oltiin tunnettu venäjän kielessä jo paljon ennen v.1840-lukua huvipuistona mm. Aleksander Pushkinin runoissa.
Wolseley kääntyikin pianVauxhallin sillalta korttelin päästä oikealle Ruislip Streetille ja lyhyen ajomatkan perästä Westminsterin kapeita katuja kurvailtuaan auto pysähtyi Broadwayllä uuden Yardin edustalle.
Rakennuksen edessä pyöri marmorinen juustoviipaleen tapainen veistos,mihin oltiin upotettu sininen maapallo,missä kultaisin kirjaimin luki Central Investigation Department (CID).
Konstaapeli Rooney pyysi suomalaisetsiviä seuraamaan rakennuksen sisään.
Hissin noustua kolmanteen kerrokseen etsivät seurasivat Rooneya harmaalla kokolattiamattokäytävällä tiikkiselle ovelle,missä kultaisin kirjaimin luki "McGregor Senior Inspector,International Affairs".
Arskasta alkoi tuntumaan,että nyt astuttiin johonkin James Bondin maailmaan.Hän oli juuri nähnyt kinossa Goldfingerin ja tämä oli sitä samanlaista maailmaa kuin MI5:ssä.Yardihan oli paljon yhteistyössä tiedustelupalvelun kanssa..
Konstaapeli Rooney koputti ovelle,minkä takaa kuului skottimurteinen ääni:
--Come in Please!
Arska oletti fantasiassaan näkevänsä McGregorin samannäköisenä kuin Sean Conneryn 007:n,jonka hehkeä sihteeri Miss Moneypenny etuhuoneessa naputti Remingtonin sähkökonetta pitkillä lakkakynsillä.Agentti oli juuri saapunut toimistoon ja heittänyt eedeninsä ovelta hattunaulakkoon ja suudellut Miss Moneypennyä huulille.Bond käytti tukkatupeeta ja poltti ebonipuisessa ja kultahylsyisessä holkissa Morland-savukkeita.Tämän kulta-Ronsonissa oli minikamera sekä minimagnetofoni ja rintataskun Parker-mustekynä oli tappava ase.
Arska oli aina ihaillut Miss Moneypennyä,joka aina tuli hänen märissä unissa sänkyyn läpinäkyvässä yömekossa.
Ian Fleming oli kuvaillut Miss Moneypennyä viimeisissä kirjoissaan naimattomaksi ja tupakoimattomaksi sihteerineitoseksi,joka kävelytti villakoiraansa Lontoon kaduilla.Lounastauoilla tämä joi maitolasillisen Hovisin kerrosvoileipänsä kostukkeeksi haaveillessaan James Bondista.
Arskan päässä soi Gloria Gaynorin Goldfinger-sävelmä tiikkisen oven auetessa.
Ovella seisoi Miss Moneypennyn täydellinen vastakohta,harmaatukkainen keski-ikäinen nainen,jonka paksujen linssien takaa tirkistivät pienet vihaiset silmät.
Sihteeri pyysi etsiviä astumaan sisään ja ohjasi heidät savunharmaaseen isoon huoneeseen,minkä palisanteripöydän takaa nousi tervehtimään punatukkainen ja punapartainen sekä kaksimetrinen skotti, vanhempi etsivä McGregor.
--Well... my Finnish colleagues have arrived!
McGregor tervehti skottibaritonilla puhallellen savuja Prince Edward-sikaristaan..
--Welcome to London and please take your seats and stretch your legs..will you!
Arskasta McGregor oli Sean Conneryn täydellinen vastakohta,vaikka kummmatkin olivat skotteja.
McGregorin hän kuvitteli sopivan skottiruutuisessa kilttihameessa paremminkin heittämässä sylissään tukkipätkää jossain jossain Skotlannin tukinheittokilpailuissa.
Skotti kysäisi etsiviltä kelpaisiko matkalaisille virvokkeeksi lasillinen Glennfiddich-viski---on the rocks.
Suomalaisetsivät nyökkäsivät sanattomina ja iso skotti kävi kaatamassa arkistokaapista paukut kolmeen lasiin.
Arskasta britit olivat tunnettuja työmaajuoppoja ja jos hän olisi omassa toimistossaan kaatanut kossua lasiin virka-aikana,niin ura olisi loppunut lyhyeen.
No... maassa maan tavalla...
Jäiden kilistessä laseissa McGregor ryhtyi selittämään Stratfordin tapausta.
Esitelmänsä lopuksi tämä puheli intercompuhelimeen ja viitisen minuutin rupattelun perästä toimistoon naiskonstaapelin saattamana tuotiin tutkintovanki Jouko Lumme.
McGregor pyysi etsivä Monosta tulkiksi,koska Joukon englanti oli melko puutteellista.
Suomalaisetsivät halusivat Joukon selittämään suomeksi koko tapauksen,Monosen kääntäessä englanniksi.
Yardin forenssiset tutkimukset puhuivat kyllä Joukoa vastaan,koska hänen sormenjälkiä oltiin löydetty Sheffield-teräksisen leipäveitsen eli surma-aseen kahvasta.
Joukon paitakin oli ollut veressä.
Joukon versio tapahtumasta oli seuraavaa:
"Me Seijan kanss vuakrattiin se Stratfordin alakerran kaksio pariks kuukaureks Churchillin kiinteistötoimiston kautta,kun meitil oli suunnitelmis muuttaa Floridan Orlandoon.
Me funtsattiin,ett siin ajas koko kassakaappijuttu oltais Suames jo unohrettu.
Seija kattos,ett se pöksytehtaan kavallusjuttu oltais painettu villasel Erkin eli johtajan taholt.
Erkil oli paljon ruokkovelkaa Seijall tyttärestäs,eik se kattonu kovin pahall silmäl.jos Seija välist otti kassakaapist förskottii.
Se kuustonnii pakettiautorahoi vastas Seijall tyäntekijän ero-ja kesälomaliksoi plus korvauksen kivust ja säryst.
Mää olin itte styylannu Seijan kanss jo vuasii ennen Erkin astumist kuvaan.
Seija oli sanonut Erkil,ettei heirän suhteest synny last eikä paskaa ja olis pare ,ett hän ottais lopputilin konttorist,mut Erkki ei suastunu.
Seija oli jo vuasii pistänyt rahaa jemmaan omast palkastas sekä ruakkorahoist.
Floridas me oltiin funtsittu ostaa joku piänemp motelli.
Ei kai ihmist voi pirättää haaveilemast?
Itte määki olin pannu kymmenisen vuat palkastan rahaa pankkiin ja mull on viistuhat taalaa säästöin."
Jouko näytti kalpeakasvoiselta pidätyksestään sekä Seijan puukotuksesta.
Seijan yhtäkkisen poismenon sureminen oli tiputtanut sellissä häneltä muutaman kilon,että teryleenihousut roikkuivat vyötäröltä pussissa.
Hän jatkoi etsivä Monosen tulkatessa McGreorille,joka oli sytyttämässä uutta Prince Edwardia:
"Sinä iltana,.kun se puukotus tapahtui,me oltiin fiiraamassa sampanjal lähtöö Floridaan.Lauantaiaamull olis ollut lento Panamill New Yorkiin,mist me oltais lennetty Orlandoon sisämaanlennoll.
Mää olin päiväl käynyt vuakraamas Romford Roadin Avisist Rolls Royce Silver Ghostin,minkä mää voisin jättää Heathrown Avisiin. Mää kyl myönnän,ett se Rollsin vuakraaminen meni vähä överiks,mut Seija vaatis,ett kerrankin hänen elämäs olis mahrollisuus ajaa oikken kuninkaallisest tai kuninkattarillisest. Niill koton oli Opel Rekord,mihin Reiska ei koskkan eres pyytänyt rouvaas kyytiin.
Reiska kattos auton olevan sen privaattiomaisuutt ja Seija sai ain fillaroida töihinkin.
Kun mää palasin Avisist Rollsil takasin Vicarage Lanel,mää en paljon pannu merkil,ett mua seuras vanha sinine Consuli,mink etupenkil istus pari pakukundii.Samat juipit oli norkoilleet Avisin konttorin nurkill kyttäämäs sopivii uhrei.
Kummää palasin kortteeriin,niin me avattiin sampanjapullo ja samall me kuultiin etuovelt jottan räpellyst ja mää näin pulttisaksien terän katkaisevan varmuuslukon ketjun ovenraost.
Yhtäkkii olohuanees seisos kaks yli satakahreksankymmensenttist tummaa muskelikundii.
Yhrel oli käresäs pitkä kakkupuukko,mill se sohis ilmaa kun joku jokin kikuju sotatanssis.
Se huus enklanniks jottan,ett "Keys to the Roller!!"..ja mää heitin sill autonavaimet.
Sit se hyäkkäs Seijaa kohti kun se näki Seijan meikkilaukun ja yrittii repii sen kärest.Laukus oli yks tuhannen punnan setelinippu 10 punnan setelein.
Seija pani hanttiin kaksin käsin laukun hihnast,kun toinen juippi tuli kakkupuukko käres ja viilsi sill Seijan kätten ison avohaavan. Mää potkasin toist juippii munil ja se kieris matul kivust.
Se toinen juippi teki sen lopullisen teon ja iski keklul silmittömäst Seijaa ja mää yritin vääntää sen kärest sitä puukkoo väkisin,jollon vert priiskus mun pairal.
Seija putos lattial hervottoman,ja ne mustat kundit ryntäsivät ulos tuhannen punnan setelinippu käres ja mää näin kun Rollsi sutis karul pitkää mustaa viivaa korttelin matkal.Meikkilaukun ne olivat heittäneet paetessaan etteise.
Mää olen täysin syytön Seijan kualemaan."
Jouko
Etsivä Monosen lopetettua tulkkauksensa McGregor puri sikarintumppia mietteliäänä. Arska luuli skotin vielä syövän tumpinkin niinkuin jälkiruokana.
McGregor ryhtyi tutkimaan rikosmappia,jonka sihteeri oli tuonut pöydälle.Hän löysi mapista valokuvan,missä etuoven varmuusketju roikkui katkaistuna ja eteismatolla makasi pulttisakset.Samalla sivulla oli Stratfordin rikosetsivän Trevor Larkinin kommentti,missä tämä epäili Mr.Lumpeen lavastaneen sisäänmurtautumisen.
Larkin oli vielä vihjannut,että Mr. Lumme olisi halunnut Mrs.Salmisen rahat,koska meikkilaukun vuorista oli löytynyt yli kymmenentuhatta dollaria.Uhrin pukeutuminen kieli varallisuudesta ja ulkonäkönsä puolesta uhri oli yhtä kuvankaunis skandinaavi kuin Brittien saarillakin tunnettu suomalainen näyttelijätär Taina Elg..
Larkin oli nähnyt Stratfordin Cinessä Hitchcockin 39 Steps-elokuvan,missä Elg näytteli Kenneth Moren kanssa..
Larkin syytti Mr.Lummetta ryöstömurhasta,koska forenssiset todisteet sormenjälkineen viittasivat vain syytettyyn.
Skottietsivä kysäisi Monoselta:
--If there were any alleged intruders..did these Macks the Knife have gloves on due to lack of other fingerprints?
Mononen kysyi Joukolta saman suomeksi
Jouko mietti tovin sanomalla:
--Joo..jos mää niinkus ihan tarkalleen muistan siin hytäkäs,niin niill puukkojunkkareill oli käres sellaset vaaleanruskiat autoilijan reiälliset hanskat,vaikk sill toisel ne oliva niiren lähties ihan veres,kun mää sain siin keklunväännös haavan sen käsivartteen.
Se pillas omaa vertas siihen olohuoneen matul.
Mononen käänsi englanniksi McGregorille,joka käänteli mapin sivuja,mistä löytyivät löydetyt verinäytetulokset.
--Yeesss...here we have blood samples...Mrs.Salminen's blood group is O+ and Mr.Lumme's O-.
--In the sitting room's carpet pile and in Mr.Lumme's shirt traces of O+ blood were found and some traces of AB blood were also found.
Mononen käänsi tämän Arskalle,joka tuhahti näyttämällä kolmea sormeaan:
--Se siis toristaa,että huanees oli olnut ainaskin kolmas henkilö...three persons in the room!
McGregor rutatessaan sikarintumppinsa lasiseen tuhkakuppiin vastasi:
--Well..we cannot exclude any accomplice theory..can we?
Mononen käänsi taas Arskalle mahdollisista lisärikoskumppaneista,jolloin Arska kysäisi.mihin se vuokra-Rollsi oli hävinnyt ja onko Yardilla vaikeata löytää keskusrekisteritoimistosta vanhaa Ford Consulia rekisterinumeron perusteella miljoonakaupungista.
Monosen käännettyä McGregor vastasi:
--Our centralised and computerised DVLA system can trace any registered and road-taxed vehicle by ownership.
Mononen käänsi Arskalle tietokoneohjatusta rekisteröintisysteemistä,jolloin Arska kysäisi Joukolta:
--Kussää oles suhannut vuaskymmenii autoi melkkes pikkupojast ast,niin muistaks sää sen Consulin rekkarinumeron?
Jouko vastasi:
--Mää olen pikkukundist asti pannu ylös vahakansivihkosan rekisterinumeroit ja mullon sellanen valokuvamuisti..näin mun alakoulun opettajakin on sanonut.
--Sen vihreän Consulin rekisterinumero on 447UXH ja se n auton mallivuosi on 1958.
--Mää näin sen rekisterilapun kylläkin sisäpeilist väärinpäiten,mut niin siin luki.
Etsivä Mononen antoi tiedot McGregorille,joka kirjoitti ne lehtiöönsä tekemällä lyhyen puhelinsoiton..
Puhelin soi skotin pöydällä ja McGregor kirjoitti jotain muistilehtiööönsä.
Skottietsivän punapartaiseen suupieleen ilmestyi pieni hymynvilke selittäessään tilannetta:
--Well...we are receiving some leads....gentlemen.
--The concerned vehicle licence plate matches with a 1958 Ford Consul 4-door saloon,colour Pacific Blue.
--The said vehicle is registered in Bow County and the current owner is Mr.Ahmed Mirza of Pakistani origin,but naturalised here in 1960.
--Mr. Mirza seems to have history of vehicle thefts and one major assault by Bow County Magistrate Court.
--He has served 3 years at Brixton prison and as of now he is on licence.
--His address is currently 13 Bean Close,Hackney Wick.
Etsivä Monosen vakavat albinokasvot näyttivät ilahtuneilta kääntäessään Arskalle ja Joukolle McGregorin selostusta.
McGregor lopuksi ilmoitti suomalaisille,että Mr.Lumme luovutettaisiin suomalaisetsivien huostaan.
Kaikki epäilyt Mr.Lummetta kohti vedetään pois ja suomalaisetsivät voivat saattaa Mr.Lumpeen Suomeen.
McGregor sanoi,että Stratfordin rikosetsivä Trevor Larkin omassa pienessä kunnianhimossaan oli täysin unohtanut faktat ja melkein onnistunut tekemään tapauksesta fiktiodekkarin.
Metropolitan Police on lähtenyt pidättämään Mr. Mirzaa ja tämän mahdollista rikoskumppania.
Jouko Lumme näytti huomattavasti helpottuneelta ja pyysi Arskalta hermosavuja.
Arska kaivoi taskustaan Sterling-tupakka-askin sanoessaan Joukolle:
--Noh..poltetaas me oikken asjan kunniaks kunnon prittisavut,mut Suomen rikoslain mukkan sää oles viäl niinkus pirätettyn siihen ast kun meirän kihlakunnan syyskäräjät alkkaa.
--Se Salmisen rouvan juttu kun on viäl selvittämättä ja sullon ollut pikkanen sivuosa koko stoorissa.
McGregor hyvästeli kaikkia oikein kädestä ja toivotti Mr.Lumpeelle onnea suomalaisessa oikeudessa.
Scotland Yard oli tarjonnut Joukolle ilmaisen lennonkin Suomeen.
Arska ja Jouko Lumme päättivät yhdessä kävellä Trafalgar Squarelle ja istua oikeassa brittipubissa parilla kolpakollisella.
Etsivä Mononen sanoi menevänsä parille asialle ennen paluulentoa.Ensiksi hän halusi mennä kuuluisalle Carnaby Streetille,missä myytiin huippumuotia.Hänen tyttökaverillaan oli nuorisomuotiliike Helsingin Viisikulmassa ja Monosen piti käydä ostamassa tusina pyöreitä Lennon-laseja.
Toiseksi hänen pitää ottaa taksi Stepney Greeniin Whitechapelin lähellä,missä oli kuuluisa pubi nimeltään Blind Beggar,missä kuuluisat rikolliset Kray-kaksosveljekset pitivät konttoriaan.
Kray-veljekset kyllä istuivat paraikaa vankilassa.He olivat pitäneet Whitechapelin,Bethnal Greenin ja Stepney Greenin alueella omaa pientä mafiavaltakuntaansa ja heidän tuttuihinsa kuului jopa muutama parlamentin jäsenkin.
Mononen sanoi tekevänsä väitöskirjaa brittiläisestä rikollisuudesta.
Etsivä Arska ja Jouko Lumme löysivät Golden Arms- nimisen pubin,minkä tummahkossa ambienssissa tammipöydän ääressä Jouko ryhtyi kertomaan:
"No...sen päivän iltan,kun Seija oli ottanut sen rahakuoren tukun kassakaapist,Reiska oli tullut kotiin ja tavanomaisest penäs kontanttii omiin kuluihis Seijan käsiveskast. Seija oli antanut 300 markkaa ja saanut nyrkist silmäkulmaas. Reiska oli melskannut siin olohuanees tovin ja kummakkin sovitteli riitansa lopuil konjakkipullon pohjill. Reiska oli sitten mennyt taksil kaupunkinhotelliin.
Seija sanos sammuneess sohval,mutt herännyt tunnin peräst ja pukeutunut matkavaatteisiin ja tilannu taksin,joka sattus olemaan sama Sjöbergin Pena,joka oli vienyt Reiskan hotelliin.
Seija oli nukkunut yön Asemakarun hotellis. Seuraavan aamun Seija oli mennyt Pohjolan liikenteen laivapikavuarol Turun satamaan ja Skandiall,mikä vei hänet Tukholmaan.
Mää taas lährin seuraavan päivän ehttoojunas Helsinkiin ja rautatieasemalt taksil Vanttaall,mist mää lensin Finnairil Kööpenhaminan kautt Lontooseen.
Jossää Arska luules,ett se Seija olsis tappanus sen Reiskan,niin mää voin sanoo,ett se ei olis voinu kännis osuu hirvikivääril eres laron seinään,saatika kantta raskas aset käsisäs.
Siin on niinkus sull sellanen Valittujen Palojen lyhennetty versio meirän tarinast.
Arska kuunneltuaan Joukon tarinan vastasi:
--Kuules Jokke,jos voisin niinkus sinutella!
--Emmää Seijaa..tarkotan rouva Salmista epäile muust kun kavalluksest.
--Johtaja Laakso se ajo sitä asjaa ja ilmesest kattos hävinneen rahasumman liian suureks sellasen pikkasen päivittäisen kassavajeen rinnall.
--Tutkimuksis ei olty löyretty rouva Salmisen sormenjälkkii aseest,mut me löyrettiin olohuaneen paimentolaismatol helkkarin isot kenkänjäljet,mitkä eivät eres mallanneet teknikko Salmisen nokialaisten metsästyskumisaappairen koon kanssa.
Jouko kysäisi ihmeissään:
--Meinaks sää,ett asunnos Seijan lährettyä oli joku ulkopualinen käyny jysäyttämäs piipullise Reiskan rinttaan.
--Vaik mää suaraan sanon,ett se oli kait ansainnu kohtalos,kosk se oli maailman vittumaisin mies.
--Määkin olin mont kerttaa funteerannu kostaa sill jollain tavall,mut mul ain meni jänö pöksyihin,kun Reiska ol olnu melkken ammattinyrkkeilijä.
--Mää en ol mikkä väkivaltanen,mut saa kai sitä kuvitella kaikkee,vaik löysätä sen Rekordist ohjausimpukkaa,etse mettästysreissullas ajais ainaski ojaan.
Arska vastasi:
..Joo..ihan vissist...ekkai sää luule,ett joku amppuu ittemurhamiäles ittees kivääril syrämes läpi?
--Siin täytyy olla aikamoinen jonglööri,jos sen tempun osaa.
--Mää voi kyl nyten kerttoo sull,ett sun velipoikaas epäillään käyneen sillon Chevrolet Bruukvutillas talos...ett pirummoine triankelidraama on kehittynyt teittin rekijokelaisten kesken.
Sun broidillas muuten kuulema on helkkarin iso kenkäkoko.
Marraskuu 10.1966
Turun Wiklundin tavaratalon baarissa kuului kaiuttimista Päiväperhonen-filmin tunnussävelmää Chanson d'Amouria.Amerikkalaistunut Suomikin kuunteli tavarataloissa amerikkalaisten keksimää elevator musicia.
Rouva Anneli Laakso yritti pitää tuolin vieressä pystyssä kahta Wiklundin paperikassia,joita ohimenijät kiireissään talvipalttoiden helmoilla kaatelivat nurin lattialle.
Rouvalla oli pöydällä puoliksi juotu kupillinen Costa Ricaa ja kerran haukattu Schmandtin viineri.
Minkkikauluksisen talvitakkinsa hän oli viikannut tuolin selkänojalle ja useasti kultaista ranne-Omegaansa vilkuillen rouvan kasvot näyttivät levottomilta.
Talvitakistaan hän oli ylpeä,vaikka tiesi Erkin kerran antaneen samanlaisen kanslisti Salmiselle.
Erkillä sekä Annelilla ei ollut viimeiseen viiteen vuoteen lähempää seksuaalista parisuhdetta ja nukkuivat eri vuoteissa.Vuonna 1963 johtajan asuntoon tuotiin synnytyslaitokselta pieni tytönpallero,joka myöhemmin ristittiin Helleviksi.
Raskauden aikana Anneli oli pelännyt,että lapsi voisi syntyä niinsanottuna thalidomidilapsena ja vaatinut tohtori Branderilta,ettei hänen kivuliaaseen tilaansa missään nimessä anneta thalidomiditabletteja,vaan aspirinia.
Rouvan raskaus oli ollut mitä epämukavin verenvuotoineen,lihassärkyineen ja pahoinvointineen.
Epämuodostuneita kakaroita hän ei voinut kestää,koska jo terveetkin olivat antaneet hänelle liikaa harmia.
Vilkaistessaan rullaportaisiin päin rouva näki vihdoin sieltä nousevan tutun tummakiharaisen miehen pään.
Mustanahkatakkinen kookas mies asteli leveästi hymyillen pöytään.
Mies kysäisi:
--Oleksää kauan ventannu mua?
--Anteeks vaan viivästymist,
--Mää jouruin venttaman Tuomiokirkkosillall melkken pual tuntii,kun yks kellanen ratikka ja musta poliisi-Volga olivat nokkakolaris.
--Siin sillankulmas muuten asuu Turun rikospoliisikin.
--Mää kyl pelkäsin.ett sielt pian tullaan kollamaan mun Chevroletin rekisterinumeroo.
--Tääll Turuus ei muuteskaan näy paljon amerikkalaisii farmariautoi,kuten siell teirän rantakaupunkis.
--Meill Forssaskin on kaikki taksit jenkkiautoi,mut Turun taksitolpal ensmäsen seisoo hirvinokka-Volga-pirsseikin.
.Rouva Laakso vastasi helpottuneena:
--Olimmää hiukka levoton,kussää olit pahast myähäs.
--Mää kyl tiärän,ett Forssast on aikamoinen ajomatka Turkkuun ja kaikkee mahrollist voi tapahtuu reissul.
--Mut mennään nyt siihen asjaan!
--Täss on sulle kirjekuoress kakskymmenttuhat markkaa niinkun palkkioks vaivoistas ja niinsanotuks fikkarahaks.
--Sää sanosit ottanees väliaikaisen pestin yhteen kreikkalaiseen rahtilaivaan,mikä seilaa Baltimoreen kahren viikon pääst.
--Voi mun kultanen Jorma,kumme päästään Floridaan,niin meill alkkaa ihan uusi elämä!
--Mää olen jo vuakrannut yhrelt suomalaisbisnesmiehelt Daytona Beachilt bungalowinkin ja ostanut yhren mun serkkun kautta kommian..vaikk käytetyn Cadillacin avoauton..
--Sain sen halval,kun siipiautot on pois muarist..kolmelsaral taalal se lähti.
Mää itte lennän etukätteen niinkus lomal..näin mää olen Erkil sanonut...ensviikon aluss Vantaalt ensteks Finnairill Frankfurtiin ja siält New Yorkiin Panamill.
New Yorkist mää menen junal Miamiin..
--Eiks meirän suunnitelmat mallaa aika hyvin yhteen?
--Sitten me voiraan maata biitsill ja ottaa ehtosin yämyssyks kuivii martinei tai tekilaa ja nualla kärenseljäst sualaa,kuten niill Floridan kuubalaisil on tapana.
--Mullon jemmas tarppeeks rahaa,mitä mää olen hiljalleen ottanut tukun kassakaapist ja pannut syyn Seija-kanslistin niskoill...ett ruakkorahoi...
--Nymme ollaan lopullisest päästy eroon Reiskast,joka kirist mua melkkeen yli viistoist vuatt,kummää tulin paksuks yhrel moottoripyäräreissul Rekijoell.
--Emmää usko,ett Erkki viäläkään tajuu,ett meirän vanhin tyttö Helena on lähtösin Reiskan siemenist.
--Muuten haluuksää kaffet...mää pistän?
Jorma kieltäytyi kahvista ja näytti hermostuneelta silittäen vähän väliä nahkatakin rinnustaa,mikä pullotti lievästi povitaskun kohdalta..
Jorma vastasi:
--Mullon hiukka rauhaton olo Anneli koko jutust..
--Sinne Salmisill meneminen kävi niinkus vahinkos ja mää olin mont kerttaa funtsinut lähtee lipettiin koko hommast.
--Mun miäles oli niinkus vaan uhata Reiskaa siit sun kiristämisest.
--Emmää olis uskaltanut teilata sitä kun ittepualustukseks,kun se oli sellane nyrkinheiluttaja.
--Mää oli ostanut yhrelt somerniemeläiselt entiselt linnakundilt parabellumin,mikä mulla oli povitaskus ja kummää oli parkis siel Salmisen talon lähistöll venttamas Reiskan saapumist,mää olin melkken starttaamas poislähtöön.
--Sitkun Reiska tuli taksill kauunkinhotlast ,mää kuulin kun Reiska vehkos sen rakkis kanss alkovis ja sitten tuli pitkä hiljaisuus.
--Reiska oli jättänyt pikkases kaados ulko-oven ravolles ja mää hiivin varttitunnin peräst alkoviin,mist mää näin Reiskan istumas koritualis putsaamas kivääriäs.
--Mää en eres tiännyt,ett se ase oli viäl ladattun ja mää kukkopoikan parabellum käres huusin sill...ett " Käret ylös Perkala!!" kuten amerikkalaisis tekkarifilmeis.
--No se perkalan pugilisti syöksys se kivääri käresäs mun niskasan ja meill tais tulla sellanen painimatsikin siin..
--Mää kuiteskin isompan sain revittyy sen kärest sen kiväärin Reiskan viäl pirelles piipust kiine,kusse ase laukes...ja puhelinteknikon villapait punastus rinnustast.
--Se kaatus seljälles paimentolaismatul ja mää uskon,ett se kuali siin silmänräpäyksess.
--Sitt se saatanan ajokoira iski hamppas mun kinttusan ja mää vihastusin siit niin perkuleest,ett mää repäsin Reiskan pöksyist sotilasvyän ja yritin niinkus sill vyäll pittää jonakin kaulapantan.
--Toisel kärell mää nappasin sen kiväärin lattialt ja iskin tukil sen koiran kalloon.
--Mää kannoin vihoissan sen rakin kylppäriin ja panin sen roikkumaan vyäst kylpyverhotankoon niinkus malliks.
--Mää en tiärä mikä muhun tuli,mutku mää suutun,niin mua ei estä mikkään!!
--Sitmää juaksin kauhias paniikis autoon ja kaasuttelin takapyärät sutien mutkast tiät näkymättömiin...
Rouva Laakso kuunteli Jorma Lumpeen raportointia tapahtuneesta,välillä katsellen ympärilleen,ettei kukaan sattunut kuulemaan ja vastasi kuiskaamalla:
--On ihan tarpeetont nyt surra kualiks se Reiska vahinkos tai harkitust..pääasja on ,ett se on pois kuvioist.
--Mitäs sää raplaa niin hermon nahkajakkus rinnustaa?
Jorma kuin sähköiskusta veti kätensä pois nahkatakista ja vastasi:
--Mullon vieläkin se parabellumi jakun taskus ja mull on sellanen aaninki,ett mua seurataan.
Rouva vastasi;
--Älssää houri tollasii...se on vain sun nuppis sisäll,mikä sua seuraa ja heitä se saakurin reukku vaikk Aura-jokke tai muuten voi käyrä huanoste.
Rouva lisäsi:
--Kuules kulti...meill torella alkaa uuus elämä ja me unohretaan kaikki paskamainen mennyt.
Rouva Laakso vilkaisi taas kultaista ranne-Omegaansa ja lisäämällä:
--Ei muuten...mullon kiirus kello neljän pikavuaroon!!
--Olessää ihan rauhallinen ja astus siihen kreikkalaiseen rahtilaivaan,ikkänkun mittä olsis tapahtunut.
--Floridan suuli tekee sull ihan uuren värin kalpeisiin,mutt niin komeisiin kasvoihin.
--Että..näkemiin Jormaseni,kunnes tavataan siäll uurel mantereell.
Jorma nousi pöydästä tunkemalla rahakuoren nahkatakkinsa sisätaskuun parabellumin seuraksi, suutelemalla pikaisesti Annikkia puuteroidulle poskelle.
Jorman kiharapää hävisi rullaportaisiin.
Annikki pisti tuolin nojalta minkkikaulustakkinsa päälle keräämällä Wiklundin paperikassit nahkasormikaskäteensä.
Hän asteli mokkanahkakengissään rappusia alas talousosastolle.
Tavaratalon kaiuttimista kuului Vera Lynnin sota-aikainen hitti "We'll meet again,don't know where,don't know when",
Poliisiauton sininen kattovalo heijasti lähitalojen viktoriaanisille ja georgiaanisille tiiliseinille mustavalkoteeveemäistä siniharmaata kajetta.
Wolseleyn etupuskurissa kilissyt hälytyskello oli saanut uteliaita kerääntymään numero 42-talon eteen.Lontoon tavanomaisesta sumusta ja tihkusateesta huolimatta työstä palaavilla oli kello 4 iltapäivällä aikaa juoruiluun ja spekulointiin,mitä talon sisällä oli mahdollisesti tapahtunut.
Poliisikonstaapeli PC Holder yritti estää uteliaimpia kurkkimasta alakerran erkkeri-ikkunasta sisään. Onneksi joka talon ikkunoihin kuuluva melkein kuin lakisääteinen pitsiverho esti näkemästä mitään sisälle.
Talon julkisivun liikennesaasteen mustuttamaan tiilimuuriin oli naulattu kyltti Churchill Real Estate Agency--To Let or For Sale.
Stratfordin poliisilaitoksen vanhempi rikosetsivä Trevor Larkin seisoi keskustelemassa alakerran olohuoneessa talon omistajan bangladeshiläissyntyisen Anwar Begamin kanssa.Larkin tiesi,että melkein koko itälontoolainen bengaliyhdyskunta oli sukunimeltään Begameita.
 |
| Bobby helmet |
 |
| Wolseley poliisiauto |
Naista oli puukotettu niskaan sekä rintaan,mutta tämä oli kuollut vammoihinsa matkalla sairaalaan ,missä A & E-polilla Accident and Emergency) oltiin kirjattu tapaus kirjaimilla DOA--Dead On Arrival,kuollut saapuessa.
Asunnosta oli löytynyt keinoleopardinen meikkilaukku,minkä sisätaskusta löytyi 2000 puntaa sekä suomalainen passi.Uhri oli vuokrannut asunnon nimellä Mrs. Seija Salminen,Poliisi oli pidättänyt asunnosta henkirikoksesta epäiltynä suomalaisen miehen Mr. Jouko Lumpeen,joka väitti olevansa Mrs.Salmisen poikaystävä.
Stratfordin rikospoliisista oltiin soitettu myös Scotland Yardiin henkirikoksen saatua kansainvälistä aspektia.
Uuden Scotland Yardin vanhempi rikosetsivä Ian McGregor oli uudessa toimistossaan puhelimen soidessa seisomassa pahvilaatikkokasojen keskellä.
CID oli äskettäin muutanut uuteen tomitaloonsa Victoria Streetin varteen Westminsterissä vanhasta Whitehallin rakennuksesta lähellä Trafalgar Squarea.
Taloon oli myös samalla muuttanut asumaan Metropolitan Policen "Bobbyt".
 |
| New Scotland Yard |
Yardin etsivä oli vielä soittanut Suomen suurlähetystöön Belgraviassa ja ilmoittanut tapahtuneesta.
Syyskuun 10. päivä
Scotland Yard oli ottanut yhteyttä Helsingin keskusrikospoliisiin,jolloin tapahtumavyyhti alkoi purkautumaan.
Nuorempi rikosetsivä Tapani Mononen oltiin nimitetty keskusrikospoliisista Lontoon henkirikoksen tutkijaksi yhteistyössä Yardin kanssa.,
30-vuotias Mononen , rantasalmelaissyntyinen lakitieteen kandidaatti oli noussut keskusrikospoliisin hierarkiassa melko nopeata tahtia kansainvälisten rikosten erikoistutkijaksi. Hänet tunnettiin virkaveljien keskuudessa erittäin kunnianhimoisena,joka myös osasi rummuttaa omaa pätevyyttään monikielitaitoisena lingvistinä,jonka oljenvärinen otsatukka ja kalkinvärinen iho sekä punareunaiset silmät kielivät melkein albinomaisista geeneistä.Tämä kärsi myös alituisesta heinänuhasta etenkin kaikkina siitepölyaikoina.
Monosen soitettua etsivä Laaksoselle Lontoon henkirikoksesta,Arska joutui pitämään puhelinkuuloketta kaukana korvastaan tartunnan pelosta,keskusrikospoliisin etsivän aivastellessa luuriin.
Arskalle oli alkanut selvitä rouva Salmisen ja housutukun kuljettajan Jouko Lumpeen katoaminen.
Mononen oli ensiksi ottanut yhteyttä Arskan esimieheen nimismies Raippaan,joka oli luvannut irroittaa etsivä Laaksosen keskusrikospoliisin käyttöön.
Arskahan oli alunpitäen tutkinut housutehtaan kanslistin kavallusta ja katoamista sekä teknikko Salmisen kuolemaa.
Mononen puhelimessa oli yrittänyt peittää savonmurrettaan helsinkiläisaksenttisella arkikielellä kertoessaan,että Iltasanomien Volvo Amazon jakelukeikalla Turkuun toisi Arskalle lentoliput Lontooseen seuraavan aamun lentoon Finnairin Super Caravellella.
Vuonna 1966 postilaitoksella ei vielä ollut pikakuriirisysteemejä ja Iltasanomien jakeluauto oli nopein dokumenttien kuljetusmuoto.
Iltasanomien kuljettajat nopeusrajoituksia halveksien ajoivat Turun lenkin parissa tunnissa yhteen suuntaan.
Arska saisi siis palvella Monosen assistenssina myös Jouko Lumpeen kuulusteluissa.
.
 |
| Finnairin Super Caravelle |
Syyskuun 11. päivä
Heathrown terminaali 3:ssa Arska havaitsi,että pelkästään tähän yhteen terminaaliin saisi mahtumaaan kymmenen Vantaan lennon terminaalia.Koko Heathrown terminaalikolossi oli kuin oma kaupunkinsa.
Seurattuaan Monosen kanssa matkustajavirtaa saapumisaulaan, heitä vastassa oli putkiaidan takana vastaanottokomitea,jotka nimipahvilappuja heiluttaen näyttivät,ketä oltiin hakemassa..
Arska havaitsi joukosta yhden virkapukuisen poliisikonstaapelin,joka ilmeisesti oli heitä vastassa.
Tämän koppalakissa oli erikoinen ruudullinen panta,mikä muistutti Timo Mäkisen Mini Cooperin konepellin ja katon ralliraidalta.
Konstaapelin kädessä oli pahvilappu,missä luki "Finnish detective inspectors Mr. Mononen and Mr. Laaksonen".
Etsiväpari tervehti konstaapelia,joka kysäisi kohteliaasti itälontoolaisella murteella:
--'Scuse me Sir...you are Finnish detective inspectors...innit?
Mononen vastasi Arskan sijasta,koska pikkukaupungin etsivän keskikoulun englanti oli jämähtänyt kurkkuun:
--Yes ..we are!
Konstaapeli esitteli itsensä PC Ryan Rooneyksi Metropolitan Policesta ja kertoi vievänsä etsiväparin suoraan Scotland Yardiin.
Etsivät Wolseleyn punanahkaisella takapenkillä katselivat ohivilahtavia ehkä miljoonia samannäköisiä ruskeakivitaloja,kunnes poliisiauto pääsi Cityyn ja Victoria Embankmentille.
 |
| Vauxhallin risteys sillalta |
Mononen selvitti Arskalle Vauxhallin kaupunginosan nimestä,että se juontuu venäläisestä Vokzhal-sanasta,joka merkitsee keskusrautatieasemaa. 1840 venäläisen delegaation vieraillessa Lontoossa tarkastamassa London & South Western Railway-rautatien rakentamista alueella,nämä käsittivät väärin aseman geneerisestä rakennustyylistä..aseman nimen vääntyessä englanniksi Vauxhalliksi.Samoin tsaari Nikolas I vierailtua Lontoossa 1844 nähtyään junat Vauxhallin asemalla,teki saman virheen.
Kuitenkin nämä edellä mainitut teoriat oltiin todettu vääriksi,koska Venäjän ensimmäinen julkinen rautatie oltiin perustettu jo 1837. Rata kulki Pietarista Tsarskoye Selon kautta Pavlovskin palatsiin,minne oltiin perustettu laaja-alueinen huvipuutarha.V.1838 terminaaliin nousi musiikki- ja viihdepaviljonki,jota alettiin kutsua vokzaliksi kunnioitukseksi Vauxhall Pleasure Gardeneille Lontoossa. Voksal-sana oltiin tunnettu venäjän kielessä jo paljon ennen v.1840-lukua huvipuistona mm. Aleksander Pushkinin runoissa.
Wolseley kääntyikin pianVauxhallin sillalta korttelin päästä oikealle Ruislip Streetille ja lyhyen ajomatkan perästä Westminsterin kapeita katuja kurvailtuaan auto pysähtyi Broadwayllä uuden Yardin edustalle.
Rakennuksen edessä pyöri marmorinen juustoviipaleen tapainen veistos,mihin oltiin upotettu sininen maapallo,missä kultaisin kirjaimin luki Central Investigation Department (CID).
Konstaapeli Rooney pyysi suomalaisetsiviä seuraamaan rakennuksen sisään.
Hissin noustua kolmanteen kerrokseen etsivät seurasivat Rooneya harmaalla kokolattiamattokäytävällä tiikkiselle ovelle,missä kultaisin kirjaimin luki "McGregor Senior Inspector,International Affairs".
Arskasta alkoi tuntumaan,että nyt astuttiin johonkin James Bondin maailmaan.Hän oli juuri nähnyt kinossa Goldfingerin ja tämä oli sitä samanlaista maailmaa kuin MI5:ssä.Yardihan oli paljon yhteistyössä tiedustelupalvelun kanssa..
Konstaapeli Rooney koputti ovelle,minkä takaa kuului skottimurteinen ääni:
--Come in Please!
 |
| Miss Moneypenny |
Arska oli aina ihaillut Miss Moneypennyä,joka aina tuli hänen märissä unissa sänkyyn läpinäkyvässä yömekossa.
Ian Fleming oli kuvaillut Miss Moneypennyä viimeisissä kirjoissaan naimattomaksi ja tupakoimattomaksi sihteerineitoseksi,joka kävelytti villakoiraansa Lontoon kaduilla.Lounastauoilla tämä joi maitolasillisen Hovisin kerrosvoileipänsä kostukkeeksi haaveillessaan James Bondista.
Arskan päässä soi Gloria Gaynorin Goldfinger-sävelmä tiikkisen oven auetessa.
Ovella seisoi Miss Moneypennyn täydellinen vastakohta,harmaatukkainen keski-ikäinen nainen,jonka paksujen linssien takaa tirkistivät pienet vihaiset silmät.
Sihteeri pyysi etsiviä astumaan sisään ja ohjasi heidät savunharmaaseen isoon huoneeseen,minkä palisanteripöydän takaa nousi tervehtimään punatukkainen ja punapartainen sekä kaksimetrinen skotti, vanhempi etsivä McGregor.
--Well... my Finnish colleagues have arrived!
McGregor tervehti skottibaritonilla puhallellen savuja Prince Edward-sikaristaan..
--Welcome to London and please take your seats and stretch your legs..will you!
Arskasta McGregor oli Sean Conneryn täydellinen vastakohta,vaikka kummmatkin olivat skotteja.
McGregorin hän kuvitteli sopivan skottiruutuisessa kilttihameessa paremminkin heittämässä sylissään tukkipätkää jossain jossain Skotlannin tukinheittokilpailuissa.
Skotti kysäisi etsiviltä kelpaisiko matkalaisille virvokkeeksi lasillinen Glennfiddich-viski---on the rocks.
Suomalaisetsivät nyökkäsivät sanattomina ja iso skotti kävi kaatamassa arkistokaapista paukut kolmeen lasiin.
Arskasta britit olivat tunnettuja työmaajuoppoja ja jos hän olisi omassa toimistossaan kaatanut kossua lasiin virka-aikana,niin ura olisi loppunut lyhyeen.
No... maassa maan tavalla...
Jäiden kilistessä laseissa McGregor ryhtyi selittämään Stratfordin tapausta.
Esitelmänsä lopuksi tämä puheli intercompuhelimeen ja viitisen minuutin rupattelun perästä toimistoon naiskonstaapelin saattamana tuotiin tutkintovanki Jouko Lumme.
McGregor pyysi etsivä Monosta tulkiksi,koska Joukon englanti oli melko puutteellista.
Suomalaisetsivät halusivat Joukon selittämään suomeksi koko tapauksen,Monosen kääntäessä englanniksi.
Yardin forenssiset tutkimukset puhuivat kyllä Joukoa vastaan,koska hänen sormenjälkiä oltiin löydetty Sheffield-teräksisen leipäveitsen eli surma-aseen kahvasta.
Joukon paitakin oli ollut veressä.
 |
| Mardi Gras-motelli Miamissa |
"Me Seijan kanss vuakrattiin se Stratfordin alakerran kaksio pariks kuukaureks Churchillin kiinteistötoimiston kautta,kun meitil oli suunnitelmis muuttaa Floridan Orlandoon.
Me funtsattiin,ett siin ajas koko kassakaappijuttu oltais Suames jo unohrettu.
Seija kattos,ett se pöksytehtaan kavallusjuttu oltais painettu villasel Erkin eli johtajan taholt.
Erkil oli paljon ruokkovelkaa Seijall tyttärestäs,eik se kattonu kovin pahall silmäl.jos Seija välist otti kassakaapist förskottii.
Se kuustonnii pakettiautorahoi vastas Seijall tyäntekijän ero-ja kesälomaliksoi plus korvauksen kivust ja säryst.
Mää olin itte styylannu Seijan kanss jo vuasii ennen Erkin astumist kuvaan.
Seija oli sanonut Erkil,ettei heirän suhteest synny last eikä paskaa ja olis pare ,ett hän ottais lopputilin konttorist,mut Erkki ei suastunu.
Seija oli jo vuasii pistänyt rahaa jemmaan omast palkastas sekä ruakkorahoist.
Floridas me oltiin funtsittu ostaa joku piänemp motelli.
Ei kai ihmist voi pirättää haaveilemast?
Itte määki olin pannu kymmenisen vuat palkastan rahaa pankkiin ja mull on viistuhat taalaa säästöin."
Jouko näytti kalpeakasvoiselta pidätyksestään sekä Seijan puukotuksesta.
Seijan yhtäkkisen poismenon sureminen oli tiputtanut sellissä häneltä muutaman kilon,että teryleenihousut roikkuivat vyötäröltä pussissa.
Hän jatkoi etsivä Monosen tulkatessa McGreorille,joka oli sytyttämässä uutta Prince Edwardia:
"Sinä iltana,.kun se puukotus tapahtui,me oltiin fiiraamassa sampanjal lähtöö Floridaan.Lauantaiaamull olis ollut lento Panamill New Yorkiin,mist me oltais lennetty Orlandoon sisämaanlennoll.
Mää olin päiväl käynyt vuakraamas Romford Roadin Avisist Rolls Royce Silver Ghostin,minkä mää voisin jättää Heathrown Avisiin. Mää kyl myönnän,ett se Rollsin vuakraaminen meni vähä överiks,mut Seija vaatis,ett kerrankin hänen elämäs olis mahrollisuus ajaa oikken kuninkaallisest tai kuninkattarillisest. Niill koton oli Opel Rekord,mihin Reiska ei koskkan eres pyytänyt rouvaas kyytiin.
Reiska kattos auton olevan sen privaattiomaisuutt ja Seija sai ain fillaroida töihinkin.
 |
| 1958 Ford Consul |
 |
| 1954 Rolls Royce Silver Ghost |
Kummää palasin kortteeriin,niin me avattiin sampanjapullo ja samall me kuultiin etuovelt jottan räpellyst ja mää näin pulttisaksien terän katkaisevan varmuuslukon ketjun ovenraost.
Yhtäkkii olohuanees seisos kaks yli satakahreksankymmensenttist tummaa muskelikundii.
Yhrel oli käresäs pitkä kakkupuukko,mill se sohis ilmaa kun joku jokin kikuju sotatanssis.
Se huus enklanniks jottan,ett "Keys to the Roller!!"..ja mää heitin sill autonavaimet.
Sit se hyäkkäs Seijaa kohti kun se näki Seijan meikkilaukun ja yrittii repii sen kärest.Laukus oli yks tuhannen punnan setelinippu 10 punnan setelein.
Seija pani hanttiin kaksin käsin laukun hihnast,kun toinen juippi tuli kakkupuukko käres ja viilsi sill Seijan kätten ison avohaavan. Mää potkasin toist juippii munil ja se kieris matul kivust.
Se toinen juippi teki sen lopullisen teon ja iski keklul silmittömäst Seijaa ja mää yritin vääntää sen kärest sitä puukkoo väkisin,jollon vert priiskus mun pairal.
Seija putos lattial hervottoman,ja ne mustat kundit ryntäsivät ulos tuhannen punnan setelinippu käres ja mää näin kun Rollsi sutis karul pitkää mustaa viivaa korttelin matkal.Meikkilaukun ne olivat heittäneet paetessaan etteise.
Mää olen täysin syytön Seijan kualemaan."
 |
| Piccadilly Circus 1966 |
Etsivä Monosen lopetettua tulkkauksensa McGregor puri sikarintumppia mietteliäänä. Arska luuli skotin vielä syövän tumpinkin niinkuin jälkiruokana.
McGregor ryhtyi tutkimaan rikosmappia,jonka sihteeri oli tuonut pöydälle.Hän löysi mapista valokuvan,missä etuoven varmuusketju roikkui katkaistuna ja eteismatolla makasi pulttisakset.Samalla sivulla oli Stratfordin rikosetsivän Trevor Larkinin kommentti,missä tämä epäili Mr.Lumpeen lavastaneen sisäänmurtautumisen.
Larkin oli vielä vihjannut,että Mr. Lumme olisi halunnut Mrs.Salmisen rahat,koska meikkilaukun vuorista oli löytynyt yli kymmenentuhatta dollaria.Uhrin pukeutuminen kieli varallisuudesta ja ulkonäkönsä puolesta uhri oli yhtä kuvankaunis skandinaavi kuin Brittien saarillakin tunnettu suomalainen näyttelijätär Taina Elg..
Larkin oli nähnyt Stratfordin Cinessä Hitchcockin 39 Steps-elokuvan,missä Elg näytteli Kenneth Moren kanssa..
 |
| 39 Steps |
 |
| Taina Elg |
Skottietsivä kysäisi Monoselta:
--If there were any alleged intruders..did these Macks the Knife have gloves on due to lack of other fingerprints?
Mononen kysyi Joukolta saman suomeksi
Jouko mietti tovin sanomalla:
--Joo..jos mää niinkus ihan tarkalleen muistan siin hytäkäs,niin niill puukkojunkkareill oli käres sellaset vaaleanruskiat autoilijan reiälliset hanskat,vaikk sill toisel ne oliva niiren lähties ihan veres,kun mää sain siin keklunväännös haavan sen käsivartteen.
Se pillas omaa vertas siihen olohuoneen matul.
Mononen käänsi englanniksi McGregorille,joka käänteli mapin sivuja,mistä löytyivät löydetyt verinäytetulokset.
--Yeesss...here we have blood samples...Mrs.Salminen's blood group is O+ and Mr.Lumme's O-.
--In the sitting room's carpet pile and in Mr.Lumme's shirt traces of O+ blood were found and some traces of AB blood were also found.
Mononen käänsi tämän Arskalle,joka tuhahti näyttämällä kolmea sormeaan:
--Se siis toristaa,että huanees oli olnut ainaskin kolmas henkilö...three persons in the room!
McGregor rutatessaan sikarintumppinsa lasiseen tuhkakuppiin vastasi:
--Well..we cannot exclude any accomplice theory..can we?
Mononen käänsi taas Arskalle mahdollisista lisärikoskumppaneista,jolloin Arska kysäisi.mihin se vuokra-Rollsi oli hävinnyt ja onko Yardilla vaikeata löytää keskusrekisteritoimistosta vanhaa Ford Consulia rekisterinumeron perusteella miljoonakaupungista.
Monosen käännettyä McGregor vastasi:
--Our centralised and computerised DVLA system can trace any registered and road-taxed vehicle by ownership.
Mononen käänsi Arskalle tietokoneohjatusta rekisteröintisysteemistä,jolloin Arska kysäisi Joukolta:
--Kussää oles suhannut vuaskymmenii autoi melkkes pikkupojast ast,niin muistaks sää sen Consulin rekkarinumeron?
Jouko vastasi:
--Mää olen pikkukundist asti pannu ylös vahakansivihkosan rekisterinumeroit ja mullon sellanen valokuvamuisti..näin mun alakoulun opettajakin on sanonut.
--Sen vihreän Consulin rekisterinumero on 447UXH ja se n auton mallivuosi on 1958.
--Mää näin sen rekisterilapun kylläkin sisäpeilist väärinpäiten,mut niin siin luki.
Puhelin soi skotin pöydällä ja McGregor kirjoitti jotain muistilehtiööönsä.
Skottietsivän punapartaiseen suupieleen ilmestyi pieni hymynvilke selittäessään tilannetta:
--Well...we are receiving some leads....gentlemen.
--The concerned vehicle licence plate matches with a 1958 Ford Consul 4-door saloon,colour Pacific Blue.
--The said vehicle is registered in Bow County and the current owner is Mr.Ahmed Mirza of Pakistani origin,but naturalised here in 1960.
--Mr. Mirza seems to have history of vehicle thefts and one major assault by Bow County Magistrate Court.
--He has served 3 years at Brixton prison and as of now he is on licence.
--His address is currently 13 Bean Close,Hackney Wick.
Etsivä Monosen vakavat albinokasvot näyttivät ilahtuneilta kääntäessään Arskalle ja Joukolle McGregorin selostusta.
McGregor lopuksi ilmoitti suomalaisille,että Mr.Lumme luovutettaisiin suomalaisetsivien huostaan.
Kaikki epäilyt Mr.Lummetta kohti vedetään pois ja suomalaisetsivät voivat saattaa Mr.Lumpeen Suomeen.
McGregor sanoi,että Stratfordin rikosetsivä Trevor Larkin omassa pienessä kunnianhimossaan oli täysin unohtanut faktat ja melkein onnistunut tekemään tapauksesta fiktiodekkarin.
Metropolitan Police on lähtenyt pidättämään Mr. Mirzaa ja tämän mahdollista rikoskumppania.
Jouko Lumme näytti huomattavasti helpottuneelta ja pyysi Arskalta hermosavuja.
Arska kaivoi taskustaan Sterling-tupakka-askin sanoessaan Joukolle:
--Noh..poltetaas me oikken asjan kunniaks kunnon prittisavut,mut Suomen rikoslain mukkan sää oles viäl niinkus pirätettyn siihen ast kun meirän kihlakunnan syyskäräjät alkkaa.
--Se Salmisen rouvan juttu kun on viäl selvittämättä ja sullon ollut pikkanen sivuosa koko stoorissa.
McGregor hyvästeli kaikkia oikein kädestä ja toivotti Mr.Lumpeelle onnea suomalaisessa oikeudessa.
Scotland Yard oli tarjonnut Joukolle ilmaisen lennonkin Suomeen.
 |
| Brittipubi |
Etsivä Mononen sanoi menevänsä parille asialle ennen paluulentoa.Ensiksi hän halusi mennä kuuluisalle Carnaby Streetille,missä myytiin huippumuotia.Hänen tyttökaverillaan oli nuorisomuotiliike Helsingin Viisikulmassa ja Monosen piti käydä ostamassa tusina pyöreitä Lennon-laseja.
Toiseksi hänen pitää ottaa taksi Stepney Greeniin Whitechapelin lähellä,missä oli kuuluisa pubi nimeltään Blind Beggar,missä kuuluisat rikolliset Kray-kaksosveljekset pitivät konttoriaan.
Kray-veljekset kyllä istuivat paraikaa vankilassa.He olivat pitäneet Whitechapelin,Bethnal Greenin ja Stepney Greenin alueella omaa pientä mafiavaltakuntaansa ja heidän tuttuihinsa kuului jopa muutama parlamentin jäsenkin.
Mononen sanoi tekevänsä väitöskirjaa brittiläisestä rikollisuudesta.
 |
| Krayn kaksospojat |
"No...sen päivän iltan,kun Seija oli ottanut sen rahakuoren tukun kassakaapist,Reiska oli tullut kotiin ja tavanomaisest penäs kontanttii omiin kuluihis Seijan käsiveskast. Seija oli antanut 300 markkaa ja saanut nyrkist silmäkulmaas. Reiska oli melskannut siin olohuanees tovin ja kummakkin sovitteli riitansa lopuil konjakkipullon pohjill. Reiska oli sitten mennyt taksil kaupunkinhotelliin.
Seija sanos sammuneess sohval,mutt herännyt tunnin peräst ja pukeutunut matkavaatteisiin ja tilannu taksin,joka sattus olemaan sama Sjöbergin Pena,joka oli vienyt Reiskan hotelliin.
Seija oli nukkunut yön Asemakarun hotellis. Seuraavan aamun Seija oli mennyt Pohjolan liikenteen laivapikavuarol Turun satamaan ja Skandiall,mikä vei hänet Tukholmaan.
Mää taas lährin seuraavan päivän ehttoojunas Helsinkiin ja rautatieasemalt taksil Vanttaall,mist mää lensin Finnairil Kööpenhaminan kautt Lontooseen.
Jossää Arska luules,ett se Seija olsis tappanus sen Reiskan,niin mää voin sanoo,ett se ei olis voinu kännis osuu hirvikivääril eres laron seinään,saatika kantta raskas aset käsisäs.
Siin on niinkus sull sellanen Valittujen Palojen lyhennetty versio meirän tarinast.
Arska kuunneltuaan Joukon tarinan vastasi:
--Kuules Jokke,jos voisin niinkus sinutella!
--Emmää Seijaa..tarkotan rouva Salmista epäile muust kun kavalluksest.
--Johtaja Laakso se ajo sitä asjaa ja ilmesest kattos hävinneen rahasumman liian suureks sellasen pikkasen päivittäisen kassavajeen rinnall.
--Tutkimuksis ei olty löyretty rouva Salmisen sormenjälkkii aseest,mut me löyrettiin olohuaneen paimentolaismatol helkkarin isot kenkänjäljet,mitkä eivät eres mallanneet teknikko Salmisen nokialaisten metsästyskumisaappairen koon kanssa.
Jouko kysäisi ihmeissään:
--Meinaks sää,ett asunnos Seijan lährettyä oli joku ulkopualinen käyny jysäyttämäs piipullise Reiskan rinttaan.
--Vaik mää suaraan sanon,ett se oli kait ansainnu kohtalos,kosk se oli maailman vittumaisin mies.
--Määkin olin mont kerttaa funteerannu kostaa sill jollain tavall,mut mul ain meni jänö pöksyihin,kun Reiska ol olnu melkken ammattinyrkkeilijä.
--Mää en ol mikkä väkivaltanen,mut saa kai sitä kuvitella kaikkee,vaik löysätä sen Rekordist ohjausimpukkaa,etse mettästysreissullas ajais ainaski ojaan.
Arska vastasi:
..Joo..ihan vissist...ekkai sää luule,ett joku amppuu ittemurhamiäles ittees kivääril syrämes läpi?
--Siin täytyy olla aikamoinen jonglööri,jos sen tempun osaa.
--Mää voi kyl nyten kerttoo sull,ett sun velipoikaas epäillään käyneen sillon Chevrolet Bruukvutillas talos...ett pirummoine triankelidraama on kehittynyt teittin rekijokelaisten kesken.
Sun broidillas muuten kuulema on helkkarin iso kenkäkoko.
 |
| 1961 Chevrolet Brookwood |
 |
| Wiklundin kulma 1966 |
Turun Wiklundin tavaratalon baarissa kuului kaiuttimista Päiväperhonen-filmin tunnussävelmää Chanson d'Amouria.Amerikkalaistunut Suomikin kuunteli tavarataloissa amerikkalaisten keksimää elevator musicia.
Rouva Anneli Laakso yritti pitää tuolin vieressä pystyssä kahta Wiklundin paperikassia,joita ohimenijät kiireissään talvipalttoiden helmoilla kaatelivat nurin lattialle.
Rouvalla oli pöydällä puoliksi juotu kupillinen Costa Ricaa ja kerran haukattu Schmandtin viineri.
Minkkikauluksisen talvitakkinsa hän oli viikannut tuolin selkänojalle ja useasti kultaista ranne-Omegaansa vilkuillen rouvan kasvot näyttivät levottomilta.
Talvitakistaan hän oli ylpeä,vaikka tiesi Erkin kerran antaneen samanlaisen kanslisti Salmiselle.
Erkillä sekä Annelilla ei ollut viimeiseen viiteen vuoteen lähempää seksuaalista parisuhdetta ja nukkuivat eri vuoteissa.Vuonna 1963 johtajan asuntoon tuotiin synnytyslaitokselta pieni tytönpallero,joka myöhemmin ristittiin Helleviksi.
Raskauden aikana Anneli oli pelännyt,että lapsi voisi syntyä niinsanottuna thalidomidilapsena ja vaatinut tohtori Branderilta,ettei hänen kivuliaaseen tilaansa missään nimessä anneta thalidomiditabletteja,vaan aspirinia.
Rouvan raskaus oli ollut mitä epämukavin verenvuotoineen,lihassärkyineen ja pahoinvointineen.
Epämuodostuneita kakaroita hän ei voinut kestää,koska jo terveetkin olivat antaneet hänelle liikaa harmia.
Vilkaistessaan rullaportaisiin päin rouva näki vihdoin sieltä nousevan tutun tummakiharaisen miehen pään.
Mustanahkatakkinen kookas mies asteli leveästi hymyillen pöytään.
Mies kysäisi:
--Oleksää kauan ventannu mua?
--Anteeks vaan viivästymist,
--Mää jouruin venttaman Tuomiokirkkosillall melkken pual tuntii,kun yks kellanen ratikka ja musta poliisi-Volga olivat nokkakolaris.
--Siin sillankulmas muuten asuu Turun rikospoliisikin.
--Mää kyl pelkäsin.ett sielt pian tullaan kollamaan mun Chevroletin rekisterinumeroo.
--Tääll Turuus ei muuteskaan näy paljon amerikkalaisii farmariautoi,kuten siell teirän rantakaupunkis.
--Meill Forssaskin on kaikki taksit jenkkiautoi,mut Turun taksitolpal ensmäsen seisoo hirvinokka-Volga-pirsseikin.
 |
| Turun Puutorin taksijono |
--Olimmää hiukka levoton,kussää olit pahast myähäs.
--Mää kyl tiärän,ett Forssast on aikamoinen ajomatka Turkkuun ja kaikkee mahrollist voi tapahtuu reissul.
--Mut mennään nyt siihen asjaan!
--Täss on sulle kirjekuoress kakskymmenttuhat markkaa niinkun palkkioks vaivoistas ja niinsanotuks fikkarahaks.
--Sää sanosit ottanees väliaikaisen pestin yhteen kreikkalaiseen rahtilaivaan,mikä seilaa Baltimoreen kahren viikon pääst.
--Voi mun kultanen Jorma,kumme päästään Floridaan,niin meill alkkaa ihan uusi elämä!
--Mää olen jo vuakrannut yhrelt suomalaisbisnesmiehelt Daytona Beachilt bungalowinkin ja ostanut yhren mun serkkun kautta kommian..vaikk käytetyn Cadillacin avoauton..
--Sain sen halval,kun siipiautot on pois muarist..kolmelsaral taalal se lähti.
 |
| Gone with the Wings Juhart 2006 |
New Yorkist mää menen junal Miamiin..
--Eiks meirän suunnitelmat mallaa aika hyvin yhteen?
--Sitten me voiraan maata biitsill ja ottaa ehtosin yämyssyks kuivii martinei tai tekilaa ja nualla kärenseljäst sualaa,kuten niill Floridan kuubalaisil on tapana.
--Mullon jemmas tarppeeks rahaa,mitä mää olen hiljalleen ottanut tukun kassakaapist ja pannut syyn Seija-kanslistin niskoill...ett ruakkorahoi...
--Nymme ollaan lopullisest päästy eroon Reiskast,joka kirist mua melkkeen yli viistoist vuatt,kummää tulin paksuks yhrel moottoripyäräreissul Rekijoell.
--Emmää usko,ett Erkki viäläkään tajuu,ett meirän vanhin tyttö Helena on lähtösin Reiskan siemenist.
--Muuten haluuksää kaffet...mää pistän?
Jorma kieltäytyi kahvista ja näytti hermostuneelta silittäen vähän väliä nahkatakin rinnustaa,mikä pullotti lievästi povitaskun kohdalta..
Jorma vastasi:
--Mullon hiukka rauhaton olo Anneli koko jutust..
--Sinne Salmisill meneminen kävi niinkus vahinkos ja mää olin mont kerttaa funtsinut lähtee lipettiin koko hommast.
--Mun miäles oli niinkus vaan uhata Reiskaa siit sun kiristämisest.
--Emmää olis uskaltanut teilata sitä kun ittepualustukseks,kun se oli sellane nyrkinheiluttaja.
--Mää oli ostanut yhrelt somerniemeläiselt entiselt linnakundilt parabellumin,mikä mulla oli povitaskus ja kummää oli parkis siel Salmisen talon lähistöll venttamas Reiskan saapumist,mää olin melkken starttaamas poislähtöön.
--Sitkun Reiska tuli taksill kauunkinhotlast ,mää kuulin kun Reiska vehkos sen rakkis kanss alkovis ja sitten tuli pitkä hiljaisuus.
--Reiska oli jättänyt pikkases kaados ulko-oven ravolles ja mää hiivin varttitunnin peräst alkoviin,mist mää näin Reiskan istumas koritualis putsaamas kivääriäs.
--Mää en eres tiännyt,ett se ase oli viäl ladattun ja mää kukkopoikan parabellum käres huusin sill...ett " Käret ylös Perkala!!" kuten amerikkalaisis tekkarifilmeis.
--No se perkalan pugilisti syöksys se kivääri käresäs mun niskasan ja meill tais tulla sellanen painimatsikin siin..
--Mää kuiteskin isompan sain revittyy sen kärest sen kiväärin Reiskan viäl pirelles piipust kiine,kusse ase laukes...ja puhelinteknikon villapait punastus rinnustast.
--Se kaatus seljälles paimentolaismatul ja mää uskon,ett se kuali siin silmänräpäyksess.
--Sitt se saatanan ajokoira iski hamppas mun kinttusan ja mää vihastusin siit niin perkuleest,ett mää repäsin Reiskan pöksyist sotilasvyän ja yritin niinkus sill vyäll pittää jonakin kaulapantan.
--Toisel kärell mää nappasin sen kiväärin lattialt ja iskin tukil sen koiran kalloon.
--Mää kannoin vihoissan sen rakin kylppäriin ja panin sen roikkumaan vyäst kylpyverhotankoon niinkus malliks.
--Mää en tiärä mikä muhun tuli,mutku mää suutun,niin mua ei estä mikkään!!
--Sitmää juaksin kauhias paniikis autoon ja kaasuttelin takapyärät sutien mutkast tiät näkymättömiin...
 |
| Suomenajokoira |
--On ihan tarpeetont nyt surra kualiks se Reiska vahinkos tai harkitust..pääasja on ,ett se on pois kuvioist.
--Mitäs sää raplaa niin hermon nahkajakkus rinnustaa?
Jorma kuin sähköiskusta veti kätensä pois nahkatakista ja vastasi:
--Mullon vieläkin se parabellumi jakun taskus ja mull on sellanen aaninki,ett mua seurataan.
Rouva vastasi;
--Älssää houri tollasii...se on vain sun nuppis sisäll,mikä sua seuraa ja heitä se saakurin reukku vaikk Aura-jokke tai muuten voi käyrä huanoste.
Rouva lisäsi:
--Kuules kulti...meill torella alkaa uuus elämä ja me unohretaan kaikki paskamainen mennyt.
Rouva Laakso vilkaisi taas kultaista ranne-Omegaansa ja lisäämällä:
--Ei muuten...mullon kiirus kello neljän pikavuaroon!!
--Olessää ihan rauhallinen ja astus siihen kreikkalaiseen rahtilaivaan,ikkänkun mittä olsis tapahtunut.
--Floridan suuli tekee sull ihan uuren värin kalpeisiin,mutt niin komeisiin kasvoihin.
--Että..näkemiin Jormaseni,kunnes tavataan siäll uurel mantereell.
Jorma nousi pöydästä tunkemalla rahakuoren nahkatakkinsa sisätaskuun parabellumin seuraksi, suutelemalla pikaisesti Annikkia puuteroidulle poskelle.
Jorman kiharapää hävisi rullaportaisiin.
Annikki pisti tuolin nojalta minkkikaulustakkinsa päälle keräämällä Wiklundin paperikassit nahkasormikaskäteensä.
Hän asteli mokkanahkakengissään rappusia alas talousosastolle.
Tavaratalon kaiuttimista kuului Vera Lynnin sota-aikainen hitti "We'll meet again,don't know where,don't know when",
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti