"Ateniemeen hakija", Eräs Jussin Helsingin reissu.3.

Tarvontie 60-luvulla

Tarvontaa Tarvontiellä

V.1967 Tarvontietä oltiin rakennettu Helsingin Munkkiniemestä Veikkolaan asti ja koko moottoritien pituus oli kasvanut 14 kilometriin.
V.1956 aloitettu Tarvontien ensimmäinen osuus Munkkiniemestä Espoon Gumböleen oli valmistunut 16.12.1962.
Vasta  v.1971 Tarvontietä jatkettiin Nummenkylään ja Lohjanharjulle asti ja nykyään koko pätkää kutsutaan pelkäksi Helsinki-Turku-moottoritieksi.
Minulle tuli tämän v.1967 Hesan reissun perästä tilaisuus toiseenkin Tarvontien läpiajoon siskonmieheni ohjamassa harmaassa Volvo Amazonissa joulukuussa 1969.

Joulukatu Helsingissä 1959

Helsingin jouluvalot taas yhden kerran sokaisivat silmäni komeudessaan ja vasta jouluaaton iltana silmäni sammuivat vahvan Lapin Kullan ansiosta.Kotikaupungin pääkadun jouluvalot olivat paljon vaatimattomia muutamin hehkulamppujoulutähdin.
Reissun syynä oli Hartwallin Lapin Kulta VA (Viisi A)-joulukaljakorien ostaminen jostain Helsingin ALKO:n liikkeestä,koska kotikaupungin Vilhonkadun ALKO:sta sellaista vahvaa 5:den tolpan kaljaa ei saanut.Muistaakseni sinä vuonna keskioluen vapauduttua Lapin Kultaa sai "viisitolppaisena" vain lyhyen ajan.Uusi kolmen tolpan keskikalja oli liian pliisua joulujuomaksi. Yleensähän suomalaiset eivät kestä joulun viettoa selvinä..
Janoisella voi olla pitkä matka Lapin Kullan huuhtomiseen,joskaan ei ihan Lappiin saakka!

Munkkiniemen kreivi ja Campensplatsin bussiasema

Volvo 144DL-taksi,poliisi-Transit ja Dodge Dart
Mannerheimintien ja Esplanadin kulmalla

Bussin lopulta päästyä Tarvontieltä Munkkiniemeen,tunsin lopulta saapuneeni pääkaupunkiin. Munkkiniemestä en maalaiskaupunkilaispoikana paljon tietänyt.Televisiosta olin kylläkin nähnyt vanhan Suomi-filmin Munkkiniemen kreivistä,jona taisi pääosaa esittää näyttelijä Leif Wager,joka 60-luvulla vanhempana tunnettiin vielä komeana herrasmiehenä,joka peitti kaljuaan ylikampauksella.Munkkiniemen kreivin linnaa en bussista kollannut,vaan 50-luvulla rakennettuja kerrostaloja.
Autohulluna tietenkin bongailin bussin ikkunasta Hesan liikennettä,missä takseinakin pidettiin uusia mustia Volvo 144DL-malleja,Dodge Darteja sekä Plymouth Valianteja.
Poliisikin oli saanut Niilo Tarvajärven Mainos- TV:n Hamsteri-tarrakeräyksellä paljon uusia valkoisia Plymouth Valianteja,yhteensä 58 eri merkkistä poliisiautoa,jotka luovutettiin Senaatintorilla poliisiylijohtaja Fjalar Jarvalle 14.05.1967.
Kotikaupunkiin niitä ei kylläkään saatu,mutta poliisilaitoksen vanha Mustamaija 1954 Ford F-100-kalteriauto oli vaihtunut uuteen sapelilogoiseen  Ford Transitiin ilman "Hamstrausta".

Helsingin linja-autoasema ca.1955

Kampissa sijaitseva Helsingin linja-autoasema oli ollut minulle aina mielenkiintoisin paikka,minkä laitureihin saapui  ja  niistä lähti ja päivittäin älytön määrä busseja.
V.1938 valmistunut linja-autoasema ei ollut muuttunut ulkoasultaan paljoakaan 50-luvulta,,,ehkä hieman rapistunut kovasta käytöstä.Linja-autoaseman naapuriin oltiin v.1936 rakennettu funkistyylinen väliaikaiseksi basaari-varastorakennukseksi tarkoitettu Lasipalatsi nykyistä Sokosta vastapäätä Mannerheimintiellä.Kampiksi alue nimitettiin vasta v.1959 ja sanan ruotsinkielinen alkujuuri oli lähtöisin Campensplatsenista.

1956 Suurlakkolaiset linja-autoaseman Shellillä

Linja-autoaseman seudulla on oma verinen historiansa,koska vapaussodan viimeiset taistelut käytiin 13.4.1918 silloisen Läntisen Viertotien eli nykyisen Mannerheimintien päässä.Taisteluissa kaatui 200 saksalaista,yli 300 punaista ja parisenkymmentä valkoista sotilasta.
Marsalkka Mannerheimin patsas oikeutetusti seisoo asiaankuuluvasti lähistöllä.
V.1956 Linja-autoasemalla pidettiin myös suurlakkoa,missä mielenosoittajat yrittivät estä linjaliikenteen kulkua sekä bensiinin tankkausta asemaseudun Shell-huoltoasemalla.

Stokkan kulmalta Makkaratalon kulmalle

Ylitin kasseineni Mannerheimintien Stockmannin kulmalla Kaivokadulle.Risteyksestä minulla oli olympialaivuodelta  joitain 1952  hyviä muistoja ja kipeitäkin muistoja vuoden 1955 syksyltä,kun pänttäsin Aapiskukosta tai Meidän lasten Aapisesta aakkosia,harjoittelemalla tavaamista opettajan viivoittimen näpäyksistä näpit punaisina Harjavallan kansakoulun 2:lla luokalla samaisen Stokkan kulman värikuvan alapuolisesta teksistä..ON SYK-SY..SA-TAA....
Kaivokatu 6:ssa ja Keskuskadun kulmassa oli valmistumassa uuden City-Centerin Makkaratalo. Erikoisen nimensä se oli saanut makkaramaisen pullean  kranssin kiertäessä rakennusta ensimmäisen kerroksen päällä.

1960 Stockmannin kulmalla

Keskuskadun kulmalle jouduin kävelemään rakennustyömaan lautakonkia pitkin olkapää edellä kuin John Wayne lännenkuvissa ballerinan askelin,etteivät kiireiset helsinkiläiset kävelisi päälle..
Muistan myöhemmin 70-luvulta,että olisin käynyt

1967 valmistunut Makkaratalo

Kluuvissa Makkaratalon yhdessä kahvilassa kävin 70-luvulla ryystämässä kupin Kultamokkaa...oliko se Primula?Kahvilan lasi-ikkunasta näki suoraan Rautatieaseman torille ja tiiraamaan suoraan kahden kivimiehen paatuneisiin silmiin.

Rautatieasema minulle oli melko tuttu.
Sieltä kerran ennen Kuopion dieselmoottorijunaan vaihtoa isä osti minulle yhdestä lehtikioskista Aku Ankka ja Metsäpalo-sarjakuvalehden.Asemaravintolan kuppien ja lautasten kilinä soi vielä tänäänkin tinituksen lisäksi korvissani.Sisäsilmässäni voin yhä nähdä Järnefeltin komean Koli-freskon ravintolan seinältä...

Harmaan Ateniemen värikkäät taiteentekijät

Sähkökatkos Helsingin
Rautatieasemalla
Juhart 2012

Se Ateniemi eli Ateneum Keskuskadun ja Kaivokadun kulmassa näytti silloin ikivanhalta 1880-luvulla valmistuneelta ja ajan hampaan rapistamalta rakennukselta.
Samanlaisia melko huonokuntoisia rakennuksia tapasin myöhemmin v.1971 Viipurista kauppapoiston yo-luokan Leningradin ekskursiolla..
Kaupungin lisääntyvä saaste oli tummentanut Ateneumin fasaadia,jonka tummanharmaan seinän takana koulutettiin väri-intoisia kuvaamataidon opettajia,mainosgraafikoita,tekstiilitaiteilijoita jne.

Pikajuna Turusta saapuu raiteelle 2!
Juhart 2001

Ulkoiset kulissit taiteentekoon eivät kovinkaan inspiroineet.Taideteolliseen oli muistaakseni sisäänkäynti Keskuskadun puolelta.

60-luvun Ateneum Kaivokatu 2-4

Sisäänkirjoitusjonosta pääoven edessä tapasin monenlaisia taiteilijanalkuja.
Kukin hakija kantoi kassissaan omat piirustus-ja maalausvälineensä.Valtio ei silloin tarjonnut ilmaisia taiteentekovälineitä sisäänpääsykokeisiin,vaikka Ateneum oli siirtynyt v.1965 sen omistukseen.
Minulla oli jenkkikassissani varalle kynäkotelollinen Faber-Castellin eri B-pehmeyksisiä lyijykyniä,vesivärikitti,rapidografi ja kimppu pensseleitä plus A2-kokoinen vesivärilehtiö.
Loput tarpeet piti tulla vasemmasta kädestäni ja mielikuvituksesta. Hakijatkin näyttivät omituiselta "Sortin sakilta".Osa näytti tyypilliseltä teininuorilta,lyhyttukkaiset pojat teryleenihousuissa,nailonpaidoissa ja pullovereissa,tupeeraus- kampauksiset tytöt vekkihameissa ja villapuseroissa.

1966 Käpy selän alla-
näyttelijät

Osa oli pitkätukkaista dongari- ja kumitossupoikia Yhdysvaltojen armeijan  oliivinvärisissä ylijäämävaraston kersantin pusakoissa.tytöt kohlilla silmistä ylimeikattuja ja Käpy selän alla-Kristiina Halkolan mustaksi värjätyissä kampaamattomissa poninhäntätukissa.
Totisten ja vihaisten nuorten suusta olisi voinut kuulla kuiskauksen Halkolan laulusta.."On tässä kaupungissa vaikeaa!"
Jälkimmäinen osa olisi sopinut Eikan pumppuun ja Lönrootin patsaalle  mielenosoittamaan  USA:n ydinaseiden riisunnan puolesta pasifismitäkyisissä jenkkiarmeijan univormuissa ja Woodstockin hapsullisissa hippikuteissa.
Minä kuuluin ensimmäiseen joukkoon suorissa teryleenihousissa,lyhyessä tukassa,mokkanahkaloufereissa ja vakosamettijakuissa.
Itseäni en voinut laskea silloin miksikään radikaalinuoreksi,eikä minusta sellaista tullut edes myöhemminkään,vaikka tulevaisuudessa kihlasinkin  1969 Turussa patamustana papinpoikana taistolaisen kommunistiopiskelijatytön,Sinikan,joka sinä kesänä työskenteli  uuden Ylioppilaskylän Ikituuri-ravintolan kyypparina.Koko kihlaus päätyikin omalta osaltani Moukan Tuuriksi,

                                  On tässä kaupungissa vaikeaa.Kristiina Halkola 1966.

Isä yo-lakissa 1934 lähdössä Iisalmesta Helsinkiin
 opiskelemaan.
Saattajina Ukki,Arvo ja Arvi-veljet
ja Aune-sisko

Mitenkähän oli isärovastini mieli v.1934 keväällä pyrkiessään Iisalmesta Helsinkiin tulleena tuoreena ylioppilaana ensiksi teatterikouluun ja sitten Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan,jollei hänestä tullut näyttelijää?
Hänestä tulikin lopulta Jumalallinen näyttelijä,jonka parrasvalona tumman lainepään yläpuolella saarnapöntössä valaisi sunnuntain jumalanpalveluksen saarnalehtiötä 20-wattinen kattovalo, äänentoistona toimiessa pieni bakeliittikuorinen mikrofoni,jonka toisto kaikui poukkoillen kirkon kahdesta graniittiseinäisestä laivasta kymmeniä kertoja.
Herran Sana ainakin sai oikeata vahvistusta toistollaan!

Koko karsintaviikko meni minulta yhdessä putkessa Ateneumin harmaaseinäisten salien katveessa.
Ohjelmaan kuului lyijykynäsketsaukset ikivanhoista roomalaisista kipsipysteistä,vesivärilaveeraukset,hiilityöt  ja kollaasiteokset,joista viimeisimmässä piti käyttää kaikkia käsillä olevia materiaaleja luomuksen koostamiseen.
Kollaasiteoksissa monet jo aiemmin mainostoimistoyötä kokeneet osasivat koota teoksensa kaikenlaisesta mielikuvituksellista paperisälästä tupakka-askien ja suklaatankojen tinapaperein ja värikkäin pakkaussellofaanein.Kiivaan olkapäiden yli kurkkausten seurauksena suurin osa pyrkijöitä oli väsännys samankaltaisia abstraktisia tinapaperisäläkollaaseja..Kuvataiteessa kuten kirjallisuudessakin kaikenlainen lainaaminen oli sallittua.

Nikita in Modern Art Gallery
Juhart 2005

Mainostaiteen oppiminen taisi silloin 60-luvulla olla melko hatarissa puitteissa omatoimisesti itseopiskelulla,kosken etsimälläkään löytänyt kotikaupungin kirjastosta kuin yhden 30-luvulla tehdyn kirjasen mainospiirustuksesta.
Ihailin amerikkalaisia värikkäitä ja rohkeita mainoksia,kun Suomenmaassa lehti- ja julistemainokset polkivat 50-lukuisissa mustavalkoisissa tyyleissä.V.1967 kevään penkinpainajaisten alkuvalmistelujen aikaan yo-luokkamme sai lainaksi Salon Seudun Osuuskaupan somistajan studion eikä sekään verstas materiaaleiltaan käsittänyt kuin valkoisia ja eri värsiä mainoskartonkeja.Kova merkkaritussin käyttö oli somistajan plakaateissa vakiona.

Akateeminen Keskuskatu

Mummo Ankka Keskuskadulla
Juhart 2012

Harjoitustöiden väliaikoina kävin tutustumassa Keskuskatuun,kun muut menivät kahviloihin tai baareihin röökille cokiksen taikka kahvin ryystämisen ohella. Radikaalimpi pitkälettinen taiteilijaväki oliivinvihrein US.Army-kutein kävi ostamassa Vin Rouge d'Algerie-pulloja puistossa nautittavaksi. taideinspiraation haussa,
Minä löysin itselleni aarreaitan Keskuskadun Akateemisesta kirjakaupasta,minne sisään astuttuani painotuotteiden erikoinen aromi sai melkein huippaamaan päästä...
Se tehosi minuun paremmin kuin algerialainen viini taikka hashissätkä.
Kirjakaupan yläkerrasta löysin tekniikan kirjallisuuden osaston,mistä löysin amerikkalaisen nidoksen A Fordin historiasta alkuperäisin studiomainoskuvin.

A Fordista vara-autotaiteilijaksi

Vauhdikas A Ford
Juhart 200

Jo silloin olin innostunut vanhasta valokuvataiteesta,etenkin vanhoista mustavalkokuvista.En kylläkään ollut minkäänlainen valokuvaaja ja isäni minulle v.1963 rippilahjaksi ostama Agfa-kamerakin oli jäänyt pölyttymään makuuhuoneeni kirjahyllylle moneksi vuodeksi. Valokuvista kylläkin osasin nauttia.
Se A Ford-kirja minulla oli pitkään v.1980 saakka,kunnes Ex-rouvani kaappasi koko kirjastoni pesänselvityksessä itselleen.Minä olin silloin jo lentänyt työn perässä kauas itämaille,
A Ford minulle vielä tänäänkin on maailman kiinnostavin auto.A Ford pani alulleen  sisuksissani oikein urakalla piirtämään ja maalaamaan autokuvia.Halusin päästä ihan Amerikkaan asti Fordin suunnittelukonttoriin piirtämään oikealla pystyssä seisovalla isolla konepiirtäjän pöydällä luomaan uusia Ford-malleja.Olin jopa kerran osallistunut Topekasta tilaamani Mechanix Illustrated-lehden nuorille tarkoitettuun kilpaan piirtämään itse suunnittelema vauhdikkaan näköinen tulevaisuuden auto.
Taisin tehdä jonkinlaisen mutaation Corvettesta ja Ferrarista kilpaehdotukseksi.

1960 Wartburg-mainos

1958 Hillman Minx-mainos

Tosin en voittanut piirustuskilpaa.
Jokin amerikkalaispoika vei palkinnon kädestäni.
Olin aiemmikin osallistunut poikien autopiirustuskilpaan silloisessa kotikauppalassani v.1957,kun Helsingintiellä sijaitseva Mäki-Auto ilmoitti paikallislehdessä kilvasta,kuka pojista osaisi piirtää näköisimmän uuden Wartburgin.
Pääsin hopealle eli 2. sijalle enkä enää ollut kauppalan paras autotaiteilija.
Olin kai tainnut amerikkalaisella mainoshapatuksella leventää ja pidentää Warrea silloisen vallalla olevan tyylin mukaan,missä jopa brittiläisissäkin automainoksissa pienehkö Hillman Minxikin näytti isolta maantielaivalta pienikokoisin ja iloisin kuljettajin sekä matkustajin.

Niin siinä Taideteolliseenkin pyrkimisessä kävi,että pääsin haussa vain varalle,jolloin aloin kutsumaankin itsäni vain varataiteilijaksi. Uudelleen hakua en enää kerinnyt ajattelemaankaan enkä odottamaan mahdollista varapaikan aukenemista,kun armeijaan astuminen oli edessä lokakuussa ja sitä ennen viimeiset yo-kirjoitukset reputusaineista.
Valkolakki tulikin päähän lopulta cumlauden papereilla 9:llä puoltoäänellä,mikä minusta oli hyvä saavutus hyvin vähäisellä lukemisella...
Seuraavaksi selkään pantiin armeijan reppu.
Vasta Russarön rannikkopatterilinnakkeella v.1968 keväällä aloin harrastamaan uudelleen taiteentekoa piirtämällä karikatyyrejä kapiupseereista.
Patterin varapäällikkö luutnantti Laine oli eräs rantapyssyaiheisten kollaasikarikatyyrien tilaajista.
Minusta luutnantti Laine oli jo arvostettu vanhempi 27-vuotias kantaupseeri,itse ollessani vain 20-vuotias varusmiesalikessu...Nyt taaksepäin katsellessani kummatkin olimme silloin vielä pojannulkkeja..
Armeijasta ja sotaisista aiheista ei jäänyt itselleni yhtään taideteosta tallelle,joten vanhemmalla iälläni piti maalata aiheesta omat versiot portofoliooni.....
Sotakuvista eri stoorissa..

Saksalainen 88mm Itko
ja venäläinen vääpelin Mosse
Juhart 2010

Marski rintamalla
Juhart 2012